Missä on Suomen ja Lahden WAU?

Lahden valtuusto kokoontui kesän jälkeen maanantaina. Kuten aina viimeisten vuosien aikana, valtuuston rooli on toimia lähinnä kumileisimana, ellei jotain todella suurta ole odotettavissa.

Nyt meille esiteltiin liikuntapaikkarakentamisen suunnitelma. Kiitos siitä. Jotain konkretiaa. Samassa kokouksessa tosin todettiin, että Lahden taloustilanne ei olekaan niin huono, kuten on viimeiset ajat rummutettu. Se varmaan on yllätys monella, jotka seurasivat esimerkiksi Lahti Energian ”pakkomyynti” – keskustelua. Ei ole yllätys, jos seuraa Lahden virkakunnan kykyyn ennustaa Lahden viime vuosien taloutta. Sama skenaario toistuu kuin elokuvissa. Miksi? Onko pelolla johtaminen nyt niin ”in”. Media seuraa ja paikalliset poliitikot panikoivat.

Liikunnasta keskustelu oli mielenkiintoista seurattavaa. Kehuttiin ja arvosteltiin. Kuten aina. Mutta hienoa on se, että nyt on edes olemassa kokonaissuunnitelma. Iso kiitos siitä kuuluu varmaan uudelle virkamiesjohdolle ja myös lautakunnalle. Mutta miksi vasta nyt?

Istuin eduskuntakauden 2015–2019 Valtion liikuntaneuvostossa. Saimme sinne kaikki Suomen merkittävät liikuntapaikkahankkeiden suunnitelma ja rahoituspyynnöt. Lahdesta sinne tuli tasan 1 hakemus. Launeen SOL – Areenan jäähallin oheisrakennuksen laajennustyö. Hyvä niin. Se tuli kuitenkin Urheiluhalliyhdistys ry:tlä. Ei kaupungilta.

Mitä tapahtui siten 2019-2023 meidän ollessa pääministeripuolue? Mikä hakemus olisi ollut WAU? Tätä kannattaa tukea? Ei mikään, koska niitä ei ollut. Okei, ei muistella vanhoja, mutta aikaa ja rahaa olisi ollut toisin kuin Orpon ja Purran hallituksella. Mutta eihän Lahdella ole rahaa? Ei maauimalaan, ei uuteen monitoimiarenaan – ei mihinkään?

Suomessa on ollut vaikeita aikoja ennenkin. Kouluruoka Suomessa aloitettiin vuonna 1941. Oliko silloin rahaa ja excel-taulukko näytti, että jatkosodan keskellä panostetaan kouluruokaan? Entä 1990-luvun laman jälkeen, kun päätettiin rakentaa Sibelius-talo? Oliko kaupungilla rahoitus? Ei ollut, mutta yhdessä elinkeinoelämän ja pääministeri Paavo Lipposen kanssa todettiin, että meillä on yhteinen visio. Tehdään se. Puualan toimijat olivat mukana. Samoin valtakunnan päättäjät. Se oli WAU.

Mutta missä on ollut Lahden WAU sen jälkeen? Pelicans ylittää tämän kynnyksen. Se on ollut WAU koko Suomelle. Ja muutama muu. Maailma ja Lahti tarvitsevat esikuvia. Politiikassa ja virkamiesvalmistelussa niistä on tehty keskinkertaisuuksia ja maksamme siitä nyt kovaa hintaa.

WAU-ilmiön tekijät ovat voittajia ja siinä Tampere on urheilussa onnistunut. Ja Vaasa teollisuudessa. Mutta miksi emme me? Siksi, että liikuntapaikkasuunnitelmassakin strateginen taso ja pienet yksityiskohdat menevät iloisesti sekaisin. Ison tekeminen on vain Hämeessä niin äärettömän vaikeaa, ellei mahdotonta. Soittakaa, vaikka nyt Pelicansin vaihteeseen ja kysykää mitä se vaatii.

Ville Skinnari

Usko tai älä, skuuttailin

Olen seurannut skuuttailua ja pyörineni meinannut niihin törmätä. Päätin kokeilla. Olen hullu!

Ohjeet olivat selvät. Kypärä päähän, minulla oli. Pitää olla 18 vuotta tai enemmän. En löytänyt yläikärajaa. Täytin siis rajan. Ei saa olla humalassa, en tietenkään (suht) raitis kun oon. Käskettiin käyttää pyörätietä ja jos ei ole, ajorataa. Toki pysyin jalkakäytäviltä pois. Ja ei ketään kyytiin. Ei tietenkään. Ei kukaan kyytiini uskaltaisikaan.

Löysin skuutin. Paikan oli oltava syrjäinen. En halunnut kenenkään näkevän. Ei onnistunut. En saanut ajopeliä liikkeelle. Odotin vartin. Silloin lähettyville ilmaantui nuori herrasmies. Hän sai skuuttini toimimaan. Kiitin.

Tuli vuoroni. Alkuun varovasti. Jännitti. Pysyin pystyssä. Lisäsin kaasua, vähän ehkä huojuin. Selvisin kaatumatta. Selvisin törmäämättä, sain laudan seisahtumaan ja olin kunnossa. Oli se vauhdin huumaa! En saanut kimmoketta, ehkä yksi kerta elämässä riitti. Kiitti. En mistään hinnasta lähtisi keskustan ruuhkiin.

Onnettomuudet vähenevät, kunhan sääntöjä noudatetaan. Myös pyörillä. Vauhdit kasvavat. Ja täytyykö pyöräillessä ja autoillessa rämplätä kännykkää….vai?

On tullut aika, että ajoissa hämärtää, ajoissa pimenee. Valot pyöriin ja heijastimet puseroihin. Ihan totta.

Liikenteestä tuli mieleeni vanha laulu. ”Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä.” Ja aikuisten olisi hyvä kuunnella Mari Laurilan Aja hiljaa isi, niin sitten illalla leikitään.

En suosittele skuuttailua lahtelaisille ikämiesfutareille. Vaikka tasapainoa on, voi tulla pipi ja jäädä talviset futsalmitalit hankkimatta. No, tulihan niitä kesällä.

Näkykää!

Raine Järvinen


Kuusysin hopeiset ikämiehet

Minulle elämä on Kristus

Kirkkovuoden pyhä, niin kutsuttu pikkupääsiäinen tai syksyn pääsiäinen, tiivistää kristillisen uskon tärkeimmän perustotuuden kolmeen sanaan: Jeesus antaa elämän. Ne kertovat meille, että elämä on lahja, että Jeesuksella on valta antaa tämä lahja ja että koska hänellä on tämä valta, hän on Jumala.

Mutta onhan Jumala antanut jo syntyessämme meille elämän. Jumala on painanut meihin leimansa luodessaan meidät, ja vanhempamme ovat osallistuneet tähän Jumalan luomistyöhön. Eikö se riitä?

Tässä langenneessa maailmassa Jumalan suunnittelema elämän alkuperäinen ja todellinen tarkoitus ei vielä tällä täyty. Koska meidät on tarkoitettu elämään välittömässä läheisyydessä Jumalan kanssa, eikä tämä ole lankeemuksen myötä muuttunut, on elämämme tarkoitus valmistautua siihen päivään, jolloin kohtaamme Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin.

Tätä tarkoitusta elämämme tulisi heijastaa, niin kuin Paavali (Fil. 1) kirjoittaa:
”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon. Olen siitä varma.”
Mekin saamme ottaa omaksemme nämä Paavalin sanat.


Roope Syngelmä

vs. kappalainen
Launeen seurakunta

Jalkapalloa nuorista varttuneisiin

Piti menemäni katsomaan tuohon lähelle Haka-Lahti. En mennyt. Kaveri kun viestitti, et ei tuu kun pelottaa ne Lahden fanit. Kuulin kyllä telkkarista haista vee. Rumaa. En ymmärrä. Miksi pelaajat kiittelevät näitä ns. faneja? On heissä jalkapallosta ymmärtäviäkin.

Olipa hienoa nähdä lahtelaisia junnuja Messukylän kuuluisan kivikirkon kupeessa. Yhdistelmäjoukkue 2013 kävi mittaamassa Suomen huipun tason. Voitot Tepsistä ja HJK:sta näyttivät, että tulevaisuus on valoisa. Tappiot Hongalle ja Ilvekselle osoittivat, että harjoittelun aiheita riittää.

Maalivahti Elias Luoma kulkee Osku Maukosen reittiä. Toppari Vilho Vekko on vanttera voimapussi pussissaan pelisilmää. Kippari Topias Toikka pisti silmään kuten Akseli Räty, jonka taito ja kunto riittävät vielä pitkälle. Geenit on ok kuten valmentajalla Miikka Lähdesmäellä.

Kuusysin ikämiehet matkailivat kaukana Kokkolassa nappaamassa hopeaa viiskymppisten kisoissa. Ilves vei finaalin 2-1. Hopea on nykyään lahtelaisten väri. Huhuiltiin, että paluumatkalla usean tokasijan Heikki Salminen hyräili, jos ei ihan laulanut, Hopeinen kuu.

Jari Torvinen ja Antti Inkinen osuivat turnauksessa peräti neljä kertaa. Kalle Kotiranta iski kahdesti, Jere Laurila ja Ville Raatikainen kerran.

Kuusysin joukkuekuva julkaistaan, kunhan on saatu huoltajilta luvat…

Kiekkokausi alkaa. Siihen palataan usein. Olen vanha ja sitä mieltä, että liika on liikaa. Joukkueita liikaa ja pudotuspelimenijöitä liikaa. Pelsu on runkosarjan kutonen. Puoli vuotta pellaillaan ja sitten pelit alkavat. Toivon hienoo kautta varsinkin Tyrskylle ja Leeville.

Raine Järvinen


FC Lahti 2013 -joukkue

Tärkein aarre

Aina välillä kuulee ikäviä tarinoita siitä, miten ihmisten koteihin on murtauduttu. Varkaat ovat iskeneet, kun koti on tyhjillään ja penkoneet kaikki tavarat, vieneet mennessään kaiken rahanarvoisen ja jättäneet jälkeensä hirvittävän sotkun ja turvattomuuden tunteen.

Koti on meille ihmisille tärkeä paikka. Luvaton tunkeutuja herättää turvattomuutta, joka voi jatkua pitkäänkin. Luottamus kodin rauhaan ja turvaan särkyy.

Jeesus puhuu Matteuksen evankeliumissa varkaista ja luonnontuhoista, jotka täällä maan päällä koettelevat ihmisen aarteita. Tai siis tarkemmin sellaisia aarteita, joita maan päälle kootaan. On olemassa toisenlaisiakin aarteita, sanoo Jeesus, sellaisia, joita kootaan taivaaseen.

Miten me voimme koota itsellemme katoamattomia aarteita? Ehkä Jeesus jollain tavalla vastaa tähän näin: palvelemalla ja rakastamalla Jumalaa. Se näkyy elämässä hyvinä tekoina ja lähimmäisen rakkautena, mutta lopulta omat rajat tulevat vastaan. Kyse taitaa lopulta olla siitä, että kaikista suurin aarre on lahjaksi annettu. Jumala on antanut ainoan poikansa, jotta me saisimme iankaikkisen elämän taivaan kodissa. Siinä on meille aarre, jota eivät tämän maailman varkaat, koit tai ruoste kykene tuhoamaan. Se aarre on meille ilmainen, mutta siitä on maksettu kallis hinta.


Maija-Reetta Katajisto

Mitä yrittäjä nyt tarvitsee?

Hennalassa puhuttiin tällä viikolla yrittäjyydestä. Päijät-Hämeen Yrittäjien järjestämässä tilaisuudessa Upseerikerholla oli paikalla yli 100 yrittäjää sekä muita vieraita. Rahoitusalan lisäksi meitä oli mukana muun muassa myös Hämeen alueen kansanedustajia.
Päijät-Häme erottautuu Suomen kartalta kasvuluvuissa, mutta ei edukseen. Kasvu on meidän maakunnassamme ollut nyt kaikkein matalinta koko Suomessa. Syitä on monia ja varmasti rakennusalan ahdinko näkyy meillä, mutta myös se, että investointeja ei ole tullut. Ei julkisia eikä yksityisiä.

Omassa puheenvuorossani vertasin nykyistä lamaa 1990-luvun alun tilanteeseen. Elimme nuorina lama-Lahdessa. Valmistuin Urheilukoulusta keväällä 1994. Silloin Upseerikerholla meitä oli nälkäisiä nuoria upseerikokelaita valmiina kaikkeen mahdolliseen – olosuhteista huolimatta. Tuolloin kaatui Neuvostoliitto ja samalla taipui Suomen markka ja talous. Silti meillä oli tulevaisuuden uskoa. Halua ja energiaa rakentaa Suomi uudelleen paremmaksi ja varakkaammaksi. Investointeja ei ole tullut koko Suomeen, pois lukien Vaasaan 200 miljoonaa euroa ja Satakunnan vetyhanke.

Sote -sektori puhutti myös paljon. Uusi sote-rekisteri hidastaa ja vaikeuttaa ammatinharjoittajien toimintaa, kun se ei toimi. Yrittäjien toimitusjohtaja oli yllättävän hiljaa nykyisen hallituksen toiminnasta ja saavutuksista. Toista oli Marinin hallituksen aikaan. Jotakuinkin kaikki oli hallituksen vika. Kukaan ei rohjennut kysyä, että kun nyt on yrittäjien mielen mukainen oikeistohallitus niin miksi Suomen kasvu on nolla ja työttömyys EU-maiden kärjessä? Paikallisen sopimisen mallit eivät demarivetoisena Pentikäiselle kelvanneet, vaikka kyseessä oli aivan sama malli kuin pääministeri Sipilän aikana. No eipä tietenkään. Vastakkainasettelu myi eduskuntavaaleissa, mutta missä ne näytöt nyt sitten on? Suomi on suossa. Korkojen lasku ei meitä pelasta jollemme löydä ”kasvun konetta” ja se on myös meidän kaikkien korvien välissä. Ostovoimamme laskee – aivan kaikilla.

Mitä yrittäjä sitten tarvitsee? Tein kuuden kohdan listan, jotka korjaamalla Suomi ja Lahtikin pääsisi nousuun.
1. Ostovoimaa ja kasvua (ostovoima laskee koko ajan johtuen mm. hallituksen lyhytnäköisistä leikkauksista ja väärästä ajoituksesta)
2. Investoinnit liikkeelle yhdessä kaupunkien ja yritysten kanssa (rahoitustyökalut samalle tasolle kuin muualla Euroopassa). Lahdessa hyvä esimerkki liikunta- ja urheilupaikat, kuten maauimala ja monitoimiareena.
3. Neuvontaa ja tukea (esim. ELY keskuksien antama yritysneuvonta lakkautetaan)
4. Ennustettavuutta (epävakaus jatkuu ja syvenee esim. työmarkkinoilla)
5. Rahoituksen saatavuus ja toimiva pankkisektori (Suomen finanssivalvonta on Euroopan tiukin ja sitä ohjaa Purran johtama VM)
6.  Sote-sektorin oikeudenmukaisia mahdollisuuksia ja hankintoja – ei lisää yksityisiä monopoleja (hallitus antaa 500 miljoonan rahoituksen yksityisille sote – jäteille)
Eli mikä näistä asioista nyt on edennyt tai parantunut? Orpon ja Purran hallituksen aikana ei mikään eli se siitä yrittäjämyönteisyydestä.

Ville Skinnari

Urheilumuseo Lahteen

Hankin museokortin. Olen tänä kesänä käynyt enemmän museoissa kuin livenä jalkapallomatseissa. Viimeisin herkkupala oli Tamminiemi. Kuulin, että Urkki söi kalaa joka päivä. Meillä lisättiin lohta ruokavalioon…

Museoissa oppii. On mukava pohtia teoksen edessä, mitä taiteilija on mahtanut tehdessään ajatella. Pääosin en toki ole ehtinyt pitkään pohtia…on museoita, jotka olen läpikävellyt.

Valkeakoskella juutuin pitkäksi aikaa Futismuseoon. Tampereen Vapriikin kiekkomuseosta löytyy useita lahtelaisia. Lahden Hiihtomuseo on loistava.

Sitä vaan, että Lahti tarvitsee vetonaulaksi Urheilumuseon. Sen verran historiaa on jalkapallossa tehty. Ja kiekossa, jonka suurin pytty on tuloillaan.

Toki museoon pitää ottaa mukaan Ahkera, LMV ja Kortteliliiga, jonka historian paras joukkue on Harri Talsin johtama Rewa. Joku voi olla toista mieltä.

Kortteliliigasta tarinoita museoon riittää. Esim. siirtomaksuista liikkuu huhu, että jämerä pakki Esa Alestalo vaihtoi joukkuetta 12 karjalanpiirakasta ja kilosta munavoita. Tarina tuli Jake Ropposelta, joka olisi oiva museopäällikkö aisaparinsa Tipi Tuomola kanssa.

Toki museoon pitää ottaa esille pieniäkin seuroja. Esimerkiksi Peli-Veikot ja LTP ovat omalla sarallaan tehneet isoja tekoja. Ja varmasti löytyy monia muita henkilöitä, seuroja ja yhdistyksiä, jotka museopaikkansa ovat ansainneet. Esille vaan.

En tässä ota kantaa, mihin museo täytyy sijoittaa. Ei kauas keskustasta. Osa pysyvää, osa vaihtuvaa näyttelyä. Ja ilmieläviä henkilöitä esille. Kyllä ne torilta ehtivät.

Jos et ole lahtelaisia museoita kiertänyt, nyt on aika! Malva, tulen taas pientä pettymystä paikkaamaan.

Raine Järvinen

Mitä kiitollisuus tuo mukanaan?

Paavali antaa tessalonikalaisille nasevan ohjeen: Kiittäkää kaikesta (1. Tess. 5:18). Joku muistaa ehkä edellisen raamatunkäännöksen sanamuodon ”Kiittäkää joka tilassa”. Tekee mieli yhdistää nämä ajatukset näin Kiitollisuuden sunnuntain kynnyksellä: kiittäkää kaikesta ja jokaisessa tilanteessa.

Tämähän on mahdoton kehotus. Elämässä ja maailmassa on niin kurjia asioita ja niin pahoja päiviä, ettei meinaa löytyä kiitoksen aiheita. Mutta jos ei päästä itseään aivan helpolla, niin kehotuksen idea alkaa paljastua. Kiitollisuus on olennainen ihmisen onnellisuuden ja tyytyväisyyden taustatekijä. Jos pystyy olemaan kiitollinen vaikeuksienkin keskellä, varjot vaalenevat.

Ilmeisesti Paavali ajatteli, että jokaisessa tilanteessa on mahdollista löytää jokin kiitosaihe, kaikessa synkässäkin voi piillä jokin hyvä asia, hyvän asian lupaus, pieni toivo, josta voi olla kiitollinen. Silloin asiat näyttäytyvät uudessa valossa ja mieli on erilainen kuin ilman kiitollisuutta.

Kristitty voi joka tilassa kiittää ainakin siitä, ettei hän ole yksin. Jeesus lupasi: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:20) Jumala ei jätä meitä missään tilanteessa, hän antaa onnen, hän kulkee vastoinkäymisissä mukanamme. Siksi voi kiittää kaikesta, joka tilassa.

Riitta Särkiö

Lähimmäinen

Ensi sunnuntain otsikko kirkoissa on ”Lähimmäinen”’. Nimi viittaa lähellä olevaan. Jos joku on kaikista lähimpänä, hänestä voidaan sanoa, että hän on lähimmäinen. Tätä lähellä olemista voidaan katsoa monesta näkökulmasta. Joku voi olla meitä lähellä aivan fyysisesti. Sitten lähellä voidaan olla arvojen ja asenteiden kautta. Tai voidaanpa läheisyyttä ja lähimmäisyyttä ajatella kiintymyssuhteen näkökulmasta.

Kun Jeesus puhuu lähimmäisyydestä, hän yhtäältä opettaa, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja siksi rakkaita. Siksi meidän ei tulisi rajata sitä joukkoa, joita pidämme lähimmäisinä, vaan meidän tulisi nähdä jokainen ihminen lähimmäisenämme. Jeesus muistuttaa, että jopa vihollinen on lähimmäinen, jolle tulisi tehdä hyvää. Ehkäpä tätä muistutusta tämä maailma tänään erityisesti kaipaakin.

Toisaalta Jeesus puhuessaan lähimmäisyydestä muistuttaa, että lähimmäisiä ovat erityisesti ne, jotka kaipaavat rinnalleen toista ihmistä. Lähimmäisyys siis nousee myös tarpeesta. Siinä elämäntilanteemme vaihtelevat. Toisinaan minä tarvitsen rinnallakulkijaa, toisinaan voin taas olla toiselle se, joka jakaa hänen taakkaansa ja kulkee hänen kanssaan.

Jos on saanut ottaa vastaan rakkautta, silloin sitä voi myös jakaa. Näin se voi kasvaa ja levitä. Ja me saamme ottaa vastaan Jumalan rakkauden. Ja sitä meitä kutsutaan jakamaan.


Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Satsataan naisiin

Olen viettänyt unettomia öitä pohtiessani meikäläisten nollasaldoa olympialaisissa. Tulin seuraaviin päätelmiin.

1. Nuorison ja lasten liikuntaa pitää lisätä tavalla tai toisella. Kännykkä pois ja tilalle vaikka pallo. Känny ja energiajuoma ovat nykyisin liikaa käsissä.

2. Satsataan naisiin. Naisissa on lahjakkuus, sisukkuus ja taitavuus. Toivottavasti myös kunnianhimo. Varsinkin nuorille lahjakkuuksille reilusti rahallista tukea. EM-tasolla saamme nauttia naisten moukarin kolmoisvoitosta, MM-kisojen kaksoisvoitosta ja olympialaisistakin tulee kultaa. Seiväs on takuuvarma menestyslaji ja mihin yltävätkään juoksijattaremme?!

3. Rahaa ei juurikaan ole, mutta jos sitä yhtään jää, jaettakoon naisten jälkeen nuorille miehille ja joitain euroja koripalloilijoille ja lentopalloilijoille. Muut hankkikoot roponsa itse.

Sarjassani entiset lahtelaiset huippufutaajat on vuorossa Ari Lindholm, Paimelan Parooni. Arska mätti maaleja Reippaan junnuissa ja iski muutamia upeita Kuusysin divariporukassa, jossa kunnostautui myös syöttelijänä. Pääsarjaura tyssäsi johonkin. Eikä voi unohtaa miehen lauluääntä. Jos Arska olisi osallistunut Tenavatähti-kisaan, olisi Lahteen tullut palloilevat kultatähdet, Ari ja Konsta.


Ari Lindholm

Jalkapallon siirtoikkuna sulkeutuu. Golgatan Pallo vahvistui kahdella etelälahtelaisella, kun Kinnusen Hanski ja Lindströmin Eki vaihtoivat pelikenttiä. Mukavia miehiä molemmat. Lämpimin ajatuksin myös

Raine Järvinen

KOLUMNIT -arkisto

huhtikuu 2026

maaliskuu 2026

helmikuu 2026

tammikuu 2026

joulukuu 2025

marraskuu 2025

lokakuu 2025

syyskuu 2025

elokuu 2025

kesäkuu 2025

toukokuu 2025

huhtikuu 2025

maaliskuu 2025

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011