Maailman parasta peruskoulua ajetaan alas sellaisella vauhdilla, että tälläistä entistä ”paidagogosta” (kreik. Pojan johdattelijaa) hirvittää. Hyvän Pisa-menestyksemme jälkeen olemme pukeutuneet kansakuntana koko mustaan surupukuun ja vetäneet hupun korville, vaikka juuri nyt olisi todellisen korjaushetken ja syvän itsetutkiskelun paikka. Miten tässä näin oikein pääsi käymään?

Todellisuus on kohdattava sellaisena kuin se on, eikä jäätävä maahan makaamaan. Olen itse käynyt niin kansakoulua kuin oppikouluakin ja muistan hyvin syvän eriarvoisuuden. Peruskoulu-uudistus 1970-luvulla oli uskomaton hyppy koulutukselliseen tasa-arvoon Suomessa. Tähän taistoon osallistuivat niin porvarit kuin vasemmistolaiset. Ylilyöntejä toki oli, mutta silloin kuitenkin käsitettiin laajasti yli puoluerajojen, että tämä tärkeä uudistus oli tehtävä ettemme putoaisi yleismaailmallisesta kehityksestä ja sivistyksestä.

Aloitin opettajan urani Launeen kokeiluperuskoulussa vuonna 1971 ja näin omin silmin, kuinka tämä uudistus avasi täysin uuden mahdollisuuden kansakuntamme nuorille. Peruskoulu toi koululaitokseemme kuraattorit, terveydenhoitajat, psykologit, lasten ja nuorisopsykiatrien täydet palvelut sekä laajan erityisopetuksen erityistä tukea tarvitseville lapsillemme.

Ei meidän tarvitse masentua Pisa-tuloksista, sillä on aivan sama olemmeko kolmansia vai kymmenensiä jossain luokituksissa, jossa Singaporen ja idän lapset pärjäävät meidän oppilaitamme paremmin. Japanissa ja muualla idässä käydään kouluprässiä koko koulutaipaleen ajan hirveässä kilpailussa, jossa masennutaan helposti ja itsemurhatkaan eivät ole harvinaisia. Lapsuutta ei näissä kulttuureissa ole siinä mielessä kuin meillä. Kuri on äärimmäisen ankara ja opettajan sana on laki. Meillä poliittiset päättäjät sitä vastoin ovat riisuneet opettajat täysin aseettomiksi ja heittäneet heidät sananmukaisesti ”susille” eli vanhempien armoille.

Nämä helikopterivanhemmat syöksyvät heti kouluun kuin ampiaiset, jos oman kullanmurun etu sitä vaatii ja ylisuojelevat lastaan kuin prinsessaa. Kiusaamista on toki vastustettava kaikin tavoin ja siihen on puututtava koko koulun arsenaalilla välittömästi ja kovaa. Toinen ryhmä, joka saa mellastaa nykykoulussa ovat nämä
ns. curling vanhemmat, jotka siloittelevat lastensa koulutietä kaikin mahdollisin tavoin. He ovat vaatimassa uusia kokeita ja soittelevat opettajalle, vaikka yöllä ilman mitään kontrollia ja häpyä.

Näiden vanhempien lapset kuulevat ehkä vasta armeijassa ensimmäisen kerran sanan EI! Heitä ei ole kasvatettu ottamaan toisia huomioon lainkaan. Tämä näkyy myös yleismaailmallisesti. Kiinassa nämä poikaprinssit ovat jo todellinen ongelma ja riesa. Mikään muu yhteiskunnallinen instituutio ei saa niin paljon ulkopuolisia neuvoja kuin koulu. Psyykkisesti oireilevat oppilaat, käräjöivät huoltajat, liian heterogeeniset oppilasryhmät ja opettajien mahdollisuudet kurinpitoon on lakaistu maton alle.

Lasten itsekkyydelle on annettu periksi ja se näkyy kaikkialla siksi, että vanhemmat eivät jo kotona ole asettaneet lapsileen rajoja. Nykykoulussa tätä on kasvatuksellisilla metodeilla erittäin vaikea enää korjata. Ja lopuksi todellinen tuokiokuva murrosikäisistä Lahdessa välitunnilla. Pelaavatko oppilaat jotain pallopeliä? Keskustelevatko he jostain? Käyvätkö edes tupakalla? No, ei ei ei! He hierovat kännyköitään yksin homeisissa luokkahuoneissa. He toteuttavat Nokian slogania 2000-luvulta, ”Connecting people. ” Repikää sitten tästä!

Juhani Melanen

Hallitustunnustelut saatiin päätökseen keskiviikkona. SDP päätyi huolellisen harkinnan jälkeen siihen, että paras pohja uudelle hallitukselle on SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n muodostama tulevaisuushallitus. Se tarkoittaisi 117 kansanedustajan enemmistöhallitusta. Pitää myös muistaa, että tunnusteluvaiheessa neuvottelut nyt tästä kokoonpanosta ulos jääneiden kanssa olivat erittäin asiallisia ja rakentavia. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Suomen tulevaisuuden kannalta elintärkeisiin asioihin, kuten koulutukseen ja työllisyysasteen nostamiseen pitää panostaa. Eroja syntyi silti ja siksi tämä lopputulos. Kokoomuksen kanssa yritimme aivan – kuten muiden kanssa – löytää yhteisen näkemyksen. Tosiasia on kuitenkin se, että vaaleissa kokoomuksen eduskuntaryhmä otti aikamoisen harppauksen oikealle. Tämän taustaryhmän linja eroaa jo huomattavasti maltillisen kokoomuksen linjasta, jonka kanssa tilanne olisi voinut olla erilainen. Sisällöt aina yleensä ratkaisevat, niin nytkin.

Varsinainen neuvotteluvaihe käynnistettiin Säätytalolla aloitusseminaarilla jo keskiviikoiltapäivänä. Perinteisen talouskatsauksen lisäksi painotettiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä ilmastokysymyksiä. Torstaina jatkettiin, samoin perjantaina. Hallitusneuvotteluita käydään päivittäin aamusta iltaan. Tavoitteena on saada hallitusohjelma valmiiksi 24.5. mennessä. Haluamme luoda entistä elinvoimaisemman Suomen ja poistaa samalla eriarvoisuutta ja köyhyyttä.

Toimin SDP:n pääneuvottelijana elinvoima-neuvottelupöydissä, johon liittyy myös liikenneyhteyksien ja infran kehittäminen Suomessa. Jo avauksesta saakka keskustelu on ollut rakentavaa ja uskon, että saamme perinteisen talousajattelun lisäksi mukaan tulevaisuusinvestointeja sekä huomio samalla alueiden kehittämisen tärkeyden.

Suomi tarvitsee hallitusohjelman, joka lähtee aidosti luomaan investointeja, kasvua ja työllisyyttä. Tärkeintä on satsata koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen. Tätä kautta saadaan esille uusia innovaatioita, tuotteita ja palveluja maailmanmarkkinoille. Tekoäly, robotisaatio ja digitalisaatio tulevat muuttamaan perinteistä työtä ja teollisuutta, ja se tapahtuu jo nyt. Haluamme uudistaa työelämää oikeudenmukaisella ja sopimusyhteiskuntaa kunnioittavalla tavalla. Lisäksi haluamme kehittää ja parantaa maamme väyläinfrastruktuuria. Hyvällä yhteistyöllä voimme rakentaa tulevaisuuden, jossa kaikki pidetään mukana.

Suomella alkaa 1.7. Euroopan Unionin puheenjohtajuuskausi. Se tulee nopeasti. Se on samalla suuri mahdollisuus vaikuttaa koko Euroopan tulevaisuuteen vaikeissakin kysymyksissä. Suomella on puheenjohtajamaana erinomainen tilaisuus olla mukana kehittämässä EU:ta parempaan suuntaan. Sosiaalinen ulottuvuus tulee nostaa keskiöön ja rakentaa tasa-arvoisempaa ja kestävämpää Eurooppaa meille kaikille. Parin viikon päästä, sunnuntaina 26. toukokuuta, valitaan uudet päättäjät Euroopan parlamenttiin. Ei ole yhdentekevää kuka meitä Euroopassa edustaa. Euroopan parlamentissa ei ole maakohtaisia ryhmiä, vaan kaikki toimivat oman puolueryhmänsä edustajana. Siksi on tärkeää, että suomalaiset äänestävät sellaisia ehdokkaita, joiden puolueet ajavat meille tärkeitä asioita.

Ville Skinnari
kansanedustaja
SDP:n varapuheenjohtaja

Ensi sunnuntain raamatuntekstit käsittelevät Jumalan kansaa ja sen koti-ikävää. Jumalan kansaan kuuluvat kaikki Kristuksen nimeen kastetut. Siis useimmat meistä suomalaisista, vaikka media saattaa välittää kuvaa, etteivät suomalaiset olisi harrasta kansaa. Kun ihminen kastetaan, niin Jumalan valtakunta saa aina yhden perillisen lisää. Kastettava saa otsaansa ja rintaansa ristinmerkin. Näiden merkkien kanssa me kuljemme läpi elämän.

Usein kun olen kastamassa pientä vauvaa, niin mielessäni pohdin minkälaisen elämän hän saakaan elää. Millaisia iloja tai pettymyksiä hän mahtaa elämässään kokea. Entä löytääkö hän paikkansa elämässä. Kasteessa en suinkaan ole ainoa, joka tällaisia asioita ajattelee. Vanhemmat varmasti jännityksellä odottavat mitä koko perheen yhteisellä matkalla tuleekaan vastaan. Ehkä ilmassa väreilee uuden elämän saapuminen kotiin. Iäkkäämmät saattavat peilata omaa elämäänsä. Sitä miten minä olen saanut elämäni elää ja olenko voinut elää hyvää elämää.

Raamattu kuvaa, miten Jumalalla on suunnitelma meitä kaikkia varten. Hän lupaa antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Ja kun me Jumalaa rukoilemme, niin hän kääntää katseensa meihin ja kuulee meitä. Näissä lupauksissa on turvallista matkaa kulkea.

Siunattua viikkoa.

Ville Hakulinen

Olen nyt kymmenen vuotta seurannut erästä virhettä, jota ei yritetä korjata suomalaisessa peruskoulussa millään ilveellä, vaikka ongelma tiedostetaan valtakunnallisesti. Inkluusio tungettiin Suomeen väen väkisin, vaikka monet meistä erityisopetuksessa työskennelleistä ammattilaisista epäilivätkin sen mielekyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta vahvasti. Mallia puolustettiin lähinnä oppilaiden itsensä edulla. Oletettiin, että erityistä tukea vaativat oppilaat voisivat saada tarvitsemansa avun tavallisiin luokkiin sijoitettuina.

Koko tämän inklusiivisen ideologian lopputuloksena erityisluokkia ja pienyhmiä lakkautettiin viime vuosina rajusti. Nyt kuitenkin totuus alkaa valjeta kaikille: oppilaille ja opettajille, mutta ei päättäjille. Tilanne onkin muuttunut sellaiseksi, että todellisen tuen tarpeessa ovatkin aivan tavalliset opettajat, jotka ovat lähettäneet avunpyyntöjä OAJ:lle eli Opettajien Ammattijärjestölle, etteivät he kykene selviytymään alakoulun oppitunneista, vaan joutuvat koko ajan sinnittelemään jaksamisensa rajoilla. Tämä oli kyllä tiedossa, mutta asiantuntijat ohitettiin taas kerran, kuten usein on asian laita politiikassa. Toinen syy erityisopetuksen pienryhmistä luopumisessa oli tietysti raha. Arveltiin, että näin säästyisi rahaa muka kalliista erityisopetuksesta. Nyt korjaus maksaa vielä enemmän rahaa kuin arveltiin. Aika menee oppimishäiriöisten oppilaiden kaitsemiseen ja loppuluokka jää usein pärjääämään omillaan. Inkluusion takia oppimistulokset jäävätkin huonommiksi.

Varmasti tiedetään, että Pisa-tutkimusten mukaan matematiikkaa ja lukemista osaavien suomalaisten määrä on kaksinkertaistunut vuosien 2006 ja 2015 välillä. Kaikkien etu olisi nopea korjaamisiike, sillä tällä hetkellä joutuvat tästä kärsimään niin erityisoppilaat kuin heidän luokkatoverinsakin, tavallisista luokanopettajista puhumattakaan. Erityisesti pojat ovat joutuneet kärsimään tästä. Peräänkuulutinkin tätä asiaa ennen vaaleja Melastelussani, jossa jo vaadin toimenpiteitä asian korjaamiseen. Järkähtämätön tosiasia on, että koulurauhan ylläpitämisessä on aina kysessä myös tasa-arvo! Erityisopetuksen kalleudesta puhuminen on lopetettava välittömästi, sillä lapsien koulunkäyntiin tarvitaan aina rahaa. On myös peiliin katsomisen asia. On oltava rohkeutta sanoa, että valittu inkluusiomalli on epäonnistunut. Mikä suomeksi tarkoittaa erityisluokkien palauttamista!

Juhani Melanen

Vappuun liittyy monta juhlan aihetta. Se on meille suomalaisille kevään juhla. Vappu on myös kansainvälinen työväen juhlapäivä ja suomalaisen työn päivä. Vietämme sitä myös ylioppilaiden juhlapäivänä. Nimi Vappu tulee kuitenkin Valburgista. Pyhää Valburgia voidaan muistaa niin 25. helmikuuta, mikä on hänen kuolinpäivänsä, kuin myös vappuna 1. toukokuuta.

Kuka oli Valburg? Hän syntyi Englannissa vuonna 710. Hän sai kasvatuksensa ja koulutuksensa Wimbornen luostarissa. Hänet kutsuttiin lähetystyöhön ja perustamaan naisluostareita Saksaan. Merimatkalla laiva joutui myrskyyn ja merimiehet ja muut laivassa olleet hätään. Valburg rukoili Jumalaa hädän hetkellä ja laiva selvisi myrskystä.

Asuttuaan jonkin aikaa naisluostarissa p. Valburg siirtyi johtajaksi Heidenheimin benediktiiniläisluostariin, jossa asui niin miehiä kuin naisia. Tuo luostari oli yksi keskeisiä lähetystyön keskuksia Keski-Euroopassa. Tuon ajan maailma oli kovin miehinen, mutta viisaana, lahjakkaana ja kyvykkäänä naisena Valburg sai johtaa myös miesluostaria. Hän sai merkittävän aseman koko kristillisessä Euroopassa.

Kristinuskon merkitys hänen elämässään oli suuri. Se oli sisäisen mielekkyyden ja rauhan lähde. Mutta se oli mahdollistanut hänelle myös opiskelun ja vastuullisen aseman ja tehtävän. Se merkitsi tietä kohti tasavertaisempaa yhteiskuntaa. Ja kristillinen sanoma jokaisen ihmisen ihmisarvosta näkyi siinä lähetystyössä, jota Valburg halusi innokkaasti tehdä.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Täältä Ison Veden takaa on helppoa katsella venäläistä elämänmenoa useasta eri vinkkelistä, koska jenkit eivät usko venäläisiin yhtään sen enempää kuin Trumpiin. Siis Itärannikon White protestant Anglosaxonit. Sananvapauden miinakentällä on Venäjällä monta yrittäjää, jotka on potkittu henkihieveriin, koska lehdistön kritiikki maassa on vaiennettu ja lehden toimittajia on murhattu. Kaikki valtakunnallisesti merkittävät lehdet ja TV-kanavat ovat Putinin kantapään alla ja vaiennettu.

Eräs tälläinen sananvapauden airut on Novaja Gazetta lehti. Lehti tuli tunnetuksi tutkivasta journalismista ja taitavista toimittajista, jotka uskalsivat kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Tästä on maksettu hirveä hinta, sillä kuusi lehden toimittajaa on murhattu kylmäverisesti. Heitä ovat Tšetšenian sodan ihmisoikeuksista kirjoittanut Anna Politkovskaja ja Natalia Estemirova. Muita uhreja olivat Stansislav Markelov, Anastasia Baburova, Igor Domnikova ja Viktor Popko. He eivät kuvia kumartaneet ja saivat maksaa siitä hengellään. Venäjällä sananvapaudella ei ole enää markkinoita ja yli 40 täysipäiväistä trollitehdasta syytää valetietoa Venäjästä lännen mediaan. Venäjällä jokaisesta sanasta voidaan nostaa syyte ja syyttää toimittajia valehtelusta ja asettaa syytteeseen uusien rikoslakiin pohjalta. Julkaisulupia voidaan peruuttaa pienimmistäkin syistä. Siksi hatunnosto Novaja Gazetalle, jonka levikki on vain 125 000! Lehden toimittaminen on uhkarohkeaa, mutta sankarillista. Eläköön lehdistövapaus!

Toinen huoli Venäjällä, jota ei siellä tunnuta tajuttavan, on ikiroudan sulaminen. Siperian ikiroudassa on sidottuna 1000-1700 miljardia tonnia hiiltä. Jos maapallon lämpötila nousee kaksi astetta on vaarana, että roudasta vapautuu ilmakehään suuret määrät metaania ja hiilidioksidia. Amerikkalaisen routatietelijän Kevin Schaerin mukaan Siperiasta voi vapautua maan ilmakehään 120 miljardia tonnia hiiltä, joka siten tulisi edelleen lisäämään maapallon lämpötilaa jopa asteella.

Venäjällä ikiroutakin on siis kaikkea muuta kuin ikuista. Ikiroudalla ja metaanilla on väliä koko ihmiskunnalle, joten tässä on kyseessä vakava asia. Ikiroudan sulaessa on odotettavissa monia pelottavia asioita, kuten kaasuräjähdyksiä ja metaanipurkauksia. Maakaasuna tunnettu metaani on kymmenen kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Venäjä on iso maa, jossa on myös suunnaton roskaongelma, koska mitään toimivia kaatopaikkoja ei ole. Tässä piilee nyt Suomen mahdollisuus. Ympäristöteknologiamme voi tarjota Venäjälle osaamista. Se pitää vain markkinoida hyvin ja taitavasti.

Juhani Melanen

Onko Jumala olemassa? Onko Raamattu totta? Voiko tervejärkinen nykyihminen oikeasti uskoa, kuten kirkko opettaa? Monia kysymyksiä, joihin on vaikea, ellei jopa mahdotonta löytää vastausta, joka tyydyttää kaikkia. On ehkä helpompaa tai ainakin luontevampaa epäillä kuin uskoa, mutta Raamatun mukaan epäily on aivan luonnollista. Kerrotaanhan Raamatussa Tuomaksesta, joka ei suostunut uskomaan edes hyvien ystäviensä vakuutteluja siitä, että Jeesus oli noussut kuolleista.

Ehkäpä ristiriita Tuomaksen ja muiden opetuslasten mielenmaiseman välillä oli liian suuri, jotta sanalliset vakuuttelut olisivat olleet otettavissa vastaan. Kun elämässä on raskaita vaiheita, on vaikea saada kiinni ilosta. Tai toisin päin, kun elämässä on paljon iloa, on vaikea samaistua sellaisen mielenmaisemaan, joka kulkee jotenkin syvissä vesissä.

Ajattelen kerran kohdanneeni Jumalan, juuri sellaisella hetkellä kun elämässä näytti olevan vain monta suljettua ovea edessä. Silloin avautui pieni ovi raolleen ja valtavan suuri ilo täytti koko olemuksen. Tämän kokemuksen myötä luulen oivaltaneeni jotain oleellista opetuslasten kokemuksista, kun he pääsiäisen jälkeen kohtasivat Jeesuksen. Suru, pelko ja epätoivo katosivat ja tilalle tulivat ilo ja toivo.

Usko ja luottamus ovat asioita, jotka eivät voi syntyä toisen vakuuttelujen kautta, vaan itse kokemalla.

Hanna Suominen
kappalainen
Launeen seurakunta

Eduskuntavaalit ovat ohi ja arkeen on palattu. Minulle tämä on tarkoittanut jo pitkiä päiviä Helsingissä ja erityisesti Hakaniemessä SDP:n puoluetoimistolla. Valmistaudumme hallitusneuvotteluihin erittäin huolellisesti. Ympyrätalon maisemat merkitsee minulle paljon, koska lapsuudessa meillä oli Helsingin koti Toisella Linjalla. Muistoja on paljon päiväkodista, hoitaja Huldasta, jonka kanssa kuljimme Linnunlaulun sillan yli retkille kymmeniä kertoja. Isä oli jo silloin töissä eduskunnassa, äiti Lakimiesliitossa. Ja Kekkonen presidenttinä. Metro avattiin ja Hakaniemen asemalta oli jännää liikkua maan alla molempiin suuntiin. Itään ja länteen. Mutta se oli muistaakseni vuosi 1980.
Nyt on uusi kevät ja uudet haasteet. Aamut ovat jo mahtavan valoisia. Luonto herää ja merikin. Monena aamuna päässäni soi tuttu biisi keväästä ja Hakaniemen rannasta. Eikä ne sanat ole kaukana minunkaan elämästä.

”Sinä tarjosit salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän”

Salmiakkia ei ollut Hakanimessä tarjolla, mutta kyllä pitää sanoa, että pitkän syksyn, talven ja vaalien jälkeen kropassa tuntui väsymys. Liisa Akimofin sanoituksesta pitää kuitenkin päästä positiiviseen fiilikseen ja tulevaisuuden tekemiseen. Jos jotain itselleni lupaan tulevalle neljälle vuodelle, niin se on parempaa huolehtimista omasta peruskunnosta. Se on ainoa tapa jaksaa pitkiä päiviä ja viikonloppuja. Ja jokaiselle eduskuntavaaleissa ehdolla olleelle pitää nostaa hattua ja arvostaa. Kävin muuten karaokessa vetämässä kappaleen ja se nyt meni entiseltä Lotilan musiikkiluokkalaiselta sinne päin.

Uusi eduskunta aloitti keskiviikkona valitsemalla puhemiehistön. Puhemiehen paikalle valittiin suurimman puolueen eli SDP:n puheenjohtaja ja varapuhemiehet puolueiden suuruusjärjestyksessä. Nyt valittu puhemiehistö istuu siihen saakka, kun uusi hallitus on nimitetty. Puhemiehen paikka on perinteisesti kuulunut toiseksi suurimmalle hallituspuolueelle. Torstaina eduskunta ja valtiojohto kokoontuivat valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukseen Helsingin Tuomiokirkkoon ja eduskunnassa ohjelmassa oli Valtiopäivien avajaiset.

Kirkossa oli hyvä hiljentyä kuuntelemaan. Kuuntelemaan viestiä siitä miten todellisia eri ihmisten haasteet elämässä ovat. Viisaita sanoja ja lauseita siitä miten tärkeää on toisten kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus ja se että kaikki pidetään mukana.

Ensi viikolla juhlitaan vappua. Olen puhumassa kerrankin omassa vaalipiirissä – nyt Hämeenlinnassa.  Oma ehdokkaamme Alettin Basboga puhuu Lahdessa ja Heinolassa.

Hyvää kevättä ja vappua kaikille!

Ville Skinnari

Suomalaiset poliitikot noudattavat sananmukaisesti amerikkalaisen kirjailija Mark Twainin slogania. ”Ota ensin selvää tosiasioista, sen jälkeen voit muunnella totuutta”. Tätä tunnutaan noudatettavan laajemminkin myös Trumpin USA:ssa. Juhlapuheissa ja vaalitilaisuuksissa vannotaan koulutuksen ja tutkimuksen nimiin, mutta arjessa konkreettisia toimenpiteitä ei juuri näy.

Esimerkkejä löytyy. Keskustelu metsähakkuista ja turpeen käytöstä on eräs tälläinen. Poliitikot siteeraavat juuri sitä ennustetta, joka noudattelee parhaiten heidän omaa kantaansa.Näissä keskusteluissa törmäävät toisiinsa tieteelliset, taloudelliset ja ideologiset intressit. Paras esimerkki kuitenkin on sote-soppamme. Siinä on haaskattu vuosia turhaan kansanedustajien aikaa, kuten myös asiantuntijoiden. Koko sotesta olisi selvitty hankkimalla 20 asiantuntijan lausunnot ja tosiasiat selville sekä muodostettu riippumattomien tutkijoiden paneeli, joka olisi jättänyt ehdotuksen ensin hallitukselle ja sitten kansanedustajille päätettäväksi. Nyt pääsivät eturyhmien lobbarit häärimään ja tulos oli uskomaton möhläys.

Helsingin yliopiston entinen rehtori Kari Raivio laati 2014 valtioneuvoston tilauksesta raportin näyttöön perustuvasta päätöksenteosta. Raportissaan hän listasi 14 ehdotusta, joista osaa pidettiin hyvinä, osaa vastustettiin ankarasti. Eniten vastustusta herätti toteamus, että pääministerin kansliasta ei löydy tarpeeksi kyvykkäitä osaajia käyttämään tutkittua tietoa hyväksi. Raivio ehdotti tiedeneuvonantajan viran perustamista. Tämän tehtävänä olisi ollut tuoreiden tieteellisten faktojen esille tuominen ministereiden tiedoksi. Toisin sanoen hän olisi esitellyt faktat, mutta päätökset olisi tehty yhteistyössä ministereiden ja ministeriöiden kanssa. Raivio kaipasi myös lisää tutkimusosaamista ministeriöihin. Vuonna 2018 ministeriöissä oli 186 tohtorin tutkinnon suorittanutta henkilöä, joka Raivion mielestä on liian vähän.

Joskus myös kaltaiseni maallikko ihmettelee, eivätkö kansanedustajat osaa käyttää eduskunnan pätevää tietopalvelua hyväkseen. Luulisi näiden ” hakkaraisten” osaavan käytää uutta, tutkimus-, ennakointi-ja arviointineuvoston (TEA) palveluita hyväkseen, mutta pahalta näyttää. Tämä käyttää ja vastaa valtioneuvoston kymmenen miljoonan euron selvitys- ja tutkimustoiminnan määrärahan käytöstä. Eräs syy, miksei yliopistollista tietoa käytetä hyväksi, voi olla se, ettei tieto ole aina vallanpitäjien mieleen. Tuntuu siltä, että kansanedustajille on tärkeintä katsella maailmaa omasta pienestä näkövinkkelistään tai sälyttää kaikki paha maahanmuuttajien niskaan tai julistaa jotain populistista jargoniaa vuodesta toiseen!

Juhani Melanen

Viime sunnuntain eduskuntavaaleissa äänestettiin ahkerasti. Äänestysprosentti kohosi ennätyksellisen korkealle. Se on hieno asia. Ihmiset halusivat vaikuttaa.

Vaalitulos kertoo suoraan sen, että suomalaiset halusivat muutoksen Suomen suuntaan. Sipilän suunta oli kovaa oikeistolaista politiikkaa opiskelijoille, eläkeläisille ja lapsiperheille. Se ei ollut edes lähelläkään perinteistä keskustalaista politiikkaa. Tästä keskusta maksoi vaaleissa kovan hinnan. Tiistaina Sipilä ilmoitti ettei jatka keskustan puheenjohtajana. Se ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Minulle eduskuntavaalit olivat toiset ja hyvin erilaiset kuin ensimmäiset. Ensimmäiset jännittivät todella paljon, koska en tiennyt mitä odottaa. Niin jännitti nytkin, mutta eri tavalla. Eduskuntavaalikampanjaa ei tehdä kuukaudessa eikä edes kahdessa. Se vaatii vielä enemmän. Politiikka on viime kädessä ihmisten asioiden ajamista eli kaikki lähtee sisällöistä ja arvoista millä toimimme tai haluamme toimia. Pitää nähdä suurempia kokonaisuuksia. Kansainvälisesti, Euroopassa, Pohjoismaissa, kotimaassa ja paikallisesti. Vain silloin voi löytää todellisia ratkaisuja esimerkiksi siihen miten hyvinvointivaltio oikeasti toimii ja miten sitä voidaan jatkossakin ylläpitää. Se on oikeastaan meidän sukupolven päätehtävä. Kirjoittaa uudelleen se hyvinvointivaltio mitä isämme, äitimme ja edellinen sukupolvi olivat luomassa ja todella tekivät. Se on ainoa oikea tavoite. Hyvinvointivaltio 2.0. Se ei synny toisia haukkumalla, arvostelemalla tai heikompiosaisilta leikkaamalla. Se syntyy luottamuksesta, välittämisestä ja näkemyksestä, miten yhteiskuntaa pitää kehittää.

Kuluneet neljä vuotta ovat olleet erittäin rankkoja eduskunnassa. Erityisesti työ perustuslakivaliokunnassa on ollut poikkeuksellisen vaativaa. SOTE- paketin kohtalon tietävät kaikki, mutta kolme kertaa sen käsitelleenä voin sanoa, että toivottavasti Suomeen ei enää koskaan tule sellaista hallitusta joka virittää esityksensä yhtä pahasti solmuun eikä halua niitä avata. Tiedustelulaki oli mielenkiintoinen prosessi ja samalla erittäin vaativa sekin. Mutta se prosessi onnistui. Talousvaliokunnassa pääsimme monessa lainsäädäntöhankkeessa hienosti eteenpäin. Olen Lahden puoluekokouksesta helmikuusta 2017 saakka ollut SDP:n puoluejohdossa varapuheenjohtajana valmistautumassa eduskuntavaaleihin. Tämä tarkoittaa muun muassa laajaa ohjelmatyötä, jossa meillä on ollut mukana 400-500 ihmistä ympäri Suomea. Uuden hallituksen pitää nyt rakentaa Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Ei vain seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Se tarkoittaa tulevaisuusinvestointeja koulutukseen, työllisyyteen ja terveydenhuoltoon.

SDP:n vaalitulos ei ollut sitä, mitä odotimme. Meidän olisi pitänyt pystyä reilusti yli 20 prosentin kannatukseen. Oman menestykseni otan vastaan nöyrästi ja haluan kiittää kaikkia luottamuksesta. Kaikkeni laitoin peliin enkä oikeastaan voi sanoa, että mitä olisin voinut tehdä paremmin. Mutta aina on parantamisen varaa. Lahdessa se tarkoittaa sitä, että kasvun, työllisyyden ja koulutuksen edellytyksiin pitää löytää uutta sisältöä ja uutta tekemistä.

Nyt alkaa uusi aika uudessa eduskunnassa. Vielä ennen pääsiäistä kokoonnumme SDP:n puoluejohdon, puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän kanssa. Tiistaina kokoontuu uusi eduskunta. Perjantaina aloittaa hallitustunnustelija työnsä. Luvassa on tiivis kevät ja vielä tiiviimpi kesä. EU-vaalit järjestetään 26. toukokuuta. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi alkaa 1. heinäkuuta. Silloin pitää seuraavan hallituksen johtaa Suomen lisäksi myös Euroopan Unionia.

Kiitos vielä kerran – tehdään yhdessä.

Ville Skinnari