”Suomettuuko”, kriittinen, monipuolinen ja demokraattinen keskustelu Lahdessa juuri näinä vaikeina aikoina, jolloin vaikeistakin asioista pitäisi alkaa puhua niiden oikeilla nimillä suoraan? Tältä ajatukselta ei voi välttyä, mikäli tarkastelee viime aikaisia tapahtumia lahtelaisissa medioissa.
Lahti elää parhaillaan monissa tärkeissä asioissa erittäin kriittisiä aikoja. Tällaisia ovat Päijät-Sote, KymiRing , Liisu, Kisapuisto, Hyvinvointiyhtymän tulevaisuus, kaupungin maa- ja tonttipolitiikka, Nastolan koulut, valvontaongelmat tytäryhtiöiden omistajanohjauksissa, virkamiesten ylivalta päätöksenteossa, laittomasti tehdyt optiot Lahden tulevaisuuteen , pahasti alijäämäinen budjetti ja kaupunginjohtajan kyseenalainen rooli ympäristökaupungin ja yksityisen ratahankeen rahallisessa avustamisessa. Listaa voisi jatkaa, mutta jo näistä esimerkeistä ilmenee että kaiken järjen mukaan tämä vaatisi, paitsi kunnallisilta päättäjiltä, myös lahtelaisilta veronmaksajilta ja yrittäjiltä tuoreita, omia näkemyksiä sekä laajaa kansalaiskeskustelua ja kansalaisarviointeja tärkeistä ajankohtaisista ja Lahdelle merkittävistä asioista.

Erääksi ongelmaksi Lahdessa on muodostunut puolueeton ja tasapuolinen tiedonvälitys. Meille kriittisesti, asioita kokonaisvaltaisesti, avoimesti ja demokraattisesti tarkasteleville lahtelaisille on suureksi ongelmaksi muodostunut lahtelaisen päämedian kielteinen suhtautuminen, suoranainen sensuuri ja välttely Lahdelle tärkeistä asioista. Tämä on tietysti Etelä-Suomen Sanomien tietoinen valinta, joka vain vahvistaa sitä käsitystä, että hallitsevan lahtelaisen ”nomenklatuuran” päätöksenteko yritetään pitää mahdollisimman tarkoin salattuna ja sitä puolustetaan tarvittaessa estämällä aito keskustelu lehdessä tarkoituksellisesti hylkäämällä ja valikoimalla lehteen vain ne kirjoitukset, jotka palvelevat lahtelaisten päättäjien näkemyksiä ja tarkoitusperiä. Esimerkkejä löytyy runsaasti juuri nyt. Tällaisia ovat selvät poliittiset buffaukset ja tarkoitushakuiset henkilöjutut, joilla joku ehdokas nostetaan esiin täysin muissa yhteyksissä kuin poliitikkona tai ehdokkaana.
Mutta kaikki lahtelaiset tietävät, että vapaassa yhteiskunnassa näin ei voida toimia ja tämä Etlarin manipuloima ”suomettuminen” paljastuu varmasti, koska Lahdessa toimii valpas ja kriittinen vaihtoehtolehdistö, joka uskaltaa nostaa kiusallisia ja ajankohtaisia asioita kannonnokkaan kaikkien lahtelaisten puntaroitaviksi.

Lahdessa on tapahtunut sellainen erittäin outo asia, että kaikki tärkeä, kriittinen ja puolueeton lahtelaisdebatti on siirtynyt päämediasta Lahden ilmaisjakelulehtiin. Etlari on ”buffanut” koko ajan tiettyjä lahtelisia päättäjiä ja heidän näkemyksiään täysin tietoisesti ja tarkoituksellisesti.
Onko Etelä- Suomen Sanomista, tuosta  Lahden entisestä  vallan vahtikoirasta tullut hyvätapainen ja sisäsiisti puudeli, joka heiluttaa häntäänsä kritiikittä vallanpitäjille? Tätä kysyy erittäin moni lahtelainen ajattelija oikeutetusti juuri tänään!

Juhani Melanen

Pyhäinpäivä kääntää katseemme kohti taivasta, päämäärää, jonka Jumala on meille valmistanut, ja johon hän meitä odottaa. Matka sinne tuntuu pitkältä, sitä ei käy kiistäminen.

Odotus on myös pitkä, eikä elämän jatkaminen täällä tunnu helpolta, silloin kun on joutunut luopumaan rakkaasta ihmisestä. Silti itsensä on vain uskallettava taivuttaa pois haudan todellisuudesta, jotta jaksaa jatkaa eteenpäin.

Hautausmaalla käynnille, muistamiselle ja surulle on oma tärkeä aikansa ja paikkansa, mutta niin on myös elämän jatkamisellekin.
Mitä tämä rakas ihminen toivoisi minun tekevän nyt? Miten hän toivoisi minun jatkavan elämääni tästä eteenpäin? Tämä on kysymys, joka voi ajan kuluessa lohduttaa, avata sydäntä ja antaa voimia jatkaa elämää päivän kerrallaan.

Pyhäinpäivä on kaunis päivä, ja sitä kauniimmaksi se muuttuu, kun illan kajo katoaa taivaanrannan taakse.
Hämärtyneen illan keskellä loistaa hiljainen ja lämmin kynttilämeri. Tämän päivän ja illan aikana myös Lahden hautausmaat täyttyvät lukemattomista kynttilöistä, joista jokainen kertoo rakkaudesta, kiitoksesta, muistoista ja kaipauksesta.
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer. 29 :11)

Antti Kilpi
pastori
Launeen seurakunta

Luin kerran erään Tommy Tabermannin kolumnin, jossa hän jakoi tekemänsä tärkeän havainnon. Ihmisen elämässä on kolme pientä sanaa, joiden ääneen sanominen on välillä todella vaikeaa. Nuo kolme pientä sanaa ovat: kiitos, anteeksi ja rakas. Niin pieniä sanoja, niin merkittäviä.

Raamatussa Jeesus kehottaa meitä monesti anteeksiantoon. Sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”

Meille luterilaisille, armon varaan heittäytyville kristityille, nämä sanat särähtävät korvaan. Onko anteeksianto ehdollista? Luther olikin tässä asiassa ehdoton. Anteeksianto on lahja, jota en voi omin voimin tai teoin ansaita.

Anteeksianto on joskus aivan hirvittävän vaikeaa. Raamatussa Jeesus kutsuu meitä olemaan armollisia, sillä olemmehan itse saaneet anteeksi kaiken. Jeesus itse on ottanut meidän syntimme kantaakseen ja avannut meille tien anteeksiantoon, Jumalan armoon ja rakkauteen.

Rakas Jumala, kiitos että annat anteeksi. Aamen.

Maija-Reetta Katajisto

Syksy ja lukukausi ovat jo puolessa välissä. Syyslomaviikko tuli hyvään aikaan. Syksy on pitkä ja pimeä ja lastenkin kuorma koulun ja harrastusten arjessa on välillä hurjaa seurattavaa. Monen koululaisen alkujännitys on vaihtunut arkirutiineihin ja sitä huomaa taas, kuinka kiva tuttujen kavereiden kanssa onkaan oppia ja viettää aikaa. Kaikkien kohdalla ei näin kuitenkaan ole. Monen lapsen ja nuoren asiat eivät ole hyvin joko koulussa tai kotona – pahimmillaan eivät kummassakaan.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat ongelma, johon tarvitaan meidän kaikkien huomio. Se ei ole yksi tai kaksi asiaa, vaan koko yhteiskunnan yhteisön reagointia tilanteeseen sekä ennen kaikkea ennakoida asioita ja vaikuttaa.

Yksi keskeinen asia on koulukiusaaminen. Koulukiusaaminen ja häirintä iskee kovaa niin uhriin kuin ympäröivään yhteisöön. Kiusaaminen voi olla fyysistä tai henkistä, kasvokkain tapahtuvaa vai verkossa leviävää. Koulukiusaaminen voi olla myös rikos. Vakavimmillaan puhutaan kouluväkivallasta. Yhteistä kaikille kiusaamistapauksille on, että ne horjuttavat lapsen ja nuoren mahdollisuuksia hyvään elämään. Se rikkoo kaikkien yhteisöllisyyden tunnetta ja turvallisuutta.

Jokainen kiusaamistapaus on liikaa. Koulurauha on lapsen ja nuoren oikeus siinä, missä myös opettajilla ja koulujen muulla henkilökunnalla on oltava mahdollisuus tehdä työtään rauhassa. Koulukiusaamista on pystyttävä ehkäisemään ja siihen on voitava puuttua nykyistä tehokkaammin ja varhaisemmassa vaiheessa. Mitä aiemmin syrjimisen ja osattomuuden kehä saadaan katkaistua, sitä pienempänä vahingot saadaan pidettyä.

Kiusaamisen vastaiseen työhön ja kouluyhteisöjen hyvinvoinnin vahvistamiseen tarvitaan sekä vanhoja hyväksi todettuja keinoja, kuten jalkautuvaa nuorisotyötä, kuin uusia ratkaisuja. Ennen kaikkea pitää ottaa käyttöön lisää resursseja ja työkaluja. Tämä koskee myös Lahtea. Oppilaanohjauksen resursseja perusopetuksessa on lisättävä ja mielenterveyspalvelut on saatava nykyistä tiiviimmin osaksi koulujen arkea.

Julkistimme hallituksessa vuoden alussa valtakunnallisen kiusaamisen vastaisen toimenpideohjelman. Ohjelma kokoaa yhteen monia eri hallinnonaloja ja sisältää konkreettisia keinoja siihen, miten jokaisen lapsen ja nuoren oikeudet voidaan turvata paremmin. Esimerkiksi nuorten hyvinvointia ja rikosten ennaltaehkäisyä tukeva Ankkuritoiminta on yksi sellainen ratkaisu, joka tulisi ottaa käyttöön nykyistä useammilla kouluilla. Ankkuritiimiin kuuluvat poliisi, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja ja nuorisotyöntekijä, mikä mahdollistaa täsmätyön kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttumiseksi nykyistä varhaisemmin.

Opettajilla ja muilla alan ammattilaisilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen, aina. Heillä tulee olla siihen siksi myös riittävät oikeudet ja valtuudet. Eduskunnassa on nyt käsittelyssä hallituksen valmistelema lakiesitys, joka tulee vahvistamaan koulujen ja oppilaitosten työkaluja puuttua kiusaamiseen oikea-aikaisesti. Esimerkiksi niin sanottuun kaksoisrangaistavuuden ongelmaan, eli siihen että koulujen omia kurinpitotoimia ei ole voitu toteuttaa mahdollisen rikosprosessin aikana, tullaan puuttumaan.

Pelkkä turvalliseen opiskeluympäristöön panostaminen ei riitä. Myös kodin ja vapaa-ajan asioiden pitää rullata. Nykypäivän somemaailma sekä opinnot ja työelämä laittavat entistä enemmän paineita niin lasten ja nuorten kuin vanhempien harteille. Helppoja ratkaisuja tähän ei ole. Tunnen kolmen lapsen isänä kuitenkin hyvin sen, että ongelmien kohdatessa on tärkeintä kuunnella ja tukea, olla läsnä. Yhdenkään avun tarpeessa olevan lapsen tai nuoren ei tulisi joutua jäämään huoliensa kanssa yksin.

Ville Skinnari

Syksy on tullut. Päivät lyhenevät kovaa vauhtia. Siksi yhä aikaisemmin on sytytettävä valoja, jotta näkee työskennellä ja touhuta. Ja on mukavaa sytytellä kynttilöitä luomaan lämpöä, tunnelmaa ja valoa pimeisiin syysiltoihin. On kuin tuo valo tuntuisi aivan sisällä asti. Me kaipaamme ja tarvitsemme valoa.

Mutta valoa on monenlaista. On tiedon valoa, joka auttaa ymmärtämään ja poistaa taikauskoa. On toivon valoa, joka vie pois epätoivon ja luo uskoa tulevaisuuteen. On uskon valoa, joka antaa turvan ja merkityksen olemiseemme. Ja on totuuden valoa, joka paljastaa valheen. Ja on rakkauden valoa ja lämpöä, joka tekee meistä arvokkaita ja hyväksyttyjä.

Jeesus sanoo olevansa maailman valo. Mutta hän sanoo myös seuraajistaan: ”Te olette maailman valo.” Voisimmeko olla totuuden valona siellä, missä valhe ja epärehellisyys saa tilaa? Tai voisimmeko välittää toivoa epätoivon keskelle? Voisiko rakkautemme koskettaa myös sitä, joka kokee, ettei hänellä ole ketään? Tai kun Jumalan todellisuus tuntuu olevan piilossa, voisimmeko tuoda sinne uskon kynttilöitä?

Se on meidän kutsumuksemme kristittyinä. Ja se on mahdollista, kun saamme itse olla taivaallisen valon läpäisemiä, paistatella Jumalan armossa. Kun heijastamme Jeesuksen valoa, mekin voimme olla tuomassa valoa tähän maailmaan ja sen pimeyteen.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Lahden virkamiehet ovat käsittäneet täysin oikein ranskalaisen Montesquieun vallanjaon kolmiopin ja ottaneet härskisti ”toimeenpanovallan” itselleen, koska he tietävät , että nykyisten valtuutettujen kompetenssi ei riitä valvomaan heidän toimiaan. Käytäntö on ollut Lahdessa jo pitkään sellainen, että Lahdessa nepotismi on enemmän käytäntö kuin poikkeus. Tämä toiminta muistuttaa amerikkalaista sydikalismia, jossa instanseissa ja organisaatioissa mukana olevat omat perheenjäsenet toteuttavat tiettyä agendaa. Lahdessa nämä agendat ovat olleet Kymiring ja Liisu-suunnitelma, jota on ajettu härskisti Lahden virkamiestaholta kaikkia keinoja kaihtamatta ja välittämättä lautakuntien tai valtuuston mielipiteistä tuon taivaallista.

Epäilen, voiko kukaan ajatteleva toimittaja tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen seuratessaan Lahti Eventsin toimintaa silottelemassa yksityisen Kymiringin rahoituspäätöksiä valtuustossa? Tämä on mahdollista siksi, että osakeyhtiölain taakse voidaan piilottaa paljon sellaisia kiusallisia asiota, kuten Kymiringin 21 miljoonan euron velat ja kyseisen radan täysin epäselvät omistussuhteet? Näitä halutaan piilotella siksi, että koko Kymiring ja moottorilupia kilpailuihin myöntävä DORNA eivät noudata toiminnassaan mitään eettisiä koodeja ja käyttävät uusien ratojensa rakentamisessa ympäri maailmaa rikollisia ja ympäristöä tuhoavia keinoja ja menetelmiä. Kaikki johtuu siitä, että Lahti ei ole noudattanut selkeitä konserniohjeita näissä yhtiöissä ja valvonnut, että niissä toteutetaan vastuullista ja taloudellisesti kannattavaa toimintaa. Epäilyille siitä, että konserniyhtiöistä olisi tullut suojatyöpaikkoja Lahden virkamiesten omaisille, alkaa olla kohta riittävästi näyttöä tutkintapyyntöjä varten.

Samanlaista omavaltaisuutta on kuuleman mukaan osoittanut Lahden kehitysjohtaja Olli Alho, jonka väitetään sanoneen, että valtuutetut voivat päättää mitä tahansa, mutta viime kädessä virkamiehet tekevät ratkaisut, miten käytännössä toimitaan. Pöytäkirjasta tätä ei tietenkään löydy, mutta jos asiassa on mitään perää, kuten eri lähteistä saamieni tietojen perustella on, niin tämä, jos mikä osoittaa uskomatonta arroganssia ja vähättelyä demokraattiseti valittuja Lahden valtuutettuja ja lautakunnan jäseniä kohtaan. Tässä asenteessa itse asiassa korostuu hänen erittäin itsevaltainen käsityksensä omasta vallastaan. Mistä nämä vieraat asenteet ovat Lahteen ajautuneet? Mieleen tulee ensimmäisenä Napoleon, joka vastasi kysyttäessä, millainen valtion perustuslain pitäisi olla:”Lyhyt ja epäselvä!” Näitä samanlaisia asennelukkiutumia on Lahden virkamieskunnassa enemmänkin. Tyypillisimpiä ovat kalliit konsulttien käyttämiset, koska oma osaaminen ja kompetenssi ei ilmeisesti riitä hahmottamaan laajempia kokonaisuuksia. Toinen on huoleton rahankäyttö sellaisissa asioissa, joissa ei ole kyse ympäristökaupungin edun mukaisesta toiminnasta, Hyvä esimerkiksi on 700 000 euron osoittaminen edistämään yksityisen Kymiringin gaala-iltaa lahtelaisten veronmaksajien kustannuksella. Tämän päätöksen ovat tietoisesti tehneet Lahden kaupunginhallituksen enemmistöjäsenet. Lahti tuntuu olevan Lahden kaupunginhallituksen enemmistön mielestä huoleton tapahtumajärjestäjä, jolle kuuluu yksityisen liiketoiminnan tukeminen yhteisillä verovaroilla.

Nämä päätökset ovat silti demokraattisia ja vaativat perusteluja. Ei kai niitä voi vetää hihasta noin vain? Meidän kansalaisten ainoaksi keinoksi vastustaa tätä virkamiesmafiaa on jäänyt vetoaminen Lahdessa vielä puolueettomaan tuomiovaltaan. Oikeus viime kädessä ratkaisee vasta virkamiesten oikeat menettelytavat. Nyt Lahdessa on viimein herätty , sillä valitukset oikeuskanslerille ja tutkintapyynnöt poliisille ovat lähteneet, jotta rajat tälle virkamiesvallalle kyetään asettamaan. Erityisesti Lahden kaupunginjohtajan piittaamattomuus Hämeen hallinto-oikeuden päätöksestä ihmetyttää ja kummeksuttaa siinä tapauksessa että Kymiring ajautuu konkurssiin. Millainen hänen oikeudellinen vastuunsa silloin asiassa on? Monet luvattomat optiosijoitukset ovat muhimassa tulevaisuudessa, mutta ennen kuin ne laukeavat, useimmat vastuussa olevat virkamiespäättäjät, ovat jo Golgatan Pallossa!

Juhani Melanen

Terveisiä Yhdysvalloista, missä rajat on nyt avattu eurooppalaisille ja elämä on palaamassa pikkuhiljaa normaaliin. Myös talous on täällä kovassa nousussa. Kävin täällä jo heinäkuun alussa ensimmäisten eurooppalaisten ministerien joukossa. Presidentti Bidenin hallinnolla on oikea kunnianhimon taso, mutta tuloksia myös tarvitaan. Suuressa maassa on suuret ongelmat ja politiikan kentän eripurat näkyvät ja repivät. Kriisien kautta johtaminen on arkipäivää. Afganistan tai Ukraina ei ole täällä se ensimmäinen tai toinen puheenaihe. Kotimaan asiat ovat. Jättimäisten elvytyspakettien pitäisi alkaa näkyä pian. Tämä on hyvä esimerkki myös Suomelle ja meidän tavalle tehdä politiikkaa. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa riidellä ja raastaa toisiamme koska silloin ei vain tule tuloksia. Tämä koskee politiikkaa kaikilla tasoilla, myös Lahtea.

Aloitin vierailuni Washingtonista, jossa tapasin kauppaministeri Gina Raimondon. Pöydällämme oli esimerkiksi sellaisia asioita kuin teknologia ja 5G-yhteydet, EU:n ja Yhdysvaltain kauppasuhteet ja globaalit kauppakysymykset. Samoin konkreettinen yhteistyö osavaltiotasolla. Esimerkiksi Minnesota on Suomen kokoinen ja siksi sopiva kumppani kauppaan, kulttuuriin ja urheiluun. Ohjelma jatkui heti perään toisella korkean tason tapaamisella Yhdysvaltain kehitysyhteistyöviraston USAID:n pääjohtajan Samantha Powerin kanssa. Maillamme on vireillään mielenkiintoinen aloite kehitysmaiden tukemiseksi teknologianyhteistyön kautta.

Kauppoja ja yhteistyötä ei synny pelkkiä pääkaupunkeja kiertämällä tai juhlapuheita pitämällä. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa Yhdysvalloissa, joka on iso maa ja jossa yritysten ja ihmisten tarpeet vaihtelevat matkalla itärannikolta länsirannikolle yhtä paljon kuin paikallinen luonnonmaisema ja kulttuurikin. Olemme tehneet Suomen suurlähetystön ja yritysten kanssa siksi paljon työtä osavaltiotasolla, jotta konkreetit kumppanuudet ja kauppamahdollisuudet löytyvät paremmin.

Tiistai iltana seurasin NHL ottelun Minnesota – Winnipeg. Yli 18.000 katsojaa näki ensimmäinen kotiottelun täydellä katsomolla pitkään aikaan. Tunnelma oli sen mukainen. Kotijoukkue Wild vei matsin jatkoajalla.

Minnesotassa allekirjoitin osavaltion kuvernööri Tim Walzin kanssa Suomen ja Minnesotan välisen yhteistyöasiakirjan. Suomi aloittaa Minnesotan kanssa nyt laajan yhteistyön, joka keskittyy puhtaaseen energiaan, kestävään biotalouteen ja digitaaliseen teknologiaan. Sähköisen liikenteen osaaminen on täällä Lahden valttikortti. LUT yliopisto ja Kempower kiinnostavat paljon. Kuvernööri tulee Suomeen marraskuussa ja tästä on hyvä jatkaa.

Osmo Vänskä on tehnyt täällä upeaa työtä. 19 vuoden työ näkyy ja häntä arvostetaan. Suomalaisen musiikki – ja kulttuurin vaikuttajan kädenjälki muistetaan pitkään. Nostin esille amerikkalaisille Lahden Sibelius talon, puurakentamisen ja Sibeliuksen merkityksen. Kesäkuussa järjestetään Sibelius viikko jossa myös Suomi näkyy ja kuuluu monin eri tavoin. Ilman tätä tunnettuutta olisi vaikeampi tehdä kauppaakin täällä. Musiikin ja kulttuurin voimaa ei koskaan pidä aliarvioida. Se menee ytimiin ja sydämiin.

Minnesota on Suomelle muutenkin merkityksellinen. Se on vihreiden metsien, sinisten järvien ja lumisten talvien maa ja tästä syystä myös perinteistä amerikansuomalaisten asuinseutua. Suomesta moni lähti siirtolaiseksi valtameren toiselle puolen 1800-luvun jälkipuoliskolla, osa tuttujen ja osa kuulopuheiden perässä. Matka oli rankka eikä määränpääkään välttämättä tarjonnut sen enempää. Amerikkalaiset oppivat kuitenkin arvostamaan uusia suomalaisia naapureitaan heidän ahkeran työtahtinsa ja yhteisöllisyyden vuoksi. Hyvä maineemme muistetaan täällä vielä tänäänkin.

Ville Skinnari

Miksi elää, jos saat hautajaisesi 10 dollarilla? Niinpä! Tämä amerikkalaisen pikkukaupungin hautaustoimiston mainosslogan, pysäytti minut totaalisesti kesällä 1978 kierellessäni Greyhoundilla Jenkkilää. Rauhaan se ei jättänyt koskaan, joten asiaa on yritettävä eläkkeellä viimein perkaa.

Olin kaverini kanssa lenkillä pari päivää sitten, kun hän loihe lausumaan :”Mikä on elämämme tarkoitus ja kuinka tavoitella onnea?” Tämä tuli silti vähän puskista, vaikka olen näitä aiemmin jo pähkäillyt. Vastasin, kuten tiesin biolääketiedettä Oulussa lukevan tyttären tyttäreni Minean vastaavan: geenien siirtämistä seuraavalle sukupolvelle! No eihän se tietty riitä, joten aukaisin filosofisen kirjallisuuden aarrearkun ja aloin miettiä, miten henkilökohtaisesti voisin saavuttaa onnen omalla tavallani.

Lähestyn tätä aihetta varsin länsimaisesti, koska meidän demokraattinen ajattelumme pyrkii määrittelemään elämän onnen yksilöllisistä lähtökohdista; USA:n perustuslaki jopa määrittää onnen tavoittelun erääksi ihmisarvoksi. Aiheesta on kirjoitettu tuhansia kirjoja ja sitä on mietitty jo ennen
ihmiskunnan suuria tieteellisiä harppauksia geoliittisella kaudella pystykävelijän tuijotellessa tähtitaivaalle. Suosittelen jokaiselle etelälahtelaiselle pientä pysähtymistä ja aprikoimasta näitä asioita omista lähtökohdistaan eikä pelkästään evoluutioteorian, metafyysiikan tai uskontojen kannalta. Oikeata ja väärää arviota ei tästä asiasta ole olemassa.

Olen kuullut asiasta pari loistavaa aforismia, joita haluan siteerata. ”Jos voisin estää yhtä sydäntä särkymästä, en ole elänyt turhaa. ”Elämä ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista, vaan todellisuus, joka on koettava.” Mielestäni Einstein sanoo asian tyylillä: ” On vain kaksi tapaa elää elämäsi. Toinen on se, ettei mikään ole ihme. Toinen se, että kaikki on ihmettä.”

Evoluutioteorian hyväksyneet tietävät, että ihminen on biologinen orgasmi ja ihmiskunta osa suurta maapallon laajuista ekosysteemiä, jonka ihminen on nyt tuhoamassa vuosimiljoonien jälkeen. Maailman sadoista filosofioista ja uskonnoista kannattaa hakea ja etsiä vastauksia, miten hyvä ja onnellinen elämä voidaan määritellä, mutta ne eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan osviittoja itsekullekin tässä eksistentiaalisessa omakohtaisessa elämän mielekkyyden etsiskelyssä.

Yleinen hyväksyttävä mielipide on, että, mitä enemmän pyrimme onnellisuuteen, sitä vaikeampi sitä on saavuttaa. Tiede voi auttaa luomaan erilaisia onnellisuuskartoituksia, mutta ei vastaa yksilön kannalta suoraan kysymykseen onnellisuudesta ja elämän tarkoituksesta, koska meillä kaikilla on tästä asiasta persoonallinen näkökantamme. Yhdysvaltalainen filosofi Thomas Nagel pukee ajattelunsa seuraavasti: ” Koko ongelma elämän tarkoituksesta juontuu täysin persoonattomaan, objektiivisen ja subjektiivisen näkökulman välisestä yhteensovittamisesta:” Eihän tätä selkeämmin, enää voi sanoa! No töttö röö! Itse koen, että ihmiselämä on suuri mysteeri ja siitä tullaan kirjoittamaan vielä seuraavat kaksi tuhatta vuotta ellei ihmiskunta ajaudu totaaliseen tuhooon ennen sitä eri syistä.

Masennus on aikamme suurimpia sairauksia ja ajaa ihmisiä epätoivoon. Niinpä me kaikki tarvitsemme myönteisiä kokomuksia ympäriltämme, erityisesti perhepiiristä ja ystäviltämme, jotta jaksaisimme arkea paremmin.Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä, jotka tarvitsevat kaikki rakkautta ja läheisyyttä, joka hetki eri tavoin. Siksi ilo ja ilon truottaminen on tärkeä, oleellinen osa tavallisinta onnea. Elämä on helpompaa yhteisöissä, kun kokemukset kyetään käsittelemään yhdessä ja hakemaan apua vaikeuksiin rohkeasti. Taide, musiikki, teatteri, elokuvat ja sadat muut luovat asiat tuovat elämäämme itseisarvoa ja mielihyvää. Kannattaa silti vältellä koko ajan jatkuvaa euforian tilaa onnellisuutta tavoitellessaan etteivät addioktiot vie mennessään!

Miksi tämä pohdiskelu juuri nyt, vaikka Lahdessakin riittää arvioitavaa ja pähkäilemistä? Siksi, että viime viikolla siirtyi rajan toiselle puolelle niin paljon hyviä ystäviäni ja kavereitani, lisäksi vanha eturauhassyöpäni uusiutui. Tässä vielä pari vinkkiä onnellisuuteen. ”Älä koskaan kadu tekemisiäsi, kadu tekemättä jäänyttä”, ”Elämän voi ymmärtää vain taaksepäin ja kuitenkin sitä on elettävä eteenpäin, ”Elämä on kuin sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta, välillä itket!”,  ”Älä ota elämää vakavasti, et säily siitä hengissä”.

Lopuksi omani: ”Haasta itsesi joka päivä miettimään elämä uudestaan ja usko rakkauteen sokeasti”

Juhani Melanen

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta lähettiläs? Kun kysyin tätä joskus oppilailta koulussa, sain seuraavanlaisia vastauksia:
No sehän on lähettiläs, joka on työssä suurlähetystössä.
Shakki-pelissä on lähettiläs – vai oliko se lähetti?
Lähettiläs on se, joka toimittaa jonkun tärkeän viestin.

Kun mietin noita vastauksia, ensimmäisestä tuli mieleeni, että lähettilään työ suurlähetystössä on aika merkittävää. Hän toimii Suomen tai jonkun toisen valtion nimissä vieraalla maalla, edustaa omaa maataan, luo yhteyttä ihmisiin, rakentaa verkostoja eri toimijoiden välillä. Shakin lähetti puolestaan vastaa arvoltaan kolmea sotilasta. Se pystyy liikkumaan pelilaudalla viistoon ja hyppäämään vastapelaajan nappulan yli. Lähetin ruotsinkielinen nimi onkin juoksija.

Raamatussa puhutaan enkeleistä Jumalan lähettiläinä. Paavali puolestaan sanoo näin: ”Me olemme Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu meidän kauttamme.” Niin enkeleiden kuin Jeesuksen seuraajien tehtävä on toimittaa tärkeä viesti Jumalalta.

Kuulostaa aika isolta tehtävältä. Kautta historian Jumala on kuitenkin käyttänyt ihan tavallisia ihmisiä työssään. Epäileviä, niskuroivia, kyseleviä, jopa annettua tehtävää karkuun juoksevia, Jumalalta piileskeleviä ja Jumalansa kieltäviä. Näitä ihmisiä Raamattu on pullollaan. Juuri heidän kauttaan Jumala halusi toimia ja toimii vielä tänäänkin.

Meistä jokainen on Jumalan lähettiläs, palvelemassa omilla lahjoillaan, viemässä viestiä rakkaudesta ja toivosta, rukoilemassa, kuuntelemassa. Joskus tehtävä voi tuntua suurelta, mahdottomaltakin. Silloin ja joka päivä saamme pyytää rohkaisua rukoillen:

Herra, auta nyt meitä.
Kun pelko ahdistaa, anna rohkeutta.
Kun helppo tie kiehtoo, anna lujuutta.
Kun välinpitämättömyys valtaa mielen, anna rakkautta. Suuntaa mielemme kohti sinua
 ja auta meitä luottamaan yksin sinuun.

Pauliina Hatakka

Suomen ja Venäjän hallitustenvälinen talouskomissio kokoontui tällä viikolla Helsingissä. Minä ja Venäjän kollegani, teollisuus- ja kauppaministeri Denis Manturov toimimme komission puheenjohtajina. Venäjä on Suomelle keskeinen kauppakumppani. Siellä toimii noin 900 suomalaista yritystä, ja suomalaisinvestointien arvon maassa arvioidaan olevan 15 miljardia euroa. Venäjä on Suomen kuudenneksi suurin vientimaa ja kolmanneksi suurin tuontimaa. Talouskomission tehtävä on edistää kummankin maiden yritysten ja kaupankäynnin etua.

Kävimme Manturovin sekä suomalaisten ja venäläisten yritysten edustajien kanssa läpi niitä asioita, joissa maidemme välisellä käytännönläheisellä talousyhteistyöllä on isointa potentiaalia, kuten esimerkiksi liikenteessä, energiassa ja metsäteollisuudessa. Talouskomission ja muiden yhteistyön kanavien avulla saadaan entisestään kasvatettua tätä kaupallis-taloudellista vaihtoa. Suomella ja Venäjällä on yhteisiä tavoitteita myös esimerkiksi ympäristöasioissa, kuten energiatehokkuuden parantamisessa ja päästöjen vähentämisessä. Tässä Suomi voi tarjota Venäjälle sellaisia ratkaisuja, joita maan isot markkinat tarvitsevat.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteista huolimatta voimme tehdä tässäkin tilanteessa paljon. Lahdessa Venäjän kauppa on tuonut toimeentuloa meille vuosikymmeniä. Torstaina Helsingissä mukana olivat Raute, Wihuri, Huhtamäki, UPM, Valio, Paulig ja moni muu suomalainen yritys. Yhteys Pietariin Allegrolla palautuu toivottavasti pian. Samoin Moskovaan. Liikematkustajien lisäksi monet odottavat jo matkustamista molemmin puolin rajaa. Torstaina hallitus päätti että teknisiä esteitä junaliikenteen avaamiseen ei enää ole Vainikkalassa. Terveysviranomaisten kanssa neuvottelut jatkuvat.

Viime sunnuntaina vietettiin Mielenterveysomaisten eli Ilonanpäivää. Tämä on aihe, jota kannattaa pysähtyä miettimään. Jopa joka toinen suomalainen kokee jonkun mielenterveyden häiriön elämänsä aikana. Sairastunut ei ole tilanteessaan yksin, vaan tilanne koskettaa myös laajaa lähipiiriä hänen ympärillään, aina perheenjäsenistä työelämään. Läheinen on usein myös se henkilö, joka on eniten läsnä sairastuneen arjessa ja auttaa pärjäämään ja jaksamaan.

Mielenterveysongelmista ja niitä lähipiirissään kohtaavien läheisten ja omaisten asioista on puhuttava nykyistä avoimemmin. Kun asioista pääsee keskustelemaan muiden kanssa, käy arjen taakkakin ainakin hivenen kevyemmäksi. Myös käytännön asioihin on kiinnitettävä huomiota. Tukijärjestelmä ei ole Suomessa nykyisellään riittävän vahva ja mielenterveyspalveluihin on saatava myös Lahdessa lisää resursseja. Uusia tukimuotoja ja -ratkaisuja haettaessa on kiinnitettävä huomiota niin mielenterveysongelmien jyyrisyidenpurkamiseen kuin läheisten hädän ja huolen helpottamiseen.

Hoitamattomuus tulee aina kalliiksi. Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomessa vuosittain nykyisellään joidenkin arvioiden mukaan jopa 11 miljardia euroa. Mielenterveyssyyt ovat yleisin peruste jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle ja myös sairauspoissaolojen suurin sekä nopeimmin kasvava syy. Tämän vuoksi Suomessa menetetään arviolta 17 miljoonaa työpäivää vuodessa. Nämä ovat erittäin huolestuttavia lukuja, niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta.

Hallituksen viime vuonna hyväksymä uusi kansallinen mielenterveysstrategia ohjaa työtä mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Se kattaa myös päihdepalvelut ja itsemurhien ehkäisyohjelman. Myös nyt korona-aikana syntyneeseen mielenterveyspalvelujen palveluvelkaan on kohdennettu miljoonilla lisärahoitusta. Se ei kuitenkaan itsessään riitä. Pitää niin Lahdessa kuin valtakunnan tasolla pitää löytyä entistä kokonaisvaltaisempi ratkaisu siihen, miten ihmisten mielenterveyttä edistetään ja miten ongelmia ehkäistään. Tässä työssä pitää olla mukana niin valtio, kunnat kuin järjestöt.

Ville Skinnari