Oliko ennen kaikki paremmin? Ainakin kun seuraa Suomen ja Lahden tulevaisuuden näkymiä niin kyllä näin on ollut. Elinikäinen työpaikka ja turvallinen toimeentulo, toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut, liikuntapaikat, joissa voi kilpailla ja harrastaa, kulttuuria, teatteria kaiken ikäisille, kirjastoverkko, laadukas koulutus kaikille ikään tai etniseen taustaan katsomatta? Kävimme kauppaa ulkomaille ja yrityksemme vienti veti.

Salinkallion koulun kenttä, Lähteen ala-aste ja Etelä-Lahti tuntui maailman parhaalta ja varmaan olikin sitä monella tavalla 1980-luvulla.
Pohdin tätä tällä viikolla, kun katsoin miten Suomi ja Lahti nyt muuttuu, murtuu ja vajoaa. Samalla keskustelu sosiaali- ja terveysalan eli uusien Hyvinvointialueiden tai koulujen ahdingosta alkaa jo konkretisoitua muutenkin kuin numeroiksi tai henkilöstön jaksaminen tai paremmin jaksamattomuus on jo arkea eikä mikään uhkakuva. Katujen kunnossapito oli ylpeydenaihe. Tunsimme työntekijät ja toisemme. Heillä oli nimi eikä vain yrityksen nimi auton kyljessä.

Palataan nyt hetkeksi menneisyyteen ja toivottavasti joskus vielä tulevaisuuteen. Lahdessa tehtiin omalääkärikokeilu. Se toimi hyvin, mutta se päätettiin lakkauttaa. Meillä oli terveyskeskukset, jonne sai ajan soittamalla puhelimella. Meillä oli koulurauha ja laadukas kouluruoka. Liikuntapaikat, joista osasta sai olla jopa ylpeä, kuten Suurhalli ja Maauimala sekä Urheilukeskus ja Lahtea ympäröivät maailman parhaat urheiluopistot. Orkesteri ja teatteri olivat meille henkistä hyvinvointia – ei jotain luksusta, kuten sitä nyt nimitellään. Kaikkea tätä kutsuimme hyvinvointivaltioksi. Pohjoismaisesti mallimaaksi maailmalla ja itsellemme. Olimme siitä todella ylpeitä – tai ainakin nyt olemme, kun sitä ei enää ole.

Nyt meillä ei enää ole vaihtoehtoja. Tai näin meille uutisissa kerrotaan. Kaikesta on leikattava. Sodalla pelottelusta on tullut arkipäivää. Suomalaisen diplomatian päätehtävästä eli rauhan rakentamisesta on tullut pehmoilua. Sota myy ja suurvallat rikastuvat. Me köyhdymme ja käperrymme.
Mutta mitä, jos emme luovukaan toivosta, vaan taistelemme? Korjaamme sen mitä pitää korjata, mutta emme tuhoa sitä, mikä ei ole rikki. Se on vaikea tehtävä, koska maailma on rikki ja EU ei tee sitä mitä sen pitäisi tehdä eli luo kestävää talouskasvua. Se on pienelle maalle ja vielä pienemmälle Lahdessa vaikea paikka. Mutta yksinkään emme selviä.

Tätä keskustelua odotan ensi kevään alue- ja kuntavaaleihin valmistuvalta Suomelta ja Lahdelta. Enkä tietenkään voi vain odottaa, vaan tuon keskusteluun myös konkreettisia vaihtoehtoja. Sellaisia tulisi myös Lahden nykyisen kaupunginhallituksen ja virkamiesten valmistella sekä myös yrityselämän. Aloitetaanko niistä helpoimmista mihin voimme itse lahtelaisina vaikuttaa? Maauimalan ja urheilukeskuksen tulevaisuus voisi olla yksi sellainen. Toinen on Lahden työllisyystilanne, joka uhkaa palkkatukimallien muuttuessa vajota entistä syvemmälle valtiolle maksettavien sakkomaksujen maailmaan. Kolmas voisi olla Lahden katujen ja tieverkon kunto sekä niiden hoito.

Ville Skinnari

Siinä lahtelaisen jalkapallon uusi urheilustrategia 2024-2028. Luin suunnitelman. Nyt vaan tositoimiin. Vuonna 2028 pitäisi seurassa olla 3000 pelaajaa. Kaikki yhdessä FC Lahdessa, jos onnistuu. Reippaassa on huhun mukaan vastustusta. Ymmärrän.

Olin väärässä. Odotin kolmea, jopa neljää mitalia olympiakisoista. Ei tullut. En soimaa. Parhaansa jokainen teki. Taso on kova. Sen verran sanon, että selitystä riitti.

Olin väärässä. Haukuin torilla uusia lajeja näkemättä niitä. Esimerkiksi koriksen 3v3 olikin todella mielenkiintoista ja tapitin useita pelejä. No, ainakin osia.

Olin väärässä. FC Lahden valmentajan vaihto auttoi. Joukkue on kuin uudesti syntynyt. Nerokas sarjasysteemi takaa sen, että lahtelaisilla on edelleen saumaa jopa Euro-kentille. Duarte jatkoon!

Olin väärässä. FC Lahden B-tytöt tulivat Tampereelle kasvattamaan laihaa pistetiliään. Luulin, että voitoton Ilves lyödään selvästi. Eipä lyöty. Ilves iski heti alussa 2-0, eikä kavennus saati tasoitus onnistunut, vaikka toisella jaksolla mustapaidat hallitsivat selvästi. Maali saatiin, mutta paitsiosta.

Calvin Damnin valmentamasta joukkueesta pisti asiantuntevaan (huumoria) silmiini hyväpotkuinen Seela Tuominen, laidaltaan maalipaikkoja järkkäillyt kippari Aino Venemies, uurastaja Peppi Varonen ja vaihdosta pirteyttä tuonut Eveline Kariste.

Ei pelin jälkeen tyttöjen kasvoille hymyä näkynyt. Se on oikein. Sisuuntua pitää. Ja harjoittelu auttaa. Vielä niitä voittoja tulee.

Pyhänä onkin synttärit. Kymijärven Kalamies Matti Satosalmi vanhenee. Onnittelut! ”Sä seuduilla niillä oot tunnettu kalamies…”

Raine Järvinen

Yhdysvaltojen tulevat presidentinvaalit ovat tärkeät monessa mielessä ja Suomessakin seurataan nykyisin Yhdysvaltojen politiikkaa erittäin tiiviisti. Minulta on kysytty moneen kertaan viimeisen viikon aikana varapresidentti Tim Walzin kuvassa esiintyneestä Suomi – piposta. Olenko minä antanut sen hänelle tavatessamme Minnesotassa vuoden 2021 lopulla tai sitten hänen Suomen vierailunsa aikana sen jälkeen?

Minnesota on Suomen kokoinen osavaltio ja meillä on paljon yhteistä. Osavaltioon muutti 1900-luvulla paljon suomalaisia siirtolaisia muiden pohjoismaalaisten ohella. Urheilussa jääkiekko ja kulttuurissa Lahdessa pitkään vaikuttanut kapellimestari Osmo Vänskä on tunnetumpi kuin yksikään suomalainen jääkiekkoilija, mitä ehkä täältä käsin on vaikea uskoa. Osmon kanssa muistelimme paljon Lahden aikoja ja Sibelius-talosta kerroimme ylpeänä akustiikasta ja puurakentamisen osaamisesta. Amerikkalaisille sanoin, että tekin voisitte rakentaa puusta areenat jatkossa. Myös energiaratkaisut kiinnostivat ja meidän kaukolämmön toimintamalli. Kuvernööri Walzin mukaan niin järkevää ratkaisua kuin meillä on eli kunnallisesti omistettu energia- ja vesiyhtiö ei ole Yhdysvalloissa mahdollista. Sellaista se kapitalismi on eikä se meilläkään ole ollut kaukana, että rahastajat omistaisivat kuntalaisille tärkeimmät toimijat. Lahti Energian tai Lahti Aquan osaaville insinööreille 6 miljoonan ihmisen Minnesotan verkon rakentaminen olisi ollut hyvä keikka.

Demokraattien piireissä Walz on pidetty ja uudistusmyönteinen kuvernööri, joka oli erityisen kiinnostunut Suomen ilmastopolitiikasta ja energiaratkaisuista. Koronan aikaan hän oli hirveän huolissaan, kun hänen piti koronan takia sulkea jäähallit Minnesotassa. Hän sanoi, että State of Hockeyssa varmin tapa jäädä valitsematta seuraavalla kerralla on sulkea jäähallit ”. Kerroin hänelle, että ei minulla ole helppoa Lahdessakaan. Urheilupaikat piti sulkea ja paljon muutakin. Eikä tässä vielä kaikki. Jo 2021 yritin Lahdessa ajaa eteenpäin uutta monitoimiarenaa, mutta kuten hyvin tiedämme edes suunnittelun suunnittelua ei ole saatu eteenpäin meidän hallituskaudelle eikä Petteri Orpon aikakaudella uuden rakentaminen olo sanakirjassa mukana. Tosin ei tästä pidä valtakunnan tasoa syyttää, vaan työ ja vastuu on paikallisesti meillä Lahdessa.

Suomeen kuvernööri Walz matkusti mukanaan 60 hengen yritysdelegaation. Lahteen asti emme Helsingistä ehtineet, mutta Helsingissä vietimme tiiviin ohjelman ohessa illan Löylyn saunamaailmassa. Isäntänä kanssani toimi näyttelijä Jasper Pääkkönen ja me puhuimme tietenkin kalastuksessa ja luonnosta yleensä. Kerroin miten mahtavaa Järvi-Suomessa on kalastaa ja veneille Päijänteellä ja Vesijärvelläkin. Ja niin on muuten Minnesotassakin.

Ai niin. Se pipo. Minä tai kukaan mukaan ulkoministeriöstä ei sitä pipoa ole Walzille antanut. Minä annoin hänelle lahjaksi suomalaisia uistimia eli Rapala, Kuusamo ja Finlandia uistimet ovat toivottavasti kovassa käytössä Minnesotan vesissä.

Ville Skinnari

Tänä sunnuntaina kirkoissa mietitään sairauden, terveyden ja parantumisen kysymyksiä. Ne asiat ovatkin aivan ihmisen elämän ytimessä: terveys on useimpien ihmisten ykköstoiveita ja tavoitteita. Sairautta pelätään, parantumista kaivataan. Terveenä ollessaan ihminen ei oikein muistakaan, kuinka kurjaa on olla kipeä, kuinka ahdistavaa on odottaa diagnoosia tai sairastaa vakavasti.

Jeesuksen ympärillä oli aina paljon sairaita. Jeesus oli sairaiden magneetti, sillä hän paransi heitä: sokeita, rampoja, spitaalisia, kaikenlaisten tautien vaivaamia ihmisiä. Juuri siinä on edelleen sairastavan hyvä paikka – olla Jeesuksen lähellä, rukoilla häneltä apua, pyytää parantumista, mutta pyytää myös sitä, että sairauden ahdingossa saisi voimaa ja mielenrauhaa, kipujen tyyntymistä.

Sunnuntain raamatunkertomuksessa kysytään ikiaikainen kysymys: onko sairaus synninteon aiheuttamaa. Onko sairaus rangaistusta? Jeesus vastaa heti ja selkeästi, että ei sairaus ole seurausta synnistä, ei sairastavan tai hänen sukunsa teoista seurannutta. Sairauden kuuluvat elämään, niin kuin pilvet ja ukkosmyrskyt kuuluvat kesään.

Jeesukselle sairaudet olivat niitä kohtia, joissa Jumalan teot voivat tulla näkyviin. Ne ovat halkeamia ja säröjä ihmisen ehjässä pinnassa. Niissä tilanteissa ihmistä kutsutaan hakemaan turvaa Jumalalta. Kun omat voimat ja itsehallinta murtuvat, jää tilaa Jumalan mahdollisuuksille ja läsnäololle. Silloin pyydämme hiljaa tai ääneen apua huutamalla: Herra, armahda!

Riitta Särkiö

Syksy tulee ja arki on jo alkanut kouluissa ja työpaikoilla. Tähän kesään mahtuu paljon hyvää, mutta myös paljon murheita ja haasteita maailmalta ja koti-Suomesta. Tällä viikolla vierailen Vaasassa Future Festifal – tapahtumassa ja viikonloppuna on vuorossa perinteiset Anianpellon markkinat.

Olympialaisissa tapahtuu paljon hienoja urheilusuorituksia ja upeita tuloksia. Suomen joukkueessakin on valopilkkuja, mutta suuressa kuvassa Suomi on omassa kokoluokassakin surkea suorittaja. Kertoo aika paljon tästä ajasta ja Suomesta, että mitä sitten? Ennen olisi vaadittu toimia ja muutoksia tekemiseen ja johtamiseen, mutta nyt Suomessa vain hyväksytään menestymättömyys. Mitä sitten? Meillä ei ole resursseja kuuluu selitys kisojen jälkeen. Muissa maissa media ei säästele omiaan ja suurvallat eivät katso sekuntiakaan alisuoriutunutta joukkueen johtoa. Muistan hyvin, kun eräiden talviolympialaisten jälkeen jääkiekkojoukkueen johto jätettiin vain kylmästi kohteeseen ilman jatkopestiä ja paluulippuja, koska olivat kuulemma sen ansainneet.

Yhteiskunta, joka hyväksyy menestymättömyyden ei voi menestyä. Ei joukkueena eikä yksilötasolla.
Valitettavasti tämä ei koske vain urheilua. Monessa muussa ja vielä tärkeämmässä asiassa asiat voivat olla huonosti, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Niin se on politiikassakin kaikilla tasoilla. ”Suomella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin leikata miljardeja”. ”Lahti menee konkurssiin, jos koulutuksesta ja maauimaloista ei säästetä”. Tuttua sitaattihuttua nyky-Suomesta. On myös muodikasta puhua kovasta turvallisuudesta ja se on aivan oikein, mutta se on myös tapa piilottaa taustalle todelliset Suomen ongelmat koulutuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa eli ihmisille kaikkein tärkeimmissä asioissa. Mitä meillä on muutenkaan on enää puolustettavaa, jos meillä ei ole perusasioita olemassa? Kunnon kouluja, työpaikkoja, olosuhteita harrastaa tai kulttuuria eli henkistä ja fyysistä hyvinvointia? Mitä sitten? Mihin me niitä tarvitaan?

Kesän ehkä mustin projekti on Lahdessa ollut valokuitujen kaivuutalkoot. Nykyisessä Suomessa kadut avataan miten sattuu ja milloin huvittaa eikä kukaan tunnu tietävän mitä tapahtuu ja kuka vastaa kokonaisuudesta. Mekin tilasimme tämän ”valon” kotiimme. Ainakin vuosi on kulunut eikä mitään tietoa, koska palvelu olisi käytössä. Myyntipuhe oli varmasti hieno, lopputuloksella ei ole mitään merkitystä. Eli mitä sitten?

Ei edes Lahden kaupungintalolla. Kyse on kuitenkin luvanvaraisesta toiminnasta. Meille asukkaille tästä on jo nyt tullut enemmän haittaa kuin hyötyjä. Pihat, ruohot ja aidat ovat kärsineet. Kuka tämän kaiken korvaa? Mitä, jos tämä olisi tehty fiksusti? Se, että toimijoita on monta ei ole ongelma, jos yksi johtaa ja olisi esimerkiksi yksi ”putki” jossa eri toimijat voisivat olla mukana. Koko kuidun merkityskin on jo kyseenalainen, kun langattomien yhteyksien tehot ovat jo hyvällä tasolla. Tai olisi tämäkin liiketoiminta rakennettu kunnallisten yhtiöiden, kuten Lahti Energia tai Lahti Aqua kumppanuutena tai jopa omana liiketoimintana.

Mutta, kun millään ei ole enää mitään väliä – kaivetaan nyt sitten ja kunnolla! Itse ajattelin kaivaa kuidun pään jo sinne, minne aurinko ei paista – eli maan alle.

Ville Skinnari

Kiekkokausi on lähellä. Olen kuunnellut kuuden joukkueen valmentajan avauspuheet pelaajilleen. Ensinnäkin en ymmärrä, miten puheet julkaistaan netissä. Mitä pukuhuoneessa tapahtuu ja puhutaan, se jää sinne. Näin ennen, ei enää.

Eipä puheissa juuri eroja ollut. Niinhän se on, teot puhuvat, sanat eivät. Haluaisin kuulla, mitä Raipe puhui Saipalle. Lyhyestä virsi kaunis, luulen. Ylijunnila osaa puhua.

Rakkaalla Radiomäellä oli loppukesästä raju, mutta ystävällismielin kaksintaistelu. Hannu Nissinen ja Jukka Nikkanen mittelivät miesten välineillä moukarissa, kuulassa, kiekossa, keihäässä ja seipäässä. Nikkanen oli ylivoimainen moukarissa, 16,96 – 10.89. Muissa lajeissa Nissinen pärjäsi paljon paremmin, jopa hämmästyttävän hyvin.

Toriraati pui vielä lopputulosta. Ainakin douping meni kummaltakin puhtaasti läpi. Jopa jatkoilla maistui vain nollanolla.

Hurjia yliaikuisia nämä miehet! Seivästä kauhistelin, mutta riman yli menivät. Kisan päätuomarina toimi Pekka Kosonen, apunaan Jommi Salonen mitä jutuiltaan ehti. Arvovaltaista katsojajoukkoa johti Olavi Litmanen, joka jaksoi kivuta mäelle asti ehkä myös muistelemaan aikoja, jolloin Ratikalla pelattiin pääsarjaa. Ja hyvällä menestyksellä pelattiinkin.

FC Lahti voitti HJK:n. Ai, että mä nautin! Nyt perjantaina pitäisi nujertaa EIF. Ei kai ihan helppo homma.

FC Lahti etsii toiminnanjohtajaa. Ilmoitan tässä julkisesti, että harkintani jälkeen en tehtävään hae. Joten ymmärrän Urpo Karjalainen pettymyksesi, mutta turha Upi odottaa sähköpostiani. Älä suutu, hyvän te silti löydätte.

Raine Järvinen

Kiitos kysymästä, nopeasti ja aika hyvin on mennyt. Kävin metsässä mustikassa. Se oli pitkä puolituntinen.

Olen vähän huolissani itsestäni. En katsonut ihan kaikkia EM-kisapelejä. Ja varsinkin studioita jäi paljon väliin. Paljon oli tyhjän puhujaa. Antti Pohja paras ja häntä jaksaa kuunnella.

Samaten sytyn olympialaisiin hitaasti. En katsonut loistavia avajaisia kuin reilun kaksi tuntia. Yleareenasta katsoin jälkikäteen lopun vartin. Se oli komeaa nähtävää ja kuultavaa.

Siispä 6.7. Eino Leinon päivänä hyräilin: – Ja minä itse, miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden. Miks seuraa käskyä en veren vietin, vaan kansain kohtaloita huokailen?

Tiedoksenne ja kauhuksenne lausuin Leinoa ihan julkisestikin!

Reippaan kuuskymppiset hakivat SM-kisoistaan hopeaa. Eli vielä osataan. Kulta meni pilkuilla. Antti Kumpulainen ei kyllä missannut. Nytkään.

Kävelyfutiksen kullan nappasi lähes näytöstyyliin Kangasalan Voitto ex-lahtelaisen Heikki Heinosen johdolla. Lahtelaiset loistivat. Poissaolollaan. Lajia ei kannata väheksyä. Katsokaa videoita osoitteesta walkball.fi.

Mölkyssä Lahden joukkue nimeltä EH juhli EM-pronssia Ostravassa. Huippuryhmässä heittivät Timot Hiltunen ja Kemppi, Harry Asp (SM:ssä kolmas) sekä Urheilugaalassakin palkittu Jake Ropponen.

Jake Ropponen

Itse heitin kaksissa mölkkykisoissa. Vaatimattomuuteni estää mainitsemasta sijoituksia, mutta isompiin kisoihin pitäisi päästä.

Tässä piti vielä päästä FC Lahden valmentajarulettiin sekä naisissa että miehissä, mutta katsotaan vielä. Valoa alkaa näkyä kummassakin. Menkää lauantaina katsomaan miten HJK:n miljoonamiehet mellastavat hiihtoympäristössä.

Ja nauttikaa elokuusta. Ei pahalla, mutta ensi kuun jälkeen on jo lokakuu. Anteeksi!

Raine Järvinen

Onko sinun kesääsi kuulunut jokin mukava vierailu, jonka voisi nimetä suorastaan hienoksi kesälöydöksi? Itse koin hienon elämyksen Sulkavan Linnavuorella. Huipulta näkyi pitkälle vihreitä vaaroja ja kaiken keskellä sinistä järvimaisemaa auringon kultaamana. Siinä tunsi itsensä aika pieneksi ja samalla miltei henki salpautui Jumalan luomasta uskomattoman kauniista luonnosta. Olihan siellä myös tukalan kuuma, kun helle oli saanut kaiken rutikuivaksi ja ilma väreili kuumuudesta. Usein kesään voi liittyä myös haasteita ja hankaluutta. Vesipullo oli aarre sillä kesäretkelläni.

Sunnuntain kirkollisena otsikkona on Etsikkoaikoja. Pyhän evankeliumitekstin alkukielen ilmaisu ei oikeastaan tarkoita etsikkoaikaa, vaan tekstissä käytetään sanoja ”kairos” ja ”episkope”. Ne kertovat siitä, että on otollinen hetki toteuttaa jotain tärkeää. Esimerkiksi nyt on sopiva aika mennä mustikkaan. Ei marraskuussa vaan nyt elokuun alussa. ”Episkope” merkkaa vierailua tai tarkastusta, ja ”kairos” sopivaa ajankohtaa. Etsikkoaika merkitsee siis juuri sopivaa vierailun aikaa.

Mutta kuka vierailee ja kenen luona? Raamatussa käy ilmeiseksi, että vierailija on Kristus, joka on tullut kansansa avuksi. Etsikkoajassa on siis erityisesti kyse siitä, että Jumala tulee avuksemme. UT:n aikana oli ilmiselvää, että Jeesuksen persoonassa Jumala oli tullut meidän luoksemme. Tänä päivänä Kristus lähestyy meitä Raamatussa, seurakunnassa ja sakramenttien välityksellä. Jumalan läsnäoloa voi kokea myös hienossa luonnossamme.

Vielä yksi löytö kesälle voisi olla tämä, mikä lukee Filippiläiskirjeessä: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli kuin Kristuksella oli.” Koska Kristus tahtoi tulla meidän ihmisten luo palvelemaan ja rakastamaan, siksi meitäkin kutsutaan palvelemaan toisiamme. Vaikka tekemään jonkin mukavan kesävierailun sitä kaipaavan lähimmäisen luo.

Pastori Kati Saukkonen

Omalähiö lomailee, minä myös, muka. Leppoisan oleilun lisäksi on jotain puuhasteltava.

Lauantaina pelataan aivan huippupeli FC Lahti- Ilves hiihtomaisemissa. Silloin punnitaan uusi valmentaja Duarte. Kyllä Lahen pitäs jotain oppia valkkusekoiluista.
No, jos varaa on… Kova Ilves ei anna armoa, vaikka takaan, että liputan kotijoukkueen puolesta. Tulen, jos joku lupaa kahvit. Ja makkarat. Kaks.

Kortteliliiga järkkää huippulentistä Messilässä 5.-7.7. Sinne! Sitten liiga huilaa ja pelaajat tekevät omatoimista treeniä kukin tyylillään. Futis jatkuu 22.7.

Janipoi Kallio palautuu myös. Toki jatkaa JaPS:n poikien kehittämistä. Syötöt on saatava perille. Samalla oppii itsekin, vaikka geenit on kohdallaan.

Janipoi Kallio

Janipoi painottaa, ettei FC Lahdesta kannata olla huolissaan ja että Saksa voittaa kisat, joiden finaali pelataan samana päivänä 14.7. kuin merkittävä putoamistaisto FC L- Oulu. Miksi samana päivänä? Ei ne EM-kisojen pelejä siirrä!…oisko ollu joustoa täällä päässä?

Muistakaa  6.7. Eino Leino. ”Paha ei oo kenkään ihminen…” tai ”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu.  Kesäyön on onni omanani.…” jne

Käykäähän paikallisissa kesäteattereissa. Ja Salkkari-fanit voivat tulla Kangasalle, jossa säkenöi kuusi  S-näyttelijää eturivissä Aki ja Kalle. Ohjaajana Ismo, Esko Kovero, joka ei nyt näyttele. Suosittelen, jos nauru auttaa.

Älkääkä ihmeessä unohtako Oili Rinteen synttäreitä la 20.7. Onnittelut.

Ja kaikille mukavaa heinäkuuta. Palataan, jos Luoja suo.

Raine Järvinen

Rippikoulu on perinteikäs ja tärkeä osa kirkkoa ja se on nuorille yksi elämänsä kohokohta. Se on nuorille suunnattu opin polku, jossa he saavat oppia kristinuskon perusteita ja valmistautua konfirmaatioon eli uskon vahvistamiseen. Rippikoulu antaa nuorille myös mahdollisuuden pohtia elämän peruskysymyksiä ja omaa uskoa.

Evankeliumiteksti Mark 3:13-19 kertoo Jeesuksen valitsemasta kahdestatoista opetuslapsesta. Jeesus kutsui heidät olemaan kanssaan ja lähettämään heidät saarnaamaan ja parantamaan sairaita. Tämä teksti muistuttaa meitä siitä, miten Jeesus valitsi oppilaansa ahkerasti opettamaan Jumalan sanomaa.

Rippikoulu on nuorten mahdollisuus perehtyä Raamatun sanomaan ja kasvaa uskossaan. Se antaa heille vahvan perustan elämälle ja rohkaisee heitä jakamaan kristillistä uskoa myös muille. Rippikoulun aikana nuoret oppivat myös yhdessä toisten kanssa ja rakentavat ystävyyssuhteita, jotka voivat kestää läpi elämän. Rippikoulun merkitys korostuu erityisesti nykypäivän hektisessä maailmassa, jossa nuoret kohtaavat monia haasteita ja vaikeuksia.

Rippikoulu tarjoaa heille tukea ja turvaa sekä opettaa heitä arvostamaan toisia ihmisiä ja itseään. Tärkeintä rippikoulussa on kuitenkin se, että nuoret saavat kokea Jumalan rakkauden ja voiman omassa elämässään. Rippikoulu on tilaisuus kasvaa uskossa ja oppia elämään rakkaudessa lähimmäisiä kohtaan. Näin ollen rippikoulu on lahja, jota nuorten tulisi arvostaa ja hyödyntää. Se antaa heille voimaa ja rohkeutta kulkea omalla uskon tiellään ja levittää Jumalan sanomaa maailmassa. Jeesus valitsi oppilaansa opettamaan ja levittämään Jumalan valtakuntaa, ja samoin meidänkin tulisi tehdä omassa elämässämme.

Eetu Tanskanen
Launeen srk kesätyöntekijä