Arkistot: Kolumnit

Kirkollinen liturgia on monelle hieman vierasta. Siksi siihen toisinaan suhtaudutaan torjuvasti tai kielteisesti. Sitä saatetaan pitää ”muotomenona” tai hengellisenä jargonina, joka menee ohi kuin vesi hanhen selästä.

Kuitenkin jo varhaisessa kirkossa ajateltiin ja opetettiin ”Lex orandi, lex credendi” eli rukouksen laki on uskon laki. Seurakunnan rukous ja jumalanpalveluksen liturgia on kantanut sisällään uskon sisältöä. Ei siis ole merkityksetöntä, että jumalanpalvelukset, messut ja hartaudet aloitetaan ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Se ei ole vain toteamus vaan myös rukous ja pyyntö. Siinä lauseessa ensiksikin sanotaan, kenen nimessä me olemme koolla. Mutta siinä myös kätkeydytään ja jättäydytään Kolmiyhteisen Jumalan suojaan.

Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus rukoilee: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla!” Jumalan nimessä on voima. Jumalan nimen oikea käyttö on sitä, että me häntä kiitämme ja häntä rukoilemme. Jumalan nimen lausuminen on rukous ja kutsu Jumalan läsnäololle. Siksi seurakunta vastaa papin lauseeseen ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” lausumalla ”Aamen!” Se merkitsee totisesti, niin tapahtukoon. Ympäröiköön siis meidät Jumalan hyvyys, suoja ja armo, hänen voimansa.

Samoin voin siunata itseni vaikkapa aamulla herätessäni tekemällä ristinmerkin ja lausumalla: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!” Ja niin voin lähteä päivän askareisiin Jumalan suojassa ja johdatuksessa.

Heikki Pelkonen

Suuret olivat odotukset – lopputulos jäi ohueksi. Petteri Orpon hallituksen kehysriihestä piti tulla kasvun ja investointien suunnannäyttäjä. Nyt käteen jäi joukko yksittäisiä toimia ilman selkeää kokonaislinjaa.

Yhteisöveron alentaminen pidetään voimassa. Se hyödyttää ennen kaikkea suuria, jo valmiiksi kannattavia konserneja, mutta vaikutukset Suomen talouden kasvuun tai investointien lisääntymiseen jäävät epävarmoiksi. Samalla kyse on noin miljardin euron lovesta valtion talouteen – rahasta, jolle olisi ollut käyttöä.

Kotitalousvähennyksen korotus nousee lähes ainoaksi konkreettiseksi kasvutoimeksi. Se on perusteltu yksittäinen ratkaisu, mutta ei yksin rakenna Suomen kasvua. Tarvittaisiin mittakaavaltaan aivan toisen luokan panostuksia tuottavuuteen, osaamiseen ja infrastruktuuriin.

Lahden näkökulmasta kehysriihen urheilulinjaukset herättävät kysymyksiä. Missä on Lahdessa järjestettävien hiihdon MM-kisojen 2029 miljoonatuki? Kyse on kansainvälisesti merkittävästä tapahtumasta, jolla on suora vaikutus alueen elinvoimaan, matkailuun ja työllisyyteen – mutta vastaavaa selkeää valtion panostusta ei ole nähty.

Samaan aikaan hallitus kohdentaa tukea valikoidusti. Nyt puhutaan yleisurheilun EM-kisojen noin kahden miljoonan euron tuesta. Yksittäinen panostus voi olla perusteltu, mutta kokonaisuus ei ole tasapuolinen. Missä on johdonmukaisuus?

Samalla liikuntapaikkarakentaminen on jäänyt ilman pitkäjänteistä tukea. Jäähallit, kentät ja harjoitusolosuhteet rapistuvat ympäri Suomen. Kyse ei ole vain urheilusta – kyse on kansanterveydestä, nuorten harrastusmahdollisuuksista ja alueiden elinvoimasta. Esimerkiksi Lahdessa odotetaan vanhan ladon tilalle jotain missä liigaa voisi pelata 2030 – luvulla. Missä on valtion viesti liigapaikkakunnille?

Kehysriihen toinen puheenaihe oli kehitysyhteistyö. Perussuomalaiset eivät halua laittaa siihen yhtään mitään. Todellisuudessa juuri kehitysyhteistyöllä vahvistetaan ihmisten mahdollisuuksia elää ja rakentaa tulevaisuutta omassa kotimaassaan. Se on myös Suomen etu. Vai halutaanko todella maailma, jossa yhä useampi joutuu lähtemään liikkeelle – myös kohti Eurooppaa ja Suomea? Perussuomalaisilla ja koko hallituksella on ollut nyt kolme vuotta aikaa laittaa suomalaisten asiat ja arki kuntoon. Tulostaulu kertokoon kaiken heidän osaamisestaan. Maailman kriisejä ja sotia ei voi laittaa syntipukiksi kaikkeen tai kaikkein heikommassa asemassa olevilta leikkaamiseen. Kaikki kokoomuksen taustavaikuttajien esitykset on kiltisti kuitattu.

Tilanne on ristiriitainen. Yhtäällä hallitus keventää verotusta miljardiluokassa ilman varmuutta kasvuvaikutuksista. Toisaalla jätetään tekemättä investointeja, jotka loisivat työtä kotimaassa ja vahvistaisivat pitkän aikavälin kasvua.

Lisäksi on ilmeinen riski, että osa nyt tehdyistä ratkaisuista siirtää kustannuksia tuleville vuosille – käytännössä seuraavan hallituksen kannettavaksi.

Helppoja leikkauskohteita olisi ollut Itärata Oy:n lakkauttaminen ja Turun tunnin junan kaivaminen syvälle maaperään. Miksi Itäradan suunnitteluun työnnetään edelleen rahaa, vaikka jokainen tietää että se ei koskaan tule toteutumaan? Porvoon ja Kouvolan välisen radan rakentamiselle ei ole mitään järkiperusteita. Itä-Suomen kunnissakin on tämä jo osittain ymmärretty.

Suomi tarvitsee suunnan. Nyt nähty kehysriihi ei sitä tarjonnut. Se jäi näpertelyksi, kun tarvittaisiin rohkeita, tasapuolisia ja johdonmukaisia päätöksiä.

Ville Skinnari

Suomessa ollaan tekemässä merkittävä työelämämuutos. Hallitus esittää, että määräaikaisia työsopimuksia voisi tehdä ilman perusteltua syytä vuoden ajan työsuhteen alussa. Kyse ei ole teknisestä muutoksesta. Kyse on irtisanomissuojasta.

Jätimme hallituksen esitykseen eriävän mielipiteen perustuslakivaliokunnassa yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa. Perustuslain mukaan työsuhdetta ei saa päättää ilman laissa säädettyä perustetta. Nyt tätä kierretään mahdollistamalla työsuhteen päättyminen ilman varsinaista irtisanomisperustetta määräaikaisuuksien kautta.

Keskeinen ongelma on määräaikaisten sopimusten sekakäyttö. Esitys mahdollistaa sen, että perustellusta syystä tehtyjä ja ilman perustetta tehtyjä määräaikaisuuksia voidaan ketjuttaa. Lopputuloksena työntekijä voi olla pitkään epävarmassa asemassa ilman, että työnantajalla on velvollisuutta tarjota pysyvää työtä. Tämä ei ole pieni muutos. Tämä muuttaa työelämän logiikkaa. Miten tällaisessa tilanteessa rakennetaan luottamusta tulevaan? Uskaltaako nuori aikuinen perustaa perheen, jos työsuhde on jatkuvasti katkolla? Saako pankista asuntolainaa, jos työsuhde koostuu määräaikaisista jaksoista ilman varmuutta jatkosta? Moni nuori ja työttömänä oleva on tämän todellisuuden keskellä! Orpon ja Purran hallituksen korvat eivät heitä kuuntele.

Yksinyrittäjä ei mieti sopimusmuotoja vaan sitä, uskaltaako palkata ensimmäisen työntekijän. Keskeiset kysymykset ovat rahoitus, kustannukset ja kysyntä. Riski on suuri jo ennen ensimmäistä palkkausta. Silti hallitus tekee yhden mallin kaikille. Olen jo pitkään puhunut vaatekokojen logiikasta: SX–XXL. Yksinyrittäjän tilanne on täysin eri kuin pk-yrityksen tai suuryrityksen. Nyt tämä jätetään huomiotta. Sääntely tehdään yhdellä mallilla, vaikka todellisuus on erilainen.

Lisäksi hallitus esittää yhteisöveron alentamista kahdella prosenttiyksiköllä. Tämä ei kohdennu pienyrittäjiin. Hyöty menee suurille yrityksille ja niiden omistajille. Suuri osa valuu Suomen ulkopuolelle. Hyöty kohdistuu käytännössä suuriin jättiosinkoja jakaviin toimijoihin, joilla on jo valmiiksi enemmän liikkumavaraa.

Samaan aikaan pienyrittäjien asemaa heikennetään muilla päätöksillä. Arvonlisäveron alarajan muutokset ovat ajaneet monia lopettamaan. Pienyrittäjien keskeisiin ongelmiin ei puututa. Samalla työelämän suojaa heikennetään ja verotusta kevennetään tavalla, joka hyödyttää eniten suuria toimijoita. Tämä on Orpon ja Purran poliittinen valinta. Kokoomuslaisilta tässä nyt ei ole mitään uutta, mutta miksi Perussuomalaiset antavat tämän tapahtua? Pienen yrittäjän tai ihmisen asia ei kiinnosta. Yrittäjien edunvalvonta on sekin epäonnistunut tai sitten pienten yrityksien asiat eivät vain kiinnosta. Kuka puolustaisi yksinyrittäjää?

Jos tavoitteena on lisätä työllisyyttä ja yritystoimintaa, ratkaisut pitää kohdistaa oikein. Yksi malli ei toimi kaikille. Seurataan nyt mielenkiinnolla, miten tämä uusi lainsäädäntö luo työllisyyttä ja hyvinvointia Suomeen ja suomalaisille. Lahdessa kaupungin tulisi seurata, miten työllisyysaste nyt kehittyy ja kuinka paljon enemmän työtä ja palkkatuloa lahtelaiset tämän uudistuksen jälkeen tulevat saamaan.

Ville Skinnari

Moni meistä kantaa muistoissaan kuvaa pyhäkoulun taulusta: Jeesus seisoo vehreällä niityllä, ympärillään lauma valkoisia lampaita, ja yksi pieni karitsa on nostettu turvaan hänen hartioilleen. Tämä kuva tiivistää jotain hyvin olennaista siitä, kuka Jeesus on meille: Hän on Hyvä Paimen.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut”. Tämä on lohdullinen viesti maailmassa, jossa saatamme usein tuntea itsemme vain numeroksi tai kasvottomaksi osaksi massaa. Hyvälle Paimenelle kukaan meistä ei ole anonyymi. Hän tuntee meidät nimeltä – meidän pelkomme, kaipauksemme ja ne polut, joilla olemme eksyneet.

Elämä ei ole aina tyyntä ja vihreitä niittyjä. Joskus kuljemme ”pimeässä laaksossa”, jossa pelko ja epävarmuus ottavat vallan. Hyvän Paimenen läsnäolo ei tarkoita vaikeuksien puuttumista, vaan sitä, ettemme ole niissä yksin. Hän etsii eksyneen, sitoo haavoittuneen ja kantaa uupunutta. Voimme tänäänkin luottaa siihen, että olemme osa Hänen laumaansa. Meillä on lupa levätä Hänen huolenpidossaan, kuunnella Hänen ääntään ja antaa Hänen johdattaa meidät kerran taivaan kotiin.

Ville Hakulinen

Tämä juttu ei ole vanhoille jäärille, tapoihinsa kangistuneille. Tämä on nuorekkaille uudistusmielisille. Meille.

Kyse on kuningaspeli jalkapallon säännöistä. Pelin nopeuttamiseksi ehdotan seuraavia muutoksia. Älä tyrmää heti, mieti ja pohdi.

1. Paitsio. Pistetään viiva kiekon tapaan noin 35 metriä maalista. Tarkistelut vähenisivät, millin paitsiot loppuisivat. Jos ei tämä kelpaa, jotain paitsiosäännölle täytyy tehdä. Keksikää ite.

2. Keskiviiva. Kun hyökkäävä joukkue on ylittänyt keskiviivan, se ei saisi enää palauttaa palloa puolustusalueelleen. Maalitilanteiden lisäys ihastuttaisi yleisöä.

3. Koska kyseessä on jalkapallo, mitä hittoa sitä palloa käsissä haudotaan. Sivurajaheitot muutettava potkuiksi ja aikaa sen suorittamiseen kuusi sekuntia, ettei aleta odotella kun tarkkapotkuinen vasen pakki kävelee toiselta puolen kenttää vaparia antamaan. Lähin potkaiskoon.

4. Maalivahti. Molarille ei enää saisi palloa pelata taakse päin. Voi olla liian radikaalia. Muutetaan niin, että jos pallo pelataan alas, ei vahti saa jaloinkaan pelata, jos on rankkarialueen sisällä. Tämä nykyinen takaisin siirtely loppuisi, peli nopeutuisi. Molari keskittyköön torjumiseen ja jos on kanttia, nouskoon alueelta ulos.

5. Punainen kortti on joissain tilanteissa liian kova rangaistus. Selvä sikailu on erikseen. Joissain tapauksissa ekalla jaksolla voitaisiin toimia niin, että rikkonut peluri ulos, mutta vaihtopelaajan saisi ottaa tilalle.

6. Filmaaminen on kitkettävä tavalla tai toisella. Jos jäät makoilemaan ja peli keskeytetään, saakoon pelaaja palata kentälle vasta 5-10 minuutin päästä. Ai, jos kyseessä molari? Tuskin fimaisi, mut jos tyhmä ja filmais, onhan niillä varaveska…

7. Veikkausliigaan kaksi taukoa, peliaika siis 3×30 minuuttia. Kaljaa ja makkaraa saisi siis usein. Tietysti myös ennen peliä ja tarjouksella pelin jälkeen. Seurojen kassat kiittäisivät. Tehokasta peliaikaa harkittava.

8. Entisaikojen lahtelainen päätuomari Igor Lehtinen esittää jämäkämpää tuomarilinjaa ja sitä, että avustavia hyödynnetään enemmän esim. kulmapotkutilanteissa, joissa nykyisin rikotaan oikein urakalla. Ismolla on ideaa! Lisäksi hän esittää hyötynäkökohdan tehokkaampaa käyttöä.

Enempää en yhdellä kertaa peliä kehitä ja nopeuta. Onhan sitä tässäkin. Ja vaatii totuttelemista vaikkapa Raimo Saviomaalta, tällä viikolla 80 ja Ossi Lempiseltä, hitusen enemmän. Molemmille mukaville Pelimiehille valtavasti onnea!

Raine Järvinen

Sain viime viikolla puhelimeeni kuvamuiston hetkestä, kun olimme aloittamassa ensimmäistä korona-ajan rajoituksilla toteutettua jumalanpalvelusta. Striimaaminen oli uutta ja kuvaus hoidettiin puhelimella. Tuon kuvamuiston yhteydessä jäin miettimään, miten erilainen tuo kuuden vuoden takainen kevät ja erityisesti pääsiäisaika olikaan.

Oikeastaan kun peruuttaa ajassa vielä muutaman kuukauden taaksepäin pääsee hetkeen, kun uusi vuosikymmen 2020 oli alkamassa. Muistatko, millaisin ajatuksin otit uuden vuosikymmenen vastaan? Itse muistelen olleeni uteliaan odottavaisella mielellä, mutta heti tammikuussa paljon uutistilaa saaneet Australiassa riehuneet metsäpalot, helmikuussa alkaneet uutisoinnit uudesta, hyvin nopeasti leviävästä viruksesta ja maaliskuussa voimaan astuneet kokoontumisrajoitukset kertoivat viestiä, että uusi vuosikymmen tulisi ehkä poikkeamaan edellisesti melko paljon.

Nyt tätä vuosikymmentä on eletty jo yli puolivälin ja tuntuu, että uutisissa kerrotaan jatkuvasti vain jonkin uuden sodan, kriisin tai muun vastoinkäymisen kohdanneen meitä. Osa kriiseistä ravisuttaa koko maailmaa, osa vain pienempää ihmisjoukkoa tai yksilöä, mutta yhtä kaikki, yksilön kohdalla kriisin laajuudella ei niinkään ole merkitystä, kun sellainen koskettaa itseä.

Kaikkien näiden uutisointien keskellä on kuitenkin myös jotain pysyvää, nimittäin uutinen pääsiäisaamun ihmeestä ja ilosta, joka alkaa leviämään surun ja kauhun keskellä. Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi seuraajilleen kertoa viestiä: ”Älkää pelätkö”

Pelko pimentää näkyvyyttä, kaventaa ja kuihduttaa elämää. Rakkaus ja ilo sen sijaan vapauttavat, antavat uskallusta ja energiaa. Ja ajattelen, että erityisesti tässä ajassa, meidän jokaisen tulisi raivata tilaa lähimmäisenrakkaudelle ja toisen huomioimiselle. Ne ovat vastamyrkkyä kaikelle kaaokselle tässä maailmassa.

Hanna Rikkanen,
diakoniapappi Launeen srk

Vannoutunut koripallomies Harri Helminen valisti minua. ”Lahti kuhisi pääsiäisenä koriksesta tykkäävistä pelureista. Vuodesta 1995 alkanut Eastern Tournament keräsi 247 joukkuetta. Kansainvälisiä vieraita oli 48 joukkueen verran. Lahden junnuille turnaus on taloudellisesti tärkeä.” Harri muisti kiittää talkoolaisia. Äidit, isit, siskot, veljet, mummit ja vaarit plus muut saavat enemmän kuin kehuja. Luulen, että parasta on hyvä mieli.

Harri muisteli olleensa talkoissa mukana kymmenisen vuotta erotuomarina. ”Oma rakas isäni pelasi LaKossa ollen juonikas takamies. Hän kannusti loppuun asti Suurhallissa poikaani Lauria ja veljeni Ollin poikaa Juusoa.” Korissukua.

Itse muistan turnauksesta aikojen alusta, kuinka kuuluisaksi noussut elokuvaohjaaja Teppo Airaksinen pussitti Urkilla palloa koriin. Hyvä suoritus kovassa paineessa, sillä siihen aikaan olin kovaääninen.

En ole tulosorientoitunut, pääasia reilu peli, voitto tai tappio. Ja paskat, näin meidän kesken, olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeintä ei ole voitto vaan kaksoisvoitto!

Neljä lahtelaista joukkuetta voitti. Kolme näistä oli tyttöporukoita…viikko sitten kirjoitin, että Lahdesta naisten palloilupääkaupunki. Hyvällä tiellä ollaan.

U10-9 finaalissa LaBa Black nuiji PeKan 50-29. Aliisa Kaikkonen teki 14, Cindy Suonio ja Mila Pekkola viimeistelivät kahdeksan pinnaa.

U14-13 LaBa Black löylytti Järvenpäätä 51-33 Alina Aallon johdolla. Vuotta vanhemmissa LaBa kaatoi Keilan 61-49. Mea-Maaret Laaksonen heitti 21 pojoa ja Iiris Hirvonen 12.

Pojissa U19-17 LaBa Black kukisti BC Kalevin 66-47. Arian Edalattar iski peräti 26 täppää. Vielä matikkaa. Trio Kerola-Niementö-Ruhanen teki yhteensä 33 pistettä ja kukin yhtä monta, siis montako per lupaus?

Muuten, kirjoitan mustekynällä kaikki jutussa mainitut nimet poislukien Helminen vihreään vihkooni ja seuraan kehitystä tulevina vuosina. No, Harriakin mölkkymiehenä.

Olen posipäällä, koska pääsiäinen on ohi ja koska virpojia ei tullut, söin heille varatut suklaat itse. Namnam. Päätän kehuihin, jotka Helminen lähetti:
”Tällä hetkellä Mettis on ylivoimaisesti paras halli Lahdessa. Valoisa, parketti joustavan ystävällinen. Käsis- ja futsalmaalit hienosti asennettu seinälle, josta ne on helppo ottaa käyttöön. Pravoo!”

Mettis? Veikkaan, että Metsäkangas. Parempaan ei muukalainen pysty.

Raine Järvinen

Viimeaikaisen USA–Iran -Israel uutisoinnin keskellä tulee mieleen Ultra Bran kappale Amerikka. Siinä lauletaan osuvasti:
“Voi sitä mekaniikkaa, toimintaa mitä Amerikka harjoittaa. Ei ole muuta valtakuntaa, jossa taivaan valtakunta kajastaa”

Tämä kiteyttää jotain olennaista siitä, miten suurvallat toimivat – yhtä aikaa talouden ja turvallisuuden logiikalla välittämättä ihmisoikeuksista, kansainvälisestä oikeudesta tai sopimuksista.
Kun vierailin viimeksi USA:n presidentinvaalien yhteydessä Los Angelesissa, yksi asia jäi konkreettisesti mieleen: TikTok ei ole siellä vain sovellus, vaan merkittävä työllistäjä ja osa uuden rakentamisen ydintä. Pilvenpiirtäjät täyttyivät TikTokin työntekijöillä. Sama brändi näkyi myös NHL-ottelussa Washington, D.C.:ssä. Kun Capitals saapui jäälle niin TikTok logot kiersivät areenaa. Oli siellä myös muuten Ali Babakin.

Samaan aikaan amerikkalaiset ovat korostaneet meille suomalasille TikTokin turvallisuushuolia. Tämä ristiriita ei ole poikkeus – vaan toimintatapa. Investoidaan, rakennetaan ja luodaan työpaikkoja, mutta samalla suojataan omaa järjestelmää ja vaikutusvaltaa. Mitä jos meidän areenoillamme pyörisi samat kiinalaiset brändit? Jokainen voi sitä itse pohtia Suomen nykyisessä yhden totuuden ilmapiirissä ja uutistarjonnassa.

TikTokin tulo Lahteen on kuitenkin hyvä uutinen. Tapahtuu edes jotain! Investoinnit, rakentaminen ja kansainvälinen kiinnostus ovat Suomelle tärkeitä. Meillä on tästä jo kokemusta Kouvolasta.
Työllisyysvaikutuksista on kuitenkin syytä puhua rehellisesti. Maakuntalehdissä korostetaan helposti esimerkiksi sadan pysyvän työpaikan syntyä. Suurin vaikutus syntyy rakentamisesta, alihankinnasta ja epäsuorista vaikutuksista, ei niinkään pysyvien työpaikkojen määrästä.

Silti ymmärrän hyvin, miksi investointeja halutaan. Kun talous ei kasva ja Orpon ja Purran (lue Elinkeinoelämän Keskusliiton lobbareiden) talouspolitiikan keinot eivät tuota tuloksia, vaan nollakasvua, on pakko hakea kasvua sieltä mistä sitä on saatavissa. Muita investointeja ei vain ole.
Mutta samalla meidän on katsottava pidemmälle.

Teknologiat kehittyvät jatkuvasti, ja erityisesti datan tallentaminen, käsittely ja hyödyntäminen muuttuvat nopeasti. Datakeskukset eivät ole enää vain palvelinhalleja, vaan osa yhteiskunnan ydininfrastruktuuria – ja samalla vallankäyttöä. Siksi keskeinen kysymys kuuluu: kuka omistaa datan?

Kun puhumme hyperskaalaajista, kuten Microsoft tai Amazon, data voi sijaita Euroopassa, mutta sen hallinta, analytiikka ja liiketoimintamallit ovat usein Yhdysvalloissa. Sama kysymys koskee ByteDancen omistamaa TikTokia. Vaikka dataa säilytettäisiin Euroopassa, se ei vielä tarkoita, että kontrolli olisi eurooppalaisissa käsissä.
Yhdysvallat ja Kiina toimivat eri tavoin, mutta tavoite on sama: pitää data, arvo ja vaikutusvalta omissa käsissä. Yhdysvallat tekee sen markkinoiden ja yritysten kautta, Kiina vahvemmin valtion ohjauksella. Juuri siksi Suomen ja Euroopan ei pidä olla sinisilmäisiä kumpaankaan suuntaan. Ei itään – mutta ei myöskään länteen. Viimeistään nyt Suomen nykyisen ulkopoliittisen johdon pitäisi herätä ja arvioida riskit kaikkiin ilmansuuntiin.

Meidän tehtävämme on rakentaa oma linjamme. Sellainen, jossa investoinnit ovat tervetulleita, mutta datan omistajuus, turvallisuus ja päätösvalta pysyvät hallinnassa. Meidän tulee olla suomalaisia ja eurooppalaisia – ei vain markkina, vaan toimija. TikTok Lahdessa voi olla erinomainen hanke. Sen todellinen arvo mitataan kuitenkin siinä, miten hyvin osaamme yhdistää avoimuuden ja oman edun.

Palataan vielä NHL:ään ja kotimaan Liigaan. Pelicans lähti kesälomille ja KooKoo meni ansaitusti jatkoon. Mutta koska TikTok logo ilmestyy Pelicansin pelipaitaan? Kouvolassa se taitaa jo olla, jos muistan oikein. Amerikkalaisten teknologiajättien logoja en ole suomalaisessa urheilussa vielä nähnyt. Tai sitten se on mennyt minulta ohi – mutta se varmaan on sekin sitä arvopohjaista realismia.

Ville Skinnari

Viime viikon tietovisassa viitattiin nimillä Haakana, Palmroos ja Syrjälä Pelicansin naisiin, jotka nousivat liigaan, Auroraliigaan. Tietäjät tiesivät.

Toivottavasti esimerkiksi Essi Holopainen (mv), Jannika Sten ja Jeanette Andersson jatkavat turkooseissa. Menen ilman muuta katsomaan, kun Pelsu saapuu Manseen. Mutta koska naisista kyse, eivät pelaa Arenalla, eivät edes Hakametsässä vaan Tesoman pienessä hallissa. Naiset ansaitsevat parempaa. Lahdessa toki pääsevät komeaan päähalliin.

Runo. Tässä onnittelut Rainen, Sinä Pelsu-nainen, oppivainen, taitavainen!

Lahdessa tähdätään naiskiekon pääpaikaksi. Kyllä käy, minähän olen jo aiemmin kuvitellut kuinka Lahdesta voisi tulla naispalloilun pk. Ringette, koris, fudis, sähly, lentis ja muut. Ottakaa oppia kiekosta, jossa näköjään osataan. Määrätietoinen työ mahdollistaa unelmat.

Futsalin kuusvitoset viirupaidat nappasivat vakuuttavasti SM-kultaa Kangasalan turnauksessa. Olin ihailemassa sujuvaa syöttöpeliä. Hradeckymainen maalivahti Heikki Salminen nousi avainasemaan. Kaikkia pelipaikkoja aikanaan kokeillut Hema on löytänyt vihdoin tonttinsa. Hän taipui jopa jalkatorjuntoihin. Vetreys on verissä, peliälyä opetti itse Hape Kampman.

Harri Vuontelo oli puolustuksen tuki ja turva. Jukka Tuukkanen jakeli älykkäitä syöttöjä. Taito on opittu Nastolan Nopsassa.

Reippaan kasvatti, Lyseon mallioppilas Ari Tupasela täyttää pitkäperjantaina 70. Onnittelut. Aikansa kuluksi mies voisi kirjoittaa kirjan Kirveskadulta Keijupuiston kautta Lauttasaareen. Lukisin oitis.

Lempinimensä on Kille, en tiedä miksi. Hän pelasi lähes sata SM-sarjan ottelua ja 16 nuorten maaottelua. Maalinteko oli tuttua. Uran huippu lienee vuodessa 1975. Reipas venyi tasapeliin West Hamia vastaan. Harri Lindholm yllätti 1-0, maailman kuulu Trevor Brooking tasoitti, Tupasela iski 2-1, Billy Bonds teki loppuluvut 2-2. Lahti oli pelattu Euroopan kartalle.

Lontoossa kotijoukkue voitti 3-0 tehtyään toisen maalinsa vasta 88.minuutilla. Oi niitä aikoja!

Rauhallista pääsiäistä toivoo mämmiä kohtuulla ahmiva

Raine Järvinen

Pääsiäisaamun evankeliumissa kolme naista kulkee kohti hautaa. Heidän askeleissaan ei ole riemua, vaan surua ja hämmennystä. He haluavat vielä kerran osoittaa rakkautta Jeesukselle, mutta samalla he tietävät, että suuri kivi haudan suulla on este, jota he eivät omin voimin pysty siirtämään. Perille päästyään he kohtaavat kuitenkin jotakin odottamatonta: kivi on vieritetty pois ja hauta on tyhjä. Viesti on hämmentävä ja suuri: Jeesus elää!

Silti kertomus ei pääty iloon, vaan pelkoon ja hiljaisuuteen. Naiset vapisevat eivätkä uskalla heti kertoa kenellekään. Tämä tekee pääsiäisen kertomuksesta yllättävän inhimillisen. Se muistuttaa, että usko ei synny aina varmuudesta tai rohkeudesta, vaan usein keskellä pelkoa ja epävarmuutta. Juuri siinä, missä ihminen vaikenee ja epäröi, Jumala jatkaa toimintaansa.

Ja silti me olemme täällä. Jossain vaiheessa hiljaisuus murtui ja ilosanoma lähti liikkeelle. Pääsiäinen kertoo, ettei pelko saa viimeistä sanaa. Tyhjä hauta julistaa, että elämä voittaa kuoleman ja toivo kantaa epävarmuuden läpi. Siksi pääsiäinen kutsuu myös meitä levittämään ilosanomaa: ei siksi, että olisimme rohkeita tai varmoja, vaan siksi, että Jumala toimii meissä, meidän kauttamme ja joskus myös onneksi meistä huolimatta.

Kristus on noussut kuolleista – ja siinä on toivomme tänään ja aina.

Maija-Reetta Katajisto