Arkistot: Kolumnit

Uskon ja Raamatun kieli on usein vaikeaa. Mutta onneksi uskon asioita voi kuvata vertauskuvilla. Jeesuskin puhui tosi monista asioista vertauksin. Hän sanoi: ”Minä olen niin kuin hyvä paimen, kuin maailman valo, minä olen elämän leipä.” Arjen asiat voivat kertoa meille Jumalasta.
Tulevan sunnuntain Vanhan testamentin kohta on yksi tällainen paljon puhuva vertaus. Jumala kehotti profeetta Jeremiaa menemään savenvalajan työpajaan ja katselemaan, mitä savenvalaja tekee. (Jer. 18:1–10). ”Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.”

Me olemme kuin savea Luojan käsissä. Hän muovaa, korjaa ja luo kokonaan uuttakin. Jumala tahtoo, että meillä olisi hyvä, syvä, turvallinen ja sisällökäs elämä Jeesuksen lähellä. Hän tahtoo, että rakastaisimme Jumalaa ja lähimmäisiämme. Tätä tarkoitusta varten hän kasvattaa ja muovailee meitä koko elämän ajan – ei siis vain lapsuudessa.

Jumalan silmissä mikään ei koskaan mene lopullisesti pilalle. Hän voi korjata sellaisetkin sotkut ja säröt, joiden edessä ihmiset menettävät toivonsa.

Mielessäni soi vanha Saviruukku-laulu: ”… Anna savelle uusi muoto. Tee minusta uusi ruukku. Niin rakkautesi nyt näytät, taas murtunutta käytät. Tahdon kertoa särkyneille, ei siruja heitetä pois. Kallista halpa savikin Mestarin kädessä ois.” (san. Liisa Pajunen, säv. Jukka Salminen).

Riitta Särkiö

Anteeksi suo. Siinä upean uransa lopettaneen Katri-Helenan yksi laulu, joka hätyyttelee omaa TOP-kolmostani. Siihen nousivat harkinnan jälkeen Anna mulle tähtitaivas, Syysunelma ja Joulumaa.

Anteeksi pyydän minäkin. Mieltäni on painanut kuinka rumasti viime kerralla soimasin palloliittolaisia pölkkypäiksi. En tee toiste enkä enää kutsu Palloliittoa Pöllöliitoksi.

Suoraselkäisesti pyyteli anteeksi myös HJK-Ilves -pelin erotuomari, joka liian hätäisesti heilutti punakorttia.

Tamperelaiset vaativat uusintaottelua ja tuomarille melkein vankilatuomiota. No, tekevälle sattuu. Annan anteeksi.

Kyselin tapahtuneesta lahtelaislähtöiseltä ex-huipputuomari Kai Natrilta, 169 pääsarjan peliä ja 48 kansainvälistä peliä viheltäneeltä.

Näin Kaitsu (mm):
– Tuomari oli liian lähellä tilannetta. Näkökulma hämärtyi, todellinen kuva vääristyi aivoissa ja se johti väärään tuomioon. Alitajunnasta nousi ajatus pelaajien suojelusta, näin uskon.

– Tuomari uskoi nähneensä raa’an taklauksen ja jatkoi tämän näkemyksen mukaisesti oikeutta aivan oikein. Tapahtui kuitenkin virhe, ihmisiä kun olemme. Tuomarin rankaisemiseen en näe mitään tarvetta.

Vetelin pelikielto peruttiin ja hän veteli jo maalinkin Oulussa.

Kesästä sen verran, etten voi olla mainitsematta Kangasalan Voiton riveissä saavuttamaani SM-kultaa. Se tuli puhtaalla pelillä ja olisi tullut, vaikka arat lahtelaiset olisivat uskaltautuneet mukaan.

Kyse oli kävelyjalkapallosta. Joukkueelle Primus motorina hääräsi Upon, Elevenin ja Karsan kasvatti Heikki Hopo Heinonen. Oma tilastoni näytti 0+3. Kolmonen ei ole maalisyöttöjeni määrä vaan ylipäätään syöttöjeni määrä sinne tai tänne.

Raine Järvinen

Eduskuntaryhmämme kohtasi tällä viikolla valtavan surun, kun kuulimme ystävämme ja kollegamme Eemeli Peltosen poismenosta. Eemeli oli nuoresta iästään huolimatta kokenut politiikan osaaja ja äärimmäisen viisas, aina ystävällinen ja luotettava mies. Hän oli siinä poikkeuksellinen, että malttoi rakentaa ja monipuolistaa osaamistaan avustajana ennen lähtöä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Istuin eduskuntaryhmän kokouksissa joka torstai häntä lähes vastapäätä. Hänen kasvoillaan oli aina iloinen ilme, mutta samalla ne kertoivat sen, että hän todella kuunteli ja ajatteli.

Hän ei ollut politiikan mutapainimanageri -osastoa, vaan puhtaasti asiakeskeinen, mikä on nykyisin suhteellisen harvinaista. Tällaista tragediaa on vaikea käsittää, saati ymmärtää. Yli puoluerajojen suuresti arvostettu mies on poissa, aivan liian varhain. Eemeli toimi eduskuntaryhmässämme avustajana ennen nousemistaan kansanedustajaksi 2023 eduskuntavaaleissa. Haluan osoittaa Eemelin läheisille ja perheelle syvimmät osanotot.

Washingtonissa ovi oli tällä viikolla auki eurooppalaisille päämiehille. Alaskassa presidenttien Trump ja Putin tapaamisessa oli yksi erikoispiirre, mistä Suomessa puhuttiin vähän, jos ollenkaan. Venäjän delegaatioon oli valittu mukaan talouden ja investointien raskasta sarjaa. Se kertoi ehkä siitä, että Venäjä halusi nostaa esille talouden, energian ja raaka-aineiden suuret kysymykset. Eli sitä mitä myös Trump haluaa. Diilejä, joilla on geotaloudellista merkitystä pitkällä aikavälillä. Miten öljy – ja kaasuvarojen kanssa toimitaan? Miten mineraalit? Kaasuputket? Omistuksilla on todella merkitystä’ ja ne vaikuttavat suoraan myös turvallisuuteen. Tässä yhtälössä Euroopasta on tulossa maksumies ja se on vanhalle maanosalle kova paikka.
Onko kyseessä alku todelliselle rauhanprosessille? Haluaako Venäjä sitä todella?

Pienelle Suomelle on tärkeää olla mukana tärkeissä pöydissä, etenkin EU:n ja Euroopan pitäisi ja pitää olla mukana. Mutta reaalipolitiikkaa on myös se, että ratkaisut tehdään suurvaltojen kesken. Silti jotain on muuttunut. Keskusteluja käydään ja dialogi on ainut vaihtoehto löytää ratkaisuja ja tulla kuulluksi.

Ukrainan kannalta vain yksi päämäärä on kestävä: itsenäisyyden, suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden säilyminen.

Ville Skinnari

Nyt puhun uimataidosta tai paremminkin uimataidottomuudesta. Upea kesä, lämpimät vedet. Piti tulla kauniita muistoja. Liian monelle tuli suru, hautajaiset ja kyyneleet.

Jotain pitää tapahtua. Lapset on saatava oppimaan uimaan. Mutta miten? Siinä vasta kysymys. Myös liikennekasvatus kaipaa remonttia.

Uimakouluja lisää ja paljon ja halvalla. Kesäisin rannoille uimaopettajia päivystämään. Kun kerran uimaan oppii, niin se kantaa läpi elämän. Ja vaikka vesikävely on suosittua, tekee välillä hyvää uida. Monipuolisuus kannattaa.

Joku ehdotti, että peruskoulun opet laitetaan pitkillä kesälomillaan uimaopettajaksi. Tyhmä idea, ei kajota opettajien lomiin. Kohta ei muutenkaan saada tarpeeksi päteviä kynttilöitä, vrt. Itä-Helsinki.

Suurin vastuu on tietysti vanhemmilla. He tietävät lastensa kyvyt. Jos kykyä ei ole, ei lasta pidä vedessä päästää hetkeksikään silmistään.

Pieni askel olisi se myös, että kuivalla maalla vaikkapa alkuveryttelyssä tehdään pienestä pitäen uintiliikkeitä. Sama seniorijumppiin.

Lohjalla asiaa ratkotaan osaltaan kokeilulla, että uimahallissa voi saunoa ja peseytyä uima-asu päällä. Nuorille on alastomuus este. Mikäs siinä, jos vesi säilyy puhtaana. Esimerkiksi Tampere seuraa kokeilua kieli pitkänä.

Lasten ja nuorten hukkumisten lisäksi on ollut paljon vesionnettomuuksia. Kalja, viina, vauhti ja vesi ovat huono yhdistelmä. Kiekkokaksikko Kontiola-Lucenius pärjää näköjään paremmin jäällä kuin vedessä. Onneksi ei tullut vainajia.

Jotain tarttis tehdä myös Palloliiton päättäjille. Kysyn vaan kuka puupää on tehnyt Ykkösliigan syksyn peliohjelman? Yhdeksän ottelun jakso sisältää kaksi kahden viikon taukoa. Toisen kahden viikon tauon jälkeen on yksi peli…

Veikkaan, ettei tätä ohjelmaa ole kukaan puupää tehnyt vaan työryhmä. Ei edes tekoäly moiseen pysty.

Raine Järvinen

Ihmisestä on sanottu, että hän Jumalan tai luomakunnan taloudenhoitaja. Tämä kuva on hyvä ja osuva monestakin syystä. Ensiksi ihminen laitettiin jo luomisessa ja paratiisissa viljelemään ja varjelemaan. Tähän tehtävään kuului lupa käyttää luomakunnan antimia.  Viljelyä on monenlaista, kasvatamme viljaa ja kasveja, eläimiä. Me viljelemme myös kulttuuria, taiteita, musiikkia ja kirjallisuutta. Se kaikki tulisi tapahtua yhteiseksi hyväksi ja hyödyksi niin, että myös heikoimmista pidetään huolta.

Tähän ihmiselle annettuun tehtävään kuului ja kuulu myös varjelu. Samalla kun meille annettiin lupa käyttää luonnon antimia ja luonnon varoja, annettiin tehtävä pitää niistä huolta. Ihminen on kuitenkin ahneudessaan tuhonnut luontoa ja kuluttanut luonnonvaroja yli niiden kantokyvyn. Siksi tarvitaan muistutusta, että lupaan käyttää sisältyy vastuu. Tänäkin päivänä ravintoa riittäisi tässä maailmassa kaikille, mutta nämä lahjat eivät jakaudu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Kirkon profeetallisen äänen tulisi muistuttaa kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kirkon ilmasto-ohjelman nimessä onkin kolme tärkeää sanaa: kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus.

Kuva ihmisestä taloudenhoitajana on siinäkin mielessä onnistunut, että taloudenhoitaja hoitaa toisen omaisuutta. Ihminen mielellään omii itselleen asioita, tavaraa. Mutta viimekädessä luomakunta ja kaikki on Jumalan. Myös me kuulumme hänelle. Kun tämän muistamme ja ymmärrämme, osaamme oikein suhtautua itseemme, toisiimme ja koko luomakuntaan.

Heikki Pelkonen,
kirkkoherra

Tällä viikolla saimme valtiovaraisministeri Riikka Purran budjettiesityksen. Yllätyksellistä siinä on se, että sitä ei ole tehty yhteisesti kaikkien hallituspuolueiden kanssa. Siitä tuli perussuomalainen kesäteatteri. Kaikki on PS:n taattua tavaraa. Leikataan maahanmuutosta ja kehitysavusta, mutta samalla koulutuksesta ja järjestöiltä viedään viimeisetkin siivet.

Orpon ja Purran hallitus nousi valtaan ja voitti vaalit lupaamalla leikata. Tosin 9 miljardista saatiin kasaan alle 3 miljardia ja Suomen velkaantuminen on suurempaa kuin aiemmin. Mutta Suomen kansa ja enemmistö äänestäjistä saa nyt sitä mitä halusi ja koko rahalla. Silti asioita pitää katsoa aina pidemmälle ja syvemmälle. Miten Suomi tai EU, jossa syntyvyys sakkaa, väkiluku laskee, osaaminen rapistuu ja investoinnit laahaavat voisi menestyä? Fazer ja Lahti tästä iloinen poikkeus tietysti.

Halusin avata keskustelun tulevasta hallitusohjelmasta ESS:n vieraskynässä viime sunnuntaita. Se kannatti, koska sain monta hyvää viestiä ja ajatusta takaisin, miten Suomea pitäisi korjata. Mutta vaikeaa on käydä Suomessa enää keskustelua suuremmista ”systeemitason” muutoksista.
Muistatteko vielä Risto Murron työryhmän ja 54 esitystä Suomen kasvulle? Et varmaan, koska siitä ei jäänyt käteen kuin 2 prosentin yhteisöveron alennus millä nyt ei ole suurta merkitystä. Jäätiin jälleen kerran sen kuuluisan pilkun väärälle puolelle.

Pakolaiskiintiöstä leikkaaminen tai sen poistaminen kertoo sen miten vähän Perussuomalaiset ymmärtävät maahanmuuton tai pakolaisuuden suunnitelmallisuuden merkityksestä. Ja Kokoomus on sivussa hiljaa. Miksi lahtelainen maahanmuuttajayrittäjä, joka työllistää 10 ihmistä pakotetaan palaamaan kotimaahansa? Siksi, että hän on kotoisin Irakista. Se tekee hänestä ”huonomman” ihmisen. Miksi Lahteen ei saada enää ulkomaalaispelaajia koripallossa tai se on tehty niin vaikeaksi, että ei kannata edes yrittää? Tätä on Suomi vuonna 2025.

Suurin muutos politiikassa on se, että politiikassa ei enää puhuta sisällöistä eli politiikan ytimestä. On vain identiteettipolitiikkaa omalle kohderyhmälle. Tämä kaikki on helppo ymmärtää. Suuremmat muutokset ovat vaikeita ja ne eivät myy mediassa tai kiinnosta somessa. On kiva ottaa somekuvia ja kertoa ketä on tavannut ja missä, mutta mitä sitten?

Tästä esimerkkinä tämän kesän poliittiset avaukset. Vielä 10 vuotta sitten kesälläkin käytiin vilkasta keskustelua yhteiskunnan ongelmien ratkaisuista. Nyt ei näin ole. Sama koskee kunnallispolitiikkaa. Onko kukaan Lahdessa edes esittänyt miten saisimme työllisyyden kuntoon ja sitä kautta Lahden talouden?

Viime valtuustokauden suurin ajatus oli myydä Lahti Energia. Alussa meitä oli pieni joukko sitä vastustamassa, mutta onneksi järki voitti. Toinen oli perusterveydenhuollon myynti Mehiläiselle, mikä sitten myös toteutui. Siinäkin jäin vähemmistöön ja omatkin pettivät. Kysymys on meidän tärkeimpien palveluiden ja yhteiskunnan toimivuuden ytimestä. Vai tiedättekö parempaa sijoituskohdetta kuin kunnallinen energiayhtiö? Tai varmempaa sijoitusta kuin perusterveydenhuolto? Yhteistä molemmille on, että niitä pitää myös omistajan kehittää ja siksi moni varmaan koki sen haastavaksi tehtäväksi. Halutaan hakea monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ja helppoja sekä lyhyen aikavälin ratkaisuja.

Tässä on nyt ehkä se suurin ero menestyneen Suomen tekemiseen. Meiltä puuttuu maltti ja näkemys tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia ja sitoumuksia. Kunnat ja valtio elävät kvartaalitaloutta, kun samaan aikaan muu maailma, EU:n ulkopuolella erityisesti Kiina pelaa maltilla pitkää peliä.

Ville Skinnari

Tämän viikon aihe on “Totuus ja harha”. Meille on määritelty jo pieninä tietyt säännöt joiden mukaan tulisi toimia. Älä varasta, älä kiusaa toista, kunnioita toisia ja niin edelleen.

Raamatun 10 käskyä antavat hyvät perusohjeet siihen miten meidän tulisi toimia. Kuitenkin joskus näemme harhan totuutena, joko alitajuisesti tai muiden ohjaamana. Sunnuntain evankeliumissa (Matt. 7:15-23) Jeesus varoittaa meitä harhasta joka ei ole helposti tunnistettavissa. Esimerkiksi jotkut ihmiset ovat kuin susia kietoutuneena valkoiseen lampaanvillaan, puhuvat korulauseilla vaikka sydämessään eivät tarkoita hyvää.

Kaikki astumme joskus harhaan yrittäessämme pysyä totuuden tiellä. Pohdimme kesän rippikoululaisten kanssa oikeita ja vääriä tekoja ja sitä voiko väärät teot joskus oikeuttaa hyvällä perustelulla. Emme löytäneet kunnollista vastausta, mutta totesimme että oli tilanne mikä tahansa olisi tärkeintä yrittää pysyä totuudessa. Niin Jeesuskin haluaisi meidän tekevän.

Jeesus painottaa, että pelkkä puhe totuudesta ei kuitenkaan riitä. Meidän tulisi elää todeksi Jumalan tahtoa. Totuus on elämään vaikuttava voima kun taas harha voi kulkea vierellämme täysin huomaamatta ja aiheuttaa silti tuhoa. Totuus Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan ei aina miellytä eikä aina ole helppo, mutta se tuo meille rauhan ja vapauden. Nuoren seurakunnan veisukirjan laulussa 70 sanotaan “Hän suojelee mua ansoilta ja vihollisen valheilta varjelee mua”. Kun turvaamme Jeesukseen, ei mikään harha voi erottaa meitä hänestä.

Saga Salenius,
kesäteologi

Olipas viime viikonloppu! Urheilua riitti tuutin täydeltä. Yleisurheilun lisäksi juutuin frisbeegolfiin. Hieno laji, menen kokeilemaan. Luulen, jotta kroppani ja pelisilmäni yhdistettynä vahvaan heittokäteeni tekevät minusta kuin luodun tähän lajiin. Huom. täytyi saada huumoria mukaan tähän juttuun.

Puolen Lahden ja koko torin tuntema urheilumies Hannu Nissinen täytti 70 vuotta. Miehen tahti urheilukentillä ei hiljene, eikä häneen sovi alkuunkaan Junnun laulun sanat ”mies kun tulee tiettyyn ikään ”.

Hannu on Upon Pallon kasvatti, joka jo junnuna hyppäsi Reippaaseen hankkimaan mitaleita. Maalinteko sujui luonnostaan, joskin minä näin miehessä luunkovan liberon.

Ikämiehenä Hanski on keskittynyt yleisurheiluun. Jopa moukari, kiekko, kuula ja keihäs lentävät pitkälle, ettenkö sanoisi kauas.

Baarit ovat vaihtuneet paareihin, joita tämä Kirveskadun lahja kantaa FC Lahden peleissä. Salppausselkä ja mäkihypyn toimitsijatehtävät, siis johtotehtävät, ovat tuttuja jo vuosien takaa.

Hannu hoiti opiskelut huolella itäisessä Suomessa. Hannun matikan tunneista on moni kiitollinen.

Jäähallissa tämän pellavapään näkee aina samalta paikalta. Hän ei huuda, ei pompi, ei laula, hän analysoi. Näkemys riittää siihen kuten torilla sivistyneeseen keskusteluun aiheesta kuin aiheesta.

Onnea Hannu! Olet kahvisi ansainnut.

Pelsun miehelle sopii Junnun laulun mukaillut sanat. ”Hannu on terästä, toiset tulee kaukaa perästä!”

Kiekkokausi alkoi. Saipa vei pitsin toistamiseen, vaikka Mikko Kousa lähti ja palasi kotiin.

Arvoituksellinen Pelsu avaa kautensa tänään, kun Jokerit tulee Lahteen. Meinasin tulla kysymyksiä ratkomaan, mutten pääse. Mene Sinä! Hanskin viekkuun.

Raine Järvinen