Oletko miettinyt mitä tarkoittaa, että elää hyvän elämän? Kysymys tulee lähelle toista hyvin perustavaa laatua olevan kysymyksen kanssa; mikä on elämän tarkoitus. Tai jos elämän tarkoitus olisi elää mahdollisimman hyvä elämä, niin miten tulisi elää, jotta elämä olisi hyvä.

Riippuen hieman siitä kenen kanssa aiheesta keskustelee, saattaa saada aika erilaisiakin vastauksia. Huomaan itse usein turhautuvani, kun ihmisen elämää arvotetaan sen mukaan, miten paljon ihminen joko kuluttaa yhteiskunnan varoja ja palveluita tai vaihtoehtoisesti tuottaa veroeurojen muodossa tuloja valtion ja kunnan kassaan tai ostaessaan palveluita ja tuotteita pitää talouden pyörät liikkeellä.

Kysymystä hyvästä elämästä on kuitenkin mahdollista ja ehkä jopa toivottavaa lähestyä myös muutoin, kuin talouden näkökulmasta. Yksi hyvän elämän perusta voisi olla hyvien tekojen tekeminen. Kun tekee hyviä tekoja elää hyvää elämää. Hyvien tekojen tekeminen ei kuitenkaan välttämättä tuota onnellisuutta eikä ehkä siinä tapauksessa myöskään tunnetta, että elämä olisi hyvää.

Moni ihminen vastaa kysymykseen siitä, mikä on hyvää elämää jotenkin niin, että hyvä elämä on pitänyt sisällään merkityksellisiä asioita. Hyvä elämä ei välttämättä ole ollut vapaata kärsimyksestä tai vaikeuksista, mutta kärsimys on usein terävöittänyt sitä mikä on hyvää ja onnellista.

Sunnuntaina vietetään helluntaita, jonka aiheena on Pyhän Hengen vuodattaminen. Jumala Pyhänä Henkenä vaikuttaa meissä ja kutsuu elämään vahvasti merkityksiä täynnä olevaan elämään. Tämä on yksi vastaus siihen, mitä hyvä elämä voi olla.

Hanna Rikkanen

Ehkäpä odotat jo tulevaa kesää. Joku toinen saattaa odottaa omaa tai tuttavan valmistumisjuhlaa. Minäkin odotan monia asioita: kesätöiden alkua, kesälomaa ja kauempana asuvien ystävieni ja perheen tapaamista pitkästä aikaa. Odotin myös kauan harjoittelun alkamista Launeen seurakunnassa. Aika on mennyt nopeasti ja tiedän jo nyt, että jään kaipaamaan monia asioita täällä.

Tuleva sunnuntai on kirkkovuodessa 6.sunnuntai pääsiäisestä. Tulevan sunnuntain Raamatun tekstissä seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa. Ennen kuin Jeesus astui taivaaseen, hänkehotti ihmisiä odottamaan Pyhän Hengen lupauksen täyttymistä. Tuo lupaus tarkoittaa, että Pyhä Henki luo yhteyden Jeesuksen ja seurakunnan välille. Tämän lisäksi se karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja pelastuksesta, jonka hän lahjoitti. Pyhä Henki kertoo, että me kristityt olemme Jumalan lapsia.

Pyhällä Hengellä on siis useita erityisen tärkeitä tehtäviä. Pyhä Henki yhdistää, antaa voiman ja vahvistaa. Jumalan lapsina saamme luottaa Pyhän Hengen lupaukseen. Kaikki odotettavat asiat eivät ole välttämättä niin iloisia. Saatat ehkä odottaa, että jokin asia olisi mahdollisimman pian ohi tai jännität ja pelkäät terveydentilaasi koskevia tuloksia. Saamme odottaa elämässämme tapahtuvia iloisia asioita hyvillä mielin, mutta saamme myös jättää kaiken surun ja huolen Jumalan haltuun. Hän on luvannut pitää meistä huolen.

Kerran kaikki odotus palkitaan. Taivaan kodissa odotus on täyttynyt. Siellä on rauha ja ilo. Usko kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen vie meidät kerran perille taivaan kunniaan.

Enni Helander

Koko maailman tilanne muuttui samalla hetkellä, kun röyhkeä Venäjä hyökkäsi raakalaismaisesti Ukrainaan. Yhtäkkiä kauppa ja teknologia ovatkin palanneet osaksi turvallisuuspolitiikkaa, jossa suurvaltojen oma etu nousee tärkeimmäksi kauppapolitiikassa. Pääasiaksi tuleekin pian valinta, niin Suomessa kuin EU:ssakin, kenen joukoissa seisot eli kumman suurvallan tuotantoketjuun uskot?

Vuosikymmen sitten ei oltu huolestuneita, mistä maailman kolkasta sijoitukset niin Suomeen kuin Eurooppaan tulivat. Tuotantokustannukset hajosivat ympäri maailmaa periaatteella halvin valitaan. Nyt tästä globalisaation seurauksista kipuillaan, koska saatavuusongelmat ovat kasvaneet suuresti logistiikkaketjujen pettäessä maailmanlaajuisesti. Viimeistään pandemia paljasti, mitä seurauksia maille oli ulosliputuksesta. Kriisiajan opetukset oli unohdettu ja paluu ”uuteen tavalliseen” palautti suurvaltakilpailun uuteen muottiin, jonka nimi on teollisuuspolitiikka. Sana oli melkein kirosana
vielä muutama vuosi sitten, mutta karut muuttuvat pelisäännöt pakottivat suurvallat siirtämään kauppaa ja teknologiaa yhä enemmän osaksi omaa turvallisuuspolitiikkaansa.

USA havahtui Kiinan, Afrikan ja Euroopan suuriin investointeihin ja satamaosuuksien hallintaan. Se haluaa tietysti suojata teknologisen etumatkansa, koska havaitsi ettei Kiina pelannutkaan täysin puhtailla kaupan säännöillä, vaan erittäin itsekkäästi turvatakseen omat mandaattinsa maailman eri puolilla. Kiina koettiinkin muuttuneessa maailman tilanteessa todelliseksi sotilaalliseksi uhkaksi. Järeät aseet otettiin heti peliin ja viime syksynä säädettiin puolijohteiden vientikielto, joka iski Kiinan teknologiateollisuuteen, mutta joka ulottuu myös sotilaallisiin kohteisiin. Vallan nimittäin tiedetään kasvavan puolijohteiden tuotantolaitteiden hallinnasta!

Olemme palaamassa kylmän sodan aikakauteen, jossa vastakkain ovat totalitaariset valtiot ja maailman demokratiat. Ei siis ole todellakaan ole samantekevää, kenen joukoissa Suomi ja EU seisovat. Yhdysvaltojen tarkoitus on yksinkertaisesti turvata tuotantoketjujensa toimivuus ja saatavuus globaalisti. Uudessa tilanteessa suurvallat pyrkivät turvaamaan omat asemansa maailmanlaajuisesti. Talouspolitiikan käyttö turvallisuuspolitiikassa on nyt fakta, jossa ystävät kartoitetaan tarkasti.
Suomi seisoo nyt NATO:ssa, josta sille on hyötyä aivan varmasti esimerkiksi aseteollisuuden hankinnoissa ja muussakin korkean teknologian viennissä. Mutta EU:n tilanne on jo monimutkaisempi. Kiina omistaa satamia esim. Kreikassa ja muualla ja EU on sille paljon tärkeämpi kauppakumppani kuin piskuinen Suomi yksistään.

Taloudelliset painostuskeinot eivät ole uusia turvallisuuspoliittisia välineitä, vaan ne ovat tulleet taas enemmän esille pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan takia. Suurvalta paine ulottuu voimalla myös luonnonvaroihin, kuten mineraaleihin. Sähköautot ja vihreään energiaan siirtymine vaativat hirveät määrät litiumia, kobolttia, nikkeliä ja kuparia ja niiden turvaaminen on suurvaltapolitiikan päähuoli numero yksi. Suomi kiinnostaa nyt, koska meiltä löytyy niin kobolttia kuin litiumia.

Suomi-poika joutuu nyt suunnistamaan uudessa pirstaleisemmassa maailmantaloudessa, jossa valtioiden ohjaus- ja tukiroolit kasvavat. Jo nyt suurvallat ovat palaneet jo kauan kuopattuun talouskeinoon nimittäin protektionismiin.
Oma kulutus turvataan oman maan yrittäjien tukitoimilla sen sijaan, että reilu kilpailu toimisi hankinnoissa. Liittolaisia suurvallat tarkkaillevat suurennuslaseilla ja mahdollisiin poikkeuksiin reagoidaan välittömästi. Kiinan valtiokapitalismi on kova vastustaja, jossa suurvallan tarkoitus pyhittää keinot. Siinä vaa`assa eivät kansalaisoikeudet paina, vaan tärkeintä on näyttää voimaa heti siellä, missä esiintyy horjuntaa. Mikä on Suomen painoarvo uudessa tilanteessa, jää nähtäväksi? Totuus kuitenkin on, että sen lauluja laulat, jonka leipää syöt!

Juhani Melanen

Taloustieteilijä Sixten Korkmanilta ilmestyi äsken kirja ”Talous ja humanismi” (Otava 2022). Siinä hän pureutuu kapitalismin kulttuurillisiin juuriin: kristinuskoon, uskonpuhdistukseen, valistukseen ja hyvinvointivaltioajatukseen.
Historian lisäksi Korkman katselee tähän päivään ja tulevaisuuteen sekä pohtii talouden ja yhteiskuntien edessä olevia haasteita ja keinoja vastata niihin.

Korkman kannustaa hakemaan yhteiskuntapolitiikassa tarvittavaa arvopohjaa humanismista ja korostaa siinä ohella kristinuskon merkitystä. Korkman on pitkänlinjan talousmies, jonka on toiminut korkeissa viroissa niin Euroopan unioni talouselimissä kuin Elinkeinoelämän valtuuskunnassa, viimeksi Aalto- yliopistossa työelämäprofessorina.

Orpon ja hänen hengenheimolaisensa kannattasi samalla vilkaista Korkmanin muukin tuotanto ja
miettiä vielä kerran, kannattaako yhdellä kerralla yrittää supistaa budjetista 6 miljardia euroa? Mitä se tekee tukien varassa eläville 700 000 köyhälle eläkeläiselle, työttömille ja erilaisille pienipalkkaisille työntekijöille, joiden palkka ei riitä perustoimeentuloon?  Miten käy uusille Sote-alueille, elleivät ne saa toimintaansa rahaa riittävästi edes niiden käynnistämiseen?

Tämä teos kannatta päättäjien lukea huolellisesti ennen hätiköityjä päätöksiä! Teoksen neljässä osassa hän tarkastelee ensin kristinuskon merkitystä ja ihmettelee aasilla ratsastavan miehen merkitystä ja sorretuista huolta kantavan puusepän merkitystä maailmassa. Kristinusko oli siis avainasemassa, kun eurooppalaisuus syntyi; tosin ei ilman riitoja ja sotia. Korkman näkeekin luterilaisuudessa pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvopohjan, kalvinismissa taas kapitalismin edistäjän.

Talouden kehitystä edusti puolestaan reformaatio. Sen johtajat korostivat työmoraalia enemmän kuin luostarielämää; hyvin tehty työ oli tie kohtuulliseen vaurauteen ei ylellisyyteen. Valistuksen ansiosta Eurooppaan syntyi ”ainutlaatuinen yhdistelmä, jonka osia ovat tieteellinen ja maallistuva maailmankuva, perustuslaillinen vallanjako, oikeusvaltio ja markkinatalous”. Ideologisen perustelun tälle loi sitten skotti Adam Smith. Oppi hyväksyi kovan kilpailun, mutta vaati myös moraalia. Juuri tästä syntyi liberaali ideologia.

Korkman tuomitsee Ronald Reganin ja Margaret Thatcherin uusliberalismin ja Chicagon koulukunnan Milton Fridemanin opit osakkeenomistajan arvosta kaiken mittana. Nykyinen yhteiskunta on vienyt jäsenensä jatkuvaan kilpailuun. Tämä näkyy koulussa, yliopistoissa ja koko ajan kiihtyvässä työelämässä. Korkeakoulutetut menevät naimisiin keskenään ja eriarvoisuus kasvaa. Nuoret eivät tee lapsia, koska ovat menettäneet uskonsa maapallon selviytymisestä. Maailma kaipaa humanismia ja niiden arvojen korostaminen toisi ”kohtuullisuutta ja viisautta, jota kipeästi kaivataan pyrkimyksissä kapitalismien pahempien valuvikojen korjaamiseksi”.

Korkman ei ole suinkaan erehtymätön ja jättää maailman ilmastokriisin ja luontokadon syvällisen ajattelun varsin vähälle. Hän uskoo uusiin teknologioihin ja tieteeseen ehkä liikaa. Maailma ei pelastu pelkällä uuden teknologina avulla ja hintamekanismin valjastamalla ilmastopolitiikan keinoksi. Uudessa kirjassaan hän käsittelee liian vähän kasvun rajoja. Tätä ajattelua hänen olisi ollut syytä pohtia enemmän, sillä jatkuvan kasvun ideologia vaatii koko ajan enemmän innovaatioita, parempaa tuottavuutta ja lisää tehokkuutta. Korkmanin olisi kannattanut miettiä myös sitä, kestääkö rajallinen maapallomme tätä kehitystä ja kuinka kauan? Millaisen henkisen perinnön jätämme lapsen lapsillemme? Peruslähtökohdat hänellä ovat kuitenkin oikeita: tiede informoi, taide inspiroi ja myötätunto motivoi.

Hyvinvointivaltio luotiin nimenomaan lapsia varten. Nyt voimavarat menevät meidän boomereiden hoitoon. Sammuuko suomalainen väestö ja vietetäänkö meillä enää 200- vuotisitsenäisyyspäivää omalla väestöllä? Orpo on paljon vartijana seuraavassa hallituksessa. Korkman varoittaa budjetin liian kireästä valtion velan supistamisohjelmasta. Hän asettaa humanistiset arvot taloudellisten edelle. Orpon kannattasi todella huomioida tämä budjettiohje.

Juhani Melanen

Sunnuntaina vietämme äitienpäivää. Onnea kaikki äidit! Tuolle päivälle sattuu tänä vuonna myös rukoussunnuntai. Oikeastaan nuo kaksi päivää sopivat hyvin yhteen, sillä monelle meille äiti on opettanut iltarukouksen. Minkä iltarukouksen sinä olet oppinut? Vieläkö sitä rukousta rukoilet? Kyllä ainakin itselläni lapsuuden rukous on kantanut läpi vuosikymmenten. Uskon, että monilla palautuvat mieliin nuo iltarukoushetket äidin kanssa. Ja moni äiti on rukouksin kantanut lapsiaan myös heidän tietämättään. Eivätkä äitien rukoukset ole jääneet kuulematta.

Välillä kuulee sanottavan: ”En minä osaa rukoilla.” Rukouksesta kuitenkin sanotaan, että se on sydämen nöyrää puhetta Jumalan kanssa. Sen saa tuoda Jumalalle, mitä sydän tuntee. Rukous ei näin ole mikään taitolaji tai asia, jota ei osaisi. Aina en osaa edes sanoittaa tuntojani. Silloinkin voi vain olla Jumalan edessä ja jättäytyä hänen varaansa.

Rukousta on sanottu myös kristityn hengittämiseksi. Aivan kuin tarvitsemme hengittämistä, me tarvitsemme rukousta. Hengittämisessä on kaksi vaihetta: uloshengitys ja sisäänhengitys. Samoin rukoustakin voi ajatella niin, että siinä on se ulos puhaltaminen: Tuomme sisältämme asioita Jumalalle, puhumme niistä hänelle ja hänen kanssaan. Mutta samoin rukoukseen kuuluu myös sisään hengitys, virtaaminen. Siinä me otamme vastaan, mitä Jumala tahtoo meille antaa ja puhua. Usein tämä puoli rukouksesta jää ikään kuin huomiotta. Mutta Jumalan edessä saamme olla myös hiljaa ja kuunnella ja avautua hänelle. Ehkäpä hän tahtoo puhua meille, opastaa, lohduttaa rohkaista?

Heikki Pelkonen
Kirkkoherra, Laune

Varmat kevään merkit on ilmassa. Euroviisut, jääkiekon MM – kisat ja lähestyvä koulujen kesäloma.

Liverpoolissa voi odottaa Euroviisuissa suomalaismenestystä. Kaikki palaset on nyt kohdallaan ja noste on päällä. Medianäkyvyyttä Käärijälle on tullut eri puolilla Eurooppaa. Se on tärkeä apu, kun halutaan puhua äänestäjille.

Lätkän MM -kisat alkavat ja tunteet ovat toki siinäkin pinnassa. Mielenkiintoa syö vain turnauksen taso. Etenkin Pohjois-Amerikasta tullaan mukaan kevyillä joukkueilla. Pakko sanoa se ääneen, koska tämä ei tee hyvää lajille eikä turnaukselle. Maailman parhaita pelaajia on paikalla, mutta ei montaa. Tästä huolimatta kyseessä on MM – kisat ja Suomi on ennakkosuosikki.

Jääkiekossa liigan toimitusjohtaja vaihtui ja seuraaja ei enää voi olla sanomatta ääneen sitä, että liiga pitää avata. Mestis tarvitsee sitä ja kilpailullisuutta. Peliittojen konkurssi ei tee hyvää Pelicansille, eikä meidän pelaajapolulle ja siksi ihmettelen lahtelaisten passiivisuutta – ratkaisuja olisi voitu löytää.

Lahdessa nostetaan taas kaukolämmön hintaa, mutta missä on tähän liittyvä keskustelu? Halutaanko lahtelaiset todella etsimään vaihtoehto pitkään hyvin palvelleelle kaukolämmölle? Lahti Energian hallitus on tässä ollut ilmeisesti vain kumileimasin, mutta poliittisen keskustelun aika on nyt. Omakotitaloasujien tulot ja taskut eivät enää riitä eikä halukkaita kalliin asumisen kustannuksien ostajia ole jonossa.

Sama koskee Hyvinvointialueen linjauksia nuorten mielenterveyspalveluista. Rajut leikkaukset ovat juuri sitä mitä aluevaaleissa valitut päättäjät kiivaasti vastustivat! Onko matalan kynnyksen palveluita nyt parannettu niin paljon, että erikoissairaanhoidon puolelta voidaan näin rajusti leikata? Ei ole. Mikä on näiden säästöjen todellinen hintalappu Lahdessa 10 vuoden päästä? Kuinka monta nuorta voisimme pelastaa vielä terveeksi ja tarmoksi rakentamaan Suomea? Lähes jokaisen jos toimimme oikein. Noin 22 miljoonan sakkomaksuista säästäminen olisi Lahden se fiksuin investointi yhdessä Hyvinvointialueen kanssa. Mutta se ei tapahdu, koska ensin pitäisi panostaa asioihin.

Mutta onko tässä jotain uutta? Sillä mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tuleva pääministeri myy nyt kurjuutta Säätytalolla. Ja kauppa käy. Vertaus 1991 vuoden Esko Ahon hallitukseen ei ole kaukana, kun kuuntelee synkkyyden määrää. Silloin ajat ja Suomen tilanne olivat kuitenkin aivan toiset. Nyt kasvun eväät ovat sotaa, sen vaikutuksia ja korkotasoa lukuunottamatta omissa käsissä. Tästä ei vain nyt kuulu mitään koska kaikille tuntuu riittävän sanat sopeuttaminen eli suomeksi, leikkaaminen.
Orpon, Purran ja heidän taustakuorojensa riimit eivät kuitenkaan luo sitä kaikkein tärkeintä eli luottamusta. Eikä sisäinenkään luottamus sitä nosta. Alun somesekoilut tuovat klikkejä iltapäivälehtiin, mutta samalla luovat sellaiset klikit puoluiden välille ja sisälle, että niiden purkamiseen menee energiaa ja aikaa – ja aika on myös rahaa.

Ville Skinnari

Olemme jo pitkään kulkeneet kohti maailmaa, jossa on kaksi vastakkaista puolta, totalitaariset valtiot kuten Kiina, Venäjä, Pohjois-Korea, Iran, Turkki ja noin 30 yksinvaltaan pyrkivää diktaattoria Afrikassa ja Aasiassa vastassa Amerikan ja Euroopan demokratiat. Maailmanjärjestyksestä taistellaan siis kohta vielä konkreettisemmin kuin nyt Ukrainassa tänään.

Liberaalidemokratioiden on vahvistuttava ongelmanratkaisijoina ja luotava uskottava puolustuksellinen viitekehys, johon kaikki Naton jäsenet sitoutuvat yhdessä. Kysessä ovat elämänarvot ja mahdolliset sodat. Elämän biologinen tarkoitus on yksinkertainen hengissä säilyminen mahdollisimman kauan ja lisääntyminen. Konfliktien syitä on satoja, mutta erään oudon, mutta huomionarvoisen esitti Jack Hirshlifer artikkelissaan vuonna 1988 väittäessään, että perimmäiset syyt taistelemiselle ovat ruoka ja seksi – mitenkään väheksymättä taloudellisia ja geopoliittisia syitä.

Samassa artikkelissa ”The bioeconomic Causes of War” Hirshlifer kertoo ja väittää Tsingis-kaanin (1162–1227) sanoneen seuraavaa: ”Suurin nautinto on kukistaa viholliset, ryöstää heidän omaisuutensa, nähdä heidän rakkaittensa kylpevän kyyneleissä, ratsastaa heidän hevosillaan ja vaipua uneen heidän vaimojensa ja tyttäriensä syliin.” Tässä ajassa hänen oppejaan toteuttaa entinen neuvostovakoilija Vladimir Putin nyt verhoutuneena Ikuisen Venäjän lippuun ortodoksi-isä Kirillin siunaamana raiskaajamurhaajana.

Suomen selviytymispelissä on kuitenkin syytä arvioida Naton valttikortitkin tarkasti. Vaikka Suomi on toiminut jo 30 vuotta Naton kumppanina, meillä ei ole vielä yhtäkään Nato-tutkimuslaitosta tällä eikä sitä syvällistä Nato-tuntemusta eikä -osaamista, jota kohta tarvitaan. Kuitenkin kansainvälinen yhteistyö on meille tuttua monin tavoin eri YK:n toimielimissä. Nyt Suomi etsii paikkaansa Naton eri johtoelimissä. Tätä byrokratiaa ei meillä vielä hallita, sillä kukaan suomalainen upseeri ei ole tietoinen monistakaan seuraavista lyhenteistä NCS, BFS, ACO, ACT,SHAPE,SACEUR… Me tarvitsemme 300 uutta hyvin perehtynyttä upseeria näihin tehtäviin varsin pian. Kuka tietää edes Euroopan joukkoja komentajien nimet? Kenraalit Philppe Lavihnea ja kenraali Christopher G. Cavolia komentavat Euroopan Nato-joukkoja, mutta moniko Suomessa tietää heidän aivoituksiaan? Naton sotilaallinen komentorakenne on meille vielä vieras, mutta erinomaisia asiantuntijoita meiltä kyllä jossain määrin löytyy. Prikaatinkenraali Juha Pyykkönen työskenteli vuosituhannen vaihteessa Naton päämajan esikunnassa ja muitakin Nato-tutkijoitakin toki löytyy, mutta uusiin rekrytointeihinon ryhdyttävä heti.

Globaalisti elämme vaikeita aikoja, sillä Yhdysvalloissa on meneillään uskomaton valtion kahtiajako, jossa populismi ja salaliittoteoriat jylläävät voimakkaasti. Suurena vaarana Natolle ja Euroopalle on Trumpin tai nuoremman Robert F. Kennedyn jr:n kaltaisten presidenttien valtaannousu, jolloin Naton sateenvarjo voisi alkaa vuotaa. Suomi on nyt mukana viimein länsimaisessa yhteisössä, jossa yksilön vapaus ja oikeudet turvataan perustuslaissa. Pakon edessä Eurooppa on ymmärtänyt, että selviämme vain yhdessä Venäjän uhasta. Suomi on täysin uusien haasteiden edessä, sillä se on kyettävä vastaamaan uuteen geoekonomiseen haasteeseen, joka vaatii meiltä tekoja ja ratkaisuehdotuksia maailman taistelussa diktatuureja vastaan.

Valitettavasti elämää hallitsee itsekkään geenin mekanismi, kuten monet evoluutiobiologit, etunenässä jumal-geenin esittänyt Richard Dawkinsia kannattavat. Ihmiselle on kuitenkin kyky tuntea empatiaa ja altruismia, joka aiheuttaa sen,että esimerkiksi törkeässä Venäjän hyökkäyssodassa meidän oli helppoa asettua puolustamaan Ukrainaa. Maailman sotilasmenot ovat vuodessa nousseet ensimmäisen kerran yli 2000 miljardin euron. Jos ihmiskunta käyttäisi tämän summan ilmastokriisiin tai lajikadon pysäyttämiseen, ne olisivat paljolti jo hallinnassa tai toisella tolalla. Suomikin käytti puolustusmenoihinsa jo 4,2 miljardia euroa ja summa kasvaa mahdollisesti vielä lisää. Kyse sodasta ja rauhasta ovat aina yhteiskunnan arvovalintoja. Ihmiskunnan vaihtoehdot ovat sotiminen tai rauha. Ydinaseet ovat tuhovoimansa johdosta paradoksaalisesti tehneet maailman turvallisemmaksi kuin se olisi, ellei ydinaseita olisi. Einsteinin sanoin: ”En tiedä, miten kolmas maailman sota käydään, mutta neljäs käydään kepeillä!”

Juhani Melanen

Kristityistä jo lähtökohtaisesti sanotaan näin: kristityt ovat kahden maan kansalaisia, tämän näkyvän ja vielä näkymättömän maan kansalaisia. Miltä se kuulostaa? Mikä taivaan kansalaisuus on ja miten sen voi saada? Vastauksia ei löydy fyysisen maailman puolelta. Vastaukset liittyvät siihen, että taivaan kansalaisuus alkaa kasteesta, että siihen liittyy armopuhetta ja että se on kristinuskon ydintä. Kristittynä elämme täysillä tässä ajassa JA odotamme pääsevämme tämän ajan jälkeen uuteen taivaan kotimaahan.

Kumpikaan niistä ei sulje toisiaan pois. Elämme yhdessä toistemme kanssa ja toistemme rinnalla, emme tähyile vain siihen tulevaan valtakuntaan. Toki on myös heitä, jotka ajattelevat, että kun tämä maanpäällinen elämä päättyy, kaikki muukin päättyy. Että se on sitten siinä. Taivaan kansalainen ajattelee, että kaikki ei ole siinä. Oikeastaan kaikki alkaa siitä. Meillä on toivo iankaikkisesta elämästä taivaan kodissa. Jeesus sanoo (Joh.16) että siellä on monta huonetta, hän valmistelee meille sijaa sinne. Sitten hän tulee noutamaan meidät luokseen.

Sunnuntain evankeliumiteksti on osa Jeesuksen jäähyväisrukousta. Siinä Jeesus lupaa rukoilla omiensa puolesta. Me kaikki olemme Jumalan omia, kuulumme hänelle. Siksi Jeesus lupaa rukoilla meidänkin puolestamme. Taivaan kansalaisuus kattaa koko elämämme. Se kantaa syntymästä kuolemaan. Se kantaa meitä kuolemankin jälkeen siihen saakka, kun Kristus tulee takaisin. Jumalan rakkaus voittaa kuolemankin. Tämän maailman hädän keskellä tuo suurta lohtua se, että sydämessämme meillä on taivaan kansalaisuus ja toivo. Meitä myös kutsutaan toivon välittämiseen eteenpäin.

Pastori Kati Saukkonen

Orpo käynnisti hallitusneuvottelut, me toimitusministerit jatkamme normaalia asioiden hoitamista siihen saakka, kun uusi hallitus on nimetty. Ukrainan presidentti Zelenskyi vieraili Suomessa ja samaan aikaan matkustin Brysseliin keskustelemaan muun muassa Venäjän sodan vaikutuksista maailman ruokaturvaan. Kyseessä oli Euroopan kehitysministereiden ulkoasianneuvoston kokous.

EU ja Suomi ovat tukeneet Ukrainaa mittavasti, mutta Venäjän brutaalin sodan aiheuttamat seuraukset hauraissa maissa, kuten Afrikassa, ovat synnyttäneet valtavia avuntarpeita. Kokouksessa pohdimme muun muassa sitä, miten voisimme nälänhätää kärsivissä maissa tukea maiden omaa ruoantuotantoa ja vähentää riippuvuutta avusta. Globaalien haasteiden ratkaisu edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Mitä vahvempi ja yhteistyökykyisempi on Eurooppa, sitä vahvempi on Suomi. Eikä kukaan ratkaise näitä ongelmia yksin. Ei Suomi eikä mikään yksittäinen maa maailmassa tai Euroopassa.

Brysselissä vierailin myös Natossa, jossa tapasin kahta Naton apulaispääsihteeriä. Nato-jäsenyys avaa Suomen puolustusteollisuudelle uusia ovia, kun voimme tarjota osaamistamme ja tuotteitamme Naton hankintoihin. Natossa tehdään myös paljon tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja tähän Suomen tulee lähteä aktiivisesti mukaan, sillä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa teknologioiden merkitys on merkittävästi kasvanut.

Koulutus ja sivistystyö on yksi keskeinen asia, josta ei pitäisi uuden hallituksen leikata. Viime viikolla vierailin Wellamo-opistolla ja tutustuin kattavaan opiskelu- ja harrastuskurssien tarjotaan Gaudia-lukion tiloissa. Wellamo on Suomen suurin seudullinen kansalaisopisto, jonka koulutus painottuu taito- ja taideaineisiin, kieliin, terveyttä edistäviin aineisiin, tietotekniikkaan sekä yhteiskunnallisiin aineisiin. Opisto tarjoaa 50 000 opetustuntia vuodessa toiminta-alueensa kuntien noin 150 toimipisteessä. Wellamo-opiston vaikutus ja potentiaali vapaa-ajan sivistystyössä on valtava. Kursseilla käy nyt jo 30 000 kurssilaista vuosittain. Lisäksi eri toimipisteitä on yli 100 ja kurssit työllistävät n. 300 tuntiopettajaa. Kattava tarjonta vapaa-ajan harrastus- ja opiskelumahdollisuuksia ja luo meille kaikille mahdollisuuden aktivoitua ja oppia uutta. Ilman valtion tukea toiminta ei ole mahdollista. Siksi viestini hallitusneuvottelijoille on selvä: älkää romuttako sivistystä ja sivistystyötä.

Ville Skinnari

Eduskunnassa torstaina iltapäivällä hallitustunnustelija Petteri Orpo kertoi odotetun uutisen: Säätytalolla käynnistyy neuvottelut kokoomuksen johdolla Perussuomalaisten, KD:n ja RKP:n kanssa. Uutinen tuskin on kenellekään yllätys. Yhteydenpito SDP:n ja Kokoomuksen välillä hiljentyi jo ennen eduskuntavaaleja. Samaan aikaan soidinmenot Kokoomuksen ja PS:n kävivät jo kierroksilla.

Kokoomuksen painottama velkaantumiskeskustelu sai sekin uusia piirteitä jo vaalien jälkeen. Valtiovarainministeriö varoitti, että kuuden miljardin säästöt eivät tässä tilanteessa ole realistisia. Samoin ekonomistit, kuten Sixten Korkman, ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF kertoi, että voimakkaan talousjarrun painaminen juuri nyt ei ole järkevää. Syyt ovat selvät. Tarpeellinen ja välttämätön Suomen talouskasvu ei saa pysähtyä. Selviytyminen on jo nyt kovilla erityisesti heillä, joilla nyt on jo tiukkaa selviytyä.

Pulinat silti pois. Demokratia on puhunut, Suomi saa sellaisen hallituksen kuin halusi eli sen muodostavat vaalien voittajat ja toivottavasti Suomi saa toimivan enemmistöhallituksen. Mutta mitä oikeasti tapahtui tai ei tapahtunut? Torstaina Orpo kertoi, että SDP:n ja Kokoomuksen tilannekuva Suomen taloudesta on erilainen. Sitä se ei ole. Sen sijaan mielipiteet keinoista ovat erilaisia. Sopeutusta tarvitaan ja sitä pitää tehdä, mutta koska ja millä tavoin on asia mistä emme edes päässeet Kokoomuksen kanssa keskustelemaan. Me olimme valmiit puhumaan.

Kokoomukselta ei vastausta saatu siitä, mistä haluatte todella leikata – tämä kerrotaan vasta kuulema neuvotteluvaiheessa. He eivät myöskään kertoneet miten kasvu luodaan? Siitä ei keskustelu muuten edes ennen vaaleja. Neuvotteluista tulee vaikeat. Maahanmuuttolinjaukset, EU – politiikka, ilmastokysymykset nyt näin ensiksi mainittuna. Yritykset ja elinkeinoelämä seuraavat varmaan pelonsekaisin tuntein, miten Suomen työperäisen maahanmuuton käy, miten vihreän siirtymän ratkaisut nyt saavat voimaa taakseen ja miten Suomen maine kansainvälisesti nyt muuttuu, kun tulevat leikkaukset haastavat Suomen sitoutumisen mm. kansainväliseen ilmastopolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön.

Jos hallitus tällä pohjalla syntyy, on tuleva keskustelu todella mielenkiintoinen. Miten polttoaineiden hinnat nyt todella laskevat, kun Perussuomalaiset pääsevät näyttämään, miten se tehdään? Kuinka maatalous nyt nousee ja maaseudun tilanne paranee, kun vastakkain on vain suurimpien kaupunkien etua ajava Kokoomus (eli Lahden, Kuopion ja Jyväskylän aloittama MAL – yhteistyö todennäköisesti ajetaan alas) ja Perussuomalaisten kannat saadaan sopimaan yhteen? Lopputuloksen ennustaminen ei ole minun tehtävä, mutta sen sanon, että SDP on valmis vastuuseen jatkossakin, mutta meidän omilla ehdoillamme.

Myös Lahdessa tapahtuu. Kaupunginjohtaja Pekka Timonen on hakenut Vantaalle johtajaksi ja on varmasti lähellä tulla valituksi. Seuraajalla on kohtalaisen suuret saappaat täytettäväksi. Lahden valtuustossa nähtiin maanantaina omituinen näytelmä, joka sai jopa hysteerisiä piirteitä. Parvella taputettiin, kuin jossain konsertissa. Valtuuston arvokkuus on kyllä nyt kovilla. Kaiken kaikkiaan Valtuustossa käsiteltävät asiat ovat lähinnä valtuustoaloitteita ja kaavoitusta. Rooli ei ole ehkä sitä, mitä valtuutetut ovat halunneet tulla tekemään.

Kysymys oli maanantaina KOKO – Lahti yhtiöstä. Silti itse asiasta ei keskustelussa ei puhuttu – eli siitä, miten KOKO – Lahti ja Lahden tapahtumien, liikunnan ja kulttuurin tekeminen tulisi aidosti järjestää. Katseet tulisi olla nyt myös eteenpäin. Jälkipyykkiä tarvitaan, mutta kaikkea energiaa siihen ei kannata uhrata. Tämä tosin ei ole uutta lahtelaisessa politiikassa. On helppoa puhua ja yrittää kirjoittaa historiaa uudelleen, mutta tulevaisuuden tekeminen on vaikeampi tehtävä ja sen tekijöitä nyt tarvitaan.

Ville Skinnari