Olen kauhulla seurannut kotihoidon kaaosta maamme eri puolilla niin lehdistä kuin sosiaalisesta mediastakin käsin. Työtahti on muuttunut krooniseksi kiireeksi. Sairaslomat ovat lisääntyneet ja sijaisia on erittäin vaikea saada. Työntekijät ovat väsyneitä ja surullisia, koska eivät saa tehdä työtään kunnolla, ajan kanssa, vilkuilematta koko ajan kelloa. Hoidettavat ovat puolestaan tyytymättömiä, sillä heitä hoitajat vaihtuvat usein ja heillä on aina tavaton kiire. Kauhuskenaario on valmis!

Koska kotihoito kärsii jatkuvasta henkilöpulasta ja henkilöstö joutuu työskentelemään jatkuvassa stressissä, eivät syntyvät ongelmat ratkea samalla logiikalla kuin millä ne on synnytetty. Mikseivät maakuntien päättäjät uskalla kokeilla muita malleja, joita löytyy ja joita voidaan soveltaa myös meidän kodinhoitoomme? Sosiologia-lehdessä esiteltiin viime keväänä varsin mielenkiintoinen säätiömallinen yritys hoito- ja hoivapalveluita varten nimeltään Buurtzorg. Uudessa mallissa korostettiin asiakkaan ja hoitajan välisen hoitosuhteen tärkeyttä, yksilövastuista hoitotyötä ja omahoitajamallia.

Tavoitteena oli, että kullakin asiakkaalla olis vain yksi sama tai kaksi hoitajaa, jotka tekisivät kaikki hoitotoimenpiteet ja huolehtisivat muutoinkin asiakkaan hyvinvoinnista. Buurtzorg on onnistunut nostamaan sekä asiakastyytyväisyyttä että työntekijöiden motivaatiota. Samalla kulut ovat oleellisesti pienentyneet ja leikanneet kotihoidon kustannuksia.

Miten tämä toteutettiin? Organisaatiosta karsittiin ensimmäisenä turhat esimiehet. Hoitajille annettiin enemmän mahdollisuuksia itse päättää työstään ja aikataulustaan. Buurtzorgin toiminnan arvot ovat pääasiassa kohdistuneet asiakkaan hyvän ja tarpeenmukaiseen hoitoon sekä asiakkaan itsemääräämisoikeuteen. Juuri tätä asiakkaan itsenäistä ja autonomista toimintaa pyrittiin kehittämään, ei pelkästään ammattiauttajien avulla, vaan henkilöstön koko sosiaalisen verkoston avulla. Periaate on varsin yksinkertainen: ihminen voi asua kotonaan niin itsenäistä elämää kuin mahdollista.

Tarkoituksena on antaa asiakkaalle paras mahdollinen hoito ja toteuttaa se myös. Kokonaisvaltaisessa hoidossa ovat aktiivisesti mukana perhe ja koko se sosiaalinen verkosto, johon asiakas kuuluu. Ja mikä tärkeintä! Asiakas itse mukana häntä koskevan hoitosuunnitelman laatimisessa. Tämän kaltaisessa toimintamallissa on tärkeää johdon sitoutuminen siten, että itseohjautuva jalkauttaminen onnistuu!

Milloin tätä mallia aletaan soveltaa meidän kotihoitoomme? Nyt olisi ainakin yksi onnistunut malli, jonka voisi kopioida edullisesti. Kuka uskaltaa pistää pyörät pyörimään?

Juhani Melanen

Poikkeuksellisen lämmin ja helteinen kesä on ollut ainakin meidän perheessä yhtä uintipaikan metsästystä. Sinilevä on ollut liian tuttu näky monella uimarannalla. Onneksi osa on Lahdessakin säästynyt. Kesämökillä Päijänteellä on sielläkin ollut ensimmäistä kertaa minun elinaikana sinilevää pieniä määriä, mutta silti järvi on erinomaisessa kunnossa.

Suomenlahdella tilanne on toinen. Nyt on viimeistään koko Suomen ja kaikkien Itämeren alueen maiden herättävä toimenpiteisiin Itämeren tilan parantamiseksi ja maatalouden päästöjen pienentämiseksi.  Kirjoitan tätä kolumnia Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Islannissa, Atlantin rannalla. Keskustelemme tänään mm. Itämeren puhdistamisen konkreettisista toimenpiteistä ruotsalaisten kollegoiden kanssa.

Kaksi vuotta sitten kirjoitin Japanista jättimäisten myrskyjen keskeltä Iltalehden kolumnini täysin samalla otsikolla luonnon tuskasta ja myrkyistä. Vastaukseksi sain asiallisten kommenttien lisäksi kysymyksiä mistä minä tiedän, että ilmastonmuutos on olemassa. Vastasin vain, että kirjoitin mitä myräkkää olin todistamassa Kiinan merellä ja Japanissa koin ilmassa ja maan päällä. Sellaista en ole koskaan kokenut, vaikka olen alueella ennenkin lentänyt ja matkustanut. Nyt pari vuotta myöhemmin taitavat asiantuntijatkin olla yksimielisiä, että maapallomme sää on muuttunut.

Pelkkä puhe ei riitä

Itämeren suojeluun Suomessa on hankittu John Nurmisen säätiön toimesta yksityistä rahoitusta uuteen menetelmään eli peltojen kipsikäsittelyyn. Valtio on myös saatu mukaan, mutta panostukset ovat vielä pieniä. Siinä on potentiaalia uudeksi, merkittäväksi keinoksi vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen. Kipsin levitys on viljelijälle helppoa, ja vaikutukseltaan toimenpide on nopea ja tehokas. Kipsi parantaa peltomaan ionivahvuutta ja vähentää siten eroosiota ja fosforin huuhtoutumista vesistöihin.

Alustavien tulosten mukaan kipsi voi vähentää pelloilta tulevan maa-ainesfosforin kuormitusta jopa 50 prosenttia, mutta ei edellytä muutoksia viljelykäytännöissä, vähennä viljelyalaa tai heikennä satoja. Fosforikuormituksen vähentämisessä kipsitys on edullisempi kuin yksikään nyt käytössä oleva vesiensuojelukeino, koska levitetty kipsi vaikuttaa ainakin viiden vuoden ajan ja raaka-aine syntyy teollisuuden sivuvirtana. Meille lahtelaisille kysymys kuluu, miten me pidämme omat vesistömme puhtaana ja uimakelpoisena ja jopa parannamme vesien laatua? Vastuu on meillä kaikilla.

Uimataito on henkivakuutus

Koulut ovat osalla jo alkaneet ja viimeistään maanantaina kaikki lapset ja nuoret ovat koulutiellä. Lasten, nuorten ja aikuistenkin uimataito on Suomessa korkealla tasolla kansainvälisesti vertailtuna. Silti jokainen uimataidolla estettävissä oleva hukkumistapaus on tavoittelemisen arvoinen. Siksi suomalaisissa peruskouluissa pitääkin panostaa entistä enemmän lasten uintimahdollisuuksiin. Monessa kunnassa näin onkin, mutta ei kaikissa.

Ensimmäisten kouluvuosien aikana tulee viimeistään hankkia uimataito. Uinnin tulisi olla mukana jokaisella vuosiasteella, siten että jokaisella on mahdollisuus oppia uimaan. Se on kuin konkreettinen henkivakuutus koko elämän ajaksi tuhansien järvien maassa. Ja miksi niin moni aikuinen tuntuu häpeävän uimataidottomuutta? Siksi uimahallit ovat meille tärkeitä – jopa antamaan henkivakuutuksen koko elämäksi.

Mutta älkää huoliko, uutta uimahallia tai mitään muutakaan kehittämishanketta vesiensuojeluun tai pohjavesille en aio esittää tänään, koska taitaa olla niin, että jos se tulee Skinnarin kynästä niin Lahti-penaalin terävin ”kärki” kaivaa jo valmiina olevat ei-kyltit kaupungintalon kellarista. Sanon tämän siksi, että Launeen uimahallista tehtiin päätös jo kerran 1980–luvulla, mutta kun ei niin ei. Huomisesta en lupaa mitään, koska maailma on täynnä hyviä ideoita, joita joskus kannattaa Lahdessakin kokeilla.

Ville Skinnari

Takana on lämmin ja ihana kesä 2019. Meillä Launeen seurakunnassa kesällä on ollut monta rippikoululeiriä. Niihin on mahtunut hulvattoman hauskoja hetkiä, uusia kavereita, aurinkoisia päiviä ja hiljentymistä pyhän äärelle. Rippikoulu on myös itsetutkiskelun paikka. Siellä on hyvä pysähtyä oman elämänsä ja persoonansa äärelle. Kuka minä olen? Mitä minulle kuuluu?

Nykyisin itsetutkiskelu on jopa trendikästä. On hyvä miettiä omaa suhdettaan itseensä, tuntea itsensä, kuunnella itseään. Lehdet ja netti ovat pullollaan vinkkejä siihen, miten itseään oppisi tuntemaan paremmin. Miten vahvistaisi itsetuntoa, miten voisi olla rauhassa itsensä kanssa.

Jumala tuntee meidät läpikotaisin. Hän tuntee meidät ehkäpä paremmin kuin me tunnemme itsemme. Jumala näkee lävitsemme silloinkin, kun onnistumme peittämään jotain jopa itseltämme.

Jumala ei kuitenkaan katso meitä arvioiden ja odottaen, että kehitymme paremmiksi versioiksi itsestämme. Hänen edessään me saamme olla juuri sellaisia kuin olemme. Jumala katsoo meitä hyväksyvin ja rakastavin silmin. Jumalan rakastavan katseen alla on hyvä opetella rakastamaan itseään kaikissa elämän vaiheissa.

Maija-Reetta Katajisto

Joku kompastuu maahan juuri trampoliinilta poistuessaan. Pian kuuluu kommentteja ”Ylös, ylös, posin kautta!” Toisen jalka lipsahtaa sup-laudalta ja tapahtuu melkoinen veteen läiskähtäminen, mutta jälleen kuuluu ”Onko vesi märkää…no, posin kautta vaa ja laudalle takas!” Nämä ovat muutamia tapahtumakuvia riparilta, jolla olen juuri tätä tekstiä kirjoittaessani. On ollut läkähdyttävän kuumaa näinä seitsemänä päivänä täällä Upilassa. On ollut uupumisen hetkiä ja väsymistä, mutta hienoa on ollut huomata nuorten keskinäistä kannustusta. Ilmaisu ”posin kautta” tarkoittaa, että pitää ajatella kommelluksista positiivisesti, etsiä hyvää tapahtumista, jotka periaatteessa voisi tulkita mieltä mataloittaviksi vastoinkäymisiksi. On siis etsitty hyvää, pyritty hyvään kaiken vauhdikkaan ja kiivastahtisen riparin melskeissä.

Myös Jumala kutsuu meitä etsimään hyvää ja kutsumaan Häntä elämämme kantavaksi voimaksi. Jokaisella on elämässään vaiheita, jolloin erityisesti joudutaan vaikeiden valintojen ja tilanteiden eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen näissä tilanteissa estää usein kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Me kuitenkin saamme luottaa siihen, Jumala ei jätä meitä yksin kompastelemaan ja lipsahtelemaan, vaan Hän nostaa ja kantaa meitä aina uudelleen. Hän lähestyy monin tavoin meitä, luomiaan ihmisiä, ja kutsuu yhteyteensä, sitkeästi ja alituisesti.

Jumalan kutsua kuulutetaan myös aivan konkreettisesti Pyhässä Raamatussa sekä jumalanpalveluksissa, radion ilta- ja aamuhartauksissa, seurakunnan eri tapahtumissa. Olet tervetullut kuulolle, vaikkapa nyt sunnuntaina Launeen kirkkoon!

Pastori Kati Saukkonen

Olen tässä huolestuneena katsellut nykynuorisomme edesottamuksia ja pahoittanut syvästi mieleni! Mistä heidät tullaan muistamaan? Siitä, että he pelasivat nettipelejä keskeytymättä kolme vuorokautta ja kusivat vaippoihinsa, etteivät olisi joutuneet keskeyttämään peliään? Tai vaikkapa siitä, että he eivät tee kunnon töitä, vaan bloggaavat kalsareissa ja hörheltävät some-leikeissä sen sijaan, että hankkisivat kunnon ammatit, kuten vaikkapa siivooja ja rekkamies. Vai ehkä siitä, että he viihtyvät kotona 40-vuotiaiksi siirtyäkseen sossun asiakkaiksi ja meidän eläkeläisten elätettäviksi?

Ennen meille teineille 50 vuotta sitten luontevin vapaa-ajanviete oli sekoitella Radiomäellä kossua ja mietoja valkkareita ja pyyhkiä muisti tyhjäksi. Nyt nuorisokulttuurissa on erilaisia rooleja. Kaikki hyväksytään niin nörtit, homppelit kuin cospaly tyypitkin. Ihmeellisintä onkin, että nuoret ovat kiinnostuneita tasa-arvosta ja kovisjuntteja vieroksutaan. Nuorisovihaajalle ei ole sijaa. Tosin persuissa pari maahanmuuttajavihaajaa on onnistunut jopa nousemaan kansantribuuneiksi. Sieltä heidän morlokin ääntelynsä ei ole onneksi aiheuttanut mitään harmia kenellekään. He eivät tiedä ”Karjala takaisin”-myyteistä,  yhtä vähän kuin ovat kiinnostuneita keihäänheitosta tai eukon kannosta.

Onneksi nuorille löytyy vielä nuuskaa ja tajuntaa laajentavia muotoiluhuumeita, jotta ”normaalin” voi häivyttää taka-alalle. He ovat totaalisesti pelitodellisuudessa ja haluavatkin olla. Onko kapitalistinen paha maailma onnistunut siirtämään heihin jonkin tietyn peligeenin, joiden avulla heitä voi hallita? Nämä kalpeat urpot keräytyvät perjantai- iltaisin satojen energiajuomiensa kera kellariloukkoihin pelailemaan uusi tietokonepelejä tai hirvittävin vaihtoehto, jotkut jopa osallistuvat ympäristöleirille tai partioleireille yhteisötaitoja oppimaan. Olen kuullut myös erittäin vaarallisesta nuorisolajista: liikunta-addiktista. Tämä hörhö harrastaa kaikkea extremiä seinäkiipeilystä luolasukellukseen ja ultramaratoonehin. Osa potkii jalkapalloa kellon ympäri ja kuluttaa seitsemän päivää treeneissä.

Voi hyvänen aika! Milloin niitä rikoksia ennättää tämän kaiken kiireen keskellä tehdä? No, ei milloinkaan. Tilastoista selviää, että yhä pienempi osa nuorista tekee rikoksia. Tekijät leimataan voimakkaamin. Nuoret käyttelevät tietolaitteita kätevämmin kuin nelikymmpiset ja majailevat omissa Snapchateissaan; Facebook on agraariväestön kommunikointitapa.

Elättäjät eli keski-ikäiset huoliresitaatiolaiset yrittävät saada nykynuoriin kontaktia, mutta tämä on tuomittu epäonnistumaan. Pieni esimerkki DJ Ibussalin nuorisomietteistä!

Okei/ Lets go!/ Viinan saatavuus-pilalla/ röökiaskit- pilalla/ humeet on kuulemma- pilalla/ Pelkkää paskaa tilalla.

Juhani Melanen

Tämän kutsun Jeesus esitti ihan tavallisille kalastajille Galileanjärven rannalla. Siellä olivat Simon ja Andreas, kaksi veljestä, jotka olivat jo tehneet pitkän päivän. Aurinko alkoi paahtaa kuumasti, saalista oli tullut ihan mukavasti. Kohta olisi aika selvittää verkot ja lähteä päivälevolle.

Jo kaukaa veljekset näkevät Jeesuksen tulevan rannalle. Hänen tuloaan ei voi olla huomaamatta, sillä Jeesuksen ympärillä on iso joukko ihmisiä: lapsia, naisia, miehiä, muutama vanhuskin. ”Mikä mies tuo Jeesus oikein on”, miettii Simon mielessään, ”kun niin moni on lähtenyt hänen matkaansa.” Andreaksen mielessä käyvät monet huhupuheet ihmeellisistä tapahtumista, joita hänen korviinsa on kantautunut: ”Tuo mies on tehnyt ihmeellisiä tekoja – ja puhuu Jumalan rakkaudesta tavalla, jota täällä ei ole ennen kuultu.”

Päästyään rantaviivalle Jeesus sanoo veljeksille: ”Rauha teille. Lähtekää minun mukaani! Minä teen teistä ihmisten kalastajia!”

Mitä miettii Simon? ”Tässä olisi oiva tilaisuus päästä pois tästä pienestä kylästä ja haisevien kalaverkkojen äärestä. Jotakin erityistä tuossa miehessä täytyy olla – taidanpa lähteä matkaan, seikkailu odottaa!” Andreaksen mielessä käyvät jo vanhoiksi tulleet isä ja äiti: ”Miten heille käy, jos lähden tuon miehen mukaan? Haluan kuulla lisää siitä, mistä itseään Jumalan Pojaksi kutsuva Jeesus puhuu. Ja onhan täällä kotikylässä vielä sisko, joka voi pitää huolta vanhemmistamme.”

Kutsu on vastustamaton – ja niin veljekset lähtevät Jeesuksen matkaan. Pian siihen liittyy joukko muitakin kutsuttuja, kahdentoista lähimmän ryhmä. Nuo kaksitoista apostolia, Jeesuksen kaveria, opetuslasta, lähettilästä, julistajaa ja jalankulkijaa, lähetettiin kulkemaan paitsi Jeesuksen myös toisten ihmisten rinnalla. Julistamaan Jumalan rakkautta paitsi sanoissa myös teoissa.

Tähän samaan tehtävään myös meidät kaikki on kutsuttu. Ja tähän tehtävään Jumala antaa voiman ja ilon, kuten profeetta Jesaja julistaa (Jes. 52: 7):

”Kuinka ihanat ovat vuorilla
ilosanoman tuojan askelet!
Hän ilmoittaa rauhan tulon,
tuo suuren ilosanoman.”

Pauliina Hatakka

Meidän lapsuutemme juhannuksina paistoi aina aurinko ja vesileikkimme olivat hurjia. Omatekoisista ja itseväsätyistä tarzan-keinuista hypättiin korkealta ilman suojakypärää eri asennoissa kylmään veteen. Sitä ennen oli käyty armoton kivisota lingoin ja kilvin ilman turvahaalareita. Emme me ulkoilleet Niket jalassa vaan avojaloin neljä tuntia metsässä ja söimme itse poimimiamme puolukoita ilman sokeria, erityistä herkkua olivat ketunleivät ja kusiaispesästä tikulla imetty muurahaisten kusi. Kukaan ei takonut pleikkaria eikä pelannut videopelejä, koska niitä ei ollut keksitty. Onneksi! Äidille haettiin koivunoksia, joista tehtiin vastoja eli vihtoja, joilla hoidettiin ”kaksisuuntainen mielialahäiriö”. Niistähän sai myös erinomaisia vitsoja, jotka takapuoli muisti pari tuntia ja sitten ”ei kun menoksi”, koiruuksia tekemään.

Erilaisia kisoja oli alituisesti. Meidän ”miehuuskokeemme” oli raiteilla makaaminen ja voittaja oli se, joka uskalsi olla kauimmin. Tämäkin leikki loppui, kun eräs keskuudestamme sananmukaisesti potkaisi tyhjää Hennalan seisakkeella. Takapuoleni muistaa sen vieläkin erinomaisesti!

Nykyään lapset röhnöttävät huonoryhtisinä aamiaispöydässä lappamassa hunajamuroja ja katsovat sohvalta väkivaltapiirrettyjä kannettavista DVD- soittimista.  Onko tämä meidän vanhempien vika? Ei vaan nykyajan, joka on liikaa suojeltu. Jotain on peruuttamattomasti pielessä. Me selvisimme aikuisiksi ilman autojen takapenkkien turvavöitä, mutta kohta vaaditaan herran tertuille pakollisia suojakypäriä pelikonsoleiden pelaamiseen, jos siinä samalla voi mäkkäriä mutustellessa muksahtaa vaikkapa sohvalta. Voihan perkele!

Me isojen ikäluokkien lapset olimme sen verran kovia jurrikoita, että selvisimme koulukiusaamisestakin arvin ja vanhempien sisarusten avulla. Opettajat saattoivat vielä ilman vankilatuomioita käyttää valtaansa harkinnanvaraisesti ja itsenäisesti ja kitkeä tukkapöllyllä ja karttakepillä pahimmat kiusaajat kuriin. Ritsat ja puukot otettiin pois koululaukuista ilman tuomarin lupaa ja koulun vahtimestari oli sheriffi vailla vertaa.

Nyt suomalaiset aikuiset ovat ällistyttävän homogeeninen massa. Suvivirren veisuusta, homojen adoptio-oikeuksista sekä Euroopan pakolaisongelmista on toki erimielisyyttä, mutta samaa mieltä
ollaan vain sitä, että Suomenkin pitäsi pelata Venäjän MM-kisoissa! Mitä helvettiä Panama siellä muuten tekee?

Lapsenlapsillamme on kaikkea liikaa; tarpeetonta. Jokaisen nurkissa pyörii Kiinassa valmistettua muoviroinaa kasapäin. Mökin nurkassa lojuu jos jonkinlaista vieterinukkea ja mönkijää. Meillä aikuisilla on vain tarpeellista, kuten pizzakivi, kolme piikkimattoa ja laminointikone. Kuka lukee enää kirjoja? Nyt voi vapaasti rouskuttaa sipsejä ja vetää bisseä MM- kisoihin vedoten.

Nostalgia valtaa mielen, kun muistelee , kuinka valmistuttiin ennen juhannusjuhlille. Mukaan pullo pimeästi haettua koskenkorvaa ja voidetta tukkaan ja ei kun lavalle! Tärkeintä oli potkia uusia Ladan renkaita, kuin jolkotella tangoa. Vasta sitten repesi, kun viimeiset puolituntia soitti joku Islanders kunnon rockia ja latojen seinät vapisivat. Osa porukoista makasi puskissa ja poliisin jousipamppu heilui, kuten mekin. Nyt tyttäreni Miia pyöräli juhannuksena ja kilpailee 30.6 Lahdessa täyspitkän triathlonin.

O tempora, O mores! Voi aikoja, voi tapoja!

Juhani Melanen

Politiikassa kaikki on joskus mahdollista. Sipilän ja Orpon johtama hallitus on ajautunut eriskummalliseen ja omituiseen tilanteeseen, jossa nyt kovalla kädellä mitataan keskinäistä keskustan ja kokoomuksen keskinäistä luottamusta. Vuoden 2015 marraskuisesta hymysuin tehdystä lehmänkaupasta eli valinnanvapaus kokoomukselle ja maakuntamalli keskustalle on tullut taakka, joka uhkaa kaataa koko hallituksen.

Eduskunnassa on käynyt jo pitkään selväksi, että kokoomus on halunnut viivyttää maakuntavaalien ajankohtaa. Keskusta taas on halunnut kiirehtiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan työn paljous on tullut muka yllätyksenä. Se ei ollut yllätys meille, jotka olimme perustuslakivaliokunnassa kirjoittamassa lausuntoa, jossa edellytimme valinnanvapauteen perustuslain vaatimuksien edellyttämiä korjauksia. Ja niitä oli paljon. Suomen historian suurinta uudistusta ei voi tehdä hätäillen. Kokoomus ei halua myöntää, että heidän ehdoillaan toteuttava valinnanvapaus maksaa Suomelle tulevaisuudessa miljardeja, koska rahat ohjautuvat yksityisille terveyspalveluyrityksille eli kokoomuslaisten kavereille. Keskusta on panttivankina, vaikka näyttää siltä, että suurin osa eduskuntaryhmästä ei haluaisi kokoomuksen pro business – valinnanvapauden kanssa edetä enää senttiäkään. Hallitus on rikki, eikä sitä korjaa kuin uudet vaalit ja uusi hallitus.

Pääministerin uhkailu hallituksen luottamuksesta äänestämisestä pääministerin ilmoituksen yhteydessä oli viesti kokoomukselle – oletteko mukana vai ette? Nyt pääministeri kuitenkin tiistaina ilmoitti, että äänestystä ei tulekaan. Oliko riski sittenkin liian suuri ? Hän on myös ilmoittanut, että maakuntavaalit järjestetään toukokuussa, vaikka hän ei tosiasiallisesti tätä asiaa päätä. Parlamentaarisessa demokratiassa vaalien ajankohdasta sovitaan eduskuntapuolueiden kesken yhteisesti valmistellen. Toisin sanoen sivistyneessä oikeusvaltiossa pääministeri ei käskytä vaalien ajankohtaa.

Suomi tarvitsee fiksuja ratkaisuja ja kestävän sote-uudistuksen, joka voidaan hyväksyä parlamentaarisesti yli puoluerajojen. Hyvä lopputulos saadaan aikaiseksi parhaiten rakentavalla yhteistyöllä. Sitä meidän kaikkien on tavoiteltava ja se on tehtävissä jos ja kun laitetaan perusasiat kuntoon eikä yritetä väkisin rikkoa sellaista mikä ei ole rikki.

Ville Skinnari

Juhannusta ja Mittumaria odotellessa oikea journalisti tekee juuri sen, mitä pitää eli muistuttaa millaisessa mielipuolisessa ja neuroottisessa maailmassa me elämme! Maailman asemenot vuonna 2017 olivat 1710 miljardia. Luku on juuri niin iso tai mieletön, ettei se sano tavalliselle tossunkuluttajalle mitään, mutta yritetään hahmottaa lukua realisemmaksi. Se on lähes 30- kertaa suurempi kuin Suomen valtion vuoden budjetti. Sillä voisi ruokkia kaikki maapallon ihmiset 30 vuotta. Sillä voisi kustantaa Mars-matkan tai rakentaa kolme Helsinki-Tallinna tunnelia. Miettikää itse, paljonko kurjuutta sillä voisi korjata tai parantaa terveydenhoitoa , mutta ”momo homini lupus” eli ihminen on ihmiselle susi -ajattelu, ei muutu hetkessä.

Tuomiopäivänkone on valmis. Suurvaltojen asehulluuden seuraukset voisivat olla vakavammat kuin ”kylmän sodan” aikana, koska sattuman mahdollisuus ydinsodan syttymiseen on lisääntynyt. On silkkaa hyvää tuuria, että ihmiskunta on vielä hengissä tai että suurin osa meistä on ylipäätään syntynyt. Tämä johtuu siitä, että suurvallat ovat yhteisvoimin rakentaneet ja omaksuneet doktriinin eli sellaisen opin, että omat ohjukset on lähetettävä matkaan jo ennen kuin yksikään vastapuolen ohjus on saavuttanut maalinsa. Toisaalta molemmin puolisen tuhon oppi on estänyt laukaisun, mutta tilanne on muuttumassa. Ydinsota voidaan manipuloida kybersodassa ja ei ku menoks!…

Historia tuntee erittäin paljon näitä ”near by” eli ”läheltä piti” -tilanteita, jolloin koko ihmiskunta on ollut hiuskarvan varassa tuhoutua ja pyyhkiytyä kivikauteen. Tässä muutama esimerkki. 1979 USA:n presidentin Jimmy Carterin turvallisuusneuvoja Zbigniew Brezinski sai kaksi puhelua, joiden mukaan Neuvostoliitto oli käynnistämässä täysimittaista ydinsotaa. Kyse oli kuitenkin inhimmillisestä virheestä: harjoitusnauha, jossa stimuloitiin Neuvostoliiton mahdollista hyökkäystä, oli vahingossa joutunut hälytysjärjestelmään ja harhauattanut päivystyshenkilökunnan. Vuonna 14.10 1983 Naton sotaharjoituksessa NL tulkitsi, että Länsi valmistuu täysimittaiseen sotaan siksi, että sotaharjoituksen Abel Acher eli Taitava Jousimies tiedot olivat niin vakuuttavia ja todellisia, että Neuvostojoukot uskoivat ne tosiksi!

Ydinsodan syttymiseen on aiemmin tarvittu viisi edellytystä: tekninen vahinko, inhimillinen virhe, voiman osoitus (pahin), ” jokin vetää mukaan” -ajattelu ja toiseksi vaarallisin ”huonon hävijän rooli”. Nyt Princetonin tutkija Bruce Blairin ja muiden asiantuntijoiden mukaan tilanne on vielä pahempi kuin kylmän sodan aikana, koska älykkään hakkeroinnin ansioista ja indoktrinaation takia, ydinasevaltioiden hälytysjrjestelmät voidaan suistaa pois tai aikaansaada valehyökkäys.

Tiedämmekö varmasti, toimiiko Venäjää varoittava ohjusjärjestelmä. Voisivatko yhä lähemmäs sijoitutetut USA:n risteilyohjukset yllätyshyökkäyksellä tuhota kaikki Venäjän komentokeskukset? Kysymyksiä on paljon; hyviä vastauksia vähemmän. Vuonna 1947 perustettu ydinsodan mahdollisuutta mittaava ”Tuomiopäivän kello” näyttää tänään 23.58 matkaa keskiyöhön.

Näillä mukavilla tiedoilla varokokaa silti hukkumasta ja liikenneonnettomuuksista armon vuonna 2018 Suomen niemellä! Ei kun makkaraa käristämään ja mietoja juomia maistelemaan!

Hyvää juhannusta eli Jussia lukijioilleni!

Jussi Melanen

Seurakunnissa varmana kesän merkkinä voi pitää sitä, kun rippikoulut pyörähtävät käyntiin. Myös Launeen seurakunnan rippikoulukesä on alkanut! Juhannuksen aikaan rippikouluaan viettävät kaksi rippikouluryhmää Siikaniemessä. Rippikoulussa nuoret saavat syventyä siihen uskoon, johon heidät on kastettu. Vanhastaan sitä on kutsuttu kastekouluksi. Juhannuksena kirkoissa muistetaan Johannes Kastajaa, mikäs siis sopivampaa rippikoululaisille.

Johannes Kastaja oli tienraivaaja. Hän oli Jeesuksen serkku, autiomaassa elänyt erakko ja profeetta. Johannes ohjasi ihmisten katseita ja sydämiä kohti Jeesusta. Hän saarnasi kansalle parannusta ja lupasi messiaan tulevan. Johanneksen tehtävä oli valmistaa ihmisiä ottamaan Jeesus vastaan. Ehkä juhannuksena voi hetkeksi pysähtyä vaaleassa kesäyössä ja kuunnella, mitä Johanneksella on sanottavanaan. Hän kysyy: oletko valmis kohtaamaan Jeesuksen?

Rippikoululaiset kohtaavat Jeesuksen monin tavoin. He tutkivat Jeesuksen opetuksia ja tekoja ja pohtivat mitä ne merkitsevät tänään ja yhden pienen ihmisen kohdalla.

Rippikoulussa yksi hyvä pohdittava kysymys voisi myös olla, miten voi valmistautua Jeesuksen kohtaamiseen? Vastaus on yksinkertainen. Hän ei kaipaa meidän tekojamme. Hän on jo tehnyt kaiken puolestamme. Jeesus kutsuu meitä kaikkia ja on kasteessa ottanut jo ensimmäisen askeleen meitä kohti.

Rukoillaan tänään yhdessä kesän rippikoululaisten puolesta. Rukoillaan heille rohkeutta ja avointa sydäntä Jeesuksen kohtaamiseen.

Maija-Reetta Katajisto