Arkistot: Kolumnit

Kansaa kiinnosti UMK eli Euroviisut siellä ja täällä. Jopa minä vilkuilin ja koin, kuinka suursuosikki Erika Vikman voitti. Ylivoimaisesti, joten pulina seis.

Lordi voitti kerran ja Käärijä oli kakkonen. Olisiko Erikalla saumaa samoihin sijoihin? Ainakin paremmin menee kuin Kojolla vuonna 1982. Jumbosija ilman pisteitä Juicen sanoituksella Nuku pommiin.

Viivin Aina ja Nelli Matulan Hitaammin hautaan olivat myös koskettavia kisakappaleita. En kyllä saanut oikein kenenkään sanoista selvää, mutta se ei liene esittäjien vika. Harkitsen kuulokojetta.

Asiantuntija analysoi Erikan kappaletta Ich komme sanoin tarttuva, hauska, koukuttava ja sopivasti tuhma. Olkoon niin.

Ei sitä tiedä, mitä kansainvälisillä kentillä tapahtuu. Povaan huimaa menestystä tai pohjakosketusta.

Ennen viisuja seurasin Putousta. Missä sitä meikä muualla kuin telkkarin äärellä lauantai-iltana? Olen alkanut pitää kypsynyttä Niina Lahtista iki-ihanana. Vaati totuttelua.

Kaikista sketseistä en tunne myötähäpeää. Trumppi jopa nauratti!

Kaikkien aikojen paras sketsihahmo on mielestäni Tanhupallo, koska Hirviniemen hahmoja en uskalla edes ehdottaa.

Nyt nauratti, jonkin verran, Pasi Pesäpallisti. Kun pesäpalloon päästiin, onnittelen Heikki Lainetta. Elämäntyöpalkinto osui ja upposi. Mr. LMV, aina ja ikuisesti.

Lopuksi ilosanoma. Olen antanut itseni ymmärtää, että lahtelainen palloiluväki on vihdoinkin edes jonkin verran kiinnostunut kävelyjalkapallosta. Sehän sopii paikalliseen luonteeseen. Myös Kortteliliiga voisi ottaa lajin ohjelmaansa. Kaksikko Ropponen-Helminen saattaisi hyvinkin lajissa pärjätä. Heikki Salmisesta on tulossa lajin puolesta puhuja, vihdoinkin.

Loistavaa Ystävänpäivää. Arvostetaan toisiamme.

Raine Järvinen

Kaivoshankkeet puhututtavat aina ja niin pitääkin. Myös Päijät-Hämeen puhtaiden vesistöjen läheisyyteen on suunnitteilla malminetsintää ja kenties tulevaisuudessa kaivoshankkeita. Tämä herättää huolta ja keskustelua siitä, minne kaivoksia on järkevää sijoittaa ja kuka niistä päättää.

Sanna Marinin hallitus uudisti kaivoslain, jonka eduskunta hyväksyi keväällä 2023. Uudistuksen lähtökohtana oli ympäristönsuojelun tason parantaminen, kaivosten toimintaedellytysten varmistaminen sekä paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen. Samalla kunnille säädettiin oikeus päättää kaavoituksella, onko kaivostoiminta mahdollista kunnan alueella. Lainsäädäntö antaa nyt kuntapäättäjille yhä paremmat välineet vaikuttavat siihen, millaista elinkeinotoimintaa halutaan kunnan alueelle. Kaivoslakiin lisättiin edellytys, että kaivostoiminnan tulee perustua sellaiseen kunnan hyväksymään kaavaan, jossa kaivosalueen ja kaivoksen apualueen sijainti ja suhde muuhun maankäyttöön on selvitetty. Muutoksella toimeenpantiin hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan kunnille säädetään oikeus päättää kaavoituksella, onko kaivostoiminta mahdollista kunnan alueella. Jatkossa kaivostoiminnan tulee siis perustua kunnan laatimaan asemakaavaan tai oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan, jolloin kaivosalueen perustaminen maakuntakaavan perusteella poistuisi.

Lain mukaan kunta päättää, kaavoitettaisiinko alue kaivoshanketta varten, ja kaavoituksessa määritellään kaivoshankkeen ja muiden maankäyttömuotojen välinen suhde. Kaavoitusprosessi kuulemisineen ja valitusmahdollisuuksineen on osallistava ja vuorovaikutteinen, joten uudistus paransi myös kuntalaisten ja muiden osallistahojen vaikutusmahdollisuuksia. Kuntatason kaavan vaatimus toi vallan ja myös vastuun lähemmäs kuntaa ja mikä tärkeintä, vahvisti paikallista demokratiaa.  Inarin kunta on tehnyt päätöksen jo vuonna 2022 ja sanoo maanpoliittisessa ohjelmassaan kuntastrategiaan perustuen, että ” Inarin kunta ei puolla kaivoksien rakentamista kunnan alueelle.” Lause on yksiselitteinen viesti toimijoille, että malminetsintä alueella on turhaa sillä kunta ei tule hyväksymään alueelleen kaivoksia.

Tästä on hyvä ottaa mallia myös Päijät-Hämeessä. Heinolan kaupungin nykyiset ja tulevat päättäjät voivat tehdä samanlaisen linjauksen.
Monet vihreän siirtymän hankkeet vaativat maata. Kaivosten lisäksi tuuli- ja aurinkovoimalat sähkölinjoineen vievät aina tilan joltakin muulta käytöltä. Maankäyttö on ja sen tulee pysyä kunnan käsissä kaavoituksen kautta. Näin kuntalaiset voivat demokratian keinoin vaikuttaa, millaiseksi heidän asuinalueensa ja lähiympäristönsä muotoutuu. Heinolan lisäksi myös muilla Päijänteen korvaamattoman arvokkaan vesistö – ja luontoalueen kunnilla on myös mahdollisuus linjata luontoarvojen tärkeydestä tai tuulivoimahankkeiden sijoittumisesta Padasjoella ja Kuhmoisissa.

 Ville Skinnari
 

Kävin hiljattain katsomassa hienon elokuva The Conclave. Elokuvassa ollaan valitsemassa Roomalaiskatoliseen kirkkoon uutta paavia. Valinta tehdään tarkoin eristetyssä ja salaisessa kardinaalien kokouksessa, konklaavissa. Elokuva on toki kuvitteellinen kertomus paavin valinnasta, mutta sisältää mielenkiintoisia näkökulmia yhden kirkon sisäisiin suhteisiin ja valtapeleihin.

Kokouksen alussa johtava kardinaali pitää puheen, jossa hän pohtii varmuuden käsitettä. Onko varmuus suvaitsevaisuuden, yhteisymmärryksen ja inhimillisyyden vastakohta? Entä kuuluuko uskoon varmuus? Vai onko uskossa sittenkin kyse epäilyksen ja luottamuksen tasapainottelusta? Tämä herättää kysymyksen siitä, minkälaista johtajaa kirkkoon juuri tässä vaalissa ollaan valitsemassa.

Tulevan sunnuntain yksi raamatunteksteistä kulkee samoilla laduilla. Jumalan valittuja ja pyhiä, siis seurakunnan ja Kristuksen ruumiin jäseniä, kehotetaan painavasti pukeutumaan sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Sen lisäksi annetaan ohjeita jokaisen kanssa toimeen tulemisesta, anteeksi antamisesta, rakkaudella ja viisaudella opettamisesta ja neuvomisesta.

Varmuuden ja totuuden omistaminen johtaa usein siihen, että nämä ohjeet unohtuvat. Armahtavaisuuden sijaan on usein helpompi tuomita, ystävällisyyden ja lempeyden sijaan ohittaa tai käyttäytyä ankarasti toista kohtaan. Omassa itsevarmuudessa nöyryys ja kärsivällisyys jäävät taka-alalle.

Ajattelen, että tämä raamatunkohta antaa meille jokaiselle kehotuksen katsoa peiliin. Kun uskallan kohdata itseni epätäydellisenä ja vajavaisena, on ehkä vähän helpompi katsoa myös toisia armollisemmin. Kristuksen ruumiin jäseninä ei meistä kukaan ole täydellinen. Siksi tarvitsemme Kristusta, joka kerta toisensa jälkeen katsoo meihin armahtavaisesti, lempeästi ja kärsivällisesti, erehdykset anteeksi antaen ja meitä inhimillisinä ja epätäydellisinä ihmisinä rakastaen.

Pauliina Hatakka

Valtiopäivät avattiin perinteisin menoin keskiviikkona Helsingissä. Eduskunnassa protokollan mukaan tasavallan presidentti avasi valtiopäivät ja samalla kuultiin myös puhemiehen puhe. Presidentti Stubbin puheelta varmasti odotettiin enemmän. Mitä hän ajattelee Trumpin avauksista ja mikä on hänen visionsa tästä eteenpäin? Nyt sitä ei kuultu, vaan hän keskittyi varsin akateemiseen maailmanjärjestyksen muutoksen pyörittelyyn. Ei sanaakaan Grönlannista tai Gazasta. Sekin on strateginen valinta. Kun ei sano mitään ei myöskään herätä huomiota. Mutta onko Suomen etu olla ”ynnä muut” ryhmässä ilman vahvaa viestiä kansainvälisen oikeuden noudattamisen tärkeydestä vai koskeeko se vain osaa maailman maita? Suomi on tällä hetkellä ”wait and see” – kerhossa. Mutta nostaako se Suomea ja Suomen taloutta? Talouden kasvuun Suomi tarvitsee nopeasti suunnitelma B:n, jossa superaktiivinen yhteistyö pitkäaikaisten luotettavien kumppaneiden kanssa (Pohjoismaat, UK, Japani) syvennetään vielä aivan uudelle tasolle.

Puhemies sijaan kuulosti ja halusi olla enemmän nykyisen hallituksen puheenjohtaja kuin koko eduskunnan puhemies. Tähän hänelle on tietenkin kaikki oikeus, mutta jäikö tästä nyt kuva ja halu rakentaa yhdessä? Nyt hänellä olisi ollut tilaisuus vakuuttaa meidät kaikki vilpittömästä halusta koota ja rakentaa yhdessä ja nousta päivän politiikan yläpuolelle. Sen sijaan hän keskittyi puolustamaan rivien välistä hallituksen linjauksia ja puhumaan esimerkiksi säästöistä itseisarvona. Tämä on varmasti tietoinen valinta, mutta ei edusta perinteistä puhemiehen arvokkuutta ja instituutiota.

Viime viikolla vierailin Oulussa, missä kaupunki tekee erilaista elinkeinopolitiikkaa kuin Lahdessa. Siellä ei keskustella energiayhtiön myynnistä, vaan päinvastoin kehitetään alueellista yritysyhteistyötä aidosti yhdessä yritysten kanssa. Kuntalaisten energiayhtiö on alueen moottori. Viimeisenä yhteistyö Nokia Oyj:n uuden upean toimitilaratkaisun kanssa, joka on maailman edistyksellisempiä myös huoltovarmuuden osalta. Nokia työllistää Suomessa edelleen 7000 ihmistä ja Oulu on suurin – tutkimuksen ja kehityksen sydän ja verisuonisto myös globaalisti. Toista vastaavaa yhtiötä meillä ei valitettavasti edelleenkään ole, jollei Wärtsilää ja Vaasaa lasketa tähän kategoriaan. Vaikka verkko menisi muualla pimeäksi niin Nokialla valot palavat ja tuotanto pyörii. Samaan aikaan kehitetään myös uusia liiketoimintoja ja kumppanuuksia eri puolille Suomea ja yhdistetään voimat Kemin kanssa. Pitkien etäisyyksien Kärppä – Suomessa osataan edelleen kehittää ja yrittää.

Palaan vielä viime viikon ilmoitukseeni kunta- ja aluevaaleista. Ajatellaan asiaa konkreettisen esimerkin kautta: kuntapäättäjä on pettynyt ja aiheesta huolissaan oman kaupunkinsa tai alueensa hoitoon – tai lääkäriin pääsystä. Hän joutuu toteamaan Hyvinvointialueella aluetason päättäjänä, että ei voi tehdä asialle mitään, koska hallitus ja / tai kansanedustaja leikkasi rahoituksesta. Tämä avaa ehkä parhaiten sitä tilannetta mitä Suomessa eletään, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, missä tätä ei kukaan tee. Kokonaan toinen keskustelu on sitten esimerkiksi perusterveydenhuollon kehittäminen esimerkiksi Päijät-Hämeessä, missä yksityinen terveysjätti omistaa 51 prosenttia palvelutuotannosta vastaavasta yhtiöstä. Miten kehität palveluita ja otat käyttöön esimerkiksi parhaita käytäntöjä paikallisten pienten yritysten tai kolmannen sektorin kanssa, kun pääomistajan pillin mukaan mennään kuitenkin? Tämänkin järjettömyyden Lahti ja Päijät-Häme hyväksyi kuluneella valtuustokaudella.

Ville Skinnari

Huuhkajien valmentajaksi valikoitui Jacob Friis, kaiketi edullinen ja motivoitunut. Näyttöjä ei hirveästi ole, mutta jotenkin ensiesiintyminen vakuutti ainakin minut.

Aika helppo on pestiin tulla, sillä huonommin kuin Kanervalla loppuaikoina ei voi mennä. Avoimelta ja selkeäsanaiselta mieheltä vaikuttanut Jaska tuntuu tietävän, miten toimii. Häntä kehutaan hyväksi ihmisjohtajaksi ja se jos mikä on minusta taktiikoita tärkeämpää.

Annan pari neuvoa. Unohda Kamara. Käytä Pukki lopun puolituntisella. Kuuntele Sparvia, jos tiimiin tulee. Älä murjota!

Avauspelit ovat vieraissa ensin Malta 21.3. ja 24.3. Liettua. Jos ei näistä tule kuutta pinnaa, alkavat otsikot kriisi-Friisi ja kuiskitaan Lehkosuosta.

Kokkolasta saamieni tietojen mukaan FC Lahden uusi valmentaja Gonsalo Pereira on pätevä, hyvin pätevä. Nousu sen näyttäisi.

Pelsun valmennuksesta olen hissukseen. Onkohan viikolla jotain tapahtunut? Jussi Taipale on, tai oli, liian vaikeassa paikassa. Eikä hän ole möhlinyt. Moni muu on möhlinyt. Vai mitä pelaajat, vai mitä seurajohto?

Kun Pelsuun mietittiin Hölön seuraajaa, olivat esim. Raipe ja Myrrä vapaana. Olisko Lahti kiinnostanut? Ihailen Raipea. Haastatteluissa, mm. Mikko Kousa, sanovat, että Saipassa treenataan sen verran kovaa, että pelit tuntuvat levolta. Mitenkäs se on ollut Pelicansissa?

Valmentajasta on oltava moneksi. On oltava pelisilmää. On osattava treenauttaa, on oltava taktikko, ennen kaikkea on osattava puhua selkeästi. Pitäisikö siis olla erilliset päävalmentaja ja suuvalmentaja? Reippaan Jorma Jommi Saloselta onnistuu kumpikin, vieläkin. Jommilta ei puhe lopu. Hyvä niin.

Raine Järvinen

Odottelin pysäkillä ratikkaa. Arviolta viisivuotias poika tuli lähelleni, silmäili Pelsu-vaatteitani ja sanoi lempeän osaaottavasti: – Ei teillä hyvin mee!

Pelsun alamäki puhuttaa ympäri maata. Keskustelupalstat ovat täynnä muka asiantuntijoita. Jaksakaa hallilla käydä. Uskon, että kirkastuu.

Ehkä helmikuu kaiken muuttaa. Lahteen saapuvat Ilves, Jukurit ja Sport. Kyllä pinnoja heruu.

Helmikuun 13. päivä alkaa entinen World cup, nyt joku neljän maan turnaus. Suomi, Ruotsi, Kanada ja USA pelaavat toisiaan vastaan ja kaksi parasta kohtaa finaalissa 21.2. Itse katson 15.2. Me vs Ruotsi ja 17.2. Me vs Kanada. Ne pelit alkavat kello 20.00. Avauspelimme USAa vastaan 14.2. alkaa kello 03.00. Katson, jos olen hereillä…

Hiihdon MM-kisat käynnistyvät 26.2. Taitaa tulla melkoiset norjalaisjuhlat, mutta kaipa Niskaset ja Jasmi jotain kairaavat.

Helmikuussa on lisäksi mm. talvilomaa, Runebergiä, Kalevalaa ja ystävänpäivää (pe 14.2.). Koitetaan elellä niin, että jokainen päivä on ystävänpäivä.

Etelä-Lahtea sydämessään kantava reipashenkinen Antti Kumpulainen seuraa takuulla kaikki pelit ja kisat. Runebergin päivänä hän voisi jossain lausua komealla äänellään Saarijärven Paavon. Nauhottakaa.

On sitä helmikuussa paljon muutakin. Kuten Satosalmen nimppari, Tiina Rädyn synttäri ja hääpäiväni. Sitä ei auta unohtaa. Kerran unohdin, toista kertaa en!

Suomea kannustetaan kaikissa lajeissa. Ollaan sinivalkoisia kuten aikanaan Pekka Tiilikainen, jolla oli apunaan Raimo Häyrinen, lyseon kasvatti. Maaottelussa 1965 moukari lensi Tukholmassa katsomoon ja osui johonkin. Pekka antoi Höyrylle tehtävän:

– Menes poika katsomaan, ettei vaan osunut suomalaiseen!

Raine Järvinen

Muusikko Pave Maijanen on kirjoittanut laulun lähimmäisen auttamisesta. Tämä laulu, ”Pidä Huolta”, muistuttaa meitä välittämisen tärkeydestä. Siina lauletaan: ”Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii. Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii!”

Tulevana sunnuntaina käynnistyy seurakuntien yhteinen ponnistus, Yhteisvastuu-keräys. Tämän vuoden keräyksen tuotto suunnataan nuorten tukemiseen Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Yhteisvastuu viettää myös 75. juhlavuottaan. Keräys sai alkunsa vuonna 1949 jatkona sodan aikana toimineelle Kansanapu-keräykselle.

Yhteisvastuu on rakkauden ääni tässä maailmassa. Meitä kristittyjä kutsutaan uskomaan, toivomaan ja rakastamaan. Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus, sanotaan Korinttilaiskirjeessä. Jeesus kehottaa meitä rakastamaan toisiamme, itseämme ja Jumalaa yli kaiken. Rakastamalla toisiamme me heijastamme Jumalan rakkautta tässä maailmassa.

Pidä huolta-laulu jatkuu näin: ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.”

Yhteisvastuu-keräys muistuttaa meitä siitä, että me emme ole yksin. Meistä jokainen tarvitsee joskus apua. Voimme auttaa monin tavoin: jakamalla omastamme tai rukoilemalla keräyksen ja hädässä olevien puolesta. Jokainen pieni teko on merkityksellinen.
Yhteisvasuun kautta voimme yhdessä välittää toivoa ja loistaa Kristuksen valoa tähän maailmaan.

Maija-Reetta Katajisto

Mitä minä voisin tehdä Suomen ja suomalaisten elämän ja arjen parantamiseksi? Mitä me voisimme yhdessä tehdä paremmin? Miksi me olemme kansana ja lahtelaisina siinä tilanteessa, kun olemme? Elämme Orpon ja Purran enemmistöhallituksen Suomessa ja sen tekemiset vaikuttavat meihin kaikkiin myös kuntatasolla – pidimme me niistä tai emme. Seuraavan kerran Suomessa äänestetään vaihtoehdoista keväällä 2027 jollei hallitus kaadu sitä ennen.

Olen pitkän ja huolellisen harkinnan jälkeen päättänyt, että en asetu ehdolle tänä keväänä kunta – tai aluevaaleissa. Aloitin politiikassa juuri kuntavaaleilla 2012 ja olen toiminut sen jälkeen valtuutettuna 12 vuotta. Tähän aikaan mahtuu kuusi vuotta sairaanhoitopiirin puheenjohtajatehtäviä niin hallituksessa kun valtuustossa, neljä vuotta Lahti Energian varapuheenjohtajana, kymmeniä tai itse asiassa satoja tapaamisia, kohtaamisia ja kokouksia maakunnassa ja Lahdessa. Takana on samalla noin 10 vuotta työtä kansanedustajana, neljä vuotta ministerinä ulkoministeriössä, kuusi vuotta SDP:n varapuheenjohtajana ja yhdeksän vuotta SDP:n puoluehallituksen jäsenenä sekä neljä vuotta Pohjoismaiden Neuvostossa.

Nyt toimin eduskunnassa perustuslakivaliokunnan ja ulkoasianvaliokunnan jäsenenä sekä suuren valiokunnan (EU – asiat) varajäsenenä (jossa läsnäoloa kuitenkin tarvitaan) ja Euroopan turvallisuus ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n parlamentaarisen valtuuskunnan jäsenenä. 57 maan järjestön, jossa Suomi toimii nyt puheenjohtajana ja joka on ainoa olemassa oleva yhteistyön foorumi Vladivostokista San Fransiscoon pääpaikkana Wien.

Eduskunnassa työ on muuttunut entistä tiiviimmäksi ja edes maanantaipäivät eivät ole samalla tavalla vapaita paikalliseen tai maakunnalliseen tekemiseen kuin ennen. Olen myös jo aiemmin tuonut esille sen, että Ruotsissa kansanedustajat eivät osallistu kuntapolitiikkaan tai alueiden päätöksentekoon. Kansanedustajan työtä tehdään 100 prosenttisesti. Suomessa monet edustajat ovat mukana ainakin kahdella tasolla tai jopa kolmella ja voi hyvin kysyä kuinka hyvin silloin pystyy paneutumaan kaikkiin asioihin tarvittavan syvällisesti. Pelkkä läsnäolo kokouksissa ei pidä olla se mittari.
Tämä ei tarkoita, ettenkö voisi vaikuttaa ja olla mukana kehittämässä Lahtea ja maakuntaa laajemmin. Itse asiassa näen sen jopa niin, että nyt minun on helpompi keskittyä niihin valtakunnan tasolla asioihin, jotka todella vaikuttavat meidän lahtelaisten arkeemme.

Työ jatkuu myös Etelä-Lahden Demareissa tiiviisti ja olen mukana aktiivisesti myös kampanjatyössä. Luvassa on ajankohtaista keskustelua Lahden työllisyyden parantamisesta, energia-alan tulevaisuuden ratkaisuista sekä myös Lahden liikenneyhteyksistä, joissa mustia pilviä on näkyvissä raideliikenteen ostopalveluissa (poikittaiset yhteydet) uusista tieverkkoinvestoinneista huolimatta. Urheilussa ja kulttuurissa puhumme tietenkin teatterin ja sinfoniaorkesterin merkityksestä sekä uuden monitoimiareenan ja olosuhteiden merkityksestä kaikille palloilulajeille ja harrastamiselle.

Iso kiitos kaikille kollegoille ja niille kenen kanssa olen saanut tehdä 12 vuotta yhdessä työtä valtuustossa ja erityisesti Etelä-Lahden Demareille. Ilman teidän kannustustanne ja tukea en olisi koskaan edes lähtenyt politiikkaan.
Ainakin se on varmaa, että työt jatkuvat ja haasteet on tehty voitettaviksi!

Ville Skinnari

Viikon sunnuntain aiheena on ”Jeesus herättää uskon”. Monissa kyselyissä ihmiset sanovat uskovansa mutta ei niin kuin kirkko opettaa. Mielikuvissa ja ajatuksissa uskominen voi saada monenlaisia merkityksiä. Olenko silloin uskossa, jos kuulun kirkkoon? Tai vaatiiko uskominen jotakin poikkeuksellista, joka ei kuulu normaaliin elämään.

Ranskalainen Taizé-yhteisö, joka kokoaa vuosittain tuhansia nuoria yhteisen rukouksen ääreen, ei puhu lainkaan uskomisesta. He puhuvat ennen kaikkea luottamuksesta. Siihen on tavallisen nuoren ja aikuisenkin helpompi yhtyä. Me jokainen olemme ainakin toivottavasti saaneet kokea luottamusta. Parisuhde ei toimi, elleivät puolisot luota toisiinsa. Hyvä esimies luottaa alaiseensa ja uskoo hänen pyrkivän hyvään suoritukseen. Usein sanotaan, että jos ihmisten välillä ei ole luottamusta niin silloin ei ole mitään.

Kun seuraavan kerran pysähdyt pohtimaan Jumalaa ja sitä kaikkea mitä Hän on meille valmistanut, voit samalla pohtia luottamusta. Jumala luottaa sinuun. Hän antaa lahjansa sinun käyttöösi. Hän iloitsee ja riemuitsee sinusta.

Ville Hakulinen

Valituksi tuli Barkov. Hyvä valinta. Toiseksi tuli Hradecky. Hyvä valinta.

Jos minulta olisi kysytty, olisin jakanut palkinnon. Kumpikin sen ansaitsi. Näytöt kippareilla olivat loistavat. Tosin mietityttää, että jalkapallolla on liki 300 miljoonaa harrastajaa, kiekolla 1,5 miljoonaa.

Jos joku jäärä tivaa, että sano nyt kumpi, niin mielipiteeni löytyy tämän tarinan lopusta.

Urheilugaala oli hieno ohjelma. Ennen puheissa kiiteltiin sitä, sitä ja sitä. Seuraavana päivänä puhuja varmaan huomasi, että kiittämättä jäi se, se ja se. Nyt on puheissa alkanut olla oikeaa asiaa.

Seurapiiritoimittajillakin riitti puuhaa. Kuka olikaan Sami Hyypiän daami? Minkäs ukon se Wilma Murto on kihlannut?

Mikko Ilonen toi esiin Veikko Kankkosen. Viki on minuakin opettanut. Ei oppi Messilän mäessä oikein tarttunut. Minna Kauppi puhui kauniisti: ”Urheillaan ihmisiksi!”

Mustafe Muuse se vasta puhuja oli. ”Jokainen voi ojentaa kätensä kaatuneelle.” Lasse Virenkin vetisteli. Muuse on ajatteleva nuori mies sanoillaan, että urheilu on siltojen rakentamista.

Mielipideasioita ovat osaltaan. Jalkapallonuoremme olisivat saaneet vuoden odottaa, nythän ovat ennen kisoja kuin puoliajalla. Tyttöjen EM-kultajoukkue olisi ansainnut pystin. Samoin jäi huomiotta selostajalegenda Tapio Suominen. RIP.

Yksi lahtelaisen urheilun elämäntyön on tehnyt Kari Kangasaho. Hänet voisi jossain banketista palkita isosti niin jalkapallon pelaamisesta kuin valmentamisesta. Ja muustakin, onhan miehellä jo Respect-titteli ja Salpausselän kisojen talkoomitali. Onnittelut Kängi! Sen juhlapuheen haluan kuulla.

Hradecky.

Raine Järvinen