Kato mua – huutaa lapsi vanhemmalleen, kun haluaa tulla nähdyksi. Usein lapsi joutuu toistamaan pyyntönsä saadakseen vanhempiensa huomion. Kaipaamme toisen hyväksyvää katsetta myös aikuisina, perheessä, ystäväpiirissä ja työyhteisössä.

Sunnuntain evankeliumitekstissä (Luuk. 7:36–50) Jeesus aterioi Simon-nimisen fariseuksen luona. Fariseukset tunsivat tarkkaan juutalaisen uskontonsa säädökset ja valvoivat niiden toteuttamista. Usein he keskustelivat Jeesuksen kanssa uskon asioista.

Paikalle saapuu nainen, jonka tiedetään elävän syntistä elämää. Nainen suree elämäänsä, itkee syntejään. Simon katsoo naista halveksien, hän toivoo, että Jeesus käskisi naista poistumaan.
Erilaisia katsojia ja katseiden kohteita: naisen sisäänpäin kääntynyt, Simonin tuomitseva ja Jeesuksen sydämiin näkevä, armahtava ja parannukseen kutsuva katse.

Jeesus sanoo: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Tekosi ja ulkoinen asemasi eivät ratkaise sitä, miten Jumala näkee sinut. Syntejään katuva, Vapahtajaansa turvautuva saa osakseen Jumalan rakkauden. Jumala antaa Poikansa työn kautta anteeksi sen, mihin anteeksiantoa kaipaamme ja pyydämme.

Osaammeko pyytää anteeksi katsetta, jolla tuomitsemme toisen ihmisen? Vaikka Luukas ei kerro, pyysikö fariseus anteeksi kovaa asennettaan, myös omahyväisyyden saa uskoa anteeksi. Siunattua paastonaikaa Sinulle.

Johanna Hurtig
Vs. kappalainen
Launeen seurakunta

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Kuten Pelicans-Ilves 1-7. Se hämmästyttää kummastuttaa vanhaa kulkijaa. Menköön työtapaturmaksi. Nyt pitää ryhdistäytyä. Loppusuora alkaa ja sitten pudotuspelit, joissa ei voi lepsuilla tippaakaan. Ymmärrän ohipelit välillä, mutta ei niitä tarvitse tulla tamperelaisia vastaan. Ovat kuin maailman omistajia Tammelan torilla, mutta minä en nöyristele.

Kuin lohdutukseksi Pelsuille kerron, että Reipas voitti futiksen mestaruuden 1967. Joukkue hävisi 20.8. Valkeakoskella järisyttävästi vesipallossa 1-9. Tappiosta opittiin ja tehtiin historiaa. Siitä vaan perässä kiekkoilijat.

Ben Blood tuli ja pelasi melkein koko pelin. Ei noita! Ilves-hyökkääjä analysoi Aamulehdessä, että Ben on iso ja kömpelö. Nyt pitää todistaa muuta.

Yhtenä avainasiana näen, että loukkaantumisten runtelema kaksikko Jämsen-Vilen löytää tehovireen. Nyt he ovat kaukana siitä. Ja on siinä Niemelälle mietittävää, keitä hyökkääjiä kulloinkin istuu katsomossa. Määrää on, onko laatua?

Lopuksi kolme asiaa. Yksi. Toimiiko Pelicansin ylivoima, toimiiko alivoima? Kaksi. Kuka on ykkösmolari ja onko maaginen? Kolme. Paljonko pelaa nuorten maajoukkueessa loistanut Jesse Kiiskinen? Vai kokeeko kohtalon ala Kinnunen-Larmi?

Vaikka olenkin vannoutunut Pelsu-fani, jää minulta perjantaina väliin eka erä (3-0) pelistä Pelicans-Sport. Olen silloin Tammelan stadionin avausottelussa Ilves-Haka. Keskellä talvea! Stadionin hinta muuten tällä hetkellä 44 miljoonaa, aluksi 28 milliä. Lahdessa vastaava avausjuhlamatsi lienee mahdollista noin 2034. Anteeksi.

Raine Järvinen

Presidentinvaalit on käyty ja Suomi saa uuden Tasavallan Presidentin 1.3. Yhdistävää tekijää tarvitaan nyt vastakkainasettelun Suomessa sisäisesti ja ulkoisestikin Suomen linja tulee olla selkeä, ei vain Ukrainassa, vaan myös Lähi-Idässä ja laajemmin kansainvälisessä politiikassa.

Eduskunnassa hallitus antoi esityksen alkoholilain muuttamiseksi, siten että lakimuutos toisi kahdeksanprosenttiset alkoholijuomat ruokakauppoihin. Nykyisin luvanvaraisessa vähittäismyynnissä saa myydä enintään 5,5 prosentin vahvuisia alkoholijuomia. Muutoksen myötä tähän lisättäisiin myös 5,5 – 8,0 prosentin vahvuiset käymisteitse valmistetut alkoholijuomat. Vuonna 2018 tehdyn muutoksen muistan hyvin, koska olin ainut SDP:n edustaja, joka kannatti 5,5 prosentin juomien tuomista kauppoihin. Yhdessä Vasemmistoliiton Markus Mustajärven kanssa ratkaisimme äänestystuloksen ja näin jälkikäteen voi sanoa, että järki voitti. Alkoholin kokonaiskulutus laskee etenkin nuorten keskuudessa ja 5,5 prosenttisen lonkeron paikka on siellä, minne se kuuluu. Tämä 8 prosentin uudistus on kuitenkin täysin epäonnistunut kompromissi enkä tiedä miten kokoomus ja perussuomalaiset aikovat sen suomalaisille selittää. Nyt nimittäin juomasekoitteet, kuten vahvat lonkerot jäävät tämän uudistuksen ulkopuolelle. Kuka tästä edes oikeasti hyötyy, on hyvä kysymys.

Lahdessa uutisointiin näyttävästi tällä viikolla, että Lahden Aterian taloudellinen tulos on parantunut. Se on hyvä uutinen. Mutta mitä kuuluu kouluruoalle kaiken kaikkiaan? Kuinka moni koululainen saa todella sen päivittäisen tärkeimmän aterian ja tarvittavan ravinnon kouluruoasta? Jopa puolet yläasteikäisistä jättää kouluruokailun väliin! Tiedän itse kolmen lapsen isänä millaista on, kun nälkäinen nuori kiiruhtaa kotiin ja lähtee esimerkiksi harrastuksiin nälkäisenä. Enkä tässä syytä nyt Lahden Ateriaa, jonka toimintaa on ronkittu jo vuosia. Keittiöissä tehdään arvokasta työtä ja yritetään tehdä sitä mitä pystytään tai käsketään. Laskimme joskus jo vuosia sitten yhden aterian ravintoarvoja ja kustannuksia. Kaupungeissa on eroja, mutta kyllä kouluruokailun laatu on ainakin osassa Suomea laskenut samalla tavalla kuin suomalaisten koululaisten oppimisen tulokset. Halutaanko tässäkin mennä Amerikan malliin, että varakkaiden kotien lapset käyvät muualla syömässä eli tehdä sama, kuin terveyspalveluissa? Siitähän tässä on lopulta kyse. Kouluruoka ei ole vain lautanen ruokaa keskellä koulupäivää, vaan se on kiinteä osa suomalaista koulujärjestelmää – ehkä yksi tärkeimmistä elementeistä. Nälkäinen lapsi ei opi eikä jaksa keskittyä. Monelle kyse on myös päivän ainoasta lämpimästä ateriasta.

Suomi on ollut maailman edelläkävijä kouluruokailussa jo vuodesta 1941 eli keskellä sotaa Suomi uskalsi ja osasi panostaa koululaisten ruokaan ja ravintoon. Loppu on historiaa. Suomi kehittyi, kasvoi ja vaurastui ja yksi suuri syy oli koulujärjestelmämme tasa-arvo. Kaikille annettiin mahdollisuus oppia ja menestyä.

Tämä esimerkki osoittaa, miten suurien asioiden kanssa kuntapäättäjät ovat tekemisissä Lahdessakin. Vai pitäisikö eduskunnan puuttua tähänkin lainsäädännöllä ja säätää kouluruokailun ”minimimitoitus laadulle”?
Tai luodaan kuva, että Lahti Energia myymällä ja ryhtymällä sijoittajaksi tämäkin ongelma ratkeaa? Lahden koulutoimi tarvitsee sen rahan mitä se tarvitsee toimivan koulutusjärjestelmän järjestämiseksi. On puhtaasti poliittinen valinta halutaanko näin tehdä. Ideologisista syistä voidaan toki lopettaa kaikki kuntien omistaminen. Mutta mitään järkevää syytä siihen ei ole. Siksi ihmettelen edelleen, miten Lahden valtuutetuista ei löydy 15 demokratiaa puolustavaa henkilöä, joka haluavat, että Lahti Energian myynti tuotaisiin valtuustoon. Ainakin minulle tämä näytelmä on vasta esinäytöksessä, koska niin härskiä peliä tässä nyt pelataan lahtelaisten omalla omaisuudella.

Ville Skinnari

Ammensin ehkä viimeisiltä Lahden historiapäiviltä seuraavat ajatukset tähän kirjoitukseeni. Maailma on täynnä vaarallisia valheita, joilla yritetään vaikuttaa kansalaisiin pukemalla totuus valheen kaapuun. Erityisen taitavia ovat tässä autoritaaristen valtioiden johtajat. Pötypuheillaan myös ”muka” demokraattisten valtioiden johtajat, kuten USA:n, Unkarin, Turkin ja monen muun maan diktaattorin tavoin toimivat johtajat yrittävät tukahduttaa vapaan uutisoinnin ja tiedottamisen. He päästävät omista informaatiotrolleistaan liikkeelle satoja, jopa tuhansia vääriä tietoja, jotka uppoavat kansalaisiin sitä paremmin, mitä vähemmin heillä on koulutusta.

Tyhmiä kansalaisia manipuloidaan tunne edellä tekoihin ilman perinpohjaista ajattelua tai vastustajista esitettyjen faktojen tarkistusta. Omasta ajattelusta on luovuttu, koska se on kiusallista, aikaa vievää ja saattaa johtaa pahimmassa tapauksessa jopa omien mielipiteiden muuttumiseen. Tietotulvan keskellä pyristelevä hallintoalamainen sairastaa tietoähkyä ja on Suomessakin luovuttamassa pois tärkeimmän oman aarteensa eli kykynsä ajatella itse ja itsenäisesti asioista todellisesta faktapohjalta ponnistaen! Ajattelusta on Suomessa tulossa jopa yhteiskunnallinen uhka. Reaktio on aina tunne ja tunne on nopeampi kuin ajatus. Tunne myy paremmin, koska ajattelu on tylsää ja vaatii usein pitkäjänteisyyttä ja asioihin syvempää perehtyneisyyttä.

Meiltä puuttuu kokonaan pitkä intellektuelli ajattelu, toisin kuin esimerkiksi Ranskalta. Meillä on loistavia kirjailijoita, kuvataiteilijoita, arkkitehtejä ja insinöörejä. Missä he piileskelevät ajatuksineen? Kukapa kirjoja enää jaksaisi lukea? TIK TOK! TIK TOK! Samaan aikaan muistia ja ajattelua ollaan ulkoistamassa tekoälylle, joka ei kärsi keskittymiskyvyn ongelmista, masennuksista, eikä ihmisluontoon väistämättä kuuluvasta sekoilusta. Se valvoo aina, on himoton ja vailla tunteita. Se on siis verraton työkalu kaikille diktaattoreille ja yksinvaltaan pyrkiville psykopaateille, jotka haluavat jakaa siellä valeuutisia ja disinformaatiota. Ja mikä parasta tekoäly ei itse korjaa virheitään!

Suomesta on tullut konsulttien ja erityisesti asiantuntijoiden luvattu maa, jossa joka helvetin asiaan hankitaan jos jonkinlainen asiantuntija kommentoimaan uskomattomilla latteuksilla sellaisia poliittisia asioita, joilla ei tavallisille ihmisille ole mitään suurta merkitystä. Millainen kampaus sopii presidentin puolisolle tai millainen keinutuoli tulisi hankkia eläkkeellä.

Asiantuntijoiden tulva tiedotusvälineissä heijastaa pelkästään tavallisen suomalaisen ihmisen toivetta ja pelkoa saada selvää pirstaloitumassa olevasta maailmastamme. Tuijottaessani esimerkiksi työmarkkinaosapuolien jaarituksia, minulle tulee kiusallinen ja koominen olo. Vireeni säilyy, vaikka itkettää. Osapuolilla ei ole kyse sodasta, vaan asenteista ja sanelusta, kasvojen menettämisestä. Tähän on palanut yhteiskunnaltamme jo miljardi rahaa, mutta yksinkertainen asia ei vaan ratkea?

Kaikki ns. asiantuntijoiden esittämät suuret viisaudet ovat miltei poikkeuksetta poimittu valmiiden ajatusten marketeista eli yliopistoista tai muiden kirjoittamista kirjoista ja lähteistä. Mitä on, jos tämä asiantuntijuus kielletään? Taustalla häilyy perussuomalainen häpeä ja epäonnistumisen pelko. Tätä satunnaista informaatiopelon skitsoidia luonnetta ja sen vahvistamista osaavat käyttää silti parhaiten maailman autoritaariset johtajat, joiden vakoiluverkko ja disinformaatio on uskomatonta!

Miten ihmeessä maassa, jota on pidetty yli 200 vuotta vapauden kehtona ja demokratian esitaistelijana, on mahdollista, että Trumpin kaltainen kaikista demokratian pelisäännöistä piittaamaton, röyhkeä, salaisia asiakirjoja kotonaan pitänyt, vallankaappausta Capitolium- kukkulalle yrittänyt, raiskauksesta epäilty ja siitä hiljaiseksi maksanut, rahavarojaan liioitellut ja vääristellyt valehtelija, pahimman luokan öykkäri ja psykopaatti voi pyrkiä Amerikan presidentiksi?

No, kerrataanpa asioita hiukan. Heti virkakautensa alussa Trump listasi pahiksiksi viisi suurinta USA:n mediayhtiötä, koska tiesi, että nämä tulevat olemaan hänen megalomaanisten valheidensa ja valtansa suurimpia vastuksia. Oli pojalla pokkaa kävellä ja sanoa, että New York Times -lehti ja neljä suurinta televisiokanavaa NBC, ABC, CBS ja CNN ovat ns. ”fake news” eli mediaa esittävät valeuutisia. Media ja jenkkitoimittajat pistivät heti rallin pystyyn ja suurella joukolla kaivoivat Trumpin valheet esiin. Niitä löytyi jopa 30 000! Yhdysvaltojen kuuluisin faktantarkistaja Washington Post -lehden toimittaja Glen Kessler latasi upeasti sloganin ” Democrasy dies in darknenees” eli ”demokratia kuolee pimeydessä”, millä hän tarkoitti, että valtaapitävien ja rikkaiden miljardöörien toimia on valvottava koko ajan , etteivät he sanele yksipuolisesti yhteiskunnallisia päätöksiä meille. Trumpin kannattajat ovat suuri ”punaniska” –joukko, jolle hän lupaa ruostevyöhykeen olematttomia työpaikkoja. Eräs pahimpia ja täysin käsittämätön hämmentäjä on Twitterin 44 miljardilla ostanut jenkki Elon Musk, joka maksoi turhamaisuudestaan 20 miljardia liikaa, mutta suoltaa nyt X:ssä valheita ja salaliittoteorioita putkessa! Suomessa voivat kaikki tarkistaa vilppiepäilynsä jo 2014 perustetussa ” Faktabaarissa”.

Juhani Melanen

Sunnuntaina on laskiaissunnuntai ja ensi viikolla alkaa paastonaika. Paaston tavoitteena on arvioida omaa elämää ja suhdetta Jumalaan sekä valmistautua tulevaan suureen juhlaan, pääsiäiseen. Laskiaissunnuntain latinankielinen nimi on esto mihi, mikä tarkoittaa suomeksi ole minulle. Monesti paastoamisen käytännön ajatus lähtee liikkeelle itsestä. Mietitään omia elämäntapoja ja tekoja sekä niiden vaikutuksia esimerkiksi ympäristöön, omaan hyvinvointiin tai ihmis- ja jumalasuhteeseen ja pyritään sen pohjalta tekemään hyviä muutoksia.

Entä jos tänä paastonaikana kokeilisikin kääntää tuon ajatusmallin toisin päin? Rakennetaankin paasto sanojen ”ole minulle” ympärille. Pohdi ensin hetki, mitä Jumala sinulle tällä hetkellä merkitsee. Minkälainen rooli Hänellä elämässäsi on? Oletko nähnyt Hänen toimintansa ja vaikutuksensa elämässäsi? Tämän jälkeen mieti, miten jatkaisit lausetta ”Ole minulle…”, jos sanoisit sen Jumalalle. Mitä kaipaisit Jumalalta tässä hetkessä, tässä elämäntilanteessa?

Seuraavaksi voit miettiä, mitä se, mitä kaipaat Jumalalta, vaatisi sinulta itseltäsi. Samalla tavalla kuin ihmissuhteet, myös suhde Jumalaan on nimittäin vastavuoroinen. Jos esimerkiksi toivomme enemmän Jumalan läsnäoloa elämässämme, pitää meidän ottaa myös aikaa hiljentymiselle ja rukoukselle, jotta voisimme tuon läsnäolon havaita ja jotta sille ylipäätään olisi tilaa ja mahdollisuus.

Voit palata pitkin paastonaikaa aina välillä näihin samoihin pohdintoihin. Voit myös tarkastella, muuttuuko se, mitä kaipaat Jumalalta, tapahtuuko elämässäsi jotain tämän myötä tai miten oma toimintasi asioihin vaikuttaa. Lausetta ”Ole minulle…” voi käyttää myös kiitokseen. Voit säännöllisesti pohtia, mistä kaikesta kulloinkin haluat Jumalaa kiittää. Esimerkiksi psalmin laatijan rukous kuuluu: ”Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta” (Ps.31:3). Se voi toimia joko pyyntönä tai kiitoksena – tai ehkä se on molempia samalla kertaa.

Mari  Ruuska

Valtiopäivien avajaisia vietettiin eduskunnassa keskiviikkona. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti monta asiaa suoraan ja epäsuorasta. Tämä koski niin tasavallan presidentin omaa toimialaa eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (UTP) kuin muita asioita, kuten talouspolitiikkaa. Eduskunnan puhemies Jussi Halla-Aho valitsi mielestäni väärän tyylilajin, mutta hän tekee sen tietoisesti keskittyen hallitusohjelman kirjauksiin varsin perussuomalaisilla painotuksilla ja puhuen myös liian pitkään, mikä presidentin jälkeen ei minusta sopinut oikein etikettiin. Suomessa on kirjoittamaton sääntö, että eduskunnan puhemiehen tulee olla päivänpolitiikan yläpuolella, mutta nyt tämäkin hieno perinne on sulamassa muodikkaan vastakkainasettelun tieltä.

Ehkä suorin UTP kannanotto kuultiin Niinistöltä median edessä. Suomen ydinenergialakia ei tule muuttaa eli Suomella ei ole mitään tarvetta avata ydinasekeskustelua. Nyt ydinräjähteiden tuominen Suomeen on kiellettyä. Hän muistutti, että ydinaseita Nato pitää vain muutamissa paikoissa Euroopassa, eikä mikään niistä ole kovin lähellä Suomea. Presidenttiehdokkaista Pekka Haavisto on tehnyt tässä oman kantansa selväksi. Hänen mielestään ydinaseiden varastoiminen Suomeen on vaara meille. Stubbin mielestä ydinase taas olisi rauhan tae ja siksi lakia pitäisi hänen mielestään muuttaa. Tässä kysymyksessä tiivistyy presidenttiehdokkaiden välinen ero ja todella perustavaa laatua olevassa asiassa. Minun mielestäni Niinistö ja Haavisto ovat oikeassa. Tätä linjaa olemme yhdessä olleet viimeiset vuodet rakentamassa ja siksi sillä on väliä, kuka on Suomen seuraava presidentti. Suomen ulko-  ja turvallisuuspolitiikan tärkein tavoite on ollut aina vähentää konfliktien ja sodan riskejä, ei eskaloida niitä tarkoituksella. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Stubb ei ole ajatuksineen yksin. Selkeää vastausta tähän kysymykseen ei ole saatu edes kaikilta demareilta.

Talouspolitiikassa Niinistö muistutti 16 vuoden ajasta Suomessa ilman merkittävää kasvua. Finanssikriisin jälkeen Suomi on jäänyt kasvussa telineisiin ja on jouduttu elämään velaksi. Yksi syy on ollut tietenkin kännykkä-Nokian loppu ja metsäteollisuuden alamäki, mutta miksi uutta tekemistä ei ole syntynyt yrityksistä huolimatta? Siihen olemme kaikki syyllisiä ja siksi olen jo vuosia tehnyt työtä Suomen kasvun eteen kansainvälisesti. Eli tässä oli mielestäni Niinistöltä piikki myös suomalaiselle elinkeinoelämälle. Suomessa on haettu yrityksissä kasvua vain tehostamalla toimintoja, nostettu osinkoja, mihin tietenkin omistajilla on täysi oikeus. Mutta miksi ei ole edes haluttu kasvaa kansainvälisesti toisin kuin Ruotsin tai Tanskan yritykset? Toki poikkeuksia onneksi on, kuten lahtelaiset Peikko, Kemppi, Luhta, Halton ja muutama muu. Meillä sakkaa pahasti tulopuoli, menoissa olemme samoilla viivoilla muiden Pohjoismaiden kanssa. Itse asiassa käytämme esimerkiksi sosiaali-  ja terveyspalveluissa vähemmän euroja asukasta kohden kuin muissa Pohjoismaissa. Se näkyy ja tuntuu Lahdessakin.

Lauantaina toivottavasti tavataan Lahdessa. Pekka Haavisto vierailee Lahdessa lauantaina klo 15–17 ja olemme lahtelaislähtöisen, ex-kansanedustaja- kollegani, Jaana Pelkosen kanssa juontamassa tilaisuutta torilla. Vaalikampanja on ollut pääosin asiallista ja toisia kunnioittavaa, kuten pitääkin, mutta yhtä asiaa ihmettelen. Miksi Haaviston sukupuolista suuntautumista piti nyt nostaa näin paljon esille? Vuonna 2024 ja Suomessa? Tämä keskustelu käytiin jo 2012 vaaleissa. Väitän, että jokainen tämän tyylinen nosto sataa loppujen lopuksi Haaviston laariin. Esimerkiksi ulkomailla, jossa voisi kuvitella tämän olevan jonkinasteinen ongelma, ongelmaa ei ole. Ranskan uusi pääministeri näyttää tietä jo Persianlahden maissa sekä Lähi-Idässä ja on kääntänyt sen vahvuudeksi. Mistä minä sen tiedän? Kysyin asiaa suoraan viime viikolla, kun vierailin alueella, jossa Haavisto on muuten tunnettu ja arvostettu diplomaatti.

Ville Skinnari

Ja taas olin Pyynikin palloiluhallissa, kun lahtelaiset saapuivat Pyrinnön vieraaksi. Kyse oli naisten ykkösdivarista, jossa lahtelaislupaukset ovat pärjänneet ihan hyvin.Joukkue on Team Lemkem, tekstillä ytimekkäästi Lahti ja Pyynikin taululla LAB. Ei nimellä välillä, voisin ristiä NiceKorikseksi, jos ei LaBa kelpaa.

Vähän myöhästyin, kun en vielä pyöräile ja linjuri hidasteli. Kun saavuin, Lahti johti 24-15. Taisin tuoda huonoa onnea, sillä kotijoukkue kiri tasoihin ja mainio Veera Mäntykivi loukkaantui. Harmi.

Toisella jaksolla Lahti näytti karkaavan. Tinja Taipale ja Peppi Lohko onnistuivat kolmosissa. Ella Sahuri syttyi isoon lentoon, kunnes alkoi vähän ahnehtia. Lahti johti jo 48-37 ja ajattelin, että nyt tulee harvinaista herkkua. Näen voiton, enpä nähnyt.

Lopulta Pyrintö oli parempi 63-58. Voittoa pohjustivat tutun oloiset nimet kuten Little, Poikola ja Toiviainen.

Jo mainittujen lisäksi iskivät silmiini nopeajalkainen pallotaituri Silja Ruutiainen, esimerkillinen kapteeni Jessi Lehtonen sekä kaksikko von Behr-Keskevaari (10pist).

Häviäjien valmentajat elivät tunteella. Vähän höristin korviani, kun puolityhjään katsomoon asti kuului kovaa huutoa tyyliin ”eikö voi muistaa perusasioita?” Tai ” mitä helvettiä sä oikein teet?”

Vaatimustaso on kova. Pääsin kuuntelemaan valmennuksen loppupuhetta suojateilleen. Siinä oli isällinen, opettava ja luottamuksellinen sävy. Hyvä!

Ei Lahti Tampereelle aina häviä. Reipas pöllytti TamUa Mukkulassa 3-1 maalareina Samson, Ala-Kauhaluoma ja Shala. Raportin mukaan Reippaan murskavoiton esti vieraiden loistava molari Järvinen. Luit oikein.

Muistutan. PPPP. Peli parasta paikan päällä.

Raine Järvinen

Team Lemkem

”Managment by perkele” on johtamistyylinä unohtunutta kansanperinnettä eikä nykyaikaa. Lahden uusi kaupunginjohtaja on heti työuransa alkutaipaleella joutunut koviin paikkoihin. Hänen olisi luotsattava budjettivajeinen Lahti kohti yhä epävarmemmaksi muodostuvaa tulevaisuutta, jossa epävarmuus on oikeastaan ainoa varma asia. Tässä tilanteessa mitataan aina luovaa johtajuutta ja kaukonäköisyyttä sekä luottamusta Lahden virkamiesten substanssiosaamiseen omien toimialojensa taitajina.

Erilaisia johtamistyylejä on kymmeniä ja sen oikean tyylin löytäminen on jokaiselle kaupunginjohtajalle se oman toiminnan tärkein kysymys, jonka varaan hänen pitää voida luottaa ja laskea toimintansa pääperiaatteet sekä haluamansa päämäärät että tulevaisuuden tavoitteensa.
Tätä juttuani kirjoittaessa tuli mieleeni välittömästi, voinko jo näin lyhyen ajan perustella laatia jonkinlaisen prognoosin tai arvion, miten uusi johtajamme on mielestäni alussa onnistunut? Todellisuudessa tämä on kenelle tahansa palstanikkarille täysin mahdoton tehtävä, mutta voin kuitenkin tässä pakinamuotoisessa kyhäelmässäni yrittää hahmotella ainakin niitä ominaisuuksia, jotka Lahden johtamisessa hyvän johtajan olisi huomioitava ja mitä virheitä edellinen kaupunginjohtajamme mielestäni teki.

Kyynäräinen on ollut heti kautensa alussa helposti lähestyttävä, vaikeisiin asioihin keskittyvä ja alaisiaan herkällä korvalla kuunteleva esimies. Hän ei ainakaan tietoisesti ole pyrkinyt luomaan työkautensa alussa ympärilleen hovia ja samaan mieltä kuiskuttelevien ja myötäilijöiden hovia, joiden pääasiallinen tehtävä on supattaa:” Näin on tehtävä, näin on nähtävä!”

Osaako Kyynäräinen noudattaa Lahdessa päätöksenteon laajaa avoimuutta, on vielä pelkkien arvailujen varassa? Entinen johtajamme Pekka Timonen oli liikaa tapahtumajärjestäjä, joka sumpli pienessä piirissä jopa laittomia, ilman vakuutta annettavia lainoja KymiRingille. Hän myös hoiti valitettavasti monia tärkeitäkin asioita pienen luottopiirinsä avulla Lahden kaupunginhallituksessa.
Hänen paras työrukkasensa ja kalifina kalifin paikalla toimi Lahdessa melkein 25 vuoden ajan sijoittajaguru Mika Mäkinen, jonka aikana Lahti sananmukaisesti myytiin yksityisille kiinteistösijoittajille sillä seurauksella, että Lahti maksaa tilavuokraa joka kuukausi melkein 500 000 euroa. Nyt Mäkinen ilmeisesti toimii taustalla yhtenä primus motorina Lahden Energian lihoiksi pistämisessä!

Nyt olisi Lahdessa oikea paikka selvitää kaupungin johtamisen kriisi .Kaupunginjohtajahan tulee ensiksi pitää huoli taloudesta, toiseksi huolehtia virkamiesorganisaation toimivuudesta ja kolmanneksi hoitaa kaupungin ulkosuhteet. Tärkeää, että uusi johtaja uskaltaisi tarkastella kaikilta osin Lahden kaupungin organisaatiota kylmästi taloudellisten seikkojen pohjalta ja karsia sitä kovalla kädellä. Tarvitseeko Lahti ihan oikeasti kaikkia lähes 50 tytäryhtiötään tai 12 tiedottajaa ? Tein tutkivaa journalismia ja kysyin 14 tutulta ja lahtelaiselta ystävältäni, kuka on Lahden viestintäjohtaja? Lopputulos masensi; vain yksi tiesi!

Niko Kyynäräisellä on todella haasteita työssään juuri nyt. Talouden tasapainottamisvaihtoehtoja kyllä Lahden kokoisessa kaupungissa on useita ilman Lahti Energian myyntiäkin toki. Miten hän saa Lahden virkamiehet ja työntekijät motivoitua Lahden sisäiseen uudistamiseen, joka on pakko aloittaa jossain vaiheessa? Miten työ Lahden kaupungissa saadaan ilman pakkoa ja tiukkaa kontrollia tehokkaaksi ja järkeväksi
kaikkia lahtelaiset huomioivaksi toiminnaksi, on eräs Kyynäräisen avainkysymyksistä.

Miten läpinäkyvää ja julkista lahtelaisten kuntatyöntekijöiden töiden pitäisi olla? Voisiko kaikille Lahden palveluksessa olevalle jakaa kaupungin taloustiedot ja antaa heille tehtäväksi tehdä siihen korjauksia ja karsimisia omalta toimialaltaan turhat rönsyt pois aitoon ” jenkkityyliin”? USA:n Dallasissa, jonka asukasluku on yli 1,5 miljoonaa asukasta, on saman verran kunnan työntekijöitä kuin Lahdessa eli 3736 viime vuonna! Miten jenkit selviävät tästä? Tekevätkö he enemmän töitä samalla työntekijämäärällä? Miten Lahden nykyistä työkulttuuri voisi muuttaa tehokkaammaksi? Miten erilaisuutta voisi hyödyntää päätöksenteossa? Tarvitaanko jokaiseen päätökseen Lahdessa konsultti sanomaan, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei?

Kyynäräisen tärkein lähiajan tehtävä on saada Lahden eri poliittiset puolueet toimimaan Lahtea koskevissa tärkeissä päätöksissä ja asioissa demokratian pelisääntöjen mukaan eikä yksinomaan johdon ja pienen kabinetin tekemien päätösten sanelemien määräysten mukaan.
Odotamme Niko Kyynäräiseltä tulevaisuudessa Lahdessa selkeää visiota ja tiettyä fokusta tekemisilleen. Seuraava puolivuotiskausi osoittaa tai antaa ainakin osviittoja meille ”Lahes” asuville miten hän on onnistunut. Lahti Energia ja Kisapuisto odottavat! Alku on ainakin varsin lupaavaa! Nämä ovat vain pienen hallintoalamaisen mietteitä ja ne voi sivuttaa, mutta vallan vahtikoirat jatkavat haukkumistaan silti!

Jussi Melanen

Ukrainan sodassa on kysymys ennen kaikkia totalitarismin ja demokratian taistelussa maailmassa. Panokset ovat niin korkeita, että pientä tavallista ihmistä hirvittää! Miten Euroopan käy lähitulevaisuudessa? Mikään ei ole niin mukavaa kuin jälkiviisaus. Silti täytyy ihmetellä länsimaiden sinisilmäisyyttä Venäjän suhteen. Aikamme ehdottomasti yliarvostetuimmat valtioidensa päämiehet ovat Saksan Angela Merkel ja Suomen Tarja Halonen. Merkel sitoi Euroopan Venäjän energiaan ja Halonen vielä 2009 tuomitsi Venäjän rajan läheltä kiinteistöostoja arvostelleet eikä ymmärtänyt Venäjän Putin ulkopolitiikkaa lainkaan. Nämä pelottavat esimerkit kertovat, miten historiasta ei ole opittu mitään.

Venäjä ilmoitti ”erityisoperaation ” virallisiksi tavoitteiksi Ukrainan ”demilitarisoinnin” ja ”denatsifioinnin”. Puolustusministeri Sergi Shoigu vahvisti, että hyökkäyssota Ukrainaa vastaan jatkuu niin kauan, että tavoitteet saavutetaan. Venäjän koko talous on nyt valjastettu kestämään sotatilaa viisi vuotta, sillä se tietää, että länsi ei tätä tilannetta kestä, koska länsimaiset eivät yksinkertaisesti ole valmiita uhraamaan elintasoaan tähän sotaan! Onko Venäjä väärässä? Se riippuu nyt meistä eurooppalaisista itsestämme. Onko meillä resilenssiä kestää Ukrainan sotaa ja käynnistää omat ammus- ja sotatuotantomme välittömästi huippuunsa ja tukea Ukrainaa täysipainoisesti tehokkailla Taurus -ohjuksilla, uusilla ilmatorjunta-aseilla, kyvykkäillä Leopard 2 panssarivaunuilla ja kunnon Nato-hävittäjillä , ennen kuin sota hyytyy samanlaiseksi demarkaatiolinjaksi kuin Etelä- ja Pohjois- Koreassa?

Tämä on mahdollista, koska Venäjä tietää ettei se kykene miehittämään koko Ukrainaa koskaan täydellisesti. Siksi on hankittava itselleen sellaiset neuvotteluasemat Ukrainan mahdollisessa rauhassa, että se voi valmistella tulevaa Euroopan suursotaa 10 tai vaikkapa 20 vuotta.Venäjän pyrkimykset pitäisivät jo nyt olla jo kaikkien tiedossa. Nämä kolme asiaa ovat sen sota-agendalla. Saada Voldomyr Zelensky potkittua Kiovasta ulos ja oma mies Viktor Janukovyts tilalle, varmistaa maayhteys Krimille ja saada Donbasyn alueet Dontsk ja Luhansk omiksi venäläisiksi vasallialueikseen mahdollisessa rauhansopimuksessa. Tähän se pyrkii totaalisella maailman hybridihäiritsemisellä ja sadoilla trollitetehtaillaan , joissa
valhe valjastetaan totuudeksi. Venäjään eivät vaikuta kaupalliset sanktiot mitään. Päinvastoin öljyä myydään koko ajan taas nousevilla hinnoilla eri puolille maailmaa. Suomenlahdella ja maailman merillä seilaa satoja huonokuntoisia tankkereita kuljettamassa öljyä ympäri maailmaa, koska YK on osoittautunut täydelliseksi kumileimasimeksi estämään Venäjän sanktioita ja sen toimimasta kaikkien kansanvälisten lakien vastaisesti. Sitä auttaa Israelin ja Hamasin sota ja Suezin kanavan Jemenin huthit, jotka koettavat lietsoa Lähi-Itään totaalisen sodan, jossa USA ja Eurooppa sidotaan mukaan ja Venäjän Ukrainan sotaa unohdetaan! Ellei tätä tajuta ja käynnistetä nopealla tahdilla koko EU:n alueella välittömästi erittäin tehokasta ja laajamittaista ammustuotantoa, kykymme torjua Venäjän aggressio tulevaisuudessa Euroopassa heikkenee.

Venäjä ei muutu koskaan. Tämän pitäisi nyt viimein tajuta jo tyhminkin Brysselin euroedustaja. Venäjän kansa herää todellisuuteen vasta kun Pietarin ja Moskovan keskiluokkaiset pojat joutuvat lihamyllyyn Ukrainassa. Venäläiset eivät usko kuin voimaan. He ovat olleet alistuvia orjia satoja vuosia. Ainoa muutosmahdollisuus on Putin totaalinen tappio Ukrainassa, jos siihen ei kyetä pääsemään, on yritettävä taata Ukrainan mahdollisuudet mahdollisimman edulliseen rauhaan. Tämä vaatii kuitenkin yhteistä strategiaa ja kokonaisvaltaista tahtotilaan kaikissa EU-valtioissa. Unkari on suljettava kokonaan pois EU:sta heti!

Tätä varten Venäjä haluaa lähiaikoina lamauttaa Ukrainan infrastruktuurin maan tasalle droneilla ja totaalisilla pommituksilla. Tilanne muuttuu, kun kaikkia lakeja rikkonut Trump valitaan seuraavaksi USA:n presidentiksi. Jos länsi ei kykene sitoutumaan ja auttamaan Ukrainaa ja sen sotaa totaalisesti ja kustannuksista välittämättä, peli menetetään ja Ukraina joutuu solmimaan samanlaisen rauhan kuin Suomi talvisodassa. Ukraina menettää alueita ja Venäjälle jää aikaa valmistella erilaisia  sotia pieniä Nato-valtioita vastaan kokeillakseen USA:n Naton sitoutumista Tämä mahdollistuu Trumpin alkaessa sotimaan Kiinan kanssa Taiwanissa. Onko tämä dystopiani mahdollinen? Toivon ettei ole! Niinistön sanoin: ”naamiot on nyt kuitenkin riisuttu!”

Juhani Melanen

Jos olet futisihminen, älä lue tätä. Näkemiin. Jos olet lätkäihminen, älä lue tätä. Jos olet molempia, lopeta jo ihan oikeasti. Nissinen myös, lehti pois!

Olen surullisena seurannut lapsuuteni ja nuoruuteni suuren Rakkauden Kisapuiston kohtaloa. Olen huolestunut ja vihastunut, enkä enää mainitse Kisaria ennen kuin on kiittämisen ja kehumisen aika.

Sain idean. Nyt kun Lahdessa pelaaminen on sangen epävarmaa, siirretään FC Lahden pelit Tammelan uudelle stadionille, jossa jo nyt keskellä talvea treenataan ja pelataan täyttä häkää.

Ja kun Tammelaan ei aina mahdu, pelattakoon Tehtaan kentällä. Mainio stadion sielläkin.

Lahden kotiavaus on 20.4. Siitä viikko, kun pitäisi pelata kuopiolaisia vastaan. Tuskin Lahdessa onnistuu…

Voidaan toki Lahdessa keskikesällä muutama matsi otella, kunhan lumi on sulannut ja moukarikuopat tasoittuneet. Hiihtostadion kuuluu Ahkeralle ja Hiihtoseuralle!

Vink, vink. Lauantaina klo 13.30 Lahti – EIF Mukkulan hallissa. Onko jostain taiottu katsomotilaa?

Alkaa Lahden kiekkoareenakin ränsistyä. Nyt kun sekä Ilves että Tappara putoavat finaaleista, voisi Pelsu pelata Nokia Arenalla. Aina ois hallissa yli 12 000 katsojaa. Bussit täyteen ja Reissu Ruodille töitä.

Ja jos oma halli joutuu käyttökieltoon, ei muuta kuin jatkossa Hämeenlinnaan. HPK hävinnee liigakartalta lähivuosina.

Eläköön Lahti – urheilukaupunki. Ja anteeksi.

Raine Järvinen