Arkistot: Kolumnit

Pari sunnuntaita sitten alkoi papiston paasto. Ajattelen, että papiston on hyvä aloittaa paasto aiemmin, jotta se olisi valmistautunut, kun koko kristikunnan paasto alkaa.

Kristillisessä paastossa ei ole kyse pelkästä ohjeiden noudattamisesta tai jonkun ruoka-aineen pois jättämisestä. Kyse on paljon suuremmasta. Tarkoitus on raivata tilaa hengelliselle hiljentymiselle. Puhdistaudutaan maailman huvituksista, nautinnoista ja turhuuksista. Ainakin sellaisista, jotka vievät huomion pois Jumalasta ja samalla sisäisestä vahvistumisesta.

Entäpä sitten kiusaukset? Jokainen, joka on tehnyt uudenvuodenlupauksen tietää, että lupauksia on vaikea pitää. Lankeaminen tulee usein jo ennen loppiaista. Omaan lupaukseensa ja itseensä pettyy. Hyvän pyrkimyksen heittää koko loppuvuodeksi nurkkaan, eikä se rakenna ketään.
Paastossa tulee myös kiusauksia. Tärkeää on, että ei lupaa enemmän kuin pystyy kantamaan. On ehkä hyvä, että ei lupaa muuta kuin raivata tilaa Jumalalle. Ehkä elämässäsi on jokin alue, jossa voit harjoittaa luonteen lujuutta tai itsesi kasvattamista. Jollekin se voi olla lihasta tai jostain muusta juhlaruuasta kieltäytyminen.

Esikuvana paastossa on itse Jeesus. Hänelle paholainen ei tarjonnut pelkästään liha-ateriaa, vaan tarjosi kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston. Jeesus kuitenkin kieltäytyi kaikista paholaisen hänelle tarjoamista asioista ja Jeesus sai jäädä rauhaan.

Siunattua paaston aikaa sinulle, se kolkuttaa jo aivan ovella.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori

Eduskunta aloitti kevätistuntokauden perinteisesti valtiopäivien avajaisilla Finlandia talossa. Kevät tarkoittaa isoja asioita eduskunnalle: pakolaistilanne on haasteista varmasti se suurin, hallintouudistukset puhuttavat ja työllisyystilanne huononee edelleen. Työmarkkinatilanne vaatii ratkaisun. Itse uskon, että sopimus syntyy. Myös valtion omistajapolittiikka tarvitsee selkeytystä kuten Carunan tapaus osoittaa. Pääministerinä Sipilä halusi itselleen omistaja ohjauksen. Nyt odotamme linjauksia mitä ja mihin suuntaan pääministeri omistajaohjausta haluaa viedä. Tuottavia valtionyhtiöitä on järjetöntä myydä. Siitä meillä on hyviä esimerkkejä Suomesta ja maailmalta. Me oppositiossa haluamme hallitukselta järkeviä päätöksiä – toivottavasti niitä on tulossa.

Poliittisen päätöksenteon järkevyys puhuttaa myös Lahdessa ja aiheesta. Lahti on vastoin muiden suurien kaupunkien linjauksia rajaamassa lasten päivähoito-oikeutta. Jokaisen lapsen oikeus päivähoitoon on ollut suomalaisen tasa-arvoisen yhteiskunnan yksi peruspilari. Lapsi on voinut perheen tulotasosta tai taustasta riipppumatta kokea olevansa samalla viivalla kaikkien kanssa, juuri siinä kasvun vaiheessa, kun omaa itsetuntoa ja maailmakuvaa pienen lapsen mieli on itse luomassa. Eriarvoistamista tulee sitten aivan tarpeeksi kouluiässä, kun materialisessa maailmalla osalla on älypuhelin ja muuta, osalla ei.

Lapsiystävällinen Lahti

Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus perusteli päivähoidon oikeuden rajaamista säästöillä. Suurista kaupungeista vain Oulu oli ennen Lahtea rajoittamassa lasten oikeuksia. Selvitysten mukaan kokopäivähoidon rajaaminen ei itse asiassa aiheuta säästöjä, koska hallinnollinen työ lisääntyy: päivittäinen paperibyrokratia vie hoitamisen resursseja itse päivähoidosta. Ja mitä syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle jatkossa? Aika näyttää miten puolipäiväralli Lahdessa toimii ja kenen työaikaa lisätään. Vai palkataanko tähän sitten lisää toimistotyöntekijöitä? Lahden kaupungin sivistyslautakunta päätti porvareiden äänillä romuttaa lahtelaisten lasten tasa-arvon. Vieläkö Lahti kertoo strategiassaan olevansa lapsiystävällinen kaupunki?

Yksityinen vai julkinen?

Jos päivähoidon byrokratian kehittyminen vaatii lääkärikielellä tilanteen seuraamista, sitä se on myös terveydenhoitomaksujen korotuksen osalta. Kolmen Ässän hallituksen tahto toteutunee myös Lahdessa ja poliklinikka yms. maksut lähentelevät jo yksityisen palvelun hintoja. Tämä on porvarihallitukselta taitavaa politiikkaa: julkisen sektorin hintataso saadaan näyttämään kalliilta ja samalla yksityinen varsin edulliselta. Miksi ei siis lisättäisi yksityisen palveluiden määrää ja ajattaisi alas julkista palvelua? Ilmeisesti tämä on nyt sitä ”valinnanvapautta”. Lahti on tässäkin asiassa kokoomuksen ja muiden porvaripuolueiden laboratorio. Itse asiassa Lahti oli sitä jo 2000-luvun alussa kun terveyskeskukset ajettiin yksityisten lääkäripalveluiden tuottajille. Sen jälkeen osaajia eli lääkäreitä on ollut vaikea saada ja korjaaminen on vienyt kohta 15 vuotta.

SDP:n puoluekokous Lahteen

Torstaina olin mukana SDP:n puoluehallituksessa päättämässä SDP:n seuraavan puoluekokouksen pitopaikaksi Lahden. Tätä ennen puoluekokous pidettiin viimeksi Lahdessa vuonna 1984. Puoluekokous pidetään vuoden päästä 2-4. helmikuuta 2017. Puoluekokous tuo Lahteen kotimaisten ja kansainvälisten vieraiden lisäksi myös satojatuhansia euroja matkailutuloja.

Töitä siis riittää eduskunnassa ja Lahdessa
– tervetuloa tapaamaan minua ensi maanantaina 8.2. klo 16 Mariankadun Sinuheen.

Ville Skinnari

Jumalan kirkkauden säteily on tämän viikon teema. Evankeliumikertomus tuo näkyviin Mooseksen lain vaatimien puhdistusmenojen mukaisen toiminnan Jeesuksen kohdalla. Piti uhrata kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa. Samalla esikoispoika ”pyhitettiin Herralle”. Jeesuksen kohdalla tapahtumaan liittyi Simeonin ilmestys, jossa Jeesus tulee esiin pakanakansojen valona ja Israelin kirkkautena.
Kynttilänpäivä kirkkovuodessa on otettu käyttöön ” keskiajalla ”. Silloin kirkoissa vihittiin vuoden aikana käytettävät kynttilät. Ne muistuttavat siitä, että Jeesus Kristus on maailman valo.

Valo on merkillinen asia. Se sekä ohjaa luokseen että valaisee ympäristöä niin, että on mahdollista nähdä. Voi nähdä, mitä täällä on ja peilin ääressä nähdä itsensä. Mitä näkyy tässä tarkastelussas? Ihmisen kykyihin kuuluu luokittelu, valitseminen ja torjunta. Emme aina näe kaikkea, joskus torjumme sen, mitä näkyy ja joskus valitsemme huonon tai tuhoisan vaihtoehdon.

Joka tapauksessa tämä elämä on annettu meille elettäväksi eikä piilotettavaksi. Vaikka joskus näkö saattaa sumeutua, vaikka suunta menee sekaisin, vaikka aina ei ymmärrä, silloinkin Jeesus Kristus on matkakumppani. Hän terävöittää näkökykyä, ohjaa oikealle tielle ja näyttää myös tälle elämänkaarelle lopullisen määränpään: sittenkin tämän kaiken keskellä olen matkalla Taivaan kotia kohti. Sieltä tähän hetkeen loistaa aamunkoitto.

Esa Kekki
Launeen srk

Tämä meneillään oleva viikko on ekumeeninen kristittyjen ykseyden rukousviikko. Ekumeeninen merkitsee kirkkojen välistä. Tällä viikolla siis erityisesti rukoilemme toistemme puolesta ja yhdessä sen puolesta, että me kristityt voisimme olla yhtä.

Jeesus itse puhui ja toimi yhteyden puolesta. Hän rakensi yhteyttä yli niiden rajojen, joita me ihmiset olemme rakentaneet. Niinpä hän meni sinne, mitä arvosteltiin. Mutta hän ei nähnyt erottavaa seinää, vaan ihmisen. Siksi hän seurusteli pakanoiden tai samarialaisten kanssa. Hän meni publikaanien kotiin ja auttoi roomalaista sotilasta. Jeesus myös puhui, kuinka hänen seuraajiensa tulisi olla yhtä. ”Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.”

Viime aikoina on tutunut siltä, että kirkkoa revitään eri suuntiin. Monet kannat kärjistyvät ja asenteet kovenevat. Siksi myös kristittyjen välinen yhteys tuntuu olevan koetuksella. Tarvitsemme sitä, että tutustumme toisiimme, jotta emme olisi ennakkoluulojemme vankeja. Tarvitsemme vuoropuhelua, että ymmärtäisimme toisiamme. Ja tarvitsemme yhteistä rukousta, sillä sitä kautta voimme löytää yhteyden, joka perustuu oikealle perustalle.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Tiesitkö, että loppiaista kutsutaan jossakin päin maailmaa vanhaksi jouluksi? Meilläkin monessa kodissa joulukoristeet laitettiin viime viikolla takaisin laatikoihin ja kuusi kannettiin ulos. Joulun ja juhlan aika on päättynyt ja paluu arkiseen elämään koittanut.

Loppiaisen pyhään kertomukseen kuuluvat itäisen maan viisaat miehet, jotka lähtivät tervehtimään vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Matkalla heidän oppaanaan oli tähti, kirkas ja ihmeellinen. Tuskin vieraasta maasta, pitkän matkan kulkeneet viisaat tietäjät osasivat ennalta odottaa, mihin tähti heidät johdattaisi.

Loppiaisen tähti ei ole sammunut, vaikka joulun aika onkin tältä erää ohi. Se voi odottamatta opastaa siihen suuntaan, mihin Jumala meitä kutsuu – johonkin sellaiseen, mitä mekään emme ennalta osaa odottaa. Seuraamalla tähteä voimme päätyä yllättäviin paikkoihin ja ennalta tuntemattomiin maisemiin: sinne, missä suuri on pientä ja kaikki olennainen on tässä ja nyt. Tähti voi johdattaa meidät kärsivien lähimpiemme luo. Se voi viedä meidät sinne, missä tarvitaan valoa pimeyteen ja toivoa epätoivon keskelle. Mutta se voi näyttää meille myös sen, mistä löytyy rakkaus ja ilo.

Oikeastaan joka päivä on hyvä pysähtyä miettimään, keitä ovat ne oman elämämme ihmiset, joiden luo tähti meidät johdattaa. Ketkä lähellämme olevat tarvitsevat elämäänsä rohkaisua, kuuntelijaa ja läsnäoloa oman elämänsä pelkojen, kysymysten ja kipujensa keskelle. Kenen luona on hyvä nauraa ja iloita yhdessä, keiden kanssa voimme kokea olevamme rakastettuja.

Tähteä seuratessamme ja ihmisten kivun ja ilon äärelle pysähtyessämme me kohtaamme ihmiseksi syntyneen Vapahtajan. Hänet, joka itsekin eli ihmisenä oman elämänsä ja läheistensä kivuissa ja iloissa. Hänet, joka kulkee vierellämme ja sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

Pauliina Hatakka

Joululahjat ovat jo löytäneet paikkansa: käytössä tai varastossa odottamassa tulevaa…ehkä jokin lahja on jo lähtenyt kiertoon ja keikautettu hyväntekeväisyysjärjestön keräysastiaan. Mutta joulun jälkeenkin puhutaan lahjasta, ainakin tänä sunnuntaina kirkoissa.

Meillä pyörii kotona haarukoiden ja veitsien ja muiden aterimien joukossa lusikka, joka on vanhin ikioma esineeni. Lusikan takapuolella on nimeni, kellotaulu ja vaaka. Etupuolella on kuvattu siunaava käsi, jonka alle kumartuu äiti lapsineen. Sain tämän kummilusikkani kynttilänpäivänä vuonna 1964. En muista päivästä mitään, mutta silti sain tuona päivänä suuren lahjan, jotain vielä arvokkaampaa kuin hopealusikka.
Loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina on kirkoissa aiheena Kasteen lahja. Silloin palataan Jeesuksen kasteeseen Jordan-virrassa ja meidän kaikkien kristittyjen saamaan kasteeseen. On paikallaan muistella kastetta, sillä sen lahjat ja vaikutukset heijastuvat vielä tähänkin päivään.

Kasteessa Jumala otti meidät lapsikseen. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tapahtunut kaste antoi meille Taivaallisen Isän, teki Jumalan Pojasta meidän armahtajamme, auttajamme ja lahjoitti sisimpäämme Pyhän Hengen. Nämä kasteen lahjat ovat totta edelleen. Ne kannattaa ottaa esille ja käyttöön. Ne kannattavat meitä elämässä.

Jumala pitää liitostaan kiinni ja tahtoo johdattaa meitä elämässä. Hän toivoo, ettemme pitäisi kasteen lahjaa mitättömänä. Vaikka jossain elämänvaiheessa olisimmekin kipanneet tämän lahjan tarpeettomana pois, Jumalan rakkaus säilyy. Hän on aina uudelleen valmis ottamaan lapsensa vastaan.

Riitta Särkiö​

Nuorten jääkiekkomaajoukkuen miehet näyttivät sellaista itseluottamusta ja päättäväisyyttä, mitä koko Suomi tarvitsee. Yleensä olemme menestyneet joukkueena, mutta nyt mestaruuteen päästiin loistavilla hyökkäävillä yksilöillä. Sitä samaa tahtoa ja uskallusta mennä eteenpäin tarvitsemme nyt yksilöiltä ja joukkueilta muuallakin yhteiskunnassa. Lahtelaisia mukana oli ennätyksellisesti neljä pelaajaa. Se on hieno saavutus.

Lahti on muuta Suomea pahasti jäljessä jääurheilun olosuhteissa. Meiltä puuttuu muissa suurissa kaupungeissa oleva tekojäärata, joka mahdollistaa luistelun ilman kustannuksia varmuudella syksystä kevääseen. Tein tähän liittyvän valtuustoaloitteen pari vuotta sitten yhdessä edesmenneen valtuutetun Martti Heinon (sd.) kanssa. Tällä viikolla jätin aiheesta Lahden kaupunginhallitukselle kirjallisen kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin Lahden kaupunginhallitus aikoo ryhtyä, että Lahden jääurheilun olosuhteet saadaan muita Suomen kaupunkeja vastaavalle tasolle – siis miksi me ole edes valmistelleet virkamiestyönä eri vaihtoehtoja tekojääradalle? Kyse ei ole vain aktiiviharrastajista, vaan kaikista lahtelaisista, jotka haluavat liikkua ja nauttia jäällä olosta.

Hallitukselta puuttuu ykköskenttä

Suomen nuorten maajoukkue näytti mallia myös Sipilän johtamalle hallitukselle. Välillä tuntuu, että Sipilän johtamasta hallituksesta puuttuu ykköskenttä. Siis se ydin, joka tiukan paikan tullen aidosti yhdessä osaisi ratkaista ongelmia. Pelkkä määräaikojen ja strategisten kärkien listaaminen ei yksin auta – tai kärkihankekikkailu. Pakkolakien lamaannuttamassa työmarkkinapöydässä tarvittaisiin nyt johtajuutta. Palkansaajien työehtoja koskevien pakkolakien on määrä tulla eduskuntaan tammi-helmikuussa ellei työmarkkinoilla päästä sopimukseen. Pakkolait ja sotu-maksun alennus eivät ole oikea tapa ratkaista Suomen viennin tai talouden ongelmia. Itse asiassa ne jopa mahdollisesti lisäävät julkisen talouden vajetta vuositasolla.

Forssa pitää lasten puolia – miten Lahti?

Vierailin loppiaisena Forssassa perinteisessä Kuusijuhlassa. Olen tyytyväinen Forssan päätökseen olla puuttumatta lasten subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen Sipilän hallituksen päätöksestä huolimatta. Oppositiossa SDP vastusti lakia eduskunnassa. Päivähoito-oikeus on tärkeä etenkin pätkätöitä, sijaisuuksia tai yleensä ei-vakituista työtä tekeville ja etenkin heikompiosaisille perheille. Vanhemman työttömyydestä tai ongelmista ei saa rankaita lasta. Tutkimusten mukaan turvallinen kokopäiväinen hoito tasaa yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta, sekä ennaltaehkäisee ongelmien syntymistä juuri tärkeimmässä kasvun ja kehityksen iässä oleville lapsille.

Voisi ajatella, että hallitus tekee säästöjä, mutta näin ei välttämättä ole. Oikeuden rajaaminen tuo lisätyötä, kun hallinnollinen työ lisääntyy. Useat kaupungit ja kunnat ovat tämän Forssan lisäksi ymmärtäneet – Lahdessa haluamme myös nostaa asian keskusteluun. Näennäisten säästöjen varjolla toimitaan vastoin lapsen etua.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Paimenet saivat ensimmäisenä kuulla ilosanoman Vapahtajan syntymästä. Enkelit toivat heille viestin: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Sama joulun sanoma kuuluu meille: ”Teille on syntynyt Vapahtaja.” Siinä on joulun sanoma tiivistetysti ja pelkistetysti. Tämä uutinen on se rauhan, lämmön ja ilon lähde. Meitä ei ole jätetty yksin. Jumala ei ole hylännyt meitä, hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Jeesuksessa hän on tullut veljeksemme ja auttajaksemme.

Kun enkeli oli ilmoittanut tämän viestin paimenille, yhtäkkiä hänen ympärillään oli suuri enkelten joukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha, joita hän rakastaa.” Tuo laulu ei jäänyt vain enkelten lauluksi. Paimenista sanotaan, että palattuaan seimeltä hekin kiittivät ja ylistivät Jumalaa. Samaan ylistykseen ja kiitokseen mekin saamme yhtyä. Ja niinhän me varmaan teemme joululaulujen kautta. Vaikkapa Maa on niin kaunis -virressä voimme yhtyä tähän enkelten ylistykseen: ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”

On hyvä kiittää Jumalaa hänen armostaan, hänen lahjoistaan, Jeesuksesta, Vapahtajasta. Eikö tuo enkelten laulu voisi olla kuin kutsu tai kuin ohjelman julistus meille? Eikö meitä ole kutsuttu ensinnäkin ylistämään Jumalaa, toiseksi rakentamaan sovintoa ja rauhaa ja kolmanneksi muistuttamaan Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan ja jakamaan tätä Jumalan rakkautta?

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Kolmas adventti synnyttää itselleni usein pienen ahdistuksenomaisen paniikin. Joulu on hiipinyt yhtäkkiä lähemmäksi kuin olen huomannut. Joulukortit, joululahjat ja niiden toimittaminen, aikataulutus kaikkien mahdollisten joulujuhlien, konserttien, jouluruokailu-joulupuurotilaisuuksien suhteen on usein kaikista kiireimmillänsä juuri 3. adventin tienoilla.

Vaikka ristiriita kirkkovuodessa vietettävän paastonajan ja muualla yhteiskunnassa vietettävän suurimman kulutusjuhlan suhteen on suuri, ehkä kuitenkin tarvitsemme näitä molempia. Päämäärä joulun suhteen itselläni on päästä rauhoittumaan, hiljentymään joulun ihmeen äärellä ja viettää aikaa läheisten kanssa. Mutta miten saavuttaa rauha ilman valmistautumista?

Olen usein itse puhunut miten ristiriitaista on puhua paastosta ja hiljentymisestä samalla kun järjestän monia joulujuhlatilaisuuksia. Mutta ehkä valmistautuminen tässä ajassa onkin erilaista? Ehkä kaiken kiireisyyden ja kulutukseen liittyvän elämän keskellä joulupaniikista täytyy saada osansa ennen kuin voi rauhoittua? Ehkä juuri tämä on sitä valmistautumista?

Kolmannen adventin keskushahmo on Johannes Kastaja, joka on ehkä yksi haastavimmista persoonista Jeesuksen lähellä. Jos yritän miettiä miten Johannes Kastaja saapuisi tänä päivänä raivaamaan tietä Jeesuksen tulemiselle, keksin ainoastaan sellaisia hahmoja, jotka herkästi kokisin varsin vaikeina ja ristiriitaisia tunteita herättävinä.

Ehkä tämä onkin juuri Johanneksen tarkoitus. Muistuttaa että Jumala löytyy ristiriitaisuuksissa. Ehkä myös joulupaniikin keskellä? Jumala toimii usein täysin toisin kuin me odotamme ja mikä olisi sopivaa. Jumala viisaus on ihmisten silmissä hulluutta. Onneksi meidän ei tarvitse ymmärtää Jumalaa, riittää että saavumme seimelle ihmettelemään joulun lasta.

Hanna Suominen
vs kappalainen

Suomessa maan hallitus johtaa lainsäädäntötyötä. Hallituksella on enemmistö eduskunnassa ja valiokunnissa. Näin ollen hallitus saa halutessaan aina tahtonsa läpi. Hallituksella on valta, mutta samalla myös vastuu lainsäädännön hyvästä ja oikeellisesta valmistelusta. Pääministeri Sipilän johtama hallitus on viimeisten kuukausien aikana huomannut hyvän valmistelun merkityksen, kun se on perunut kahdeksan hallituksen esitystä. Katsotaan millaiseen lukemaan vielä päästään pakkolakipakettien lausuntokierrosten valmistuessa. Varmaa on ,että Sipilän, Stubbin ja Soinin kolmikantainen lainsäädäntösirkus on suomenennätysvauhdissa.

Tällä viikolla eduskunnassa käyty välikysymyskeskustelu työllisyydestä osoitti, että oppositiosta voi vaikuttaa. Työministeri Jari Lindström (ps.) kertoi, että hän on ottanut nk. Rinteen mallin avuksi työllistämisessä. Rinteen mallilla tarkoitetaan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen esittämää yrittäjälle tarjottavaa peruspäivärahan suuruista palkkaseteliä, jolla yrittäjä voi työllistää nopeasti ja viivyttelemättä työttömän työnhakijan kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen. Sama malli toimisi myös työttömän halutessa yrittäjäksi starttirahan muodossa.

Työttömyyden kasvaessa kuntien osuus työmarkkinatuen kustannuksista on kasvanut räjähdysmäisesti. SDP on ajanut työllistämistä kuntien vastuuksi ja oikeudeksi. Näin toimitaan mm. Tanskassa ja Hollannissa. nyt vastuun ollessa valtiolla ja kunnilla roolit ovat usein epäselvät ja toiminta tehotonta. Tässäkin asiassa hallitus on ottanut nyt härkää sarvista ja ajaa mallia eteenpäin työ – ja elinkeinoministeriössä. Hyvä niin.

Esitin omassa puheenvuorossani eduskunnassa jo aiemmin työntekijöiden mukaan ottamista yrityksen hallituksiin, jotta yhteinen näkemys työntekijöiden ja työnantajan kesken saadaan paremmin esille. Näin on myös Ruotsissa ja Saksassa, joten miksi ei Suomessa? Pääministeri kertoi tukevansa ajatusta osana paikallisen sopimisen edistämistä. Toivottavasti tämäkin asia konkretisoituu lainsäädännössä ja pääsemme yhteistyössä yrityksissä eurooppalaiselle tasolle.

Hallitus kehui oppositiota

Keskiviikon välikysymyskeskustelussa hallitus myös kehui opposition avauksia rakentaviksi ja toivoi lisää uusia hyviä avauksia. Tein itse kaksi uutta ehdotusta, jotka esittelimme SDP:n yrittäjäpaketissa yhdessä kansanedustaja Timo Harakan (sd). kanssa: Suomessa on 170.000 yksinyrittäjää, jotka tekevät kovaa ja korvaamatonta työtä. He ovat usein myös taloudellisesti tiukoilla. Sanon tämän myös kokemuksesta, koska olen itse ollut sellainen. Jos jokainen yksinyrittäjä palkkaisi yhden uuden työntekijän, meillä ei olisi työllisyysongelmaa. Se ei ole helppoa, koska taloudelliset riskit ovat yleensä aina liian suuret. Siksi tarvitsemme fiksua valtiota, joka auttaa yritystä työllistämään. Ammatinharjoittaja, henkilöyritys tai osakeyhtiö voisi esityksessämme vähentää ensimmäisen perheen ulkopuolisen työntekijän palkasta enintään 20.000 euroa seuraavan tilikauden tuloksesta. Työsuhde voi olla myös osa-aikainen tai vähintään kuuden kuukauden määräaikaisuus. Tasapuolisuuden ja väärien kannusteiden välttämiseksi vähennys koskee myös yrityksiä, joilla on ennestään yksi ulkopuolinen työntekijä.

Toinen esitykseni koski rahoitusta: hallitus esittää 300 miljoonan uutta Finnveran lainaohjelmaa yrittäjille. Se pitäisi ottaa käyttöön nyt eikä vasta ensi vuonna. Miksi hallitus viivyttelee tässä asiassa?

SDP:n vaihtoehtobudjetissa olemme lähteneet siitä, että yrittäjä hyötyy – yritysluodosta riippuen – työllistämisvähennyksestä maksimissaan 4000 – 6000 euroa. Me olemme mitoittaneet budjetin sen mukaan, että ensimmäisenä vuonna tarjoukseen tarttuisi 5000 yrittäjää.

Eläkeläisille tarjoamme vaihtoehtobudjetissa eläketulojen muutokseen samanlaiset muutokset kuin palkkatulojen. Miksi eläkkeestä jää vähemmän käteen kuin palkkatulosta? Näin eläkeläiselle jäisi 250 euroa enemmän käteen kuin hallituksen veromallissa. Hallitus on pettänyt eläkeläiset vaalilupauksillaan.

Työttömyys on edelleen Suomen pahin turvallisuusuhka. Hallituksen leikkaukset aikuiskoulutuksesta vaikeuttavat työstä työhön siirtymistä. Nyt liian moni joutuu hakemaan kokonaan uuden koulutuksen. Siinä ei ole aina järkeä. Työttömyys maksaa yhteiskunnalle vuosittain yli 6 miljardia euroa. Toivottavasti hallitus kuuntelee jatkossakin oppositiota. Osaavaa ja työtä tahtovaa ihmistä ei pidä hukata kortistoon

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)