Juhannus on ovella ja moni odottaa lomaa tai edes pitkää viikonloppua arjen keskelle. Moni suomalainen pääsee näinä päivinä ansaitulle kesälomalle. Lomaa vietetään perinteisesti mökillä tai etukäteen suunnitellulla lomamatkalla. Ulkomaille on mukavaa reissata, mutta kotimaassakin on paljon nähtävää. Kotimaanmatkailun suosiminen on tärkeää, koska kotimaanmatkailu on myös valtion talouden kannalta positiivinen asia: matkailijat kuluttavat ulkomaiden sijaan Suomessa ja matkailu työllistää ihmisiä etenkin palvelualoilla. Monet perheet ovat olleet minuun yhteydessä kotimaanmatkailun kalleuden takia.

Edellisvuonna suomalaiset tekivät ulkomaille reilut 8 miljoonaa vapaa-ajan matkaa. Kotimaanmatkojen määrä oli 26 miljoonaa, mutta maksullista majoitusta sisältävien matkojen määrä oli vain noin 6 miljoonaa. Ihmiset matkustavat ulkomaille entistä lyhyemmille lomille lentäen, ja se syö kysyntää kotimaan lomista. Hinta on varmasti osatekijä tässä kehityksessä, sillä Eurooppaan voi päästä vain muutaman kympin lennoilla. Matkailuala on jatkuvasti kasvava ala, johon meidän tulee ehdottomasti panostaa.

Mikä on oikea koululaisten loman aika?

Kansalaisaloite lukuvuoden koulutyön päättymisajankohdan siirtämiseksi peruskoulussa ja lukiossa keräsi toukokuun loppuun mennessä reilu 11 000 allekirjoitusta. Aloitteessa haluttiin siirtää kesälomien alkamista kahdella viikolla, kesäkuun keskivaiheille. Perusteluissa todetaan, että Suomen alkukesä on usein kylmä ja sateinen, kun taas loppukesän sää on usein lämmin ja aurinkoinen. Näinhän se on useana vuonna ollut, vaikka tänä vuonna on ollut poikkeuksellisen lämmintä ja hienoa säätä jo toukokuun alusta saakka. Aloitteentekijät ilmoittavat, että kesälomien siirrolla olisi myönteisiä vaikutuksia oppilaiden ja heidän vanhempiensa mahdollisuuksiin palautua loman aikana. Minusta on tärkeää, että näistä aiheista puhutaan avoimesti ja pohditaan erilaisia vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että perheet voivat viettää lomaa yhdessä. Erityisen tärkeää on kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan ulkona ja luonnossa. Luontosuhde ei synny itsestään kuten ennen vanhaan, vaan meidän aikuisten on autettava lapsia luomaan se.

Meille kansanedustajille kesä ei ja istuntotauko eduskunnasta ei automaattisesti tarkoita lomaa. Ohjelmassa on erilaisia kesätapahtumia, joihin osallistumme. Esimerkiksi Porin SuomiAreena on viikon kestävä tapahtuma, jonne suurin osa kansanedustajista osallistuu. Olen myös itse menossa paikalle. Lisäksi kierrän puolueen varapuheenjohtajana eri puolella Suomea. Lahdessa ja Päijät-Hämeessa tapahtuu paljon – Suur-Hollola viikonloppu ja muut kesätapahtumat tietenkin kohokohtina.

Haluan toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista juhannusta pitäen metsäpalovaroitus ja kohtuus kaikessa mielessä !

Ville Skinnari

Maailma ei ole enää sama kuin vielä 30 vuotta sitten, jolloin ”pumpattavan Barbaran” ostaja leimattiin oudoksi seksuaalifriikiksi tai peräkammarin pojaksi, joka ei saanut naista. Nyt vapaampi ajattelu on vallannut alaa. Kaliforniassa toimii tehdas, jossa valmistetaan tekoälyn avulla toimivia seksirobotteja. Valmistajat väittävät, että kenenkään ei tarvitse olla enää yksinäinen. Ja mikäs sen mukavampaa! Kuka nyt haluaisi alati nalkuttavaa akkaa tai jatkuvasti patistelevaa ” Justiinaa” huusholliinsa. Toisaalta kiire solmia pysyviä ihmissuhteita ja työn perässä matkustelukin estävät tämän.

Kaikilla ei ole varaa kalliisiin huippuprostituoihin, kuten Trumpilla. Heille täytyi keksiä markkinat. Ja mikä tärkeintä satunnaisissa seksisuhteissa saatu sukupuolitauti, saattoi merkitä tuhoa niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Nyt ei sitä tarvitse enää pelätä! Nyt voi rakastua täydelliseen robottiin, joka puhuu suosikkijoukkueestasi ja on muotoiltu mieleiseksi naisfiguuriksi. Eihän ennenkään tervekätinen mies naista ole mihinkään tarvinnut, mutta nyt on vielä paremmin, sillä jokainen voi löytää oman suosikkinsa satojen versioiden joukosta. Ei kun kaikki poijaat heti nettikauppaan oma ” robokimuli” hankkimaan!

Alku oli nihkeä, mutta markkinoita alkoi löytyä pikku hiljaa. Kaksikymmentä vuotta sitten aloitteleva kalifornialaistaiteilija Matt McMullen työskenteli Halloween-tarvikkeita valmistavassa yrityksessä. Hän muotoili kumisia pieniä aidonnäköisiä naishahmoja. McMullenin puhelin alkoi soida ja soittajat kysyivät, voisiko hän tehdä nuken, jonka kanssa harrastaa seksiä. Aluksi hän kieltäytyi, mutta kun soitot jatkuivat, hän ymmärsi vastata markkinoiden huutoon ja siitä se lähti. Ensin Mc Mullenin yritys, Abyss Creations, keskittyi mahdollisimman aidon näköisiin silikoninukkeihin, mutta viime joulukuussa hänen tytäryrityksensä Realbotix, lanseerasi markkinoille uuden sukupolven seksirobotin, joka käyttää hyväkseen tekoälyä.

Paitsi, että sille voi valikoida vartalotyypin ja ulkonäön, sille voi ohjelmoida kännykkäsovelluksen avulla persoonallisuuden ja jopa puheaksentin. Mikäs sen mukavampaa, kun robokimuli nauraa, kikattaa ja vastailee yksinkertaisiin kysymyksiin aina pirteällä äänellä. Ja sen loistavin ominaisuus on se, että sen voi sammuttaa; eri tavalla kuin kirveen nielleen äksyn akan! Se huomauttelee, jos vietät aikaa facebookissa. Tarvittaessa sille saa ohjemoitua mustasukkaisuutta, omistushalua ja pikkutuhmia vitsejä . Se voi vastata tietokilpailukysymyksiin, koska se on yhdistetty Wikipediaan.

McMullenin bisness kukoistaa! Hänen asiakkaitaan ovat varakkaat liikemiehet, insinöörit, hammaslääkärit ja it-nörtit, joilla ei ole aikaa etsiskellä itsekkäitä akkoja. Tämä harrastus on mielestäni kuin autojen virittely! Ála carte -listalta löytyy sinullekin etelälahden poika sopivia malleja! Ei kun kaikki mukaan! Kenenkään ei enää tarvitse olla yksin!

Juhani Melanen

Lahden kaupunginvaltuusto valitsi lähes yksimielisesti Pekka Timosen uudeksi kaupunginjohtajaksi.
Timosen varaan lasketaan paljon. Lahti on vedenjakajalla mahdollisuutena päästä mukaan kasvukeskusten imuun ja nousuun tai sitten näivettyä edelleen. Lahti todella tarvitsee uusia näköaloja ja rohkeampaa ajattelua elinvoiman lisäämiseksi. Kysymys on samalla
myös henkisestä vahvistumisesta. Uuden yliopistokaupungin on onnistuttava paketoimaan strategiassa kirjattu rohkea kansainvälinen ympäristökaupunki todelliseksi tekemiseksi ja toimenpiteiksi. Meidän vahvojen PK-yritysten on onnistuttava kasvamaan ja kansainvälistymään
edelleen. Liikunta- ja kulttuurikaupunkina Lahden tulee pystyä erottumaan kotimaassa ja kansainvälisesti sekä tehtävä matkailusta todellista työllistävää teollisuutta. Se vaatii paljon myös meiltä päättäjiltä. Meidän tehtävä on näköalojen ja toivon lisäksi
tuoda myös ratkaisuja ja saada virkamiehet valmistelemaan sellaisia. Tätä peräänkuulutin maanantaina valtuustossa kouluratkaisujenkin yhteydessä. Miten tehtävät investoinnit todella palvelevat päämääräämme olla rohkea kansainvälinen ympäristökaupunki. Sen
pitää silloin näkyä kaikessa tekemisessämme. Nyt näin ei valitettavasti ole vaan ratkaisut ovat enemmän perinteisiä.

Torstaina osallistuin Naantali 24 -keskusteluun. Keskustelimme Suomen tulevaisuudesta
puoluejohtojen kesken avoimesti ja rehellisesti. SDP on noussut tänä vuonna gallup – kärkeen ja samalla olemme onnistuneet tuomaan keskusteluun uusia avauksia, joiden toteuttaminen on meille tärkeää jos olemme hallitusvastuussa ensi keväänä. Painotin tänään
osaamisen merkitystä Suomen tulevaisuudelle. Nykyhallituksen kilpailukyvyn määritelmä ei ole oikein jos ja kun sillä vain tarkoitetaan ihmisten palkkoja! siksi tarvitsemme uskottavan ja realistisen osaamisen, kaupunkipolitiikan ja liikenteen ohjelman aina
ensi vuosikymmenen loppuun saakka. Sitä juuri nyt SDP:ssä teemme ja tuomme sen julkisuuteen vielä syksyn aikana. Eduskuntavaaleihin on enää 10 kuukautta ja siksi eri puolueiden painotuksilla on väliä. Mukana olivat kaikkien eduskuntapuolueiden johtoa eli
Touko Aalto (vihr.), Li Andersson (vas.), Simon Elo (sin.), Sari Essayah (kd), Anna-Maja Henriksson (r.), Laura Huhtasaari (ps), Katri Kulmuni (kesk.) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Kansainvälinen tilanne ja EU:n tulevaisuus oli yksi teemoista. Nostin esille
SDP:n esitykset Suomen EU-puheenjohtajuuskauden teemoiksi. Haluamme aloittaa keskustelun hyvissä ajoin, sillä Suomi toimii EU-puheenjohtajamaana jo vuoden kuluttua. Suomella on puheenjohtajamaana loistava mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen, millä tavalla
EU ottaa johtajuuden itselleen. Se vaatii sen, että Suomi on aktiivinen ja ottaa takaisin paikkansa EU:n eturivissä.

EU on nyt pahasti hukassa monessa mielessä. Tarvitsemme vahvaa ja yhtenäistä EU:ta vastaamaan
globaaleihin haasteisiin. Epävarmassa kansainvälisessä tilanteessa jolloin demokratia horjuu jopa unionin jäsenmaissa, on pidettävä esillä EU:n perusarvoja. Kyse ei ole vain taloudesta. Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate vaativat lujittamista.

SDP pitää eriarvoisuuden vähentämistä keskeisenä EU:n yhteistyössä ja sosiaalista ulottuvuutta
tärkeänä EU:n peruspilarina. Sosiaalisessa ulottuvuudessa on kyse ihmisten Euroopasta, vastaamisesta työelämän murrokseen, osaamisen ja koulutuksen kehittämisestä sekä osallisuuden vahvistamisesta että eurooppalaisesta kulttuurista. Erityisesti nuorisotyöttömyys
on ongelma, johon koko Euroopan pitää tarttua.

Arktinen yhteistyö ja muu rajat ylittävä yhteistyö tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia
alueen kehittämiselle. EU:n ulkorajat ylittävä yhteistyö sekä Itämeri-yhteistyö ovat Suomelle luontevia teemoja. Kattavilla liikenne- ja verkkoyhteyksillä tuetaan elinkeinoelämän kehittämistä sekä mahdollistetaan pohjoisten harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuus.

Suomi on kiertotalouden suurmaa ja EU:n on oltava edelläkävijä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.
Kiertotalouden keinoin voimme vastata globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen ylikulutukseen. Samalla luomme pohjaa kestävälle talouskasvulle ja työpaikoille Euroopassa.

Veronkierron ja haitallisen verokilpailun kitkemiseksi tarvitaan toimia EU-tasolla sekä
laajasti kansainvälistä yhteistyötä. Hyvinvointivaltion perusrakenteiden kannalta verovaroilla on tärkeä merkitys, sillä niillä rahoitetaan julkisia palveluita kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Suomen on tehtävä itse fiksuja ratkaisuja. Samalla voimme viedä niitä koko Eurooppaan.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Voisiko iltahetkestäsi tänään tulla tärkeä rauhoittumisen hetki? Sellainen oma hetki, jolloin voisit katsella päivääsi ja miettiä päivän tapahtumia. Mikä on tuntunut hyvältä, mikä raskaalta? Pysähtymisen ja mietiskelyn kautta Jumalan rakkauden ymmärtämiselle omassa elämässä avautuu mahdollisuus. Voit seurata vaikkapa näitä mietiskelyhetken ohjeita Rukousten kirjasta ja katsella mennyttä päivääsi paimenpsalmin 23 pohjalta:

”Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.” Kun käyt läpi päivän tapahtumia, ehkä huomaat hyviä asioita. Esimerkiksi kuinka kesäaurinko on herättänyt kauniiseen aamuun, kesäinen luonto on muutoin puhutellut hienoudellaan tai päivässä on ollut mukavia kohtaamisia lähimmäisten kanssa. Päiväsi on kulkenut Hyvän Paimen ohjauksessa. Mieli tekee kiittää päivän hyvistä asioista hiljaisesti häntä.

”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Mietiskelysi voi jatkua päivän tapahtumissa eteenpäin. Ehkä tänään on ollut kuljettava myös pimeässä laaksossa. Tapahtunut jotain sellaistakin, mikä ei ole tuntunut ollenkaan hyvältä. Niihin hetkiin on vaikea pysähtyä, ne mieluummin ohittaisi kokonaan. Jokin asia on synnyttänyt avuttomuutta, surua, vihaakin. Asioiden ja tunteiden ohittamista parempi on puhua niistä Hyvälle Paimenelle. Ja luottaa hänen apuunsa ja anteeksiantoonsa. Jeesus sanoo tämän sunnuntain evankeliumissa tahtovansa armahtavaisuutta. Sen voi ajatella omassa iltahetkessäkin anteeksiantamuksen armoksi itselle ja toisille.

”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.” Voit sitten mielessäsi kääntyä huomista kohti ja kertoa, mitkä asiat ja ihmiset ovat huomisessakin erityisesti mielessäsi. Ja pyytää, että tulevanakin päivänä saat olla Hyvän Paimenen ohjauksessa ja hoidossa. Lopuksi siunaa itsesi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Siunattua kesää!

Kati Saukkonen,
pastori Launeen seurakunnasta

Sunnuntain raamatunkohdat puhuvat kutsusta Jumalan valtakuntaan. Aihe ei ole helppo, vaan saattaa jättää meidät epävarmoiksi. Mikä oikeastaan on Jumalan valtakunta ja miten meitä sinne kutsutaan? Jeesus kuvaa matkaa Jumalan valtakuntaan, kuin auraan tarttumisena. Kun lähtee auraamaan, ei kannata katsoa taakseen, sillä muuten voi käydä niin, että aura lipeääkin käsistä.

Kristityn elämässä jatkuva selän taakse vilkuilu nakertaa rohkeutta ja ehkä lisää myös epävarmuutta. Jo kasteemme on liittänyt meidät Kristuksen seuraajiin. Kukaan meistä ei ole niin määrätietoinen, etteikö elämäämme mahtuisi kömpelyyttä, epätoivoa tai näköalattomuutta, kun yritämme katsella taivasten valtakuntaan.

Silloinkin, kun me hapuilemme, Jumala on meille uskollinen. Hän ei tiputa meitä auran ajosta eikä hän korvaa meitä jollakin toisella. Jumala ei katso meitä kuin olisimme epäonnistuneita. Vaan hän antaa aina uuden alun ja uuden mahdollisuuden. Sitä on matka taivasten valtakuntaan. Me saamme vaeltaa armossa.

Siunattua kesää.

Ville Hakulinen

Suomen historia olisi saattanut muodostua täysin erilaiseksi, jos Suomen sosiaalidemokraatinen puolue olisi valinnut Väinö Tannerin viitoittaman rauhanomaisen linjan vuonna 1918. Hänen tiensä poliitikkona kulki aalllon harjalta ja laaksoista kukkuloille; samalla kun hänen statuksensa näissä Suomen poliittisissa ympyröissä vääntyi ja muuttui.

Helsinkiläisen rautatieläisen poika kävi oppikoulunsa arvostetussa Ressussa ja sen jälkeen kauppaopiston, meni Saksaan, missä innostui sosialismista ja osuuskunta-aattesta. Palasi 26-vuotiaana SDP:n riveissä ensimmäiseen eduskuntaan. Tämän kaiken ohella hän valmistui juristiksi. Varatuomarin arvon hän savutti ukkotuomri P.E. Svvinhuudin opastuksella Lappeenrannan tuomiokunnassa. Nuori mies kiitti, mutta ei imeneyt vaikutteita suojeluskuntalaiselta, vaan siirtyi osuuskauppa Elannon toimitusjohtajaksi. Oikeistososialisti kehitti Elannosta poliittisen toimintansa ohella maan suurimman vähittäistavaraliikkeen, hankki itselleen maatilan Vihdistä ja teki siitä komean kartanon. Hyvän kielitaitonsa ja osuustoimintaosaamisensa ansioista hän kykeni luomaan merkittäviä kansainvälisiä suhteita ympäri Eurooppaa.

Hän oli mukana Oskari Tokoin johtamassa senatissa valtiovarainministerinä 1917, mutta ei lähtenyt enää ehdokkaaksi lokakuun eduskuntavaaleihin. Tammikuun kapinasta hän pysytteli täysin syrjässä. Kansanvaltuuskunta pyysi häntä kyllä finanssiministeriksi, mutta hän vastasi napakasti: ” Te kapinaan ryhtyneet tulette vielä taittamaan niskanne ja sitä paitsi saattamaan työväenluokan turmioon”. Enempää oikeassa ei kukaan olisi voinut olla! Elanto tosin muonitti punaisia, joten veri oli tässäkin vettä hivenen sakeampaa. Tannerista tuli raunioista aloittaneen SDP:n todellinen voimamies, joka asettui jyrkästi vastustamaan Lapuanliikettä ja äärioikeistoa. Hän pyrki tiukasti yhteistyöhön maalaisliiton kanssa ja oli mukana ensimmäisessä punamultahalituksessa vuonna 1937 valtionvarainministerinä.

Ennen talvisotaa hän oli mukana Paasikiven johtamissa rauhanneuotteluissa. Hän vei Suomen rauhaan keväällä 1940, mutta sai Neuvostoliiton vihat niskoilleen toimiessaan Rytin johtamassa hallituksessa. Moskovan viha konkretisoitui sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä . Tanner oli pääsyytetty, joka piti syrjäyttää keinolla millä hyvänsä. Seitsemästä tuomitusta hän oli ainoa, joka palasi politiikkaan sodan jälkeen.

Välit Kekkoseen eivät koskaan tulleet asialliseksi, sillä hän ei todellakaan tuntenut sympatiaa Etsivän keskuspoliisin kuulustelijaa Urho Kekkosta kohtaan. Tanner oli suuri parlamentaarikko, joka vihasi nöyristelyä Neuvostoliiton suuntaan. Hän tajusi vielä ennen kuolemaansa, mihin Suomi oli suomettuessaan ajautumassa. Hän oli erinomainen esimerkki länsimaisesta markkinatalouteen sitoutuneesta sosiaalidemokraatista, jolle työväestö ja sen toimeentulo, olivat henkilökohtaisia asioita. Hänen isänmaallisuuttaan, ei koskaan asetettu kyseenalaiseksi, kuten kävi monelle muulle hänen aikalaiselleen!

Juhani Melanen

Kokoomuksen kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan varajäsen Ben Zyskowicz on perustuslakivaliokunnan viime perjantaina antaman yksimielisen sote-lausunnon jälkeen kritisoinut näkyvästi perustuslakivaliokuntaa ja sen tulkintalinjaa. Zyskowicz on ilmoittanut pitävänsä valiokunnan tulkintalinjaa liian tiukkana. Hän ei kuitenkaan ole tarkentanut, missä kohdin hänen mielestään valiokunnan lausunnossa on tulkittu perustuslakia liian tiukasti. Näyttää myös siltä, että muut kokoomuslaiset perustuslakivaliokunnan jäsenet ymmärtävät perustuslakivaliokunnan tulkintalinjan, mutta Zyskowicz jauhaa samaa levyä tavoitteenaan vain ja ainoastaan perusoikeuksien liudentaminen. Toivon, että Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ottaa kantaa asiaan, jotta meille kaikille selviää, onko Kokoomus samoilla linjoilla kansanedustaja Zyskowiczin Z – linjan kanssa?

Valiokunnan kuulemat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen asiantuntijat katsoivat, että esitetty aikataulu ja rahoituspohja olisivat vaarantaneet perustuslaissa taattujen sote-palveluiden saatavuuden. Onko silloin erityisen tiukka perustuslain tulkinta, että esitystä pitää näiltä osin muuttaa? Pitäisikö eduskunnassa yksinkertaisen enemmistön turvin olla mahdollisuus tehdä päätöksiä, jotka voivat tosiasiallisesti vaarantaa sosiaali- ja terveyspalvelut osalta kansalaisista? Jos ajattelee näin, niin silloin olisi rehellisempää sanoa, ettei pidä nykyisen perustuslain sisällöstä kuin syyttää perustuslakivaliokuntaa väärästä tulkinnasta.

Hallituksen esitys joutui monessa kohti ongelmiin perustuslakivaliokunnassa, koska se oli edelleen huonosti valmisteltu. Samalla voi sanoa senkin, että hallituksen sote-esitys on perusratkaisultaan sisällöllisesti huono. Jälkimmäinen on kuitenkin asia, johon mielestäni lopullinen kanta kuuluu ottaa eduskunnan täysistunnossa. Jotta sinne asti joskus päästään, pitäisi hallituksen saada kasattua esitys, joka lakiteknisesti ja valtiosääntö-oikeudellisesti täyttäisi edes jonkinlaiset minimistandardit. Toivottavasti hallitus ei taas kerran hätiköi ja tuo jonkinlaisen puolivalmiin korjaussarjan esitykseensä ja sitten ollaan taas ongelmissa. Perustuslakivaliokunnalla kyllä kestää selkäranka laittaa hallitus tekemään sakkokierroksia, vaikka kuinka moneen kertaan.

Sote-paketti siirtyy todennäköisesti syksyyn. Eduskunnalla tulee olla aikaa käsitellä esitykset kunnolla, hallituspuolueiden hoputtamisesta huolimatta.
Olisi Suomen etu, että hallitus pyrkisi tekemään työn edes kolmannella kerralla kunnolla. Poliittisen järjestelmämme ja lainsäädäntökoneiston arvostus ja uskottavuus kansalaisten silmissä muuten kärsii taas kerran, eikä meillä ole siihen varaa.

Ville Skinnari

Homo Sapiensin kehittymiseen luonnollisen valinnan kautta uskoo ainoastaan 14 prosenttia ihmisistä USA:ssa. Suomessa luku on hivenen suurempi, mutta näitä Laura Huhtasaaria ja kirkon kiihkouskovaisia on edelleen yllättävän paljon, vaikka Suomen koululaitos tekeekin ansiokasta työtä poistaakseen oppilaiden ajatuksista Aatamin ja Eevan luomisoppia.

Me sapienssit yritämme vakuuttaa itsellemme, että meillä on jokin maaginen ominaisuus, joka antaa meille moraalisen oikeuden etuoikeutetulle asemallemme. Tätä ainutlaatuista inhimillistä kipinää kutsutaan uskonnossamme sieluksi. Monoteistinen uskomme kertoo meille, että vaikka ruumis mätänee, sielu jatkaa matkaansa kohti pelastusta tai kadotusta. Koiralla ja sialla ei ole tämän opin mukaan sielua, joten ne on tuomittu jo ennakolta heti kadotukseen.

Valitettavasti uudet tieeelliset löydöt ovat kuitenkin jyrkässä ristiriidassa näiden monoteististen uskontojen kanssa. Tuhansissa kokeissa tiedemiehet eivät ole valitettavasti löytäneet mistään ihmisen osasta sielua. Evoluutioteorian mukaan kaikki biologiset olennot- norsuista ja koivupuista soluihin ja DNA molekyyleihin- koostuvat pienemmistä ja yksinkertaisimmista osista, jotka lakkaamatta yhdistyvät toisiinsa ja erkaantuvat toisistaan. Esimerkiksi ihmissilmä on tuhansien miljoonien vuosien aikana ja miljoonilla solujakautumilla muodostunut ainutlaatuisen kehityksen tulos. Siinä on linssi, sarveiskalvo ja verkkokalvo. Se ei ole ilmestynyt tyhjästä. Jos silmä olisi holistinen kokonaisuus, jossa ei ole osia, se ei olisi voinut kehittyä luonnonvalinnan kautta.

Tämän tosiasian takia evoluutioteoria ei voi hyväksyä ajatusta ”näkymättömästä” sielusta. Tietoisuuden virta puolestaan on konkreettinen todellisuus, johon olemme joka hetki yhteydessä. Se on varmin asia maailmassa. Nykyisin tiedämme sen, että tietoisuutemme synnyttävät aivojen sähkökemialliset reaktiot ja mentaalit kokemukset täyttävät jotain tärkeää datankäsittelytehtävää. Sitä ei kuitenkaan tarkasti tiedetä, miten kokoelma biokemiallisia reaktioita ja sähkövirtoja aivoissamme luo meille suuttumuksen ja rakkauden subjektiiviset kokemukset.

Magneettikuvauksella pystymme kuitenkin paikallistamaan , mitkä aivojemme osat aiheuttavat sähkömyrskyjä, kun rakastumme tai vihastumme. Me olemme kuitenkin vasta tutkimuksemme alussa, sillä aivomme ovat uskomattoman monimutkainen järjestelmä, jossa yli 80 miljardia neuronia on yhdistettyinä lukuisiksi mutkikkaiksi verkoiksi.

Meillä on siis tietoinen mieli, joka reagoi ympärillä oleviin tapahtumiin salamannopeasti. Muistomme, ajatuksemme ja kuvitelmamme ovat miljardien neutronien matkaan lähettämiä sähköisten signaalien vyöryjä. Näitä tietoinen mielemme tarkastelee, arvio ja hylkää, jotta voimme kokea ympäristömme aistiemme avulla.

Olemme laajemman ja vallitsevan käsityksen mukaan orgaanisia algoritmejä, joten kaukaisessa tulevaisuudessa olemme kuolematonta dataa ilman sielua. Tietoisuutta tarvitsemme ehkä arvioimaan moraalisia tekojamme, mutta mitään muuta biologista tehtävää sillä ei ole. Älkäämme pelätkö enää Charles Darwinia! Elämme antroposeenia vaihetta maailmassa. Suomeksi tuhoamme muita lajeja tietoisesti ja suhteessa muihin eläimiin olemme jumalia!

Juhani Melanen

Istumme kahvilla ja käymme keskustelua siitä, minkälainen tulevaisuuden kirkon pitäisi olla. Alun rauhallinen keskustelu saa pian kaksi osapuolta: nuorempi sukupolvi ja vanhempi sukupolvi. Keskustelua käydään muun muassa siitä, kumpi aikakausi on todella se parempi aikakausi kirkon kannalta: jo eletty 1970-luku vai nykyajan 2010-luku. Vanhemman polven kommentit keskustelussa voi tiivistää siihen, miten nykyteknologia ja muut hömpötykset ovat vain tehneet ihmisistä moraalittomia robotteja, johon Jumala ei enää mahdu. Näkeehän sen jo kirkosta eroamisen määrässä. Nuoremman sukupolven edustajat esittävät menneisyyden ahdasmielisenä ja ankarana.

Sukupolvien välistä keskustelua on käyty Suomessa ja maailmalla ennen meidän aikaamme. ”Nuoriso on pilalla” -ajatusta on viljelty ainakin antiikin Kreikassa. Leimakirves on heilunut nuorison suunnalta kohti varttuneiden maailmaa, koska ”ne eivät enää ymmärrä mitään”. Sukupolvikeskustelujen ääripäissä kohtaavat usein nuoruuden vimma, voima ja naivistisuus, sekä vanhuuden viisaus, kokemus ja pessimistisyys. Kilpaillaan siitä, kuka saa olla tiennäyttäjä eli kenellä on valta sanoa viimeinen sana meneillään olevassa ajassa. Onko viimeisen sanan oikeus niillä, jotka ovat jo peltonsa kuokkineet vai niillä, jotka tänne vielä jäävät, kun vanhemmat miespolvet vaipuvat illan hämärtyessä unholaan.

Tulevan sunnuntain evankeliumissa voimme kuulla Jeesuksen äänen kirkolleen. Se on ääni, joka ei kutsu kiipeämään kalifiksi kalifin paikalle. Sen sijaan ääni kutsuu kirkkoaan: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

”Seuratkoon minua” -ajatus sopii myös keskusteluihimme viimeisen sanan vallasta. Meidän ei tarvitse luopua halusta keskustella ja rakentaa kirkkoa. Olkoon keskustelu runsas ja rikas, jopa kiivaskin. Sehän vain kertoo meille jostain hyvin tärkeästä asiasta. Kuitenkin toistemme ajatuksia kohdatessamme emme sortuisi katsomaan toista alaviistoon. Onhan itse Luojamme luonut meidät ajatteleviksi. Etsiessämme viimeisen sanan valtaa muistaisimme, että etujoukossa näkyisivät kirkon Päämiehen sandaalit, ei minun kiillotetut juhlakenkäni.

Teemu Reinikainen

Elinkeinoelämän keskusliiton satahenkinen yrittäjävaltuuskunta jakoi keskiviikkona Helsingissä
tunnustukset kansanedustajille, jotka ovat edistäneet yrittäjyyttä erityisen ansiokkaasti. Hymypatsaan sijaan primus-oppilaat vastaanottivat megafonit, joilla pitää yrittäjien ääntä esillä jatkossakin. Sain opposition edustajan palkinnon. Valtuuskunta perusteli
valintaani seuraavasti:

”Yrittäjyys on ollut näkyvä osa Ville Skinnarin kansanedustajatyötä ja hän on tuonut esille
myös markkinatalouden näkökulmaa. Skinnari on puhutellut yli puoluerajojen, vastakkainasettelua välttäen.”

Tähän lyhyeen tekstiin sisältyy itse asiassa paljon asiaa. Olen muun muassa yrittänyt löytää
suurissa elinkeinopolitiikan kysymyksissä myös poliittista yhteistä näkemystä Suomen tulevaisuuden rakentamiseksi, koska mikään tai kukaan puolue ei tule tekemään sitä yksin. Kyse on viime kädessä Suomen tuloista eli hyvinvointivaltion olemassaolosta tulevilla
vuosikymmenillä.

Suomella on vuonna 2008 alkaneen talouskriisin jälkeen ollut itsetunto-ongelma. On luotu
mielikuva, että Suomi ei voi enää koskaan palata taloudellisessa menestyksessä vuoden 2008 tai sitä edeltäneen kasvun aikakaudelle. Vastuu on viime kädessä poliitikoilla, mutta samalla yritysjohtajilla ja elinkeinoelämän omilla ratkaisuilla. Ruotsin, Saksan
ja muiden verrokkimaiden menestykselle on aina löydetty rakenteellinen ongelma, vaikka peili olisi usein ollut se ensimmäinen työkalu. Mitenkään rakenteellisia ongelmia väheksymättä. Siksi seuraavan hallituksen yksi päätehtävä on luoda luottamusta Suomeen
itseensä kestävän kasvun mahdollistamiseksi.

Valtiollisen itseluottamuksen lisäksi pitää pysähtyä miettimään meidän lasten ja nuorten
sekä aikuistenkin kykyä kohdata vaikeuksia. Asia on noussut esiin muun muassa Lahden päihde – ja huumeongelmaa käsiteltäessä.

Joskus kannattaa katsoa miten muualla maailmassa on toimittu. Haluan esittää Lahden kaupungille
pilottiprojektia kouluihin ja päiväkoteihin, jossa tarjottaisiin lapsiystävällinen ratkaisu, joka tukee lasten ja nuorten hyvää arkea. Meidän pitää hakea ratkaisua suurempaan kysymykseen – miksi me olemme alttiita addiktioille? Tulen ehdottamaan vuoden kestävää
pilottikokeilua, jota voisi kutsua itsensä tuntemisen koulutukseksi. Siinä koulutetaan ja valmennetaan valittujen luokkien ja päiväkotiryhmien oppilaita ja opettajia. Samaa menetelmää käytetään hieman muunneltuna urheilussakin kansainvälisesti. Miten löydän
omat vahvuuteni ja uskallan luottaa niihin? Missä minä olen hyvä? Mitä minä osaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin kovin usein nuorilla ei ole vastauksia. Tavoitteena on uskon omaan itseensä ja toivon näkeminen omaan tulevaisuuteen.

Tulokset voidaan mitata vuoden kuluttua ja toistaa muissakin kouluissa Lahdessa. Tavoitteena
on parantaa oppilaiden itsetuntoa, jaksamista, oppimistuloksia, helpottaa opettajien arkea kun oppilaat jaksavat keskittyä paremmin ja vähentää yksinäisyyden tunnetta sekä potentiaalista huumeiden käyttöä kun oppilaat luottavat itseensä, ovat tietoisia omista
vahvuuksistaan ja uskaltavat sanoa ei. Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa tästä on hyviä kokemuksia. Asiantuntijoita meiltä löytyy Suomessakin on mm. Lahteen.

Tämä olisi yksi ratkaisu Lahden tilanteen parantamiseksi edelläkävijänä ja lapsi- ja perheystävällisyyden
lisäämiseksi. Koulupilottiprojekti saattaisi vaikuttaa positiivisesti muun muassa uusia asukkaita, yritystoimintaa ja turisteja houkuteltaessa tekemällä konkreettisia toimenpiteitä kouluissa Lahden alueella.

Myös olosuhteista pitää keskustella. Matalan kynnyksen harrastamisesta on leikattu jo pitkään
ja sen asenteen muuttaminen tuntuu vievän aikaa. Nuorten liikuntapaikat eivät saa olla diilereiden kohtauspaikka. Kisapuisto on nykyisin todella levoton. Vanhempien ja nuorten huoli on aiheellinen, koska epämääräisten henkilöiden pyöriminen harrastamisen keskellä
on kestämätöntä. Siksi tarvitaan uusia ratkaisuja esimerkiksi aitaus, joka pitää ulkopuoliset poissa. Helsingin Käpylässä on löydetty oikea tapa toimia. Ongelma ei ole onneksi yhtä suuri Launeella tai Mukkulassa.

Tärkeintä näidenkin tavoitteiden saavuttamiseksi on yhteinen tahto ja yhteistyö. Se aika,
että mennään oman organisaation taakse piiloon ja heitetään asia aina jonkun muun vastuulle on auttamattomasti ohi. Jos siis haluamme tehdä asioille jotain.

Ville Skinnari