Ihmisen toiminta on ylittänyt jo pitkään maapallon kantokyvyn rajat. Tarvitsisimme neljä maapalloa elättääksemme nykyiset noin 8 miljardia ihmistä. Valitettavasti tilanne on se, että meitä uhkaa kuudes sukupuuttoaalto, koska ilmastomme lämpenee liian nopeasti. Tästä eri tulevaisuusskenaarioiden mukaan aiheutuu se, että suuret osat maapallostamme muuttuvat parissa vuosikymmenessä elinkelvottomiksi.

Työllä ja siihen liittyvällä kulutuksella on merkittävä rooli kestämättömän kehityksen taustalla. Työajan lyhentämisellä olisi todellisia vaikutuksia ylikulutukseen, mutta olemmeko me Suomessa ja länsimaissa valmiita tähän? Tarvitsemme enemmän rohkeutta ja kokeilunhalua toteuttaa tämä uudistus, koska luterilainen työmoraalimme vannoo työnteon nimeen kuin entinen hullumies Huittisista, joka söi enemmän kuin tienasi. Työajan lyhentäminen on ollut yksi ratkaisu ongelmaan. Varmasti tiedetään, että se parantaa työelämää. Ikävä trendi on kuitenkin ollut se, että viime vuosikymmenien tuottavuuden kasvua on kuitenkin ulosmitattu enemmän palkkojen ja kulutuksen kasvuna kun lisääntyvällä vapaa-aikana?

Työnantajat ovat suhtautuneet varauksella jo pitkään työajan lyhentämiseen, vaikka tiedetään, että lyhempi työaika helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, vähentää työn kuormittavuutta ja helpottaa myös työkykyyn liittyviä rajoitteita omaavien osallistumista työelämään. Tutkimukset osoittavat, että lisääntynyt vapaa-aika parantaa myös elämänlaatua, kun ihmisillä on enemmän aikaa läheisilleen ja omille harrastuksille.

Jossain kokeiluissa työpaikoilla on todettu, että lyhempään työaikaan liittyneet työn uudelleenjärjestelyt ovat jopa lisänneet työn tuottavuutta. Tästä syytä palkaa ei välttämättä tarvitsisi edes laskea merkittävästi työajan lyhentyessä. Paras perustelu työajan lyhentämisestä löytyy kuitenkin ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Useisssa tutkimuksissa on todettu, että mitä enemmän työskentelemme, sitä enemmän kuormitamme ympäristöä. Eräät laskelmat osoittavat, että jopa yhden (!) prosentin vähennys työajassa voi vähentää päästöjä 0,8 prosenttia (Kuokkanen, Sinisaloa 2023). USA:sta, Isosta-Britaniasta ja Irlannista on juuri saatu tuoretta näyttöä niistä hyödyistä, jota lyhentynyt työaika aiheuttaa. Kokeilussa oli mukana yhteensä lähes sata yritystä, jotka kaikki kokeilivat lyhennettyä työaikaa puoli vuotta. Kokeilussa työaika lyheni 20 prosenttia, mutta palkka pysyi samana. Nämä kokeilut olivat menestys kaikilla mittareilla ja suurin osa siihen osallistuneista yrityksistä ja työntekijöistä halusi jatkaa lyhyempää työaikaa. Osallistuneiden yritysten voitot ja henkilöstömäärät kasvoivat samalla kun työhyvinvointi parani.

Ympäristökuormitus laski, koska autoilla ei tehty niin paljon työmatkoja. Työntkijät raportoivat myös käyttäytymisensä muuttuneen ympäristöystävällisempään suuntaan. Ihmiset kävelivät ja pyöräilivät enemmän työpaikoille kuin ennen kokeilua. Ihmeellistä oli myös se, että samalla kierrätys ja kestävät kulutusvalinnat lisääntyivät. Juuri kulutuskäyttäytymisen muutos onkin eräs työajan lyhentämisen merkittävimmistä ympäristöhyödyistä. Vielä suurempia päästövähennyksiä voidaan saavuttaa, jos työaikaa lyhennetään siten, että palkka pienenee, sillä tällöin pienenee myös kulutus varmasti. Tosin tämä ei houkuttele sellaisia, jotka työskentelevät jo pienellä palkalla!

JHL:n tutkimuksen mukaan vuonna 2019 myös Suomessa on vahva kannatus työajan lyhentämisellä. Jopa 48 prosenttia piti työajan lyhentämistä pitkällä aikavälillä hyvänä ratkaisuna. (Toista mieltä oli kuitenkin 38 prosenttia). Erityiset nuoret työssäkäyvät suhtautuivat työajan lyhentämiseen myönteisemmin. Kannattaa muistaa, että me suomalaiset olimme jo 1960-luvulla ensimmäinen Pohjoismaa, joka siirtyi viisipäiväiseen työviikkoon. Voisimmeko olla taas edelläkävijämaa ja aloittaa lyhyemmän työajan kokeilut? Voisimme kehittää omia malleja ja löytää erilaisia hyötyjä eri aloilla ja erilaisissa yrityksissä. Tämä voisi olla uusi Suomen win-win tilanne, joka onnistuessaan vähentäisi niin ympäristökuormitusta kuin yleistä työhyvinvointia.

Juhani Melanen

Muistan lapsuudestani, kuinka kävin pyhäkoulua. Siellä lauloimme laulua Sakkeuksesta: ”Sakkeus oli pieni mies, oli pienen pieni mies. Hän viikunapuuhun kiipesi, jotta Jeesuksen näkisi, jotta Jeesuksen näkisi.” Jne.

Laulu opetti, ettei Jeesus karta ketään eikä valikoi ihmisiä. Hän meni tuon miehen kotiin vieraaksi. Raamattu kertoo, että kun Jeesus halusi vierailla tullimies Sakkeuksen kodissa, ihmiset sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Sakkeus oli tullimies, joka keräsi tullimaksuja miehittäjävallalle, siis roomalaisille. Ja siksi Sakkeusta pidettiin syntisenä ja petturina. Meidän ihmisten mielestä Jeesuksen vierailulle olisi ollut sopivampia paikkoja, olisi varmaan löytynyt hurskaita miehiä, vilpittömiä uskovia, aitoja hyväntekijöitä. Mutta ehkäpä juuri Sakkeus tarvitsi Jeesusta enemmän kuin he. Sanoohan Jeesus itse: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Tuo kohtaaminen Sakkeuksen kodissa oli merkityksellinen. Sakkeuksesta tuli uusi mies. Jeesuksen rakkaus muutti ja uudisti hänet. Siksi hän tahtoi korjata tekemänsä vääryydet. Jeesuksen rakkaus sai hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Siitä nousi kiitos ylös Jumalan puoleen. Siitä syntyi rakkaus hänen sydämeensä. Jumalan rakkaus oli Sakkeuksessa ja on meissä kaikissa uutta luova voima. ”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Maailmassa käydään juuri tällä hetkellä kirjaimellisesti sotaa demokraattisen ja autoritaarisen järjestelmän välillä. Kaiken poliittisen toiminnan lähtökohtana on valta. Meillä useimmissa länsimaissa on käytössä Montesquieun vallan kolmijako. Yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta kuuluvat eri elimille. Tämä toimii varsin hyvin useimmassa EU:n maissa ja USA :ssa, mutta ei enää Turkissa, Unkarissa ja Puolassakin oireillaan. Lahti on erinomainen pienoisesimerkki siitä, mihin salailulla, lainsäädäntöä rikkomalla sekä tiedotuspeittelyllä että suoranaisilla valheilla ajetaan jotain asiaa vailla mitään demokraattisia pelisääntöjä periaatteella: tarkoitus pyhittää keinot.

Tarkoitan nyt tällä hetkellä meille lahtelaisille kulttuurisesti tärkeää KOKO Lahtea. Se on nyt Lahden kaupungin virkamiesten ja päättäjien ymmärtämättömyyden takia erittäin vaikeassa taloustilanteessa. Kaiken takana on kyvyttömyys erottaa Lahden kaupungin ydintoiminnat ja älytön into häärätä yksityisillä tapahtumamarkkinoilla. Kukaan lukuun ottamatta muutamaa rohkeaa lahtelaisvaltuutettua (Ratia, Arvaja, Tapiola ja Aaltonen) ei ole uskaltanut puuttua tuottamattomien ja suuria tappioita aiheuttaneiden lahtelaisten sisaryhtiöiden holtittomaan talousmenoon, vaikka kaikki poliittisilla mandaateilla niiden hallituksissa istuvat ovat varsin hyvin tienneet, mitä niissä puuhataan. Ja elleivät ole tienneet, ovat lukutaidottomia, sillä siksi usein Omalähiö-lehti ja Uusi Lahti ovat näistä laittomuuksista ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksistä yrittäneet kertoa lahtelaisvaltuutetuille. Erityisesti tämä koskee Lahti Eventsin ja Koko Lahden hallituksissa istuvien vastuista.

Lahdessa päättäjien ”suojelija” Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti vielä viime vuoden kesäkuussa seuraavasti: ”Rajoitusten purkaminen siivitti KOKO Lahden niin hyvään vauhtiin, ettei kaupungilla ole enää tarvetta vahvistaa yhtiön maksuvalmiutta.” Lehti jatkaa vielä samassa artikkelissaan ”Koko Lahden taloudellinen tilanne alkoi helpottaa, kun tapahtumien järjestäminen pääsi vauhtiin koronarajoitusten poistuttua maaliskuun alusta. Konsernijaosto ehti jo jatkaa KOKO Lahden luottolimiitin korotusta kolmella vuodella, mutta joutui perumaan päätöksensä muotovirheen vuoksi.” Lainaukset on poimittu suoraan Etlarista.

Koko Lahden kulttuurin kannalta on valitettavaa se, että myös Koko Lahti Oy uhkaa ajautua suoritustilaan, koska Hämeenlinnan hallinto-oikeus on estänyt sen taloudellisen tukemisen Lahden budjetista mahdollisten EU lainsäädännön rikkomusepäilyjen ja Juha Tapiolan valituksen takia. Hyvä kysymys on, miksi päättäjien tekojen salailu tuntuu olevan Etelä-Suomen Sanomille enemmän tapa kuin vahinko. Monet todelliset lahtelaiset toki tietävät tämän, koska tiedostavat tämän lehden omaksumaksi linjaksi. Todellisuudessa Lahti Eventsin ja Koko Lahden toimitusjohtaja Emilia Mäki noudatti vain Lahden kaupungin hallituksen päätöksen tehneiden jäsenten mielipiteitä. Hänen osaamattomuuttaan suojeltiin niin päämediassa kuin Lahden johdossakin kuin neitsyt Marian impeyttä. Kaikki tietävät nyt seuraukset.

Mika Mäkinen syyllistyi kuntalain 92 § vastaiseen toimintaan hyväksyessään esimiehensä määräyksen. Lahden kaupunginhallitus laiminlöi kuntalain 39 §:n määräämän laillisuuden valvonnan. Lisäksi kaikkia Lahti Eventsin ja Koko Lahden hallituksen jäseniä on sitonut koko ajan osakelainsäädännön vahingonkorvausvastuu, jotka on määritelty osakeyhtiölaissa kohdassa 624/2996. Erityisen hyvin tämän ovat tienneet Ripatti ja Koskinen, jotka ovat tienneet niistä Lahti Eventsin vanhoista vastuista, kuten esim. Hyvinkään GP.n moottorikisojen tappiot. Ne Koko Lahti joutui irtisanomaan kannattamattomina.

Tätä Keisarin uudet vaatteet -leikkiä ja vastuunpakoilua on käyty lahtelaisten veronmaksajien rahoilla ilman häpyä 7 miljoonalla eurolla! Jokainen veronmaksaja voi miettiä, mitä tällä hukatulla rahalla olisi voinut hankkia esim. Lahden kouluihin. Tämä kaikki olisi voitu Lahdessa välttää noudattamalla avoimuutta, demokratiaa ja Suomen lakia. Vääriä investointeja voidaan tehdä missä tahansa organisaatiossa, kuten Fennovoiman ydinvoimalapäätöksessä Pyhäjoella. Kaikki kaatui Venäjän hyökkäyssodan takia. Tarkoittaako tämä Lahdessa nyt sitä, että poliittisesti kukaan ei ole vastuussa tekemistään laittomista päätöksistä koskaan? Suosittelen kaikille Lahden kaupungin hallituksen jäsenille ja valtuutetuille iltalukemiseksi Juha Lampisen Kuntalehdessä 14.12.2022 julkistamaa Oikeusministeriön selvitystä korruptiosta, joka rehottaa kunnissa rauhassa kenenkään tekemättä mitään! Lahti on juuri tällä tiellä.

Juhani Melanen

Miltä maailmantalous näyttää? Missä päin maailmaa on kasvua? Ketkä ovat tämän maailmantilanteen voittajia ja häviäjiä? Näiden kysymysten ääreen kokoonnuimme tällä viikolla taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n ministerikokoukseen Pariisissa.

OECD on toimija, joka pyrkii mittaamalla ja jäsenmaavertailulla vauhdittamaan kasvua sekä konkreettisten suositusten kautta rakentamaan luottamusta eri toimijoiden välillä. OECD:n työn merkitys on entistä suurempi nyt, kun maailmaa raamittaa geopoliittinen ja taloudellinen epävarmuus sekä maailmankaupan jännitteet.

OECD-maat jakoivat kokouksessa huolensa globaalia talouskasvua jarruttavista tekijöistä, joista yksi on epätasa-arvoiset työmarkkinat. OECD pyrkiikin edistämään naisten osallistumista työelämään. Jos naiset saataisiin työmarkkinoille miesten tavoin, maailman bruttokansantuote olisi 26% suurempi.

OECD:n ajama minimiyhteisövero sekä tavoite verottaa monikansallisia yrityksiä riippumatta siitä, missä ne toimivat, lisäisivät taas verotulojen oikeudenmukaisempaa jakautumista ja hillitsisivät verosuunnittelua. Kehitysmaat ovat muita riippuvaisempia yhteisöverotuloista ja globaalia verotusjärjestelmää uudistamalla tulot kohdentuisivat oikeudenmukaisemmin heikommassa asemassa oleville.

Intian kasvu on ensi vuonna 7 prosenttia, Kiinan viisi. Eurooppa kyntää 1,6 prosentin kasvua, samoin Yhdysvallat tulee alas, vaalivuoden luvut eivät lupaa hyvää istuvalle presidentille. Ovaalihuoneen pöytä on katettu populistille, aivan kuten Euroopan maissa.

Korkeiden korkojen ja hintojen Euroopassa ja Suomessa, kuluttajan ja yrittäjän arki on tuskainen. Toisin kuin Suomessa Säätytalon hallitusneuvotteluissa halutaan, Euroopan ytimessä ymmärretään, että nyt ei ole aika leikata niiltä, joilla on jo nyt todella vaikeaa selviytyä arjen laskuista. Se pitää tehdä, mutta vasta sitten, kun nousu alkaa. Kasvua pitää luoda nyt kaikin tavoin ja kaikin keinoin investoinneilla sekä uusilla hankkkeilla, jotta esimerkiksi rakentaminen ei hyydy aivan täysin, kuten nyt näyttää käyvän. Töiden vähyys näkyy jo Lahdessakin. Uuden hallituksen ajatuksia miten kasvua tehdään ei ole paljoa kuultu, koska kaikki energia on mennyt muualle.

Tuleva hallitus, Orpo I, aloittanee ensi viikon aikana ja tulevan pääministerin ensimmäinen EU-huippukokous suuntautuu juuri Pariisiin juhannuksen alla.

Ja ei Orpo yksin jää. Tuleva valtiovarainministeri Purrakin pääsee hänkin vielä esittelemään kasvun eväitään Suomen ulkopuolellekin.
Hyvinvointivaltio Suomen sosiaaliturvan, terveydenhuollon, koulutuksen tai sivistyksen tulevaisuus ei hyvältä näytä.

Ville Skinnari

Tällä kohtaa kirkkovuodessa puhutaan aarteista, katoavista ja katoamattomista. Mitä sinä pidät elämäsi aarteina?
Olen katsellut ikääntyneen naapurin pihatoimia. Hän tyhjentää autotalliaan, joka on osa hänen yli 40 vuotta sitten rakentamaansa omakotitalokiinteistöä. Hän liikkuu hitaasti kepin kanssa, mutta ahkerasti tuo tallista pihalle peräkärryyn erilaisia vuosien mittaan kertyneitä esineitä: aurinkolampun, autonrenkaita, vanhoja valaisimia jne. Eilen huomasin kasaan nojaavan 4-6 paria erilaisia vanhoja suksia puusuksista laskettelusuksiin. Kaikki nämä tavarat ovat todennäköisesti olleet aikanaan käytössä ja tärkeitä arjen esineitä. Ehkä joku niistä on ollut omistajalleen jopa niin tärkeä, että hän on kutsunut sitä aarteeksi. Esimerkiksi hyvät sukset voivat tuottaa iloa innokkaalle hiihtäjälle. Esineet kuitenkin kuluvat ja osin menettävät merkitystään.

Nykyihmisen suhde tavaraan ja rikkauteen on ongelmallinen. Materiasta tulee helposti meidän elämämme tärkeimpiä asioita, elämämme aarteita. Silti hyvä ja merkityksellinen elämä taitaa pitää sisällään muuta kuin suuria tavaramääriä ja omaisuuksia. Edellyttäisikö se vaikkapa uskoa siihen, että kaikki ei pääty kuolemaan ja elämä mene hukkaan? Tälläistä uskoa saa kokea Jumalan yhteydessä. Ja Jumalan ja lähimmäisen auttamisen kautta saa kokea, että elämä voi olla hurjan merkityksellistä ilman tavarapaljouksia. Eikä omat taidot ja lahjat jää autotalliin odottamaan lopullista poisdumppausta.

Usko Jumalaan on siis kallis aarre. Kun sydän lepää Jumalassa, saa kaiken ottaa turvallisin mielin Häneltä vastaan. Silloin elämä nähdään kokonaisuudessaan Jumalan lahjana, ja silloin me omistamme aarteista parhaimman: Meillä on elävä Jumala omana turvanamme.

Kati Saukkonen, pastori

Koulujen kesäloma alkaa ja saamme juhlia uusia ylioppilaita ja muita valmistuneita. On juhlan aika. Moni nuori saa kesätöitä, mikä on aina hieno asia. Lahti näyttää kesällä parastaan. Ensimmäinen työpaikka on ehkä se tärkein, koska sitten on aina helpompi päästä eteenpäin. Lauantaina meidänkin perheessä juhlitaan kesäloman alkua.

Torstaina kävelin aikaisin aamulla Hakaniemen rantaa kohti SDP:n puoluetoimistoa Helsingissä. Moni asia muuttuu Suomessa, jos ja todennäköisesti kun hallitus vaihtuu. Miten käy opiskelijoiden, työttömien ja jo nyt muutenkin ahdingossa olevien, jos hallitus toteuttaa lupaamansa leikkaukset?

Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että tuleva hallitus saattaa poistaa oikeuden vähentää ammattiliittojen jäsenmaksut verotuksessa. Veronkiristys kohdistuisi ammattiliittoihin kuuluviin palkansaajiin. Työnantajien verovähennysoikeuteen se ei puuttuisi. Valtiovarainministeriön vero-osaston arvion muukaan muutos kasvattaisi vuotuisia verotuottoja 220 miljoonaa euroa.

Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola on laskenut tästä muutamia esimerkkejä. Jos lastenhoitaja tienaa 2400 euroa kuukaudessa, hän maksaa ay-jäsenmaksua noin 290 euroa vuodessa. Tähän asti summasta on saanut takaisin yli sata euroa, koska jäsenmaksun on saanut vähentää verotuksessa. Mikäli tuleva hallitus poistaa verovähennysoikeuden, hoitaja menettää tuon sata euroa. Paremmin tienaava koneasentaja menettäisi noin 150 euroa ja lääkäri noin 250 euroa. Summat vaihtelevat satasen tai pari vuodessa. Näitä summia ei tule pitää vähäisinä. Suomalaisten ostovoima ja toimeentulo on heikentynyt merkittävästi viime vuosina ja tämä vaikuttaisi siihen entisestään. Verovähennysoikeuden poisto vastaisi käytännössä veroprosentin kiristymistä 0,2-0,6 prosenttiyksikköä. Mikäli tämä uudistus tapahtuu, täytyy kysyä, kenen puolella hallitus on? Ei ainakaan suomalaisen palkansaajan.

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen palkkaneuvotteluissa ei saatu sopua ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super ilmoitti lakkojen alkavan keskiviikkona. Lakoilla pyritään vauhdittamaan kesken olevia yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen (SOSTES) palkkaneuvotteluita. (Työntekijäosapuoli vaatii alalle yli 13 prosentin palkankorotuksia kahden vuoden ajalle.) Lakko koskee useita Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yksiköitä. Myös vanhusten ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä lakkoiltiin alkuviikosta.

Reilu työelämä ja palkka on työntekijän oikeus ja siitä on pidettävä kiinni. Varhaiskasvatus, lastensuojelutyö ja vanhustenhoito ovat työpaikkoina tärkeimpiä. Nämä ihmiset huolehtivat meidän lapsistamme, vanhemmistamme, minusta ja sinusta. Olemme jokainen jossain kohtaa elämää näiden alojen asiakas. On aika näyttää ja antaa heille kuuluva arvostus.

Ville Skinnari

Suomessa kunnat ovat merkittäviä sähkönomistajia. Ne voisivat asiallisella ja oikeudenmukaisilla toimenpiteillä vaikuttaa siihen, että sähkönhinta olisi jokaiselle kuntalaiselle kohtuullinen? Mutta ne toimivat erittäin usein juuri päinvastoin eli ahneina kiskureina ja häikäilemätöntä voittoa tavoittelevina päällepäsmäreinä usein kierojen sähkönmyyjiensä avulla.

Erinomainen esimerkki on Lahti Energia, jonka rahastuksesta huolehtii Oomi. Se toimi sähkökriisissä kuin kunnon säälimätön ja vain omaa etuaan tavoitteleva markkinayritys, joka viis välitti asiakkaittensa sähkölaskujen huippuhinnoista laskematta tai korjaamatta hintojaan edes silloin, kun maailmanmarkkinahinnat kääntyivät laskuun! Suomalaiset sähköyhtiöt tekivät häikäilemättä voittoa yrittämättäkään kohtuullistaa hintojaan, mikä aiheutti sen, että erittäin monet kuluttajat joutuivat täysin eriarvoiseen tilanteeseen riippuen juuri sen hetkisestä sähkösopimuksestaan.

Kunnissa on paljon muutakin kriittistä omistajuutta, kuten jätteenkäsittely ja vesilaitokset, joiden omistajanohjaukseen täytyisi saada selkeät pelisäännöt silloin kun yhteiskunta joutuu tahtomattaan erilaisiin kriiseihin. Tällöin kuntien tulisi huolehtia kuntalaisten taloudellisesta pärjäämisestä luomalla resilienssiä eli sietokykyä kuntalaisten vaihteleviin sähkötarpeisiin eikä yrittää ”kupata” haavoittuneelta vielä siemenperunoitakin!

Suomalaisten ongelmana on se, että kallein hinta pörssisähköhinnoittelussa ratkaisee hinnan muodostumisen tällä raukoilla rajoilla. Tuuli, aurinko ja ydinsähkön tuotantokustannukset ovat Suomessa edelleenkin edullisia, mutta kuten tiedämme, sähköhinta määräytyy aina kalleimman energiamuodon mukaan. Valitettavasti se on Keski-Euroopassa ollut nyt kallis kaasu, johon Saksa, Italia ja monet muut olivat täysin käsittämättömästi sitoutuneet luottaen tähän halpaan venäläiseen energiamuotoon? Sitä tuotiin Europpaan kahdella Nord Streamin Paavo ”Mooses” Lipposen lobbaamalla kaasuputkella luottaen suuren diktaattori Putin sanaan kuin raamattuun. Syynä tähän oli ”ossi” eli entisen Itä- Saksan Angela Merkel, joka uskoi muka kaupan sitovan venäläisiä rationaalisiin johtopäätöksiin; nyt tiedämme kaikki nämä seuraukset!
Tämä energiasota on tuonut massiiviset voitot suomalaisille sähköyhtiöille ilman eritysisosaamista vain katsomalla vierestä kuin pappi laillistettua kolehtihaavivarkautta saarnapöntöstä. Nämä ryöstetyt voittovarat on hallituksen toimesta pantava uusjakoon heti verotuksella. Ne on heti jaettava takaisin kuluttajille täysimääräisesti. Suomi on varsin pian energiaomavarainen, kun tuulituotantomme pääsee merillämme ja erityisesti Pohjanmaalla kunnolla käyntiin ja se riivatun Olkiluoto 3 alkaa tuottaa meille vihdoin viimein halvempaa energiaa.

Miten tämä juuri nyt miinuksella oleva halpa pörssisähköenergia hyvitetään kuluttajille? No ei mitenkään vaan pitämällä kalliit sopimushinnat voimassa. Tämä johtuu siitä, että me kuluttajat emme uskalla tai osaa vaatia muutosta nykyisiin sopimuksiin, vaikka sähkömarkkinalain 93 & antaa tähän täyden mahdollisuuden. Olemme edelleen niitä kilttejä  hallintoalamaisia.

Toinen todellinen kansallinen kusetus ovat toimimattomat tietojärjestelmät, jotka ovat aiheuttaneet kunnille, sairaaloille ja monille yrityksille ja yhteisöille jopa 2-4 miljardien tappioita eri laskentatavoista riippuen. Syitä on satoja, mutta poimin tässä parikymmentä ihan huvikseni. Tärkein on johdon ymmärrys jo hankintavaiheessa ja illuusio hinnan määräytymisestä. Hinta on aluksi halpa, mutta nousee, kun loppusumma alkaa hahmottua. Vaatimusten ja toiveiden paradoksi: tilaja on saanut, mitä tilasi, mutta käyttäjät eivä esim. HUS:n Apotti. Alati kehittyvät tietojärjestelmät eivät ole koskaan valmiita ja kehittäjät tietävät sen ja osaavat laskutuksen. Väärät ja vanhentuneet selaimet, koska jotkut järjestelmän toimittajat eivät tue uusia selaimia. Ja eräs tärkeä pointti on se, että kuntayhtymillä ja muilla ei ole rahaa maksaa tarvittavia muutoksia. Epäonnistuneet ohjelmistoprojektit, jotka eivät tue käyttäjiä lainkaan. Johto ei ymmärrä koko tietojärjestelmien liiketoimintaympäristöä ja tämä jatkuu, jatkuu ja jatkuu…
Motivaatio saada ihmiset oppimaan uutta ja sitoutua uuteen järjestelmään puuttuu. Koska koulutus on täysin unohtunut tai puuttuu kokonaan ostajalta Toimintatavat eivät muutu, vaikka järjestelmä muuttuu, koska käyttäjissä on muutosvastarintaa. Toimittaja ei korjaa virheitä ja rahastaa muutoksesta. Testaus puuttuu ja järjestelmän ylläpidosta ei huolehdita riittävästi. Parhaimpia esimerkkejä toimimattomista ”susista” ovat sairaaloiden Apotti, julkishallinnon Sarastia ja poliisien Patja!

Jussi Melanen

Pyhä Henki on minusta yksi vaikeimpia asioita ymmärtää. Pyhää Henkeä ei voi nähdä, niin vaikeaa on selittää. Mutta sen voi nähdä, miten Pyhä Henki vaikuttaa ja mitä Pyhä Henki saa aikaan.

Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona. Voisi sanoa, että Jumala toimii kolmella tavalla. Ensimmäiseksi Isänä ja Luojana, toiseksi Jeesuksessa Jumala tuli meidän luoksemme ja kolmantena Pyhän Hengen kautta Hän toimii yhä maan päällä. Pyhä Henki synnyttää uskon ja ylläpitää sen. Hän on Puolustaja, joka tekee kirkon olemassaolon mahdolliseksi ja joka johdattaa sen totuuteen.

Joku on verrannut Jumalaa veden kolmeen olomuotoon, virtaavaan veteen, jäähän ja vesihöyryyn. Kaikki ovat samaa vettä. Eräs rippikoululainen vertasi kolminaisuutta trio-jäätelöön, jossa on kolme makua, suklaa, vanilja ja mansikka. Ihmismielellä on kova halu selittää ja ymmärtää. Teologisia oppeja on muotoiltu ja kehitelty ahkerasti.

Entäs jos kaikkea ei tarvitse selittää ja yrittää ymmärtää. Usko on luottamista. Voi nostaa kädet pystyyn ja jättäytyä Jumalan rakkauden varaan. Markku Perttilän sanoin: ”Sinä suuri ja salattu Herra, emme tunne vielä kasvojasi. Olet johdattanut rakkaudella, tuonut sydämiimme valoasi. Silti paljoakaan ymmärrä emme, yhä etsimme ja epäilemme. Siksi hiljainen on rukouksemme: tule tueksi ja turvaksemme.”

Sanna Alanen, pastori
Launeen seurakunta

Viime viikonloppuna Suomen eduskunta menestyi hyvin Itävallassa Parlamenttien välisessä jalkapalloturnauksessa. Tuloksena mestaruus 14 vuoden tauon jälkeen! Meidän joukkueessa uudet kansanedustajat Timo Furuholm (vas) ja Mika Poutala (kd) toivat mukaan paljon uutta osaamista, mikä nosti koko joukkueen tasoa. Kapteenina olen ylpeä koko joukkueesta. Suomi voitti jalkapallossa, katsotaan miten käy jääkiekossa. Toivottavasti meidän hyvä joukkuehenki heijastuu koko Eduskunnan työhön.

Viikko alkoi maanantaina Versowoodilla Vierumäellä. Olemme rakentaneet Yhdysvaltoihin yhteistyön kuuden osavaltion kanssa ja nyt osavaltiot vierailevat tiiviisti Suomessa. Erinomainen pohja nyt rakentaa uutta kauppaa Suomesta. Nyt keskityimme metsäosaamiseen, mikä on maailmalla iso vahvuutemme.

Tiistaina matkustin Tukholmaan tapaamaan ruotsalaisia avainyrityksiä ja ex-pääministeri Magdalena Anderssonia (sd). Keskustelimme mm. Ruotsin NATO – jäsenyyden etenemisestä ja Suomen vaalien jälkeisestä tilanteesta. Ruotsissa Demareiden kannatus on oppositiossa noussut reippaasti vaalien jälkeen. Uusi porvarihallitus ei ole Ruotsissa pystynyt pitämään lupauksiaan. Suomessa voi olla edessä sama kehitys: populistisia lupauksia ei olekaan niin helppo toteuttaa. Katsotaan ensin mitä Säätytalolla saadaan aikaan – jos saadaan.

Tukholmassa alustin suomalais-ruotsalaisen Kauppakamarin vuosikokouksessa. Mukana oli noin 150 yritystä. Esimerkiksi Fazer, Paulig, Wärtsilä, Finnair, Viking Line, Stora Enso, jne. Kauppakamarin puheenjohtaja on Jacob Wallenberg. Suomessa ja Ruotsissa on vahva poliittinen tahtotila yhteistyölle, jolla voimme vahvistaa kokonaisturvallisuuttamme, luoda elinkeinoelämälle luottamusta investoida sekä kasvattaa vientimme arvoamme.

Kokonaisturvallisuus ei käsitä vain puolustuskykyä, vaan koko yhteiskuntaa ja erityisesti yhteenkuuluvuuden tunnetta, halua tehdä yhteistyötä yli hallintorajojen ja läpi kaikkien yhteiskuntasektoreiden. Onkin tärkeää, että otamme vahvemmin huomioon niin elinkeinoelämän kuin kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan, kun kehitämme varautumistamme. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä globaalitalouden muutokset tarkoittavat yrityksille sitä, että kyky ymmärtää poliittisia riskejä myös maailmankaupassa tulee yhä tärkeämmäksi.

Maailman meri myrskyää ja me istumme samassa veneessä, Ruotsi, Suomi ja kaikki pohjoismaat: esimerkiksi pula kriittisistä luonnonvaroista, huoli logistiikkaketjujen varmuudesta sekä työvoiman saatavuudesta ovat jaettuja haasteita. Yhteistyötä tiivistämällä voimme vahvistaa yhteiskuntien varautumista rajan molemmin puolin sekä luoda talouskasvulle uusia mahdollisuuksia. Geopolitiikan ymmärtämisen lisäksi työvoiman saatavuus, osaaminen ja hintakilpailukyky ovat merkityksellisiä elementtejä kansainvälisessä kaupassa. Suomen ja Ruotsin digi- ja teknologiaosaaminen, kestävän kehityksen mukainen tuotanto sekä arvopohjaisuus ovat kilpailuetumme kovassa geopoliittisessa kilpailussa. Yhteiset ratkaisut tuovat viennillemme lisäarvoa ja lisäävät houkuttelevuuttamme kumppanina maailmanmarkkinoilla.

Keskiviikkona ehdin illaksi Brysseliin avamaan Metsäteollisuuden uuden toimiston yhdessä yritysten ja EU – edustustomme kanssa. Torstaina edustin Suomea Brysselissä EU:n kauppaministereiden kokouksessa. Pitkän päivän aikana keskustelimme USA ja Kiina suhteista. Peli on nyt kovaa ja epäreilua eri puolilla maailmaa. Omissa puheenvuoroissani korostin positiivisen yhteistyön tärkeyttä. EU on maailman suurin sisämarkkina ja meidän tulee yhdessä löytää ratkaisut kaikkiin ilmansuuntiin, itään ja länteen. Yksin ei kukaan selviä – eikä isoja kukaan voita yksin.

Ville Skinnari

Viime aikoina mediassa on ollut täysin käsittämättömiä tarinoita ettei Suomen eläkejärjestelmä kestä enää nykynuorillemme? Osa nuorista pitää nykyistä järjestelmää jopa pyramidihuijauksena. Vuonna 2022 eläkevarat laskivat noin 16 miljardilla, koska työeläkeyhtiöt eivät osanneet sijoittaa yhteisiä varojamme oikein. Silti vuoden 2023 alussa eläkevaramme olivat huimat 243 miljardia euroa, josta kokoajan rahastoidaan enemmän kuin sieltä maksetaan eläkkeitä!

Naurettavinta on se työeläkeyhtiöiden väite, että itse maksamme eläkkeet katsotaan ikään kuin sosiaalietuuksiksi? Nämä sosiaalietuudet joutuvat outoon valoon, kun joku eläkeyhtiön ahne toimitusjohtaja saa tätä etuutta 80 000 kuukaudessa ja noin 750 000 pieneläkeläistä vain alle 1000 euroa kuukaudessa. Minä eläkeläisenä monen muun tavoin pidän tätä epätasa-arvoisena, jopa työeläkeyhtiöiden huijauksena?

Tarmo Pukkila, joka toimi sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston ylijohtajana vuosina 1993-2009 väitti jo vuonna 2011 lehtikirjoituksessaan, että työeläkejärjestelmämme on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, koska yksityisille vakuutuslaitoksille on annettu merkittäviä sosiaaliturvan hoitotehtäviä. On todella uskomatonta, että sosiaaliturvaa koskevat päätökset tehdään hajautetuissa järjestelmissä yksityisissä vakuutuslaitoksissa. Miten näissä järjestelmissä voidaan taata tasapuolinen käsittely esimerkiksi työtapaturman kautta eläkkeelle siirtyville?

Muissakin Pohjoismaissa ja useimmissa sivistysvaltioissa, kuten Kanadassa on vain yksi eläkejärjestelmä, joka toimii loistavasti. Näissä kaikissa maissa on myös eläkekatto, joka ei anna mahdollisuutta maksaa älyttömiä summia kenellekään. Ruotsissa eläkekatto on 4120 euroa, Saksassa 6500 euroa ja Kanadassa 3180 euroa. Tätä yhden eläkeyhtiöjärjestelmän järjestelmää Suomen poliitikot eivät halua, koska suurin osa heistä saa näistä yhtiöistä vaalitukea, joka on puettu laittomiksi työhyvinvointipalkkioiksi, Suomen Finanssivalvonnan antamista huomautuksista huolimatta. Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että yhden eläkejärjestelmän
synergiaetu olisi jopa miljardi euroa! Hyvä kysymys onkin se, miksi tätä ei tehdä? Siksi, että
tällä järjestelyllä varmistetaan satoja ”hillotolppia” ahneille vakuutuspomoille ja entisille ”puoluerengeille”!

Miksi kukaan ei myöskään kysy, miksi ruotsalaiset maksavat vain 18 % eläkemaksua ja me 24,4 %, jota ollaan taas nostamassa? Siksi, että siellä ei esiinny rakenteellista korruptiota. Suomessa ei lahjota virkamiehiä, vaan meillä esiintyy valta-aseman väärinkäyttöä yksityisen tai jonkin ryhmä eduksi. Erityisesti tätä tapahtuu kuntatasolla ja sellaisissa elimissä, joissa päätetään kuka hoitaa aluerakentamista, kaavoitusta tai päättää vakuutusyhtiöiden asioista.

Tämä ”lobbaus” on tuttua jo vuosituhannen vaihteesta lähtien. Erkki Tuomioja on kertonut päiväkirjassaan, kuinka Varman varatoimitusjohtaja Markku Hyvärinen lupasi vaalitukea avoimesti hänelle, jos hän ryhtyisi Paavo Lipposen vastustajaksi. Todellinen ”lobbaus” hoidetaan Lapissa ”firmojen” majoilla ”hyvinvointivarojen” kädenpuristuksilla. Suomessa isot työeläkeyhtiöt eivät osaa sijoittaa eläkevarojamme oikein. Työeläkevakuuttajat maksavat vuosittain käsittämättömiä summia ulkomaille ja ulkopuolisille sijoitusyhtiöille jopa 1,2 miljardia vuodessa.

Nuorien kannattaisi pyrkiä muuttamaan nykyistä järjestelmää. Todennäköinen tulevaisuusskenaario eläkevaroista lähtee siitä olettamuksesta, että syntyvyys jatkuu heikolla tasolla edelleenkin Suomessa. Eläkevarojen sijoitustuotot jäävät vaisuiksi, koska inflaatiosta saattaa pysyä korkeana vielä pitkään. Mahdollisuutemme on lisääntyvä työperäinen maahanmuutto, jolla saisimme vakautta vanhustenhoitoon ja terveyspalveluihin. Poliitikot yrittävät nostaa eläkkeelle pääsyn 70 vuoteen lähiaikoina. Eläkeyhtiöt haluavat kerätä nuorilta enemmän rahaa ja haluavat nostaa eläkemaksun 30 prosenttiin, joka on täysin edesvastuutonta.

Suomen työeläkevarat ovat tuottaneet vuosina 1992-2022 keskimäärin nimellisesti 5,7 prosenttia ja reaalisesti 3,8 prosenttia vuodessa. Tälläkin menolla nuorilla ei todellakaan ole mitään huolta, sillä me boomerit emme elä enää 2050-luvulla, jolloin varojen muka pitäisi loppua. Maailmassa voi tietysti tapahtua mitä tahansa, kuten ydinsota, veden loppuminen, ilmaston lämpeneminen ja lajikadot, mutta Suomen eläkejärjestelmä kestää nämäkin! M O T

Juhani Melanen