Arkistot: Kolumnit

Oletko miettinyt, minkälainen matkailija sinä olet? Mihin matkustat mieluiten, onko kyseessä jokin jo ennestään tuttu kohde, vai haluatko joka kerta päästä sellaiseen paikkaan, jossa et ole käynyt ennen? Tai sitten kun olet päättänyt lähteä matkalle, mitä asioita sinä ensimmäiseksi mietit tai järjestät matkaa varten?

Jos matkakohde on jo päätetty, niin ensimmäisenä ainakin itse alan järjestämään ja miettimään miten pääsen matkakohteeseen ja miten majoitun sitten siellä perillä. Tai jos matkustaminen kestää useamman päivän niin miten matkan aikana majoitutaan.

Seuraava asia, jota alkaa suunnitella ovat matkatavarat, mitä pitää ottaa mukaan. Ja koska useimmiten itse matkustan koko perheen kanssa, niin suunnittelen myös lasten matkatavarat. Ja usein tulee kyllä otettua hieman liikaa mukaan.

Ensi sunnuntain evankeliumikohdassa myös Jeesus puhuu matkalle lähtemisestä, tai oikeastaan siinä kerrotaan miten Jeesus lähettää opetuslapsiaan matkalle, kohtaamaan ihmisiä ja parantamaan heitä sekä julistamaan, että Jumalan valtakunta on lähellä. Toisin kuin yleensä matkalle lähtiessä, Jeesus käskee lähteä matkaan ilman mitään varusteita, kosta lähdöllä on kiire ja matkan aikana saa kaiken tarvitsemansa.

Ajattelen, että onpa siinä aika kova vaatimus; jättää kaikki ja lähteä johonkin tuntemattomaan ilman mitään varusteita. Ja samalla tässä viestissä on myös jotain hyvin rauhoittavaa ja turvaa antavaa; sinun ei tarvitse olla huolissasi, koska tulet saamaan sen mitä tarvitset ja Jumala kanssasi. Mihin sinut tänään lähetetäänkään ja ketä kaikkia kohtaatkaan, Jumala on kanssasi.

Hanna Rikkanen
pappi
Launeen seurakunta

Presidentti Martti Ahtisaaren poismeno koskettaa monelle tavalla ja juuri tässä ajassa. Rauhan rakentaja, diplomaatti isolla D:llä ja vielä suomalainen on poissa juuri silloin, kun hänenlaisiaan tarvittaisiin enemmän kuin koskaan maailmassa.

Hänen Nobel-puheensa jää maailman historiaan eikä sitä parane lähteä edes kääntämään suomeksi, mutta pääviesti on selvä: kaikki maailman konfliktit voidaan ratkaista.

“Wars and conflicts are not inevitable. They are caused by human beings. There are always interests that are furthered by war. Therefore, those who have power and influence can also stop them.”

CMI (Martti Ahtisaari Peace Foundation – suomalainen konfliktinratkaisujärjestö) tekee nyt tätä työtä ja siksi tätä työtä pitää jatkaa ja tukea kaikin tavoin.

Ahtisaari osasi olla diplomaattinen, mutta myös suorapuheinen. Katsoin muistiinpanojani viime vuosilta ja yksi mielenkiintoinen tapahtuma nousi esille. Presidentti Ahtisaari kertoi eduskunnassa Pohjoismaiden Neuvoston juhlaistunnossa 2.11. 2017 kansanedustajille elämäntyöstään sekä eri kriisien haasteista ja ratkaisuista: ”Olen pohjoismaalaisen mallin tuote ja ylpeä siitä. Siirryin ulkoministeriöön vuonna 1965 ja opin eniten Pohjoismaista”.

Ahtisaari peräänkuulutti YK:n turvaneuvoston roolia. ”Syyrian kysymys tarvitsee yhteisen suunnitelman. Paljonko viisi pysyvää jäsentä ovat todella tehneet kriisin ratkaisemiseksi?”, Ahtisaari sanoi.

Presidentti Ahtisaari antoi myös meille nuoremmille ohjeita konfliktien ratkaisuun.
”Siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos vain haukkuu toista ihmistä. Jos ei itse näytä esimerkkiä on turha lähteä neuvomaan toista ihmistä”. Näin on, mutta miten itse toimimme ihan jokapäiväisessä elämässä? (oma kommenttini muistiinpanoissa).

Ja muistoja paljon – haastavia ja hauskojakin. Hollannin Haagissa seurasin nuorena oikeustieteen opiskelijana ex – Jugoslavian sotarikostuomioistuimen oikeudenkäyntejä. Elettiin 2000- luvun alkua ja Lontoossa professorini oli sitä mieltä, että minun tulisi keskittyä ihmisoikeuskysymyksiin, ”koska Ahtisaari on niin erinomainen työssään”. Silloin ajattelin, että maailma on todella rikki ja tarvitsee parempaa kansainvälisen oikeuden kunnioitusta ja sääntöpohjaisuutta, mutta missä tilanteessa olemme nyt maailmassa – vuonna 2023 ?

Lontoossa opiskellessani vuonna 1999 sain opiskelijaravintolassa yllättäen ilmoituksen, että ”terveiset Sarajevosta, ruokasi ja juomasi ovat ilmaisia, koska tulet suuren Martti Ahtisaaren kanssa samassa maasta. Kosovon jälleenrakentamiskokous pidetiin Ahtisaaren johdolla Sarajevossa 1999. Japanissa asuessani vuonna 1997 Ahtisaari vieraili Tokiossa Suomen Tasavallan Presidenttinä virallisella valtiovierailulla. Sain kutsun lounastilaisuuteen, jossa paikalla oli myös Japanin silloinen pääministeri Ryūtarō Hashimoto. Koska olin japanilaisella kauppahuoneella työharjoittelussa minut istutettiin Japanin puolelle pöytää ja sain esitellä itseni japaniksi ja tulkki käänsi sitten suomeksi. Minua jännitti aivan valtavasti, mutta sitten presidentti puuttui peliin: ”Tule juniori Skinnari tänne omien (Suomen) puolelle istumaan, Ahtisaari sanoi ja parissa sekunnissa minulle tehtiin paikka Suomen delegaatiossa.

Suuri mies ja esikuva on poissa. Syvä osanottoni perheelle ja läheisillä. Työn rauhan ja ratkaisujen eteen jatkuu ja siksi CMI:n toiminnan kehittäminen ja tukeminen on äärimmäisen tärkeää.

Ville Skinnari

Syksy tulee ja kelit kylmenevät. Lahdessakin moni miettii, miten selvitä talvesta. laskuja riittää, mutta miten ne tulot tässä tilanteessa riittävät. Maailma on nyt todella rikki, kun katsoo sääntöpohjaisen järjestelmän tilannetta. Lähi-Idän tilanne tästä viimeisin esimerkki. Rauhaa pitää aina yrittää rakentaa, sotia on nyt maailmassa enemmän kuin koskaan. Itämeren turvallisuustilanne on kiristynyt entisestään. Suomi on hyvin varautunut kaikkeen ja siksi voimme luottaa Suomen varautumiseen ja huoltovarmuuteen.

Tällä viikolla eduskunnassa käydään lähetekeskustelua ensi vuoden budjetista. Keskustelun sävy on vaihdellut laidasta laitaan. Oppositiossa meidän huolemme on erityisesti sosiaaliturvaan kohdistetuissa leikkauksissa. Myös valtion velkaantuminen ja verotuspäätökset puhuttavat. Velkaantuminen on ehdottomasti asia, mikä täytyy taittaa, mutta hallituksen keinot siihen eivät vakuuta. Esimerkiksi työelämäuudistuksilla ei juurikaan ole vaikutuksia valtiontalouteen, mutta sitäkin enemmän työntekijöille. Myös leikkaukset sosiaaliturvaan heikentävät kannustimia työllistyä. Yhteisvaikutuksien arvioinnin puute paistaa läpi näissä hallituksen päätöksissä. Miksi osa-aikatyöntekijöitä ei arvosteta ja suojaosuuksia ollaan poistamassa?

Kokoomus lupasi ennen vaaleja lopettaa velkaantumisen ja 100.000 uutta työpaikkaa, mutta työllisyystilanne vain huononee. Rakennusalan ahdinko ei sen puolesta puhu. Häviämässä on kymmeniätuhansia työpaikkoja.

Perussuomalaiset sanovat että ”kaiken kivan jakaminen kaikille” loppuu. Kun näitä hallituksin säästötoimia katsoo, ei pian kellään ole kivaa, ainakaan pienituloisella tai työttömällä.
Väännetään vielä rautalangasta: edellisen hallituksen syy ottaa velkaa oli pääasiallisesti vain ja ainoastaan korona ja Venäjän aloittama hyökkäysota.

Nostin itse esille eduskunnassa keskiviikkona sen, että hallituksen työelämäuudistukset ovat enemmän Itä-Eurooppalaisen mallin mukaisia kuin pohjoismaalaisia. Nyt murennetaan suomalaisen yhteiskunnan perustuksia ja samaa on menossa Sote-sektorillakin.

Ville Skinnari

”Jos rukoilet Jumalalta kärsivällisyyttä, antaako Hän sinulle sitä suoraan, vai antaako Hän sinulle tilaisuuksia kehittää kärsivällisyyttäsi?” Jokseenkin tähän tyyliin kysytään elokuvassa Evan taivaanlahja. Toisinaan rukouksiimme vastataan myönteisesti. Saamme, mitä toivomme, mutta se ei aina ehkä tapahdukaan ihan siten, kuin odotamme. Itse asiassa melko harvoin toivomamme asia vain ilmestyy elämäämme, noin vain vaatimatta meiltä itseltämme mitään.

Joskus myönteinen vastaus rukoukseen voi tulla niin, että Jumala mahdollistaa meille tilaisuuksia tavoitella pyytämäämme ja tukee meitä tuolla matkalla. Monesti se vaatii meiltä itseltämme vaivannäköä ja työtä. Toisinaan taas, jotta saisimme, mitä rukoilemme, meidän pitääkin ensin luopua jostain muusta tai kohdata muutoksia elämässämme, tehdäksemme tilaa uudelle. Siihenkin liittyy usein kasvukipuja tai luopumisen surua.

Samoin on silloin, kun rukoilemme Jumalalta johdatusta elämäämme. Jumalan suunnitelmat elämämme varalle saattavatkin olla erilaiset, kuin mitä itse kuvittelemme tai toivomme. Meidän voi olla myös hyvin vaikea päästää irti omista suunnitelmistamme ja toiveistamme. Rukoilemme ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, ja samaan aikaan takaraivossa häilyy pieni ”mutta”. Jospa Jumalalle voisi vain sanella, minkälainen Hänen tahtonsa meidän varallemme olisi hyvä olla.

Rukoileminen, etenkin johdatuksen rukoileminen, on osoitus siitä, että luotamme Jumalaan. Se ei poista elämästämme haasteita tai ikäviä asioita. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että emme kulje yksin. Ja toisinaan, saatamme löytää elämästämme sellaisia hyviä asioita tai etappeja, joista emme itse olisi osanneet edes haaveilla. Luottamus ja usko Jumalaan voi olla myös suurta seikkailua.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen srk

Lahden kaupunginvaltuusto palasi peruskorjattuun kaupungintaloon ja valitsi juhlakokouksessaan uudeksi kaupunginjohtajaksi Niko Kyynäräisen. Tunnen Nikon jo pitkältä ajalta ja Kyynäräisen isoisä on ollut rakentamassa Lahtea. Hienoa, että hänen työnsä jatkuu nyt uuden sukupolven johtamana. Lahdella on nyt katse eteenpäin. Uskon Kyynäräisen menestyvän, hänellä on kaupungille paljon uutta annettavaa. Hyvältä kaupunginjohtajalta tarvitaan positiivista asennetta ja ratkaisukykyä ja tätä Kyynäräisellä on meille tarjota. Samoin myös johtajuutta kertoa päättäjille miten asioissa päästään eteenpäin eikä mikromanageerata pikkuasioita.

Valtuusto päätti myös muista ajankohtaisista asioita. Pöydällä oli keskustan turvallisuussuunnitelma, talousarviomuutokset ja kaupunkiseutusuunnitelmat. Käsittelyssä oli myös TE-uudistus, sillä työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle 2025 alussa. Lahti haluaa perustaa oman työllisyysalueensa, mikä on järjetöntä, mutta kertoo missä jamassa Päijät-Hämeen kuntien yhteistyö on.

Tällä viikolla olen ollut Italiassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa. Tapasin Roomassa myös Italian valtiovarainministeri Giancarlo Giorgettiä, joka toimi ennen Giorgia Melonin pääministeriyttä kauppaministerinä eli tunnemme toisemme hyvin. keskustelimme Euroopan tilanteesta – missä mennään nyt ja minne mennään tulevaisuudessa. Ajat ovat kovat, Eurooppa tarvitsee nyt vankkaa johtajuutta, kauniiden sanojen aika on ohi. Euroopan Unionilla on nyt näytön paikka. Aikaa ei ole paljon. Muuten jäämme pysyvästi jälkeen muista.

Italiassa ollaan huolissaan ja syystä. Euroopan oma kasvu on lähellä nollaa, korot valtion velasta on superkorkealla ja kansa on etenkin eteläosassa maata erittäin tyytymätöntä. Häviämme USA:lle ja Kiinalle jo melkein kaikilla strategisilla toimialoilla. Pohdimme missä asioissa Eurooppa nyt voisi ottaa globaalia johtajuutta. Ja meillä on myös yhteistä Italia on myös teollisuusmaa kuten Suomikin.

Firenzessä vierailimme Euroopan yliopiston instituutin oikeustieteen laitoksella. Täällä myös Alexander Stubb tekee päivätyötään, tosin eri laitoksella. Alex ei ollut paikalla, tapasin hänet tosin maanantaina Helsinki – Vantaa – Lahti lentoasemalla. Mies oli matkalla Ahvenanmaalle kampanjoimaan. Toivotin hänelle onnea presidentinvaaleihin ja arvostan hänen positiivisuutta ja energisyyttä. Silti omaa ääntäni hän ei tule saamaan, mutta palataan tähän kysymykseen vielä monta kertaa ennen tammikuun vaalipäivää.

Ville Skinnari

Ekumeenista lähetyspyhää vietetään 7. – 8.10. Lähetyspyhää on vietetty vuodesta 1999 alkaen. Tämän vuoden teema on Jumalan rakkaus lähettää rakastamaan. Lähetyspyhän aihe kehottaa kaikkia kristittyjä välittämään Jumalan rakkautta Kristuksessa kaikkialle maailmaan. Lähetyspyhä muistuttaa kaikkia kristittyjä rukoilemaan yhteisen lähetystehtävän puolesta.

Jeesus tiivisti 10 käskyä rakkauden kaksoiskäskyyn: meidän pitäisi toimia kaikin tavoin elämässämme niin, että rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Tämä on niin paljon vaadittu, että emme siinä onnistu. Se saa meidät huomaamaan, että tarvitsemme Jumalan rakkautta, sitä että Jeesus kuoli meidän puolestamme. Saamme pelastuksen lahjaksi.

Rakkauden kaksoiskäsky muistuttaa meitä kristityn tehtävästä pysyä rakkauden lähteellä ja ammentaa siitä iloa elämäämme. Kun Jumala on ensin rakastanut meitä, Hänen rakkautensa saa meidät rakastamaan toisiamme ja kertomaan hyvää sanomaa toisillekin.

Tri Nguyen kirjoittaa, että meidän elämämme veneessä on kaksi airoa, joita meidän tulee liikuttaa yhtä voimakkaasti. Toisen airon nimi on ”rakasta Jumalaasi” ja toisen airon ”rakasta lähimmäistäsi”. Kun osaamme kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, jonka hän on lahjoittanut meille emmekä unohda auttaa lähimmäistämme, käsittelemme yhtä aikaa molempia airoja. Silloin meidän elämämme vene kulkee suoraan eteenpäin, ja Jeesus soutaa mukana veneessämme auttaen meitä pääsemään oikeaan suuntaan, taivaalliseen satamaan.

Sanna Alanen
pastori, Launeen seurakunta

Lahden kaupunginvaltuusto kokoontuu maanantaina valitsemaan uuden kaupunginjohtajan. Moni on kysynyt minulta kuka kolmesta ehdokkaasta olisi paras johtamaan Lahtea.

Olen saanut tuntea aiemmat kaupunginjohtajat aina Seppo Välisalosta alkaen. Isoisäni äidin puolelta Aarre Santero toimi apulaiskaupunginjohtajana 1980 – alkuun saakka. Häntä seurasi Kari Salmi, joka toimi sitten kaupunginjohtajana, Tarmo Pipatti sen jälkeen ennen Jyrki Myllyvirtaa ja Pekka Timosta.

Ajat ovat muuttuneet ja nyt Suomi on tilanteessa, jossa edes nimekkäitä hakijoita on vaikea löytää edes suuriin kaupunkeihin. Oulu oli tästä ehkä paras esimerkki. Mistä se johtuu, on vakava asia ja kertoo kuntajohtamisen tilasta ja Suomesta aika paljon. Palkkaus on jopa pääministerin palkkaa suurempi suuremmissa kaupungeissa ministereistä tai kansanedustajista puhumattakaan. Onko vastuu sama kuin pääministerillä? No ei siellä päinkään. Onko paineensietokyky samalla tasolla? Onko Suomesta kadonneet karismaattiset johtajat vai luoko järjestelmä meille tietynlaisia virkamiesprofiileita, jotka ovat harmaita kuin tapetti ja ilman todellisia ajatuksia suurempien ongelmien ratkaisemiseksi? Ennen johtavat virkamiehet johtivat etulinjassa ja valmistelivat asiat virkavastuulla. Nyt tämä työ kipataan konsulteille ja tulokset voi nähdä esimerkiksi Lahdessa epäonnistuneita hankkeina, jotka eivät ole koskaan toteutuneet.

Lahti tarvitsee nyt johtajan, joka jatkaa rohkeaa kasvuhakuista linjaa ja ymmärtää mitä yliopisto ja uudet ja vanhat veturiyritykset voivat mahdollistaa Suomelle ja lahtelaisille. Hän myös uskaltaa haastaa nykyiset toimintatavat ja myös paikallisen poliittisen kulttuurin, jossa tuntikausien kokoustamisen sijaan luodaan visio, uskalletaan toteuttaa sitä ja luodaan olosuhteita ja mahdollisuuksia lahtelaisille. Hän osaa luoda Lahteen uusia tuloja, koska menoja kyllä riittää ja niin pitääkin, koska esimerkiksi koulutoimen leikkaukset vievät toteutuessaan jo pohjan toimivalta koulujärjestelmältä.

Kaikki kolme ehdokasta ovat sosiaalisesti lahjakkaita, mukavia ja helposti lähestyttäviä. Kuka tahansa heistä selviää kyllä tehtävässä, mutta sitä me emme ole hakemassa. Ja kuka luo sen Lahden tekemisen meiningin, osaa johtaa siiloutuneita toimintatapoja sekä keskustella yrityksien, yliopistojen ja ihmisten kanssa yli perinteisten rajojen? Uudistaa homehtuneet organisaatiot kuten Tilakeskus, Spatium ja kaupungin oma liikuntatoimi, joka saa ulkopuolisen kysymään miksi täällä on niin monta toimijaa. Uudistaa KOKO-Lahden siten että upea Sibelius-talo, teatteri ja orkesteri eivät kärsi muun tekemisen konttaamisesta? Luo työllisyyspalvelut sellaiseen kuntoon, ettei jatkuvasti joudu kysymään mitä Lahti nyt oikeasti edes yrittää ja miksi yhteistyö muun Päijät-Hämeen kanssa on niin mahdotonta. Hän laskee Lahden työttömyysprosentin alle 10 kansallisen keskiarvon viidessä vuodessa, tuo Lahteen satoja miljoonia uusia investointeja, rakentaa rohkeasti uuden monitoimiareenan ja Kisapuiston sekä luo olosuhteet harrastaa Lahdessa monipuolisesti. Hän tekee Lahdesta kansainvälisen opiskelijakaupungin, joka on rosoinen ja vähän rähjäinenkin verrattuna Euroopan kaunokaisiin, mutta jossa on paras meininki ja johon voi rakastua.

Siksi ääneni menee maanantaina kerrankin Turkuun. Se, että on SDP:n jäsenkirja ei ole minulle se juttu, jonka minut tuntevat tietävätkin. Nikosta Lahti saa hyvä johtajan ja hänen kanssaan olemme tehneet Turkuun monta hyvää asiaa, joten miksi ei Lahteenkin.

Ville Skinnari

Tänä vuonna syyskuun viimeinen perjantai on Mikon nimipäivä. Vasta sunnuntaina kirkossa vietetään mikkelinpäivää. Molemmista päivistä ajatus siirtyy Raamatun Mikaeliin, vahvaan enkeliin, joka kävi taisteluun pahaa vastaan. Niin, nämä kaksi asiaa siis kuuluvat oikeasti yhteen: valkoisena nähty, ylimaallinen enkeli ja synkkä paha, joka liiankin näkyvästi jyllää tässä maailmassa.

Pahan edessä ihminen tuntee usein toivottomuutta ja voimattomuutta. On monia sellaisia suuria vääryyksiä ja kamaluuksia, joille minä en pysty tekemään mitään. Tai niin, en pysty tekemään mitään, paitsi rukoilemaan suurta Jumalaa auttamaan ja armahtamaan. Rukous on paljon.

Mutta joskus pahojen asioiden kohtaaminen nostattaa meissä myös voimakkaan halun lähteä taisteluun, tehdä jotain, pistää vastaan. On hyvä muistaa Mikaelin esimerkki. Hän ryhtyi tekoihin. Hän ei paennut eikä lamaantunut paikoilleen. Joissain pienemmän mittaluokan pahoissa asioissa me ehkä pystymme tekemään jotain, vaikka pientäkin. Uskallamme avata suumme, vaikka se vaatiikin rohkeutta. Pystymme katsomaan silmiin, sanomaan jotain, menemään kohti. Kärsivälle ihmiselle tämä voi olla äärettömän paljon.

Pahan maailman keskellä käännyn Jumalan puoleen. Hän on mukana ihmisten kärsimyksessä. Hän pelastaa meidät lopulta synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Jumalalla on aina ulospääsy pahasta, vaikka meistä kaikki näyttää aivan pimeältä. Virsi 600 muistuttaa: ”Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä kuinka käyneekin.”

Riitta Särkiö

Petteri Orpon hallituksen esitys ensi vuoden budjetista on saatu valmiiksi. Budjettiehdotus on monelle suomalaiselle karua luettavaa – ”vahva ja välittävä Suomi” ei tästä esityksestä välity kuin niille, jotka ovat jo valmiiksi vahvoja.

Budjettiriihen tiedotteessa huomio kiinnittyi siihen, mitä siinä ei ole tai mitä siinä ei haluta kertoa. Nimittäin arviota massiivisten sosiaaliturvaleikkauksien kokonaisvaikutuksista. Se on edessä vasta, kun budjetti esitellään kokonaisuudessaan lokakuun alussa, jos silloinkaan.

Toinen hallituksen mainostama kokonaisuus, verojen ja veronluonteisten maksujen alennukset ovat lähes kokonaan edellisen hallituksen eli Sanna Marinin hallituksen perintöä. Työllisyysrahaston esityksen 1,4 miljardia euroa maksualennuksesta 1,2 miljardia euroa periytyy Marinin kaudelta ja johtuu edellisen hallituksen hyvästä työllisyyskehityksestä.

Suurimmat veroalennukset sekä euroissa että suhteellisesti tulevat jo nyt hyvin pärjääville suurituloisille. Siksi esitys on ristiriitainen, eikä sitä reiluksi voi luonnehtia.
Onko hallitus aikeissa huomioida suhdanteita budjetissaan? Taantuma näkyy jo rankasti valtiovarainministeriön verotuloennusteessa. Verotulot laskevat kesän arviosta 1,4 miljardia euroa, kun talouskasvu hiipuu. Leikkauksista huolimatta budjetin alijäämä ennusteiden mukaan kasvaa.

Rakennusalan tilanne on ollut eniten esillä ja syystä. Suomeen on tulossa 100.000 työtöntä lisää, jos rakennusalan omat pahimmat odotukset toteutuvat. Olemme oppositiosta tarjonneet hallitukselle yksinkertaisia ratkaisuja rakennusalan ongelmien ratkaisuihin. Hankkeita kaupungeissa liikkeelle, työmaat käyntiin ja suomalaisille töitä. Fiksut kaupungit tekevät nyt kaikkensa, että uusia kohteita syntyy ja rakentamista käynnistyy. Voisiko Lahti olla tässä edelläkävijä?

Opiskelijoiden asema on ankea. Orpo lupasi ennen vaaleja, että opiskelijat ja heidän toimeentulonsa on erityissuojelussa. Lupaus ei kestänyt kauaa, sillä mm. asumistukeen kohdistuvat leikkaukset heikentävät opiskelijan toimeentuloa lähes 100 euroa kuussa. Se ei laske pelkästään toimeentuloa, vaan myös opiskelumotivaatiota ja jaksamista. Opintolaina tulee olemaan yhä useammalle ainoa vaihtoehto selvitä taloudellisesti läpi opintojen. Taloudellisen tilanteen haasteet näkyvät myös opintojen viivästymisellä, koska monen on otettava opintojen ohelle työ. Huomioitavaa on myös hallituksen epäoikeudenmukainen maahanmuuttopolitiikka, mikä saattaa kansainväliset opiskelijat eriarvoiseen asemaan.

Keskiviikkona kysyin eduskunnan täysistunnossa työministeri Arto Satoselta (kok.) miten hallitus aikoo nyt reagoida, kun Suomen talouden ahdingon lisäksi koko Euroopan kysyntä sakkaa pahasti. Tehtävä ei ole helppo, se on pakko sanoa, mutta ainakin ministereiden tulisi olla nyt todella auttamassa yrityksiä uusille markkinoille, jotta myyntiä tulisi.

Liikennehankkeissa Häme jäi pahasti nollille. Liikenneministeri Lulu Ranne (ps.) kertoi, että hän ei halua tehdä siltarumpupolitiikkaa hämeenlinnalaisena omaan vaalipiiriin. Mene ja tiedä. Tampereen tunnin junan hän sai kuitenkin pysäytettyä, mutta kaikkein kannattamatonta suunnittelua eli Itärataa ei. Suunnitellahan aina voi, mutta koska hanke ei tule koskaan etenemään olisi ministerin kyllä kannattanut nyt kertoa se myös itäsuomalaisille, koska nyt muutenkin talousvaikeuksissa olevat Itä-Suomen kaupungit ja kunnat polttavat vieläkin rahaa aivan turhaan, vaikka kuntapäättäjien järki on jo pääosin voittanut Mikkelissä, Kuopiossa ja muuallakin.

Ville Skinnari

Alkuviikolla vierailin Oslossa ja tapasin Norjan kollegoita. Norjassa talous on vahva, mutta kuntavaaleissa oikeisto voitti selvästi. Korkea hintataso vaikutti paljon, koska eivät kaikki Norjassa rikkaita ole. Vierailin myös Utoyan saarella missä 12 vuotta sitten murhattiin 69 nuorta norjalaista. Hirveys ei unohdu koskaan, mutta juuri siksi meidän pitää uskaltaa puolustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja vastustaa rasismia aina ja ikuisesti. Norjassa on paljon samaa kuin Suomessa ja Lahdessa. Upeaa luontoa, urheilua ja liikuntaa sekä puhdasta ruokaa.

Tiiviin neljän vuoden ministerikauden jälkeen on ollut aikaa miettiä ja pohtia montaa asiaa. Yksi asia on Lahden kehittyminen ja kehittäminen, erityisesti Etelä-Lahden, mistä olen kotoisin eli Korsitieltä Ali-Juhakkalasta.

Jos katsoo Lahtea ulkopuolelta niin matkailun ja houkuttelevuuden näkökulmasta Sibelius-talon rakentaminen ja koko sataman uusiutuminen oli suuri saavutus, jonka tuloksia saamme nyt nauttia. Mutta mitä muuta? Hotellihanke toivottavasti Lahdessa etenee, mutta hidasta on ollut verrattuna muihin kasvukeskuksiin, missä tarjonta on aivan eri tasolla. 10 sitten esitin Lahdelle design-hotellia japanilaisen yhteistyökumppanin kanssa (Muji) tyhjälle hiekkakentälle Sibelius-talon viereen tai jonnekin lähelle, mutta hanke kariutui perinteisiin suomalaiseen virheeseen. Lahti halusi sijoittajan ottavan vastuun koko hankkeesta mutta ei tarjoutunut olemaan kumppanina paikallisesti. Tällainen malli ei toimi, koska ulkomainen toimija ei koskaan lähde hankkeeseen, jos ei paikallista sitoutumista, julkisen tai yksityisen sektorin puolesta. Japanilainen Muji rakensi hotellin muualle Eurooppaan ja upean kaupan Helsingin Kampin kauppakeskukseen. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori hoiti tämän esimerkillisesti.

Uimahallia on sitäkin odotettu pitkään. Launeelle sellainen sovittiin jo vuosikymmeniä sitten, kuten asioita pitkään seuranneet muistavat. Jostain syystä Laune ei ole päättäjille maistunut, Kivimaan pitkää 50 metrin allasta sen sijaan ajettiin kuin käärmettä pyssyyn, mutta tulokset tiedämme. Hyvä kysymys on, että Lahdessa ei Demareistakaan löytynyt yhtenäistä tukea Launeen uimahallille. Mene ja tiedä mistä se johtui.
Saimme me kuitenkin altaan, kun Invalidiliiton Sopeutumiskeskus sen Launeelle rakensi.

Paljon on silti saatu aikaan, kuten Launeen Perhepuisto, uusia kouluja kasvavaan Etelä-Lahteen ja tietenkin kehätie, joka jakoi Lahtea pitkään linjauksen osalta ja lopputuloksen tiedämme. SOL-Areena ja Keilahalli ovat tärkeitä meille monelle. SOL:n uusi oheisharjoittelutila oli Lahden ainoa konkreettinen uusi hanke, kun istuin neljä vuotta Valtion Liikuntaneuvostossa kaudella 2015-2019. Muiden kaupunkien kansanedustajat ja virkamiehen opetus- ja kulttuuriministeriössä kysyivät usein, että eikä Lahdesta enää tule hankkeita? Vastauksen yritin muotoilla diplomaattisesti, mutta faktat ovat mitä ovat.

Terveyspalvelut lähtivät Launeelta, kun poliittinen tahto loppui Lahden suurimmissa puolueissa vuonna 2019, kun siirryin ministeriksi Hyvinvointiyhtymän puheenjohtajan paikalta. Virkamiehet saivat tahtonsa läpi, kuten niin usein aina käy. Kaupunginsairaalan keskittämisen tarina on sekin saanut uusia käänteitä. Lahti vastaan muu maakunta on asetelma, jota aina halusin ja osasin välttää jos toisessa polvessa, koska se tarkoittaa heikompaa Päijät-Hämettä ja heikompaa Lahtea, joka yksin ei kuitenkin aika pieni toimija Suomenkin mittakaavassa. Siksi halusin haastaa Lahden kaupunginhallitusta Lahden valtuustossa työvoimapolitiikastakin pariviikkoa sitten. Hajoita ja hallitse ei toimi tässäkään asiassa pidemmälle aikavälillä Lahdenkaan eduksi.

Ville Skinnari