Nyt on aika toivottaa hyvää pääsiäistä, iloista pääsiäistä. Ortodoksien pääsiäistoivotus on usein sisällökkäämpi. He sanovat: Kristus nousi kuolleista. Ja siihen vastataan empimättä: Totisesti nousi.

Kuulin tarinan siitä, miten neuvostoaikana itänaapurissamme yritettiin hävittää kristinusko tykkänään. Maan johtajat halusivat saada kansan luopumaan uskosta, joulusta, pääsiäisestä. He luulivat jo onnistuneensa. Kukaan ei kuulemma enää usko Jumalaan. Eräs munkki halusi siinä tilanteessa vielä kerran puhua kansan edessä. Iso joukko oli koolla varmaan jollakin torilla. Vanhan munkin saarna päättyi kolmeen sanaan: Kristus nousi kuolleista. Silloin koko kansa vastasi yhdestä suusta: Totisesti nousi!

Kristillinen perinne ja usko eivät olleet hävinneet, vaikka sitä oli yritetty. Ihmisessä asuu kaipuu korkeampaan, syvempään, suurempaan. Ihminen toivoo valoa pimeyteensä, hän etsii toivoa kuoleman suruun. Siksi pääsiäinen on niin tärkeä. Se osoittaa lopullisesti, että Jeesus oli Jumalan Poika. Hän pystyi pelastamaan koko maailman kuolemalla viattomana meidän puolestamme. Jumala herätti hänet kuolleista, ja siitä alkoi maailmalle uusi aika.

Järki ei välttämättä pysty vastaamaan: Totisesti nousi. Onhan ylösnousemus käsittämätön juttu. Mutta nyt en mene järki edellä, annan sydämen puhua. Silloin heittäydyn pääsiäisen ihmeen varaan. Uskon, että Jeesus elää, hän on kanssamme. Tarvitsen tätä toivoa!

Siunattua pääsiäisen juhlaa sinulle!

Riitta Särkiö

Tätä kirjoittaessani Suomen vaalien tulos on ratkennut. Jos äänestysvilkkaus nousee yli 75 prosentin ennustan demareiden voittoa. Lahdesta menevät läpi Ville Skinnari, Mika Kari, Martti Talja, Rami Lehto. Mutta he eivät meille tulevaisuutta suunnittele, mitä nyt lainsäädännnön ja liikenneverkkoja parissa tuhertelevat.

Tekniikka rajoittaa vielä tänä päivänä sitä, mihin kykenemme. Pian uuden teknologiamme avulla mahdollisuutemme kasvavat. Meille kaikille tärkeä terveys tulee muuttumaan rajusti. Lähitulevaisuudessa kykenemme uuden biotekniikamme ansioista poistaman useimmat taudit, kuten syövän, aidsin, diabeteksen ja rakentamaan uusia elimiä ihmisille kuluneiden tilalle. Voimme tietokonesimulaatiolla hetkessä ja halvalla luoda lääkkeitä, jotka nykyään vaativat valtavia ja pitkäkestoisia ponnisteluja.

Geenimanipulaatio mahdollistaa kyborgien eli ihmisen ja koneen yhdistämisen. Ihmisten elinikä kasvaa ja rikkaimmat voivat siirtyä elämään tietoverkkoon ikuisesti. Tulevaisuustutkija Gerd Leonhardin mukaan olemme katsoneet liikaa Hollywood-elokuvia, joissa esitellään vain dystopioita ja erilaisia kauhuskenarioita. Hänen mielestään tulevaisuus ei käänny kuitenkaan paremmaksi itsestään, vaan siihen tarvitaan myös viranomaisvalvontaa ja- säätelyä. Tiedämme varmasti, että tietokone ei koskaan tule ymmärtämään eettisiä kysymyksiä.

Pahimpia ongelmia ovat tulevaisuudessa ahneus ja raha. Leonhardin mielestä tulemme tarvitsemaan jonkinlaista maailmanlaajusta digitaalista neuvostoa, kuten nyt esimerkiksi YK:n alaisuudessa toimivaa kansainvälistä atomienergiajärjestö IAEA:ta. Pelottavimpia skenarioita on se, että luomme älyaseita, jotka voivat tappaa itsenäisesti ja automaattisesti. Tätä varten meillä täytyy olla maailmanlajuinen selkeä säännöstö. Samoin tarvitsemme sääntöjä, minkälaista tietoa ei saa käyttää kansalaisia vastaan. Aivot voidaan aivan kohta kytkeä nettiin ja siitä sitten alkaa ihmiskunnan joutsenlaulu kohti kuolemattomutta vai? Täytyy uskaltaa kysyä yksi ainoa kysymys: Onko se hyvä idea?

Nämä tapahtuvat varmasti: autolla ajetaan ilman kuljettajaa, robottisaatio yleistyy, useita ammatteja häviää ja uusia syntyy. Tarvitsemme edelleen ajojärjestelijöitä ja opettajia. Uusia ammatteja ovat robottipoliisit, omavaraiskonsultit, virtuaaliravintoloitsijat, kaupunkilennonjohtajat ja sadat onnellisuuoperaattorit. Tavarat valmistetaan lähellä tarpeiden mukaan. Oma digimuotolija sunnittelee jokaiselle yksilölliset astiat ja vanhuuden apuvälineet. Ruoka kasvatetaan laboratorioissa suoraan ilmasta. Tervetuloa niin nutrigenomiikkakonsultti ja aineenvaihdunta-analyytikko ja elämänohjeita laativat konsultit. Enää ei tarvitse kuin hengittää!

Juhani Melanen

Suomi äänestää sunnuntaina eduskuntavaaleissa. Samalla Suomi äänestää siitä halutaanko muutos Suomen suunnalle. Tulevan pääministeripuolueen tärkein tehtävä on palauttaa luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan. Silloin kun on luottamusta, on myös kykyä uudistua, investoida ja kehittää. Tämä koskee työmarkkinoiden lisäksi yrityksiä, mutta myös maakunta ja kuntatasoa eli meitä kaikkia yksilöinä. Epävakaassa maailmassa ja Euroopassa juuri Suomen ja Pohjoismaiden pitää pystyä olemaan se luottamuksen yhteiskuntamalli. Malli koko maailmalle. Siten teemme parhaiten myös talouskasvua ja työllisyyttä. Luottamusyhteiskunta tarvitsee tekijänsä – se ei synny riitelemällä tai riitaa haastamalla. Meidän pitää luottaa toisiimme ja pystyä sopimaan vaikeitakin asioita.

Edellisten eduskuntavaalien jälkeen vuonna 2015 aloittanut hallitus (keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset) toteutti ja linjasi politiikkaa omien arvojensa pohjalta. Kuritettiin pienituloisia eläkeläisiä, opiskelijoita ja lapsiperheitä sekä leikattiin miljardiluokalla kaikkein tärkeimmästä eli koulutuksesta.

Suomi sai huomautuksen vuosina 2015 ja 2017 perustoimeentuloturvan ja vähimmäistoimeentuloa turvaavien etuuksien liian matalasta tasosta. Lisäksi sosiaalisten oikeuksien komitea toteaa tammikuussa 2018 julkistetuissa raportissa, että Suomen perustoimeentulotuen sekä vähimmäismääräisten sairaus-, työttömyys- ja äitiyspäivärahojen taso ei ole riittävä. Pienituloisten käytettävissä olevat tulot ovat laskeneet merkittävästi: alimman tulokymmenyksen käytettävissä olevat tulot pienenivät vuodesta 2015 vuoteen 2018 lapsiperheissä noin 158 euroa ja kotitalouksissa keskimäärin noin 120 euroa kuukaudessa.

Jos SDP on vaalien jälkeen suurin puolue, haluamme palauttaa Suomeen luottamuksen. Tulemme korjaamaan indeksileikkaukset ja poistamaan työttömiä kurittavan aktiivimallin leikkurin. Leikkurilla ei ole ollut toivottua kannustevaikutusta ja se on ollut käytännössä ihmisten perusturvan leikkaus. Palkkatukeen pitää panostaa Suomessa merkittävästi enemmän ja järjestelmän yrittäjille tulevaa byrokratiaa pitää poistaa työllisyyssetelin tai vastaavan menettelyn avulla. Ruotsi käyttää palkkatukeen noin viisi kertaa enemmän rahaa kuin Suomi. Työvoimapalveluiden saatavuutta pitää parantaa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että lisätään henkilökohtaista tukea ja laaditaan entistä paremmat työllistymis- ja koulutussuunnitelmat jokaiselle työttömälle. Kuntien roolia tulee kasvattaa työllisyyspalveluiden hoitamisessa. Tällä hetkellä kunnat eivät pääse käsiksi asiakastietoihin, mikä tarkoittaa heikompaa palvelua. Varhainen vaikuttaminen on käytännössä mahdotonta. Eli kunnat kuten Lahti maksavat työttömyyskulut, mutta eivät pääse tehokkaasti auttamaan työllistymisessä.

Lahdessa pitää tehdä paljon, jotta vaikeimmin työllistyvien tilannetta parannetaan. Lahti tarvitsee työllisyydenhoitoon tehokkaan toimintamallin, jossa kaupunki ja valtio yhdessä auttavat vaikeasti työllistyviä avoimille markkinoille. SDP on sitoutunut luomaan uuden toimintamallin yhdessä eri toimijoiden kanssa, jossa jokainen työtön 15-vuotta täyttänyt nuori kohdataan henkilökohtaisesti – ei vain internetissä tai puhelimessa. Tämä tarkoittaa henkilökohtaista ohjausta ja etenkin vastausta ehkä siihen tärkeimpään kysymykseen – eli ”mitä Sinulle kuuluu?”. Moni syrjäytymisvaarassa oleva nuori tarvitsee todellisuudessa valmennusta, ohjausta, koulutusta ja tukea arjen henkilökohtaisiin haasteisiin – erityisesti hän tarvitsee lähelle ihmisen jonka kanssa voi yhdessä löytää ratkaisuja – oikean polun oman elämän ja arjen tulevaisuuteen.

Jokainen työtön nuori pitää kohdata henkilökohtaisesti ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana. Kolmen kuukauden sisällä on tarjottava koulutus, työkokeilu, kuntoutus tai tuetun työn paikka, jos työtä avoimilta työmarkkinoilta ei löydy. Tämä edellyttää enemmän henkilökohtaista palvelua. Osatyökykyiset ja vammaiset tulee olla mukana. Kaikille on mahdollistaa löytää sopiva työ. Protestiääntä ei kannata antaa Aku Ankalle, vaan sellaiselle puolueelle, joka pystyy toteuttamaan muutoksen. Paras tapa vaikuttaa on äänestää sunnuntaina.

Ville Skinnari

Olen juuri saanut viettää kolme päivää ulkosaaristossa Utön karulla saarella. Kuljin paljon kallioilla, ihmettelin kaunista luontoa ja aavaa merta. Jumalan läsnäolo konkertisoitui kaikessa, uskomattoman kauniissa meressä ja kevääseen varovasti heräävässä luonnossa. Saari on myös tunnettu vaarallisista karikoistaan ja sinne haaksirikkoutuneista laivoista. Kauneus ja kärsimys ovat siellä jotenkin yhtäaikaisesti läsnä. Siellä oli hyvä pysähtyä hetkeksi rauhoittumaan ja mietiskelemään.

Jostain käsiin sattui kirjoitus siitä, ollako pitkäperjantai-ihminen vai pääsiäisihminen. Kiinnostava ja vähän omalaatuinen kysymys näin hiljaisen viikon alkuun. Kirjoituksessa kysyttiin Piispa Kaarlo Kallialalta juuri tuota kysymystä, ja hän sanoi, ettei siihen vastaaminen tuntunut yhtään yksinkertaiselta. Miten sinä vastaisit omasta puolestasi?

Pitkäperjantai-ihmisyyteen voisi kuulua alakulon mielenlaatua. Ja ennen kaikkea sitä, että kykenisi pysähtymään ristin eteen pohtimaan Kristuksen kärsimystä. Ja tulisi jotenkin kosketetuksi faktasta, että Ihmisen Pojan piti kärsiä ja kuolla meidän ihmisten takia. Pitkäperjantai-ihmisyyteen kuuluisi senkin kyselyä, miksi pahuuden ja väkivallan, vihan ja kärsimyksen piti Golgatalla leikkaantua Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen niin suoraan ja puuduttamatta. Siksikö, että me puutuneet ja tunnottomat ihmiset emme vähemmästä hätkähdä?

Pitkäperjantai käy meitä kohti. Sen piti toteutua meidän tähtemme. Siitä ei voi kiemurrella irti. Ja kun ei voi, tarvitaan jotakin, joka vapauttaa, antaa tilaa hengittää, palauttaa itsekunnioituksen. Tarvitaan pääsemistä eli siis pääsiäistä.

Pääsiäisihmisyys puolestaan sisältäisi kykyä ymmärtää se, että on tullut lunastetuksi ja vapautetuksi, pitkäperjantai-ihmisyyden pimeydestä valoon siirretyksi Kristuksen ansiosta. Ja oppinut luottamaan siihen, että antaessaan saa, kadottaessaan löytää ja kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Piispa Kalliala totesi siinä kirjoituksessa lopuksi, ettei vastaaminen alun kysymykseen ole tärkeää. Niin minäkin ajattelin Utön kalliolilla, ei sillä ole niin väliä, ettei osaa vastata. Mutta molempia elementtejä tarvitaan.

Siunausta hiljaiseen viikkoosi!

Pastori
Kati Saukkonen

Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, jossa pojilla menee selvästi huonommin kuin tytöillä. Syitä on monia: eriarvoistava peruskoulu, tyttöjä suosiva lukio, normaalien arvojen kuperkeikka, miesten lisääntynyt ahdistuneisuus, syjäytyneiden poikien suuri määrä ja feministien jatkuvahölöpuhe tasa-arvosta. ”Metoon” jälkimainingessa on pesuveden mukana mennyt monen ns. normaalin miehen maine pysyvästi.

Naisten hyväksikäytöt ja painostamiset työelämässä ovat tuomittava ankarasti, mutta suoranainen vaino ja syyttely ilman todisteita, on myös tuomittavaa. Onneksi muutama rohkea mies on Tomi Metsäkedon tapaan uskaltanut haastaa nämä kieroutuneet naiset oikeuteen vastaamaan vääristä puheista. Nämä toksiset feministit ovat uskomattoman röyhkeitä miessukupolven syyllistäjiä! Heille tarkoitus pyhittää keinot ja väärä informaatio leviää sosiaalisessa mediassa kuin kolera.

Maassamme hölistään koko ajan, ettei tasa-arvo toteudu Suomessa. Juuri tämä uskomaton paskan puhuminen saa minun kaltaiseni harkitsevan miehen näkemään tähtiä.
Pojat painostetaan jo lastentarhasta asti hen-sukupolveen ja hyväksymään sellaisia käsitteitä, joita he eivät ymmärrä. Annetaan tyttäjen olla tyttöjä ja poikien poikia. Ketään ei haittaa, jos poika
leikkii nukeilla ja tyttö rakentelee vetureita, mutta ei siitä mitään numeroa tarvitse tehdä.

Minä en suinkaan pelkää Suomessa ilmiötä nimeltä ”naisistuminen”, mutta valitettavasti se näkyy kaikkialla. Yliopistot naisistuvat, kirkko naisistuu, armeija naisistuu, tuomarikunta naisistuu,
miehen malli naisistuu! Meidän maailmamme on muuttunut ja tämä ”naisistuminen” johtuu ja on seurausta siitä, että suurten globaalien ongelmien ratkaisu vaatii nyt sellaisia taitoja, jotka ovat kuuluneet ennen naisten reviiriin. Näitä ovat liharuuan syömisen välttäminen, autolla ajamisen muuttuminen, ruuantähteiden käyttö, muovijäte, kestävä kehitys ja ilmastoarvojen korostaminen.

Todellinen ongelma on Suomen nuorten miesten erilainen työttömyys. Tämä johtuu naisten hyvästä koulumenestyksestä ja paremmasta koulutuksesta yleensä. Ongelmaksi on muodostunut nuorten miesten tippuminen työmarkkinolita. Tähän on ongelmaan olisi tartuttava nyt kaikkien puolueiden yhdessä. Työelämän suurin ongelma Suomessa on nyt työn kohtaamattomuus. Töitä olisi, mutta erityisosaajia ei löydy. Me olemme hyväksyneet poikien huonon koulumenestyksen liian helposti.

Suosittelen kaikille Arkadianmäelle tunkeville suomalaisille poliitikoille iltalukemiseksi miestutkimuksen pioneerin, Arto Jokisen väitöskirjan pohjalta kirjoitetun teoksen ”Isänmaan miehet” ja Arno Kotron ”Sinua on petetty – kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta”. Niistä voisi selvitä syitä poikien eriarvoisuuteen johtavista syistä!

Jussi Melanen

Kävelen kirkon keskikäytävää kohti alttaria. Jonotan pyhän yhteisen seurakunnan kanssa ehtoolliselle. Jeesuksen ruumis ja veri, minun puolestani annettu ja vuodatettu. Keskikäytävä kuin elämän tie, joka kuljettaa kohti taivaan kotia ja Jumalaa. Saarnatuoli omalla paikallaan. Kertomassa, että Jeesus Kristus istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella. Ikkunaa koristaa kirkkolaiva. Messu täynnä symboleja ja vuosisatoja ympäristönsä elämäntarinaa.

Tarina seuraa minua kirkon ovien ulkopuolelle. Uskonto on maassamme monen mielestä jokaisen oma ja henkilökohtainen asia, mutta täällä ateistienkin on joskus väitetty olevan luterilaisia ateisteja. Oma kulttuurimme on meille niin tuttua ja tavanomaista, että sen perinteitä ja piirteitä ei jokapäiväisessä elämässä tule ajatelleeksi.

Elämäämme säätelevät lait ja eettiset periaatteet, jotka on rakennettu kristinuskon perustuksille. Nauramme Fingerpori-sarjakuvan vitsille, jossa seikkailevat usein myös Jeesus tai Isä Jumala. Elämme aikaa jälkeen Kristuksen, 2019 jKr. Viikkorytmimme on kristinuskon muokkaama ja vuosittaiset vapaapäivämme sijoittuvat kristillisiin juhlapyhiin. Joulu, loppiainen tai pääsiäinen. Helluntai, helatorstai tai pyhäinpäivä.
Sanonnat apostolin kyydistä epäilevään Tuomakseen. Kotipihan salossa liehuva ristilippu. Presidentti Niinistö toivottamassa uuden vuoden puheen päätteeksi Jumalan siunausta.

Ympäristömme ja kulttuurimme kehittyy ja muovautuu ajassa, tarinat elävät. Mutta tänään minä, kristitty, odotan pääsiäistä.

Mira Vorne
Launeen seurakunta

Viimeiset neljä vuotta olen eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäsenenä saanut tilaisuuden kuunnella Suomen parhaita sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita. Kaikki ovat yhteisesti hakeneet vastausta tärkeimpään kysymykseen eli miten suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulisi kehittää, ja miten palveluiden järjestämistä tulisi kehittää. Asiantuntijat näkevät tärkeänä lähipalveluiden merkityksen. Sosiaali- ja terveyskeskus on parhaimmillaan noin 20.000 – 30.000 ihmisen asukaspohjalla. SDP on sitoutunut kirjaaman seuraavalla hallituskaudella lakiin viikon hoitotakuun terveyskeskukseen pääsemiseksi sekä sen lisäksi toteuttamaan 0,7 hoitajamitoituksen. Tämä tulee tarkoittamaan, että myös Lahden ja Päijät-Hämeen tulee tätä noudattaa esimerkiksi lähipalveluita järjestettäessä. Valtion tehtävä on olla mukana rahoituksessa.

Kaikki ovat yhtä meiltä siitä, että Suomessa on yksi maailman parhaista järjestelmissä erikoissairaanhoidossa. Ongelma on peruspalveluissa ja se liittyy usein paikallisesti palveluiden resursointiin eli rahoitukseen. Tietojärjestelmissä Suomi on luonut sekavan kokonaisuuden, jonka parantaminen vaatii isoja muutoksia. Lisäksi lasten ja nuorten mielenterveyspaleluissa, kotihoidossa ja omaishoidossa ennaltaehkäisevissä palveluissa meillä on puutteita ja liian suuria alueellisia eroja. Lahti erottuu negatiivisesti kotihoidon tiukoilla kriteereillä sekä omaishoidon resursseilla. Valtion tukea (koko maakunnalle 1,79 miljoonaa euroa) ei ole kaupungilta korvamerkitty omaishoitoon – se menee jonnekin muualle. Olen usein muistuttanut siitä, että Suomi käyttää Pohjoismaista vähiten rahaa sosiaali – ja terveyspalveluihin. Lahden suurin ongelma on tulojen puute verrattuna kasvukeskuksiin, joissa työllisyys on maan keskitasoa tai edes lähellä sitä. Siksi Lahden työllisyys- ja elinkeinopolitiikka on valtakunnallisestikin seuraavan hallituksen katsottava erityisellä tarkkuudella. Nykyiset toimenpiteet eivät ole riittäviä.

Kaikki uudistaminen tulee tehdä tosiasioiden pohjalta. SOTE- palveluissa Lahden kaupungin palveluverkon uudistaminen on ajankohtaista tämän vuoden lopulla, kun ostopalvelusopimukset yksityisiltä palveluntuottajilta päättyvät. Palveluverkon järjestämisessä tulee katsoa kokonaisuutta huomioiden erityisesti se, missä Lahden väestönkasvu todella maantieteellisesti on. Etelä-Lahdessa on noin 30.000 asukasta. Lahden kaupunginsairaalaan (LKS) on investoitu ja siellä aloittaa mm. Lahden kaupungin kanssa yhdessä suunniteltu palvelutori. Koko kaupungin kaikki palvelut eivät kuitenkaan mahdu kaupunginsairaalaan eikä se olisi edes tarkoituksenmukaista. LKS:n lähes 50 miljoonan euron investointi tarkoittaa Hyvinvointiyhtymälle noin 6 miljoonan euron vuokrakuluja vuodessa. Asiaa on hyvä vertailla kuukausitasolla: LKS:n vuokra on 18,65 euroa m2/kk. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ahtilan terveysaseman vuokra on 8,30 euroa m2/kk ja Launeen 1-vaiheen osalta 9,57 m2/kk ja 2-vaiheen 12,63 m2/kk

Lähipalveluiden oikea järjestäminen tarkoittaa, että palvelut ovat myös tarpeeksi lähellä ihmistä. Kysymys ei ole vain tilavuokrasta tai kiinteistön kokonaiskustannuksista, koska julkisen liikenteen ja liikkumisen ratkaisut maksavat myös. Kyse on siis kokonaisarviosta. Siksi Lahdenkin palveluiden järjestämisessä tulee käyttää järkeä eli rakentaa kokonaisuus ihmisten näkökulmasta. Etelä-Lahti on Lahden kasvukeskus ja siksi Eteläisen terveysaseman olemassaolo ja palvelut tulee jatkossakin turvata. Sama sääntö koskee luonnollisesti koulu- ja päiväkotipalveluita.

Ville Skinnari

Yksitoista vuotta sitten vuonna 2008 finanssikriisi hyökyi päälle kuin entinen höyryveturi. Lehman Brothers kaatui ja koko maailman talous oli vaakalaudalla samalla tavalla kuin Venezuela tänään. USA:n rahamarkkinarahastot, joita pidettiin kaikkein varmimpina sijoitusrahastona ja erinomaisena vaihtoehtona pankkikitalletuksille, jonka ei kerta kaikkiaan uskottu voivan tehdä
tappiota, ilmoitti, että se oli painunut tappiolle. ”Break the buck” tarkoitti juuri tätä.

Lehman Brothersin lainojen monimutkaisten sijoitusinstrumenttien ja kestämättömien asuntolainojen takia tapahtui mahdonton. Kapitalistinen maailma rutisi liitoksissaan. Paul Paulson, joka oli Yhdysvaltojen valtiovarainministeri ilmoitti, että USA:n liittovaltio takaa rahastomarkkinat. Sanalla sanoen luotiin maailmaan lisää rahaa tyhjästä. Elvytetään! Elvytetään!

Olen yrittänyt ymmärtää nykyistä maailman taloutta tutustumalla alan kirjallisuuteen. Seuraan netissä maailman velkakelloa ja pyörittelen päätäni, kuten monet muutkin. Eihän tämä näin voi mennä iäti? Kaikki painettu raha on velkaa, joku on velkaa jollekin ja jos kaikki velat maksettaisiin takaisin, niin raha häviäisi kierrosta kokonaan. Tämä johtuu siitä, että maailman yhteenlaskettu velkamäärä on suurempi kuin maailman yhteenlaskettu rahamäärä.

Jokainen maailman asukas on velkaa 25 000 dollaria! Näin vain on, vaikka 1,2 miljrdia ihmistä, maailman 8,0 miljardista ihmisestä, tulee toimeen päivässä alle kahdella dollarilla. Maailman velan määrä on uskomattomat 82,3 biljonaa dollaria. Meillä on siis enemmän velkaa kuin rahaa. Suomessa Sipilä yritti vähentää velkataakkaa. Vaaleissa vaaditaan taas lisää rahaa. Mitäs kun halvalla korolla saa! Periaattena on kaikkialla se, että pankit eivät vastaa eri tarkoituksiin. Pankit maksattavat tappionsa ja maksusitoumuksensa uskollisilla kansallisilla veronmaksajillaan. Mitään riskejä niillä ei ole.

Tehokkain tapa on pestä rahaa ja ottaa siitä itselle riittävä siivu. Loistavia esimerkkejä riittää: Danske Bank, Nordea ja Swedbank. Rahaa niissä on pesty yli 200 miljardia euroa. Summa on viisi kertaa suurempi kuin Suomen valtion budjetti. Luvut ovat käsittämättömiä!

Suosittelen kaikille erinomaista Adam Toosen kirjaa ”Crached: How a decade of financial crieses changed the world”. Suomennosta ei vielä valitettavasti ole, mutta keskikoulun englannillakin ymmärttää sen, että kukaan ei ymmärrä tätä helvetin jargoniaa! Sen tajusin Toosen kirjasta, että pankit eri puolilla maailmaa olivat liian heikosti pääomitettu ja valvonta aivan liian lepsua. Toinen syy oli näiden rikollisten ”bangstereiden” eli pankkiirien uskomaton ahneus ja röyhkeys. Tilanne oli vain vuoden hallinnassa. Tänään pankit tahkoavat osakkeenomistajilleen taas rahaa aivan samalla tavalla, itse asiassa mikään ei ole muuttunut.

Globaalisaatiosta on tullut monelle kirosana, koska pankit pelastettiin. Nyt uskotaan taas protektionismiin. Syynä ovat digitalisoituneet rahamarkkinat, ahneus, riskit, joita ei tunneta, strukturoidutut sijoitusinstrumentit. Näistä eivät saa selvää edes finanssimatemaatikot ja fyysikot! Quantit viev! Onneksi perinteiset rahoitusmarkkinat muuutuvat virtuaalirahoiksi. Mikään ei enää yllätä! Demokratiassa voisimme vaikuttaa tähän kaikkeen lainsäädännällä, mutta tätä ei haluta. Miksei Tobinin vero edes kokeilla?

Jussi Melanen

Rippikoulussa tutustumme eri kertomuksiin Jeesuksesta. Kun kyselen nuorilta, mitä kertomuksia he muistavat entuudestaan, liki kaikki rippikoululaiset kertovat viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Kertomus on yksinkertainen ja vaikuttava. Siinä Jeesus tekee ihmeen arkisen elämän keskellä. Pienen lapsen vähäiset eväät ruokkivat kokonaisen kansanjoukon.

Kertomuksessa itseeni tekee vaikutuksen tuon pienen lapsen usko. Opetettuaan pitkän päivän Jeesus halusi myös ruokkia väkijoukon. Opetuslapset näkivät tilanteessa kuitenkin mahdottomuuksia, ei ollut tarpeeksi ruokaa eikä rahaakaan kaikkien ruokkimiseksi. Pieni poika uskoi voivansa auttaa ja toi Jeesukselle omat pienet eväänsä. Jeesus otti ne vastaan, siunasi ja niistä riitti kaikille. Tapahtui ihme.

Jeesus otti pienet eväät ja hänen käsissään se, mikä ihmisten silmissä oli liian pientä, olikin riittävää, jopa ylenpalttista. Ehkä siinä on jotain opittavaa meillekin. Jumalan käsissä meidän pienet tekomme voivat saada aikaan ihmeitä. Hymy voi sulattaa vihan, anteeksipyyntö voi luoda rauhan ja kuunteleminen voi pelastaa elämän. Pienet eväät, pienet asiat ovat Jumalan tapa toimia meidän keskellämme.

Maija-Reetta Katajisto
Launeen srk

Kisapuisto on Lahden kuuluisin jalkapallopyhättö. Se seisoo kuin yksinäinen vanhus terminaalihoitoa odottamassa, koska Lahdessa ei osata tehdä sellaisia päätöksiä, että saisimme tänne toimivan ja kansainväliset mitat täyttävän jalkapallostadionin. Jos Lahdessa olisi ollut vähänkin ymmärrystä, niin Lahdessa pelattaisiin jo uudella viheriöllä kauden avaus. Reijo Mäki-Korvelan johtama halliyhdistys olisi sen meille rakennuttanut elinkaarimallilla. Tätä tarjottiin Myllyvirran klaanille, vaan eipä kelvannut! Ketkä torppasivat idean?

Launeen harjoitusjäähalli on oiva esimerkki Halliyhdistyksen kyvystä tomia ja rakentaa urheilukohteita kustannustehokaasti ja sovitussa aikataulussa. Sitten tulivat mukaan kade ja tyypilliset lahtelaiset arvovaltakysymykset ja loppu on historiaa. Kun onnettomat lahtelaiset ”rakentajavesselit”, Spatiumin Jouni Kanervo ja hänen subrettiparinsa Tilakeskuksen Mauri Koistinen, halusivat päsmäröidä Kisapuisto asioissa, niin ammattipiireissä tiedettiin heti, että kaikki menee pieleen. Syitä on useita, mutta kaikkein tärkein on molempien kompetenssin puute ja kyky nähdä asioita taloudellisesti järkevällä pohjalla.

Spatiumin piti muka hankkia yksityistä rahaa Kisapuiston kustannuksista 40 %, mikä oli täysin kuolleena syntynyt ajatus. Ansioitta rahaa saanut Kanervo pitäisi potkia Huitsin Nevadaan, koska hän ei kykene vastaamaan Lahden valtuuston hänelle asettamiin haasteisiin eikä muutenkaan kykene tekemään tulosta nykyisessä postissaan. Niinhän muualla tehdään! Mutta Lahden rakenteellinen korruptio pitää huolen, että Lahden yli 50 :ssä kaupungin omistamassa osakeyhtiössä meno jatkuu samanlaisina, koska niiden hallituksissa istuvat Lahden valtuutetut eivät itsekään ymmärrä, mitä näissä osakeyhtiöissä tapahtuu.

Rakentaako Lahti stadionin ja vuokraa sitten tilat? Ketkä tulevat vuokraajiksi? FC Lahden toimitusjohtaja Jussi Lumion hymy voi vielä hyytyä, vaikka hän vähän aikaa sitten iloitsikin siitä, että hake jossain määrin nytkähti liikkeelle. Tekonurmesta on nyt tullut todellinen riesa FC Lahdelle, koska se ei kelpaakaan Veikkausliigalle ja Suomen palloherroille, vaikka se hyväksyttiin vielä vuosi sitten? Kuka keljuilee?

Teemu Hiltusen ja Kari Salmen kaupunginjohtaja aikoina Kisapuisto-ongelma olisi jo hoidettu! Myllyvirran korruptiorinki pilasi kaikki. Nyt otetaan mittaa uudesta. Kykeneeko uusi kaupunginjohtajamme Pekka Timonen viemään Kisapuistohankeen loppuun vai seisooko pakka vielä seuraavat kymmenen vuotta?

Juhani Melanen