Arkistot: Kolumnit

Adventista alkaa aamujen lasku jouluun. Niin ainakin perinteisissä joulukalenterissa. Itse asiassa joulukatuja on jo avattu ja joulumusiikki on jo alkanut soida vieläkin aikaisemmin. Jouluhössötystä, mainontaa ja musiikkia saamme tämän tulevan kuukauden ajan niin paljon, että moni on sitä kurkkuaan myöten täynnä enne kuin joulu on todella edes alkanut. Ja kun ollaan joulupäivässä, varsinaisessa juhlassa, todetaan, että ”kyllähän tätä joulua on jo vietetty” ja ”saisi se jo loppua”.

Olemmeko me niin malttamattomia? Emmekö jaksa odottaa? Adventti on odottamisen aikaa. On hyvä opetella odottamaan. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti, eikä meidän aikataulumme mukaan. Adventti on vanhastaan ollut – ja on sitä edelleen – paaston aikaa. Aikaa jolloin pysähdytään, hiljennytään ja rukoillaan. Tuntuu, että tämä pikkujoulujen aika on kaikkea muuta kuin hiljentymisen aikaa. Ja kuitenkin me tarvitsemme myös sitä.

Paasto merkitsee myös sitä, että mietin, onko elämässäni jotain, josta voin luopua. Tai onko elämässäni jokin sellainen asia, joka sitoo väärällä tavalla? Olenko valmis luopumaan, valmis jakamaan?

Pohtiessamme jakamisen ja luopumisen kysymystä, saamme muistaa Jumalan Poikaa, joka luopui oikeudestaan olla Jumalan kaltainen. Ja kuitenkin hän tekee meidät rikkaiksi.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Eduskunnassa on ollut vilkas viikko. Oppositio esitteli vaihtoehtobudjettinsa ja hallitus vastasi. Keskustelu oli sen verran karmeaa, että en kauaa viitsinyt sitä edes kuunnella. Kaikki oli huonosti ja kaikin puolen. Rakentavaa keskustelua mitä juuri nyt tarvittaisiin Suomessa ei syntynyt, vaikka jotkut jopa yrittivät. Kuuntelin kuitenkin tarkkaan puheenvuoroja (näkyvät televisioituna työhuoneeseen) ja palasinkin vielä saliin, koska sen verran repivää keskustelu oli. Valtiovarainministeri Purra kaivoi esiin Riikan, mikä on aika poikkeuksellista varapääministerin roolissa. Keskiviikkona puhuin kahdessa eri tilaisuudessa vielä iltapäivän ja illan aikana, joten työtä riittää, vaikka istuntosalissa ei aina olisikaan läsnä.

Itärajan tilanne on vienyt aivan oikein paljon huomiota, mutta paljon on muutakin ja aivan perustavan laatuisia asioita.

Perustuslakivaliokunnassa olemme urakoineet hallituksen esittämiä säästölakeja koskien mm. asumistukea, indeksileikkauksia ja työttömyysturvaa. Asiantuntijakuulemisissa hallituksen esityksiä kritisoitiin siitä, että niihin ei sisältynyt riittävää perus – ja ihmisoikeuksienvaikutusten arviointia eikä kaikilta osin kattavaa ja asianmukaista peruslainmukaisuuden arviointia. Toisin kuin perustuslakivaliokunnan enemmistä, me oppositiossa katsoimme, että epäselvyyksistä, huonosta lainvalmistelusta ja vaikutusarvioiden puutteesta johtuen emme voi hyväksyä esityksiä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallituspuolueilla (KOK, PS, RKP) on kuitenkin enemmistö kaikissa valiokunnissa ja he veivät asiat läpi. Siksi asian uutisointi oli vähintäänkin omituista, koska julkisuuteen kerrottiin PeV:n hyväksyneet hallituksen esitykset sosiaaliturvan leikkauksista. Ei sitä, että asiasta äänestettiin äänin 11-6. Eli kyse on siitä mitä leikkaukset kokonaisuudessaan ja yhteisvaikutuksiltaan tarkoittava esimerkiksi lapsiperheelle, joka saa kyseisiä tukia ja tarvitsee niitä? Miten he selviävät tästä eteenpäin? Työttömyysturvan lapsikorotukset tästä yksi esimerkki.

Lahdessa kuuma kysymys on Lahti Energian tulevaisuus. Ihmettelin kovasti Lahti Energian toimitusjohtajan kommentteja, jossa hän monopoliyhtiön toimitusjohtajana ylpeänä kertoi pystyneensä siirtämään hintojen nousun (lue hankinnat) suoraan kuluttajille eli meille lahtelaisille. Mitä ihmettä? Kuinka vaikeaa se monopoliyhtiössä (ei siis ole yhtään kilpailijaa) pitäisi sitten olla. Palaan tähän Lahti Energia – aiheeseen vielä moneen kertaan, koska sen verran omituisesti nyt käydään julkista keskustelua ja julkisuuden kautta yhtiön ”pakko” myynnistä, eikä se ole ensimmäinen kerta.

Onneksi olkoon vielä upea Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva vuoden 2023 kulttuuriteko-palkinnosta!

Ville Skinnari

Palasin alkuviikosta Armeniasta ETYJ-kokouksesta. ETYJ eli Eurooopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, jossa on jäseninä 57 valtiota Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se perustuu vuonna 1975 Helsingissä järjestetylle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferessille (ETYK), josta muodostui vuonna 1994 pysyvä kansainvälinen järjestö. ETYJ on kriisissä Euroopan turvallisuustilanteen muututtua dramaattisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Suomen rooli ETYJ:ssä on keskeinen sitten vuoden 1975. Nyt Suomesta on tulossa puheenjohtaja vuonna 2025 erittäin vaikeassa kansainvälispoliittisessa tilanteessa. Jerevanissa oli mielenkiintoista seurata myös Venäjän uutiskanavia. Suomen ja Venäjän rajan ongelmat käännetään nyt Venäjän mediassa taitavasti meidän niskaamme. Suomen hallitus on toiminut jämäkästi ja oikein, kunnioittaen samalla kansainvälisiä sopimuksia. Tästä Orpon hallitukselle tunnustusta.

Jerevanissa halusin selvittää myös Neuvostoajan Radio Jerevanin legendaa, mistä todella oli kyse, koska lapsuudesta se on jotenkin jäänyt mieleen. Oliko se vain kuvitteellinen eli vain poliittista huumoria? Vitsit menivät niin, että ”täällä radio Jerevan, meiltä on kysytty, me vastaamme”. Yhden muistan vielä. Kysymys: ”Mikä on pysyvää Neuvostoliitossa? Vastaus: ”Tilapäiset vaikeudet”. Jerevanissa kun nyt kysyin yhden mielestä radio oli oikeasti olemassa, toisen mielestä ei, eli legenda eläisi. Mutta kyllä radio oikeasti oli olemassa. Näin uskon.

Sitten takaisin varmasti todelliseen totuuteen. Parlamentaarista kokousta johti kollegani Suomesta Pia Kauma (kok.) ja teki sen erinomaisesti. Jerevanin kokouksessa tunnelma oli kosketeltavan kireä. Paikalla oli suurvalloista Yhdysvallat, Venäjä ei paikalle saapunut, mutta Valko-Venäjä kyllä. Eurooppalaisista Ranska ja Saksa olivat aktiivisia, kuten aina. Samoin me suomalaiset. Me suomalaiset puhuimme myös rauhan ja vakauden rakentamisesta. Eli siitä miksi ETYJ on ylipäänsä perustettu keskelle kylmää sotaa. Armenian ja Azerbaitzanin kiristynyt tilanne näkyy ja tuntuu koko alueella. Lähes Lahden asukasluvun verran ihmisiä – noin 100 000 – on joutunut jättämään kotinsa Vuoristo-Karabahissa. Lähi-idän tilanne sekä Ukraina nousivat myös luonnollisesti esiin. Omassa puheenvuorossani korostin sitä, että monenkeskinen maailma on todella kriisissä, koska kansainvälistä oikeutta rikotaan ja kaikkien maailman maiden tulisi sitä noudattaa. Aivan kaikkien. ETYJ voi olla ratkaisemassa maailman kriisejä, mutta ei voi tehdä sitä yksin. Ja jos ETYJ:iä ei olisi, sellainen varmaan tulisi perustaa uudelleen?

Tällä viikolla hallitus vastasi myös välikysymykseen nuorten asemasta. Ilman mitään edes poliittisia laseja on osa nuorista nyt putoamassa kokonaan kelkasta ja siksi välikysymys oli aiheellinen ja ajankohtainen.
Keskiviikkona vierailin Kotkassa Kotkan kaupungin ja Kotkan ja Haminan kehittämisyhtiö Cursorin järjestämässä seminaarissa. Aiheena oli Kaakkois- ja Itä-Suomelle enemmän kuin ajankohtainen: mistä uusia työpaikkoja ja investointeja, kun ikävät uutiset ovat viemässä toimeentulon liian monelta. Kotkassa tavoitteena on saada jätti-investointeja akkuteollisuudessa ja sitä kautta satoja uusia työpaikkoja. Keskustelimme myös Kiinaan liittyvistä riskeistä investointien osalta. Mineraaleissa niin kuin esimerkiksi lääkkeissäkin koko maailma on Kiina- riippuvainen eikä sellaista riippuvuutta saada pois edes Yhdysvaltojen jättimäisillä tukipaketeilla. Omassa alustuksessani keskityin juuri Euroopan ja Suomenkin kykyyn tuottaa kriittisiä ja huoltovarmuuden kannalta tärkeimpiä raaka-aineita samoin kuin puolustustarvikkeita. Nyt emme ole edes Eurooppana turvassa ja töitä on tehtävä, jotta monipuolistamme tuotantoketjuja, mutta samalla yhteistyötä on tehtävä niin Kiinan kuin Intiakin kanssa.

Kotimaassa UPM synkät uutiset eivät ainakaan paranna tunnelmaa Suomessa. Kysyntä markkinoilla näyttää olevan vaisua vielä pitkään. Kotkassa oli kuitenkin olemassa se kaikkien tärkein eli usko tulevaisuuteen.

Ville Skinnari

PS. Ensilumen latu on saatu Lahdessa auki, mikä on aivan mahtavaa. Nähdään viimeistään viikonloppuna ladulla!

Muistatko, miten joskus koulussa liikuntatunnilla jaettiin joukkueisiin. Sai jännittää jääkö viimeiseksi valituksi. Tuomiosunnuntai saa meidät miettimään, missä joukossa seisomme. Jeesus vertaa viimeistä tuomiota paimeneen, joka erottaa illan tullen lampaat vuohista omiin tarhoihinsa. Jeesus selittää, että taivaaseen pääsevät ne, jotka ovat auttaneet toisia ihmisiä. He ovat tietämättään auttaneet Jeesusta. Mutta miten tämä käy yksiin sen kanssa, että pelastumme yksin uskosta?

Lähestytäänpä asiaa vähän eri suunnalta. Jos meitä kohtaan on toimittu väärin, haluamme, että asia oikaistaan ja meiltä pyydetään anteeksi. Jos minulta varastettaisiin auto, haluaisin sen tietenkin takaisin ja varkaan kiinni vastaamaan teoistaan. Siksi meillä on oikeuslaitos, jotta vääryydet oikaistaisiin. Tieto tuomiosta on hyvä uutinen paljon vääryyttä kokeneelle. Viimeisellä tuomiolla Jumala oikaisee asiat. Tuomio on siis pohjimmiltaan Jumalan rakkauden ja hyvyyden voitto.

Ja tuolla tuomiolla on tuomarina Vapahtaja. Tuomion on tultava, jotta asiat tulevat oikeaan järjestykseen, mutta rangaistuksia ei tule Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Emme kykene noudattamaan 10 käskyä täydellisesti. Kun on joutunut katsomaan omaan kyvyttömyyteensä ja pimeyteensä ja joutunut tunnustamaan Jumalan tuomion oikeaksi, silloin siirrytään uskon alueelle. Uskossa voimme ottaa vastaan Jumalan meille lahjoittaman syntien anteeksiantamuksen. Vasta se, joka on kokenut anteeksiannon, oppii elämään laupeudesta ja kohtaamaan toisetkin anteeksiantaen.

Usko kulkee käsi kädessä välittämisen kanssa. Jumala tarvitsee meitä hänen käsikseen auttamaan. Ratkaisevaa on suhteemme Jeesukseen. Kun uskomme häneen, se saa meidät pitämään huolta myös heikommassa asemassa olevista. Uskovan kannalta tuomiosunnuntai on ilon aihe. Se tuomio, jonka Jeesukseen uskova saa, ei ole rangaistus, vaan se on vapautus kaikesta pahasta. Se on siis vapautustuomio.

Sanna Alanen

Lahden päättäjillä on isoja asioita pöydällä koskien Etelä-Lahtea. Salinkallion koulu on varmasti näistä yksi tärkein ja samoin Launeen kirjasto. Kirjaston pitää jatkaa ja näin varmasti tapahtuu, mutta missä ja miten on kysymys, johon pitää etsiä vastauksia. Salinkallion koulun kiinteistön osalta tarvitaan myös viisaita ratkaisuja. Paikka on mitä parhain ja minulle erittäin tuttu entisenä Ali-Juhakkalan ja Korsitien asukkaana. Ainakaan parakkeja Lahti ei tarvitse enää yhtään lisää. Järkyttävän kalliille touhulle on aina vaihtoehto ja toivottavasti Lahden virkamiehistä löytyy luovuutta hakea ratkaisuesityksiä päättäjille. Ensi viikolla kokoonnumme Etelä-Lahden Demareiden kanssa Launeelle pohtimaan omia esityksiämme tilanteiden ratkaisemiseksi.

Lahdessa nähtiin myös kauden pohjanoteeraus, kun Pelicansin ottelu jouduttiin keskeyttämään jääongelmien vuoksi. Surkea ja surullinen tapahtuma ja kertoo paljon missä Lahdessa mennään, koska asiat ovat juuri niin miltä ne näyttävät ulospäin. Samalla meni mahdollisuudet tienata uutta rahaa ja kasvua.

Maailmalla kuohuu eikä Suomikaan ole suojassa. Itärajan tapahtumat osoittavat, että meidän tulee olla valmiina ja niin me olemmekin. Reagointikykyyn liittyvää lainsäädäntöä parannettiin jo viime kaudella, joten ihan kaikkea ei Perussuomalaisten kannata nyt imuroida omiin liiveihin, vaikka sana ”turvapaikka” ja ”maahanmuutto” tietysti näin heille antaa ymmärtää. Me muutkin osaamme rajan tarvittaessa sulkea – toki samalla kunnioittaen kansainvälisiä sopimuksia.

Gazan tilanne on hirveä ja ratkaisua ei ole näköpiirissä. Miten tästä eteenpäin riippuu osapuolista ja tilanne on kaikille vaikea, mutta kyllä YK:n ääntäkin tulisi kuunnella. Toisten tappamiseen sijaan pitäisi maailmassa taas puhua rauhan rakentamisesta, mutta suosittu aihe se ei nyt ole. Yllättävän vähän siitä puhuvat edes Suomen tulevien presidenttivaalien ehdokkaat. Tässä voisi olla jollekin ehdokkaalle tilaisuus nostaa osakkeitaan?

Perjantaina matkustan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin parlamentaariseen yleiskokoukseen, joka kokoontuu syysistuntoonsa Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin 18.-20. marraskuuta. Jerevanissa me Etyj-maiden kansanedustajat keskustelemme Etyjin roolista konfliktien aikakaudella, korruption torjunnasta sekä konfliktien uhreiksi joutuvien ihmisten ja erityisesti vähemmistöjen suojelusta.

Yksi kriisi mistä meillä aika vähän puhutaan, on ajankohtainen Armeniassa, missä Azerbaidžanin syyskuinen hyökkäys Vuoristo-Karabahiin toi maahan hetkessä yli 100 000 pakolaista, joiden asuttaminen ja perustarpeista huolehtiminen on pienelle maalle valtava ponnistus. Vuoristo-Karabah on armenialaisenemmistöinen alue, joka sijaitsee Azerbaidžanin maantieteellisten rajojen sisäpuolella. Azerbaidžan hyökkäsi syyskuussa Vuoristo-Karabahiin, minkä seurauksena käytännössä kaikki alueella asuneet armenialaiset pakenivat sieltä.

Samassa yhteydessä yleiskokouksen syysistunnon kanssa järjestetään vuotuinen Välimeri-foorumi ja yleiskokouksen pysyvän komitean kokous. Suomi on Etyj:n puheenjohtajamaa vuonna 2025 ja se on tulevankin Suomen tasavallan presidentin tärkeä teema tilanteen haasteellisuudesta huolimatta.

Ville Skinnari

Lahden ensi vuoden budjetti on laadittu yllättävän yksimielisessä hengessä ottaen huomioon se, mitä taustalla todellisessa elämässä todellisuudessa tapahtuu.

Sosiaali – ja terveystoimen huolet on nyt kannettu Hyvinvointialueelle ja siksi keskustelu esimerkiksi Lahden kaupunginsairaalan tulevaisuudesta on tarpeellinen, mutta sitä käydään väärin. Jos ja kun Lahti halusi rakentaa lähes 50 miljoonan euron sairaalan tilanteessa, jossa näin suurelle ja epätarkoituksenmukaiselle kiinteistölle ei nähty tarvetta? Näin totesin muistaakseni vuosina 2013 – 2019 toimiessani maakunnallisen Hyvinvointiyhtymän (Hyky) johdossa. Hyky maksoi ainakin silloin vuokraa Lahden kaupungille vuodessa 8 miljoonaa euroa! Eli koko hanke oli tarkoitus maksaa noin 6 vuodessa. Tämä kaikki rahamäärä oli pois tavallisten ihmisten arkisista palveluista. Samaan aikaan halutiin ajaa alas Launeen terveysasema, vaikka se kokonsa puolesta oli tehokas ja toimiva yksikkö. Näin minulle totesi mm. silloinen toimitusjohtaja Eetu Salonen, josta Lahden kaupungilla olikin sitten kova kiire päästä eroon.

Nyt olemme sitten tilanteessa, että nykyinen Hyvinvointialue on ollut aloitteellinen irtaantumiseksi kaupunginsairaalasta. Heillä on varmasti tähän perusteet. Lahden kaupunki on tästä pöyristynyt, koska sijoittajien silmissä menee näin kuulema Lahden maine. En tunne enkä tiedä prosessia, miten sijoittaja on hankkeeseen sitoutunut, mutta sopimukset näyttävät ainakin ulospäin selkeää suomea ja sijoittajalla on sijoittajan riski. Se ei tarkoita, etteikö sijoittajan kanssa etsittäisi ratkaisuja. Oulussa vanha sairaala toimii nyt hotellina.

Lahden työllisyyden kuntakokeilu on varmasti aihe, josta voisi kirjoittaa kirjan, mutta tärkeintä on nyt katsoa eteenpäin. Vielä viime vuonna kerrottiin, että Baronan kanssa ratkaistaan kaikki ongelmat, mutta vähintään nyt on varmasti selvää, että Baronan kanssa ei ratkaista kaikkein haastavimmassa olevien osatyökykyisten ongelmia. Tarvitaan toimijoita, jotka ottavat kopin pitkäaikaistyöttömistä ja syrjäytymisen uhan alla olevista nuorista. Näin toimijoita on ja jokainen investoitu euro tuo itsensä takaisin, koska samalla Lahti säästää nk. sakkomaksuista. Nämä ovat muuten miljoonia euroja. Siksi olen jo pitkään yrittänyt vääntää rautalangasta, että panostetaan ihmisiin, jotta he pääsevät arjen tekemiseen kiinni. Se tuo itse asiassa säästöjä.

Ville Skinnari

Keskiviikkona eli 1.11 Finnair täytti 100 vuotta. Ensimmäinen lento tehtiin sata vuotta sitten Tallinnaan ja matkustajia taisi olla neljä kappaletta (jos muistan oikein). Tapasin Finnairin 100-vuotisjuhlissa Finnairin suuren miehen eli vuorineuvos Keijo Suilan. Hän loi Finnairin pääjohtajana (1999-2005) Aasian strategian ja on ollut minulle ja varmasti monelle muulle se esikuva, miten suomalainen yhtiö voi rakentaa suhteellista kilpailuetua kovaa kansainvälisessä kilpailussa ilmailualalla. Nyt maailman tilanne ei ole Finnairin puolella, mutta silti on selvitty hengissä läpi koronan ja Venäjän hyökkäyssodan. Se on kova saavutus ja kiitos kuuluu koko henkilökunnalla ja myös toimivalle johdolle. Topi Manner siirtyy sivuun ja uusi toimitusjohtaja tulee tilalle.

Finnair on Suomelle ja suomalaisille tärkeä toimija ja on kaikkien etu että yhtiön selviää ja jatkossakin lentää meitä eri puolille maailmaa. Venäjän ilmatilan sulkeutuminen sulki myös Finnairin kasvustrategian, mutta ratkaisuja on haettu ja haetaan eri ilmansuunnista, vaikka kilpailu on äärimmäisen kovaa. Esimerkiksi Turkish Airlines ja Qatar Airways ovat geopoliitikan voittajia ja heidän hubit eli Istanbul ja Doha kasvavat nyt hurjaa vauhtia. Rahtiliikenne on entistä tärkeämpää sekin ja tuo tarvittavaa tuloa myös meille.

Paikalla Helsingissä oli myös Vantaan uusi kaupunginjohtaja Pekka Timonen ja meillä oli – kuten aina – hyvä keskustelu Suomen, Vantaan ja Lahdenkin asioista.

Helsinki-Vantaan lentoasema on myös lahtelaisten lentoasema ja siksi sen toimivuus ja yhteydet sinne ovat meillekin tärkeitä. Lentorata on järkevä hanke ja sitä pitää edistää yhdessä Vantaan ja Helsingin kanssa. Se on muuten ainoa hanke mitä Helsinki tukee – ei edes sitä kuuluisaa tunnin junaa Turkuun, missä siinäkään ole mitään järkeä tai kansantaloudellista hyötyä.

Onnea myös Lahti 118 vuotta! Keskiviikkona markkinoilla juhlittiin Lahtea ja kahviteltiin torilla kotikaupunkimme syntymäpäiväjuhlia. Keli oli karmea ja kävin vaihtamassa märät kengät jo ennen kuin pääsen edes torille saakka keskiviikkona aamulla. Kelistä huolimatta tunnelma oli hyvä ja lämmin. Lahtelainen yhteisöllisyys näkyi torilla ja muutenkin. Ongelmia on ja pakko sanoa, että moni asia voisi olla paremmin, mutta Lahti on kaupunkina juuri sitä mitä me haluamme sen olla ja aivan yhtä valovoimainen, kuten sen asukkaat.

Meillä on moni asia edelleen hyvin: upea luonto, Vesijärvi, kulttuuria, urheilua, hienot mahdollisuudet opiskella. Näitä pidämme liian usein itsestäänselvyyksinä. Seuraavat 118 vuotta tulevat olemaan varmasti erilaiset, mutta rohkeita Lahdessa oltiin sata vuotta sitten ja sitä rohkeutta me tarvitsemme nytkin. Uskon, että uusi kaupunginjohtajamme jatkaa juuri kultaisen mitalin saaneen Pekka Timosen hienoa työtä kaupunkimme eteen.

Ja lopuksi vielä se tärkeä asia: Perjantaina Pelicans kohtaa SaiPan kotona. Nyt sanon suoraan: nyt on pakko voittaa tai muutoksia on tultava ja nopeasti. Niin surkeaa oli tekeminen viimeksi kotipelissä Kalpaa vastaan.

Ville Skinnari

Pyhäinpäivää kaupitellaan meille Halloweenina. Siihen kuuluvat luurangot, noidat, haamut jne. Tämä Halloween-ilmiö antaa oudon kuvan pyhäinpäivän sanomasta. Tuo rekvisiitta pyrkii olemaan pikkuisen pelottavaa, se kuvaa kuolemaa ja pimeyden valtoja. Pyhäinpäivän sanoma taas on valoisa. Kuolemalla ei ole viimeistä valtaa ihmiseen, sillä Kristus on voittanut synnin ja kuoleman vallan. Hänen kauttaan Jumala on valmistanut meille katoamattoman elämän luonaan taivaassa. Pyhäin päivänä muistelemme tämän ristintien kilvoittelijoita, jotka Jumala on jo tästä elämästä kutsunut. Heidän esimerkkinsä ja elämänsä on rohkaisemassa myös meitä elämään Jeesukseen turvautuen.

Pyhien esimerkki ei niinkään ole siitä, mitä he ovat olleet, vaan esimerkki siitä, mitä Jumala on heissä ja heidän elämässään vaikuttanut. Siksi myös nimi Pyhien päivä on muistutus Jeesuksen sovitustyöstä, joka antaa tämän pyhyyden lahjaksi. ”Teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä”, sanoo apostoli Paavali.

Jeesukseen turvautuen, mekin saamme kuulua tähän pyhien joukkoon. Emme omien saavutustemme tähden, mutta saamme ottaa vastaan sen pyhyyden lahjan, jonka Jeesus syntiselle antaa. Ja monet poisnukkuneet rakkaamme, vaikka ovat poissa, eivät kuitenkaan ole. Saamme kulkea pyhien matkasaatossa kohti taivaan juhlaa.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Vielä vuosikymmen sitten Itämeren tilanteen ympärillä käytiin keskustelua yhteistyöstä laajasti. Haluttiin tehdä ympäristöyhteistyötä, puhdistaa merta, vähentää fosforia sekä sinilevää. Kaikki tämä oli aivan oikein ja muistan itsekin osallistuneeni lukuisiin tapaamisiin, seminaareihin ja rahoituskeskusteluihin Itämeren maiden ympärillä – mukaan lukien Venäjä. Suomalainen ja lahtelainenkin vesiosaaminen oli kovassa kurssissa mm. Pietarin vesien puhdistuksessa.

Me lahtelaiset tiedämme, miten tärkeää on vesistöjen puhtaus ja miten helposti asiat voi pilata ja miten ne voi myös korjata. Vesijärvi on edelleen upea esimerkki yhteistyöstä ja osaamisesta sekä uudistumisesta, vaikka tietenkin Itämeren – ongelmat ovat monella tavalla eri tasoilla. Siksi olin äärimmäisen tyytyväinen kun saimme Itämeren alueen maista mukaan kaikki toimijat ja samalla myös yksityisen sektorin panos on ollut todella merkittävää.

Itse ongelma eli ympäristöä ja vesistöä kuormittavat toimet eivät ole kadonneet, mutta radikaalisti muuttunut turvallisuustilanne on väistämättä vaikuttanut siihen, että keskustelu Itämeren tilasta on muuttunut.  Itämeri on noussut turvallisuuspolitiikan keskiöön viimeistään Baltic Connector – tapauksen myötä.

Suomen viranomaisten toiminta on saanut tapauksessa kiitosta ja syystä. Meillä ei hutkita, vaan tutkintaan ja sen jälkeen tehdään johtopäätökset. Näin se pitää aina olla ja niin on nytkin. Pitää myös antaa täysi kiitos päämisterille ja ulkopoliittiselle johdolle tilanteen hoitamisesta. Tiedottaminen ja viestintä on toiminut kaikkiin suuntiin juuri niin kuin sen pitää.
Samalla Suomen maine on vahvistunut kansainvälisesti kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden mallimaana. Se on tärkeää juuri nyt suurvaltajännitteiden maailmassa. Suomelle tilanne on erityisen haastava huoltovarmuuden lisäksi myös teollisuuden ja logistiikan kannalta.

Sotia ja kriisejä maailmalla nyt riittää. Ukrainan lisäksi Lähi-Idän tilanne näyttää valitettavasti vain eskaloituvan. Eurooppa on kovan paikan edessä, kun samaan aikaan myös talouskasvu näyttää lähes nollaa. Pääministeri Orpo matkustaa tällä viikolla Brysseliin EU – huippukokoukseen ja agendalla on paljon tavaraa. Yksi tärkeä kysymys on, miten Euroopan maissa saadaan pidettyä kansalaisten usko parempaan. Nyt näyttää siltä, että tyytymättömyyden kasvaessa ääriliikkeet ovat monessa maassa vaaleissa vahvoilla. Saksan tulevat vaalit ovat monella tavalla tärkeät. EU:n yhtenäisyys voi jatkossa olla kovan työn takana. Ja mitä tapahtuu Yhdysvalloissa tulevien presidentinvaalien jälkeen? Fokus on nyt enemmän ja enemmän Lähi-Idässä ja Kiina on edelleen painopiste numero yksi.
Pohjoisen Euroopan haasteet tarkoittavat myös sitä, että EU:n pitää olla meitäkin tukemassa uusien ratkaisujen löytämiseksi. Se tarkoittaa uusia yhteyksiä Eurooppaan ja Pohjoisen Ulottuvuuden näkemistä ja noteeraamista. Tässäkin asiassa Pohjoismainen yhteistyö myös Norja mukaan lukien on äärimmäisen tärkeää.

Ruotsin NATO-jäsenyyden eteneminen Turkin kanssa on hyvä uutinen ja varmaan Unkarinkin kanssa päästään jossain vaiheessa eteenpäin. Yhdessä olemme vahvempia – tillsammans är vi starkare!

Ville Skinnari