Jeesus on lähellämme

Moni saattaa haikailla niitä aikoja, jolloin Jeesus eli täällä maan päällä. Olisi niin helppo uskoa Jeesukseen, jos hän kulkisi täällä keskellämme, parantaisi sairaita silmiemme edessä, koskettaisi minua, tulisi kylään meillekin. Tottakai se olisi mahtavaa. Mutta tuo on nyt kahden vuosituhannen takana. Meillä on eri tilanne. Vai onko sittenkään?

Jeesus sanoi, että hän on meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Me voimme kuulla hänen äänensä Raamatussa ja seurakunnan tilaisuuksissa, kristittyjen keskinäisessä yhteydessä. Hän on keskellämme, vaikka emme häntä näe.

Jo eläessään Jeesus teki välillä ”etätöitä”. Johanneksen evankeliumissa (4:39–42) kerrotaan, että sadanpäällikkö pyysi Jeesusta parantamaan sairasta palvelijaansa. Jeesus olisi kyllä lähtenyt paikan päälle, mutta tuo sotilas sanoi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee.” Jeesus hämmästyi tätä uskon vahvuutta. Jeesus sanoi hänelle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Ja sillä hetkellä palvelija parani.

Kun me rukoilemme Jeesusta, hän kuulee meitä, vaikka hän ei olekaan konkreettisesti vierellämme. Rukous tuo hänet lähelle. Aina ei vastaus tietenkään ole pyyntömme mukainen, mutta pyyntö on silti mennyt perille. Rukous luo yhteyden auttajaanv. Rukous vakuuttaa meitä siitä, että Jeesus on kanssamme pahassa ja hyvässä, onnessa ja murheessa, tyhjyydessä ja pimeydessäkin. Siksi voimme nytkin pyytää: Jeesus, auta ja armahda meitä.


Riitta Särkiö

Urheilugaala viihdytti

Mikä on urheilua? Kas siinä kysymys. Squashlainen haukkui keilailun. Minä hyväksyn kaiken, leikinkin, sitähän urheilun pitäisi olla. Nautin, kun kesken lätkämatsin joku hymyilee.

Vuoden urheilijaksi valittiin Harri Heliövaara. Hyvä valinta, joka osoittaa, että toimittajien keski-ikä on laskussa. Joku muukin olisi ollut nappivalinta, makukysymys.

Hieno viihdeohjelma tämä Urheilugaala. Ei minulla pariin tuntiin peppu juuri penkistä noussut, mitä nyt iltapalaksi hain puolikkaan päärynän ja kofeiinittoman kahvin. Olen tipattomalla.

Hämmästelen, ettei naisten yhdistetty ole olympialaji. Ja ihmettelen samaan syssyyn, että vuoden paras valitaan petankissa, muttei mölkyssä. Mölkky mukaan ja lahtelaisia kuviin. Kai tämä virhe ensi vuodeksi korjataan. Tipi, Jani ja Jake hoitakaa homma!

Asiaa puhui myös vuoden valmentaja Lassi Tuovi. Hän sanoi, että titteli pitäisi muuttaa vuoden valmennukseksi. Sitähän se nykyään on, tiimityötä.

Tuovi on herrasmies, korismies. Eikä ollut hänen vikansa, että kuvissa pyöri useaan otteeseen tyttöystävänsä. Ei Piritta ole urheilija, eikä ole ollut, vaikka jääkiekosta jotain tietääkin.

Raipe pääsi toiseksi valmentajavalinnoissa. Raipesta aloitankin uuden sarjani. Liigavalmentajat. En tunne heistä ketään, vain lehdistötilaisuuksien kautta.

Raipehan ei niissä tilaisuuksissa paljon sano. No toteaa, että kova peli, kiittää vastustajaa ja ojentaa mikkiä pois. Raipe antaa tekojensa puhua ja Saipa pärjää tänäkin vuonna!?

Toivottavasti Lahdessakin ns lehdistötilaisuuksissa kysyttäisiin jotain. Nyt Varmavuo puhuu yleensä enemmän kuin valmentajat yhteensä. Ei pitäisi valkkuja päästää liian helpolla. Muualla ei päästetä, ei ainakaan Sami Hintsanen.

Raipe siis ykkönen, Sami Kapanen ei kakkonen. Ihmettelen, ettei hän osaa opettaa maalintekoa. Itse on osannut. Tutkin tilastot. SM-liigassa 401 peliä tehoin 120+173, Änärissä 918 ottelua 202+291, maajoukkueessa 77 matsia 24+21. Huimat tehot, mutta ei valmennuksessa auta. Sami puhuu asiallisesti asiaa, mutta asia ei siirry kaukaloon. Tuntuu, että tärkeintä on, jotta hiukset hyvin ja some päivitetty. Ei jatkoon. Toisaalta, kuka muu muka? Juha Juujärvi?

Raine Järvinen

Eurooppa ei voi olla isäntä ja renki samaan aikaan

Suomi on viimeiset 50 vuotta tunnettu maailmalla Pohjoismaana. Maailmalta katsottuna Suomen ja Pohjoismaiden vahvuus on ollut hyvinvointivaltio, sen palvelut, rakenne ja yhtenäisyys. Perusperiaate on ollut, että ketään ei jätetä yksin, heikompaa tuetaan ja yhteiskunnan peruspalvelut, kuten koulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto, kirjastot, lämpö, vesi ja sähkö ovat yhteiskunnan peruspalveluita, joihin jokaisella tulee olla mahdollisuus tulotasosta tai taustastaan rippumatta. Nyt Pohjoismaiden toimintaympäristö Euroopassa ja viimeisimpänä arktisella alueella on joutunut ennennäkemättömän murroksen ja paineen alle. Samaan aikaan Suomi on pudonnut pohjoismaisesta viiteryhmästä ja halunnut profiloitua reunavaltioksi liittymällä Itä-Eurooppaan. Tästä esimerkkinä kansainvälisten Palestiina-kysymys ja siihen liittyvät kaksoistandardit: yhdessä suunnassa kunnioitetaan kansainvälistä oikeutta ja toisessa ei. Tässä limbossa Orpon hallituksen on vaikea muuttaa suuntaa uskottavasti Pelkän itärajaongelman sijasta pääministerin olisi pitänyt rakentaa pohjoinen ja arktinen kokonaisuus ja myydä tämä Brysselin von der lyeneille. Silloin EU olisi ehkä ymmärtänyt arktisen todellisen merkityksen meille pohjoisen maille.

USA, USA, USA. Siinä kaikki Suomesta viimeisten vuosien aikana. Muun maailman läsnäolon kustannuksella on rakennettu ”transatlanttista” paratiisia. Tarinan opetus on se, että älä koskaan laita kaikkea yhden kortin varaan. Suomen Washingtonin lähetystö joutui lähes matkatoimiston rooliin, kun jonoksi asti haluttiin tekemään faniturismia suureen ja mahtavaan. Some on saanut kuvia ja päivityksiä, mutta missä kaupalliset tulokset? Jotain toki on tullut, mutta kun katsotaan Suomen bruttokansantuotetta niin tulostaulu kertoon kaiken. Vientikaupan kasvun hehkuttajat eivät tunnu tajuavan kaupan perusasioita: kate ratkaisee, ei myynnin määrä. Puolustusalan merkitystä Suomen kansantalouden kasvulle liioitellaan tietoisesti eikä mediasta ole enää ollut totuutta kertomaan.

Eduskunnassa sain kyselyitä, miksi minä olin erilainen. Brysselin ja Washingtoniin sijasta olen ministerikauden jälkeen tehnyt oppositiosta maailmalle myös muita ilmansuuntia. Siitä kertoo esimerkiksi Keski-Aasian, Persianlahdenmaiden ja Kiina – ryhmien puheenjohtajuus.
Ja kuinka moni vientiyritys tarvitsisi nyt uusia markkinoita, mistä saisi myös kannattavaa bisnestä?

Uuden maailman ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ratkaisevaa on taloudellinen, teknologinen vahvuus ja suvereniteetti ja teollinen kapasiteetti, joka mahdollistaa itsenäisen toiminnan ja uskottavan neuvotteluaseman. Ilman talouden selkärankaa ei ole turvallisuuttakaan. Omistaminen on tässä keskiössä.

Kuka voi omistaa eurooppalaisen datan? Tietenkin vain eurooppalaiset itse. Miten esimerkiksi What’s up tai muut META:n palvelut? Miksi emme rakenna niitä itse? Nyt se on tehtävä. Sote – sektorilla tästä puhuttiin 10 vuotta sitten. Mistä tulivat APOT ja Life Care ohjelmistot – viimeisin Lahteenkin? Amerikasta rapakon takaa tietenkin. Yritimme silloisen pääministeri Juha Sipilän kanssa puhua oman osaamisen käyttämisestä, mutta turhaan. Sote ala oli jo rähmällään ”helppoon” ratkaisuun. Omaakin tehtiin, mutta usko loppui. Samoin koulut ja päiväkodit ja yritykset pitää suojata.

Suomeen rakennetaan datakeskuksia, mutta lainsäädännöllä ei ole haluttu puuttua siihen, kuka käyttää todellista määräysvaltaa dataan. Valta on pilvialustoilla ja USA:n hyperscalereilla, teknologiagigaateilla, jotka hallitsevat laskentaa, ohjelmistoja ja datavirtoja. Suomi tarjoaa sähkön, maan ja vakauden – mutta luovuttaa päätösvallan.

Samalla teknologia kehittyy nopeasti: laskenta tehostuu, omistus keskitetään ja jättiyhtiöt pitävät arvoketjun itsellään. Lopputulos on tuttu: data ja arvo siirtyvät, hallit jäävät Suomeen tyhjiksi. Tätä linjaa on ajettu yksisilmäisesti elinkeinoelämän ehdoilla – EK:n ajattelulla, jota Orpon hallitus toistaa. Samoin media, kuten ESS jaksaa edelleen hehkuttaa. Tämä kriisi ei ole vielä käsillä – mutta se on väistämättä edessä.

Suomalaista ja pohjoismaista teknologista osaamista ei tule siirtää kenellekään eikä mihinkään ilmansuuntaan tavalla, joka heikentää omaa toimintakykyä, neuvotteluasemaa tai mahdollisuuksia kasvaa. Kyse ei ole sulkeutumisesta, vaan itsenäisyydestä maailmassa, jossa mittakaava, teknologia ja turvallisuus ratkaisevat. Tässä on suurin syy Suomen oman vision ja talouskasvun puuttumiseen. Eurooppa ei voi olla isäntä ja renki samaan aikaan.

Miten se jäämurtajakauppa? Eli teknologian siirto asiakkaalle Atlantin toiselle puolelle vain muutaman murtajan tähden. Suomella pitää olla jotain omaa jatkossakin. Myydä voi ja pitää, mutta teknologiaa ei pidä siirtää. Ja vaikka Grönlannista nyt joku sopu nyt syntyisi niin muutos on jo tapahtunut ja uusi Eurooppa pitää rakentaa joka tapauksessa. Mitään kahden raiteen todellisuutta ei pidä ajaa tai rakentaa.

Ville Skinnari

Popedan Pate 1956-2025

Ikurin, Tampereen ja koko Suomen Pate nukkui pois tapaninpäivänä. Olen tutustunut hänen lauluihinsa ja kunnioitan. Tässä otteita ilman mitään järjestystä. Kaikki käy.

Tahdotko mun tosiaan?
”Tahdotko mun tosiaan suhteeseen vakavaan, pitkin polkuu poloista rinnalleni tarpomaan? Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan, aamuteesi kanssas jakamaan?”

Hei äijä!
”Pudota harteilta se kauna, soita veljelle, lämmitä sauna. Pyytäkää joskus anteeksi ja anteeks antakaa. Arvo vastaan ottakaa ja heikot kotiin kantakaa. Emme kaipaa grillikioskille Testo-Erkkiä, meil on oikeus ja velvollisuus joskus olla herkkiä.”

Mää ja Tapparan mies
”Me mentiin Hervantaan ja Ikuriin ja hirveet siirtosummat ryypättiin. Mää ja Tapparan mies.”

Ajan päivin, ajan öin
”Kassalla sen kahvion, aina pitkä jono on ja kiltisti me ootellaan. Meistä kukin vuorollaan herttaisimman hymyn saa ja se taipaleella auttaa jaksamaan. Ajan päivin, ajan öin, ma ketä ikävöin, sä tiedät vaikken kertoisikaan…”

Kuuma kesä
”Hän oli tosi upee näky lyhyessä kesämekossaan. Mä hänet rantatiellä näin, ajoin satamaan päin. On pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen, pitkä kuuma kesä, sen sain, se mullisti mun maailman.”

Kakskytä centtiä
”Vouti vei pois sen mitä sain mukaani maakuntamatkoiltain. Mua sureta ei, se vei mitä vei, mutta sinua kaikki tää miellytä ei. Mullon on taskussa 20 centtiä vain.”

Ukkometso
”Suomenniemellä, suomen kielellä äijät huutaa lailla perkeleen. Ja kun Suomi pelaa lätkää se iskee joka jätkää, kaljaa koneeseen ja Ukkometsoon. No, Reiska laittaa soimaan vielä yhden laulun ja itkee sitten yhden kyyneleen. Se laulu kertoo meistä onnen enkeleistä, jotka Pohjantähden alla asustaa.”

Ei vielä (viimeinen levytys).
”Mul on tehtävää viel täällä, monta hommaa päällä. Lähe menee siitä, sä oot vaan mun tiellä. Aion luistella vielä täällä, raivoisalla jäällä. Älä kutsu mua, mä en oo valmis vielä, älä kutsu mua, ei vielä.”

Näkemiin Pauli Antero Mustajärvi.

Raine Järvinen

Moka on lahja – tervetuloa armon lämpöiseen ytimeen

Miten olisi tällainen painajaisuni: seisot kärsivää Jeesusta esittävän freskon äärellä kotikirkossasi. Kaunis vanha maalaus hilseilee pahoin. Tartut pensseliin ja ryhdyt omin päin korjailemaan Jeesusta. Työ ei kuitenkaan suju kuin Strömsössä. Hermostuneena jatkat sutimista, mutta värit sotkeutuvat yhä pahemmin. Jeesus muuttuu tunnistamattomaksi.

Tässä vaiheessa painajaisunet yleensä päättyvät. Espanjalaisen Cecilia Gimenézin tapauksessa kyse oli kuitenkin todellisuudesta. Seurasi skandaali. Kuvat piloille menneestä Ecce Homo (Katso ihmistä) -freskosta levisivät vauhdilla ympäri maailman vuonna 2012.

Skandaalin alkupäivinä Cecilia-rouvaa tuskin olisivat lohduttaneet edes keskiaikaisen äiti Julianan kuuluisat sanat: ”Kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.” Cecilia oli musertunut, oman kylän väki pahoillaan ja Espanjan kulttuuriväki pöyristynyt. Mikä pahinta, Jeesusta pilkattiin Apina-Kristukseksi. Tökerö teos aiottiin maalata piiloon.

Tässä vaiheessa voi kuvitella Jeesuksen kuiskaavan Cecilian korvaan: ”Älä hätäile. On minua ennenkin pilkattu. Minun lähelläni mokakin voi olla lahja. Odota vain.”
Cecilia-rouvan ja Jeesus-maalauksen tarina sai odottamattoman käänteen. Pikkuruiseen Borjan kylään alkoi tulvia vierailijoita, jotka halusivat nähdä erikoisen freskon. Kävi myös niin, että erääseen antiikkikauppaan tupsahti alkuperäisen Ecce Homo -maalauksen toisinto. Se ei ollutkaan lopullisesti menetetty!
Cecilia-rouva sai elämänilonsa takaisin. Kun hän kuoli joulukuussa 2025, epäonnisesta Jeesus-freskosta oli tullut rakastettu teos. Kirkon pääsylipputuloja on ohjattu paikallisten vanhusten hyväksi.

Kertomuksen avainsana on armo, jonka ytimessä häpeä ja epätoivo voivat kääntyä iloksi. Armo sanoo: ”Älä pelkää. Luota ainoastaan.” Armon kokemus vaikuttaa kuin valo ja lämpö – se saa häpeästä käpristyneen avautumaan ja kukoistamaan.


Kaisa Kalmari Hako
Teologian opiskelija
Seurakuntaharjoittelija,
Launeen seurakunta

Hyviä uutisia

Kiitos kysymästä, joulu meni pukkeillen, ei tonttuillen.

Uutena vuotena läträsin perinteisesti tinan kanssa. En tiedä, onko jotain uusia keinoja ennustaa tulevaa. Vanha tapa toimii hyvin. No, epävarmuustekijöitä toki on.

Koitin tutkia tulevaisuutta lähinnä lahtelaisen urheilun kannalta. Näyttikin oikein mainiolta, kun maltoin katsoa vuosien päähän. Tulevia olympiakisoja yritin katsoa, mutten saanut viestistä kiinni. Ymmärsin, että alkukauden kyyneleet saattavat jossain määrin muuttua onnen sellaisiksi. Hyvä niin. Kuusi mitalia kisoista kaikkiaan tulossa…

Suomen huipulle vähitellen kipuavan FC Lahden huippuhetket, lue vuodet, alkavat 20.6. 2034, jolloin vihdoin ja viimein Kisapuisto on valmis. Jo oli aikakin, sanoisi hätähousu.

Mainittuna iltapäivänä pelataan liigaottelu FC Lahti – Ilves. Se on stadikan virallinen avaus ja kaikki paikat ovat täynnä, 7800 ihmistä. Toivon ja rukoilen, että olen yksi heistä.

Lahtelaiset ovat jo muutaman vuoden hätyytelleet kärkeä ja nyt on kasassa joukkue, joka jahtaa kultaa. Maukonen, Pasanen, Puukko ja Huovila ovat palanneet kansainväliset ottelut mielessään kotiin. Ja haaveet toteutuvat, sanoo tinani. Kestomenestyjä Ilves häviää Kisarissa 3-0. Tunnelma kohoaa lähes samaan kuin 1967, jolloin Reipas löi Upon 2-0 katsojia ollessa 8144 plus lintsarit.

Hyvä uutinen, Lahtea valmentaa Miika Nuutinen, joka haki kannuksensa Kuopiosta. Kari Arkivuo teki usean vuoden mainiota työtä, mutta siirtyminen Hollantiin avasi oven Nuutiselle.

Myös jääkiekko on noussut B-liigavuosien jälkeen kukoistukseen, jota avittaa uusi komea Areena paikassa, josta en selvää saanut kuten en vuodestakaan, mutta jotain se on noin 2033-38.

Liigafinaalissa Pelsu, jos ei ole vaihtanut nimeään, kohtaa Joensuun Kiekkopojat, oho! Hesalaiset ovat taipuneet välierissä, tamperelaiset paljon aiemmin. Kultaa rulee, kiitos Hannes Björnisen sekä kulttiasemaan nousseen valmentajan Antti Pennasen.

Sen verran tiukan vastuksen tarjonneista joensuulaisista, että seuran yksi taustavoimista on Lahden kasvatti Jere Penttilä. Kaupunginjohtajalla on jalkapallotausta Reippaassa ja vahva urheiluhimo toimii myös kiekossa.

Muutenkin Lahti on noussut kukoistukseen pallopeleissä ja joku mäkihyppääjäkin on nähty. Kiitos kun sain välittää näitä ilouutisia ja mukavaa loppuvuotta. Pysytään positiivisina. Rukoillaan, muttei lopeteta soutamista.

Raine Järvinen

Minä olen ihme!

Kastepöydän ympärille on kerääntynyt joukko ihmisiä. On isä ja äiti, vasta vanhemmiksi tulleet, pientä jännitystä, väsymystä, iloa ja kiitollisuutta mielessään. On kummit, tärkeällä paikalla suuren luottamustehtävän saaneena. On isovanhempia, jotka näkevät pienessä lapsessa suvun jatkumisen, uuden elämän ja tulevaisuuden. On tärkeitä ihmisiä, sukulaisia, ystäviä. Kaikki ovat tulleet katsomaan uutta tulokasta, suurta ihmettä. Hetkessä on läsnä pyhän kosketus.

Pienen otsaan ja rintaan piirretään ristinmerkki. Sanomattomat ajatukset, hyvän elämän toivotukset ja omassa mielessä lausutut siunaukset laskeutuvat lapsen päälle. Yhdessä toivomme ja rukoilemme pienen ihmisen elämään parasta mahdollista hyvää, Jumalan läsnäoloa, Jeesuksen ystävyyttä ja Pyhän Hengen viisautta. Hetkessä luetaan Psalmin sanat:

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.

Samalla tavalla meistä lähes jokainen on siunattu ristinmerkillä. Hyvän elämän toivotukset ja siunaukset ovat laskeutuneet kasteen hetkellä meidän päällemme. Ja voimme yhä joka päivä ottaa omaksemme nuo samat Psalmin sanat:

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän Jumalaani siitä.

Jumalan rakkauden siunaamaa uutta vuotta!


Pauliina Hatakka

Joulun henkeä ja joulupuuroa!

Tänä jouluna en lähettänyt joulukortteja. Halusin mieluummin vastaavalla panoksella tarjota joulupuuroa Lahden torilla. Tervetuloa ensi maanantaina 22.12 klo 15–17 Lanun aukiolle!

Tällä viikolla puhelin on soinut Aasiasta. Perussuomalaisten joululahja Suomelle saa julkisuuttaa ennen näkemättömän paljon. Kun suomalainen kansanedustaja tai Europarlamentin jäsen käyttäytyy tavalla, jota pidetään rasistisena tai alentavana, sitä ei katsota yksityishenkilönä. Se nähdään Suomena. Maineen voi myös pilata nopeasti. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi tätä kaikkea ollaan nyt valmiita vaarantamaan yhden eleen, yhden videon tai yhden typerän kommentin takia. Joulun henki on tästä kaukana.

Maiden kesken käydään kovaa kilpailua maakuvasta eli meidän brändistämme eri puolilla maailmaa. Näin se Suomellakin. Hyvä maakuva auttaa samaan läpi asioita tilanteessa, kun tarvitaan tukea ja pitää erottua muista. Ulko – ja turvallisuuspolitiikan lisäksi kyse on kaupallistaloudellisista suhteista eli viennistä – siitä millä Suomi elää ja työllistää. Japani kanssa olemme tehneet kauppaa koko itsenäisyytemme ajan ja jopa kauemmin.

Suomen maine maailmalla ei ole tullut tyhjästä. Suomen brändiä on rakennettu vuosikymmeniä – pitkään ja määrätietoisesti Suomi on nähty maailmalla fiksuna ja luotettavana maana. Ja Aasiassa tämä ymmärretään vielä paljon selvemmin kuin Euroopassa. Eleet, symbolit ja kunnioitus merkitsevät.
Pääministeri kantaa hallituksessa kokonaisvastuuta. Hyvä, että hän pyysi anteeksi Japanilta, Korealta ja Kiinalta. Jokainen hallituspuolue vastaa kuitenkin viime kädessä omiensa teoista. Myös eduskunnalla on institutionaalinen vastuunsa. On pakko ihmetellä myös, että miksi puhemies on hiljaa.

Suomen ja Japanin suhde ei ole mikä tahansa kahden maan välinen yhteys. Se on poikkeuksellisen lämmin, tiivis ja pitkä. 1990-luvulla Japani auttoi Suomea, kun meillä meni huonosti. Japani lainasi meille rahaa, kun Suomi oli mennä nurin. Kun Japani tarvitsi apua, Suomi oli mukana – Koben maanjäristyksen jälkeen ja mm. Fukushiman onnettomuuden jälkihoidossa. Tätä ei ole unohdettu. Tällaiset asiat painavat Japanissa enemmän kuin moni täällä ymmärtää. Japanilaiset lahjoittivat myös Lahdessa Launeen Perhepuistoon kirsikkapuut.

Samaan aikaan Finnair elää vaikeinta vaihettaan vuosikymmeniin. Venäjän hyökkäyssota romutti Aasia-strategian ja käänsi Suomen sijainnin edusta haitaksi. Euroopan ja Pohjois-Amerikan reiteillä kilpailu on kovaa. Tässä tilanteessa Japani ei ole Finnairille vain yksi markkina muiden joukossa – se on kivijalka olemassaololle. Finnair on lentänyt suoraan Japaniin vuodesta 1983. Se on harvinainen etu. Ja juuri siksi on täysin käsittämätöntä, että tätä suhdetta vaarannetaan kevyin elein ja huonolla käytöksellä.

Minulle Japani on paljon. Muutin Japaniin vuonna 1997 työharjoitteluun Marubenin kauppahuoneelle. Sen jälkeen olen monissa rooleissa tehnyt töitä Suomen ja Japanin suhteiden eteen. Isäni toimi myös pitkään eduskunnan Japani-ryhmän puheenjohtajana. Tiedän kokemuksesta, mitä luottamus ja sen rakentaminen tarkoittaa.

Kansanedustaja ei edusta maailmalla vain itseään tai puoluettaan, vaan Suomea. Maailman julkisuudessa ei erotella, kuka on vitsillä ja kuka tosissaan. Kun Suomen maine kärsii, siitä maksavat tavalliset suomalaiset, yritykset, työntekijät ja lopulta koko maa. Eikä tämä ei ole sananvapauskysymys. Tämä on vastuukysymys.

Hyvää joulua kaikille!

Ville Skinnari

Kirje joulupukilta

On kai kohtuus, että saan kirjoittaa yhden kirjeen, koska itselle niitä tulvii. Kiitos niistä, ne koskettavat, jos eivät ole pelkkiä lahjapyyntöjä. Pyynnöt koitan parhaani mukaan toteuttaa. Paitsi kohtuuttomat ja niitähän kuulkaa riittää. Helikoptereista sadan tonnin lahjakortteihin.

Toivotaan edes siedettäviä kelejä. Lähden tulemaan ajoissa täältä pohjoisesta. Poikkean Kuopiossa selvittämässä, miten ihmeessä Kups ja Kalpa pärjäävät vuodesta toiseen. Tuon tiedon Lahteen.

Tampereella lounastan viehkeän ex-lahtelaisrouvan pitämässä Mummolassa. Siellä ei saa syödä lakki päässä. Hienoa, hyvät tavat esiin. Riisun tonttulakkini. Pelsulainen saa alea!

En edes valeasussa ehtinyt Hakametsään katsomaan nuorten kärkipeliä Ilves-Pelicans. Panin asialle tonttu Reippaan, joka kertoi, että Severi Sipilä teki 2-3, mutta Dan Harryn poika Harkimo tasoitti ja jatkoajalla 63.52 Ilves teki epämääräisen voittomaalin. Tonttuni kehui eritoten Samu Alalauria, jolle lahjaksi tulee keittokirja.

Valkeakoskella käyn selvittämässä Tehtaan kentän katsomopaloa. Kuka helevetin tunari sen sai aikaiseksi? Anteeksi kiroilu, nuoria tekijöitä taitaa olla useampi, eivätkä ole tyttöjä. Nyt eivät pelkät risut riitä.

Lahdesta kuulin kummia. Suunnittelevat dopingmuseota. Varmaan vitsi. Antakaa jo olla.
Sen sijaan laittakaa Kisapuisto kuntoon. Nimeän Jouko Vuorion uuden stadionin pääpomoksi. Alkaa tapahtua taatusti!

Pyörin aattona siellä ja täällä. En tarvi ruokaa en juomaa. On sen verran kiire ja muori pakkaa minulle kunnon eväät. Lahjoja tuon kuten sählyn pelaajille Veikkauksen arpoja ja kaukolahjat Änäriin. Rantaselle ja Hintsille kutsulaput armeijaan. Ai niin, Oilille upea joulukukka ja Manelle pullo kirkasta. Vissyä tietty. Igorille sama sitruunaversiolla.

Kun aatto on myöhäisillassa, istun tunnin pari saunassa ja funtsailen. Viestittelen muorille kiitollisena lauleskelen:

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,
mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha,
itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

Toivotan kaikille Rauhallista Joulua ja Onnellista vuotta 2026.

Raine Järvinen

Joulun sanomaa

Elämme levottomuuksien maailmassa. Siksi joulun sanomalle on tilausta. Se on sanoma rauhasta ja rakkaudesta, Jumalan ehdottomasta rakkaudesta. Se annetaan lahjaksi. Enkelit lauloivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Jeesuksen syntymä merkitsi aikojen taitetta. Se, mistä profeetat olivat ennustaneet, sai nyt täyttymyksensä. Vanhan testamentin Messias-lupauksissa ja -ennustuksissa kuvataan usein rauhaa. VT:n heprean sana rauha, shalom, merkitsee enemmän kuin rauhaa sodan vastakohtana. Se tarkoittaa kaikkinaista hyvinvointia. Tähän rauhaan sisältyy oikeudenmukaisuuden vaatimus.

Joulun profetiassa luvataan pimeydessä vaeltaville valkeus, joka loistaa Vapahtajassa. Ja profetia lupaa rauhaa, ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu.” Hänestä käytetään nimeä Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton. Saman vahvistaa Efesolaiskirje: ”Kristus on meidän rauhamme.”

Ja kuitenkin tässä maailmassa on taistelu hyvän ja pahan välillä, oikean ja väärän, vihan ja rakkauden, totuuden ja valheen välillä. Joulun sanoma kutsuu meitä ensiksikin ottamaan vastaan rauhan Kristuksessa. Mutta toiseksi joulun sanoma kutsuu meitä työhön rauhan, vanhurskauden ja rakkauden puolesta. Paha voitetaan hyvällä, antamalla vihan kierteen tilalle hyvän kierre ja rakkauden lumipalloefekti.

Saakoon joulun sanoma koskettaa meitä, että se tulisi todeksi rauhana ja rakkautena!

Riemullista Vapahtajan syntymäjuhlaa ja siunausta uudelle vuodelle 2026.


Heikki Pelkonen

KOLUMNIT -arkisto

huhtikuu 2026

maaliskuu 2026

helmikuu 2026

tammikuu 2026

joulukuu 2025

marraskuu 2025

lokakuu 2025

syyskuu 2025

elokuu 2025

kesäkuu 2025

toukokuu 2025

huhtikuu 2025

maaliskuu 2025

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011