Viime sunnuntaina vietettiin 1. adventtia ja Launeen kirkossa juhlittiin samalla 70v täyttänyttä Launeen kirkkoa. Jumalanpalveluksessa ja sitä seuranneessa juhlassa oli paljon ihmisiä ja moni ihminen kertoi, miten Launeen kirkolla on aivan erityinen merkitys itselle. Launeen kirkkoa pidetään yleisesti ottaen tunnelmallisena ja intiiminä. Pieni tila pakottaa ihmiset lähelle toisiaan ja samalla tulee kohdatuksi ja myös itse kohdanneeksi toisia ihmisiä.

Puheenvuoroissa tuotiin esille, miten kirkon yksi tehtävä on olla merkkinä Jumalan todellisuudesta, pyhän läsnäolosta meidän elämässämme. Ihminen kaipaa kokemusta pyhästä, kaipaa yhteyttä Jumalaan, vaikka ei sitä aina edes tietoisesti ymmärrä eikä osaa sanoittaa. Pyhä on jotain sellaista, joka eroaa tavallisesta ja arkisesta.

2. adventtisunnuntain evankeliumissa Jeesus puhuu hieman arvoituksellisesti sanoen, että Jumalan valtakuntaa ei voi löytää tuolta tai täältä, koska se on jo meidän keskellämme, siis meissä. Mutta hieman myöhemmin hän toteaa, että Jumalan valtakunta toteutuu kokonaan vasta myöhemmin.

Ehkäpä onkin juuri niin, että merkkejä Jumalan todellisuudesta, Pyhästä on jo täällä meidän keskellämme, jos vain olemme valmiita huomaamaan niitä. Launeen kirkko vilkkaan Tapparakadun varrella, perhepuiston vieressä on enemmän kuin paikka, jossa viettää perhejuhlia tai istua tunnelmallisessa iltakirkossa. Kirkko voi toimia myös muistutuksena Jumalan todellisuudesta, kun kuljemme oman arkemme keskellä. Paikkana, jossa hiljentyä ja kohdata Pyhä.

Hanna Rikkanen
kappalainen, Launeen srk

Keskiviikkona koko Suomi juhli itsenäisyyttä arvokkaasti, kuten pitääkin. Tasavallan Presidentin itsenäisyyden juhlavastaanotto oli perinteinen, mutta samalla luonnollisesti ainutkertainen, koska ensi vuonna meillä on uusi presidentti. Linnan juhlissa ei puhuta päivänpolitiikkaa, vaan juhlitaan aidosti Suomen kaikkein tärkeintä asiaa eli itsenäisyyttä. Juhliin valmistautuminen on sitten oma prosessinsa ja meilläkin tuli vaimon kanssa kova kiire ehtiä Lahdesta juhliin, kun niinkin tärkeä asia kuin koirien hoito piti saada vielä kuntoon.

Juhlimme itsenäisyyttä myös ensimmäisen kerran NATO-maana. Presidentti Niinistön kausi jää historiaan monella tavalla. Hänelle voi jo nyt antaa kiitettävän arvosanan työstään. Samoin koko hänen ammattitoiselle henkilöstölle, joiden nimet eivät loista julkisuudessa, mutta työn jälki on sitäkin parempaa. Niinistön yksi vahvuus on juuri oikean joukkueen rakentaminen. Presidentillä on tähän mahdollisuus, mutta ministerinä kuvio ei mene niin, vaan johtavat virkamiehet ovat ”valmiina”, kun ministeri aloittaa työnsä. Tässä on puolensa ja puolensa.

Paikalla oli sotiemme veteraanien lisäksi erinomainen otos erilaisia ja eritaustaisia suomalaisia, mutta myös ulkomaalaisia. Diplomaattikunta oli hyvin edustettuna ja lähettiläät eri puolilta maailmaa ihastelivat meidän suomalaisten tapaa viettää itsenäisyyspäivää. ”Tässä on jotain ainutlaatuista”, sanoi moni kokenut diplomaatti. Se on paljon sanottu, koska he ovat monet palvelleet eri puolilla maailmaa.

Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja mm. some-lääkäri Atte Virolaisen, valtamerisoutaja Jari Saarion ja rallin mestarikuski Kalle Rovanperän kanssa. Lääkäri-Atte tekee arvokasta työtä some-lääkärinä lasten ja nuorten parissa, mutta myös päihdealalla erittäin vaativissa olosuhteissa virkatyössä eli vankiloissa. Jari Saario taas on pysynyt siihen valtamerillä, mitä me muut näemme ehkä vain elokuvissa. Kalle Rovanperän katse ja olemus on nuoresta iästä huolimatta jo kokeneen mestarin näköistä tekemistä myös siviilissä. Silti kysytyin kuvattava Linnassa oli tänä vuonna Käärijä. En muuten tiennyt, että hänen äitinsä on asunut Nivalassa – samalta paikkakunnalta tulee myös vaimoni.

Torstaina edessä oli paluu arkeen, osallistuin Jutta Urpilaisen presidentinvaalikiertueelle Lahdessa Triossa. Perjantaina olemme menossa seuraamaan Kymenlaakson kansanedustajakollegan kanssa paikallistaistoa KooKoo – Pelicans.

Ensi viikon alussa osallistun Qatarissa Doha Forumiin, joka kokoaa päätöksentekijöitä ja vaikuttajia eri puolilta maailmaa keskustelemaan maailman kriiseistä, sodista, mutta myös ratkaisuista. Qatar on tehnyt hyvää työtä Lähi-Idän rauhanvälittäjänä. Tätä keskustelua nyt tarvitaan – enemmän kuin pitkään aikaan.

Ville Skinnari

Joopa joo! Kiitos upeista palautteista taas kerran. Moni ystäväni ja kaverini (ei opettajia) ovat kyselleet. Mitä vikaa on Suomen koululaitoksessa? Munkki Martti Luther naulasi teesinsä 31.10.1517 Wittenbergin kirkonoveen. Minä teen sen nyt Omalähiön sivuille, sillä niin vietävästi tämä nykymeno ottaa kuuppaan. Marju Markkasen kanssa kirjoitimme tästä Etlariin, mutta kukas nyt jyväskyläläistä ja kepulaista aviisia enää silmäilee, kun tiedot on poimittu YLE:ltä. Koulun ylin tehtävä on tiedon ja elämäntaitojen jakaminen. Se ei ole lasten pysäköintipaikka eikä viihdytyskeskus. Vanhempien on otattava enemmän vastuuta koulun kurinpidollisiin ja käyttäytymiseen liittyviin asioihin. Säännöt ovat selkeitä ja ne on tarkoitettu otettavaksi tosissaan. Ala-asteella luodaan koulumenestykselle pohja kaikelle myöhemmälle oppimiselle! Tämä on se fakta, joka on kaikkien muistettava.

1. Ns. inkluusio, jossa kaikki oppilaat riippumatta kehitystasosta istutetaan samalle luokalle, edistää pikemmin tasapäistämistä. Selkeät tasoryhmät ja erityisluokat parantaisivat pitkällä aikavälillä tasa-arvoa ja antaisivat heikommille yksilöllisempää tukea.

2. Nyt ei kouluissa enää ole tarkastuksia, jossa valvottaisiin opetussuunnitelmien toteutumisia. Mistä Kouluhallitus ja Opetusministeriö saava tietoa palautteesta elleivät ne jollain tavoin kykene kontrolloimaan kehityksen kulkua ja elleivät ne koskaan kuuntele ”kentän” ääntä luokissa!

3. Digi-ihannointi on johtamassa kirjoitus- ja lukutaidon rapautumiseen. Kukaan koulun arjen päättäjistä ei kukaan ole kuunnellut neurologien varoituksia kädentaitojen ja aivotoiminnan välisestä tärkeän yhteyden katkaisemisen vaaroista? Monet hyvin PISA- tutkimuksessa menestyneet maat ovat korostaneet käsin kirjoittamisen tärkeyttä. Meillä se on hylätty! Miksi?

4. Opetusryhmien pienentäminen juuri nyt on tärkeää, kun ikäluokkien pieneneminen on tosiasia. Tiedämme tutkimuksista, että yli 25 oppilaan ryhmissä on vaikeampi oppia. Tämä todella helppo toteuttaa myös käytännössä.

5. Kaupallisuus ja kaikenlaiset kalustekauppiaat olisi heti heitettävä kouluista Huitsin Nevadaan. Kouluille myydään löhöilynurkkia ja outoja hydraulisia kuusikulmaisia pöytiä, joissa toinen oppimisvaikeuksissa oleva oppilas tuijottaa toista samanlaista silmään ja selin opettajaa. Mihin kunnon pulpetit ovat hävinneet? En usko, että meistä suurista ikäluokista tuli sen huonompia kansalaisia, vaikka istuimme ja teimme tehtäviä istumalihaksiakin käyttäen!

6. Miksi koulun normaalia arkea pitää häiritä kaikenlaisilla performansseilla ja ulkoa ohjatuilla erilaisilla projekteilla, teemaviikoilla sekä vierailevilla opinnäytetutkijoilla. Selkeät tavoitteet on jaettava heti lukukauden alussa ja samalla ne keinot, joilla niihin pyritään. Ne auttavat paljon oppilaita hahmottamaan sitä aitoa koulun ARKEA!

7. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Mikä tarkoittaa, että antaa vanhempien tukea erityislahjakkaita lapsiaan sellaisissa opinnoissa painotetuilla luokilla, kuten musiikki, liikunta, matematiikka ja biologia, jos se lapsia itseään kiinnostaa, eikä syyllistetä heitä heti. Suomen on poimittava kaikki lahjakkuudet tarkasti, siksi emme putoaisi kovasta elintasokelkasta. Tämä ei ole suinkaan sitä ”haitallista segregaatiota”, josta tasapäistäjät höpisevät.

8. Tarjoillaan erilaisia oppimismuotoja kaikille. Korostetaan ryhmätyötä, tekemällä oppimista ja kokonaisuuksien hallintaa. Ilmiöoppiminen ei yksinkertaisesti sovi kaikkeen oppimiseen. Tärkeintä on korostaa tärkeitä perusasioita ja niiden oppimista hyvin. Lopetetaan opettajien iltakiusaaminen Wilmalla heti.

9. Luokattomuus ei sovi kaikille ja vapaamatkustajia tulee paljon. Selkeät luokat helpottavat erilaisia oppijoita. Kurssiopetus on enemmän lukion asia. Tukiopetusta on kyettävä järjestämään kaikille sitä haluaville laaja-alaisesti.

10. Jokaiselle kouluyksiköille on kyettävä nimeään rehtori, johtaja tai selkeä vastuuhenkilö, joka huolehtii oppilaitoksen käytännön toiminnasta. Säästösyistä ei riitä, että rehtori poikeaa sivukoulussa kerran viikossa. Erityisen huonoa on nykykouluissa, että kiinteistönhoito ja usein vahtimestaritkin on ulkoistettu. Vaksi oli ennen reksi. Periaattella: ”Minä ja rehtori päätimme, että..

Juhani Melanen

Adventista alkaa aamujen lasku jouluun. Niin ainakin perinteisissä joulukalenterissa. Itse asiassa joulukatuja on jo avattu ja joulumusiikki on jo alkanut soida vieläkin aikaisemmin. Jouluhössötystä, mainontaa ja musiikkia saamme tämän tulevan kuukauden ajan niin paljon, että moni on sitä kurkkuaan myöten täynnä enne kuin joulu on todella edes alkanut. Ja kun ollaan joulupäivässä, varsinaisessa juhlassa, todetaan, että ”kyllähän tätä joulua on jo vietetty” ja ”saisi se jo loppua”.

Olemmeko me niin malttamattomia? Emmekö jaksa odottaa? Adventti on odottamisen aikaa. On hyvä opetella odottamaan. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti, eikä meidän aikataulumme mukaan. Adventti on vanhastaan ollut – ja on sitä edelleen – paaston aikaa. Aikaa jolloin pysähdytään, hiljennytään ja rukoillaan. Tuntuu, että tämä pikkujoulujen aika on kaikkea muuta kuin hiljentymisen aikaa. Ja kuitenkin me tarvitsemme myös sitä.

Paasto merkitsee myös sitä, että mietin, onko elämässäni jotain, josta voin luopua. Tai onko elämässäni jokin sellainen asia, joka sitoo väärällä tavalla? Olenko valmis luopumaan, valmis jakamaan?

Pohtiessamme jakamisen ja luopumisen kysymystä, saamme muistaa Jumalan Poikaa, joka luopui oikeudestaan olla Jumalan kaltainen. Ja kuitenkin hän tekee meidät rikkaiksi.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Suomi elää tai kuolee, ellemme kulje samassa junassa maailman uusimpien innovaatioiden ja
startup yritysten mukana luomassa tulevaisuuden maailmaa. Ensi viikonloppuna Suomeen kokoontuu maailman huippujohtajia pohtimaan, millaisia tulevaisuuden haasteita maailma joutuu
kohtaamaan seuraavina vuosikymmeninä. Tämä joka vuosi Helsingissä järjestettävä kokous on Euroopan suurin ja yksi maailman viidestä tärkeimmästä teknologia konferenssista, jossa maailman
pääomasijoittajat miettivät, mihin rahojaan sijoittavat. Kilpailu on armotonta ja taistelu paikasta auringossa on kiven kovaa. Pelkkä idea ja toimiva tuote ei yksin riitä. Uusi loikka ulkomaille vaatii
kuitenkin lähes poikkeuksetta erilaisia reseptejä joiden avulla kansainväliset ovet saattava jopa aueta.

Kunnianhimoa suomalaisilta yrityksiltä tuskin puuttuu, mutta onko niillä malttia rikastua vai myydäänkö ne liian aikaisin suuremille alalla toimijoille. Suuret menestystarinat ovat harvassa, mutta niitäkin Suomesta löytyy. Nämä tunnetaan maassamme kyllä hyvin, mutta, miten toimitaan tulevaisuudessa yhä monimutkaistuvassa ja sotia käyvässä uudessa maailmantilanteessa?

Useilta internetin taloussivuilta kaivelin millaisia vinkkejä ne tarjoavat suomalaisille yrityksille niiden kansainvälistymishaaveisiin. Ja löytyihän niitä! Tärkeimmäksi menestystekijäksi nousi asiakasymmärrys, jota ilman mikään suomalainen yritys ei pysty kilpailemaan ja kehittämään palveluita, jotka aidosti vastaavat asiakkaiden tarpeisiin. Suomalaisissa startupeissa se tarkoittaa yksinkertaisesti useiden eri vaihtoehtojen testaamista alkaen markkinoille menosta ja liiketoimintamallista.

Yhtä tärkeää on luoda yritykseen oikea asenne ja johtaa kasvua. Paino on sanoilla johtaa kasvua! Aidosti tavoitteellisen kasvustrategian toteuttaminen on aina valintojen tekemistä. Kasvun johtaminen vaatii rohkeaa visiota. Voi todella olla virhe hakea kasvua suoraan kansainvälisiltä markkinoilta, vaan usein suositellaan esimerkiksi Deep-teach –yrityksissä malttia ja kärsivällisyyttä odottaa jopa useita vuosia, ennen kuin yritys saa itselleen maksavia asiakkaita. Ohjelmayrityksillä taas on eduksi päästä markkinoille ensimmäisinä.

Riittävän rahoituksen varmistaminen on yhtä tärkeää kuin idea tai tuote. Rahoituksella on mahdollista testata omaa asiakastarvetta ja markkinan kokoa ja sen avulla arvioida kannattaako lähteä isompaan tuotekehittelyponnistukseen. Kulut kansainvälistymiseen olisi nähtävä investointeina ja EU- rahoitusta kannattaa aina hakea, kun siihen on mahdollisuus.

Pelkkä suomalainen tiimi harvoin riittää kansainvälisillä markkinoilla, joten monikansallisuus tiimissä vahvistaa kaikkien osaamista; etenkin pk- yrityksissä tämä kannatta ajoittaa heti alkuun.
Suomalaisten yritysten katse on pidettävä tulevaisuudessa, mutta mieli on aina myös pidettävä valppaana mahdollisille muutoksille.

Missä muussa me suomalaiset sitten voisimme olla yhtä hyviä kuin peliteknologiassa ja yleensä teollisessa muotoilussa. Kurkataanpa siis yliopistosivuille! Viime päivinä on havaittu kummallinen tiedeasia. Suomi erottuu kvanttiteknologiassa edukseen. Tästä on kiittäminen jo vuosikymmenien tutkimusta ja kaupallisten kyrogeenisten eli äärimmäisen kylmien järjestelmien kehitystä, mikä on tärkeä edellytys kvanttimittauksille. Suomi aloitti kvanttitietokoneen rakennushankkeen VTT:llä jo vuonna 2021. Täten varmistimme sen, että Suomi on nyt eräs johtavia maita kvanttilaskennassa. Miten kykenemme etenemään maailmalla ja saamaan siihen varoja mahdollisissa uusissa startupeissa on paljolti meistä itsestämme kiinni, sillä uudella kvanttiteknologialla on paljon potentiaalia kaupallisessa käytössä.

Esimerkkejä löytyy, kuten lääkkeisiin liittyvät molekyylit, akkujen materiaalit, monimutkaiset logistiset ongelmat, ilmastomallinnus jne. Yhteinen nimittäjä on suurten parametrimäärien optimointi, mikä vie paljon laskenta-aikaa normaalisti. Kysymys onkin siis kaupallisesta aikataulusta. Mutta tämä vuosikymmen ainakin menee kehitykseen, mutta 2030- luvulla todella tapahtuu!

Tässä esittelin muutamia skenaarioita Suomen yritysten mahdollisuuksista ja vahvuuksista. Hereillä
meidän on oltava myös sotilasteknologiassa ja erityisesti puhtaan vetyteollisuuden mahdollistavissa
keksinnöissä.

Juhani Melanen

Eduskunnassa on ollut vilkas viikko. Oppositio esitteli vaihtoehtobudjettinsa ja hallitus vastasi. Keskustelu oli sen verran karmeaa, että en kauaa viitsinyt sitä edes kuunnella. Kaikki oli huonosti ja kaikin puolen. Rakentavaa keskustelua mitä juuri nyt tarvittaisiin Suomessa ei syntynyt, vaikka jotkut jopa yrittivät. Kuuntelin kuitenkin tarkkaan puheenvuoroja (näkyvät televisioituna työhuoneeseen) ja palasinkin vielä saliin, koska sen verran repivää keskustelu oli. Valtiovarainministeri Purra kaivoi esiin Riikan, mikä on aika poikkeuksellista varapääministerin roolissa. Keskiviikkona puhuin kahdessa eri tilaisuudessa vielä iltapäivän ja illan aikana, joten työtä riittää, vaikka istuntosalissa ei aina olisikaan läsnä.

Itärajan tilanne on vienyt aivan oikein paljon huomiota, mutta paljon on muutakin ja aivan perustavan laatuisia asioita.

Perustuslakivaliokunnassa olemme urakoineet hallituksen esittämiä säästölakeja koskien mm. asumistukea, indeksileikkauksia ja työttömyysturvaa. Asiantuntijakuulemisissa hallituksen esityksiä kritisoitiin siitä, että niihin ei sisältynyt riittävää perus – ja ihmisoikeuksienvaikutusten arviointia eikä kaikilta osin kattavaa ja asianmukaista peruslainmukaisuuden arviointia. Toisin kuin perustuslakivaliokunnan enemmistä, me oppositiossa katsoimme, että epäselvyyksistä, huonosta lainvalmistelusta ja vaikutusarvioiden puutteesta johtuen emme voi hyväksyä esityksiä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallituspuolueilla (KOK, PS, RKP) on kuitenkin enemmistö kaikissa valiokunnissa ja he veivät asiat läpi. Siksi asian uutisointi oli vähintäänkin omituista, koska julkisuuteen kerrottiin PeV:n hyväksyneet hallituksen esitykset sosiaaliturvan leikkauksista. Ei sitä, että asiasta äänestettiin äänin 11-6. Eli kyse on siitä mitä leikkaukset kokonaisuudessaan ja yhteisvaikutuksiltaan tarkoittava esimerkiksi lapsiperheelle, joka saa kyseisiä tukia ja tarvitsee niitä? Miten he selviävät tästä eteenpäin? Työttömyysturvan lapsikorotukset tästä yksi esimerkki.

Lahdessa kuuma kysymys on Lahti Energian tulevaisuus. Ihmettelin kovasti Lahti Energian toimitusjohtajan kommentteja, jossa hän monopoliyhtiön toimitusjohtajana ylpeänä kertoi pystyneensä siirtämään hintojen nousun (lue hankinnat) suoraan kuluttajille eli meille lahtelaisille. Mitä ihmettä? Kuinka vaikeaa se monopoliyhtiössä (ei siis ole yhtään kilpailijaa) pitäisi sitten olla. Palaan tähän Lahti Energia – aiheeseen vielä moneen kertaan, koska sen verran omituisesti nyt käydään julkista keskustelua ja julkisuuden kautta yhtiön ”pakko” myynnistä, eikä se ole ensimmäinen kerta.

Onneksi olkoon vielä upea Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva vuoden 2023 kulttuuriteko-palkinnosta!

Ville Skinnari

Palasin alkuviikosta Armeniasta ETYJ-kokouksesta. ETYJ eli Eurooopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, jossa on jäseninä 57 valtiota Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se perustuu vuonna 1975 Helsingissä järjestetylle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferessille (ETYK), josta muodostui vuonna 1994 pysyvä kansainvälinen järjestö. ETYJ on kriisissä Euroopan turvallisuustilanteen muututtua dramaattisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Suomen rooli ETYJ:ssä on keskeinen sitten vuoden 1975. Nyt Suomesta on tulossa puheenjohtaja vuonna 2025 erittäin vaikeassa kansainvälispoliittisessa tilanteessa. Jerevanissa oli mielenkiintoista seurata myös Venäjän uutiskanavia. Suomen ja Venäjän rajan ongelmat käännetään nyt Venäjän mediassa taitavasti meidän niskaamme. Suomen hallitus on toiminut jämäkästi ja oikein, kunnioittaen samalla kansainvälisiä sopimuksia. Tästä Orpon hallitukselle tunnustusta.

Jerevanissa halusin selvittää myös Neuvostoajan Radio Jerevanin legendaa, mistä todella oli kyse, koska lapsuudesta se on jotenkin jäänyt mieleen. Oliko se vain kuvitteellinen eli vain poliittista huumoria? Vitsit menivät niin, että ”täällä radio Jerevan, meiltä on kysytty, me vastaamme”. Yhden muistan vielä. Kysymys: ”Mikä on pysyvää Neuvostoliitossa? Vastaus: ”Tilapäiset vaikeudet”. Jerevanissa kun nyt kysyin yhden mielestä radio oli oikeasti olemassa, toisen mielestä ei, eli legenda eläisi. Mutta kyllä radio oikeasti oli olemassa. Näin uskon.

Sitten takaisin varmasti todelliseen totuuteen. Parlamentaarista kokousta johti kollegani Suomesta Pia Kauma (kok.) ja teki sen erinomaisesti. Jerevanin kokouksessa tunnelma oli kosketeltavan kireä. Paikalla oli suurvalloista Yhdysvallat, Venäjä ei paikalle saapunut, mutta Valko-Venäjä kyllä. Eurooppalaisista Ranska ja Saksa olivat aktiivisia, kuten aina. Samoin me suomalaiset. Me suomalaiset puhuimme myös rauhan ja vakauden rakentamisesta. Eli siitä miksi ETYJ on ylipäänsä perustettu keskelle kylmää sotaa. Armenian ja Azerbaitzanin kiristynyt tilanne näkyy ja tuntuu koko alueella. Lähes Lahden asukasluvun verran ihmisiä – noin 100 000 – on joutunut jättämään kotinsa Vuoristo-Karabahissa. Lähi-idän tilanne sekä Ukraina nousivat myös luonnollisesti esiin. Omassa puheenvuorossani korostin sitä, että monenkeskinen maailma on todella kriisissä, koska kansainvälistä oikeutta rikotaan ja kaikkien maailman maiden tulisi sitä noudattaa. Aivan kaikkien. ETYJ voi olla ratkaisemassa maailman kriisejä, mutta ei voi tehdä sitä yksin. Ja jos ETYJ:iä ei olisi, sellainen varmaan tulisi perustaa uudelleen?

Tällä viikolla hallitus vastasi myös välikysymykseen nuorten asemasta. Ilman mitään edes poliittisia laseja on osa nuorista nyt putoamassa kokonaan kelkasta ja siksi välikysymys oli aiheellinen ja ajankohtainen.
Keskiviikkona vierailin Kotkassa Kotkan kaupungin ja Kotkan ja Haminan kehittämisyhtiö Cursorin järjestämässä seminaarissa. Aiheena oli Kaakkois- ja Itä-Suomelle enemmän kuin ajankohtainen: mistä uusia työpaikkoja ja investointeja, kun ikävät uutiset ovat viemässä toimeentulon liian monelta. Kotkassa tavoitteena on saada jätti-investointeja akkuteollisuudessa ja sitä kautta satoja uusia työpaikkoja. Keskustelimme myös Kiinaan liittyvistä riskeistä investointien osalta. Mineraaleissa niin kuin esimerkiksi lääkkeissäkin koko maailma on Kiina- riippuvainen eikä sellaista riippuvuutta saada pois edes Yhdysvaltojen jättimäisillä tukipaketeilla. Omassa alustuksessani keskityin juuri Euroopan ja Suomenkin kykyyn tuottaa kriittisiä ja huoltovarmuuden kannalta tärkeimpiä raaka-aineita samoin kuin puolustustarvikkeita. Nyt emme ole edes Eurooppana turvassa ja töitä on tehtävä, jotta monipuolistamme tuotantoketjuja, mutta samalla yhteistyötä on tehtävä niin Kiinan kuin Intiakin kanssa.

Kotimaassa UPM synkät uutiset eivät ainakaan paranna tunnelmaa Suomessa. Kysyntä markkinoilla näyttää olevan vaisua vielä pitkään. Kotkassa oli kuitenkin olemassa se kaikkien tärkein eli usko tulevaisuuteen.

Ville Skinnari

PS. Ensilumen latu on saatu Lahdessa auki, mikä on aivan mahtavaa. Nähdään viimeistään viikonloppuna ladulla!

Vinkki tähän tämän viikon juttuun tuli taas lukijalta! Siis kiitos! Hän luki Amerikan juttuni sanoi kirjoita jostain Suomen vahvuudesta, mutta älä armeijasta. Tästä aiheesta mielipiteesi jo tunnetaan! Yllä olevaa otsikkoa ei kauan tarvinnut miettiä, sillä täysin oikeutetusti voidaan väittää, että Suomen menestystarina on koulutuksemme menestystarina.

Ensi vuodeksi Opetus- ja kulttuuriministeriö osuus vuoden 2024 talousarvioesityksestä on 8,0 miljardia euroa, mikä on 274 miljoona euroa enemmän kuin Marinin hallituksen vuonna 2023. Nyt ammatillinen ja lukiokoulutus sai 1418 miljoonaa eli 74, 6 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2023; tosin varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja vapaan sivistystyön 100 miljoonan pudotuksen takia. Silti summa oli vaikuttava eli 823,4 miljoonaa euroa. Nyt tästä vajeesta (100 miljoonaa) oppositio hyökkää täysillä hallitusta vastaan laajalla rintamalla. Poliittinen peli sivistysrahoista jatkuu.

Ilmainen koulutus ei ole kuitenkaan ilmaista, sillä jokainen peruskoululainen, lukiolainen ja yliopistossa tai ammatillisessa koulutuksessa oleva ja niissä opiskeleva maksetaan yhteisestä veropotista! Jokainen koulutusmuoto maksaa noin 9500 euroa/ vuosi. Tämä on huikea investointi sellaiselta yhteiskunnalta, joka sääti vasta vuonna 1921 oppivelvollisuuslain melkein viimeisten Euroopan maiden joukossa. Yliopistoja ja yksityisiä oppikouluja perustettiin Turkuun vuonna 1920 jne. Silti yhtenäiseen peruskouluun siirtyminen kesti kauemmin kuin sote- sekoilu ja toteutui todella vaiheittain vuosina 1972-1977. Tapahtui paljon muutakin : koko opettajakoulutus siirrettiin yliopistoihin. Tämä oli se loikka, jota monet muut maat eivät vieläkään ole toteuttaneet. Maassamme opettavat siis maisterit ekaluokalta lukioon ja se myös näkyi. Suomi pärjäsi maailman parhaiten PISA- testeissä 2000-luvulle asti, kunnes lepsuilu alkoi ja tasokursseista luovuttiin ja kouluista alkoi tulla ”viihtymiskeskuksia”! Tässä yhteydessä on mainittava maailman harvinaisin kouluherkku eli ilmainen kouluruokailu! Kertokaa minulle, missä maassa Ruotsia lukuun ottamatta, tämä on ilmaista?

Siirryimme maailman nopeimmin maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi 1960-luvulla.
Muistan hyvin vielä ajan , kun vielä Harjunalustankadulla maitokannua jäädytettiin ikkunan välissä. Hennalaan tulivat 1960 mukavuudet, kuten televisio ( Rooman olympiakisat ), jääkappi kuin uusi auto; Saksan lahja vanha bemari, jolla faijani körötteli kuin veikkausvoiton saanut äkkirikastunut samalla korjaillen ”offareiden” autoja varuskunta -alueella” pimeästi”!

”Suvun ensimmäinen ylioppilas” oli eräs merkkipaalu köyhän elämässä, mutta elämä jatkui, vaikka Ruotsissa käytiin toki rikastumassa, kun töitä ei Suomesta löytynyt kaikille. Elintaso alkoi meilläkin nousta ja elämä alkoi hymyillä tasa-arvoisen maan koululaitoksen takia, joka tarjosi ns. elintasoloikan lahjakkaille, mutta köyhistäkin oloista tulleille ahkerille oppilaille. Nyt ollaan taas siirtymässä sääty-yhteiskuntaan ja rikastua voi enää perimällä, koska keskiluokka maksaa kaiken ja rikkaiden verotusta Orpon hallitus lievensi ja kiristi köyhien etuisuuksia ja saneli työehdot yksipuolisesti. Nyt sitten lakkoillaan, koska ei osata neuvotella.

Kouluja ja yliopistoja rakennettiin sen varassa, että kaikki uskoivat koulutukseen, sivistykseen, kielitaitoon ja erityisesti tutkimukseen. Sodan käyneet vanhempamme halusivat meille paremmat lähtökohdat kuin heillä itsellään olivat aikoinaan. Tämä tulevaisuuden usko kannusti yrittämään. Teollisuus, kauppa, hallinto, opetus ja kulttuurilaitokset tarvitsivat yhä enemmän koulutettua väkeä asioita hoitamaan ja kouluissa ei enää tarvinnut jakaa ilmaisia kumisaappaita. Muistan aina sen häpeän leiman, joka lankesi sen oppilaan ylle, joka luokan edessä joutui hakemaan näitä kunnan ruokkoja: köyhän leima ikuisesti sielussaan.

Millä muilla eväillä luulette meidän vaurastuneen kuin koulutuksella? Ammatit tulevat vaihtumaan, mutta varmasti aina tarvitaan niin opettajia kuin lääkäreitäkin. Monia uusia ammatteja syntyy ja tekoälyä ohjaamaan ja suunnittelemaan tarvitaan niin digiosaajia kuin korkean teknologian osaavia insinöörejäkin rakentamaan suomalaisia kvanttitietokoneita lisää, mutta tämä kaikki maksaa meille veronmaksajille; myös eläkeläisillekin veroissa ”hunajaa”!

Erityisen kalliiksi köyhälle maalle tulevat kaikki lääketieteen opiskelijat (eläin- ja hammaslääketiede) mukaan lukien. Vuosi maksa noin 100 000 euroa ja vanhan Elon laskuopin mukaan tämä maksaa yhteiskunnalle (6-8 vuotta erikoistumisopinnot ) noin miljoona euroa. Sitten nämä etuoikeutetut hyväkkäät eivät suostu tekemään töitä terveyskeskuksissa kuin keikkatyöläisinä 10 000- 15 000 euron kuukausituloilla. Jossain sivistysmaassa (Espanja) tätä ilmaista opetusta vastaan valmistuneet lääkärit joutuvat työskentelemään 3-5 vuotta valtion määräämissä kohteissa. Eikö tätä voisi kokeilla Suomessakin? Kaikki opiskelijat saavat opintorahaa 279,43 euroa kuussa ja
valtio takaa kaikki lainat. Tämä on sivistysmaa ja unelmamaa erityisesti ulkolaisille opiskelijoille. Joka muuta väittää, puhuu ilman tietoa tahallisesti ”pashaa”!

Juhani Melanen

Muistatko, miten joskus koulussa liikuntatunnilla jaettiin joukkueisiin. Sai jännittää jääkö viimeiseksi valituksi. Tuomiosunnuntai saa meidät miettimään, missä joukossa seisomme. Jeesus vertaa viimeistä tuomiota paimeneen, joka erottaa illan tullen lampaat vuohista omiin tarhoihinsa. Jeesus selittää, että taivaaseen pääsevät ne, jotka ovat auttaneet toisia ihmisiä. He ovat tietämättään auttaneet Jeesusta. Mutta miten tämä käy yksiin sen kanssa, että pelastumme yksin uskosta?

Lähestytäänpä asiaa vähän eri suunnalta. Jos meitä kohtaan on toimittu väärin, haluamme, että asia oikaistaan ja meiltä pyydetään anteeksi. Jos minulta varastettaisiin auto, haluaisin sen tietenkin takaisin ja varkaan kiinni vastaamaan teoistaan. Siksi meillä on oikeuslaitos, jotta vääryydet oikaistaisiin. Tieto tuomiosta on hyvä uutinen paljon vääryyttä kokeneelle. Viimeisellä tuomiolla Jumala oikaisee asiat. Tuomio on siis pohjimmiltaan Jumalan rakkauden ja hyvyyden voitto.

Ja tuolla tuomiolla on tuomarina Vapahtaja. Tuomion on tultava, jotta asiat tulevat oikeaan järjestykseen, mutta rangaistuksia ei tule Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Emme kykene noudattamaan 10 käskyä täydellisesti. Kun on joutunut katsomaan omaan kyvyttömyyteensä ja pimeyteensä ja joutunut tunnustamaan Jumalan tuomion oikeaksi, silloin siirrytään uskon alueelle. Uskossa voimme ottaa vastaan Jumalan meille lahjoittaman syntien anteeksiantamuksen. Vasta se, joka on kokenut anteeksiannon, oppii elämään laupeudesta ja kohtaamaan toisetkin anteeksiantaen.

Usko kulkee käsi kädessä välittämisen kanssa. Jumala tarvitsee meitä hänen käsikseen auttamaan. Ratkaisevaa on suhteemme Jeesukseen. Kun uskomme häneen, se saa meidät pitämään huolta myös heikommassa asemassa olevista. Uskovan kannalta tuomiosunnuntai on ilon aihe. Se tuomio, jonka Jeesukseen uskova saa, ei ole rangaistus, vaan se on vapautus kaikesta pahasta. Se on siis vapautustuomio.

Sanna Alanen