Arkistot: Kolumnit

Syksy herättää monesti ajattelemaan muutosta. Kesän jälkeen monet kuntoklubit ja valmentajat alkavat mainostamaan oikein urakalla erilaisia mahdollisuuksia muutokseen: on aika karistaa kesäkilot ja löytää välineet toimivaan arkeen. Yhtä ylemmän luokka-asteen aloittaminen konkretisoi lasten ja nuorten varttumista. Kesän kukkien värikkyys ja vihreän nurmen tuoksu häipyy hiljalleen sateisten ja koleiden kelien tieltä. ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta.” Näin sanailee Saarnaajakin kirjansa kolmannessa luvussa.

Toisinaan kaipaamme muutosta ja otamme sen vastaan iloiten. Melko usein se kuitenkin hiipii elämäämme lupaa kysymättä ja yllättäen. Monesti muutoksella on silti paikkansa. Ilman muutosta ei tapahdu kehitystä. Ja joskus vanhasta pitää ensin luopua, jotta jotain uutta voisi tulla tilalle. Oli muutos kaivattua tai ei, se usein aiheuttaa voimakkaita tunteita. Positiivinenkin muutos tuo mukanaan stressiä, mikä on tarpeellista, mutta myös kuluttavaa. Ikävä tai yllättävä muutos saattaa herättää ahdistusta, luopuminen puolestaan masennuksen ja surun tunteita.

Muutos on osa elämää. On kuitenkin yksi, joka pysyy. Tapahtui elämässämme millaisia myllerryksiä tahansa, Taivaan Isä lupaa pysyä aina rinnallamme. Hänen rakkautensa meitä kohtaan ei muutu tai häviä. Se on sellainen vahva perusta, joka ainakin itselleni tarjoaa aina vakaan turvan ja kiintopisteen, riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuisikaan.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen srk

Kiitos on pieni, mutta tärkeä sana. Ajattele miten ankeaksi maailma muuttuisi, jos kukaan ei osaisi sanoa sanaa kiitos. Kun joku sanoo sinulle kiitos, siitä tulee hyvä mieli.
Kun kiitän, olen kiitollinen jostakin. Kiitollisuus voidaan määritellä positiiviseksi tunnetilaksi, joka syntyy ottaessamme vastaan jonkin vapaaehtoisen lahjoituksen tai teon.

Voisi jopa sanoa, että kiitollisuus on elämänasenne. Etenkin vaikeina aikoina kiitos meinaa unohtua. Tuntuu, että elämässä ei ole mitään hyvää. Vaikeina aikoina olen oppinut etsimään kiitoksen aiheita hyvin pienistä asioista, kauniista kukasta pöydällä, hienosta auringonlaskusta, siitä että jaksoi seuraavat pari tuntia eteenpäin. Kiitollisuus antaa voimia ja opettaa arvostamaan sitä, mitä meillä jo on. Hyvät asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

Kiitollisuus on myös Jumalan hyvyyden näkemistä elämässämme. Jumalan lahjoja riittää kaikille. Hän johdattaa hyvien ja vaikeiden aikojen läpi ja lahjoittaa rakkauttaan. Näin ajateltuna kiitollisuus on myös uskoa Jumalaan, joka vaikuttaa kaikessa. Usko antaa toivon ja luottamuksen. Elämässä on paljon asioita, joista olla kiitollinen.

Sanna Alanen
pastori
Launeen seurakunta

Miksi Orpon hallitus käynnistää strategisen yhteistyöallianssin vain kuuden suurimman kaupungin kanssa ja ei näin halua tunnustaa Kuopion, Jyväskylän ja Lahden yliopistokaupunkien osaamista ja roolia kansallisen ja kansainvälisen kasvun tekijöinä?
Jätin aiheesta eduskunnassa tällä viikolla kirjallisen kysymyksen vastuuministerille ja saman asian nostin esille Lahden kaupunginvaltuustossa maanantaina.

Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitukset nostivat Lahden MAL-yhteistyökaupunkien eli suurien joukkoon yhdessä Kuopion ja Jyväskylän kanssa. Se tarkoittaa uusia investointeja maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen eli myös valtion tukea. Nyt uuden hallituksen kaupunkipolitiikan linjaukset eriarvoistavat ja pirstaloivat Suomen tilanteessa, jossa Suomen kasvu on tyrehtynyt ja kaikki mahdollinen tulisi tehdä Suomen sisäisen yhteistyön, uusien investointien ja työllisyyden eteen.

Orpon hallitus aivan oikein tunnistaa ja tunnustaa kaupunkipolitiikan merkityksen ja on huomioinut sinänsä tärkeät ja kannatettavat alue- ja kaupunkipoliittiset tavoitteet. Samaan aikaan hallitus kuitenkin pirstaloi kehittämistoimet osin epätarkoituksenmukaisella tavalla.
Läntisen sekä eteläisen Suomen ja geopoliittisesta tilanteesta johtuvien haasteiden kanssa painivan Itä-Suomen väliin ei pidä synnyttää kaupunkipoliittista tyhjiötä.

Itseasiassa hallituksen toimilla Suomeen syntyisi entistä sekavampi, pirstalaisempi ja monimutkaisempi kehittämisohjelmien viidakko, jossa erityisesti Kuopion, Jyväskylän ja Lahden yliopistokaupunkien roolia ei tunnisteta ja investointeja ei vauhditeta yksityiselle tai julkiselle sektorille. Tiivistettynä voi sanoa, että vahva kansallinen ja kansainvälinen osaaminen ei tule kokonaisuutena käyttöön ja samalla iso osa Suomen kasvupotentiaalista uhkaa jäädä käyttämättä.

Hallitus on luomassa kuuden ”suuren” kaupungin allianssi-mallilla kahden kerroksen Suomen. Suomi jaetaan voittajiin ja häviäjiin. Ajatelkaa jos vaikka urheilussa meillä olisi vain kuusi joukkuetta mestaruussarjassa? Ei olisi koko Suomen sarja eikä koko Suomi kehittyisi.
Päähallituspuolueilla eli kokoomuksella ja perussuomalaisilla on nyt näytön paikka, että tämä asia ei koskaan etene suunnitelmia pidemmälle.

Ville Skinnari

Syksy on alkanut meillä kaikilla sateen ja myrskyn merkeissä. Tänään perjantaina matkustan Jyväskylään SDP:n puoluekokoukseen. Ilmoitin jo keväällä, etten tavoittele puolueen puheenjohtajuutta tai varapuheenjohtajuutta. Aloitin puolueen johtotehtävissä Seinäjoen puoluekokouksesta 2014 ja varapuheenjohtajana olen toiminut vuodesta 2017. Olen siis saanut tehdä tiivistä yhteistyötä Antti Rinteen ja Sanna Marinin kanssa, mutta nyt vaihtuu puheenjohtaja ja samalla meistä aiemmista 2014 valituista ei enää ole ehdokkaana puolueen johtotehtäviin kuin minä. Olen ehdolla puoluevaltuuston puheenjohtajaksi, mikä on sekin merkittävä tehtävä.
Moni on kysynyt kesän aikana miksi Sannan Marin ei enää jatka tai miksi hän ei ole ollut enää julkisuudessa. Minä ymmärrän Sannaa täysin. Kuluneet vuodet olivat äärimmäisen rankkoja meille kaikille ja hänellä on täysi oikeus kääntää sivua ja mennä kohti uusia haasteita.

Suurimpana oppositiopuolueena meillä on tehtävänä kertoa suomalaisille vaihtoehdoista hallituksen politiikasta, mutta samalla suuri vastuu myös yhteistyön ja yhtenäisyyden luomiseksi tässä vastakkainasettelun Suomessa ja maailmassa.
Tällä viikolla aloitin uuden tehtävän Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtajana. Rahapelimarkkinan murroksen keskellä tehtävä on äärimmäisen haastava, mutta samalla mielenkiintoinen.

Viime viikonlopun Triathlonin MM-kisat olivat Lahden näkyvyydelle menestys. Vaikka kotimaassa tapahtuma ei televisiossa tai mediassa muutenkaan saanut suurta näkyvyyttä, maailmalle viesti oli hyvä ja positiivinen.
Keskustelin ulkomailta Suomeen tulleiden järjestäjinä toimineiden työntekijöiden kanssa heidän jo lähdettyä kotimatkalle lentokentälle, ja he olivat positiivisesti yllättyneitä Suomesta ja Lahdesta. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Coloradosta kotoisin oleva työntekijä sanoi, että ilmasto, puhtaus ja ihmisten ystävällisyys olivat asioita mitä hänelle jäi mieleen. Kiertue jatkui heillä suoraan Ranskan Nizzaan, missä vahvuudet ovat toki olemassa, mutta erilaisia.

Mutta Suomessa on nyt mustia pilviä ilmassa. Konkurssiuutisia on tullut ja tulee lisää. Rakennusala kaiken kaikkiaan on kriisissä. Uusia hankkeita ei synny ja työttömiä tulee. Valitettavasti. Tämä tulee näkymään myös Lahdessa. Nyt olisi äärimmäisen tärkeää, että kaupungeissa ja kunnissa synnytetään uusia hankkeita, kuten kouluja, päiväkoteja ja palveluasumista. Se tuo samalla työtä tuhansille suomalaisille ja sadoille lahtelaisille. Orpon hallitus ei ole tähän tilanteeseen vielä herännyt. Nyt on viimeinen hetki luoda elvytystä eli rahoitusmahdollisuudet uusille hankkeille. Jukka-talojen konkurssi kertoo karua kieltään koko Suomen tilanteesta.

Pelicans aloitti tällä viikolla CHL – kauden. Odotukset ovat korkealla. Kuuluisa kuudes kenttäpelaaja on lahtelainen yleisö. Kannattaa muistaa, että muuallakin Euroopassa osataan jääkiekkoa eli nyt kaikki kannustamaan Pelicansia myös CHL-otteluissa.

Ville Skinnari

Jeesus haastaa kuulijansa pohtimaan, kuka on minun lähimmäiseni. Useassa vertauksessa ja monin eri opetuksin hän nostaa esiin lähimmäisyyttä ja sellaista ihmisyyttä, jossa tunnetaan ja koetaan iloja ja suruja yhdessä.

Maailmamme haasteet ovat kuitenkin niin suuret, että moni ei halua pysähtyä niiden eteen. On niin paljon kärsimystä, sotaa, väkivaltaa, kodittomuutta, nälkää, orpoutta, jne. Näiden eteen pysähtyminen tuntuu raskaalta ja se vie ilon. On helpompaa laittaa tämä kuva elämästä sivuun ja piiloon.

Mutta ihmisyyteen kuuluu yhteys. Jumala loi ihmisen yhteyteen itsensä, toistensa ja luomakunnan kanssa. Ja se merkitsee, että kun yksi iloitsee muut iloitsevat hänen kanssaan. Ja kun yksi kärsii, muut kärsivät hänen kanssaan.

Kyynisesti kuulee välillä sanottavan, ettei yksi ihminen voi asioille mitään, eikä ongelmia voida poistaa. Mutta jos kaikkia ei voi auttaa, niin eikö ketään tarvitse auttaa? Ja jos kaikkia ei voi pelastaa, niin eikö kuitenkin yhdenkin elämä ole arvokas ja pelastamisen arvoinen?

Jeesus, kun hänelle esitettiin tuo kysymys, kuka on minun lähimmäiseni, käänsi tulokulman toisinpäin: Kenelle minä voin olla lähimmäinen?

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Näin loppukesästä puutarhassani eletään sadonkorjuun aikaa. Keväällä pienestä siemenestä istutetut taimet ovat saaneet kasvaa mullassa, auringossa ja sateessa ja tuottaa hedelmää. Jälleen olen saanut puutarhaharrastuksen kanssa ihmetellä kasvun ihmettä, ja sitä, miten joku kasvi kukoistaa ja toinen kärsii. Olen iloinnut valtavasti jokaisesta pienestä tomaatista, kesäkurpitsasta ja kurkusta ja nauranut jälleen epäonnistuneille retiiseille ja kaksi vuotta sitten istutetulle herukalle, joka tuotti satoa kokonaiset viisi marjaa. Puutarhani sadosta päätellen olen kokenut sekä onnistumisia että epäonnistumisia.

Raamatussa Jeesus toteaa: hedelmistään puu tunnetaan.

Tämän sunnuntain aiheena on Jeesus parantajamme. Evankeliumi laittaa meidät tutkailemaan omaa elämäämme: millaista satoa me tuotamme? Olemmeko me nuutuneita retiisejä, vähäsatoisia viinimarjoja tai rehottavia rikkakasveja? Millaista satoa meidän ylipäätään tulisi elämässämme tuottaa?

Ajattelen niin, että Jumalan sana on elävää ja ravitsevaa. Jumalan sana on hyvyyden ravintoa. Hänen Sanansa on meidän hyvinvointiamme. Jotta voisimme kukoistaa, me tarvitsemme Jeesusta. Hän ruokkii, hän ojentaa, hän tukee ja hän vaalii. Sato on tämän rakkauden tulemista todeksi. Me saamme rakastaa, koska Hän ensin on rakastanut meitä.

Maija-Reetta Katajisto

Petteri Orpon hallitus yhdessä Perussuomalaisten ja muiden kanssa vakuuttelivat vielä keväällä, ettei kenenkään tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta. Kun katsoo hallitusohjelman lukuisia työelämän heikennyksiä, voimme miettiä, olisiko sittenkin aihetta huolestua. Samaan aikaan, kun maailman talous sakkaa, vienti ei vedä eli ei tule apuja maailmalta eli Suomen ulkopuolelta, mitä tekee uusi hallitus? Leikkaa suomalaisten ja lahtelaisten tavallisten ihmisten arjen ostovoimaa ja aiheuttaa sillä vielä pahemman taloustaantuman koko maahan. Ja millä perustein? Sillä, että nyt on pakko leikata, kun edellinen hallitus otti velkaa. Kyllä, niin otti koko maailma ja koko Eurooppa, koska korona, koska sota.

Mutta Suomessa voit voittaa vaalit, kun lupaat leikata 6000 miljoonaa euroa. Sopeuttaa pitää kyllä, mutta se on tehtävä fiksusti ja silloin, kun lähdetään nousuun eli korot laskevat ja kasvu alkaa. Mutta se aika ei ole nyt. Mutta hallituksen ongelma on, että kasvun kaavaa ei ole – eli ei ole näkemystä siitä mistä se fiksu kasvu tulisi. Missään muussa Euroopan maassa se ei onnistuisi. Suomen vienti sakkasi nyt kesäkuussa lähes 15 prosenttia! Suomen tärkeimpien vientimaiden markkinat eivät nyt vedä. Ruotsi, Saksa yms. ovat vaikeuksissa. Mitä tilalle? Uusi hallitus ei ole päässyt edes tätä pohtimaan, koska kohut ovat vieneen kaiken ajan ja energian.

Mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa tavallisille suomalaisille? Potkulaki, paikallinen sopiminen, sairaussakko… nämä enteilevät kylmää kyytiä palkansaajille. Uudistusten toteuttaminen tarkoittaa monelle ihmiselle toimeentulon heikentymistä ja mahdollisuuksien kapenemista. Mikäli tarkoitus on ollut nujertaa talouden alijäämää, näillä toimilla hallitus nujertaa vain suomalaista työntekijää. Olemme pian tilanteessa, missä vastakkainasettelu lisääntyy ja jännitteet työmarkkinoilla kasvavat. Heikennyksien toteutusjärjestyskin on suunniteltu niin, ettei työntekijällä ole mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan ja etujaan. Ensin tehdään muutokset lakko-oikeuteen, sen jälkeen toimeenpannaan työntekijöitä koskevat leikkaukset ja heikennykset. Käytännössä tämä tarkoittaisi siis sitä, että hallitus haluaa ensin rajoittaa työntekijöiden lakko-oikeuksia, jotta muiden muutosten läpi vieminen olisi tämän jälkeen helpompaa. Esimerkiksi teollisuusliitto on jo alkanut valmistella toimia vastalauseeksi hallituksen aikeille.

Myös ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kohdistuvat leikkaukset ovat erityisen rajuja. Nämä leikkaukset kohdistuvat jo entuudestaan pienituloisiin ja samalla lisäävät tarvetta asumistukeen ja toimeentulotukeen. Erityisesti toimeentulotukea tulevat tarvitsemaan lapsiperheelliset työttömät. Tämän lisäksi hallitus suunnittelee leikkauksia asumistukeen. Tätä perustellaan työhön kannustamisella. On vaikeaa nähdä hallituksen tavoitetta kannustaa työelämään, kun samalla työntekijän oikeuksia ja asemaa heikennetään ja sosiaaliturvaa leikataan. Suomalaiseen osaamiseen tulisi panostaa nyt täysillä, eikä aikuiskoulutustuen lakkauttaminen tue tätä millään tavoin.

Eduskunnan syksystä tulee siis mielenkiintoinen. Näin suurlähettiläspäivien kunniaksi sanon sen näin diplomaattisesti.

Ville Skinnari

Keskellä työviikkoa sähköpostiini tuli kutsu sukukokoukseen Konnevedelle. Se oli ensimmäinen laatuaan minulle ja vähän viime tipassa perille saapunut. Mutta tuntui kiinnostavalta ja vähän jännittävältäkin lähteä paikan päälle. Keitä ja millaisia ihmisiä siellä olisi? Kokemuksesta tuli kuitenkin oikein antoisa. Siellä näin tutunoloisia kasvoja, sillä tein havaintoja, että minähän näytin jonkin verran äidin serkulta. Kuulin myös siellä tuttua murretta ja uusia sekä vanhoja sukutarinoita. Tuntui hyvältä ajatella: kuulun tähän porukkaan. Olen osa suurempaa kokonaisuutta. Minulla on omat juuret.

Joskus itsensä löytäminen, tutkiminen tai ymmärtäminen on paljon vaikeampaa. Ja varsinkin olla rehellinen Pyhän Jumalan edessä, se haastaa. Epärehellisyyden puuskassa saattaa teeskennellä pyhempää kuin onkaan, pelkäävänä paeta paikalta, tai hyvin ankaran omantunnon omaavana masentua. Raamatun sana on sellainen lamppu, joka valaisee kyllä sen, että jokainen on joskus tehnyt tai ajatellut pahaa.

Ihmisenä elämiseen kuuluu pimeyttä, meihin ihmisiin kuuluu pimeitä puolia. Kun asia ahdistaa, on hyvä hakeutua silloinkin Raamatun ääreen. Siellä kerrotaan ennen kaikkea armosta ja hyväksynnästä, pelastuksesta. Siitä, ettei Jumala omaansa hylkää. Jokainen on luotu ainutlaatuiseksi ja arvokkaaksi ihmiseksi. Ja jokaiselle Jeesus on luvannut: ”Sitä, joka tulee luokseni, minä en aja pois (Joh.6:37).

Rukous: Jumala, lahjoita rakkaus, joka parantaa sisäiset kipumme ja joka on lähimmäisiämmekin kohtaan lempeä ja kärsivällinen!

Pastori Kati Saukkonen

Kesä vaihtui syksyksi myös politiikassa, kun elokuiset syyskokoukset käynnistyivät politiikassa. SDP:n eduskuntaryhmä kokoontui Vantaalle torstaina ja perjantaina. Jalkapallo on laji, joka yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Kesäkokouksesta halusimme myös jalkapallon avulla lähettää Antti Lindtmanin kanssa vakavan viestin: Jos joukkue ei pidä yhtä, se ei voi voittaa. Meidän ei tule antaa minkäänlaista sijaa syrjinnälle tai rasismille, ei jalkapallossa eikä missään muussakaan asiassa Suomessa. Ja meillä oli Tikkurilan torilla selkeä viesti: annamme punaisen kortin rasismille.

Syitä on monia. Vastakkainasettelun mallit Yhdysvalloista ovat nyt rantautuneet Suomeen. Muodostetaan maailma, jossa toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä oikeassa. Tämä pelikirja on yksinkertainen ja tuntuu toimivan edelleen ainakin Yhdysvalloissa. Seuraavat presidentinvaalit USA:ssa sen kertovat. Amerikan malli ja Donald Trumpin tapa toimia on toiminut esimerkkinä myös Suomessa tietyille tahoille. Tämän osasi hyvin myös esimerkiksi Iso-Britannian entinen pääministeri Boris Johnson. Faktat ja fiktiot menivät iloisesti sekaisin, mutta mitä sitten? Kannatusta tuli. Tuloksena mm. Britannian ero Euroopan Unionista.

Tässä mallissa halutaan ja tarvitaan vastakkainasettelua, ilman sitä ei olla olemassa. Tätä ruokkii aina myös ihmisten vaikea taloustilanne ja paha olo, jonka historia on osoittanut Euroopassa 1930-luvulla. Yksinkertaistaan vaikeita asioita. Tämä ilmiö koskee koko Eurooppaa. Maltillinen oikeisto on alkanut enemmän kuin flirttailemaan äärioikeistolaisten kanssa. Eli kyse on suoraan myös valtapolitiikasta ja vallan saamisesta.

Peiliin pitää katsoa kaikissa suunnissa, koska yksi syy tähän on myös politiikan pinnallistuminen. Sosiaalisen median näkyvyydestä ja yksikertaisten iskulauseiden lanseeraamisesta on tullut painopiste. Se vie ajan ja tilan kaikkein tärkeimmältä eli todellisten ratkaisujen hakemiselta. Ja asiat ovat vaikeita. Esimerkiksi sosiaali – ja terveydenhuollon ja koulutusjärjestelmän haasteet näemme joka päivä. Maailma on muuttunut, ihmiset ovat muuttuneet. Nykyisten nuorten ja lasten haasteet ovat erilaisia kuin meidän, koska maailmankuva heille ei muodostu enää perinteisen median kautta, vaan somekanavien välityksellä. Tämä haastaa meidät kaikki ja on haasteena paljon suurempi ja vaikeampi kuin esimerkiksi talousasiat ja niiden korjaaminen.

Sivistynyt Suomi on ehkä kovimman haasteen edessä pitkään aikaan, koska sivistyksen luominen vie vuosia, ellei vuosikymmeniä, mutta sen romuttaminen käy sittenkin nopeammin. Mutta joskus on pakko sanoa, että nyt riittää. Eduskunnan syksynä tämä meno jatkuu ja kaikki perinteiset sääntökirjat on nyt heitetty romukoppaan. Mustasta tehdään valkoista ja valkoisesta mustaa. Vanha pelottava teesi on palannut: valheesta tehdään totta, kun se toistetaan moneen kertaan.

Nyt pitää pelata kovaa, koska peli on niin likaista. Valitettavasti. Silti haluan uskoa, että nyt Suomessakin halutaan rakentavia ja ratkaisukeskeisiä ihmisiä. Päättäjien tehtävä on näyttää esimerkkiä, koska kaikkea tätä tarvitaan muuallakin. Voi olla, että olen väärässä.

Ville Skinnari

Lomat on lusittu ja koulut alkoivat Lahdessakin. Näin meidänkin perheessämme. Samoin oma syksyni käynnistyi Vaasassa eri keskustelutilaisuuksilla. Energia-alan osaamista kerääntyi Vaasaan eri puolilta maailmaa. Torstaina pohdimme mm. tuoreen ulkoministeri Elina Valtosen kanssa Suomen tilannetta kansainvälisesti viennin näkökulmasta. Luvut ovat nyt rumia ja hirveitä. Pudotusta on noin 15 prosenttia vuoden 2022 kesäkuusta. Maailman taloutta ei vedä nyt kukaan ylöspäin tai eteenpäin. Erityisesti Euroopassa tilanne on vaikea. Matala kasvu ja korkeat korot ovat myrkkyä uusille investoinneille ja työllisyydelle. Myös Suomessa tulee synkkä syksy taloudessa ja työllisyydessä. Erityisesti rakennusala tulee ilmoittamaan huonoja uutisia. Tässä tilanteessa kaupunkien ja valtiovallankin pitää olla hereillä. Olen tästä yrittänyt puhua etenkin kokoomuslaisille vaikuttajille, mutta vastaus on, että ei ole rahaa elvyttää. He eivät ole sisäistäneet tilanteen vakavuutta Suomen taloudelle samaan aikaan, kun kuluttajien eli suomalaisten ostovoimasta tullaan leikkaamaan rajusti. Ja elvytystä ei tarvitse aina tehdä suoraan budjetista. Esimerkiksi 2015 – 2019 kaudelle valtiovarainministeriö aivan oikein järjesti vakuuksia pankeille Euroopan Investointipankin kautta ESIR – ohjelmalla 400 miljoonan euron arvosta. Näin moni yritys sai tarvitsemansa rahoituksen. Syntyi työtä ja toimeentuloa. Tätä tarvitaan tässä ja nyt eikä pääministeri voi piiloitua enää vain kohujen taakse Kesärannassa.

Lahdessa on käynnistynyt uuden kaupunginjohtajan etsintä. Halutaan paras, hyvä tai parempi ei nyt riitä. On hyvä, että Lahdessa on tässä asiassa kunnianhimoa ja uskallusta. Markkinatilanne ei vain ole kovin lupaava. Kaupunginjohtajien kärki on Suomessa kapea. Pitää myös muistaa, että verkostoja tarvitaan ja niitä monella on, mutta kenellä on näkemystä viedä verkostoon näkemyksellisyyttä, onkin sitten jo paljon haastavampi asia. Olen varma, että Lahti löytää hyvä johtajan ja meidän kaikkien tulee antaa uudelle johtajalle täysi tuki. Aivan kuten Pekka Timoselle. Kaikki lähtee luottamuksesta.

Mutta mitä sitten pitää parantaa? Politikkojen tehtävä on antaa virkamiehille suunta ja visio sekä tarvittava tuki, että päätökset saadaan maaliin. Virkamiesten tehtävä on toteuttaa. Näin yksinkertaista se on. Tai pitäisi olla. Ongelmat syntyvät usein siitä, että ei ole tarvittavaa johtajuutta eikä osata erottaa isoja asioita pienistä asioista. Lahti on tässä hyvä esimerkki. Miten on käynyt Kisapuiston hankkeen, iänikuisen hotellikeskustelun tai (Launeen) uimahallin? Paljonko näihin kolmeen asiaan on käytetty aikaa ja rahaa sekä painomustetta eri medioissa? Kysymys on johtamisesta ja johtajuudesta, eikä sitä ratkaista millään pormestarimallilla, jos sitä ei vain ole. Täällä Vaasassa tai Seinäjoella päätettiin tehdä asioita. Sitten tehtiin.

Eikä Lahti ole tässä yhtään huonompi. Päinvastoin. Lahti on houkutellut huippuinvestointeja ja yrityksiä. Nyt pitää saada puitteet tähän mukaan, ettemme putoa pelistä pois. Urheilu, matkailu ja kulttuuri ovat molemmat olosuhdekilpailua siinä missä yrityksienkin sijoittautuminen. Nyt Lahti ei ole olosuhteiltaan monipuolinen urheilukaupunki. Esimerkiksi koripallossa ollaan siinä tilanteessa, että olosuhteista johtuen on vaikea edes pelata tai harjoitella. Lahti – hallin ongelmat eivät varmaan ole tulleet yllätyksenä, mutta miksi asioita ei korjata, kun kaikki toimenpiteet eivät edes maksa mitään? Koulujen liikuntatilat rakennettiin kysymättä käyttäjiltä mitä tarpeita heillä on. Näin kävi esimerkiksi Länsiharjun koululla.

Mutta opitaan virheistä ja korjataan asiat.

Ville Skinnari