Arkistot: Kolumnit

Suomalaisista aikuisista 30 prosenttia ei harrasta lainkaan liikuntaa. Samaan aikaan tiedämme, että pieni osa väestöstä, noin 20 prosenttia, aiheuttaa 80 prosenttia sosiaali – ja terveysalan kustannuksista. Liikkumattomuudessa puhutaan jopa 2 miljardin kustannuksista vuodessa. Liikunta edistää henkistä ja fyysistä terveyttä sekä mikä tärkeintä, tuo usein myös yhdessäoloa ja ihmissuhteita. Liikkumattomuuden aikapommi on siis jo räjähtänyt, mutta vielä huolestuttavampaa on lasten liikkumattomuus.

Edes tunti päivässä

Lasten ja nuorten liikkumattomuus on suuri ongelma yhteiskunnassamme. Uusi tutkimus paljastaa, että vain pieni osa suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu riittävästi terveytensä ylläpitämiseksi. Jopa 95 prosenttia lapsista viettää liikaa aikaa ruudun ääressä ja vain 20 prosenttia täyttää liikuntasuosituksen eli liikkuu vähintään tunnin päivässä. Yhdeksäsluokkalaisista vain kymmenesosa liikkuu riittävästi. Liiallinen istuma-asennossa oleminen peruskoulun aikana vain edesauttaa kehosta vieraantumista ja liikunnan hylkäämistä viimeistään nuorena aikuisena. Tällä en tarkoita oppitunnille osallistumista tai läksyjen tekemistä.

Liikunnan rooli kansanterveyden edistäjänä on merkittävä. Liikunta ennaltaehkäisee monia sairauksia. Lapsuuden lihavuus on vielä aikuisenakin usein ongelma. Hallitusohjelman kärkihanke ”liikuntaan tunti päivässä” on siksi erittäin kannatettava näin oppositionkin näkökulmasta. Kuten muissakin hankkeissa, oleellista on nyt miten toteutuksessa koulutasolla käytännössä onnistutaan.

Kun rahat ei vaan riitä

Opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimuksen mukaan liikunnan harrastamisen kokonaiskustannukset ovat kaksin- tai kolminkertaistuneet noin kymmenen vuoden aikana. Kolmen lapsen isänä ja junioreiden valmennuksessa mukana olleena tiedän, että vanhemmat arvostavat lapselle tai nuorelle mieluista liikuntaharrastusta yli kaiken. He ovat usein valmiit tekemään melkein mitä tahansa, jotta mieluinen harrastus voisi jatkua. Harrastuksen hinta nousee silti usein liian kalliiksi ja lapsen harrastus ei rahanpuutteen vuoksi voi jatkua. Jääkiekko on tästä paras tai pahin esimerkki. nuoren lapsen harrastus maksaa helposti satasia kuukaudessa. Syitä tähän on monia, myös vanhempien tahtotilassa ostattaa seuralle kaikki kalleimmat turhakkeet. Surullista, mutta totta.

Olosuhteet avainasemassa

Lähiöiden liikuntaolosuhteet ovat rapautuneet jo 1990-luvun lamasta alkaen. Kunnat pistivät kenttiä kiinni ja totesivat vahtimestarit ja kenttämiehet tarpeettomiksi. Meidän 1970-luvulla syntyiden lapsuus olisi ollut erilainen ilman näitä lähiökenttien karismaattisia herrasmiehiä, jotka isällisesti pitivät meidät nuoret pois kaduilta ja kannustivat ulkojäillä pelaamiseen vielä valojen sammuttua. Koulujen pihojen kenttien uudelleen rakentaminen on edelleen mahdollista. Väitän, että oikein toteutetut monitoimikentät ovat nuorile houkuttelevia, kustannustehokkaita ja maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti. Silloin liikunta ja harrastaminen on mahdollista kaikille eikä aina tarvitse seuratoimintaa tuekseen. Se on luovaa tekemistä lapsille ja keskinäistä parasta aikaa koulun jälkeen.

Kuntien ja valtion rooli on tässä avainasemassa: halutaanko asiat laittaa kuntoon? Edellisen hallituksen pöytälaatikossa oli mm. lähiörahasto, jolla kuntien kärkihankkeet olisi voitu rahoittaa. Toivottavasti nykyinen hallitus löytää tähän oman rahoitusmallinsa. Yritystä tiettävästi on olemassa.

Liikkuva lapsi on paras investointi. Jokaisella suomalaisilla lapsella ja nuorella tulee olla oikeus ja mahdollisuus harrastaa liikuntaa. Jos lasten ja nuorten liikkumistottumuksia ei saada muutettua on meidän turha puhua työurien pidentämisestäkään. On nimittäin niin, että tätä menoa suomalaiset eivät jaksa työelämässä tarpeeksi pitkään. Tämä on yksi Suomen kohtalonkysymyksistä. Tilanne voidaan korjata määrätietoisella työllä – toivon, että näihin talkoisiin osallistuu eduskunnan lisäksi myös kuntapäättäjät ja vanhemmat.

Ville Skinnari

Eräällä riparilla tutustuttiin kertomukseen Pietarin kutsumisesta opetuslapseksi. Juteltiin Jeesuksen ohjeiden mukaan saadusta yllättävästä ja mahtavasta kalansaaliista ja siitä, miten Pietari hämmentyi ja sanoi Jeesukselle, että mene mene pois, minä olen syntinen. Eli miten Pietari koki itsensä riittämättömäksi Pyhän miehen voiman edessä. Mutta käytiin läpi sekin, että lopulta Jeesuksen rohkaisemana Pietari lähti opetuslapseksi. Pitkän ja monipolvisen jutustelun loppuhetkillä nuori miehenalku sitten ujosti kysyi, että ”ai, kelpaisinko määkin Jeesuksen hommiin… ja mitä ne hommat sitten nykyään olisi?”

Hyviä kysymyksiä. Meillekin tänään. Jeesuksen hommiin kutsutaan ihan kaikkia. Ja ne hommat ovat hyvin monenlaisia. Jokainen voi omalla paikallaan olla Jumalan rakkauden välittäjä. Pienikin asia voi olla sellainen, joka puhuttelee ja kertoo toiselle Jumalan olemassaolosta. Toiselle voi olla tärkeää juuri se, mitä sanot, ja se saattaa saada hänet luottamaan Jumalan rakkauteen. Toisaalta Jumalan rakkaus voi löytyä hyvin toisten auttamisesta, vaikkapa naapurin jelppimistä kauppakassien kantamisessa tai talvirenkaiden vaihtopuuhissa tai muussa tarpeellisessa tekemisessä lähimmäisen hyväksi.

Jeesuksen hommissa on tärkeätä huomata, ettei siinä tarvitse puurtaa yksin eikä pyrkiä olemaan ahdistukseen asti täydellinen tekemisissään. Niin kuin opetuslapsetkin olivat ihan tavallisia ja hyvin inhimillisen erehtyväisiä, omaa riittämättömyyttäänkin Pietarin tapaan pohtivia, niin saamme mekin tämän päivän ihmiset olla Jeesuksen hommissa. Ja erityisesti saamme muistaa Jeesuksen lupauksen: ”Minä olen teidän kanssanne, kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:18-20)

Nuori mies muuten kommentoi keskustelun päätteeksi, että ”Kyllähän tuohon voi suostua!” ja kopautti nuotion äärellä ringissä istuvaa kaveriaan ystävällisesti käsivarteen sanoen ”Sääkin voisit lähteä Jeesuksen hommiin.” Niin, sinäkin?

Pastori Kati Saukkonen

Oletko kuullut joskus tarinan pienestä Anna-tytöstä, joka kulkee enkelin kanssa? Anna on ihan tavallinen tyttö. Eräänä päivänä Anna tapaa enkelin. Enkeli pyytää Annaa lähtemään matkalle kanssaan, kohtaamaan ihmisiä. Mutta ennen matkantekoa enkeli antaa Annalle jotakin, jolla pieni tyttö näkee kohtaamansa ihmiset paremmin. Anna saa enkeliltä rakkauden silmälasit.

Anna ja enkeli lähtevät matkaan ihmisten luo. He kohtaavat monenlaisia ihmisiä: yksinäisen miehen, sokean pojan, perheväkivallan keskellä elävän lapsen. Rakkauden silmälasien läpi Anna näkee ihmisten sydämeen: yksinäisyyteen, erilaisuuteen ja pelkoon. Rakkauden silmälasit antavat Annalle kyvyn myös miettiä, mitä kukin ihminen tarvitsee: ystävyyttä, lähellä olemista, vierellä kulkemista. Näkeminen ja pysähtyminen auttavat ymmärtämään ja toimimaan.

Entä jos mekin saisimme käyttöömme tuollaiset rakkauden silmälasit? Miltähän maailma näyttäisi? Muuttuisiko joku asenteissamme tai tavassamme kohdata toisia ihmisiä?
Jeesus sanoo: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Tämä kultainen sääntö on kaikkien uskontojen ikivanhaa viisautta ja löytyy myös Jeesuksen Vuorisaarnasta (Matt.7:12). Se on annettu elämäämme ohjenuoraksi, joka johdattaa myös meidät näkemään toiset ihmiset ja heidän tarpeensa.

Herra,
Kiitos, että lähetät tiellemme enkeleitä,
jotka auttavat meitä näkemään paremmin.
Anna meille
rakkautta ja vieraanvaraisuutta
toinen toisiamme kohtaan.

Pauliina Hatakka
Launeen srk

SUORA YHTEYS EDUSKUNTAAN

Vierailimme Eduskunnan talousvaliokunnan kanssa Saksassa tällä viikolla. Tavoitteemme oli selvittää missä Saksa nyt menee talouden, energiauudistuksen ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyn kanssa. Saksan elinkeinostrategia on yksinkertainen ja tehokas: Kaikki tehdään Saksassa alusta loppuun – eli hienosti sanottuna luodaan toimivat arvoketjut ja tehdään kaikki Saksassa.

Saksa elää autoista

Saksan talous on noussut ensin vientivetoisesti ja sitten vahvistuneen kotimaan kysynnän ansiosta. Lamasta ei ole tietoakaan, mitä nyt kotimaan investointien taso laahaa kuten meilläkin. Saksalaiset odottavat lähes kahden prosentin BKT:n kasvua vuosille 2016 ja 2017. Suomessa yli puolet viennin arvosta tekee 25 yritystä. Saksassa pohja on laaja ja vahva. Kansainvälistä verkostoa on rakennettu vuosisata ja enemmänkin.

Silti Saksa elää autoista – autoteollisuus on viennin tärkein tukijalka. Joka seitsemäs työpaikka on riippuvainen autoteollisuudesta ja sen menestyksestä. Viennistä neljä prosenttia tulee diesel – autoista. Volkswagenin kriisin vaikutuksia saksalaisten mukaan vaikea vielä ennustaa. Maailman suurimman autonvalmistajan ongelmia ei Saksassa pelätty. ”Vialliset autot on jo myyty”, kuittaisi tunnettu ekonomisti Berliinissä ja toivoi kriisin vaikutuksien olevan lähinnä Saksan imagoon kohdistuvia. Jos ennustaa pitää niin ainakin Volkswagenin kotikaupungin Wolfsburgin verotulot romahtavat. Loppulaskua on vaikea arvioida mutta sellainen varmasti tulee tavalla tai toisella.

Rohkeita uudistuksia

Saksa on vienyt läpi 10 vuotta sitten rohkean työmarkkinauudistuksen, johon kuuluu voimakkaan sääntelyn purun lisäksi toisaalta minimipalkkasäädös (8,50 euroa tunnissa). Saksassa myös työharjoittelijat saavat lain takamaa minimipalkkaa. Lisäksi on luotu ”minijobs” eli minityömarkkinat. Se mahdollistaa 15 tuntia työtä viikossa menettämättä työttömyysrahaa.

Saksan haasteet ovatkin hyvin erilaisia kuin Suomessa. Valtiovarainministeriön yksikönpäällikkö oli enemmän huolissaan talouden ylikuumenemisesta ja saksalaisten pankkien tuloskunnosta. Tästä voi päätellä, että korkojen nousu voi olla euroalueella edessä. Yhteinen haaste on Euroopan pakolaistilanne. Saksaan odotetaan tänä vuonna yhteensä 1,5 miljoonaa pakolaista. Pakolaiskriisin kustannukset ovat linjassa Suomen kanssa, noin 0,2 BKT:sta.

Hiilen voimalla

Saksa investoi vahvasti energiaremonttiin tavoitteena luopua kokonaan ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Hintalappu on Saksalle asiantuntijoiden mukaan noin 20 miljardia vuodessa. Se on paljon rahaa. Samaan aikaan hiilidioksiidipäästöt ovat Saksassa kasvaneet ja ruskohiilivoimalat pyörivät edelleen. Ero Suomeen on metsien raaka-aine tai paremmin sanottuna sen puute.

Täytyy sanoa, että odotimme Saksan energiauudistuksesta enemmän selkokieltä meille suomalaisille. Saksan energiauudistusta meille Berliinissä selvittäneet asiantuntijat eivät kuitenkaan vastanneet selkeästi siihen kysymykseen millä hiilivoimalat todellisuudessa korvataan, kun ydinvoimasta luovutaan. Tuomalla ydinsähköa Ranskasta?

Miten sitten Suomen etu toteutuu eurooppalaisessa päätöksenteossa? Saksa on Euroopan suurvalta. Se linjaa pitkälle miten Eurooppaa viedään eteenpäin – halusimme tai emme. Siksi meidän pitää olla aktiivisia Saksan kumppaneita ja asioista keskustelijoita koko Euroopassa ja sen ytimissä.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Onnea sulle toivottaa. Niin lukee värssykirjassani. Ja viereen värssyn kirjoittaja, alakoulun luokkakaveri on liimannut kiiltokuvan. Siinä on kaunis enkeli pikkusiipineen. Mutta Raamatussa enkeli ei vain liihota. Enkeli kiitää ja ilmestyy. Hän on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Enkeli on Jumalan sanansaattaja, Jumalan palvelija. Siksi tuo lapsuuden kiiltokuva ei oikein tee oikeutta enkelien koko toimenkuvalle. Jumala toimii monella tavalla tässä maailmassa. Jumalan näkymättömässä työssä ovat liikkeellä myös enkelit. Raamatussa kerrotaan, miten enkelit varjelevat ja suojelevat, kantavat käsillään (Psalmi 91:11-12). Enkelit kulkevat maan ja taivaan välillä, rakentavat tavallaan kuin Jaakobin tikapuut ihmisen ja Jumalan välillä, niin että viesti kulkee. Enkelit sotivat hyvän puolella pahaa vastaan niin kuin Mikael teki (Ilmestyskirja 12:7-12). Enkelit lähestyvät ihmistä silloin, kun jotain tärkeää tapahtuu: Maria sai kuulla odottavansa koko maailman kuningasta. Paimenet saivat jouluyön ilouutisen, murheelliset naiset kuulivat ylösnousemuksen ihmeestä pääsiäisaamuna.

Noissa kohtaamisissa Jumala puhui enkelin kautta. Ensimmäiseksi enkelin piti aina sanoa: älä pelkää, älkää pelätkö. Yliluonnollinen enkeli on jotain niin kummaa ja ihmeellistä, että ihminen säikähtää. Pelosta täytyy päästä, jotta enkelin viesti kuultaisiin. Silloin sanoma voidaan ottaa vastaan ja iloita.

Enkelit eivät liihota vain Raamatun lehdillä. Jumalan näkymätön maailma on totta, vaikka en sitä näekään enkä järjelläni ymmärrä. Edelleen Jumala kohtaa meidät eri tavoin ja myös enkelit ovat tässä työssä mukana. He ovat yhä sanantuojia, varjelijoita, johdattajia. Heitä tarvitsevat lapset ja aikuiset.

Riitta Särkiö

Tervehdys te Sodoman johtajat ja Gomorran kansa toteaa profeetta Jesaja ja jatkaa: Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne…Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.

Olisiko sopiva hallitsemisohjelmaksi? Eipä tietenkään, koska tavoitteena pitää olla vähä-äänisimmältä lisää ottaminen. Toimeentulosta ei ole niin väliä, kun on mahdollisuus olla luopumatta liiastaan. Väännetään simppeli oikeus ja kohtuus vaikka väkisin tulonjaoksi niille, joilla on aina ollut ja joille kohtuuden nimissä kuuluu vain lisää. Samalla voi ihan kivasti muuttaa koko viikkojärjestelmän lineaariseksi aikajanaksi, jossa pyhä elämäntehtävä on antaa oma ja lähimpien elämä arvokkaamman koneiston hyväksi ilman kiusallisia taukoja.

Nyt kun maahan on tulossa avun tarpeessa olevia ihmisiä, on syytä miettiä, mitä päätöksiä ja millä perusteella tehdään. Ja halutaanko ihan tosissaan paeta vastuunottoa loputtomiin selityksiin muitten vastuuttomuudesta? Vastuutonta on tulkita Raamatullista ” Jumalan sanaa”, niin että orjallisesti Jumalan käskyjen vanhoja sovelluksia, sellaisia, jotka olivat paikallaan esim. 1000, 100 tai 50 vuotta sitten vallinneissa oloissa. Perinteet ovat arvokkaita, mutta jäykistyneet ajattelu- ja toimintatavat vieraannuttavat tästä elämästä, vaikkakin vanhan hyvän päälle on syytäkin rakentaa, mutta vain järkeä käyttäen, siis elämänmyönteisesti käyttäen. Ei pidä tehdä tyhjäksi Jumalan sanaa noudattamalla orjallisesti ihmisten perinnäissääntöjä, sanoo Jeesus.

Kysymys periaatteista ja perinteistä on nyt akuutti. Eikä yksinkertaista vastausta ole helppo antaa, koska sitä ei ole. Kun vastustetaan tai puolustetaan kirkollisia tai yhteiskunnallisia uudistuksia tai pikemminkin muutoksia, on vaara arvioida väärin perusteita ja haluttujen muutosten toteutumista.

Lopuksi, kuten Raamattu opettaa: ”Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.”

Esa Kekki
Launeen srk

SUORA YHTEYS EDUSKUNTAAN

Syksy on monella tavalla Suomessa poikkkeuksellinen. Siitä esimerkkinä on työmarkkinarauhan järkkyminen ja pääministeri Juha Sipilän keskiviikkoinen suora puhe televisiossa. Hallituksen viime viikolla esittelemät pakkolait ovat monella tavalla historiallisia Suomessa. Olemme eläneet vuosikymmeniä sopimusyhteiskunnassa, jossa työnantajat ja työntekijät ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pystyneet löytämään yhteisen näkemyksen työmarkkinoiden pelisäännöistä. Työehtosopimuksin on pystytty takamaan myös vakaa, maltillinen palkkakehitys ja työmarkkinoiden vakaus. Niin kutsutun yhteiskuntasopimuksen henki on ollut turvata Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) tavoitteet.

Hallituksen ja EK:n roolia on välillä ollut vaikea erottaa. Niin yksi yhteen ovat EK:n ja hallituksen tavoitteet olleet. Tuottavuuden mantraa on hoettu median suosiollisella avustuksella. Samalla on kuitenkin jätetty kansalle kertomatta, että työn yksikkökustannukset ovat vertailumaista esimerkiksi Saksaan nähden enemmän kuin puolittuneet. Kilpailukyky tai sen puute ja viennin ongelmat johtuvat useasta eri tekijästä. Parasta lääkettä olisi edelleen maltillinen palkkaratkaisu ja panostaminen osaamiseen sekä viennin edellytysten parantaminen.

Hallituksen esittämät pakkolait tarkoittaisivat, että työehtosopimuksissa ei enää voitaisi sopia pakottavaa lainsäädäntöä edullisimmista ehdoista. Pakottavalla lainsäädännöllä leikataan suoraan suomalaista pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Eli juuri sitä, mitä Suomi nyt eniten tarvitsisi: tavallisia palkansaajia ostamaan suomalaisia tuotteita ja palveluita, jotta talous saataisiin pyörimään. Hallitus ja sen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström kiirehtivät julkisuudessa ilmoittamaan, että pakkolait eivät olisi perustuslain vastaisia. Lopullisia lakiesityksiä ei vielä ole olemassa, mutta suomalaisen oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti perustuslainmukaisuudesta päättää eduskunnan perustuslakiavaliokunta kuultuaan ensin asiantuntijoita. Sen lisäksi pitää toki arvioida pakkolakiesityksen yhteensopivuus Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten ja EU – lainsäädännön näkökulmasta. Hallituksen toimia leimaa jo alkuvaiheessa kiire ja kokemattomuus lakien valmistelussa.

Onneksi työmarkkijärjestöt ovat aktivoituneet ja ilmoittaneet edelleen hakevansa ratkaisua neuvottelemalla. Tämä oli varmasti myös pääministerin puheen yksi tavoite. Perjantaiksi tuskin saadaan sopua, mutta Suomen etu olisi yhteisen näkemyksen syntyminen. Suomea ei tule johtaa pakolla, koska se johtaa helposti kansan jakautumiseen. Siitä meillä on historiassa jo kokemuksia.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Lähestyvä sunnuntai puhuu Jumalan huolenpidosta. Siitä kirjoittaminen on itse asiassa melkoinen haaste. Mitä se tarkoittaa, kun luvataan, että Jumala pitää huolen? Vaarana voi olla, että pudotellaan lupauksia liian kevein perustein. Kyllähän Jumala huolen pitää, muttei se tarkoita sitä, ettei mitään pahaa voisi tapahtua. Elämässä on usein tuskaa ja kärsimystä. Silti yksi kristinuskon lohduttavimpia sanomia on se, että on Jumala, joka pitää luoduistaan huolen.

Evankeliumeissa Jeesus lähtee liikkeelle ihmisen arvosta. Jumalan luomuksena ihmisen koko elämä ja sen ylläpitäminen sekä varjeleminen ovat Jumalan varassa. Ja Jumala ei ole vain kerran luonut vaan pitää kaiken aikaa huolta luoduistaan ja on henkilökohtaisesti mukana luomakuntansa kaikissa yksityiskohdissa, myös ennen kaikkea ihmisen elämän. Painottaakseen sanomaansa Jeesus käytti havaintovälineenä kedon kukkia ja taivaan lintuja. Jos kerran niistäkin pidetään huolta, niin tottahan myös ihmisestä. Ajatus siitä, että Jumala on läsnä henkilökohtaisesti jokaisen ihmisen elämässä ja sen kaikissa vaiheissa on huikaiseva!

Jumalan huolenpidon ymmärtäminen johtaa ajatukseen, ettei kannata murehtia turhista. Usein käytämme paljon aikaa etukäteen murehtimiseen. Minä ainakin mietin, miten ehdin tehdä kaikki asiat, jotka pitäisi tehdä. Tai murehdin, onko läheisillä terveyttä vielä huomenna tai miten lasten käy? On vaikea päästää asioista irti, sitä sortuu ylisuojeluun ja -murehtimiseen.

Usko Jumalan huolenpitoon tuo kuitenkin elämään perusluottamusta. Se auttaa parhaimmillaan olemaan ajattelematta ennalta turhaan sitä, mitä voisi tapahtua. Ja vapaana turhasta murehtimisesta ihminen uskaltaa tarttua tähän päivään ja elää. Ei tälläinen ole mitään tyhmää ja turhaa pilvilinojen rakentamista vaan se on toivon tuomista elämään. Toivoa tarvitsee jokainen. Jos ja kun jotain tapahtuu jotain, mikä järisyttää elämää, sitä arvioidaan sitten siinä elämäntilanteessa – ja omistaan huolta pitävä Jumala on rinnalla kulkemassa.

Meitä ihmisiä myös kutsutaan Jumalan huolenpidon välikappaleiksi. Jumala auttaa ja hoitaa ennen kaikkea toisten ihmisten kautta. Sinä ja minä voimme välittää Jumalan huolenpitoa auttamalla hädässä olevia. Tämänpäivän maailmantilanteessa se voisi tarkoittaa kotinsa ja kotimaansa pakon edessä jättämään joutuneiden ihmisten auttamista. Ystävällisen ja vastaanottavan ilmapiirin luomista pakolaisille omalla kotiseudulla. Tai vaikkapa Kirkon Ulkomaanavun keräyksiin osallistumista.

Pastori Kati Saukkonen

Heinäkuinen viikko Saariselän kansallispuistossa oli monella tavalla hyvä juttu. Oli virkistävää riisua mielestä monet stressinaiheet ja ottaa selkään vain rinkka. Siellä kulki kaikki tarpeellinen – ja onneksi perheen miesväki jaksoi kantaa painavimmat tarpeelliset asiat! Vaelluksella keskitytään kulkemiseen, oikean reitin löytämiseen, ruokaan ja lepoon. Siinä kulkiessa luomakunta kaikkineen ehtii opettajaa patikoijaa.

Ylhäällä Vuomapään rinteillä ja alempana polkujen varrella kasvoi vaikka mitä kauniita kukkia: sinirikot, lehtokanukat, sieliköt ja uuvanat kukkivat. Ne olivat siellä ihan itsekseen, ei sen tähden, että ihminen ne sinne halusi tai että ihminen ne löytäisi. Kaunis, suuri luonto kertoo Jumalasta Luojasta. Hän on luonut luonnon ihmeellisyyden ja kauneuden. Tunturi opetti kiitollisuutta ja Luojan kunnioitusta.

Tunturin huipulle kiipijä uuvahtaa helposti. Oletetun huipun jälkeen näkyykin uusi pikkulaakso ja uusi päämäärä. Tuntuu, että huippu siirtyy koko ajan kauemmas. Silloin pitää pysähtyä ja kääntää pää tulosuuntaan. Hei, mehän olemme tulleet jo noin pitkän matkan! Puuskutus ei ole ollut turhaa. Elämässä muun muassa erilaiset juhlat tarjoavat tällaisen pysähtymispaikan. Syntymäpäivänä tai hääpäivänä kiitetään menneestä taipaleesta ja nähdään, että kaikenlaisen läpi on selvitty. Ei kannata vain puskea eteenpäin, on hyvä pitää tauko ja iloita siitä, mitä on yhdessö koettu.

Kompassimme oikkuili koko vaelluksen ajan. Se tuntui kieppuvan, minne sattui. Viimeisen päivän reitti kulki ison suoalueen läpi. Epävarma kompassi huoletti, mahdammeko kulkea harhaan niin kuin ensimmäisenäkin päivänä. Tulimme viimeiselle autiotuvalle, ja mikä siellä odottikaan! Kämpän ikkunassa roikkui jonkun unohtama tai tarkoituksella sinne jättämä kompassi. Sen turvin pääsimme eksymättä läpi soiden.

Jumalan huolenpito näkyi tässä ja monessa muussa kohdassa elämää. Kunpa avaisimme silmämme niin, että näkisimme Jumalan johdatuksen muka-sattumien takana. Hän on Luoja, mutta hän on myös rakastava Isä, joka kulkee vierellä Lapissa ja Lahdessa. Risti on kristityn kompassi. Jeesuksen ristiin kannattaa katsoa, siihen suuntaan on hyvä vaeltajan kulkea.

Riitta Särkiö

On tämän viikon teema kirkkovuodessa. Kulkiessaan julkisen toimintansa aikana opetuslastensa kanssa Jeesus paransi ihmisiä. Häneltä suorastaan odotettiin ihmeitä, mutta erityisesti ihastuttiin hänen tapaansa kohdata hädässä olevia ihmisiä. Monet avun tarpeessa olleet olivat ympäristön ihmisten nujertamia. Lisäksi ajateltiin ja monet asianosaiset itsekin ajattelivat tilanteensa johtuvan jostain omasta tai vanhempien tekemästä synnistä.

Jeesuksen merkitys on myös siinä, että hän antaa ihmisille takaisin heidän ihmisarvonsa ja antaa myös Jumalan olla Jumala. Hänen tekemänsä ihme- ja parannusteot tuovat esiin sen, että hänessä Jumalan valtakunta on tullut lähelle, ja häneen uskovilla on jo osallisuus tuohon valtakuntaan.

Jumalan luomana ja lunastamana ihmisen perustehtävä on ylistää Luojaansa koko elämällään ja iloita elämän lahjasta. Jeesuksen teot todistavat Jumalan rakkaudesta ja voimasta auttaa hädässä olevia ihmisiä. Lopullinen päämäärä häämöttää Taivaan kotiin perille pääsemisessä. Kaikki eivät parane, kaikki eivät jaksa iloita, mutta Jeesus kuulee ja auttaa, vahvistaa ja vie viimein perille lopulliseen olotilaan. Häneen katsomalla mahdoton muuttuu mahdolliseksi.

Esa Kekki
Launeen srk