Lahden kaupunginvaltuusto näytti maanantaina varsin selvin äänin vihreää valoa pormestarimallille. Pormestarimallin hyviä puolia on tuotu esille julkisuudessa ansiokkaasti. Silti vasta muutamia vuosia sitten otetun päätoimisen ja puolipäivästen puheenjohtajien toimintamallia ei ole analysoitu millään tavalla. Mitkä ovat olleet todelliset tulokset? Palaveripäivien pituus ei ole oikea mittari, vaan Lahden asukasluvun, työllisyyden tai verotulojen kehitys ovat oikea mittareita. Kustannuksistakin on keskusteltu. Sen sijaan vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että nykyinen kaupunginjohtaja siirtyy eläkkeelle erittäin hankalassa tilanteessa. Suomessa on menossa historiallisen suuri hallinnon uudistaminen eli maakunta – ja sosiaali – ja terveysuudistus. Suomeen syntyy kokonaan uusi hallinnon taso eli maakunta, jos eduskunta hyväksyy kesällä hallituksen esityksen. Hyvinvointiyhtymään on jo liiankin kovalla kiireellä ja voimalla siirretty sosiaali – ja terveystoimiala. Sekin prosessi on edelleen kesken. Johtamisessa on ongelmia eri tasoilla kaikissa organisaatioissa. Lahti olisi tarvinnut suurten muutoksien keskellä erittäin osaavaa ja hallintojen eri rajapintoja tuntevaa virkamiesjohtajaa. Nyt ajaudumme kriittisessä vaiheessa eräänlaiseen välitilaan. Oli malli mikä tahansa, viime kädessä henkilökohtaiset ominaisuudet ja kyky johtaa ihmisiä ratkaisee kaiken.

Omassa puheenvuorossani korostin johtajan henkilökohtaisia ominaisuuksia, koulutustaustan merkitystä ja johtamiskokemusta. Kukaan avustaja tai päteväkin virkamies ei korvaa sitä tosiasiaa, että pormestarin tulee olla sellainen Lahden keulakuva, jolla on valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin toimiva yhteistyöverkosto valmiina sekä tarvittava osaaminen ohjata virkamiesvalmistelua. Voi kysyä olisiko pormestarimallilla päästy Lahdessa parempiin tuloksiin esimerkiksi matkailulle elintärkeissä hotelli – tai vapaa-ajan hankkeissa?

Keskiviikkona otin Radio Voiman haastattelussa esille Lahden pysähtyneisyyden urheilun – ja liikuntapaikkojen sekä matkailun rakentamisessa. Avainkysymys on haluaako Lahti olla mukana muun Suomen ja maailman kehityksessä ja haastaa todella Suomen kärkipaikkoja eri lajeissa ja matkailukohteena? Nykymenolla voin sanoa suoraan, että Lahti putoaa pysyvästi B – sarjaan. Enkä ole mielipiteeni kanssa yksin, vaan Lahden tilanne puhuttaa jo urheilupiireissä laajemmin. Mastokaupunki jää historiaan entisenä hiihto – ja palloilulajien suurkaupunkina, mutta jäljelle jäävät vain muistot. Tarvitaan kansainvälisen tason olosuhteita, intohimoa ja valmennusosaamista. Kaksi jälkimmäistä on varmasti olemassa, mutta olosuhteissa kunnianhimon taso on kauniisti sanottuna vaatimaton. Samalla puhutaan yksityisen rahan merkityksestä ja saatavuudesta, mutta todellisuudessa Lahden kaupungin valmistelevat malli eivät tarjoa yksityiselle liiketoiminnalle mitään syytä investoida esimerkiksi Kisapuiston hankkeeseen. Siksi on ajateltava laajemmin ja keskusteltava eri vaihtoehdoista ei vain puuhastelijoiden, vaan alan parhaiden osaajien kanssa. Ja myös asenteen on kaupungintalolla muututtava. Jatkuvan ongelmista ja esteistä puhumisen sijaan on opittava puhumaan mahdollisuuksista ja ongelmien ratkaisemisesta.

Ville Skinnari

Sunnuntaina vietetään kirkkovuodessa Marianpäivää. Silloin ylistetään Mariaa, josta jo nuorena tyttösenä tuli Jeesuksen, Vapahtajamme äiti. Marian tarinan äärellä mieleeni nousivat monet Mariat Afrikassa, Angolan maaseudulla. Nuo vastuunkantajat, monien huolten ja työn alle uupuneet naiset. Nuorina raskaaksi tulleet, monia lapsia synnyttäneet ja kasvattaneet äidit. Moni on elänyt koko elämänsä omassa kylässään, lapsistaan ja kodistaan huolehtien. Valinnanvaraa tai –vapautta toisenlaiseen elämään ei juuri ole.

Shangalalan raamattukoulussa näiden tavallisten naisten, äitien ja vaimojen, oli mahdollisuus opiskella puolisoidensa rinnalla. Moni noista naisista osasi vain oman kylänsä kieltä, eikä lukeminen maan virallisella kielellä, portugalilla, onnistunut. Ujoina ja epävarmoina nuo pappien puolisot tulivat raamattukouluun opiskelemaan raamattua, pyhäkoulun pitämistä ja muita seurakunnassa tarvittavia taitoja.

Opiskelun aikana noissa naisissa tapahtui iso muutos. Uusien taitojen oppiminen ja yhteys muihin samassa elämätilanteessa oleviin naisiin sai monen naisen kukoistamaan. Miten suuri olikaan erään naisen ilo, kun hän hitaasti mutta varmasti oppi lukemaan kertomuksia omasta raamatustaan ja opettamaan niitä myös lapsille seurakunnan pyhäkoulussa. Oma osaaminen ja uudet taidot antoivat itseluottamusta ja tunteen siitä, että minäkin olen tärkeä.

Marian tavoin nuo naiset ottivat Jumalalta saamansa tehtävän vastaan. He lähtivät palvelemaan seurakuntiaan puolisoidensa rinnalla, epävarmuudesta kasvoi luottamus ja ilo. Jumalaansa luottaen he uskalsivat antaa omat lahjansa Jumalan käyttöön ja yhtyä Marian ylistykseen:

Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
niin kuin hän on isillemme luvannut.

Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta vuoden 1918 sisällissodasta. Lyhyt mutta verinen sota tappoi suoraan ja välillisesti kymmeniä tuhansia ihmisiä ja repi haavoja, joista osa on pysynyt auki näihin päiviin asti.
Sisällissota on yhä jännitteinen ja ristiriitainen ilmiö. Se on tutkituimpia vaiheita Suomen historiassa.

Tapahtumahistoria tunnetaan, mutta monista henkilökohtaisista kokemuksista on vaiettu tai puhuttu peitellysti.
Sisällissodan muistamista on leimannut – ja vielä 100 vuoden jälkeen leimaa – syvä jako sodan osapuolten välillä. Kummallakin osapuolella on omat muistomerkkinsä, tärkeät päivämääränsä ja tarinansa.

Muistot sisällissodasta elävät merkityksellisinä, vaikka sodan itse kokeneista juuri kukaan ei ole enää hengissä. Kokemukset sodasta ovat siirtyneet tarinoina seuraaville polville. Vaikeneminen on aiheuttanut omanlaisensa tarpeen muistamiselle. Siksi Lahden seurakuntayhtymässä järjestetään sotamuistojen muisteluryhmiä. Niiden tavoitteena on se, että osallistujat voivat jakaa henkilökohtaisia sotamuistojaan, tulla kuulluksi ja myös osalliseksi erilaisista kertomuksista ja kokemuksista.

On hyvä etsiä viettää vuoden 1918 muistoa etsimällä näitä uusia, jakolinjoista vapaita tapoja. Niin voimme etsiä sovitusta ja yhteistä pohjaa, joka voi näyttää tietä eteenpäin ja antaa toivoa muidenkin sisällissotien ja konfliktien repimällä maailmalle. Yhteyden etsiminen ja rauhan rakentaminen ovat liittymistä Jumalan työhön.

Tervetuloa Launeen kirkkoon sunnuntaina 11.3.2018 viettämään Leipäsunnuntaita ja sisällissodan 1918 muistosunnuntaita. Messun jälkeen voi ilmoittautua muisteluryhmiin.

Pastori Kati Saukkonen

Yuval Noha Harari on kirjoittanut kaksi huimaa teosta , jotka puhuttavat nyt ajattelevia ihmisiä, missä he sitten sattuvatkin kohtaamaan. Hararin teokset Sapiens- ihmisen lyhyt historia ja Home deus ovat todella mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä teoksia, jotka ovat paitsi tietynlaisia dystopioita, myös seikkailukertomuksia tietoisen ihmisen kamppailusta tekoälyä vastaan.

Harari on Jerusalemin hepreankielisen yliopiston historian professori, joka raottaa meille ovea ihmiskunnan lähitulevaisuuteen tavalla, joka saa meiltä lukijoilta jopa hiukset nousemaan pystyyn. Harari maalailee ja kertoo meille varsin uskottavaksikin kehityskoulusta, johon olemme ajautumassa, kun älyn ja tietoisuuden suhde muuttuu aivan kohta radikaalisti. Vaikka korkea äly on tähän päivään saakka kulkenut käsi kädessä tietoisuuden kanssa, on tuo ohut sidos nyt Harain mielestä katkeamassa, ei- tietoisten algoritmien siepatessa valtaa ja kulkiessa kehityksen vanavedessä.

Äly on välttämätöntä, mutta Harari mielestä vanhakantaiselle tietoisuudelle orgaanisten algoritmien alustana ei kenties ole tarjolla muuta kuin pelkääjän paikka lentävässä robottiautossa. Ihmiset ovat verrattavissa tuotantoeläimiin, joiden tietoisuuden kunnioitus ei ole ollut vuosituhansien aikana kovin suuressa huudossa ja arvossa, ja suunta on tehotuotannon ansioista heikentynyt. Siispä evoluution mittakaavassa voisi hyvin sanoa, että miksipä sama kohtalo ei koskisi myös tietoista ihmistä.

Harari on tuima näkijä, jonka mielestä ihmisiä työmarkkinoilta pois työntävät tietokonealgoritmit nousevat yhä keskeisempään asemaan, sillä “armeijat ja suuryritykset eivät pysty toimimaan ilman älykkäitä toimijoita, mutta vitsi piileekin juuri siinä, että ne eivät tarvitse tähän tietoisuutta tai subjektiivisia kokemuksia”.

Mitä teemme silloin, kun jostain algoritmista tulee valtion tai suuryrityksen “ juridinen” toimija? Kehityskulkuja on monia. Se voisi suursijoittajana haastaa “alemman tason” ihmiset oikeuteen. Tällä hetkellä alati viisastuvat algoritmit päihittävät ihmisen muistamisessa, sakissa, analysoinneissa, ja monissa kognitiivisissa taidoissa, joissa ei ole varaa erehtyä ihmisen tavoin. Errarum humanum est eli erehtyminen on inhimillistä ei enää päde, kun on kyseessä miljoonien ihmisten henki suurissa avaruushankkeissa tai miljöösuunnittelussa.

Kirjat kannattaa lukea, sillä Harari kertoo tarinansa mielenkiintoisesti. Uskonto eli humanismi on tehnyt ihmisestä jumalan. Vaikka kosminen yksinäisyys ahdista meitä, ei ihmisen itseluottamuksella ole rajoja. Kuolemattomuus, ikuinen onni ja jumaluus ovat tässä työlistassa päällimmäisinä. Tässä täydellisyyden tavoittelussa pesii myös Hararin mukaan inhimillisen kuoleman siemen. “ Onko ihmiskunta taaksepäin katsoen vain pelkäksi väreilyksi osoittautuva kosminen datavirta”? Niinpä!

Juhani Melanen

Kansainvälisesti tai ihan kotimaisestikin katsottuna uudet työpaikat ja investoinnit syntyvät pääväylien ja kehäteiden ympärille. Pääkaupunkiseudun kehäteiden näkymä on nyt aivan erilainen, kun se oli vielä kymmenen vuotta sitten. Helsinki – Vantaan lentoaseman lähistölle on syntynyt kymmenien tuhansien työpaikkojen keskittymä. Vantaan kaupungin työllisyysaste on parantunut kohisten ja on jo maan keskiarvon tasolla.

Lahden kaupungintalolla ei ilmeisesti uskota enää niihin työllisyysvaikutuksiin, joita kehätietä markkinoidessa mainostettiin. Ainakaan työpaikkojen positiivista vaikutusta verotuloihin ei ole kirjattu vuoteen 2022 ulottuvaan talousennusteeseen. Miksi tällä asialla on suuri merkitys? Se vaikuttaa suoraan pidennän aikavälin tulo – ja menoarvioon eli siihen miten paljon opettajiin tai muihin kaupungin perustehtäviin on rahaa tulevina vuosina käytössä.

Ajaessa Helsingistä Lahteen etelän suunnasta moni pysähtyy miettimään mitä kaikkea Launeen alueella voisi olla jo nyt rakennettuna tai edes suunnitelmissa. Rehellisesti sanottuna rautatieasemaa ja matkakeskusta lähestyttäessä näkymä voisi olla kauniimpikin. Vanhat ja ränsistyneet toimitilat eivät houkuttele kasvuyrityksiä. Rautatieaseman pysäköinti ja sen tulevaisuudenkin ongelmat eivät ainakaan houkuttele uusia asukkaita Lahteen. Aseman alueen lisäksi myös Laune on kehityksen ytimessä. Siksi tuntuu omituiselta, että Lahteen havitellaan edelleen vain peltomarketteja. Nyt pitää rakentaa kokonaisuuksia ja suunnitella koko Etelä-Lahdenkin rakentaminen pidemmälle aina vuoteen 2030 saakka. Tämä koskee myös Launeen perhepuiston aluetta, jonka suunnitelmia on tehty erilaisia ilman merkittäviä tuloksia jo vuosikymmeniä.

Lahden työttömyys on edelleen noin viisi prosenttia maan keskiarvon yläpuolella. Se on Lahden suurin ongelma ja asia, jonka eteen pitää tehdä töitä päivittäin. Lahti tarvitsee uusia asukkaita, osaajia ja työpaikkoja. Eritysesti korkean jalostusarvon työpaikat ovat kiertäneet Lahden kaukaa. Yliopiston (LUT) aloittaessa nyt on tilaisuus houkutella sellaisia yrityksiä Lahteen, jotka voivat tarjota työ- tai harjoittelupaikan. Osalla yrityksistä on myös vaikeuksia saada osaajia muuttamaan Lahteen. Asiaa ei ratkaista millään julistekampanjalla Helsingin kaduilla, vaan tarkoin räätälöidyllä täsmämarkkinoinnilla. Samalla pitää huolehtia niistä lahtelaisista, joilla ei ole esimerkiksi peruskoulun jälkeistä koulutusta. Heille pitää luoda mahdollisuus päästä työelämään.

Olen perjantaina ja lauantaina Vaasassa ja muualla Pohjanmaalla, jossa aktiivinen yliopisto, yrittämisen kulttuuri ja kansainvälistyminen ovat elinkeinopolitiikan ydintä. Vaasa menestyy kansainvälisesti viennissä erinomaisesti ja rahaa tulee palkka – ja verotuloina kaupunkiin eri tavalla kuin Lahdessa. Siellä ei ensiksi mietitä epäonnistumista, vaan lähdetään rohkeasti tekemään suuriakin kokonaisuuksia. Se ehkä selittää alhaisen työttömyyden ja yrittämisen vahvan kulttuurin. Kaksikielisyydestäkään ei ole haittaa – päinvastoin.

Ville Skinnari

PS. Lahden kehätien rahoitukseen oli muuten tarjolla 200 MEUR eurooppalaista TEN-T väylärahoitusta, mutta Helsingin Pisara–hankkeen kariuduttua se palautettiin Brysseliin. Erinomaista suomalaista liikennepolitiikkaa! Säästetään nyt sitten kouluista, sosiaali – ja terveyspalveluista, liikuntapaikoista, kotihoidosta – aivan kaikesta – kun olemme saaneet kovaa kuntarahaa Lahdesta ja Hollolasta lähes 100 miljoonaa euroa. Tämä ei siis ole Lahden tai Hollolan vika, jotka rahat lopulta maksavat, vaan valtion linjaus. Tähän pitää lisätä vielä se, että kunnat eivät tietenkään omista hankkeesta mitään – he vain rahoittavat. Hyvä diili, vai oliko?

Eteläinen naapurimme täyttää sata vuotta ja se huomioitava täälläkin siksi, että Viron kohtalo olisi saattanut olla yhtä hyvin meidän kohtalomme, ellemme olisi pistäneet kampoihin Neukkulalle niin maan pärkkeleesti noissa sodissa. Viro on ihme. Sata vuotta täyttävä Viro on ottanut neljännesvuosisadan aikana pikaspurtin teknologian, kulttuuri ja kansainvälisen politiikan huippumaaksi, jonka jalanjäljissä muut kulkevat. Tässä jutussani etsin syitä siihen, mitä virolaiset tekivät oikein ja me härmäläiset väärin?

Tämä 1,3 miljoonainen kansalla on maailman modernein sähköinen terveydenhuoltojärjestelmä. E- tervis on valtion ylläpitämä virtuaalialusta, joka perustuu viiteen keskustietojärjestelmään. Jokaisella kansalaisella on siellä oma “kotisivunsa”, johon on pääsy hänellä itsellään, omalla lääkärillä, terveydenhuollon työntekijöillä ja valituilla ulkopuolisilla. Järjestelmään päivittyvät sairasvakuutustiedot, diagnoosit, reseptit, lausunnot ja kävijähistoria. Jopa vammais- ja sairauseläkkeiden maksatus tapahtuu e- tervis kortin avulla. Me suomalaiset olemme kylväneet yhtyeensopimattomiin järjestelmiin jo yli 2 miljardia euroa, eikä homma toimi silti!!!!

Järjestelmäarkkitehti Artur Novek oli mukana kehittämässä tätä alustaa jo 1990 – luvulla . Hän kertoi lehdistöhaastattelussa viime viikolla, että hän selviää henkilökortillaan kaikessa arkena. Hän maksaa veronsa sillä, hoitaa raha-asiansa, äänestää ja allekirjoittaa työsopimuksensa. Järjestelmän pohjana on kansallinen palveluväylä X-road. Suomessa me hirttäydyimme vanhoihin järjestelmiin emmekä osanneet digitalisoitua yhteiskuntaamme laajemmin. Nyt viimein X- road on lisensoitu viimein Suomeenkin. Syy miksi Viro löi muun maailman ällikällä oli yksinkertaisesti se, että Virolla ei ole varaa olla tehottomia.

Viron digikehitys on myös mahdollistanut nuorten luovien ihmisten esille marssin. Esimerkkejä löytyy. Tallinn Music Week levittäytyy 2-8. huhtikuutta ympäri koko kaupunkia. Konserttielämä kukoistaa! Viro ottaa loikkia myös muualla. Virossa voi hakea nyt E- kansalaiskortin kuka tahansa. Viron kansalaisuutta sillä ei saa, mutta se mahdollistaa asioiden hoitamisen maan e- järjestelmillä. Nokkelaa!

Viro on innovatiivinen ja uudistuva, koska sen ei ole tarvinnut tukeutua vanhaan. On rohkeasti rakennettu uudelle pohjalla nopeasti ja ennakkoluulottomasti. Suomalaisten Sotelle siellä nauretaan avoimesti. Yrittäjille Viro on Mekka. Siellä ei ole sellaisia byrokraattisia koukeroita kuin Suomessa. Kioskille ei tarvitse hakea 15 lupaa, kuten meillä. Tietotekniikkayrityksiä syntyy ja kuolee päivittäin, mutta hyvä PÖHINÄ jatkuu!  Innovaatioita Virossa syntyy siksi, että siellä ei ole vanhoja vakautuneita tapoja. Viro joutui epämukavuusalueelle ja joutui ottamaan suunnattomia riskejä, mutta niinhän se on elämässä muutenkin!

Malja siis sata vuotialle Virolle!

Juhani Melanen

Liikunnan ja urheilun merkitys Suomelle ja suomalaisille on noussut aiheellisesti esiin näin olympialaisten jälkeen. Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski pelastivat Suomen maineen Korean talvikisoissa. Monet lapset ovat nyt ladulla ja hyvä niin. Liikunta on edelleen paras lääke moneen vaivaan.

Valtion liikuntaneuvostossa pohdimme tällä viikolla suomalaisten liikkumattomuutta ja sen aiheuttamia ongelmia. Erityisesti lasten liikkumattomuus näkyy nyt etenkin tulevaisuudessa, kun terveydelliset ongelmat syntyvät. Samalla annoimme lausuntoja mm. urheiluopistojen investointien rahoituksesta. Pajulahti ja Vierumäki olivat molemmat listalla mukana. Lisäksi annoimme lausunnon uuteen varhaiskasvatuslakiin. Liikuntaolosuhteita pitää parantaa ja päiväkotien henkilöstöä pitää myös olla tarpeeksi. Suomessa pitää alkaa nähdä liikunta osana laajempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Perinteisesti näin ei ole ollut. Siksi siihen pitää uskaltaa ja osata investoida.

Mitä sairauksien hoito sitten maksaa? Yksi merkittävä tilastollinen tosiasia on, että Suomessa sairauksien hoitokustannukset ovat kohonneet 500 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä puoli miljardia euroa on muuten sama summa, mikä Suomessa käytetään vuodessa yhteensä liikuntaan ja hyvinvointiin. Mikä olisi vaikutus, jos tarjoaisimme uimahallien tai muiden käyttöä edullisemmin, jotta ihmisten liikunta ja hyvinvointi paranisi? Esimerkiksi Kajaanissa urheilupaikkojen käyttömaksut poistettiin kokonaan. Jyväskylässä tehdään satojen miljoonien Hippos 2020 kokonaisuutta, jossa yhdistyy yliopisto-osaaminen yhdessä liikunnan ja urheilun toimintojen kanssa. Lahden poliittisessa kulttuurissa pyöritään vielä yksittäisten rakennushankkeiden kanssa, jotka eivät ota valmistuakseen. Kisapuisto on tästä hyvä esimerkki. Lahdessa pitää pystyä luomaan suurempia kokonaisuuksia, jotka houkuttelevat aidosti myös yksityistä rahaa.

Ongelmana on, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä ei nähdä investointina – se on samanlainen kustannus kuin sairauksienkin hoito. Lahden kaupungin hyvinvoinnin ja terveydenedistäminen keskittyy lähinnä sosiaali – ja terveydenhoidon kulujen seurantaan. Uuden kaupunginjohtajan toivon olevan aktiivinen, jotta Lahti urheilu – ja liikuntakaupunkina alkaa toimimaan siten kuin puhuu, eikä vain puhu. Liikunnan megamaakunnaksi itsensä julistaminen ei riitä, jos muut menevät menojaan.

Ville Skinnari

Ohessa oleva lista on lähtöisin Paavi Franciscuksen kynästä. Sen valossa voimme myös me, Launeen seurakunnan jäsenet, pohtia omaa paaston aikaamme:

Paastoa satuttavista sanoista ja puhu ystävällisesti.
Paastoa synkkyydestä ja täyty kiitollisuudella.
Paastoa vihasta ja täyty kärsivällisyydellä.
Paastoa pessimistisyydestä ja täyty toivolla.
Paastoa huolista ja luota Jumalaan.
Paastoa valittamisesta ja pohdiskele yksinkertaisuutta.
Paastoa paineista ja rukoile.
Paastoa katkeruudesta ja täytä sydämesi ilolla.
Paastoa itsekkyydestä ja ole myötätuntoinen muille.
Paastoa kadehtimisesta ja etsi sovintoa.
Paastoa puhumisesta ja etsi hiljaisuutta, jotta voisit kuulla.

Siunattua paastonaikaa,

Ville Hakulinen

Suurlähettiläspäivillä pitämässään puheessa kertoi Helsingin Sanomat ( 12.8.2017) , että Suomen tasavallan presidentti arvosteli suomalaisia eläkepomoja ahneudesta moitti heitä erilaisten bonusten ja lisäbonusten haalimisen lisäksi myös normaalia työeläkettä paremmasta lisäeläke etuisuuden rohmuamisesta.

Niinistö oli täysin oikeassa! Jokainen joka vähänkin on seurannut media on huomannut, että maltillisuus ei ole ollut näiden ( tel- yhtiöiden) johdon palkkaratkaisuissa hallitseva tekijä, vaan aito ahneus ja röyhkeys. Ongelmaksi tämän tekee se, tel-yhtiöt eivät ole ja elä samanlaisessa kilpailutaloudessa kuin monet muut yritykset Suomessa. Yhtiöt keräävät tulonsa pakollisista maksuista. Niillä on selvä julkinen rooli, jonka ne ovat käytännössä unohtaneet. Nehän eivät päätä pelkästään omista asioistaan. Ne ovat keränneet yli 200 miljardia lakisääteisesti suomalaisten rahoja ja kuvittelevat harhaisesti, että tämä on vaatinut pomoilta muka ainutlaatuisia kykyjä ja liiketaloudellista ymmärtämistä. Päinvastoin on Suomeen syntynyt Chaplin sanoin todellinen “ Leicure class” eli “Joutava luokka”, joka elelee tasavaltaisessa Suomessa kuin verovapaa aateli, vain sillä erotuksella, siltä ei vaadita edes ratsumiehen ylläpitoa

Eläkeyhtiöt omistavat huomattavan määrän suomalaista teollisuutta ja ovat edustettuina niiden hallituksissa. Miksi nämä eläkeyhtiöiden hallituksissa istuvat “työn sankarit” julkeavat hyväksyä nämä julkisilla rahoilla hankitut tulonsiirrot näille ahmateille eläkepomoille? Selvästi näkee, että eläkeyhtiöiden hallituksissa ei ole mietitty mitään yhteiskuntaeettistä näkökulmaa; saatikka kohtuutta!

Miten tätä käytäntöä voidaan puolustella? Muutama esimerkki lienee paikallaan. Varman Matti Vuoria verotettavat ansiotulot olivat vuonna 2014 uskomattomat 1,006 miljoonaa euroa ja pääomatulot 160.000 euroa. Varman nykyinen toimitusjohtaja kuittasi vuodessa vain vaatimattomat 363.000 euroa eikä hänellä ole pääomatuloja kuin 5500 euroa, tosin hän oli silloin vain varatoimitusjohtaja. Ilmarisen Harri Sailas sai ansiotuloja 750.000 euroa, varatoimitusjohtaja Timo Ritakallio joutui tyytymään vajaaseen 550.000 euroon . Kevasta erotettu Merja Ailuskaan ei jäänyt tyhjän päälle vaan kuittasi vielä 290.000 euroa. Valtion eläkerahaston johtaja Timo Löyttyniemi sai vain vaatimattomat 270.000 euroa eikä hänellä ollut pääomatuloja.

Omalla esimerkillään he ovat osoittaneet sen suomalaisen unelman “ hullu paljon työtä tekee” todeksi. Lisäksi heillä on autoedut, asuntoedut ja muut ansiottomat edut, kuten piikki auki kaikille hännystelijöille Lapin mökeissä ja muissa kylpylöissä. Nämä kuitataan sanalla “ koulutus”! Omalla esimerkillään he ovat näyttäneet tyhmille demokratiaan uskoville suomalaisille vielä sen, kuinka helppoa eläkkeellä on kiertää veroja muuttamalla Portugaliin ja muihin veroparatiiseihin. Se poliitikko, kuka uskaltaa lopettaa tämän epämoraalisen toiminnan, saa huiman äänimäärän seuraavissa vaaleissa!

Juhani Melanen

Olin pari viikkoa sairaana keuhkokuumeen kourissa. Kerran sydänlihastulehduksen sairastaneena olen yrittänyt palata rauhassa päivätyöhön. Viime viikonloppuna uskaltauduin jo Radiomäelle pelaamaan pojan kanssa höntsää kaukaloon pakkasta hengittämään.

Eduskunnassa on heti täysi tahti – eduskunta lähti nyt viimeisille valtiopäiville poikkeuksellisen suurten kysymysten äärellä. Maakunta – ja SOTE-uudistus tulee maaliskuussa uudelleen eduskuntaan. Hallitus haluaa syksylle maakuntavaalit, vaikka lainsäädäntöä ei ole vielä olemassa.  Keskusta haluaa maakuntavallanhimossaan vaalit hinnalla millä hyvänsä ja Kokoomus saa vastapalveluksena bisneistää Suomen 35 miljardin arvoisen Sote-sektorin.

Tiedustelulakien uudistaminen on eduskunnassa menossa. Se on tarpeellinen siviili– ja sotilastiedustelun lainsäädännön päivittämiseksi muuttuneessa turvallisuustilanteesta. Lainsäädäntötyö on tarkkaa arviointia luottamuksellisuuden suojan näkökulmasta. Ketä valvotaan ja miten valvotaan? Miten toteutetaan siviilitiedustelun eli käytännössä Suojelupoliisin valvonta? Lakiuudistus vaatii peruslain muutoksen. Hallitus esittää samalla lakiesityksen käsittelyä kiireellisesti vielä tämän eduskunnan aikana. Perustuslakivaliokunnan työ on parhaillaan käynnissä ja teemme sen huolellisesti, kuten aina.

Helmikuun alussa Lahti ja Hyvinvointiyhtymä joutuivat poikkeuksellisen tietohyökkäyksen kohteeksi. Tiedustelulakienkaan parantaminen ei auta, jos emme kuntatasolla pysty suojaamaan itseämme uuden ajan uhkilta. Kansainvälinen verkkorikollisuus tulee olemaan yksi suurin haasteemme. Kyber-osaaminen tulee nostaa julkisen sektorin strategiseen keskiöön. Kustannukset tulevat aina viimekädessä veronmaksajien maksettavaksi. Päijät-Hämeessä meillä on ollut jo valmiiksi ongelmia uuden potilastietojärjestelmän kanssa, joten tilanne on erittäin haastava.  Koko julkisen sektorin tulee jatkossa paremmin ymmärtää tietojärjestelmien ostamisesta ja toiminnallisuudesta. Nyt olemme liikaa palvelutuottajien vakiosopimusten varassa ja korvauksia toimimattomista järjestelmistä on vaikea saada. Rahaa palaa ja henkilöstön tuottavuus laskee.

Kyselytunnilla SDP nosti torstaina esille ulosoton ongelmakohtia. Meillä on Suomessa 500.000 henkilöä, jotka ovat ulosoton piirissä. Jäljet johtavat jopa 1990–luvun lamaan saakka. Erityishuomiota olemme kiinnittäneet esimerkiksi sairaalan palvelumaksuista syystä tai toisesta ulosottoon joutuneiden aseman. Asiakasmaksut ovat nousseet viime vuosina ja se näkyy. Lahdessa olen saanut yhteydenottoja myös alaikäisten joutumisesta ulosottoon sairaalamaksuista. Oppositiosta haluamme hallituksen kiinnittävän huomiota vielä viimeisen vuoden aikana tähänkin kysymykseen. Toivottavasti kevätaurinko paistaa fiksuille päätöksille eduskunnassa koko vuoden.

Ville Skinnari