Suomessa on tiedetty jo pitkään puhtaiden tilastojen valossa, että suurten ikäluokkien eli meidän boomereiden siirtyessä eläkkeelle, erilaisia hoitajia tarvitaan lähes kaksinkertainen määrä, että nykyinen hoitotakuu olisi reaalinen. Tähän eivät poliitikkomme ottaneet kantaa juuri mitenkään, vaikka heillä olisi ollut erinomainen mahdollisuus lisätä sairaanhoitajien ja lääkäreiden koulutuspaikkoja ja määrärahoja jo vuosia!

Poliitikot ja päättäjät ovat olleet täysin tietoisia tästä ongelmasta ainakin 50 vuotta, sillä siitä on selkeitä tilastoja olemassa jo 100 vuotta. Uuteen Soteen uskottiin kuin pukki uusiin sarviinsa, mutta sepä ei ratkaissutkaan hoitajapulaa, vaan koulutettuja hoitajia ei ole läheskään tarpeeksi edes vakituisiin työpaikkoihin taajamissa. Syyt tiedetään hyvin, mutta siihen poliitikkojemme osuus hoitokriisin hoidossa on sitten jäänytkin. Ne kannattaa todella vielä kerrata: arvostus hoitotyötä kohtaan on laskenut, hoitotyöhön on osoitettu valtion budjetista joka vuosi liian vähän rahaa, joten koko ajan liian pienet resurssit ovat vaivanneet alaa, työolosuhteiden huononeminen, kiire suhteessa potilaiden määrään, työantajan koko ajan kiristyvät vaatimukset, huono palkkaus verrattuna työnmäärään, väärä hoitajamitoitus, johtamisen ongelmat, huonot uralla edistymisen mahdollisuudet, suuri eläkkeelle siirtyvien määrä, hoitotyön pitkän tähtäyksen koordinointi on ollut puutteellista sekä tärkein: hoitohenkilökunnan liian pienet aloituspaikkojen määrä.

Saadaksemme hoitoalojen joukkopaon loppumaan, meidän olisi puututtava kaikkiin edellä luettelemiini epäkohtiin. Tämä voidaan toki toteuttaa kaikilla Sote-alueilla, mutta vielä parempi olisi sellainen järjestely, jossa valtiovallan erityisasiantuntijajoukko kirjasi lakiin kaikki ne toimenpiteet, joita jokaisessa 21:llä Sote-alueella on priorisoitava tasa-arvon nimissä.

Seuraavia käytännön ratkaisukeinoja kannattaisi nyt yrittää: AVI:en ja Valviran asettamat rajoitteet pitää heti poistaa, hoiva-avustajien koulutusmäärien nopea nostaminen, teknologisten ratkaisujen hyväksikäyttö vanhusten ympärivuorokautisessa valvonnassa, oppisopimuskoulutettavat heti mukaan hoitotyöhön, oppisopimustuki Sote-alueille, työperäisen ulkomaisen pätevien hoitohenkilöiden nopeampi rekrytointi eli oleskelulupa ilman saatavuus harkintaa heti pois, maahanmuuttajien hoitoalan henkilöiden kielikoulutus valtion tuella käyttöön ja väliaikaiset työvoimapoliittiset koulutukset on muutettava pysyviksi muunto- ja täydennyskoulutuksiksi. Nämä keinot kaikki päättäjät ja poliitikot tietävät hyvin, mutta kuka ottaa asiakseen hoitaa nämä tärkeät hoitoasiat seuraavalla hallituskaudella? Kas siinäpä kysymys?

Juhani Melanen

Joskus on vaikea ilmaista toiselle ihmiselle, että rukoilee hänen puolestaan. Ehkä siinä ihmissuhteessa ei ole ennen ollut puhetta hengellisistä asioista, on juteltu muusta, on tehty muuta yhdessä. Mutta kun elämään tulee vastatuulta, rukous on korvaamaton apu. Silloin tekee mieli kysyä, voinko rukoilla puolestasi. Tai sitten vain suoraan kertoa, että muistan sua iltarukouksessa.

Yhtä lailla rukous voi tulla ajankohtaiseksi toisin päin. Pyydän toista rukoilemaan jonkin asian puolesta, muistamaan jotain ihmistä tai itseäni. Rukous on meille ihmisille annettu valtava lahja. Emme ole omassa varassamme, emme ole umpikujassa. Aina on rukouksen kokoinen väylä eteenpäin.

Tämän sunnuntain psalmissa ihminen rukoilee: Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. (Ps. 25:6) Tässä on pieni, mutta vaikuttava rukous: Muista minua! Ei Jumalalle tarvitse antaa toimintaohjeita (niihin kyllä usein syyllistymme, kun toivomme juuri määrättyä ratkaisua pulmiimme). Jumala tietää enemmän, hänen tahtonsa tie on parhain. Riittää, kun saa jättää itsensä, ihmiset ja asiansa Jumalan käsiin ja pyytää vain, muista meitä.

Järki ei voi käsittää rukouksen voimaa. Miten Jumala muka minut muistaisi? Mutta usko luottaakin Jumalan lupauksiin eikä jää järjen vangiksi. Tahdon lapsenomaisesti heittäytyä Jumalan varaan ja uskoa hänen apuunsa. Herra, muista minua ja meitä kaikkia. Armahda tätä maailmaa.

Riitta Särkiö

Team Villen vaalispurtti lähti käyntiin keskiviikkona Lahden torilla. Seuraava kuukausi mennään täydellä teholla. Tapaamisia on niin Lahdessa kuin Hämeessä sekä muualla Suomessa koko maaliskuun ajan.
Kulunut viikko on pitänyt sisällään paljon erilaisia kohtaamisia. Olimme koolla Helsingissä Pohjoismaisten SD-puoluejohtajien eli Norjan pääministerin, Ruotsin ex-pääministerin ja NATOn pääsihteeri Jens Stoltenbergin kanssa. Keskustelimme paneelissa turvallisuudesta ja sen kehittämisestä. Tilaisuus oli ajankohtainen juuri nyt, kun luomme suuntaa NATO-maa Suomelle. Vielä ennen vaaleja vierailen Ruotsissa ensi viikolla.

Päijät-Hämeen kuluttajien energiaseminaarissa Lahdessa kuulimme Suomen parhailta asiantuntijoilta vahvan viestin: Suomen vihreä siirtymä olisi pitänyt itseasiassa aloittaa jo aiemmin, mutta hyvä, että sitä on tehty hallituksen toimesta nyt täysillä. Ilman tätä määrätietoista työtä olisimme olleet paljon huonommassa tilanteesta Venäjän hyökkäyssodan käynnistyttyä vuosi sitten kuin nyt olemme. Tämä on tärkeä viesti myös seuraavalle hallitukselle. Suomen kunnianhimoinen hiilineutraalisuustavoite on avain oikea. Yritykset ovat tehneet tähän tiekartan yhdessä hallituksen kanssa ja siihen sitoutuneet. Monipuolisen ja omavaraisen energiatarjoaman eteen tehtyä työtä pitää jatkaa.

Energiateollisuus ry:n mukaan investoinnit energiaan olivat vuonna 2022 ennätysluokkaa eli 4,9 miljardia euroa. Näköpiirissa on lisää – nyt on kiikarissa uudet kymmenien miljardien investoinnit. Tulossa on jopa 30 uutta jättihanketta. Kiinnostusta on Pohjoismaista, Euroopasta ja eri puolilta maailmaa. Juuri kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on ollut tämän kehityksen keskiössä.
Näin vaalien alla tulee myös kiinnittää huomio täysin vääriin väittämiin. Viimeksi niitä tarjoili Perussuomalaisten kansanedustaja Lulu Ranne. Hänen mukaansa (ESS 26.2.) vihreän siirtymän ratkaisuista ei vielä ole konkreettisia ratkaisuja vientiin, vaan että tutkimuslaitoksien ”takapihalta on vuosikymmenien matka globaalissa mittakaavassa ongelmia ratkovaksi teknologiaksi”. Hän ei ilmeisesti seuraa yritysten todellisuutta ja mitä tarjoamme jo nyt kansainvälisesti. Esimerkiksi Fortum tarjoaa jo nyt hiilensidontaa asiakkailleen ja paras esimerkki on Oslosta Norjasta. Tätä ratkaisua tarjosimme pari viikkoa sitten yhdessä Norjan elinkeinoministerin kanssa Intiaan ja perästä kuuluu.

Olisiko sähköisen liikenteen Kempowerin ja muiden menestystarinaa ilman, että Suomi on kansainvälinen edelläkävijä? Ja miten Wärtsilän tai koko sähköistämisen liiketoiminnan osaajien tarjonta? Tai SSAB:n vihreä teräs ja Hämeenlinnan oma osaaminen? Tekeekö LUT ja LAB korkeakoulut väärin, kun ne kehittävät yritysten kanssa ratkaisuja kansainväliseen liiketoimintaan? Eivät tee, vaan juuri oikein. Perussuomalaisissa on katse peräpeilissä, me kuljemme etulinjassa koko maailmassa ja houkuttelemme samalla Suomeen miljardeja uutta rahaa ja luomme tuhansia uusia sinivalkoisia työpaikkoja.

Ville Skinnari

Tätä isäni Laurin 65 vuotta sitten esittämää toteamusta jäin todella miettimään juuri tänään.
Muistan hyvin, että kyseessä oli jonkun silminnäkijän kertomus Loch Nessin hirviöstä, jonka hän
oli muka nähnyt. Kymppivuotiaana parrunpätkänä olin jostain lukenut uutisen ja kerroin isälleni
innolla uutisen, johon hän vastasi otsikolla.

Tämä tuli jostain syystä mieleeni, koska kaikki tiedonhaku internetistä on kokemassa suurimman muutoksen pariin vuosikymmeneen. Syynä on tekoäly eli taikasana algoritmi, jota hehkutetaan kaikkialla kuin Jeesuksen uutta tulemista. Tätä kehitystä kannattaa tarkastella ensinnäkin juuri paikkansa pitävän tiedon perusteella kriittisesti.

Kaikki tapahtui yllättävän nopeasti. Ensimmäisenä tiedon markkinoille rynni markkinajohtaja Google, joka kertoi Bard-tekoälystään. Jo heti seuraavana päivänä Microsoft julisti, että sen hakukone Bing muuttuu ”tekoälypohjaiseksi vastausmoottoriksi”, jonka kanssa voi keskustella vaikka Shakespearen merkityksestä renessanssiajan ilmentäjänä yhtä vaivattomasti kuin yliopistotasoisen tutkijan kanssa. Tätä ihme-Bingiä oli paranneltu yhteistyössä jo etelälahtelaisille esittelemäni OpenAI:n kanssa, joka oli kehittänyt ChatGPT-tekoälystään hakukoneversion. Molemmat jättiläiset ovat tätä kirjoittaessani testikäytössä, mutta molemmat ovat jo luvanneet uuden haun kaikkien meidän taviksien huviksi piakkoin.

Tutkivalle journalismille tai yleensä journalistiselle medialle tämä on huono uutinen. Tulevatko Bing ja Google muuttumaan hakukoneista vastauskoneiksi? Eli pyrkivätkö ne vastaamaan useimpiin kysymyksiin suoraan siis ohjaamatta linkeillä hakukoneen ulkopuolelle? Tässä pelissä saattaa hävitä se tiedonhaun jakamisen tärkein kriteeri eli ovatko tekoälykoneiden vastaukset totta. Miten käy lähdekritiikkitaidoille ja yliopistopohjaisen tutkimuksen tosipohjaiselle näkyvyydelle ja se tärkein: miten käy vanhan uutismedian taloudelle?

Omalähiö toimii läheisyys- ja aluekeskeisesti. Me olemme Etelä-Lahden pikkujättiläinen ja
kykenemme puolustamaan paikkaamme muuttuneessakin toimintaympäristössä, koska olemme
joustavia, yksilöllisiä ja avarakatseisia ja katselemme maailmaa pienestä mukavasta lähiöstämme käsin; silti unohtamatta suuriakaan mediassa tapahtuvia muutoksia, kuten tätä tekoäly-ylistystä.

Alku ei ainakaan lupaa sitä hyvää, mitä mediajätit tarjoilevat. En ole lainkaan varma, että osaan rajata tarkistushakujani niin hyvin, että saan parhaita tuloksia. Myönnetään, että olen ollut yllättynyt siitä tasosta, jota tekoäly tekstiä suoltaa, mutta sitten tuleekin se ongelmista suurin; voinko täysin luottaa hakutuloksiini? Kysymys numero yksi: miten voin olla varma, että tekoälyn antamissa vastauksissa on sitä todellista älyä, jota tarvitaan hyvään lähdekritiikkiin?

Varmaa kuitenkin on, että tulevaisuudessa robot tulevat palvelemaan meitä yhä useammissa palvelupisteissä. Miten tulemme hyväksymään robotit keskuuteemme? Pitääkö palvelurobottien olla
ihmisen näköisiä? Kelpaavatko kuljetusroboteiksi karheammatkin mallit? Robotteja on jo paljon
markkinoilla, joten ei kun heti ostamaan niitä. Mikäs sen mukavampaa kuin juttuja kertova siivoojarobotti, joka kertoo hauskoja kaskuja ja juoruaa julkkiksista ohjelmoinnista riippuen.

Robotti on sana, jonka tsekkiläinen Karel Capekin keksi jo vuonna 1920-luvulla kirjoittamassaan
R.U.R-näytelmässään. Tosiasia nyt valitettavasti on, että teollisuutemme ja kauppamme eivät enää
tule toimeen ilman robotiikkaa esimerkiksi kokoonpanolinjoilla ja palkkalaskennassa. Paras hyöty niistä on ehdottomasti tarkkuutta vaativissa kirurgisissa leikkauksissa.

Olen tieteiselokuvien suurkuluttaja ja odotan mielenkiinnolla aikaa, jota tuskin tulen koskaan
eläessäni näkemään eli ihmisen muotoisia androideja tarjoilemassa mieliravintolassani Tom Collinseja ja samalla rupattelemassa mukavia ja antamassa ravivihjeitä. Nyt kuitenkin ihmisen kaltaisiksi rakennetut robotit onnistuvat näyttämään ja vaikuttamaan pikemmin kammotavilta kuin sympaattisilta.

Valitettavasti nykyrobottimme tekevät vielä vain yhtä asiaa, kuten virolaisvalmisteinen kauppakassia kiikuttava robo. Nyt ne vielä kuljettavat ostoksia, leikkaavat ruohoa, imuroivat lattiaa ja maalaavat autonkoreja. Suomessa ollaan pitkällä robotiikassa. Kannattaa käväistä Helsingin Yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksella vakoilemassa Pekka Mäkelän vetämän RADAR-
tutkimusryhmän tuloksia ihmisen ja robotin vuorovaikutussuhteita. Muija tokaisi minulle, kun ehdotin käväisyä laitoksella, että hoidetaan ensin nämä omat vuorovaikutussuhteet kuntoon ja katsellaan sitten. No, mikäs kiire tässä nyt eläkkeellä oikein on?

Juhani Melanen

Viime perjantaina vietettiin Etelä-Lahden demareiden 50-vuotisjuhlia Hennalan Wanhassa Sodessa. 50 vuoden aikana on saatu paljon aikaan, Etelä – Lahti on kasvanut monessa mielessä koko maakunnan veturiksi. Muistan vielä hyvin Launeen perhepuiston perustamisen. Kävin Launeen päiväkotia ja Lähteen ala-asteen 1980 – luvun alussa. Kouluihin on panostettu, uutta on rakennettu. Paljon on vielä tehtävää ja siksi olen iloinen että meillä on uusi sukupolvi nyt mukana. Uusia nuoria, jotka haluavat kehittää Lahtea edelleen entistä paremmaksi.

Yhdistyksen jäsenten lisäksi paikalla oli vieraita maakunnan muista osastoista sekä muita yhteistyökumppaneita. Juhlapuheen piti eduskunnan varapuhemies Antti Rinne ja ohjelmassa oli mm. Runomaratonin 40-vuotisjuhlaruno, jonka esittivät Sirkku Lindstam ja Heikki Hagman. Lisäksi yhdistyksen yksi pitkäaikaisimmista jäsenistä, Marja-Liisa Niuranen, palkittiin Rafael Paasio -mitalilla. Puheissa ja ohjelmassa muisteltiin yhdistyksen historiaa, mutta katsottiin myös tulevaisuuteen. Uimahalli, terveyspalvelut, liikenneyhteydet ja koulut ovat edelleen ajankohtaisia asioita joita pitää tavoitella.

Syntymäpäiväni, melkein 50 vuotta, osui erityiseen viikkoon – lähes historialliseen. Olen suomalaisten yritysten ja toimijoiden kanssa Uzbekistanissa, maassa, joka on vasta hiljattain avautunut kansainväliselle kaupalle. Presidentti Mauno Koivisto kävi täällä vuonna 1992 eli jo oli aika vierailulle. Täällä on mukana 30 suomalaista yritystä ja toimijaa. Kaikki etsivät nyt uutta markkinaa Venäjän tilalle ja osaamista meillä on, samoin monet puhuvat hyvää venäjää mistä on täällä iso etu, koska se tarkoittaa yhteistä kieltä.

Uzbekistan on pyrkimässä Keski-Aasian kasvavaksi talousmoottoriksi – ja markkina-alueeksi, josta yrityksemme ovat nyt itärajan sulkeuduttua hyvin kiinnostuneita.

Uzbekistanissa on valtavasti luonnonvaroja hyödyntävää kaivosteollisuutta. Suomi taas on edelläkävijä teollisuuden digitalisoinnissa, yhteyksien rakentamisessa sekä luonnonvarojen kestävässä hallinnassa. Eli mahdollisuuksia on paljon!

Uzbekistanissa ihaillaan suomalaista koulutusjärjestelmää ja Suomen tarinaa, joka rakentuu laadukkaan ja kaikille mahdollisen koulutuksen varaan. Näin kuulimme Nordic International Universityssä, jossa paikalliset nuoret saavat koulutuksen lisäksi polun työharjoitteluun. Mainio esimerkki tuloksellisesta yhteistyöstä yritysten ja koulutustoimijoiden välillä, joka luo työpaikkoja – ja lopulta talouskasvua.

Vierailimme matkalla Almalykin kaivoksella, joka on on yksi Keski-Aasian suurimmista. Kaivos tuottaa jalostettua kuparia, kultaa sekä harvinaisia maametalleja, joita maailmassa tarvitaan vihreän siirtymän myötä entistä enemmän. Tehokkaan kaivoksesta tekee se, että alueella pystytään sekä jalostamaan louhittua ainesta että kuljettamaan se rautateitä pitkin eteenpäin.

Uzbekistanista jatkoin matkaa Kazakstaniin, jossa tapaan maan ylintä johtoa. Tässä maailmantilanteessa on tärkeä löytää uusia markkinoita ja käydä keskusteluja erilaisten kumppanimaiden kanssa. Suomen vienti Kazakstaniin on ylimmillään sitten viime vuosikymmenen ja yrityksemme hakevat nyt lisää kasvua erityisesti energian ja logistiikan sektoreilla.

Osallistun Astanassa myös muiden EU-maiden edustajien kanssa lipunnostotilaisuuteen, jolla kunnioitettiin Ukrainan sodassa kaatuneita. Vuosi sitten käynnistynyt Venäjän sota Ukrainassa vaatii joka päivä ihmishenkiä ja kaikki me toivomme sen nopeaa päättymistä.

Ville Skinnari

Kielessämme on ilmaisu ”lapsus”. Saatamme sanoa, että jollekin kävi lapsus. Mutta tiedätkö, mitä tuo sana oikein tarkoittaa tai mistä se tulee? Sillähän me tarkoitamme erehdystä, hairahdusta, virhettä. Sana lapsus on latinaa ja merkitsee putoamista tai lipsahdusta. Koska olemme ihmisiä, meille käy lapsuksia. Tuo sana kuulostaa varsin harmittomalta. Pikku erehdyksiä elämä on täynnä. Mutta toisinaan tallaisilla erehdyksillä voi olla vakavat seurauksensa. Siksi on hyvä, jos jaksaisimme etsiä hyvää, totta ja oikeaa.

Isä meidän -rukouksessa rukoilemme ”älä saata meitä kiusaukseen”. Itsekin voimme vaikuttaa siihen, minkälaisiin tilanteisiin itsemme asetamme. Mutta voimme myös rukoilla sellaista varjelusta, ettemme joutuisi tilanteisiin, jossa on houkutus erehdykseen ja lankeamiseen. Raamattu sanoo: ”Kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.”

Lapsus merkitsee siis myös putoamista. Voimme pudota kyydistä, kärryiltä, voimme pudota kuoppaan tai kuiluun. Mutta voimmeko pudota myös Jumalan kämmenelle ja armon varaan? Kyllä voimme. Voimme, kun muistamme, että me kaikki olemme erehtyviä ja tarvitsemme armoa. Voimme, kun muistamme, että Kristus on tullut juuri siksi, että hän sovitti ja kantoi meidän kipumme, syntimme ja erehdyksemme. On hyvä opetella elämään armon varassa, Kristuksen varassa. Silloin voin olla armollinen itselleni ja lähimmäiselleni, niin kuin Jumala on meitä kohtaan armollinen.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Suomea ovat varoitelleet monet ruotsalaiset nuorisorikoksiin erikoistuneet asiantuntijat , että älkää tehkö kuten me ja luoko sellaisia edellytyksiä jengirikollisuuteen, kuten me teimme. Loimme Ruotsiin gettoja, joissa vallitsee viidakon lait siksi, että maahanmuuttajat ja erilaiset uskonnolliset vähemmistöt ja omia tapojaan noudattavat yhteisöt eivät piittaa virallisista ohjeista ja neuvoista tuon taivaallista.

Liika polarisaatio ja ns. medelsvenssonien piilevät, rasistiset mielipiteet ovat aiheuttaneet sen, että sopeutuminen varakkaaseen kansankotiin on totaalisesti epäonnistunut. Kaikki yhdessä ovat lisänneet nuorten tekemiä vakavia rikoksia, väkivallantekoja ja ryöstöjä. Erityisesti koko Ruotsin suuri huumekauppa on siirtynyt kilpailevien rikosliigojen haltuun ja jengisodat ovat kärjistyneet ja raaistuneet. Tiedetään, että valtaosa nuorten tekemistä rikoksista jää aikuisuuden myötä. Mutta niille nuorille, joille rikollisuus jää pysyväksi, on usein erittäin paljon kasautuneita riskitekijöitä, kuten neuropsykiatrisia haasteita, rikkinäisiä koteja, traumaattisia kokemuksia ja huumekokeiluita.

Katujengeistä on tullut kummallinen koko nuorisorikollisuutta avaava käsite, vaikka se ei ihan suoraan liity moneenkaan ilmiöön. Vain joka kymmenennellä nuorella on kaveriporukka, jossa hyväksytään tai tehdään rikoksia yhdessä. Silti vain alle prosentti sanoo ryhmäänsä jengiksi. Suomessa ns. tunnustukselliset liivijengit eivät vielä ole niin sitoutuneita yhteisiin huumebisneksiin kuin Ruotsissa. Kuitenkin suuren sosiaalisen median takia myös suomalaiset nuoret saattavat ihailla ulkolaisia katujengejä. Mutta onneksi olemme vielä täällä ” Härmässä” välttäneet organisoituja rikosliigoja suhteellisen hyvin. Meilläkin roikkuu ostariporukkaa, mutta kaikki eivät tee suinkaan rikoksia.

Ruotsalaiset viranomaiset ovat korostaneet, että muuttuvaan tilanteeseen kannattaa meilläkin varautua ja toimia heti napakasti ja päättävästi. Me emme Suomessa saa tuudittautua Prinsessa Ruususen uneen ja toivoa, että eihän se nyt meille siirry! Kyllä se siirtyy, jos maahanmuuttajia ei saada sopeutettua meidän yhteiskuntaamme paremmin. Eniten ongelmia tuottavat Suomessa nyt maahanmuuttaja tyttöjen sukuelinten silpomiset, kunniakäsitteiden erilaisuus ja uskonnolliset haasteet.

Tarvitsemme Suomessa juuri nyt analyyttista keskustelua, samalla kun huolehdimme siitä, että alueellinen polarisaatio ei käänny niin vahvaksi kuin Ruotsissa ja se, että kykenemme tarjoamaan kaikille tasokkaan peruskoulutuksen, josta on helppo jatkaa ammatillisiin opintoihin. Erittäin tärkeä ryhmä, joka pitää huolta ja huomioida on ns. koulupudokkaat, joiden ongelmiin on satsattava enemmän rahaa. Jokainen yhteiskunnasta pudonnut ja sosiaalihuollon varaan joutunut nuori maksaa elinodotusarvioiden mukaan noin 1, 5 miljoonaa euroa eri laskutavoista riippuen. Tähän Suomella ei ole varaa, kuten ei Ruotsillakaan!

Osaammeko ja uskallammeko siirtää ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön riittävästi rahaa, onkin tulevaisuudessa avainkysymys nuorisorikollisuuden ja jengirikollisuuden ehkäisyssä. Mitä aikaisemmin ja paremmin kykenemme puuttumaan erilaisiin nuorten tasa-arvo epäkohtiin, sitä helpompi meidän on toimia tulevaisuudessa.

Tanskassa turvauduttiin varsin järein asein jengirikollisuuteen. Pääministeri Lars Lokke Rasmussenin aloittama ”gettopolitiikka” on toiminut hyvin. Tanskassa jengiin kuuluville rikollisille voidaan määrätä kaksinkertaisia rangaistuksia ja oikeudessa on mahdollista toimia anonyymisti todistajana. Jengiin kuuluvalle tanskalaisnuorelle voidaan tehdä ruumiintarkastuksia, vaikka häntä ei varsinaisesti epäiltykään rikoksesta. Myös häätöjä muille alueille on kokeiltu ja vuokrasopimuksia on sanottu irti. Nyt monilla mittareilla Tanskassa on katsottu, että jengit on saatu ruotuun. Onnistuisiko tämä Suomessa? Vai veisivätkö ”viherkommunistit” näitä toimia EU-tuomioistuimiin yksilön oikeuksien loukkauksina? Tärkeintä on koulutukseen panostaminen ja eri alueiden sosiaalisten olojen parantaminen. Pahinta Suomessa on jäädä odottelemaan ja toivoa parasta!

Juhani Melanen

Lahden LAB-ammattikorkeakoulun kampuksella pidettiin keskiviikkona opiskelijalähtöinen verkostoutumis- ja rekrytointitapahtuma DuuniExpo. Lahdessa on LAB:ssa ja LUT:ssa lähes 6000 opiskelijaa. Kaupungin kasvu lähtee juuri opiskelijoista: lisää tarvitaan ja töitä pitää meidän kaikkien tehdä että täällä viihdytään ja halutaan jäädä tekemään työtä ja asumaan.

Tapahtuma tarjoili opiskelijoille hienoja mahdollisuuksia verkostoitua yrityksien kanssa kasvotusten. Onnistuneesta tapahtumasta kertoo yli 4000 kävijää. DuuniExpo luo monelle ainutlaatuisen kohtaamisen tulevan työnantajan kanssa, tai vaikkapa kipinän uudelle urapolulle. Osallistuin ”Tulevaisuus ja osaaminen” -paneelikeskusteluun. Pohdimme minkälaisia osaajia Suomessa on sekä minkälaisia osaajia tarvitsemme viiden vuoden kuluttua. Suomi tarvitsee osaajia joka tasolta, oppisopimuskoulutuksen kautta valmistuvia tekijöitä ja työperäisen maahanmuuton kautta työmarkkinoille tulevia. Nyt englannin kieli nousee työelämässä ja opinnoissa. Se ei silti yksin riitä. Monipuolinen kielitaito on rikkaus ja se on pienen maan ja lahtelaisten kilpailuetu.

Keskiviikkona ohjelmassa oli myös yrittäjien vaalipaneeli: korostin Lahden hyvää osaamista ja onnistumisia investoinneissa vihreisiin ratkaisuihin ja elintarvikealan nousua. Me olimme yhtä mieltä siitä, että vihreä siirtymä tuo työtä ja vientiä Lahteen. Erot syntyivät, kuten aina, oikeudenmukaisuudessa.

2 prosentin kasvutavoite Suomelle on kova, mutta tehtävissä. Sitä ei tehdä vain leikkaamalla, vaan panostamalla oikeisiin asioihin, kuten koulutukseen ja kansainvälistymiseen.

Kokoomus ja Perussuomalaiset keskittyvät hyväosaisten verotuksen alentamiseen ja suurituloisten yrittäjien suojeluun. Me taas halumme, juuri niitä joilla on vaikeaa ei jätetä yksin. Jos sinimusta hallitus saa vallan keväällä on leikkauksia luvassa sosiaaliturvaan, opiskelijoille, eläkeläisille ja palkansaajien turvaan.

Maanantaina tapasimme lahtelaisia ministerikollega Krista Kiurun kanssa torilla. Yhä useampi nuori kärsii masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Jopa joka neljäs nuori kärsii mielenterveyden häiriöistä. Joka 10 nuori on mielenterveysongelmien kanssa erikoissairaanhoidon asiakas. Kasvavaan hoidon tarpeeseen ei kuitenkaan ole pystytty vastaamaan. Lahden tilanne on silti parempi kuin pääkaupunkiseudun, mutta se ei ole selitys. Kritisoin Hyvinvointiyhtymän henkilöstöpoliikkaa: ensin järjestetään YT – neuvottelut ja näytetään osaajille ovea, seuraavaksi kerrotaan että ei saada työvoimaa. Harjun Terveyden perustaminen jätti rannalle paljon muiden sote – alan toimijoiden osaamista. Todellinen monituottajamalli jäi piippuun ja pahasti. Tästä moni pienyrittäjä ja järjestö on katkera ja syystä. Miten nyt esimerkiksi ennaltaehkäisyä monipuolisesti kehitetään ja luodaan todellisia säästöjä?

Lyhytnäköistä johtamista, jota en itse olisi koskaan hyväksynyt. Lahdessa pitää nyt tehdä Sote-alan toimijoiden kunnianpalautus ja se työ täytyy tehdä myös itse. Kannustetaan nuoria opiskelemaan alalle, maksetaan työstä reilu palkka ja motivoidaan ihmisiä ja jaksamaan vaativassa työssä.

Ville Skinnari

Mäenlasku, hernekeitto ja laskiaispulla, ne ovat ne laskiaistiistain perinteiset ja iloiset asiat! Laskiainen on kuitenkin pohjimmiltaan kirkollinen juhla. Se on saanut nimensä laskeutumisesta paastoon. Toisen selityksen mukaan paaston lähestyessä lasketaan, montako päivää on paaston alkamiseen ja montako päivää se kestää. Meitä siis valmistellaan tuhkakeskiviikkona alkavaan 40 päivän pituiseen paastoon.

Paaston aloituspäivää voi verrata liikennevaloihin: joulun punainen ja kynttiläpäivän valkoinen ovat jo aiemmin alkutalvesta vaihtuneet vihreäksi. Jos autossa istuisi, se olisi kuin jalka siirtyilisi kaasun ja jarrun välillä. Kun tuhkakeskiviikkona väri vaihtuu violetiksi, niin kirkossa se tarkoittaa jarruttamista ja hidastamista. Täyspysäys tulee 40 päivän kuluttua, kun musta väri tulee pitkäperjantain väriksi. Mutta sitten jatketaan pääsiäisen valkoisen värin iloon! Näin on värisymboliikkaa kuvaillut pastori Kari Pekka Kinnunen.

Millaiset laskiaisperinteet sinulla on ollut ja on? Entä oletko koskaan paastonnut? Jos olet, millainen paasto se oli? Ruuan määrän ja laadun muuttuminen, ajankäytön muutos, hidastaminen ja hiljentyminen, toisia varten oleminen? Tänäkin vuonna meitä kutsutaan jälleen laskeutumaan paastoon. Ja kaikki nuo edellä esitetyt paastoamistavat ovat kannatettavia vaihtoehtoja. Etenkin meitä kutsutaan miettimään, mikä elämänmenossa on todella tärkeää. Ehkä seuraava P.Kantalan laatima paastonajan rukous auttaa alkuun?

”Jumala, tarvitsen hiljentämistä elämääni.
Haluan jättää kaiken kiireen, ahmitut aamiaiset ja lounaat, juoksun ohikiitävään bussiin, levottomat yöt.
Haluan pysähtyä. Hengittää ja olla hiljaa.
Kunnes sinä, Jumala, hengität minussa.”

Kati Saukkonen
Pastori