Joko olet vaihtanut autoosi talvirenkaat?
Useamman kerran talven tulo on yllättänyt ja renkaat on joutunut vaihtamaan kovalla kiireellä lumituiskussa. Vaikka tiedämme talven tulevan, emme aina muista siihen varautua. Kesärenkailla ajaminen marraskuussa on arpapeliä, koko ajan joutuu olemaan vähän varuillaan.

Sunnuntain evankeliumissa Jeeus kertoo vertauksen odottamisesta, ja valmiina olemisesta. Vertaus päättyy kehotukseen: Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13)
Jeesuksen vertauksen tarkoitus on herättää meidät välinpitämättömyyden unesta. Hän haluaa muistuttaa, että samoin kuin talvi tulee, myös jokaisen meidän elämä kerran päättyy.

Kristityn valvominen ei kuitenkaan ole pelokasta varuillaan olemista, jatkuvaa tekemistä ja varmistelua, vaan rauhaa ja iloa. Valvominen on omien syntien anteeksi uskomista, Jumalan armon ja anteeksiantamuksen varassa elämistä. Kuolemaa ei tarvitse pelätä vaan saa turvata ikiaikojen Jumalaan. Kristus tuli maailmaan ja kuoli puolestamme, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.

Hyvät talvirenkaat alla on mukava odottaa talven hiihtokelejä.

Janne Suomala

Joka kuukausi toteutuvat kansalaiskahvit polkaistiin käyntiin Lahdessa Mariankadun Sinuhessa. Tapaan kansalaisia kahvipöydän ääressä joka kuun ensimmäinen maanantai. Nämä ovat hienoja kohtaamisia, niin vanhojen kuin uusien tuttujen kanssa. Keskustelua riitti ja tunnelma oli mukava. Joku kutsuikin tätä myös ministerin kyselytunniksi, mutta kyllä se on enemmän tilaisuus keskustella aidosti.

Tällä viikolla vietetään miesten viikkoa. Etenkin miesten mielenterveyspalvelut ovat puhuttaneet viime vuosina. Lahdessakin esimerkiksi Faija – klubi on tehnyt hyvää työtä. Mielenterveyspalveluiden ja kriisiavun tarve on Suomessa lisääntynyt korona-ajan jälkeen kovalla vauhdilla. Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen soitetaan yhä useammin, mutta miesten osuus soittajista ei ole kasvanut samaan tahtiin. Miehet ovat aliedustettuina mielenterveyteen liittyvien palveluiden hakemisessa, heitä on vain noin kolmannes. Tähän johtaa usea tekijä, esimerkiksi valitettavan moni ei usko huoliensa olevan riittävän vakavia. Taustalla elää edelleen ajatus perinteisestä miehen mallista. Monelle palveluiden tuntemus on myös tekijä – auttavista tahoista ei ole viestitty tarpeeksi. Miestyön asiantuntijan Juho Heikan mukaan, miehille toimivat selkeästi nimenomaan heille suunnatut palvelut.

Miesten kynnystä hakeutua avun piiriin laskee maksuttomuus sekä anonymiteetti. Matala kynnys on ehdottoman tärkeä, liian varhain ei mieltä painavien asioiden kanssa voi olla liikkeellä. Mielenterveysongelmat voivat jo pienessä ajassa johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytymistilastoissa miehet ovat myös valitettavan yliedustettuina.

Tietoisuuden lisääminen, matalan kynnyksen palvelut, sekä se miten miehet kohdataan yhteiskunnassamme, on avain tekijöitä. Pojista, jotka tulevat kuulluksi ja ymmärretyksi, kasvaa miehiä, jotka uskaltavat rohkeammin tuoda huolensa esiin ilman pelkoa tulla tuomituksi. Mielenterveyspalveluihin hakeutujalla onkin usein tarve tulla kuulluksi.

Nuorten ongelmien ymmärtäminen ei ole aina helppoa. Siksi kuunteleminen on tärkeää. Ratkaisuja ei aina heti löydy – tai sellaista palvelua ei ole mitä nuori todella tarvitsee – sekin on hyväksyttävä. Usein se ratkaisu on toimiva arki, ystävät, itseluottamus tai tärkeät läheiset. Siksi yhteisöllisyydellä on nyt vaikeina aikoina suurempi tarve kuin pitkään, pitkään aikaan.

Ville Skinnari

Tärkein kysymys hoivayhtiöissä kuuluu juuri nyt: Tiedettiinkö Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymässä etukäteen, että suuret ylikansalliset toimijat kuten Attendo, Mehiläinen ja Esperi Care uhkaavat ja haluavat irtisanoa sopimuksensa, vaikka ne ovat voimassa 1.4.2023 saakka? Jokainen tietää, että suurille kansainvälisille terveystoimijoille on tärkeää vain raha. Suurin virhe Päijät-Hämeessä tehtiin silloin kun annettiin tuki yhteisyrityksen sananvallalle. Kantavatko Lahden ja Päijät-Hämeen poliittiset päättäjät nyt vastuun alueen hyvinvointipalveluista nimenomaan perusterveydenhoidon osalta?

Kansainväliset terveystoimijat nauravat nyt partaansa, sillä he kykenevät poimimaan rusinat pullasta ja keskittyvät erikoissairaanhoitoon ja jättävät köyhät ja vanhukset hoitamatta uhkaamalla mm. PHHYKY:ä pitkäaikaisten sopimusten purkamisella ja irtisanomisilla. Erityisen röyhkeää on ollut nimenomaan Attendon toiminta. Se on häikäilemättömästi osoittanut rahan mahdin ja röyhkeytensä ja lähettänyt varoituksia irtisanomisistaan suoraan vanhuksille ja heidän omaisilleen. Tämä toiminta muistuttaa syndikalismia ja osoittaa, että Attendon tärkein tehtävä onkin ajaa suomalainen hyvinvointivaltio alas Amerikan malliin. Terveys ei voi olla Suomessa bisnestä, vaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista turvaa kaikille kansalaisille. Sen pitäisi olla perustuslaillinen oikeus, kuten sananvapauskin lain edessä.

Onneksi kuntaministeri Paatero on uskaltanut tulla poterostaan ulos ja tyrmätä hoivayhtiöiden hyvinvointialueiden lisärahavaatimukset kiristyksenä. Tehty hoitajamitoitus on kunnille haastava, sillä monet katsovat, että ensi vuodeksi hyvinvointialueelle on budjetoitu rahaa riittämättömästi. Nyt rahoituksen pohjana on uudet kuntien taloustietojen mukaan siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen kustannukset. Tähän tasoon on tehty nyt kuuden prosentin korotus eli lisätty 1,3 miljardia euroa. Paatero totesi napakasti:” Meillä on muitakin avoimia kysymyksiä, kuin inflaatio, korona ja palkkakustannukset.” Kaikkea seurataan ja neuvotella voidaan, mutta sopimuksista on silti pidettävä kiinni, totesi Paatero.

Attendon toimitusjohtaja Virpi Holmqvist mukaan nykyiset sopimukset ovat liian pitkäkestoisia ja hoitajamitoitus liian vaativa. Paateron mukaan lausunto on hämmästyttävä, sillä hän ei voi mitenkään ymmärtää, miten hoitajamitoituksen nostaminen 0,60 hoitajasta 0,65 voisi nostaa kustannuksia niinkin radikaalisti, että siitä aiheutuisi 20-30 prosentin korotukset.

Olisi ollut erittäin perusteellista käydä tämä keskustelu myös Suomessa perinpohjaisesti ennen kuin ryhdyttiin luomaan näitä yhteisyrityksiä kunnallisten hyvinvointitoimijoiden kanssa. Nyt suuret terveyspääomat ja voitot siirtyvät Suomesta verottomina ja laillisten verokikkailujen ansiosta veroparatiiseihin, joihin Suomen verottajalla ei ole mitään asiaa. Kyseessä on ns. kansallinen moraalinen vastuu ja ihmisoikeudet. Miksei tätä periaatteellista keskustelua koskaan käyty oikein kunnolla Suomessa? Suomen eri paikkakunnat ovat erilaisia ja niissä noudatetaan sellaisia hyvinvointisopimuksia, jotka on tehty silmällä pitäen Suomen kansalaisten yhdenmukaista kohtelua. Tämän ohje pitää olla selkeä lähtökohta, jolla Suomen suurin terveystoimi toteutetaan.

Attendo on Pohjoismaiden suurin hoiva-alan yhtiö. Se on listautunut Tukholman pörssiin. Täällä Päijät -Hämessä sillä on 11 hoitokotia. Esperi konsernin emoyritys on Irepse Oy, jonka enemmistöosakas on sijoitusyhtiö Triton, vähemmistöosakkaina ovat mm. Danske Bank ja SEB pankki sekä eläkeyhtiö Ilmarinen.Mehiläisen pääomistaja on CVC-Capital Partnersin hallinnoimat rahastot. Sen omistajiin kuuluvat myös LähiTapiola-ryhmä, Valtion eläkerahasto, Apteekkien Eläkekassa ja Valtion Eläkekassa sekä yhtiön johto.

Tätä omistusta tutkiessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että terveydenhoidon kustannukset Suomessa tuntuvat siirtyvän täältä pois yhteiskuntamme hyväksyvällä tavalla. Olisiko nyt oikea aika tarkastella näitä vielä kerran kansantaloudellisesta näkökulmasta?

Juhani Melanen

Marraskuun markkinapäivänä Lahden torilla oli keskiviikkona harmaasta säästä huolimatta lämmin tunnelma ja saimme hyvää keskustelu aikaan arjesta ja sen haasteista. Arjen asiat huolettavat lahtelaisia ja syystä: korot nousevat, sähkö on kallista, kouluissa on levotonta, monen eläkeläisen ja perheen toimeentulo on tiukassa, terveyspalveluissa on haasteita ja maailmalla myrskyää monella tavalla. Vaikka Lahdessa moni asia on hyvin, meillä on paljon parannettavaa. Hallituksen mittavista tukitoimista huolimatta moni on vaikeuksissa. Lisää ratkaisuja tarvitaan paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Nuorten ongelmista on puhuttu paljon. Koronan aikana harrastaminen vaikeutui paljon. Moni lopetti, moni ei koskaan edes aloittanut. Mutta mikä on harrastamisen hinta ja liikuntaan panostamisen hyödyt? Tai kulttuurin? Tai kirjaston? Nyt ainakin koripallon harrastamisen yhteiskunnallinen arvo on nyt laskettu. Lahti Basketball Junioreiden tuottama summa on huimat kahdeksan miljoonaa euroa. Tämän on laskettu EUFA SROI-mallinnuksen mukaan. Summa koostuu sosiaalisista hyödyistä, suorista taloudellisista hyödyistä sekä terveydellisistä hyödyistä. Mallinnus kertoo, miten tärkeää seuratoiminta on yhteiskunnallisesti ja että varsinkin lapsien ja nuorten toimintaa kannattaa tukea.

On hieno asia, että LaBa pääsi hankkeen pilottiin mukaan. Toiminnalla on valtava vaikutus Lahdessa nuorten urheilupiireissä. Urheilutoiminnalla on talouden ohella myös terveydellinen hyöty. Se ennaltaehkäisee vastaan tulevat sairastumiset, masentuminen, syrjäytyminen ja muut vastoinkäymiset, mitkä maksavat yhteiskunnalle tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa kunnalle säästöjä. Kunnan täytyykin tukea ja mahdollistaa tätä harrastustoimintaa.

Olen itse seurannut LaBan toimintaa yhden juniorin isänä. Arvostan tekemistä. Jokainen pelaaja on tärkeä. Jokainen seurassa harrastava tuottaa karkealla laskutoimituksella yhteiskunnalle tuloja n. 16.000 euroa per pelaaja. Myös muissa lajeissa tehdään hienoa työtä eikä lajeja pidä asetella ainakaan vastakkain. Lahti on urheilukaupunki, Lahti on kulttuurikaupunki, Lahti on hieno kaupunki elää ja asua. Siksi on tärkeää, että arvostamme arvokasta työtä mitä seuroissa talkoilla tehdään valmentajien, joukkueenjohtajien, huoltajien ja vanhempien toimesta.

Ville Skinnari

”Anteeksi!” pyytää keskustelukumppanini, kun kyyneleet alkavat vieriä tämän poskia pitkin. Hyvin usein reaktio yllättäen alkaneeseen itkuun on pahoitteleminen. Itkeminen on monesti jotain, mitä ei haluta muiden näkevän, ikään kuin siinä olisi jotain hävettävää. Toki itkeminen paljastaa muille palasen herkkyyttämme ja luo haavoittuvaisen olon ja onkin ymmärrettävää, että tuota puolta haluaa myös varjella muilta. Itkemisessä ei ole kuitenkaan mitään pahaa tai väärää, päinvastoin. Se on merkki siitä, että suree. Suru voi toki ilmetä myös muilla tavoin, olemme tässäkin asiassa yksilöitä. Joka tapauksessa suru on tärkeä vieras ottaa vastaan, vaikka sitä ei mielellään tekisikään, sillä vain suremisen kautta selviämme menetyksen pahimmasta tuskasta. Kyyneleet tai suru itsessään kertovat myös jostain kauniista. Ne kertovat siitä, kuinka paljon on toista rakastanut.

Ilta tummuu ja kaunis kynttilöiden synnyttämä valomeri täyttää maiseman. Pyhäinpäivä nostaa pinnalle niin tuoreen kuin vanhankin kaipauksen edesmenneitä rakkaita kohtaan. Ikävä on kova. Pyhäinpäivä saattaa tuntua synkältä ja ahdistavalta ajalta. Käydään hautausmailla ja puhutaan kuolemasta. Pyhäinpäivä tarjoaa kuitenkin aivan erityisen ajankohdan, jolloin elävät ja kuolleet saavat olla hetken jälleen ikään kuin rinnakkain. Voimme pysähtyä kaikkien niiden muistojen ääreen, joita olemme saaneet tallettaa sydämeemme. Saamme pienen eleen, kynttilän sytyttämisen kautta osoittaa, että muistamme yhä. Välitämme yhä.

Pyhäinpäivän sanoma muistuttaa surun keskellä myös toivon sanomasta. Kristittyinä me saamme toivoa siihen, että vaikka maanpäällinen elämämme päättyisikin, se ei ole kaiken loppu.
”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla
on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.” 2.Kor. 5:1

Mari-Elena Ruuska

EU:n erään tärkeimmistä tavoitteista on luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa myös yrityksiä ja rahoitusmarkkinoilla koskevan sääntelyn kiristämistä.
Tämä tarkoittaa sitä, että suurten yritysten tulee raportoida luontoriskeistään, mikä käytännössä
merkitsee sitä, että kestäviksi määritellyt liiketoimet saavat halvempaa rahoitusta. Mistä seuraa,
että metsäkatotuotteita ei hyväksytä enää EU- markkinoille.

Luontokadon pysäyttämiseen liittyvä sääntely vaikuttaa siis yhä voimakkaammin eurooppalaisten yritysten liiketoimintaedellytyksiin ja kannattavuuteen. Yritykset voivat unohtaa ne ajat, jolloin pelkkä vastuullisuusraportti, mehiläispesät tai hyönteishotelli yrityksen pihalla riittivät luontoteoiksi. Merkille pantavaa onkin huomata, että kun markkinat eivät eivät palkitse investoinneista vastuullisiin toimintamalleihin, niin jotkut yritykset ovat pyytäneet EU:lta itse tiukempaa sääntelyä. Lähes 80 eurooppalaista yritystä vetosi jo viime vuonna EU-komissioon vahvan metsäkatolain puolesta! Euroopan kuluttajilta sataa tästä kiitosta, sillä ilmastoasiat ja luontokato ovat heillekin tärkeitä valintakriteereitä vastuullisia ostoksia tehtäessä.

Faktaa löytyy. Lokakuun puolivälissä julkaistun WWF:n Living Planet- raportin tulokset ovat äärimmäisen huolestuttavia. Selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat romahtaneet noin 70 prosenttia vuodesta 1970 ja muu luonto köyhtyy yhtä hälyttävää tahtia. Euroopan ja maailman valistuneet ihmiset tietävät, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkaiseminen on mahdollista vain puuttumalla samanaikaisesti molempiin uhkiin. Tässä maailman ja Euroopan vastuullisten yritysten rooli on aivan ratkaisevan tärkeää. Erittäin ilahduttavaa onkin, että monet vastuullisuuteen panostavat yritykset ovat jo aloittaneet tärkeimpien luontovaikutusten tunnistamisen ja minimoinnin.

Yrityksillä on käytettävissä ajankohtaiset tiedot ja faktat sekä tieteelliset raportit, joiden mukaan ne kykenevät toimimaan aiempaa ekologisemmin. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä, jotka yritysten olisi huomioitava tulevaisuudessa paremmin ovat tuotantoketjuissa käytettyjen raaka-aineiden alkuperän selvittäminen. Millaisia luontokato vaikutuksia tuotannolla kaikkiaan on? Tällöin on huomioitava myös lapsityövoiman käyttö ja työolosuhteet niissä maissa, joista alkutuotantoa käynnistetään.

Maailmalaajuisesti luonnonvarojen kulutus tulisi vähintään puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Kaikki tietävät, että liiketoiminnan uudistaminen ei ole hetken asia, joten työ yrityksissä ja niiden korjausliikkeet tulisi aloittaa välittömästi. Tässä kaikessa on huomioitava, että ylikulutukseen perustuva luonnonvarojen liiallinen käyttö maailmassa, on yritettävä saada osaksi kestävän kulutuksen mallia. Näitä malleja tarvitaan nyt kipeästi. Niitä löytyy kyllä ja yliopistot ja tiede auttavat yrityksiä luomaan ja kehittämään niille yksilöityjä ratkaisuja.

Muutokset maksavat yrityksille ja liiketoiminnan uudistaminen erityisesti. Mutta kaikki ennusteet ja taloudelliset prognoosit tuntuvat osoittavan, että ennakoijat ja nopeasti muutoksen reagoivat yritykset selviävät voittajiksi tässä kestävän kehityksen kilpajuoksussa. Tilanne nyt vain on sellainen, että meidän kuluttajien, kuten yritystenkin, on huomioitava planeettamme rajat.

Meillä Suomessa ja maailmallakin on jo runsaasti ympäristöystävällisyyteen pyrkiviä ja neuvovia ns. start-uppeja , jotka auttavat yrityksiä ympäristöasioiden haltuunotossa. Ekokompasseja tarvitaan ja onneksi niitä löytyy. Yritysten kannattakin rakentaa asiantuntijoiden tuella ja avulla oma ympäristöjärjestelmä, joka huomio luonnon resursseja paremmin.

Suomesta löytyy ympäristöystävällisiä innovaatioita runsaasti. Näistä voisi mainita Solar Foods, joka valmistaa ruokaa hiilidioksidista, Infinited Fiber Company, joka on löytänyt kierrätysvaihtoehdon puuvillalle sekä Woodion, joka on kehittänyt maailman ensimmäisen täysin vedenkestävän puuhakkeesta valmistetun massiivikomposition, josta se valmista kylpyhuonekalusteita. Tärkeintä on, että suomalaiset t yritykset ovat ekologisesti kaikki hereillä!

Juhani Melanen

Suomessa pääomien ja eläkevarojen kasvattamisesta on tullut itsetarkoitus. Työeläkeyhtiöt käyttävät laittomia keinoja omien etujensa varjelemiseen, jotka ovat selkeästi EU:n kilpailulakien vastaisia. Rikollista on nimenomaan kilpailu suljetuilla markkinoilla asiakashyvityksillä, jotka ovat nielleet eri arvioiden mukaa kerätyistä eläkerahoistamme useita miljardeja 20 vuodessa. Tästä toiminnasta Finanssivalvonta eli FIVA on antanut näille itsekkäille yhtiöille lukuisia varoituksia, jotka ovat olleet hyödyttömiä, koska sanktiot väärinkäytöstä eivät ole olleet riittäviä eikä FIVA ole mikään tuomioistuin!

Suomen työeläkejärjestelmä ei ole sellaisten sivistysvaltioiden tasoa, kuten esimerkiksi Ruotsi, Kanada, Islanti tai Norja. Siellä on kaksi erittäin merkittävää eroa meihin. Maissa toimii vain yksi työeläkeyhtiö ja kaikissa näissä maissa on selkeä eläkekatto. Monissa näissä maissa se on 8000
euroa kuukaudessa, jonka katsotaan riittäväksi hyvin kuukaudessa eläkeläiselle. Suomessa ahneus on uskomatonta ja todennäköisesti se määrittää juuri näiden työeläkeyhtiöiden johtajien toiminnan lähitulevaisuudessa, koska meidän eläkevarallisuutemme on vieläkin yli 225 miljardia, vaikka siitä sulikin koronakurimuksessa ja inflaatiosuhdanteissa pois 20 miljardia. Nimittäin sitä kerätään koko ajan enemmän eläkeyhtiöihin kuin sitä maksetaan ulos eläkeläisille. Nämä varat eivät lopu työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Murron mukaan, sillä (Ess 11.10) ratkaisut ovat vielä omissa käsissämme. Miksi ääni kellossa on yhtäkkiä työeläkeyhtiöissä muuttunut?

Työeläkeyhtiöt ovat tehneet ennusteensa nykyisten laskelmiensa pohjalta aina vuoteen 2070 asti. Se on samaa kuin kädestä ennustaminen. Mitkään taloudelliset algoritmit eivät tätä tue, sillä muuttujia on aivan liikaa. Murron juuri julkaisemaa kirjaa ”Puuttuvat puoli miljoonaa” kannattaa todella tarkastella kriittisesti eri lähteiden pohjalta ja tehdä sitten hänelle tarvittavat lisäkysymykset. Jäin kaipaamaan kirjasta seuraavia tietoja: Miksi eläketurvakeskuksen luvut kasvusta ovat erilaisia kuin hänen esittämänsä luvut? Eikö Varman elinaikaodotteessa ole lainkaan huomioitu suurten ikäluokkien normaalia kuolemien kautta poistumia vuosina 2030-2040 aikana reaalisesti? Ikäluokat pienenevät hiukan, mutta työperäinen maahanmuutto ja työurat pitenevät vastaavasti. Miksi kuitenkin Suomessa työeläkemaksuja kerätään 25 prosenttia kuin Ruotsissa ja Norjassa vain 18 % ja silti siellä työeläkkeet ovat nousseet siellä enemmän kuin meillä? Tämän selittää osaltaan varmaan se, että Ruotsissa kansalaiset joutuvat maksamaan veroa valtiolle eläkkeistään, mutta suomalaiset työeläkeyhtiöt eivät joudu! Siksi Ruotsissa valtion varallisuus kasvaa, sillä eläkevarat siirtyvät siellä suoraan kulutukseen. Kertymä on huimat 12 miljardia vuodessa.

Suomi ottaa kulutuslainaa ensi vuonnakin seitsemän miljardia ja elää yhä enemmän velkataloudessa Näyttää siltä, että tasa-arvo ja demokratia toimivat näissä maissa paremmin kuin meillä, vai miten köyhän eläkeläisen olisi pääteltävä seuraavista tiedoista.
Suomessa työeläkeyhtiöiden yhtiöiden eläkkeelle jääneet kymmenet johtajat nauttivat 80 000 euron kuukausieläkkeitä ja jättävät veronsa lisäksi maksamatta Suomeen , koska oleskelevat suurimman osan ajastaan sellaisissa maissa, jossa niitä laillisesti voidaan kiertää. Tätä kannattaa verrata tavallisen suomalaisen keskieläkkeeseen, joka oli vuonna 2021 1784 euroa, mutta heikoimman, pitkiä työuria tehneiden naisten ja pitkään työttöminä olleiden, 1,5 miljoonan suomalaisen vain onnettomat 1150 euroa.

Seurauksena on ollut suuri ja uskomaton työeläkeköyhyys, joka vaatii vuosittain valtiota yhä enemmän erilaisia asumis – ja eläketukikompensaatioita. Siksi polarisaatio ja eriarvoisuus lisääntyvät yhteiskunnassamme. Häviävääkö Suomen hyvinvointivaltion viitekehys ellei sitä
heti päivitetä?

Työeläkevaroille on saatu viime vuosina arvioitua parempaa tuottoa. Vuosina 1997-202i reaaliset
sijoitustuotot ovat olleet 4,5 prosenttia ( Päivi Isotalus; Almamedia). Samaan aikaan Ruotsissa päästiin sijoitustuotoissa 14 %? Jatkokysymys kuuluukin. Eivätkö suomalaiset työeläkeyhtiöt
osaakaan sijoittaa työeläkevarojamme viisaasti vai hoituisivatko ne paremmin vain yhdeltä toimijalta. Tämän Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Mikael Pentikäinen on nostanut parrasvaloihin ansiokkaissa kirjoituksissaan eri medioissa. Yhteiset synergiaedut olisivat 1 – 1,5 miljardin luokkaa vuodessa eri laskutavoista riippuen.

Juhani Melanen

Muistan aina erään keskustelun, jonka kävin ystäväni kanssa useita vuosia sitten. Hän ei itse kokenut olevansa kristitty, mutta mielellään vietti aikaa kristittyjen kanssa ja mietti jopa seurakunnan toimintaan osallistumista. ”Teidän kanssanne on hyvä olla”, hän sanoi, ”on helppo tulla mukaan ja olla hyväksytty”.

Meidät kaikki kristityt on kutsuttu Jumalan omiksi ja samalla lähetetty kertomaan hänestä myös muille. Jeesus on antanut meille kaste- ja lähetyskäskyn, jota opetellaan ja eletään todeksi muun muassa rippikoulussa. Ajattelen, että on tärkeää, ettei lähetyskäskyn kehotus: menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, jäisi ainoastaan riparille tai jossain kaukana työtään tekevien lähetystyöntekijöiden tehtäväksi.

Meitä kutsutaan siihen, että kristittyinä kerromme Jeesuksesta sanoin ja teoin omassa arjessamme. Joskus ajattelen, että on jopa tärkeämpää olla kuin puhua. Enkä tarkoita sitä, että jotenkin ulkokultaisesti esittäisimme olevamme hyviä ihmisiä, vaan että toimisimme niin, että meistä ja meidän teoistamme näkyisi Jumalan armo, rakkaus ja hyväksyntä. Jumala on rakastanut meitä niin paljon ja sitä rakkautta riittää aina jaettavaksi myös toinen toisillemme.

Maija-Reetta Katajisto