Kohta on palmusunnuntai. Suomessa korvataan palmunoksat pajunkissoilla, täällä kun eivät palmut kasva eikä luonnossa ole vielä oikein mitään muuta elävää kuin pajunkissat. Niitä meillä koristellaan virpomavitsoiksi. Pajunoksia heilutetaan palmujen korvikkeena, kun otetaan vastaan Jeesus-kuningasta. Samalla toivotetaan terveyttä ja siunausta… kaikki tuoreeks’ terveeks’.

Aasikin on meillä aika vieras eläin. Meillä suomenhevoset olivat arkisia työeläimiä, niillä Jeesus olisi ratsastanut, jos hän olisi elänyt täällä pohjoisessa. Palmusunnuntain tapahtumissa pitää siis vähän täällä Suomessa soveltaa. Mutta yhtä en tästä kertomuksesta vaihda. Jeesus pysyy tapahtumien keskuksessa, häntä ei voi millään tai kenelläkään korvata.

Jeesus tuli Jerusalemiin juhlittuna auttajana, parantajana, opettajana, Jumalan lähettämänä messiaana. Kansa tunnisti hänet ja lauloi hoosiannaa. Jeesus lähti Jerusalemista kaupungin ulkopuolelle häväistynä ja pilkattuna, kuolemaan tuomittuna.

Jokaisella askeleellaan hän toteutti Jumalan tahtoa. Kaikessa Jeesus osoitti rakkauttaan ihmisiä kohtaan. Rakkaus ilmeni hyvissä teoissa, se tuli todeksi ristillä, kun Jeesus otti kantaakseen kaikkien ihmisten synnit. Hän levitti kätensä ja näytti: näääääin paljon teitä rakastan.

Riitta Särkiö

Lahden Reippaan Suomen Mestari vuodelta 1970 ja viisinkertainen Cup-Mestari Olavi Litmanen täyttää tämän kuun 17. päivä 80.

Keskikentän hidalgon pelipaikka oli keskikenttä. A-maaotteluita kertyi viisi, pääsarjassa maaleja syntyi 40 ja otteluita 170. Maalisyöttöjä Manena tunnettu taituri antoi lukemattomia määriä. Mane oli myös osaava taklaaja.

Nykyisin Manen voi kesällä tavata torilla. Sinne vaan rohkeasti juttelemaan. Tarina ei lopu! Ja rohkeimmat voivat pyytää nimmaria.

Olin Reippaan harjoituksissa usein pallopoikana. No, Manen palloja ei usein tarvinnut juosta hakemaan. Manen laukaus oli kova ja tarkka, joskus lipsahti linjuriasemalle.

Kortteliliigassa pelasin Manea vastaan. Muistan kuinka hän jo vähän iäkkäänä Suurmäen kentällä nappasi minulta pallon, kirmaisi karkuun ja huikkasi vielä perään, että kiinni et saa. Enkä saanut, luulen.

Mane on tunnettu myös Mansessa. Kalevi Nupponen on Manen lapsuuden ystävä. Poikien aika kului Launeen kentällä. Kille sanoo Manea hyväksi harjoittelijaksi ja joukkuepelaajaksi.

Ilpo Talvio lähettää terveisiä sanoin:- Kiitos, että nostit minut Reippaan edustusjoukkueeseen ja kiitos Puma-nappulakengistä. Muistan aina numero seiskan Kisapuistosta.

Mane pelasi Reippaassa jo juniorina. Hän myös valmensi peliuran jälkeen seurassa. Huhu kertoo, että peliuran huippuvuosina oli seurauskollisuus koetuksella, sillä ainakin kerran oli siirto naapuriseuraan allekirjoitusta vaille. Muste kuivui.

Kovapuheinen maalivahti Harri Holli äityy myös kehumaan Manea. Kaikki me yhdymme lämpimiin onnitteluihin.

Reipas hoi! Mielestäni olisi jo aika nimetä Mane Reippaan Kunnialegioonalaiseksi numero 80. Se kun on aikanaan unohtunut…

Raine Järvinen

Suomessa käydään sunnuntaina alue- ja kuntavaalit. Asiallisen kunta- ja sote keskustelun keskellä on syytä katsoa myös sitä tosiasiaa, mistä vaaleissa ei ole puhuttu. Samaan aikaan, kun leikkaukset ihmisten arjesta ja kaikkein heikommassa asemassa olevien palveluista ovat ajankohtaisesti pöydällä, Suomessa tehdään valtavan isoja linjauksia miljardien sitomista tuleville vuosille puolustukseen. Mistä kaikesta tämä on pois, jos Suomen talouskasvu kyntää edelleen, kuten viimeiset vuodet? Tästä ei ymmärrettävästi ole haluttu puhua. Tai siitä, miten monta miljardia Suomen kansallista varallisuutta on sulanut viimeisten vuosien aikana pörssissä (esim. Neste Oyj), kiinteistöjen arvoissa, yms. ja miksi? Tällä en tarkoita, että puolustukseen ei pitäisi panostaa, vaan haen tasapainoa, miten me jatkossa voimme rahoittaa yhteiskunnan lakisääteisiä peruspalveluita. Tai meillä ei esimerkiksi ole lääkehuolto ja saatavuus kunnossa (suurvalloilla Intia, Kiina, USA tässä jättirooli) me olemme tilanteessa, jossa aseita ei edes tarvita Euroopan ja Suomen kukistamiseksi.

Tähän liittyy suoraan Suomen kansantalouden tilanne ja tulevaisuus sekä oman teollisuutemme suorituskyky. Keskiviikkona ministeri Wille Rydman esitteli hallituksen teollisuuspoliittisen selonteon. Keskustelussa korostettiin ennustettavuuden merkitystä. Sitä hallitus ei ole tehnyt: poukkoilusta esimerkkinä makeisvero-sekoilu ja vaikutukset Fazerin – jätti-investoinnin lykkääntymiseen Lahdessa. Suomen talouskasvu on ollut vuonna 2024 negatiivinen eli -0,2 prosenttia. Nyt on iloittu sitä, että vienti on lähtenyt kasvuun ennen Trumpin tullilinjauksia. Onko todella näin? Ihmettelin itsekin tätä asiaa. Mistä se kasvu nyt olisi tullut? Tilastot eivät kuitenkaan valehtele. Vienti on kasvanut vuoden takaisesta, mutta miksi? Koska silloin Suomi oli lakossa. Mitään todellista kasvua tämä siis ei kuitenkaan ole. Orpon hallitus ei ole parantanut suomalaisten ulkomaankaupan eli viennin ja tuonnin kilpailukykyä, päinvastoin. Ilmeisesti ei vain eletä samassa maailmassa suomalaisen teollisuuden kanssa. Logistiikan kustannuksia on lisätty satama-, ja rata- ja väylämaksujen nostoilla samaan aikaan, kun Suomi on geopoliittisista syistä se viimeinen maili eli pääteasema koillisessa Euroopassa. Tai miten julkisuudessa suuren huomion saaneen Risto Murron työryhmän selvitys nyt palvelee Suomen kasvua? Puheenvuorossani sanoin, että odotin pääministeriltä enemmän. Miten Suomi ja EU nyt asemoi itsensä suhteessa muuhun maailmaan ja etenkin, miten Suomi nyt lähtee nopeasti tekemään kasvua sellaisten maiden kanssa, missä luottamusta edelleen on?

Lahdessa olisin toivonut vaalien alla enemmän visiointia ja tavoitteita esimerkiksi Lahden yhteyksien kehittämiseksi eri ilmansuuntiin. Nyt näyttää, että Orpon ja Purran hallitus on jättämässä poikittaisliikenteen rahoituksen esim. Lahti – Riihimäki välillä ilman tukea vuodesta 2030 alkaen. Lahden tulisi rakentaa myös paikallisia yhteyksiä ja esittää uuden seisakkeen rakentamista Hennalaan palvelemaan Etelä-Lahden asukkaita ja kasvua. Sen Etelä-Lahti ansaitsisi kaikkien viime vuosien takaiskujen jälkeen.

SOTE- sektoriin nykyisen kuuluva pelastustoimi on sekin saanut yllättävän vähän huomiota Lahdessa ja Päijät-Hämeessä. Kyse on kuitenkin yhteiskunnan kannalta aivan keskeisistä toiminnoista. Siksi toivon, että Hyvinvointialue valitsee meille Päijät-Hämeen hyvin tuntevan pelastusjohtajan, jolla on vahva oman alueen ja henkilöstön tuki.

Ville Skinnari

Otsikon asiaa mietin, kun olen seuraillut Pelsujen mahalaskuja. Ei Lahti kuitenkaan ole sama kuin Pelicans, vaikka Suomessa seura tunnetaan ja se kiinnostaa. Siis en laita otsikkoon kysymysmerkkiä.

Lahdessa ei juuri nyt pärjätä aikuistasolla kummoisesti. Muistetaan kuitenkin kaukalopallon hopea ja ringeten pronssi. Kun vielä Pelsu hoitaa Jokerit ja LaBa nousee koriksessa, niin jo alkaa hymyilyttää ellei ihan naurata. Lahti is back!

Ja lisää hyvää mieltä tulee, kun muistutan lahtelaisesta junioriurheilusta. Siellä pärjätään. Kiekossa kamppaillaan mitaleista kahdessakin ikäluokassa, ringetessä jo mitali tuli. Salibandyssä on ollut voittoisa kausi, vaikka ihan loppuun ei riittänyt.

Tyttöjen 18-joukkue piinasi suurta Classicia Inka Tervon ja molari Anna-Sofia Marttiinin johdolla. P22:ssa LaSB taipui jatkoajalla Happeelle, vaikka porukka teki huiman nousun 5-5:een ilman maalivahtia, kiitos Joona Karjalaisen ja Pietari Porttikiven osumilla.

Yksilölajeissa lahtelainen nuori pärjää useassa lajissa kuten yhdistetyn Maailmanmestari Heta Hirvonen. Tervepäinen 16-vuotias menee vielä pitkälle Hiihtoseuran ja Lyseon opein.

Ilahduin, kun luin Hetan ajatuksia Lahden toisesta päälehdestä. ”Urheilu on aika paljon enemmän kuin pelkät tulokset. Elämässä on aika paljon muutakin kuin urheilu.” Kaikkea hyvää urheiluun ja elämään Heta.

Jos vielä joku urppaa Lahden urheilumainetta, niin pisteeksi iin päälle heitän Kortteliliigan. Se liikuttaa, luo tunnetta ja elämysten kautta terveyttä. Mitäpä sitä muuta! Jatkakaa harri helmiset ja muut!

Ai niin Pelicansin naiset kiekkoilivat sarjanousun, onnittelut. Jos eivät miesporukat miehisty, voisi otsikoksi jatkossa veivautua Lahti, naisurheilupääkaupunki. Ehdotan kovaa satsausta tyttölentikseen muiden lajien ohella.

Lopuksi muistutus, että Veikkausliiga alkaa. Siinä ei tänä vuonna pelaa FC Lahti, toki ensi vuonna taas pelaa. Odotukseni eivät ole muuttuneet. Kunpa HJK ei voittaisi. Mestari on Ilves tai Kups, sanokaa minun sanoneen.

Raine Järvinen

Trump on aloittanut laajat tullitoimenpiteet, joita hän kutsuu ”vapautuksen päiväksi” ja Yhdysvaltojen ”taloudellisen itsenäisyyden julistukseksi”. Toimenpiteisiin kuuluu 10 prosentin yleinen tuontitulli kaikille ulkomaisille tuotteille, sekä korkeammat, maakohtaiset tullit, jotka kohdistuvat erityisesti maihin, joiden kauppatase Yhdysvaltojen kanssa on ylijäämäinen. Esimerkiksi Kiinaa koskee 34 prosentin tulli, Suomea ja muuta Euroopan unionia 20 prosenttia, Japania 24 prosenttia ja Vietnamia 46 prosenttia. On selvää, että EU:n tulee tähän vastata ensin neuvotellen, mutta lopulta omilla vastatoimilla

Trump perusteli näitä toimia pyrkimyksellä elvyttää Yhdysvaltojen teollisuutta ja vähentää kansallista velkaa. Hän kuvaili tätä hetkeä ”yhtenä tärkeimmistä päivistä Amerikan historiassa”. Lisäksi Trump ilmoitti 25 prosentin tullista ulkomaisille autoille, teräkselle ja alumiinille, mikä tulee vaikuttamaan merkittävästi esimerkiksi Brittien autoteollisuuteen.

Suomelle tämä tarkoittaa merkittäviä haasteita viennille ja taloudelle. Tullit lisäävät kansantalouden epävarmuutta ja hankaloittavat erityisesti pk-yritysten vienti- ja tuontistrategioita. Samalla ei-amerikkalaisten maiden keskinäinen kauppa kasvaa, kun USA nähdään yrityksien taholla entistä riskipitoisempana. Tilanne ei ole uusi, koska tarkkaa kohdennusta teimme jo Trumpin ensimmäisellä kaudella. Suomi toimi EU:n puheenjohtajamaana vuoden 2019 toisen puolivuotisjakson. Kappapolitiikka on EU:n mandaatti eli Suomi ei tee sitä yksin.

Nyt tilanne on laajempi ja Trumpin tulleilla (ja niihin tulevilla vastatulleilla) on pitkiä, monitasoisia vaikutusketjuja. Esimerkiksi Kiinan vienti tulee jatkossa suuntautumaan uudelleen.

Siinä Trump on oikeassa, että hän tekee historiaa. Yhdysvallat romuttaa nyt sitä, mitä se on itse ollut synnyttämässä II maailman sodan jälkeen. Eli maailman vapaakauppaa, markkinataloutta ja monenkeskistä maailmaa. Sillä politiikalla sai myös paljon kavereita. Se on luonut maailmaan paljon vaurautta ja näyttänyt globalisaation hyvät puolet. Toki ne huonotkin.

Tuoko tämä USA:lle lisää kilpailukykyä tai auttaa maata kestävään kasvuun? Onko USA:lla sellaista tehokkuutta ja tuottavuutta esimerkiksi perinteisessä teollisuudessa? Päinvastoin. Aasian maat katsovat nyt toisiaan ja uusin silmin. Japani ja Korea ovat tässä keskeisiä, samoin nouseva Vietnam ja väkirikas Indonesia. Miten he asemoivat nyt itsensä suhteessa Kiinaan ja mitä tekee Kiina? Miten EU kehittää suhdettaan Kiinaan? Saako EU vihdoin valmiiksi kauppasopimuksia Intian kanssa? Tai Etelä-Amerikan Mercosur – maiden? Varmasti Brysselissä pohditaan myös vapaakauppasopimuksen polkua USA:n kanssa. Matalan talouskasvun EU ei voi jäädä tässä surkuttelemaan, vaan nyt pitää toimia nopeasti.

Suomalaisille yrityksille tämä tarkoittaa, että suhteita pitää tiivistää muiden päävientimarkkinoiden kanssa. Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella. Tässä politikoilla on rooli, joka myös nykyisten ministereiden ja valtiojohdon pitää ottaa.

Ville Skinnari

En ole vuosiin kytännyt mäkihyppyä, mutta viime lauantaina puhelin hälytti 18.20. Halusin nähdä jermujen Janne Ahosen ja Toni Niemisen hypyt. Hienosti vetivät lähes vanhat miehet. Ehkä tästä alkaa mäkihyppymme uusi nousu. Antti Aaltokin väläytti.

Voihan olla vaarallistakin kivuta mäkeen vuosien tauon jälkeen. Mutta mäkimiehet ovat tunnetusti huimapäitä. Enkä suosittele comebackia edes ex-maalivahti Raimo Rinkiselle, jolla olisi ollut hieno ura mäessäkin, mutta päätti loistaa Reippaan maalilla.

On tässä itsekin hypätty. Paras leiskautus, jos niin voi sanoa, oli edesmenneestä Lohkon mäestä. En tiedä metrejä. Kaaduin, selkään sattui pirusti ja itketti koko kotimatkan. Se oli viimeinen hyppyni.

Salpausselälle nähtiin toinen historiallinen kaksikko, kun Mieto ja Wassberg kohtasivat. Hiihto sujui Jussin mukaan vanhasta muistista. Mukavaa, kun näitä entisajan tähtiä tuodaan esiin.

Ehdotan, että ensi kesän futismatseissa lahtelaisen jalkapallon kultamiehet laukovat pilkkuja FC Lahden junnuveskareille. Saisivatko esimerkiksi Jari Rinne, Risto Rautemaa, Keijo Kousa tai Ispi Lius yhtään palloa perille? Luulen, ettei Juha Annusen tykkiä torjuisi kukaan eikä ovelasti sujauttavan Seppo Nordmanin sijoitusta.

Jääkiekkoon sama homma fiilistä nostamaan. Pile Koskinen ja Piri näyttämään mallia erätauoilla ja mukaan ne, jotka vielä osaavat luistella.

Katselin Sappurin kisoja töllöstä. Lähinnä ihailin maisemia. On se Lahti makea mesta! Kun saadaan suomalaiset pärjäämään, alkaa kisoissa olla ruuhkaa kuin ennen vanhaan.

Mietin, että minulle Lahdessa on kolme merkkipaalua. Radiomastot, hyppyrimäet ja kaupungintalon kello.

Vanhoista urheilijoista puhuttaessa törmäsin torilla Raimo Summaseen. Kehui Lahtea. Pelasi Kiekkoreippaassa kauden 1981-82 tehoin 15+6. Kuvasi kautta, armeijavuottaan, sanalla värikäs ja puhkesi hörönauruun. Mitä lie tapahtunut, siihen aikaan sattui nimittäin sitä sun tätä.

Vitsikäs lukijani Matti sotki tähän vielä mukaan vanhoista puhuttaessa Raimo Helmisen. Mikä on lätkähistorian pisin kaksiminuuttinen? Raipe pääsi yksin läpi!

Mukavaa alkavaa huhtikuuta ja olkaa varuillanne ensi tiistaina!

Raine Järvinen

Paaston aikana on kristillisessä perinteessä ollut tapana hidastaa elämän vauhtia ja tarkastella mitä minulle oikeastaan kuuluu. Tätä voi tehdä sielunhoidollisesta näkökulmasta tai sitten vaikka spirituaalisesti. Monenlaiset tavat ovat rikkautta.
Viime sunnuntai teki paaston keskelle poikkeuksen. Silloin kirkkotekstiilit vaihdettiin paaston väreistä valkoiseen. Vietettiin siis juhlaa, eli ns. Marian päivää. Paaston keskelle ja katumuksen tunnelmaan tulee keskelle juhlan tuntu. Se valaisee meille, että pyhä paasto onkin ennen kaikkea valmistautumista pääsiäisen iloon.

Marian päivän jälkeen kirkkotekstiilit ovat taas palanneet tuttuihin paaston väreihin. Juhla on siis jäänyt taakse ja valmistautuminen jatkuu. Mikä voisi olla sinun juhlasi ja ilosi paaston keskellä? Uskon että meillä kaikilla on ilon ja riemun aiheita. Niiden löytäminen ja etsiminen kuuluu olennaisesti myös paastoon.

Ville Hakulinen

Kunta – ja aluevaalit ovat ovella ja se alkaa näkyä politiikassakin. Hyvä niin.

Hallitus on tehnyt merkittäviä leikkauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös koulutuksesta on leikattu, vaikka pääministeri Orpo lupasi sen olevan erityissuojelussa. Tämä on heikentänyt hoitoon pääsyä, vanhustenhoitoa ja peruspalveluita samalla, kun asiakasmaksut ja lääkkeiden hinnat ovat nousseet. Sairaaloiden päivystyksiä on karsittu, ja palveluiden saatavuus on heikentynyt. Ei ihme, että suomalaisten luottamus terveydenhuoltoon on laskenut.

Vuosi sitten hallitus päätti uusista leikkauksista. 170 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyspalveluihin, josta 100 miljoonaa euroa sosiaalihuollon palveluiden rajaamiseen ja 70 miljoonaa euroa erikoissairaanhoidon palveluvalikoimaan leikkaamiseen. Onko näissä kohteissa tosiaan vielä jotain, mistä on varaa leikata?  Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle, eli koulutukseen, kulttuuriin, nuorisoon ja liikuntaan, päätettiin kohdistaa uusi 75 miljoonan euron leikkaus. Sitä emme tiedä vieläkään, mihin näistä leikkaukset kohdistuvat ja vähän epäilen, että tähän selkeyttä saataisiin. Katsotaan. Siksi opposition välikysymys on nyt paikallaan. Se on myös opposition perustuslaillinen oikeus. Kansalaisilla on oikeus tietää mistä hallitus aikoo leikata.

Tämä on tärkeää kuntavaaleissa erityisesti siksi että koulut ovat olleet erityisen kovilla myös Lahdessa. Perusopetuksen lisäksi kyse on kaikesta kaupungin lakisääteisestä sivistystoimen laadusta ja kapasiteetista. Jokainen opettaja ja kouluavustaja tietää mistä tässä on kyse. Ryhmäkokojen pienentäminen on sekin tärkeä tavoite osana koulurauhan ja laadun palauttamiseksi.

Lahdessa kaupungintalollakin ymmärretään nyt, että tarvitaan uusia investointeja ja kasvua. Näivettämisen tie on nyt nähty.
Siksi olisi tärkeää hakea kasvua nyt yhdessä Päijät-Hämeen elinvoiman kannalta tärkeimpien toimijoiden eli perheyritysten kanssa. Mitä jos lahtelaiset perheyritykset pystyisivät kaksinkertaistamaan liikevaihdon seuraavien 10 vuoden aikana? Miten me voimme tätä kehitystä tukea kansallisesti ja kansainvälisesti? On selvää, että suurin osa kasvua tulee maailmalta. Millaisia toimia tarvitaan lisäksi paikallisesti? Miten Salpaus ja korkeakoulut (LUT, LAB) tukevat tätä kehitystä? Tätä teemaa en löydä lahtelaisesta keskustelusta. Otetaan se mukaan ja yhdessä. Rakentavasti ja luonnollisesti myös yritysten tarpeita kuunnellen.

Lahtelaisten koulutustason nosto tulee olla tekemisen ytimessä. Tästä kirjoitin jo pari viikkoa sitten. 100 uutta oppisopimus paikkaa ja työharjoittelupaikkoja lisää ja kesätöitä nuorille. Ammatillisen koulutuksen koulutusputkessa tämä on nyt selkeä heikkous. Todellista työkokemusta on vaikea saada. Tähän pitää saada muutos.

Ville Skinnari

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin Suomen vierailu osui tärkeään ajankohtaan. Suurvaltojen sopiessa asioista suoraan ja meidän eurooppalaisten yli on tärkeää, että meillä on tiiviit ja hyvät yhteydet.

Tapasin Zelenskyin ensimmäisen kerran Kiovassa vuoden 2019 loppupuolella silloisen tasavallan presidentin Sauli Niinistön kanssa. Hän oli silloin suhteellisen tuore presidentti ja opetteli vielä suurvaltapelin ja presidentin tehtävää. Näin 5 vuotta myöhemmin voi sanoa, että hyvin hän on suoriutunut enemmän kuin kovassa paikassa. Menemättä nyt liikaa yksityiskohtiin muistan hyvin yhden meitä lahtelaisia ja häntä yhdistävän asian. Presidentti Zelenskyi tunsi hyvin Ville Haapasalon, koska ovat kuvanneet yhdessä ilmeisesti enemmänkin.

Lahdessa Pelicans on tänä keväänä karsinnoissa parin finaalikevään jälkeen. Minulla on omaa kokemusta karsinnoista ja helppoja pelejä ne ei ole, vaan kaikkea muuta. Jos tästä hakee mitään hyvää, niin se on varmaan se, että nyt on mahdollista saada lipputuloja ja tarpeeseen. Jos ja kun lähdetään siitä, että Pelsu jatkaa liigassa niin jokainen euro on nyt tarpeet, jotta taloudellinen jatkuvuus voidaan turvata. Jokereista puhutaan paljon, mutta tosiasiassa heitä ei ole tällä kaudella testattu vielä kertaakaan. Liigan ja Mestiksen välinen ero on valtava. Ikämieskin voi tehdä hyvää jälkeä Mestiksessä, mutta liigajoukkueen kanssa et vain enää ehdi. Vauhti vain on niin paljon kovempaa. Perjantaina ollaan viisaampia, missä Jukurit ja Pelicans menevät. Kevät on ainakin jännittävä, jos ei muuta.
Kunta – ja aluevaalit ovat kohta, mutta keskustelu vaalien teemoista on vielä vaatimatonta. Toivottavasti todellisista vaihtoehdoista keskustelallaan ja myös ratkaisuista.

Sain viestiä Launeen kirjaston aktiiveilta ja aiheesta. Etelä-Lahdesta on viime vuosia viety Salinkallion yläkoulu, Tapparakadun päiväkoti, Launeen terveysasema, ja Salinkallion lukio. Tätä ennen lähti jo Lähteen alakoulu. Helena Juutilainen totesi minulle, että ”kirjaston lakkauttamisen jälkeen meille veronmaksajille tarjottuihin palveluihin jää vain katujen kunnossapito, joka sekin on huonosti hoidettu”. Sivistyksen puolustaminen on haastava laji. Se ei oikein ole muodissa. Samalla tavallahan Lahdessa joku kysyy, että miksi meillä on sinfoniaorkesteri tai teatteri? Tai ylipäätään kulttuuria? Se kertoo paljon nykyisen Suomen ja Lahdenkin henkisestä ilmapiiristä.

Meille on helpompaa tuijottaa televisiosta trumppien ja muiden tekemistä sekä mediasirkusta, mutta samalla pitäisi muistaa se mistä me olemme aikanaan lähteneet luomaan suomalaista sivistystä ja kulttuuria. Se on ollut pitkä tie. Silloin meillä oli oma visio jostain. Nyt seuraamme mitä muut tekevät ja kommentoimme sitä. Mutta mitä sitten?

Maailma oli erilainen, mutta tosiasiat eivät muutu miksikään.
Viikonloppuna kokoonnumme Lahden demariehdokkaiden kanssa Satamaraitille klo 12-14. Tervetuloa hernekeitolle ja keskustelemaan ajankohtaisista aiheista!

Ville Skinnari

Marianpäivä on iloinen pyhä keskellä paastonaikaa. Se pomppaa esiin violetista, hiljaisesta pääsiäiseen valmistautumisesta. Nyt ei katsotakaan pääsiäiseen vaan jouluun. Yhdeksän kuukauden päästä juhlitaan Jeesuksen syntymää. Marianpäivänä nuori äiti saa enkeliltä tiedon tästä tulevasta syntymästä.

Tässä enkelin ja nuoren naisen kohtaamisessa on mukana kristinuskon ydinasiat. Jumala ei etsi komeita, menestyneitä, suuria ja hohdokkaita ihmisiä. Hän ei noudata ihmisjärjen juoksua. Hän tarvitsi pojalleen äidin ja valitsi nasaretilaisen nuoren naisen tähän tehtävään. Maria yllätettiin. Hän suostui enkelin haasteeseen, vaikka ei tiennyt, mitä tuleman piti.

Marian osa oli suuri ja mitä vaikein. Mutta kyllä Jumala kutsuu jokaista ihmistä. Jokaiselle on oma paikka ja tehtävä ja kutsu. En ole saanut mitään elämäntehtävistäni enkelin tuomana yllätysuutisena, mutta silti koen, että Jumala on johdattanut eteenpäin.
Enkeli Gabriel sanoo meille saman kuin Marialle: Jumalalle ei mikään ole mahdotonta! Luota hänen apuunsa, vaikka hän antaa meidän välillä joutuakin avuttomuuteen ja hätään. Hän on suuri Jumalamme ja kuljettaa meitä joka päivä. Tapahtukoon meille, niin kuin hän tahtoo.

Riitta Särkiö