Arkistot: Kolumnit

Suomi tarvitsee nyt vientieuroja enemmän kuin koskaan. Alle 10 vuodessa olemme maana kutistuneet puoleen siitä mitä olimme kansainvälisessä kaupassa. Nyt osuutemme on romahtanut 0,32 %:iin, kun se hyvinä vuosina oli kaksi kertaa enemmän eli 0,64%:a. Matkapuhelin-Nokialla oli tässä iso rooli, samoin paperiteollisuudella.

Nykyinen verkkoliiketoimintaan keskittyvä Nokia tekee 25 miljardin liikevaihdolla 2,3 miljardin voiton ja työllistää yhteensä 104.000 ihmistä. Tutkimukseen ja kehitykseen Nokia käyttää 4,2 miljardia euroa työllistäen 40.000 T&K asiantuntijaa. Patentteja Nokialla on 31.000 eli se on omalla alallaan markkinajohtaja maailmassa.

Kasvua pitää hakea jatkuvasti erityisesti kehittyvillä markkinoilla. 120 miljoonan asukkaan Meksikossa käynnistyy valtava viestintäinfrastruktuurin 4 G uudistamishanke. Noin seitsemän miljardin suurhanke työllistäisi Nokian lisäksi muita suomalaisia yrityksiä vuosiksi eteenpäin. Suomalainen koulutettu ja kielitaitoinen insinööri on maailmalla ehkä se kilpailukykyisin vaihtoehto edelleen.

Koulutusta digitaalisesti

Eduskunnan talousvaliokunta vieraili Meksikossa viime viikolla. Omassa puheenvuorossani Meksikon parlamentissa korostin suomalaista telealan verkko-osaamista televiestinnässä sekä mahdollisuutta luoda maan kattava koulutus tasa-arvoisesti digitaalisesti koko maahan. Eli koko kansalle, ei vain rikkaille ja valituille. Meksikossa se on vielä unelma ja liian moni elää köyhyydessä ilman koulutusta.

Meksikon 4 G kilpailu ratkeaa elokuussa. Toivottavasti voittaja tulee Suomesta. Onnistuessaan Meksikon 4 G hanke voi samalla olla uuden Nokian ja koko Suomen esimerkki maailmalle siitä, miten esimerkiksi opetusta tai terveydenhuollon palveluita tehdään ja paketoidaan älyverkoissa digitaalisesti. Se on oikeasti mahdollista ja sitä kehitystä seuraa koko maailma. Meksikon lisäksi vastaavaa verkkokokonaisuutta rakennetaan monessa muussakin maassa; muun muassa Singapore, Australia, Dominikaaninen Tasavalta ja Kuuba ovat listalla seuraavina. Suomella on tässä miljardien suuri mahdollisuus, jos osaamme tehdä kauppaa yhdistää perinteiseen verkkoliiketoimintaan myös palveluita.

Jätteistä sähkö maailman suurimpaan kaupunkiin?

Televiestinnän lisäksi keskustelimme Meksikossa koulutus- ja energiayhteistyön käynnistämisestä. Meksiko City on maailman suurin kaupunki, jonka sähköntarve valaistukseen voitaisiin asiantuntijoiden mukaan tuottaa kokonaan jätteillä eli kiertotalouden ratkaisuilla. Suomessa on tehty useita vastaavia ratkaisuja alueellisesti mm. kaupunkien energiayhtiöiden toimesta. Aidolla yhteistyöllä voimme rakentaa kansainvälisesti voittavan kokonaisuuden. Kysymys on oikeastaan haluaako Suomi olla mukana tekemässä kansainvälisesti suuria ratkaisuja? Jos ja kun vastaus on kyllä tarvitsee meidän todella yhdistää kansalliset voimat ja tehdä yhteistyötä myös muiden eurooppalaisten kanssa. Siinä meillä on vielä opittavaa.

Ja Meksiko on vain yksi esimerkki. Viennin menestys on meistä itsestämme kiinni. Ilman kansainvälistä Suomea ja vahvaa koulutusta näivetymme ja jäämme lopullisesti Ruotsista ja muista menestyjistä jälkeen. Istumalla ja valittamalla emme ainakaan menesty.

Myös hallituksen tulisi kärkihankeajattelussaan ymmärtää tukea suuria osaamiskokonaisuuksia. Biotalous hyvä asia, mutta pelkästään sen avulla emme nouse viennissä enää koskaan 2007 vuoden tasolle.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)
Talousvaliokunnan jäsen

”Kambodzalaisen Pichin pihassa käy kova kaakatus – siitä pitävät huolen viisitoista pientä untuvikkoa. Perheellä ei aiemmin ollut varaa laittaa lapsiaan kouluun: äiti Pich jäi kymmenen vuotta sitten leskeksi ja seitsemän lapsen tukipilariksi. Naisten Pankin tuella Pich osallistui koulutukseen, jossa hän oppi kanankasvatukset salat. Kanojen myynnistä perhe saa nyt elantoa ja nuorin tytär on päässyt kouluun. Luku- ja kirjoitustaidoton Pich on onnellinen ja ylpeä tyttärestään.”

Kambodzalaisen Pichin tarinan voit käydä lukemassa ja katsomassa Kirkon Ulkomaanavun Naisten Pankin nettisivuilta. Siellä on myös muita selviytymistarinoita näistä tämän päivän Marioista, ankarien ja yllättävien olosuhteiden armoille jääneistä naisista ja heidän perheistään. Meidän suomalaisten Marioiden ja Naisten Pankin avulla nämä kaukana asuvat sisaremme ovat saaneet avun ja toivon elämäänsä.

”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Tämä oli enkelin sanoma Raamatun Marialle. Hänenkään osansa ei ollut helppo. Yllättävä raskaus toi elämään pelon ja huolen tulevasta. Seisoisiko Joosef hänen rinnallaan? Mitä kaikki muut ajattelisivat? Ja miten hän, nuori tyttönen, osaisi pitää huolta tästä lapsesta, enkelin ilmoituksen mukaan erityisestä ja pyhästä, maailman ja ihmisten valtiaasta?

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Pelko ja huoli vaihtuivat Marian sydämessä iloksi ja kiitollisuudeksi. Maria ja Joosef ottivat saamansa tehtävän vastaan. Äitinä Maria sai voiman ja luottamuksen ylhäältä, Jumalaltaan.

Mahdotonta ei ole sekään, että Pichin kaltaisten naisten elämä muuttuu. Muutos voi olla kiinni hyvin pienistä asioista. On hyvä kääntää katseensa välillä vähän kauemmas ja nähdä ne sisaremme, jotka oman elämänsä kamppailujen keskellä tarvitsevat elämäänsä iloa ja luottamusta. Jokainen meistä voi ojentaa kätensä ja auttaa, tavalla tai toisella. Vakuuttaa enkelin sanoin: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Rakas Jumala.
Kiitos, että sinä valitsit Jeesuksen äidiksi juuri Marian.
Hän ei ollut rikas, kuuluisa eikä arvostettu.
Kuitenkin sinä annoit hänelle suuren tehtävän.
Kiitos, että Maria luotti sinuun
ja otti tehtävän vastaan.
Anna meillekin tehtäviä,
joilla voimme palvella sinua.
Aamen.

Pauliina Hatakka
Launeen srk

Kolmen lapsen isänä seuraan läheltä miten nykyajan lapset viettävät yhä enemmän aikaa erilaisten digitaalisten laitteiden ääressä. Me vanhemmat mielellämme muistutamme lapsille kohtuullisen kulutuksen merkityksestä tässäkin asiassa. Miten sitten näytämme itse esimerkkiä? Tyttäreni (6-v.) ihmetteli minulle pari viikkoa sitten, että ”eikö minulla ole kuin kaksi päätelaitetta mukana, kun molemmista sattui samaan aikaan loppumaan virta?”.

Kalastamisen ja muiden luontoharrastusten tulevaisuus ei ole itsestään selvyys. Lapsen luontosuhde ei synny automaattisesti kuten ennen vanhaan, kun muuta tekemistä ei ollut tarjolla. Luonto ei enää kutsu samalla tavalla lapsia kuin ennen. Omassa lapsuudessani vietimme paljon aikaa isoisän mökillä Loviisassa tai vanhempieni kesäpaikassa Päijänteellä. Merellä sain kovan koulun miten toimia vesillä. Ehkä välillä liiankin kovan, koska myrkyissä soutaminen ei aina ollut nuoren pojan herkkuhommaa. Tästä huolimatta opin asioita, joita kukaan ei voi koskaan ottaa minulta pois. Saatoimme olla kalassa tuntikaupalla – aikaa ei oikeastaan ollut olemassa. Omien lasten kanssa alkaa nyt olla haasteita saada koko perhe yhtä aikaa mökille: kalastus ja sopivasti pelottava telttayö toimii kyllä edelleen. Mutta kuinka moni lapsista uskaltaa vielä laittaa madon koukkuun tai perata kalan? Aika moni ainakin meidän lasten kavereista haluaa. Meillä näin onneksi vielä on, mutta kaupungeissa luontoharrastus alkaa olla katoava perinne.

Amerikkalaisten lastenkirjojen kuvissa näkyy jo enemmän rakennettua ympäristöä ja koneita kuin metsää. Sama trendi on menossa myös Suomessa. Lapsille luonto merkitsee vapautta keksiä omia leikkejä – kehittää omaa mielikuvitusta. Lapsuudessa syntyy se pohja, mitä menestyvien innovaatioiden luomiseen tarvitaan. On tutkittu, että 20 minuuttia luonnossa liikkumista päivittäin kohentaa pysyvästi mielialaa. Siksi on tärkeää, että lapsille tarjotaan mahdollisuuksia leikkiä ulkona.Kaupunkimetsät ovat lapsille yhtä hyviä leikkipaikkoja kuin villit metsät. Vapaa temmeltäminen metsässä kehittää lapsen motoriikkaa ja opettaa häntä käyttämään kaikkia aistejaan.

Myös digiajan lapsilla tulisi olla mahdollisuus kokea luonnon samalla tavalla kuin minä ja monet muut omassa lapsuudessa. Meille syntyi ainutlaatuinen luontosuhde, joka kulkee mukana koko elämän. Suomalaisten lasten ei pidä pelätä kastematoja tai metsää. Kaikki pitävät onkimisesta syntymäpäiväjuhlilla, miksi siis oikea onkiminen on muuttunut pelottavaksi tai ällöttäväksi?

Lasten heikentynyt luontosuhde ja heikko luonnontuntemus on otettava tosissaan, kun opetussuunnitelmia tehdään. Osaksi kestävän kehityksen opetusta tarvitaan luontokerhoja ja mahdollisuuksia tutustua luontoon. Luontokerhoissa tutustutetaan lapset erilaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin, kuten esimerkiksi marjastukseen ja ongintaan.

Olen toiminut Suomen vapaa-ajankalastajat ry:n varapuheenjohtajana viime syksystä. Paikallisista vapaa-ajankalastajista voidaan pyytää kouluille omia ”kalakummeja” opettamaan lapsille ongintaa ja kertomaan vastuullisesta kalastuksesta. Suomessa on kaunis luonto, jokamiehenoikeudet sekä turvallinen metsä – ei anneta lasten olla tutustumatta siihen. Luontoon tutustuminen ei saa olla vain pienen ihmisryhmän mahdollisuus, esimerkiksi yksityisten luontopäiväkotien kautta. Luonnon tulee myös tulevaisuudessa olla osa jokaisen lapsen elämää ja arkea.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Tämän viikon pyhää kutsutaan leipäsunnuntaiksi. Nimitys nousee Raamatun teksteistä, jossa puhutaan viiden tuhannen ihmisen ruokkimisesta. Ihmisiä oli kerääntynyt niin paljon kuulemaan Jeesusta, että oli suoranainen ihme, että ruokaa riitti kaikille.

Kirkko ei jaa pelkästään vain hengellistä ravintoa, vaan ottaa yhteiskunnassa voimakkaasti kantaa myös sen puolesta, että vatsankin täyttävää ravintoa riittäisi kaikille. Tällä viikolla kysymys on ollut esillä voimakkaasti nyt kun päättäjät ovat vääntäneet kättä yhteiskuntasopimuksen erilaisista näkemyksistä. Aika näyttää minkälaisia tiukennuksia kohti valtiovalta meitä kansalaisiaan ajaa. Kuka jää ilman, keneltä voi leikata ja missä on kiristettävää. Päätökset kuvaavat arvojamme, valintojamme eikä jokaista voi miellyttää.

Kristillinen kirkko muodostaa valtavan ison, koko maailman kattavan yhteisön. Siinä meitä kutsutaan pitämään huolta heikommista, sekä heistä jolla ei ole mahdollisuutta edes fyysiseen vatsantäytteeseen. Eteemme avautuu jättimäinen perhe. Kodissa leipä jaetaan koko perheen kesken, eikä ketään jätetä ilman. Tällaiseen asennoitumiseen kutsutaan meitäkin. Jumala kasvattaa sadon, niin että siitä riittää syötävää. Meidän tehtävämme on jakaa syötävä niin, että se riittää kaikille.

Muistetaan tänä pyhänä siunata leipämme.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori

Mikä meitä ohjaa? Eri ajattelijat antavat tähän kysymykseen erilaisia vastauksia. Voi olla myös niin, että me ihmiset olemme siinä määrin erilaisia, että se vastaus, mikä sopii yhteen, ei sovi toiseen ihmiseen.

Joidenkin mielestä ihminen on eläin, jota ohjaavat biologiset lainalaisuudet. Ajatellaan, että niin kuin eläimillä vietit säätelevät paljolti käyttäytymistä, ne ohjaavat myös ihmisen käyttäytymistä. Samoin nähdään, että tarpeet ohjaavat meitä. Ja perustarpeiden lisäksi markkinamiehet luovat meille koko ajan uusia tarpeita, joiden mukaan meidän tulisi elää.

Toiset pitävät ihmistä moraalisena olentona. Siksi hänen elämäänsä ohjaavat erilaiset moraaliset arvot. Niiden pohjalta ihminen tekee valintoja ja ratkaisuja elämässään.

Joidenkin maailmankuva on hyvin fatalistinen; heillä on kohtalousko. Tällöin ihminen ei voi paljonkaan itse valita ja ohjata elämäänsä. Se määrätään jostakin ulkoa. Sille voidaan antaa erilaisia nimiä: kohtalo, karma, tuuri, kaitselmus, jne.

Ei ole yhdentekevää miten me vastaamme tähän kysymykseen, mikä/kuka meitä ohjaa, sillä vastauksella on vaikutuksensa meidän ajatteluumme, sitten käyttäytymiseemme ja sitä kautta koko elämäämme. Voisimmeko itse valita sen mikä tai kuka elämäämme ohjaa? Uskon niin.

Raamatussa meitä kehotetaan: ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi…” Voisiko rakkaus olla meitä ohjaava voima?

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Lahdessa vietettiin viime viikonloppuna perinteisiä Salpausselän kisoja. Olosuhteet olivat päällisin puolin kunnossa ja urheilijat tyytyväisiä. Vain yleisön määrä tai sen puute näkyi, erityisesti perjantaina. Omassa nuoruudessani koululaiset saivat ostaa edullisia lippuja kaikille kisapäiville. Meillä ainakin Lotilan ala-asteella oli kunnia-asia osallistua kisoihin, yleensä kaikkina päivinä. Nyt koululaisille ei enää myydä lippuja samalla tavalla. Se on sääli, koska kisakulttuuria on muuten vaikea nuorisolle muuten tuoda.

Ensi vuonna ovat sitten MM-kisat. Yleisötavoite on kova: 250.000 henkeä. Sen toteutumiseen tarvitaan VIP vieraiden lisäksi todellista kisayleisöä. Toivottavasti tavoitteeseen päästään ja kansa löytää tiensä Lahteen. MM-kisojen onnistuminen vaikuttaa koko hiihtourheilun tulevaisuuteen Suomessa. Maailmacup – kisatkaan eivät ole meille enää itsestään selvyys. Töitä on tehtävä, jos haluamme olla jatkossakin hiihtokaupunki ja hiihtomaa. Vaihtoehtojakin on. Talkoolaisten asemasta ja arvostuksesta on kirjoitettu ja aiheesta. Ilman motivoitunuttu talkooväkeä emme ole enää kisakaupunki.

SOTE valmiiksi

Paljon parjattu ja odotettu sosiaali- ja terveydenalan uudistus eli SOTE toivottavasti etenee kevään aikana. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä odotan hallitukselta niin hyviä esityksiä että ongelmia perustuslain kannalta ei tulisi. Alueiden määrän eli numeroiden sijaan toivottavasti nyt toivottavasti keskitytään asiakkaan palveluihin, ei hallintoon.

Kevään suurin päätös Lahden ja koko maakunnan kannalta on se, että Päijät-Hämeen keskussairaala jatkaa laajan päivystyksen sairaalana. Niitä on tarkoitus tulla Suomeen 12. Se tarkoittaa, että olemme jatkossakin vaativan erikoisosaamisen keskittymä, jossa tehdään myös tutkimus ja kehitystyötä. Tässä yhteydessä on hyvä myös korostaa sitä, että Valtioneuvostossa asiasta päättää mitä todennäköisimmin istuvan hallituksen ministereistä muodostettu nk. reformiryhmä, johon kuuluu ministereitä kaikista kolmesta hallituspuolueesta. Luku 13 voi olla tässä tapauksessa se realistinen onnenluku.

Vaikuttaminen ei ole voimalaji

Maakunnassa ja Lahdessa korostetaan aivan oikein vahvaa edunvalvontaa eli lobbausta, kuten englannista suomennettu ilmaisu kuuluu. Kuten alkuperäinen sana lobbying – kertoo, kyse on alun alkaen ollut oikeiden henkilöiden tapaamisesta, oikeassa paikassa. Usein se on varmasti ollut aulatila (lobby) tai muu sellainen, missä vaikuttajat eli lobbarit pyörivät. Vaikuttaminen onkin taitolaji. Usein se on parhaimmillaan silloin, kun sen osaa tehdä mahdollisimman mutkattomasti ja sujuvasti tuottaen samalla hyvän tunteen myös vastapuolelle.

Vaikuttamista ei aina kannata tehdä julkisesti. Puhumattakaan, että siitä tekee suurta numeroa sosiaalisessa mediassa tai muualla. Hyvä edunvalvoja luo luottamusta ja osaa asiat, hänellä on myös verkosto valmiina. Siksi hyvällä valmistelulla ja tosiasioilla on todella väliä. Erityisesti nyt kun talous on tiukka ja ylimääräistä rahaa ei ole. Voimalla, huutamalla tai ”nyrkkipöytään” tyylillä pärjäsi ehkä joskus, mutta ei enää. Vaikuttaminen ei ole voimalaji.

Oma työni on ollut jo vuosia vaikuttamista erilaisiin asioihin Suomessa ja ulkomailla. Neljä vuotta valvoin Kuusamon etua mm. matkailussa varsin hyvin tuloksin. Uusittu lentoasema ja Rukan matkailukeskus on kansainvälistä tasoa.

Nyt minulla ja meillä kaikilla on näytön paikka vaikuttamisen osaamisesta Lahdessa ja koko Päijät-Hämeessä.

Ville Skinnari

Olisiko iltarukous useimmille meistä se asia, joka on jäänyt parhaiten mieleen kaikista lapsuuden uskontoon liittyvistä tavoista? Itse ainakin muistan hyvin äitini perinteisen iltarukouksen ”Levolle lasken, Luojani…” Erityisesti muistan illalla sängyn vierellä vietetyistä rukoushetkistä välittyvän rauhan ja turvallisuuden.

Joskus ihmisen rukoushistoriaan kuuluu etääntyminen tästä iltarukoilemisen tavasta. Ja palaaminen siihen sitten, kun elämä jostain syystä kriisiytyy todenteolla. Niin minullekin on käynyt. Mutta olen myös saanut kokea, kuinka uudelleen elvytetystä henkilökohtaisesta rukouksesta alkaa pikku hiljaa kasvaa samaa turvallisuutta kuin lapsena. Myös toisten esirukous on usein auttanut elämän haaksirikoissa.

Rukous on voimantuoja. Kun media tykittää kuvia erilaisista huolenaiheista kuten ilmastonmuutoksesta ja sodista, lukemattomista muista kärsimyksien aiheuttajista, silloin vaanii epätoivoon vaipumisen vaara. Niin käy myös oman henkilökohtaisen elämän hullunmyllyn keskellä: oman arjen karut tosiasiat yhteenlaskien toivo voi alkaa helposti hiipua… Silloin rukouksesta saa vastavoimaa epätoivolle; rukous liittää meidät Jumalaan, toisiimme ja omaan sisimpäämme.

Katekismus opettaa, että rukous on Jumalan kanssa käytyä sydämen puhetta. On hyvä kysyä itseltään, minkälainen hiljentymisen keino ja rukouksen muoto sopisi juuri nyt omaan elämäntilanteeseen. Vaihtoehtoja on paljon. Pohjimmiltaan rukous ei paljon vaadi. Huokauskin voi riittää. Jokainen voi rukoilla paitsi illalla niin myös koska tahansa ja missä tahansa. Jokainen saa hiljentyä ja rukoilla niin kuin osaa, ehkä mitä yksinkertaisemmin, sen parempi. Rukousta voi myös oppia, rukoilemalla. On hyvä lisäksi muistaa, että omien sanojen loppuessa Jeesuksen opettamassa Isä Meidän rukouksessa on kaikki oleellinen mukana. Ja muistaa, että Raamattu puhuu siitä, miten Pyhä Henki rukoilee meidän henkemme kanssa.

Jumala rakastaa meitä. Rukouksessa saamme jättäytyä luottavaisesti täysin Jumalan rakkauden ja armon varaan. Rukouksessa ihmisen ei tarvitse luottaa omavoimaisuuden avulla selviämiseen tässä maailmassa. Rukouksessa saa luottaa Jumalan mahdollisuuksiin muuttaa paremmaksi se, mikä ei ihmiseltä onnistu.

Nyt elettävänä paastonaikana meitä rohkaistaan hiljentämään vauhtia. Meitä kannustetaan hiljentymään ja voimistamaan rukousta – omin sanoin tai vaikkapa kirkkoisä Efraim Syyrialaisen paastorukouksen sanoin:

Herra, minun elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden,
vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna,
etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.

Pastori Kati Saukkonen
Launeen seurakunta

Suomessa on erinomaisia pienpanimoita. Osalla panimoista on jo valtakunnallista tunnettuutta, kuten lahtelaisella Teerenpelillä. Tammikuussa vierailin Vaasassa Bocksin perinteisellä uudelleen käynnistetyllä panimolla. Erinomaisia tuotteita ja hieno vaasalainen kulttuurimatkailukohde. Ja hyviä esimerkkejä riittää muitakin lähes jokapuolella Suomea.

Nykyinen lainsäädäntö estää pienpanimoiden tuotteiden ulomyynnin suoraan kuluttajille. Alkon monopoliasema on monella tavalla perusteltua ja sitä ei pidä murtaa, mutta kohtuullisia poikkeuksia voidaan ja pitää aina yrittää neuvotella. Hallituksen tulisi ottaa huomioon pienpanimoiden aseman alkoholilain uudistuksessa. Kysymys on tärkeä pienyrittäjien työllisyyden, paikallisen matkailun – ja kulttuurin kehittämisessä. Miksi hallitus ei edes yrittäisi neuvotella EU- tason ratkaisua, jossa myös pienpanimoiden tuotteet saisivat saman kohtelun kuin tilaviinit?

Pienpanimoiden ulosmyynnin salliminen kuluttajille tarkoittaisi kokonaismarkkinasta hyvin pientä osaa eikä se merkittävästi siten vaikuttaisi suurten panimoiden vähittäismyyntiin tai Alkon monopoliin. Päinvastoin uskon, että se lisäisi koko suomalaisen panimoteollisuuden osaamista ja mahdollisuuksia sekä vahvistaisi näin koko panimoalaa. Jos tämä on EU – tason ongelma, siitä pitää uskaltaa neuvotella Brysselissä esimerkiksi yhdessä Ruotsin kanssa. Hallitus ei tässäkään asiassa saa olla rähmällään Brysseliin tai mennä EU:n selän taakse piiloon.

Tilaviiinejä ja sahtia saa myydä suoraan kuluttajille Suomessa. Hallituksen valmistelemassa esityksesssä uudeksi alkoholilaiksi pienpanimoiden ulosmyyntioikeus ei ole mukana. Hallituksen tulisikin tuoda eduskuntaan esitys, jossa sallitaan myös vahvojen oluiden ulosmyynti pienpanimoilta tilaviinin ja sahdin tapaan.

Pienyrittäjyyden ja matkailutoimialan kannalta on tärkeää, että paikalliset laadukkaat pienpanimotuotteet voidaan myydä suoraan asiakkaalle esimerkiksi erilaisten tapahtumien ja panimovierailuiden yhteydessä. Pienet panimot ovat jo nyt onnistuneet luomaan uudelleen vahvaa paikallista kulttuuria ja palauttamaan osittain kadonnuttakin panimoperinnettä. Uusi alkoholilaki on pienille panimoille edelleen se suuri haaste.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Olen monta kertaa viime päivien aikana hyräillyt virren 525 viidennen säkeistön alkua. Tuossa kohdassa sanotaan näin: ”Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä Jumala.” Säkeistö toimii rukouksena ja eräänlaisena mielen rauhoittajana silloin kun tuntuu että alkaa olla aika paljon asioita mitä pitäisi.
Kuulen usein monen muunkin kuin itseni hokailevan miten pitäisi tehdä yhtä ja toista. Aivan kaikkea, mitä pitäisi, ei kuitenkaan millään pysty tekemään. Ja olenkin miettinyt, mistä kaikki nämä vaatimukset ja odotukset oikeastaan syntyvät ja muodostuvat?

Osa vaatimuksista syntyy tietysti normaalista arjesta; pitää hoitaa työt ja muut arjen rutiineihin kuuluvat asiat, nukkua, syödä, käydä kaupassa, pitää koti kunnossa, huolehtia muista perheenjäsenistä tai mitä nyt kenenkin normaali arki pitää sisällään. Eivätkä nämä tavalliset asiat välttämättä edes tunnu vaatimuksilta vaan ainoastaan tavalliselta arjelta.

Vaatimuksiksi ne muuttuvat silloin kun suorituksen rima nousee korkeammalle kuin mihin voimat riittävät. Esimerkiksi niin että alkaa miettiä miten perus jauheliha- tai makkarakastike eivät tavoita ravintoarvoltaan kaikkia suosituksia, vaikka kiireisen arjen keskellä niillä ruokitaan perhe aivan loistavasti. Oikeastaan mikä tahansa asia voi muuttua vaatimukseksi silloin, kun suoritettavia asioita on vain tullut liikaa.

Olen miettinyt nyt alkanutta paastoa hieman vaatimusten näkökulmasta. Nimittäin ensimmäiset ajatukset paastoon alkaen olivat, että joka taas. Ja mistähän sitä tällä erää luopuisi, vaihtoehtoja kun tuntuu olevan aivan loputtomasti ruoan ja juoman lisäksi, turhasta autoilusta sosiaalisen median käyttöön tai negatiivisesta puheesta luopumiseen. Kaikki nämä hyviä asioita, mutta miksi nämä kaikki tuntuvat taas yhdeltä uudelta vaatimukselta muiden joukossa?

Jeesuksen seuraaminen tai paastoon lähtemiseen liittyy kuitenkin eräänlainen asioiden päälaelleen kääntyminen. Vaatimuksistahan pääsee sillä, että vähentää tehtäviä niin että selviää ilman pakotuksen tunnetta. Ja samalla kun luopuu ylimääräisistä asioista, ollaankin siinä mihin paasto kutsuu. Annettu tilaa mielessä.

Levollista paaston aikaa
Hanna Suominen

Sähkön hinta on kohonnut monessa kotitaloudessa liian paljon, vaikka itse sähkön hinta on ennätyksellisen alhaalla. Hintojen nousuun ovat vaikuttaneet erilaisten verojen korotukset ja kohonneet siirtomaksut. Peukalosääntönä on ollut, että kolmasosa hinnasta tulee sähköstä, kolmasosa veroista ja viimeinen kolmannes siirtomaksuista. Sähköverkkoja Suomesta ostaneelle Caruna Oy:n asiakkaille siirtohinta on enemmän. Sähkö, kuten vesikin ovat meille välttämättömiä. Sopimusta ei vain voi irtisanoa, jos haluaa että sähköä tulee ja vesi virtaa. Siksi kuluttajalla pitää olla oikeus vaatia kohtuullisia korotuksia.

Omistaja päättää

Omistajan tahtotila on avainasemassa. Luonnollisen monopolin eli sähköverkon siirtyminen tulosta maksimoivien yksityisten pääomasijoittajien omistukseen on luonut luonnottoman monopolin. Tilanne vaatii lainsäätäjiltä ja viranomaisilta sääntelyä ja erityisesti itsesääntelyn kehittämistä edelleen. Kunnallisesti omistetut energiayhtiöt ovat tehneet maltillisempia linjauksia sähkön siirtohintojen korotuksiin verrattuna Carunaan. Julkinen omistaja on hyvä ja maltillinen omistaja monopoliasemassa olevalle yhtiölle. Kunnan omistaja kantaa myös yhteiskuntavastuuta. Se maksaa verot ja osingot Suomeen. Varmaa, kohtuullista tuottoa tekevää yhtiötä ei kannata myydä. Kaupunki omistajana viime kädessä linjaa millaisia päätöksiä yhtiön toimiva johto tekee.

Toiset myy, toiset ei

Hämeenlinnassa on kokemusta yhtiön myynnistä. Ruotsin valtion omistama Vattenfall osti Hämeen sähkön. Vattenfall keräsi suhteellisen lyhyessä ajassa kauppasumman Ruotsin valtiolle. Vattenfallin omistus siirtyi vuonna 2012 Elenialle, jolla on asiakkaita Kanta-Hämeen lisäksi myös Päijät-Hämeessä. Lahti Energia, kuten monet muutkin kunnalliset energia- ja vesiyhtiöt ovat kaupunkien 100 %:sti omistamia yhtiöitä. Päätöksenteko on silloin omisssa käsissä – ei Australiassa tai Cayman-saarilla. Näin sen pitää olla jatkossakin.

Verotuksen pelisäännöt tarkistettava

Carunan tapaus herätti Suomea sähkömarkkinalain lisäksi aiheellisen keskustelun myös omistajaohjauksesta ja verojärjestelmän oikeudenmukaisuudesta. Ei ole oikein, että yritys voi laillisesti välttää verojen maksun lähes kokonaan erilaisten verojärjestelyjen kautta. Verotuksen pelisääntöjen korjaus on aloitettava heti Suomessa ja vietävä maaliin myös koko Euroopan Unionissa.

Fiksu valtio omistaa oikein

Toivottavasti Suomessa nyt opitaan Carunan tapauksesta. Usein vastaavissa tapauksissa ne on sujuvasti unohdettu viimeistään 10 vuoden päästä. Valtion ja kuntien omistamisesta pitää myös uskaltaa keskustella ja strategiaa päivittää. Pääministeri Juha Sipilä on luvannut tuoda hallituksen linjauksen omistajaohjauksesta eduskuntaan kevään aikana. Fiksu valtio omistajana ymmärtää luonnollisen monopolin merkityksen ja valtio-omistajuuden tärkeyden. Se huomioi myös kuntien omistamisen tärkeyden yhteiskunnallisesti. Aktiivinen omistaja voi myös kehittää uutta: luopua jostain ja ostaa jotain mikä on nyt ajankohtaista ja tulevaisuutta.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)
Talousvaliokunnan jäsen