Suomen talous kasvaa nyt historiallisen hyvää tahtia. Yritykset investoivat, työllisyys on nousussa ja markkinoiden luottamus tulevaisuuteen on vahva. Nousukausi on tuonut mukanaan kuitenkin myös kasvukipuja. Monia aloja vaivaa tällä hetkellä huutava työvoimapula. Kyse on siitä, että työvoiman tarjonta ei riitä täyttämään kysyntää. Työ ei toisin sanoen löydä tekijäänsä.

Pulaa työvoimasta esiintyy usein suhdannehuipulla, eli silloin, kun talous on aallonharjan laella. Tarkastellessa avoimien työpaikkojen määrää suhteessa työttömiin työnhakijoihin olemme jo nyt lähellä edellisen noususuhdanteen huippulukemia. Nousukiidon hidastumista ei kuitenkaan ole vielä näkyvissä. Työvoimapulasta on siksi tulossa kovaa vauhtia lukko yrityksien liiketoiminnan ja sitä kautta Suomen talouden kasvulle.

Työvoiman saatavuusongelmiin on monia syitä. Ensinnäkin korona on sotkenut kaiken muun ohella myös työmarkkinoita. Moni työssäkäyvä suomalainen on ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana työpaikan ja jopa ammatin tai alan vaihdoksen edessä pakkotilanteessa. Eli työntekijää tilanteesta ei pidä syyttää. Kestää aikansa, ennen kuin tilanne tasoittuu.

Joillakin aloilla kyse on taas siitä, että kilpailu osaajista on aidosti niin kovaa, ettei sopivia hakijoita riitä joka tehtävään. Esimerkiksi tekniikan ammattilaisten määrä ei vastaa tällä hetkellä teknologia-alan tarpeita. Siellä missä osaajista on pulaa, tarvitaan aidosti markkinaehtoisia panostuksia koulutukseen ja osaamiseen. Koulutusohjelmien ja aloituspaikkojen määrä tulee saada erityisesti kasvualoilla tasolle, joka vastaa yritysten tarpeita.

Pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen ei kuitenkaan riitä, jos alalle ei ole halukkaita. Esimerkiksi sote- ja hoiva-alalla kamppaillaan sen kanssa, että ovi käy lähinnä ulospäin. Kokeneita työntekijöitä jää eläkkeelle samaan aikaan, kun ala ei vedä uusia enää entiseen tahtiin. Hoitoalan työvuoroja jää täyttämättä eri puolilla Suomea, kun niihin ei riitä henkilöstöä.

Hoitotyö ei nykyisellään saa Suomessa sille kuuluvaa arvostusta, vaikka sen varaan rakentuu koko peruspalveluiden järjestelmä. Sekä palkoissa että työoloissa tulee tapahtua parannusta, jotta hoitohenkilöstön kohtaamille jatkuville ylitöille ja sijaisjärjestelyille saadaan stoppi.

Myös Lahdessa sotehenkilöstön jaksaminen ja riittävyys on paisunut jo todelliseksi ongelmaksi. Hykyn tärkeimpiä tehtäviä on siksi nyt pitää huolta henkilöstöstään ja houkutella samalla uusia ammattilaisia. Hyky:n uuden hallituksen ja yhtymäkokouksen tehtävänä on heti nyt syksyllä paaluttaa ne toimenpiteet, joilla asia korjataan.

Täsmälääke työvoimapulaan on helpottaa työikäisen työllistymistä ja kannustaa ihmisiä vastaanottamaan työtä. Toimivilla työvoimapalveluilla on keskeinen rooli työnantajien ja työnhakijoiden välisessä vuoropuhelussa. Hallituksen alullepanema kuntakokeilu ja pohjoismaisen työnhaun malli tähtäävät siihen, että tämä silta kestää.

Myös työperäisestä maahanmuutosta on esitetty ratkaisua työvoiman saatavuuteen ja erityisosaajien saamiseksi Suomeen. Hallitusohjelmassa on sitouduttu työperäisen maahanmuuton maltilliseen lisäämiseen, jotta tulevaisuuden työvoimatarpeisiin voidaan vastata väestön ikääntyessä.

Koronan jälkeinen kasvu on kiihdyttänyt työvoimapulaa, mutta monet siihen liittyvät rakenteelliset ongelmat ovat olleet tiedossa jo aiemmin. Hallituksen tärkeimpiä tehtäviä syksyn budjettiriihissä varmistaa työkalupakki ja toimenpiteet siihen, että työpaikoille riittää työntekijöitä. Myös valtiovarainministeriö selvittää parhaillaan keinoja työvoimapulan ratkaisemiseksi.

Suomen taloudella on nyt iso vaihde päällä. Jopa niin iso, että työmarkkinat eivät pysy perässä.

Ville Skinnari

Eläkevakuutusyhtiöt ovat tahallisesti jo monta vuotta pelotelleet Suomen nuoria eläkevarojen katoamisilla ja työurien pidentymisillä. Suurimmat pelottelijat ovat Työeläkevakuuttajien toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes ja Kevan toimitusjohtajaksi syksyllä siirtyvä Jaakko Kiander.

Suomen eläkevarat ovat tällä hetkellä 234 miljardia euroa ja nousivat viime vuonna kvartaalissa uskomattomat 17 miljardia euroa huolimatta koronasta. Tätä valtavaa omaisuutta ovat vahtimassa Suomessa kymmenkunta itsekästä ja vääristeltyjä tietoja sekä muunnettua totuutta itsestään antavaa eläkevakuutusyhtiötä, joiden johtajapalkkiot ovat millä mittarilla tahansa täysin käsittämättömiä ( keskiarvo 500 000 euroa vuosi), jos niitä verrataan heidän tekemiinsä sijoitustuottoihin nähden.

Hyvä esimerkki on Varma, jonka tuotto vuonna 2020 oli vain 2,8 % sellaisella volyymilla, joka sillä oli käytettävissään. Keskiverto sijoitustuotto samana vuonna oli Helsingin pörsissä 25 %. Muutama esimerkki Neste (57%), Uponor (114%), Tikkurila (209%), Nordea (64%) ja Fortum (44 %). Varman asiakkaana minulla on oikeus kysyä sijoitustuottoni perään. Mistä tämä johtuu ja ovatko sijoitustuotot valuneet johdolle ja hallituksen jäsenille? Tomitusjohtaja Risto Murron vuosipalkkio 880 000 euroa ei voi olla ainakaan sidottu tulokseen vai?

Parisen vuotta sitten Suomi maksoi USA:han lähes 2 miljardia euroa pelkkinä palkkiona eläkesijoittamisesta! Tämä, jos mikä osoittaa, että eläkesijoittajamme ovat outoja oppipoikia suuren maailman rahasijoittamisessa. Syyksi ei kelpaa todellakaan se, että ne pitää sijoittaa turvallisiin kohteisiin. Monissa maissa eettisellä ja ympäristöön sijoittamisella ovat eläkeyhtiöt saaneet jopa yli 10 % voittoja vuodessa!

Työeläkeala on koko ajan ollut täysin suljettu sektori. Kun olen yrittänyt hankkia tietoja näiden yhtiöiden taseista, minua on kohdeltu kuin varasta tai vakoojaa. Mikseivät julkista rahaa käyttävien työeläkeyhtiöiden, kuten Varman. Ilmarisen ja Elon, puhumattakaan Eläketurvakeskuksesta, asiakirjat ole julkisia? Näissä eläkevakuutusyhtiöissä on suhmuroitu kansalaisten eläkerahoilla kuin banaanivaltioiden pankeissa. Tärkein asia onkin, miksi niiden hallituksissa istuvat poliitikot ja ammattiyhdistysjohtajat, eivät ole puuttuneet tähän? Joku tutkiva journalisti kertoi syyksi runsaat hallituspalkkiot, erilaiset bonukset ja Lapin lomat koko perheelle.

Toivoisin, että joku eläkevakuutusyhtiön talousnero kertosi minulle, mihin perustuu naapurimaamme Ruotsin eläkevarojen sijoitusosaaminen? Ruotsissa maksetaan eläkkeistä 7 % vähemmän veroa kuin Suomessa, mutta Ruotsissa eläkevarat ovat kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa, kun Suomessa tähän päästään vain 15 vuodessa?

Miksi monissa maissa on vain yksi eläkevakuutusyhtiö? Suomessa on todella suuri velkaongelma. Suomessa eläkerahastot ovat osa julkista taloutta ja niiden käyttö Suomen päätösvallassa. Vaikka me suuri ikäluokka olemme nyt eläkkeellä, vain pari miljardia 233 miljardin tuotosta, tarvitaan meidän eläkkeisiimme. Lipposen hallituksen väliaikaiseksi tarkoitettu taitettu eläkeindeksi on leikannut jopa kolmanneksen monien meidän työeläkkeestämme.

Ehdotan Suomen valtiolle seuraavaa elvytystä ilman velanottoa. Nostetaan seuraavina vuosina eläkeindeksiä 2 % yksikköä enemmän kuin nykyinen indeksi määrää. Se olisi 600 miljoonan piristysruiske vuodessa ja jaetaan se eläkeläisille kulutukseen. Kolmen vuoden kuluttua eläkemenot olisivat nouseet 1800 miljoonaan. Eläkerahastot kasvaisivat vieläkin, mutta nyt 8 miljardin sijasta VAIN 6 miljardia. Tiedän, että tätä ei toteuteta, koska eläkevakuutusyhtiöt vastustavat tätä, eivätkä halua luopua rahoistaan vaikka eivät osaa hoitaa niitä lainkaan.
Naurettavin väite on, että ne tuhoaisivat nuorten eläkkeet vuonna 2080. Kukaan ei voi ennustaa niin
pitkälle millään mittareilla!

Juhani Melanen
eläkeläinen

Uutiset Afganistanista ovat järkyttäneet maailmaa. Yhdysvaltain maassa 20 vuotta sitten aloittama terrorismin vastainen sota sai synkän loppunäytelmän: Taliban tarttui valtaan väkivallan keinoin ja sysäsi Afganistanin yhä syvempään kriisiin.

Afganistanin haurasta demokratiaa on ylläpidetty pitkälti kansainvälisen yhteisön avun turvin. Nyt kun maan hallinto on luhistunut ääriliikkeen haltuun ja ulkomaiset rahahanat ehtyvät, on hyvin epävarmaa, mikä on taloudellisesti epävakaan ja jo valmiiksi nälänhädästä kärsivän kansakunnan tulevaisuus.

Erityisen huolestuttava on Afganistanin naisten ja tyttöjen asema. Talibanin edellisen valtakauden päättymisen jälkeen he ovat voineet liikkua, tehdä työtä ja käydä kouluja vapaasti. Tämä kaikki on nyt uhattuna.

Olemme ulkoministeriössä olleet tiiviisti akuutin kriisin päällä. Kun turvallisuustilanne alueella heikkeni, teimme päätöksen kotiuttaa Suomen diplomaattihenkilöstö Kabulista ja auttaa maassa olevia muita suomalaisia palaamaan kotimaahan. Evakuointilentojen järjestämisessä on tehty tiivistä yhteistyötä kumppanimaidemme kanssa.

Suomen Afganistanissa tekemä työ ei olisi ollut mahdollista ilman tulkkeina ja muissa tukitoiminnoissa työskennelleitä afganistanilaisia. Suomi evakuoi valtioneuvoston päätöksellä maasta siksi myös kaikkiaan 170 kanssamme työskennellyttä afganistanilaista perheineen.

Talibanin valtaannousua edelsi vuosien työ sen eteen, että Afganistanin valtio pystyisi puolustamaan itse itseään ja että nyt käsillä olevan kriisin kaltainen oikeusvaltion alasajo voitaisiin välttää.

Suomi antoi panoksensa tämän tavoitteen eteen osallistumalla Afganistanissa niin Nato- kuin EU-johtoisiin koulutusoperaatioihin ja siviilikriisinhallintaan. Suomalaiset ja lahtelaisetkin ovat palvelleet maassa eri tehtävissä ammattitaitoisesti ja tehtävälleen omistautuneesti. Tämä työ on tuonut mukanaan myös riskejä, niin fyysisiä kuin henkisiä.

Kaikki Afganistanissa palvelleet suomalaiset ansaitsevat ison kiitoksen. Heidän työpanoksensa ja Suomen mahdollisten tulevien kriisinhallintaoperaatioiden vuoksi on tärkeää tehdä seuraavaksi huolellinen arvio Suomen sotilaallisesta toiminnasta ja sen tuloksista Afganistanissa.

Kansainvälinen kriisinhallinta on Suomelle tärkeä ulko- ja turvallisuuspoliittinen työkalu. Suomalaisten sotilaiden lähettäminen valtiomme rajojen ulkopuolelle tulee kuitenkin olla aina perusteltua ja sen tulee palvella Suomen omia tavoitteita.

Aika näyttää, mikä on Afganistanin suunta tästä eteenpäin. Selvää joka tapauksessa on, että tarve henkiä pelastavalle humanitaariselle avulle tulee olemaan jatkossakin suuri. Siviilien hätä ei tule helpottamaan epävakauden, kuivuuden ja koronataudin keskellä.

Vaikka Suomen kehitysyhteistyön maksatukset Afganistanille on keskeytetty, humanitaarista apua tullaan toimittamaan myös jatkossa esimerkiksi Punaisen Ristin ja YK:n kautta. Avun tulee kaikissa muodoissaan tavoittaa nimenomaan afgaanisiviilit – Suomi ei anna rahaa Talibanien taskuun.

Afganistanille vuosien varrella annettu tuki ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan. Pitää muistaa, että työtä on tehty ja tehdään erittäin vaikeissa olosuhteissa. On Suomen etu, että afganistanilaisia pyritään tukemaan myös jatkossa mahdollisin tavoin heidän kotimaassaan, jotta siellä kertyvän pakolaisvirran painetta saadaan hallittua.

Ville Skinnari

Katselin tässä taannoin isoisäni jäämistöstä löytyneitä kuvia, joista yhdessä poseerasi päässä hänen äitinsä, minun isoisoäitini. Raskas elämä oli jättänyt jälkensä naiseen, ja ainoastaan vierellä ollut pieni poika paljasti, että siinä oli isoisoäitini nuorimman lapsensa kanssa noin 50-vuoden ikäisenä.

Ennen vanhaan elämä oli fyysisesti raskasta. Työssä ei ollut apuna koneita tai laitteita, vaan asiat piti tehdä lihasvoimalla. Ruoanlaitto ja kotityöt vaativat myös aikaa ja fyysisyyttä, ei tullut pyykeistä puhtaita nappia painamalla tai ruoka kotiovelle tilaamalla. Nykyään elämä ei ehkä ole fyysisesti niin raskasta ja vapaa-aikaakin on paljon enemmän kuin ennen. Raskasta elämä on kuitenkin. Monen on vaikea irrottautua työstä ja kiireestä, mieli oireilee ja sydän sykkii epätahtiin stressistä ja ahdistuksesta. Korona-aika on myös tuonut osalle meistä ihmisistä mukanaan yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkoa.

Raamatussa on monta kertomusta siitä, miten Jeesus parantaa sairaita. Hänen luokseen tultiin monenlaisten vaivojen kanssa, niin fyysisten kuin henkistenkin. Jeesus kohtasi ihmiset, näki heidän kipunsa ja vaivansa. Ajattelen, että usko Jeesukseen on voimavara meistä jokaiselle. Jeesukseen uskova ei ehkä vaivoistaan vapaudu tässä elämässä, mutta saamme kuitenkin kulkea kohti tulevaa luottavaisin mielin. Jeesus itse kulkee kanssamme, tuntee kipumme ja huolemme. Hän sanoo: ”tulkaa minun luokseni te kaikki työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon”.

Maija-Reetta Katajisto

Jeesus antoi elämänohjeita. Mutta ne eivät useinkaan olleet samanlaisia kuin nykypäivän elämäntaito-oppaissa ja konsulttitoimistoissa annetaan. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.” (Matt. 23:11)

Vapahtaja ei kehottanut kehittymään ja kasvamaan ja saavuttamaan aina vain korkeampia ja hienompia päämääriä. Niille, jotka olivat suuria joko kooltaan (eli olivat aikuisia) tai asemaltaan (olivat päättäjiä, hallitsijoita, johtajia), hän antaa palvelutehtävän. Suuren on nöyrryttävä orjaksi. Hänen tulee kumartua auttamaan toisia.

Altis palvelumieli ei synny ihan tuosta vaan. Ihminen on luonnostaan itsekäs. Tekee mieli saada itselle apua ja etuja. Mutta Jeesuksen mielestä elämän sisältö ja mielenrauha löytyykin siitä, että voi palvella muita. Siihen tehtävään meidät on luotu.

Jeesuksen opetuksilla on aina katetta hänen omassa elämässään. Jeesus itse oli kaikkien ihmisten palvelija. Hän otti orjan muodon (Fil. 2: 5–9). Hän alensi itsensä maailman kaikkien syntien kantajaksi, joka ristiinnaulittiin meidän puolestamme. Hän rakasti meitä niin paljon, että tahtoi täyttää tehtävänsä. Ja nyt hän kutsuu meitäkin rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiämme kaukana ja lähellä.

Riitta Särkiö

Lukuvuosi alkaa taas Lahdessakin. Takana on pitkiä etäopetusjaksoja, jolloin tehokas oppiminen on vaikeutunut ja sosiaaliset taidot ovat alkaneet taantua. Opettajia alkanut siirtyä pois kouluista, koska monet ovat kokeneet, että riittäviä tukitoimia ei opetussektorilla ole toteutettu, vaikka ongelmat ovat jo pitkään olleet opetusviranomaisten tiedossa. Lahdessa on liikaa opetushallinnon turhia virkamiehiä, joiden ainoa tehtävä on jarruttaa kentällä toimivien opettajien eli varsinaisen suoritusportaan toimia. Lahden opetushallintoon on syntynyt ”Inkluusioon uskovien seurakunta”, joka viis välittää opettajien mielipiteistä, vaikka tästä on tutkittua tietoa runsaasti saatavilla.

Yle kysyi vähän aikaa sitten opettajilta koulun uudistuksista ja inkluusiosta. Eniten opettajia ”hatuttaa”
huonosti toteutettu erityisoppilaiden sulattaminen yleisopetukseen. Jopa kansanedustajien keskuudessa kolme neljästä olisi valmis lisäämään erityisluokkien määrää eli kääntämään pyörää taaksepäin. Inkluusio eli se, että kaikki opiskelevat samassa ryhmässä eri taidoilla ei nyt vaan toimi käytännössä siksi, että kouluilla ei ole osoitettavissa tähän riittäviä resursseja ja tarpeeksi erityisopettajia!

Suomi ei enää menesty PISA-kokeissa, koska peruskoulumme ei korjaa virheitään. Kun PISA- kokeita analysoitiin, huomattiin, että vanhempien taustan ja oppilaan koulussa menestymisen välillä on yhteys. Vaikuttaakin siltä, että ”maailman paras” peruskoulumme on epäonnistumassa tärkeimmässä tehtävässään eli kyvyssä tasata kotitaustasta johtuvia eroja. Päästäksemme takaisin maailman opetuskartalle meidän olisi heti analysoitava, mitkä tekijät menivät pahasti pieleen näissä älyttömissä mutu-uudistuksissa ja inkluusiopuuhailuissa!

Nyt turhien opetustekenokraatien olisi otettava hattu kiltisti kouraan ja analysoitava puolueettomasti,
missä ollaan menty metsään. Opettajien keskuudessa nousivat esiin selvästi neljä seikkaa, jotka olisi
huomioitava tehtäessä ratkaisuja opetuksen tulevaisuudesta. Näitä olivat avointen oppimisympäristöjen arviointi, yhteisopetuksen soveltuvuus rajoitetuissa tiloissa, digitalisaation hyödyntäminen laajemmin ja uusien opetusmetodien toimivuuden laaja-alainen arvionti.

Kymmenen vuotta sitten muutettua perusopetuslakia on kyettävä myös muuttamaan, sillä tällä hetkellä Suomen kouluissa on rauhatonta. Oppimiserot ovat kasvussa ja moni opettaja tekee työtään jaksamisensa äärirajoilla. Outoa tässä kaikessa on se, että hallitusohjelmissa sovittiin, että inkluusio arvioidaan nimenomaan opettajien jaksamisen kannalta?

Oppivelvollisuuden lisääminen vuodella ei tule auttamaan asiaa mitenkään, sillä siihenkään ei ole osoitettu riittävästi rahaa ja resursseja. Toinen aste eli lukio ja ammattikorkeakoulut ovat maksuttomia. Kaikki laskelmat osoittavat, että tähän ei ole osoitettu riittävästi rahaa, sillä ilmaiset oppimateriaalit ja koulumatkat nielevät rahaa paljon yli arvioidun 250 miljoonaa euroa.

Tiedämme, että oppivelvollisuuden lisäämisellä halutaan turvata jokaiselle suomalaiselle nuorelle
vähintään toisen asteen tutkinto. Nyt ilman tätä jää 16 prosenttia! Veikkaan, että määrä pysyy samana, sillä jo peruskoulussa laiminlyödyt erityistä tukea tarvitsevat oppilaat eivät kykene suoriutumaan tästä ilman erittäin laajoja tukitomia. Mitä tästä aiheutuu tulevaisuudessa.

Koulut joutuvat nyt rokottamaan 12-15- vuotiaat oppilaansa. Tähän olisi voitu varautua aikaisemmin rokottamalla ensin 20-50 vuotiaat opettajat. Joku tässäkin mättää, miksei valmisteluja aloitettu aiemmin?
Älyttömintä tässä rokotushankkessa on se, että nykylapset voivat itse määritellä haluavatko he koronarokotteen vai eivät? Kuka ottaa vastuun koululuokkaan taudin tuovan rokottamattoman oppilaan aiheuttamasta vaaroista ja mahdollisista kustannuksista? Me suuret ikäluokat saimme rokotteita kouluissa eri tarttuviin tauteihin, kuten tuberkuloosiin ja hinkuyskään. Seisoimme jonossa kiltisti ja otimme ne vastaan, mitä tuleman piti. Osa makasi tajuttomina seinustoilla, mutta karavaani kulki!
O tempora o mores! Voi aikoja voi tapoja!

Jussi Melanen

Lahden paikallispolitiikassa kesä on ollut surullisen myrskyisä. Valtuustoryhmien keskinäisellä sopimuksella valittavista puheenjohtajuuksista alkunsa saanut riita pitää ratkaista nyt nopeasti.

Niin isoilla kuin pienillä valtuustoryhmillä on luottamuspaikkakiistassa peiliin katsomisen paikka. Lahden päätöksenteolle ei lupaa hyvää se, ettei edes pelisäännöistä löydetä yhteisymmärrystä.

Kunnallisen päätöksenteon periaatteisiin kuuluu, että paikallisdemokratia toteutuu kulloisenkin vaalituloksen mukaisesti. Luottamuspaikkojen jaossa tämä tarkoittaa käytännössä, että vastuuta on jaettava reilusti, mutta poliittiset voimasuhteet huomioon ottaen.

Suurimpana valtuustoryhmänä jatkavan SDP:n on jatkettava myös suurimman vastuun kantajana. Lahden asioita on hoidettava vahvalla ja päämäärätietoisella poliittisella johtajuudella, ei vasemmalla tai oikealla kädellä tai muiden tehtävien ohessa.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan pestin säilyttäminen täysipäiväisenä oli siksi ainoa oikea päätös.

Vallanjako ei voi olla kuitenkaan itseisarvo. Poliittisen kädenväännön sijaan nyt tulisi keskittyä kiireesti niihin isoihin haasteisiin, joita Lahdella on ratkaistavanaan. Politiikka tarkoittaa ihmisten asioiden hoitamista – ja minulle se tarkoittaa myös heikomman puolustamista, sillä vahvat selviävät aina.

Kehityksen mittarit, eli asukasluku, työllisyysaste, investoinnit, terveys- ja hyvinvointi sekä talous on saatava seuraavan neljän vuoden aikana nousuun.

Työllisyys on ykkösasia. Uuden kaupunginhallituksen ja valtuuston on ensitekijöikseen määriteltävä, millä toimenpiteillä ja työkaluilla hoidetaan erityisen haavoittuvien kohderyhmien kuten nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllisyyttä. Ketään ei saa jättää yksin.

Toinen vaalikauden tärkeimmistä tehtävistä on sote-uudistuksen paikallinen toteutus. Hyky:n henkilöstöstä huolehtiminen ja osaavan työvoiman saannin turvaaminen ovat ratkaisevassa asemassa kaupunkilaisten peruspalveluiden kannalta. Ja liian paljon niitä, joita apu ei nykyisellään tavoita riittävän hyvin.

Nuorten syrjäytyminen, päihdeongelmat tai ikäihmisten yksinäisyys ovat ongelmia, joita ei voi siirtää ratkaistavaksi myöhemmin. Matalan kynnyksen palveluiden kenttää on laajennettava ja niihin on varattava riittävät resurssit. Tätä kaikkea pitää osata johtaa kokonaisuutena, ilman toimialarajoja.

Kolmas asia on investoinnit sekä elinvoima. Lahti voi halutessaan olla johtava vihreän teollisuuden tulevaisuuskaupunki mutta tulos pitää tehdä, se ei synny itsestään.

Kasvu edellyttää panostuksia koulutukseen ja uskottavaan elinkeinopolitiikkaan. Lahden seudulle on keskittynyt kasvava joukko Suomen kärkitasolla kilpailevia yrityksiä sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa. Näille edelläkävijoille on annettava tilaa kasvaa ja edistää näin koko maakunnan menestystä. Osaajia on koulutettava omista eli lahtelaisista, mutta myös uusia on houkuteltava Lahteen.

Lahden valtuusto kokoontuu ensi maanantaina vaalikauden ensimmäiseen kokoukseensa. Sopu pitää silloin olla maalissa, koska työt odottavat sekä päättäjiä että virkamiehiä. Lahti ei voi jäädä voimakkaan talouskasvun sivustakatsojaksi.

Elokuu tarkoittaa myös sitä, että koulut ovat alkaneet. Toivon tähän lukuvuoteen jaksamista vaikean koronavuoden jälkeen ja uusista asioista innostumista niin opinpolkunsa vasta aloittaneille kuin kokeneemmille konkareille!

Ville Skinnari

Vanhahtavaa raamatullista kieltä toisinaan kutsutaan kaanaankieleksi. Kuitenkin viljelemme tällaisia sanontoja jopa arkisessa puheessa. Niinpä erotuomari voi antaa ”Salomonin tuomion” tai jokin asia voi tapahtua ”yhdennellätoista hetkellä”. Joskus joku on saanut ”Pietarin kalansaaliin” tai jollakin toisella voi olla ”etsikon aikansa”. Mutta mitä tuolla etsikkoajalla oikein tarkoitetaan. Arkisessa kielessämme se merkitsee hyvää tilannetta, mahdollisuutta johonkin. Tai sillä viitataan siihen, kuinka elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen.

Olisi uskallettava toimia, kun siihen on mahdollisuus, osattava valita oikein, tehtävä oikeita ratkaisuja, ettei mahdollisuus menisi ohitse. Joskus kuuluu puhuttavan ”aikaikkunasta”. Tietyllä hetkellä voi nähdä auringon pimennyksen tai jäiden lähdön. Nyt voi poimia mustikoita ja muita marjoja, mutta kohta ei enää, kun kesä kääntyy syksyksi. Siksi on tartuttava hetkeen, ettei se mene ohitse.

Etsikkoaika ei merkitse vain sitä, milloin meidän olisi toimittava, vaan se muistuttaa myös siitä, että Jumala lähestyy meitä ja puhuttelee meitä. Näin ei ehkä aina ole. Siksi Jumalan puhuttelu on syytä ottaa todesta. Omiin kykyihin ja ihmisviisauteen luottaminen voivat estää meitä kuulemasta Jumalan ääntä. Siksi Raamattu muistuttaa meitä: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3: 15).

Jumalalla on meille hyviä uutisia. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Hänen suunnitelmansa meitä varten ovat parhaat. Siksi häntä on hyvä kuulla ja hänen tahtoaan kysyä vielä kun meillä on etsikon aika ja voimme ottaa vastaan hänen rakkautensa lahjat.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Kalle Aaltonen tuntuu olevan Lahdessa ”person non grata” kaikille suurille puolueille. Hän on ponnistanut poliittisiin kuvioihin erilaisella ja raikkaalla tavalla, joka poikkeaa Lahden puoluebyrokraattien jäykästä hierarkiasta kuin mansikka mustikasta. Erityisesti häntä tuntuu pelkäävän Rami Lehto, jonka sanotaan estäneen Aaltosen etenemisen eduskuntavaaliehdokkaaksi perussuomalaisissa räikeällä tavalla ja nyt hän on johtamassa sitä klikkiä, joka perusti kolmen suuren ”triumfiraattin” estämään pienpuolueiden tasa-arvoisen paikkajaon valtuustossa. Tässä räikeässä poliittisessa kähminnässä tuntuu pelin henki olevan: Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan!

Lautakuntapaikosta tapellaan verissä päin ja sirkuksessa tuntuvat narrin asuun pukeutuneet aikaisemmin jopa järkevinäkin pitämiäni valtuutettuja. Luottamuspaikoista on tullut tärkeimpiä kuin lahtelaisten asioiden hoitamisesta. Ensin haluttiin kasvattaa luottamuspaikkoja kolmeentoista(13), nyt vähentää yhdeksään(9). Aaltonen ja pienryhmät yrittävät suojella nykyistä käytäntöä ja ovat osaltaan myös pistäneet ns. kovat piippuun, koska tietävät, että valtuusto on toimintakyvytön, koska valtuuston päätöksiin tarvitaan vähintään 40 edustajaa. Vanha Herra Boycott voi siis edelleen hyvin ja on hengissä! Tämän Lahden ”Gordionin solmun” avaamiseen tarvitaan riittävän kyvykästä ja avarakatseista ja aidosti demokratiaa arvostavaa poliitikkoa, kansanedustaja Mika Karia, jolla on kyvykkyyttä sovittaa yhteen arvoristiriitoja. Hänellä on nyt ns. miljoonan dollarin paikka rauhoittaa tilanne ja palauttaa usko lahtelaisiin kunnallispoliitikkoihin!

Lahdessa kärjistynyt yhteiskunnallinen keskustelu osoittaa, että ” Homo Politicus” ei kaihda mitään keinoja saadakseen valtaa ja vallan tuomia hyödykkeitä itselleen, vaikka periaatteessa pitäisi olla kyseessä lahtelaisten yhteisten asioiden hoitamisesta? Kyse onkin usein, kuten nyt erilaisuuden sietokyvystä. Meidän ja erityisesti poliitikkojen ei pitäisi elää enää pelkissä kuplissa, sotessa tai twittereissä, kuten populisti Trump teki. Lahtelaisilla poliitikoilla on nyt näytön paikka.

Koko politiikan voi käsittää eri aatteiden ja puolueiden taisteluksi. Kaikki lahtelaiset poliitikot haluavat mielessään varmasti toteuttaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta , mutta tämä vaatii ja edellyttää kompromisseja ja erilaisten mielipiteiden huomioimista mahdollisimman rehellisellä ja avoimella tavalla. Kysymys kuuluukin Lahdessa nyt: Halutaanko tästä sopasta oppia jotain ja korjata tilanne vai painaa kaasua ja katsoa, mihin se johtaa?

Lopuksi pieni esimerkki! Samalla tavalla sekä intersektionaalinen feministi että egalitaristi kannattavat tasa-arvoista yhteiskuntaa. Ensimmäinen vain tarkastelee ihmistä eri luokkiensa edustajana ja jälkimmäinen yksilönä.

Juhani Melanen

Viime aikojen päivät ja välillä yötkin on saatu seurata tiiviisti Tokion olympialaisia ja urheilua maailman huipulta. Japanin kisat ovat kaikin tavoin poikkeukselliset ja keskustelua on riittänyt puolesta ja vastaan. Japanissa asuneena olen saanut olla paljon yhteydessä myös paikallisiin. Tiukat rajoitukset myös ärsyttävät japanilaisia, joista osa pitää niitä ylimitoitettuina. Japanissa on tulossa parlamenttivaalit syksyllä ja siksi tunnelma on kaikin tavoin jännittynyt. Kukaan ei halua, että kisat muistettaisiin vain koronasta, puhumattakaan valtavasta kisojen aiheuttamasta epidemiasta.

Suomalaiset urheilijat ovat taistelleet hienosti. Mitalimenestyminen uinnissa ja nyrkkeilyssä saa toivottavasti vielä jatkoa. Lahtelaisena jännitin erityisesti painija Arvi Savolaisen puolesta. Savolainen kävi matolla todella kovan kamppailun ja antoi kaikkensa. Pelkkä pronssiotteluun pääsy on jo kova saavutus. Lahdessa tehdään upeaa työtä junioreista saakka urheilussa ja erityisesti kamppailulajeissa. Takana on valtava määrä työtä ja hikipisaroita. Televisioruudusta on nähty myös kyyneleitä ja sekin kuuluu asiaan. Se valtava työmäärä, minkä urheilijat tekevät unelmiensa eteen, purkautuu. Pelkästään Tokion kosteus ja kuumuus tekevät työstä äärimmäisen haastavaa.

Olympialiike yhdistää ihmisiä ainutlaatuisella tavalla. Se on myös rauhanliike, jonka tavoitteisiin lukeutuu muun muassa reilun pelin, kansojen välisen yhteisymmärryksen ja nuorten urheiluharrastuksen edistäminen. Samalla olympialaiset ovat historiansa aikana olleet myös ikävien ja erittäin traagistenkin tapahtumien näyttämö. Hien ja kyynelten lisäksi on vuodatettu myös verta. Kansainvälisen politiikan keskiöön Tokion kisat nousivat tällä kertaa Valko-Venäjän urheilijoihinsa kohdistaman painostuksen myötä.

On tärkeää, että niin Kansainvälinen olympiakomitea kuin osallistujamaat puolustavat nyt yhdessä ihmisoikeuksia ja mielipiteenvapautta. Urheilulla on iso potentiaali maailmaa kehittävä voimana, eikä pelisääntöjen rikkojien pidä antaa tahrata yhteistyön tuloksia. Siksi kansainvälisen sääntöpohjaisen maailman pelisääntöjen kehittäminen ja niiden noudattaminen ovat Suomen ulkopolitiikankin ydintä. Se työ ei kovin usein näy televisiossa eikä lue lehdessä, mutta sitä työtä teemme meidän kaikissa 91 suurlähetystössä eri puolilla maailmaa.

Myös kotimaan urheilussa on nähty kovaa menoa. FC Lahti on pelannut komeasti koko kauden, ja menestyksen myötä voitonnälkä vain kasvaa. Nyt takana on jo yhdentoista ottelun pituudelta tappiotonta putkea. Nyt on edessä vielä se tärkein eli ratkaiseva loppusuora ja tahtoa mennä pitää löytyä loppuun saakka. Jääkiekkokausi ei sekään ole enää kaukana. Harjoitusottelut käynnistyivät jo Pelicansin B-junnujenkin osalta keskiviikkona Isku-Areenalla.

Päijät-Hämeeseen osui kolmaskin iso saavutus, kun orimattilalaisesta Suven Sametista tuli historian nuorin ravikuningatar. Hevosalan tekijät ovat Lahden alueellakin suuri työllistäjä ja siksi tärkeä elinkeino harrastusmahdollisuuksien lisäksi. Ravitapahtumat ovat yksi kesän kohokohta ja Lahdessa meillä on tässä pitkät perinteet ja hyvä tulevaisuus edessä. Tokion kisoista olen saanut tehtäväksi opetella ratsastuksen saloja, kun 11-vuotias tyttäreni on innostunut hevosista kaiken kaikkiaan. Eli hevos- ja ponipaikkoja on kierretty ahkerasti loman aikana eri puolilla maakuntaa.

Valtakunnan politiikassa on ollut tässä välillä hetken aikaa hiljaisempaa, mutta nyt on jo valmistauduttu täyttä vauhtia syksyyn. Hallituksen työlistalla tulee olemaan monta tärkeää asiaa, joista ensimmäisenä vuorossa on syyskuun budjettiriihi. Vaikka kasvuluvut näyttävät hyvältä, uudistuksia tarvitaan, niin yritykset kuin työntekijätkin odottavat hallitukselta kestäviä päätöksiä. Ilmastotoimia on tehty jo paljon ja nyt on aika näyttää, että ne myös tuovat investointeja ja työtä. Lahdessa Kempowerin investointi ja 150 uutta työpaikkaa on tästä hyvä esimerkki. Yritysten pitää olla nyt eturintamassa näyttämässä tietä uusilla avauksilla, koska samalla avautuu aivan uusia markkinoita.

Koronarintamalla hyvä uutinen on, että rokotuksissa on edistytty. Kiitos siitä kuuluu aktiivisesti rokotteensa hakeneille suomalaisille. Laajamittaisiin rajoituksiin palaamista on vältettävä viimeiseen asti, sillä ne osuvat ihmisten työhön ja toimeentuloon. Kouluissa sekä lasten ja nuorten harrastuksissa pitää nyt päästä jatkamaan mahdollisimman normaalia arkea. Etäopetus on ollut kaikille rankkaa, myös opettajille, ja siksi se ei voi olla kuin erittäin viimeinen vaihtoehto tulevaan syksyyn. Koronapassia pitää nyt edistää siten, että urheilu- ja tapahtumateollisuus pääsee syksyn aikana liikkeelle.

Ville Skinnari