Tätini kertoi olleensa lapsena usein paimentamassa lehmiä. Lehmät piti viedä joka aamu niitylle, joka oli parin kilometrin päässä kotipihasta. Tehtävä oli pienelle tytölle vähän pelottava, koska lehmät olivat isoja ja vähän tottelemattomiakin. Matkalla piti osata avata myös iso portti, jonka läpi kuljettiin lehmien laitumelle. Paimenessa oleminen oli myös yksinäistä puuhaa, sillä seurana ei ollut muita, kuin nuo paimennettavat lehmät.

Nykyään täällä Suomessa paimenen ammatti voi tuntua vieraalta – mutta monessa muussa maailmankolkassa se on ihan arkipäivää. Eikä se ole mikään ihan pikkuhomma: paimen on vastuussa laumansa perustarpeista ja turvallisuudesta. Ja jos joku eksyy laumasta, paimen etsii eksyneen ja tuo takaisin turvaan lauman keskelle.

Jeesus sanoo olevansa Hyvä Paimen. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo itsestään myös näin: ”Minä olen maailman valo. Minä olen elämän leipä. Minä olen ylösnousemus ja elämä.”

Jeesus on kaikkea tätä – ja hänellä voi olla vielä jokin muu merkitys sinulle. Mutta silti hän on sama, eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on se Hyvä Paimen, joka pitää meistä huolta, niin kuin profeetta Hesekielin sana vakuuttaa (Hes. 34: 11-16):

”Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala.”

Pauliina Hatakka

Olen ollut viime aikana masentunut, koska budjettini ei kestä matkustelua niin paljon kuin haluaisin! Lueskelin kirjastossa kymmentä eri naisten lehteä piinaviikoilla ja yhtäkkiä minulle valkeni, mitä haluan tehdä ISONA! En tarvitse siihen mitään koulutusta, sillä minullahan on jo yksi tutkinto Helsingin yliopistosta ja sillä voi tarpeen vaatiessa rehvastella tai kaivaa esiin, jos joku nyt sattuisi utelemaan jotain pätevyydestä. Olen päättäväisesti ryhtymässä elämäntapavalmentajaksi eli hienommin lifecoachiksi.

Huomenna matkustan Mexicon Cancuniin, jossa saan koulutuksen Anna-lehden esittelemän entisen missin Karita Tykkän kirjekurssilla! Hintapyyntökin kurssista on inhimillinen, vain 25.000 euroa. Sellaista rahaa minulla ei nyt tällä hetkellä ole, mutta onneksi pikavippejä saa vielä halvalla! Ja mitäs huolta minulla on, voinhan sitten itse pätevyyden saatuani rokottaa asiakkailtani puolta enemmän, sillä entinen puhelinmyyjähän Tykkäkin vain on. Voin vedota aina akateemiseen tietoon, jos joku rupeaa hinnoistani tinkimään.

Elämäntapa valmentajiemme joukkoon on myös ryhtynyt entinen kehitystyöammattilainen Tiina Juvonen. Hän on sosiaalisessa mediassa ilmoittautunut alkaneensa myydä nimenomaan naisille suunnattua fulfilment cocachingia. Yritin etsiä alan tiedostoista, mitä tämä fulfilment pitää sisällään. Britanica Encyclopediasta selvisi sitten, että se tarkoittaa kokopäiväistä elämäntapaneuvontaa. Siis käytännössä rikkaiden ihmisten syömisen ja juomisen vahtimista ja viinipullojen ja huumeiden piilottamista “tuhmien” setien ja tätien ulottuvilta. Taidan sittenkin vaihtaa sinne fulfilmentin puolelle…

Todellinen raha taitaakin lojua juuri siellä näiden ihmisten keskuudessa, joilla jo on kaikkea! Siinä drinkkien sekoittelun ja seuran pitämisen ohessa voisin opiskella vielä personal traineriksi tai stailaajaksi! Muita vaihtoehtoja ovat: pedikyristi, terapeutisti, fysiatri, arkkiatri tai rikkaiden koiran kynsien leikkaaja! Nimikkeitä alallamme on jo yli 200, joten sinäkin, joka vielä mietit ammatin vaihtoa, löydät varmaan omasi! Psykiatriksi en vielä uskalla, koska lääketieteen opintoni ovat kesken.

Olen jo tutustunut keskiluokkaa tutkineen Juha Siltalan käsitteeseen “boheemiporvarillisesta” kuluttamisesta. Tästä juuri olen löytänyt itselleni markkinaraon, jolla vuolen “paalua”, “fyrkkaa” tai nykyään niin suosittua virtuaalirahaa. Tiedän hyvin, että kun aineelliset arvot on tyydytetty siirrytään kulutusmuotoihin, jotka palvelevat oman itseni toteuttamista. Amerikassa tutkimusyhtiö IBIS on arvioinut, että life coachaus kasvaa yli miljardin dollarin bisnekseksi. Suomessa psykologiyrittäjien määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa reilut 40 prosenttia. Itse aion keskittyä rikkaiden naisten mielenterveyskouluttajaksi ja rahalliseksi neuvonantajaksi! Miksi ihmeessä opetin 40 vuotta tyhmiä! Pärkkele!!!

Juhani Melanen

Ensi sunnuntain raamatuntekstit kertovat siitä, miten Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen. Raamattu kertoo, miten Jeesuksen sanat hänen opetuslapsilleen olivat ”Rauha teille”. Läpi lukkojenkin kävelevä Kristus tahtoi heti ensimmäiseksi toivottaa peloissaan ja piilossa oleville seuraajilleen turvallista oloa.

Olen itse kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa lähes kaikki tunsivat toisensa. Jokainen tiesi kunnanjohtajan, opettajan ja kaupan tädin nimeltä. Lapsuudenkodissani ei siksi tarvinnut pitää aina edes ovea lukossa. Lapsena leikkikaverit juoksivat ovesta sisään, eikä siinä vanhemmat ehtineet edes huomaamaan kenen kanssa pihaleikkejä lähdettiin pelaamaan. Vieraita ei pelätty, sillä heitä ei juuri ollut. Ainoat oudot autot olivat lähinnä eksyneitä vieraspaikkakuntalaisia. Uskon, että kaikki ikäiseni lapset saivat elää turvallisessa ilmapiirissä.

En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta nykyään maailma ei tunnu enää niin turvalliselta. Monilla on ovessa tuplalukko tai kotona vaikkapa nettikamera, jolla voi etänä tarkistaa mitä kotona tapahtuu, jos kännykkä ilmoittaa liikkeestä. Pappikaan ei voi kävellä Launeen kirkolle milloin tahansa saarnaa tekemään, sillä vartija nappaa liian myöhään kirjoittelevan seurakunnan paimenen. Kotioveakaan ei välttämättä kannata avata, ellei joku ole ilmoittanut tulostaan. On viisasta olla hieman varovainen.

Jeesuskaan ei antanut seuraajilleen pelkästään turvallisia tehtäviä, vaan heidät kaikki lähetettiin palvelutehtäviin keskelle vaaroja. Lukkojen taakse ei voinut jäädä. Evankeliumi ylösnousseesta Kristuksesta oli vietävä kaikkialle maailmaan.

Kaiken elämän pelon, epävarmuuden ja huolten keskellä Jeesus sanoo jokaiselle: ”Älä pelkää, rauha teille”.

Siunattua kevättä,
Ville Hakulinen ​

Eduskunnassa keskusteltiin tällä viikolla lastensuojeluun liittyvästä lakialoitteesta. Aloitteessa ehdotetaan lastensuojelulakiin säännöstä, jonka mukaan lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä saa olla vastuullaan enintään 30 lasta. Aloite on arvokas. Lainsäätäjän tärkein perusperiaate on ollut ja tulee olemaan lapsen etu.

Resurssipula lastensuojelussa on ilmeinen, mutta haluan sen lisäksi nostaa esille ongelman taloudellisen näkökulman. Nykyaikana näyttää olevan trendikästä puhua euroista ja säästämisestä, mutta me kaikki tiedämme, että lapsiin sijoittaminen maksaa. Samalla tiedämme, että lapsiin sijoittaminen on investointi joka kannattaa.

Korjaaviin toimenpiteisiin, mitä myös lastensuojelu osittain on, laitetaan satoja tuhansia ja jopa miljoonia euroja vuosittain. Samaan aikaan puhumme ennaltaehkäisystä, mutta silti uskallan väittää, että meidän ennaltaehkäisevä työ ei vieläkään ole sillä tasolla kuin se voisi olla. Kysymys ei ole vain resursseista vaan myös asiakasohjauksesta, miten osaamme tukea lapsen kasvua ja kehitystä ja näemmekö perheen ongelmat riittävän ajoissa neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa.

Itselläni on ollut tilaisuus Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymässä (HYKY) nähdä oman maakunnan ongelmat lastensuojelussa ja oikeastaan se kierre, mihin liian moni lapsi joutuu ja mitä ne vaikeudet käytännössä tarkoittavat. Päijät-Hämeessä olemme tehneet päätöksen perustaa perhekeskus jokaiseen kuntaan.

Huumeiden käyttö lisääntyy todella huolestuttavaa vauhtia. Yksi ongelmakenttä on lasten ja nuorten päihdehuolto. Lahden kaupunginkirjastolla HYKY:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa kuulimme päihdeongelmaisten vanhempien pysäyttäviä kertomuksia. Hoitoonohjauksessa on edelleen haasteita. Liian usein perheet ja myös ammattilaiset kertovat, että nuoren päihdeongelmaan ei suhtauduta riittävän vakavasti. Liian usein saan viestejä, joissa kerrotaan, että lastensuojelussa ei ehkä ole osattu tehdä oikealla tavalla arviota nuoren hoidosta ja hoitotarpeesta. Olen jopa kuullut, että nuoria säilötään, sen sijaan että heidät ohjattaisiin hoitoon. Eduskunnassa keskustelimme asiasta keskiviikkona sekä laajemmin lastensuojelun tilanteesta, ja siitä että jokaisella nuorella on oikeus tukeen turvaan ja myös päihdehoitoon. Ennaltaehkäisevä työ on entistä tärkeämpää. Päihdeongelmastaan selvinnyt ex –jääkiekkoilija Marko Jantunen on luennoinut 30.000 nuorelle toukokuuhun mennessä. Vuoden 2019 loppuun mennessä hän tavoittaa 120.000 nuorta ympäri Suomen. Tämä ei ole maksanut valtiolle tai kunnille euroakaan, vaan toimintaa on rahoitettu yksityisesti. Markoja ja muita tarvitsemme paljon lisää eikä julkinen sektori voi vain katsoa sivusta, että yksityinen tätä työtä tekisi.

Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila kuvailee tuoreessa raportissaan lapsiperhe-köyhyyttä hiljaiseksi ilmiöksi, jota hyvinvoiva keskiluokka ei huomaa. Joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä ja se vaikuttaa lasten elämään suuremmin mitä yleensä ajatellaan. Pääministeri asetti noin vuosi sitten eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän. Työryhmän tehtävänä oli hakea uusia toimintatapoja ja keinoja pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi. Työryhmän raportti valmistui muutama viikko sitten, mutta hallitus ei ole valmis osittamaan rahaa eriarvoisuuden torjumiseen. Seuraavan hallituksen, maakunnan ja kuntien pitää olla valmis panostamaan perheisiin – lapsiin ja nuoriin, jotta he saisivat parhaat mahdolliset eväät hyvän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Ville Skinnari

Päijät-Hämeen keskussairaalan (PHKS) uuden rakentamisvaiheen (RV 7) päätöksenteolla on kiire. PHKS on jo nyt joutunut erilaisiin tilapäisratkaisuihin siirtämällä leikkaustoimintaa päivittäiskirurgian tiloihin. Tällä viikolla keskustelemme sosiaali – ja terveysministeriön kanssa uuteen rajoittamislakiin lupa-asioista, jotta voisimme tehdä myönteisen päätöksen Hyvinvointiyhtymän hallituksessa ensi tiistaina. Muuten uhkana on hankkeen viivästyminen jopa vuodella ja se tietäisi suuria ongelmia henkilöstön lisäksi koko toiminnalle. Väistötilat tai parakit eivät ole paikka sairaalatoiminnalle.

Vierailin viime viikolla eduskunnan puhemiehen valtuuskunnassa Japanissa. Tapasimme mm. pääministeri Aben, ulkoministerin ja aktiivisia Suomi yhteistyön tekijöitä Japanin parlamentissa. Korean tilanteen lisäksi keskustelimme mm. kauppapolitiikasta, ydinenergiaturvallisuuden yhteistyön tiivistymistä, matkailuyhteistyöstä sekä Neuvola-konseptin laajentamisesta Japanissa. Esimerkiksi Päijät-Hämeen alueen sahoille Japani on tärkeä markkina. Samoin entistä enemmän myös elintarvikealalle.

Japanilaisia kiinnostaa Suomi ja myös Lahti. Sibelius ja muotoiluosaaminen tunnetaan hyvin, ympäristöosaamista arvostetaan ja talviurheilussa Lahti tiedetään. Lahtelaisista tuotteista lonkero on lanseerattu Japanissa ja keulakuvana on F 1-kuljettaja Kimi Räikkönen. Syksyllä Lahdessa vieraili mm. japanilainen kolme miljardin liikevaihdon Muji-konserni oli kiinnostuneita sijoittamaan lahtelaiseen design-hotelliin. Vaihtoehtoina heillä toki ovat kaikki eurooppalaiset suurkaupungit ja Suomesta historiallisesti merkittävä Porvoo. Lahden haasteena oli tässäkin jälleen kerran se, että mitään olemassa olevaa suunnitelmaa yhteistyöhankkeelle ei ole olemassa tai valmisteilla. Kukaan ulkomainen sijoittaja ei yksin ota riskiä vieraassa maassa ja kulttuurissa. Varaympäristöministeri Ito saapui myös Lahteen tutustumaan jätealan osaamiseen ja energiaratkaisuihin. Kiitos Iton ja muiden japanilaisten lahtelaisten vetämä puhtaiden teknologioiden sijoitustapahtuma järjestetään syksyllä Kiotossa.

Väestön liikunta-aktiivisuuden lisääminen on aina kannattava investointi. Liikunnan myönteisistä vaikutuksista terveydenhuoltomenojen ja tuottavuuskulujen alentamiseksi, koululaisten oppimisen parantamiseksi, liikenteen päästöjen vähentämiseksi, ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämiseksi tai maahanmuuttajien kotouttamiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan on tutkittu paljon. Se ei ole kuitenkaan johtanut liikunnan aseman vahvistumiseen tai konkreettisiksi teoiksi. Heinolassa on otettu liikuntaneuvonta kiinteäksi osaksi terveyskeskuksen toimintaa: ravinto, uni ja liikunta tulee olla tasapainossa. Se on usein riittävä toimenpide moneen sairauteen. Sama malli tulee ottaa käyttöön koko Päijät-Hämeessä. Se tarkoittaa noin 50 liikunnanohjaajan työpanosta. Investointi, joka maksaa kunnille itsensä nopeasta takaisin. Riittämätön liikunta väestötasolla näkyy jo nyt miljardien eurojen yhteiskunnallisina kustannuksina, jotka tulevat väistämättä kasvamaan väestön ikääntymisen myötä.

Lahdessa on nyt aivan oikein käynnistynyt keskustelu urheilu– ja liikuntarakentamisen merkityksestä ja erilaisista vaihtoehdoista. Virkamiesten ja hallinnon suhtautumisessa uusiin yritysvetoisiin ratkaisuihin onkin parantamisen varaa verrattuna muuhun Suomeen. Yksityinen raha ei ole Lahteen löytänyt ja siksi on ehkä totuttu siihen, että vain kaupunki voi olla hankkeita tekemässä. Tosin hankkeet ovat olleet auttamatta liian pieniä tai rakennettu väärin, jotta niiden ympärille voisi rakentaa kannattavaa liiketoimintaa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen pitää tarkoittaa konkreettisia tekoja. Lahti kiinnostaa edelleen valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti urheilu- ja liikunta-alan toimijoita. Kansanedustajan tehtävä on ajaa oman kaupungin ja maakunnan ihmisten tärkeitä asioita sekä tehdä uusiakin avauksia. Eduskunta on monessa mielessä näköalapaikka muun Suomen ja kansainvälisenkin kehityksen näkemiseen. Pallo on nyt Lahdessa ja toivottavasti pääsemme rakentamaan uusia kokonaisuuksia, jotka herättävät myös kansainvälistä kiinnostusta sekä tuovat Lahteen uusia asukkaita ja turisteja. Muuten Lahti ei kasva eikä kehity muun Suomen ja maailman tahdissa.

Ville Skinnari

Tässä kyborgeja odotellessa on kiva hivenen silmäillä, miten uusi teknologia voisi muuttaa elämän lainalaisuuksia. Todellisuudessa me olemme jo sitä, sillä päivittäin käytämme aistejamme parantamaan erilaisia apuvälineitä, kuten silmälaseja, tahdistimia ja lukuisia ortopedisiä välineitä. Olemme päivittäin kosketuksissa toisiimme matkapuhelimilla, tietokoneilla ja erilaisilla muilla ärsykkeillä. Meihin on asennettu implantteja ja erilaisia lisälaitteita parantaaksemme omia kykyjämme toimia homo sapiens yhteisössä.

Lienee siis syytä esitellä muutamia tulevaisuuden visioita, joista osa on jo toimii ja osaa on tiedemiesten suunnitteluprojekteissa.

Yhdysvaltojen asevoimien tutkimusorganisaatio (DARPA) kehittää parhaillaan kyborgeja hyönteisistä. Ajatuksena on istuttaa kärpäsen ja torakan kehoon elektronisia siruja, tunnistimia ja prosessoreja, mikä antaa ihmiselle tai automaattiselle käyttäjälle mahdollisuuden kauko-ohjata hyönteisten liikkeitä sekä kerätä ja lähettää tietoja. Tällainen kärpänen vois siis istua vihollisen päämajan seinällä ja kuunnella kaikkein arkaluonteisimpiakin asioita vihollisen toimista.

Yhdysvaltojen laivaston tutkimuslaitos NUWC kehittelee implantteja, joilla voitaisiin kontrolloida isäntäeläimen käyttäytymistä hermostollisten implanttien avulla. Kehittäjät uskovat, että kykenevät luomaan superhain, joka osaa aistiensa avulla tunnistaa vihollissukellusveneiden ja miinojen jättämiä sähkömagneettisia kenttiä.

Myös ihmistä muutettaan bioniseen suuntaan. Kuulolaitteiden uusimmasta sukupolvesta puhutaan toisinaan “ bionisina korvina”. Laite koostuu istutteesta, joka nappaa ääntä ulkokorvaan sijoitetun mikrofonin kautta. Istute suodattaa äänet, tunnistaa ihmispuheen ja muuttaa ne elektronisiksi signaaleiksi, joka lähetetään suoraan kuulohermoon ja sitä kautta aivoihin.

Hallituksen tukema saksalainen yritys Retina Implant on kehittämässä verkkoproteesia, jonka ansiosta sokeat ihmiset voivat saada näkönsä osittain takaisin. Potilaan silmän asetetaan mikrosiru. Valokennot imevät silmän osuvan valon ja muuttavat sen sähköenergiaksi, joka stimuloi verkkokalvolla toimivia hermosoluja. Näistä soluista lähtevät hermoimpulssit stimuloivat aivoja, joissa ne muuttuvat näköaistimuksiksi.

Tiedemiehet ovat saaneet toimimaan jo bionisia käsivarsia ja jalkoja, mutta yhteyttä tuntoaistimuksiin ei vielä ole kyenneet saamaan, mutta ajan mittaan tähänkin löytyy ratkaisu.

Kaikista tällä hetkellä kehitteillä olevista projekteista vallankumouksellisin on kuitenkin yritysluoda aivojen ja tietokoneen välille suora kaksisuuntainen rajapinta, jonka kautta tietokoe voisi lukea ihmisaivojen lähettämiä sähkösignaaleja ja lähettää samaan aikaa signaaleja, jotka aivot puolestaan pystyvät lukemaan. Mitä tapahtuisi, jos tällaisten rajapintojen avulla liitetään aivot suoraan Internetiin?

Kantasoluista kasvatetaan jo nyt ihmiselle uusia elimiä! Tavoiteena on kuolematon ihminen, joka eläisi tietoverkoissa. Tämä kuulostaa tieteelliskirjallisuudelta, mutta on valitettavasti totta! Haluaisitko sinä elää ikuisesti?

Juhani Melanen

Kansalaisaloite maksuttoman toisen asteen puolesta keräsi tarvittavat 50 000 allekirjoitusta viime viikolla. Samalla viikolla Opetusalan ammattijärjestö OAJ ilmoitti kannattavansa oppivelvollisuusiän pidentämistä 19 vuoteen. Sosialidemokraatit ovat jo pidemmän aikaa puhuneet oppivelvollisuusiän pidentämisen puolesta. Monet tutkimukset osoittavat, että se on toimiva keino ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä. Suomi on kansainvälisesti tunnettu korkeatasoisesta koulutusjärjestelmästä ja osaamistasosta. Osoituksena koulutuksemme laadusta pidetään muun muassa PISA-tutkimuksen tuloksia, joissa suomalaiset nuoret ovat vuosikausien ajan loistaneet. Nyt tilanne on muuttunut, viimeisin PISA-tulos osoittaa, että nykyään vain suomalaiset tytöt loistavat.

Viime taantuman seurauksena etenkin poikien asema on heikentynyt ja syrjäytyneiden määrä kasvanut. Lapsiasiavaltuutetun mukaan joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea riittävän hyvin. Lukutaito saattaa riittää peruskoulun läpäisyyn, mutta ei toiselle asteelle eli ammattikouluun ja lukioon. Näille pojille olisi ollut sijaa siinä työelämässä, joka meillä oli 50 vuotta sitten, mutta ei ole enää. Nyt pitää osata lukea ja opiskella ammatti. Huolestuttavaa on myös, että 21-vuotiaista 17 prosenttia on vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Suomessa on yli 600 000 työikäistä pelkän perusasteen koulutuksen varassa. Pelkän peruskoulun varassa työllisyysaste on noin 40 prosenttia kun toisen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste on noin 70 prosenttia ja korkeakoulutettujen työllisyysaste noin 80 prosenttia. Näiden peruskoulun varassa olevien nuorten aikuisten työurat jäävät lyhyiksi ja katkonaisiksi.

Syrjäytyminen maksaa vuodessa karkeasti arvioiden 1,4 miljardia euroa. Suomella ei ole varaa siihen, että nuoret syrjäytyvät koulutuksesta, työstä ja kiinnittymisestä yhteiskuntaan. Vielä kymmenen vuotta sitten peruskoulumme pystyi tasaamaan perhetaustasta johtuvia eroja, mutta nyt tämä etu on kadonnut. Nyt perhetaustan merkitys lapsen menestykselle näkyy täällä yhtä hyvin kuin OECD-maissa keskimäärin tai jopa hieman selvemmin. Laadukas ja ajantasainen koulutus on tehokasta työllisyyspolitiikkaa ja parasta työsuhdeturvaa työelämän muutoksissa. Koulutus estää tehokkaasti syrjäytymistä ja eriarvoistumista.

SDP on ollut nuorisotakuun rakentaja ja kehittäjä. Nuorisotakuun idea on rakentaa varhaiskasvatuksen ja koulutuksen kautta siltoja työmarkkinoille niin, että nuoren eri elämänvaiheet ovat turvallisesti hallussa. Liian moni nuori jää pyrkimyksistään huolimatta ilman peruskoulun jälkeistä koulutuspaikkaa. Yksi tehokas keino varmistaa, että jokainen peruskoulun päättävä nuori saa jatkokoulutuspaikan on oppivelvollisuusiän pidentäminen. Sen avulla voidaan varmistaa, että nuoret eivät putoa koulutuksen ulkopuolelle. Lisäksi tarvitaan uusia toimia nuorisotakuun kehittämiseksi. Olen Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa keskustellut ruotsalaisten kollegojen kanssa nuorisotyöttömyydestä ja siihen liittyvistä ratkaisuehdotuksista. Ruotsissa, sosialidemokraattisen pääministerin johdolla on otettu käyttöön 90 päivän takuu nuorille. Se tarkoittaa, että jokaiselle nuorelle luvataan koulutus-, työ-, tai harjoittelupaikka 90 päivän sisällä. Tämän keinon avulla nuorisotyöttömyys lähti Ruotsissa laskuun. Meidän tulee ajaa tällainen takuu läpi seuraavaan hallitusohjelmaan, sillä jokainen nuori ansaitsee sellaisen koulutuksen, jolla pääsee kiinni työelämään ja rakentamaan aikuista tulevaisuutta.

Ville Skinnari
kansanedustaja

Surun ja ilon kokemukset ovat eri mittakaavassa ihmiselämässä aina mukana. Pieni vauva itkee, kun on paha olla. Hihkuen hän osoittaa ilonsa. Tuosta pienestä alusta lähtee ihmisen tie, itkun ja naurun tie. Harmaan tavallisuuden keskellä saatamme ikävöidä suuria tunteita, mutta suuren surun alla kaipaammekin vain tasaisena soljuvaa arkea.

Kirkkovuodessa alkaa nyt suurien tunteiden viikko. Elämme mukana Jeesuksen viimeisissä päivissä. Nyt ei ole tasaista tietä, vaan vahvaa draamaa. Jeesus ja hänen kanssaan koko kansa ehtivät yhdessä viikossa kokea huikean lämpimän vastaanoton Jerusalemin kujilla palmusunnuntaina, kiristyvän pahantahtoisuuden, pilkan ja kärsimyksen. Kuoleman surusta ja täydellisestä pimeydestä päästään pääsiäisaamuna häikäisevään valoon ja ylösnousemuksen iloon.

Jeesus ja hänen ystävänsä elivät täydesti hiljaisen viikon kaaren. Jeesus ei ollut jumalainen sankari, joka olisi purjehtinut kärsimyksen läpi kärsimättä. Hän toivoi helpompaa tietä, mutta ei kuitenkaan halunnut valita sitä. Hän oli tullut maailmaan pelastamaan ihmiset, ja sen työn hän täytti.

Meitä kaikkia kutsutaan nyt osaltamme ristin tielle seuraamaan Vapahtajan viimeisiä päiviä. Voimme hiljentyä seurakunnan tilaisuuksissa ja monessa muussa paikassa: oman kodin rauhassa, konsertissa, luonnossa… Me tunnemme jo palmusunnuntaina tapahtumien kulun ja päätepisteen, mutta silti on hyvä elää mukana kaikissa erilaisissa tunnelmissa: itkussa ja ilossa. Silloin myös Jeesuksen työ tulee meille kalliiksi ja tärkeäksi. Siunattua suurta viikkoa!

Riitta Särkiö

Tämän riemu uutisen saimme kuulla viime viikolla ja revimme pelihousumme heti. Me suomalaiset oletamme, että onnellisuutta tuottaisivat enimmäkseen aineellisen tekijät, kuten terveys,ravinto ja vauraus. Onnellisuus on kuitenkin aina subjektiivinen kokemus. Monet vauraatkin kärsivät Suomessa vieraantuneisuudesta ja elämän merkityksettömyydestä.

Ensimmäiseksi meidän pitäisi sopia, miten onnellisuutta mitataan? Monet psykologit ja biologit ovatkin ottaneet haasteen vastaan ja alkaneet tieteellisesti tutkia tätä asiaa. Erityisiä onnellisuusmittareita voidaan toki rakennella, mutta ne mittaavat onnellisuutta aina jostain yksilöllisestä näkökulmasta, joita ovat raha, perhe, geenit tai vaikkapa hyveellinen elämä. Voidaan laatia kyselylomakkeita, joissa haastateltavat vastaavat sellaisiin kysymyksiin kuin Mitä mieltä olet seuraavista välittämistä. Onko elämäsi palkitsevaa? Oletko tyytyväinen itseesi? Miten tulotasosi vaikuttaa onnellisuuteesi? Mutta miten saamme selville sellaisia onnellisuuden seikkoja, kuten ovatko demokratiassa elivät suomalaiset onnellisempia kuin pohjoiskorealaiset? Ovatko naimisissa olevat onnellisempia kuin naimattomat? Aina on kyse subjektista. Tiedämme, että vaikea sairaus vähentää onnellisuutta, mutta millä mittarilla sitä mitataan?

Me keskiluokkainen suomalaiset emme varmasti tunne samanlaista riemua ja mielihyvää kesämökin uimareissusta kuin metsästäjä- keräilijä kaataessaan mammutin. Millaista tuskaa kokee kukin yksilö erotessaan tai miten uusi auto voi tehdä mielelle? Todellisuudessa me olemme kemiallisten aivojemme vankeja. Me reagoimme kaikkeen satojen hormonien ja aivojemme kemiallisten synapsien ryöpyillä. Meitä hallitsevat miljoonien evoluutiovuosien muovaavat biokemialliset mekanismit, Olemme hermostomme orjia. Meitä säätelee monimutkainen järjestelmä, joka muodostuu herroista, neutroneista ja synapsista, jotka lataamat aivoihimme serotoonia, dopamiinis, oksitosiinia ja muita biokemiallisia aineita.

Olemmeko me suomalaiset saaneet arpajaisvoito, kun olemme syntyneet Suomeen? Ovatko Australian aborginaalit sittenkin vapaudessa eläessään onnellisempia kuin me? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta! Me suomalaiset manipuloimme itseämme onnen saavutaaksemme monilla huumeilla,kuten alkoholilla, tupakalla ja kokaiinilla. Todellisuudessa onni lähtee aina itsestä. Aldous Huxlyn dystoopisessa romaanissa Uljas uusi maailma, kertoo huumeesta nimeltä ”soma”. Kaikki nauttivat sitä maailmassa joka päivä ja olivat tulevaisuudessa onnellisia!

Olisiko tälläisessä tulevaisuudessa mitään vikaa? Saavutammeko kestävän onnen vain huumeilla? Mikä on meidän suomalaisten elämän tarkoitus? Ovatko lapsen lapset onnen mitta? Onnessa on aina mukana kognitiivinen ja eettinen osatekijä. Tarkoituksellinen elämä huonoissakin olosuhteissa voi olla merkityksellisempää kuin suunnaton rikkaus ilman tarkoitusta. Tuonpuoleisestakin voi hakea tarkoitusta!

Se, että jollain mittareilla olemme maailman onnellisin kansa on vain yksi mielipide. Kateudesta me suomalaiset todella aidon onnen kaivamme!
Vai ei muka?

Jussi Melanen

“Tieteen demokratiasointi” perustuu äärimmäisen naiviin käsitykseen demokratiasta yhdistettynä melkoiseen annokseen älyllistä epärehellisyyttä. Trumpin koulukunnan luomaa totuuden jälkeistä aikaa kutsutaan epä- älyllisyyden ja yksinkertaistamisen ajaksi. Mikä suomeksi tarkoittaa, että monimutkaisia ja monisyisiä asioita yritetään selittää yksinkertaisilla metodeilla. Eli tieteellisestä tutkimuksesta esitetään yksinkertaistava näkemys, jolla yritetään edistää tai vähätellä jotakin asiaa.

Tällöin yksinkertaistaja käyttää sellaisia ilmauksia ja iskulauseita kuin “ osaaminen”, “luovuus”,“innovaatio”, “avoimuus” ja “ongelmanratkaisu”. Asian tieteellinen vähättelijä yrittää luoda ajanmukaisen , eteenpäin katsovan ja positiivisen ilmapiirin! Ollaan ikään kuin matkalla häikäisevään tulevaisuuteen! Vaikka todellisuudessa tutkimustulosta voidaan lukea erittäin monella tavalla! Ironista asiassa on se, että monia päämääriä esitetyistä asioista, ei voi suunnitella etukäteen. Todellisuudessa tieto ja tiede on seurausta pitkästä valmistelusta, hankalista ja päättymättömistä tutkimustöistä, epäonnistuneista yrityksistä, jatkuvasta tyytymättömyydestä, ja tutkijoiden oman älyn riittämättömyyden pelosta. Valtio voi esittää tiedepoliittisia visioita ja muotoilla analyysejä tärkeiksi ja merkittäviksi katsomistaan yhteiskunnallisista ongelmista ja esittää, miten tahtosi yhteiskunnan kehittyvän sellaisten ominaisuuksien kuin hyvinvointi, työllisyys ja taloudellinen kehitys. Mutta se ei ole auktoriteetti silloin kun asioista tehdään johtopäätöksiä.

Tiede useimmin edellyttää tiedeyhteisön. Suomessa näitä ovat korkeakoulut ja yliopistot. Mitään ei yksinkertaisesti voida pitää tieteenä ellei tiedeyhteisö ole koetellut ja arvioinut tutkimustuloksia. Yleisesti ottaen ihmiset eivät nyt vaan ole kovinkaan rationaalisia toimijoita. Se, mikä on hyödyllistä verkoston ( eturyhmän) jäsenille, ei välttämättä ole eduksi tieteelle. Tiedettä koskevia päätöksiä tekevien ihmisten tulisi olla erityisen epäluuloisia kaikenlaisia verkostoja koskevia ehdotuksia kuullessaan.

Merkittävää on yksittäisten ja pätevien tutkijoiden kova ja uupumaton työ. Suurin virhe tehdään silloin, kun annetaan ymmärtää, että kansalaiset voisivat osallistua tieteen tekemiseen laajassa mitassa. Tiedepolitiikan tulee perustua hyvin pitkän aikavälin suunnitelmiin, jotka koskevat sellaista tutkimusta, josta ei ehkä ole nopeasti mitään hyötyä. Kansantajuistaminen ja kansalaistiede ovat eri asioita, kuin eksakti tiede. Tieteessä tavoitellaan todellisuutta koskevaa tietoa ja optimaalista ymmärrystä. Tutkimukset ovat usein kalliita ja tulokset ovat tulkittavissa vasta myöhemmin ja , kuten lääketieteessä kaksoissokkotutkimuksissa.

Lobbarit yrittävät myydä tiedettä parhaan kykynsä mukaan poliitikoille. Onkin niin, että edustuksellisessa demokratioissa tieteentekijöiden tarvitsee vakuuttaa vain poliitikot, ei kaikkia kansalaisia, luodakseen itselleen suotuisat työskentelyedellytykset. Suomessa tiedepolitiikka valitettavasti nyt pätkii! Yliopistojen resursseja on vähennetty ja tulosvastuuta on yritetty kaupallistaa. Tämä on väärä tie!

Juhani Melanen