Ensi sunnuntain nimi on Rukoussunnuntai. Silloin kirkoissa puhutaan erityisesti rukoilemisesta. Mutta joka ainoa sunnuntai kirkossa rukoillaan ja aivan jokaisena päivänä tässä maailmassa rukoillaan – ei vain rukoussunnuntaina.

Jos ihmiset ovat yhdessä, niin asiaan kuuluu jutella. Sanojen määrä vain vaihtelee. Ehkä juuri ystävystyneet tai peräti toisiinsa rakastuneet ihmiset voisivat puhua toisilleen loputtomiin. Pienet ihmiset vasta opettelevat puhumaan. Välillä täytyy puhua paljon ja selvittää asioita juurta jaksain, joskus ymmärretään toista jo puolesta sanasta. Joillakin on paha tapa harrastaa mykkäkoulua ja olla tarkoitukselle vaiti. Sanojen tärkeyden useimmat kuitenkin tunnustavat.

Ihminen tarvitsee sanoja ja ajatuksia myös suhteessaan Jumalaan. Haluan huokaista Jumalan puoleen, kertoa omista ja toisten huolista, pyytää apua ja armahdusta, tahdon kiittää. Rukous on eri tilanteissa niin kovin erilaista. Joskus keskittynyttä asioiden vuodattamista, joskus vain tuskaisia, nopeita huokauksia ylöspäin.

Jumala kuulee kaikenlaiset rukoukset. Taivaallinen Isä iloitsee siitä, että lapsi on häneen yhteydessä ja välit ovat avoimet (siitähän maanpäälliset vanhemmatkin iloitsevat). Rukous on enemmän kuin sanoja. Se on kristityn hengittämistä, yhteyden pitämistä auki. Siksi on mahdollista seurata Paavalin ehdotusta: Rukoilkaa lakkaamatta! (1. Tess. 5: 17).

Melasen Jussin piti tulla Tammelan stadionille, minun piti tulla Pönniälään ja Lahteen. Ajattelin mennä Jussin kanssa Pelsujen kultajuhliin. Piti, piti. Myöhäistä on, Jussi lähti ennen aikojaan.

Tunnen Jussin kanssa sielujen veljeyttä. Olimme monellakin tapaan kollegoita. Tapasimme syksyllä 1981 ja siitä asti on yhteyttä pidetty, milloin usein, milloin harvoin.

Jussi oli Mister Monipuolisuus. Hän jos kuka oli heikomman puolella. Jussista loisti yleissivistys ja mikä vielä tärkeämpää, sydämen lämpö. Huumori kukki ja kynä kävi sukkelaan. Kaveria ei jätetty.

Jussi oli loppuun saakka ajan hermolla. Oli konsertissa, seurasi tarkasti Pelicansin kultajahtia. Päivityksistä löysin viime viikolta myös herkkyyttä. Söpö kuva ja teksti hyvää yötä. Sellainen oli Jussi.

Eira, lapset ja lapsenlapset olivat Jussille kultaa. Tulevana suvena ei Jussi vesisodi pilke silmissään mökillä. Jussia kaivataan niin monessa paikassa, niin monessa asiassa. Tampereellakin.

Mietin, sotkenko tähän juttuun Pelicansin? Sotke, sotke, kuulin luulin Jussin sanovan. Elämän on jatkuttava.

Siis kiitos myös Pelsu. Hieno kausi. Mikäs voit, kun toinen on parempi. Paljon tuli herkkuhetkiä. Paljon tuli voittoja, jos jokunen tappiokin. Kiekko on mukavaa, kiekko on tärkeää, muttei se ole elämän ja kuoleman juttu. Jussi sen tiesi.

Päätän Launeen miehen Esko Rahkosen lauluun Yksi kaunis päivä:
”Ei kukaan tiedä kenen vuoro huomenna jo on. Ei tiedä, kuka lähtee kanssa ilta-auringon. Vain yhden päivän kerrallaan voi muuttaa elämää, ei koskaan tiedä, mikä niistä viimeiseksi jää. Yksi kaunis päivä vaan, ei herää unestaan, ei nähdä saa kun valkovuokot valoon kurottaa. Yksi kaunis päivä vaan, ei herää nousekaan, on määränpäänsä saavuttanut vaelluksellaan.”

Hyvää matkaa Jussi ja kiitos niin paljosta.

Raine Järvinen

Vappua oli lämmin ja aurinkoinen. Pääsin käymään mökillä ja Päijännekin alkaa hiljalleen aueta. Yleensä Suomen suurimman sisävesiselän eli Tehinselän jäät lähtevät viimeistään äitienpäivänä eli ensi viikolla.

Olen usein tälle palstalle kirjoittanut siitä, miten Suomi amerikkalaistuu huonolla ja huolestuttavalla tavalla. Muutos on järjestelmätasolla eli kyse ei ole yksittäisistä asioista. Sote on tästä hyvä esimerkki ja samoin politiikan polarisaario eli vastakkainasettelu. Suomeen nykyisen hallituksen ajama talousmalli vastaa Yhdysvaltain kovaa politiikkaa. Purran oikeistohallitus toteuttaa politiikkaa, mihin ”ei empatia kuulu.” Tähän malliin kuuluu mahdollisimman pieni julkinen sektori ja alhainen verotus sekä ajatus, että jokainen pärjätköön omillaan. Tätä menoa ei hyvinvointiyhteiskuntaa pelasteta, vaan päinvastoin – se tuhotaan ja hurjaa vauhtia. Näillä päätöksillä luvassa on lisäleikkauksien ja veronkorotusten kierre.

Amerikan meininki tuli myös meille eduskuntaan. Eduskunnan perjantai ja viikonloppu oli musta. Julkisuuteen tuli tieto, että kansanedustajaa epäillään ammuskelusta. Ottamatta kantaa itse tapahtumiin, minulle monta asiaa tuli yllätyksenä ja tietenkin koko tapahtumaketju vetää sanattoman surulliseksi. En tiennyt, että eduskuntaan voi tuoda aseita. Voi tietysti sanoa, että minun olisi pitänyt tietää tämän olevan mahdollista, mutta en ole sitä tiennyt. Miksi työpaikalle ylipäätään pitäisi olla mahdollista tuoda aseita, etenkin jos kyseessä on työpaikka tai yhteisö, jossa muuten tehdään turvatoimet kaikille vieraille ja on nimeltään Suomen eduskunta? Tämä on luonnollisesti eduskunnan oma asia käsitellä ja ratkaista, mutta ymmärtäen metsästyksen harrastuksena ja siihen tarvittavat välineet en voi ymmärtää, että kyseiset välineet tulisi säilyttää juuri eduskunnassa.

Monessa mielessä Suomen yllä paistaa musta aurinko. Toisille on tarkoittaa lämpöä, mutta monelle jäätävää takatalvea, jossa arki on mustaa, ei edes harmaata.

Kulttuuri ja urheilu auttaa moneen vaivaan. Ainakin montaa meistä ja minua. Siksi sitä pitää puolustaa ja kehittää. Lahtelainen urheiluviikko oli ladattu yhteen sanaan: Pelicans. Turpaan tuli finaaleissa, mutta kaiken kaikkiaan lahtelaisten pitää olla ylpeitä joukkueesta. Vaikean syksyn jälkeen pudotuspelit olivat vahvaa tekemistä. Finaaleissa Tappara oli yksinkertaisesti vain parempi. Nokka pystyyn ja kohti uutta kautta!

Ville Skinnari

On olemassa kaksoiskansalaisuus. Suomen kansalainen saa pitää Suomen kansalaisuutensa muutettuaan ulkomaille ja saatuaan uuden kotimaan kansalaisuuden. Tämä pätee niissä maissa, jotka hyväksyvät kaksoiskansalaisuuden.

Taivaan valtakunnassakin on käytössä kaksoiskansalaisuus. Jumalan lapsina meille on luvattu paikka Jumalan valtakunnassa. Me olemme vielä matkalla taivaan kotiin, Jumalan valtakuntaan, jonne ylösnoussut Jeesus on jo mennyt. Hän ei kuitenkaan jättämyt meitä yksin, vaan lupasi lähettää Pyhän Henkensä avuksemme ja turvaksemme.

Emme tiedä millaisia vastoinkäymisiä saamme kohdata matkallamme ja millaisia tehtäviä saamme tehtäväksemme, mutta yksin niistä ei tarvitse selvitä. Olen joskus ajatellut jonkin ylivoimaiselta tuntuvan tehtävän edessä, että jos se kerran on minulle annettu, saan luottaa siihen, että Taivaan Isä antaa myös voimia tuon tehtävän hoitamiseen.

Emme usko Jeesukseen vain päästäksemme sitten joskus taivaan kotiin, vaan uskoessamme olemme häneen yhteydessä jo nyt. Jumalan valtakunta ei toteudu vasta joskus tulevaisuudessa kuolemamme ja Jeesuksen paluun jälkeen, vaan tässä ja nyt. Uskomalla Jeesukseen Jumalan valtakunta on meidän keskellämme. Ei tosin vielä näkyvänä, mutta se on jo läsnä elämässämme Kristuksen läsnäolon kautta.

Kasteessa meidät on otettu Jumalan lapsiksi ja taivaan valtakunnan perillisiksi. Pekka Simojoki ilmaisee asian näin: ”Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan. Tiedän minne matkani tehdä saan. Olen kansalainen kahden maan.”

Sanna Alanen

Sinä ajassa elävä ikäihminen! Nyt on viimeinen mahdollisuus hylätä vanhat parisuhdenormit, sillä kaikkihan tietävät, että perinteinen parisuhde on yhtä tylsä kuin lauantai-iltapäivänä nautittu haalea tee kampaviinerin kera mummun kanssa sävelradiota kuunnellessa. Seuraa sinäkin ”kalkkis” nyt uutta mediaa, blogeja ja noudata ajassa influenssareiden neuvoa ja heittäydy täysillä irstailun nykyvallankumoukseen mukaan. Mediassa vapaan rakkauden sanoma leviää nopeammin kuin syyhy peruskoulussa. Tätä mantraa hoetaan nyt kaikkialla kuin vapaan rakkauden sanomaa meidän aikanamme 1960- ja 1970 luvun hippikommuuneissa. ” Make love! Not War! Näin se meni!

Rehellisesti sanottuna olihan minullakin seurustelukaverina Porissa vähän aikaa oikea taiteilija-hippilikka, mutta kyllä se oli silti ihan oikea parisuhde ilman syrjähyppyjä.
Olen ollut iltapäivälehtien suuri fani ja muutenkin seuraan media kuin piru raamattua, mutta nyt alkaa mittani pikku hiljaa olla täynnä tätä polyamorian ilosanomaa, sillä jopa monissa TV-ohjelmissa esitellään ihmisiä, jotka jauhavat tätä moniparisuhteen ihanuutta kuin Jeesuksen toista tulemista. Tarinoitahan maailmassa riittää. Naistenlehdet esittelevät perheitä, jotka kulkevat onnellisina kuin puusta pudonneet pöllöt käsi kädessä antamassa neuvoja, kuinka hoidat polysuhdettasi. Seksineuvojia on Suomessa enemmän kun kätilöitä, joita ei kohta lapsettomassa Suomessa enää tosin tarvitakaan!

Jopa meidän ikioma Ylemme tarjoaa Ylen kioskissa neuvoja ja heiluttaa normalisointilippua Pasilan tornissa. Olenko perseestä -podcastissa kysytään avoimesti Miksi olen polyamorinen? – Koska voin, kuuluu lakoninen vastaus. Mies väittää erässä Ylen Kioski -ohjelmassa kasvaneensa ihmisenä ja saaneensa hienoa seksiä ja kyselee. ”Sopisiko polyamoria sinullekin. Kulttuuriykkönen kyselee tosissaan ja pohtii: ”Onko perinteinen parisuhde tiensä päässä?”. Ylellä pyörivässä sarjassa (Nai kun siltä tuntuu) S:llä on useita seksikumppaneita, joille hän voi ilmoittaa milloin haluaa seksiä. Tottahan tällä kaikella vouhotuksella on tarkoituksensa: saada nuoret sukeltamaan polyamorian ihmeelliseen maailman ilman estoja: periaatteella syrjähypyt ovat ihania!

Tätä taustaa vasten onkin sitten mielenkiintoista tarkastella irstautta ja vapaata rakkautta suvaitsemattomien yhteiskuntien toimintaa seuraamalla. Afganistanissa ja Iranissa tämä länsisimainen ylettömyys polyamoria on onneksi pantu kuriin. Mullahit ovat lopettaneet naisilta taas yliopistot ja pistäneet heidät pukeutumaan taas burkhaan. Vanha kunnon saria- laki on taas kunniassaan ja uskonnolliset poliisit valvovat, että lakia myös noudatetaan. Olan vilautus riittää viiden vuoden vankeuteen ja kunnon miehet saavat taas oikeuden
tappaa jo epäillystä aviorikoksesta ja kostaa perheensä häpeän kunniamurhilla. Kyllä tätä maailmanmenoa nyt alkaa taas kummastelemaan tällainen yli 70-kymppinen setämies. Mitäs siellä raamatussa taas rippikoulussa opetettiin. Nainen on tehty miehen kylkiluusta? Entäpä se: ”Nainen vaietkoon seurakunnassa.” Moraalifilosofit opettivat: ” Kun menet naisen luokse älä unohda ruoskaa?!

Olisivatko nämä viisaat miehet olleet edes jonkin verran oikeassa? Naiselle luovutettua valtaa ei saa mies koskaan enää takaisin? Mihin me tarvitsemme 5000 eri uskontoa, kun niissä kaikissa on niin erilainen nais- ja ihmiskäsitys, jotka sotivat toisiaan vastaan ja aiheuttavat sotia. Vähemmistöt dominoivat enemmistöjä ja syyttävät enemmistöjä rasistisesta vihapuheista välittömästi, jos joku uskaltaakin asettaa kyseenalaiseksi vähemmistöjen kohtuuttomat oikeudet. Sateenkaaren päätä ei tunnu kukaan Härmässäkään löytävän, mutta yhteiskunnan varoilla voi sukupuolta vaihtaa monta kertaa ja ne ovat osan julkista terveydenhoitoa. Kustannukset ovat kymmeniä tuhansia euroja! Identiteettisi voit myös tutkia valtion varoilla, mutta vanhusten vaipanvaihtoon ei hoitokodeissa kantasuomalaisia enää riitä!

Jokainen lukijani ymmärtää yllä olevan sarkasmini ja ironiani, mutta kannattaahan näitä outoja ilmiöitä toki seurata. Polygamia eli yksiavioisuus suosii niin eläinkunnassa kuin ihmiskunnassakin paremmin lajin olemassaoloa. Tieteellisen tutkimuksen mukaan vakaat liito ovat selvässä yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen, ja onnellisuuteen. Tämä hyödyttää enemmän naisia ja lapsia. Yksiavioisilla on eläinkunnassa suuremmat aivot. Mutta median ja kirkon mukaan ihminen ei kuulu eläinkuntaan? Tosiasiahan tietty on, että poly-, pedo-, homo- ja muut ovat samassa suhteessa vähemmistöjä kuin Einsteinin suhteellisuusteorian emojen avulla ymmärtävät ihmiset Härmässä!

Jussi Melanen

En enää ennusta. Ymmärrän, ettei ole mukavaa lukea perjantaina Omalähiöstä lauantain pelin tulosta. Viittaan FC Lahden ja Hakan 1-1:een. Sen saattoi lukea ennakkoon, anteeksi.

P22 salibandyfinaalissa LaSB kohtasi Classicin, joka pelaa Lempäälän Ideaparkissa. Lahti oli voittanut avauspelin murskaavasti, mutta hävinnyt Suurhallissa. Painelin mopoautollani kolmanteen loppuotteluun.

Ennen peliä esiintyi vuoden 2014 tangokuningas Teemu Roivainen. Olipas väkeä panemassa jalalla koreasti. Mieleni teki tangolle, jopa hitaalle valssille kuten silloin ennen, mutta annoin olla. Komea ääni laulajalla!

Pelissä oli loistava tunnelma. Vanhalle miehelle jopa liian äänekäs. Lahtelaislammilaisjnekannattajia oli valtavasti. Hyvä, hyvä! Erätauoilla osalla oli kiirettä, kun piti ehtiä ostoksille.

LaSB taisteli upeasti. Toisessa erässä LaSB otti 11 laukauksen peittoa ja silti maalivahti sai tehdä paraatipelastuksia. Classic voitti 8-5, kiitos loppukirin.

Classic vei kullan.Toivottavasti LaSB:n pojat jatkavat ja vievät lahtelaista säbää mitaleille myös miehissä. Siemen on itämässä ja hopea kirkastumassa?

Maalivahti Teemu Korhonen loisti. Myös toinen veskari Aku Sirola omaa nopeat refleksit. Pakeista silmiini pistivät Valtterit Ryytty ja Lahti sekä Henri Mertsalmi.

Taitava Tatu Havula tehoili finaaleissa 3+6. Puolustuspeli ei ihan natsannut. Jere Sulander antoi sellaisen pitkän syötön, etten ole ikinä ennen nähnyt. Emil Karkulowski kunnostautui molempiin suuntiin. Miro Huvinen oli alivoiman leijona.

Lopuksi lämpimät synttärionnittelut Nastolasta Etelä-Lahteen muuttaneelle Anne Tolvaselle. Samoin onnea Kari Juniori Keipille, 60. Ikuinen topparilupaus.

Säbästä tuli mieleeni lähettää terveiset Risto Paulamäelle, jonka muistan Hämeenlinnasta tarkkana pakkina. Jos en olisi päässyt Riston kanssa samalle puolelle, olisi tavoitteeni 15 maalia kuukaudessa jäänyt saavuttamatta. Uskoo ken tahtoo.

Raine Järvinen

EU-maiden välillä vallitsee historiallisesti erilaisia suhtautumistapoja Israeliin ja Palestiinaan. Nyt näemme kuitenkin kasvavaa painetta toimia myös EU:n sisällä. Ranskan ulkoministeri on nostanut keskusteluun pakotteiden mahdollisuuden Israelille, erityisesti Gazan humanitaarisen avun edistämiseksi. Espanja puolestaan painottaa EU-maiden tarvetta tunnustaa Palestiinan valtio. G7-maat, mukaan lukien Yhdysvallat ja Kanada, ovat ilmaisseet kantansa kestävän tulitauon ja panttivankien vapauttamisen puolesta.

Gazan konfliktin uhrit ovat pääasiassa naisia ja lapsia. YK:n tiedon mukaan joka kymmenes minuutti sodassa kuolee tai loukkaantuu lapsi. Erityisen järkyttävää on raportit joukkohautapaikoista, joissa uhrit on löydetty kädet sidottuina. EU-maiden poliittiset erimielisyydet eivät saa estää kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien puolustamista. Sotatoimien tulee kohdistua sotilaskohteisiin ja siviilien suojelu on ensisijaisen tärkeää. EU:lla on vastuu vaatia joukkohautojen tutkintaa yhdessä YK:n kanssa ja tarvittaessa tuomita mahdolliset sotarikokset. Tämä on linjassa EU:n johdonmukaisen toiminnan ja kansainvälisen oikeuden puolustamisen kanssa.EU:n on nyt toimittava nopeasti jayhtenäisesti vaatiessaan konkreettisia toimia Israelilta Gazan siviilien suojelemiseksi. Tämä on olennainen askel sekä humanitaarisen avun toimittamiseksi että EU:n uskottavuuden vahvistamiseksi kansainvälisenä toimijana.

Suomen hallituksen päätös jäädyttää UNRWA:n tuet Israelin syytösten perusteella herättää huolta, kun selvityksissä
ei ole löydetty tälle todisteita. On tärkeää, että Suomi ja muut kansainväliset toimijat varmistavat, että humanitaarinen apu tavoittaa ne, jotka sitä eniten tarvitsevat. Viimeaikaiset tapahtumat Gazassa ovat jälleen kerran korostaneet UNRWA:n merkitystä alueen siviilien avustamisessa. UNRWA tarjoaa hätämajoitusta, ruokaa ja perusterveydenhuoltopalveluja palestiinalaisalueilla. Sen rooli on korvaamaton Gazan humanitaarisessa kriisissä, jossa siviiliväestö kärsii nälänhädästä ja väkivallan uhasta. Gazan tilanne vaatii kiireellisiä toimia. Suomen on tehtävä osansa vaikuttaakseen tulitaukoon alueella ja varmistettava, että UNRWA saa tarvitsemansa rahoituksen siviilien auttamiseksi. Kansainvälisen yhteisön on yhdistettävä voimansa siviilien suojelun ja humanitaarisen oikeuden edistämiseksi, ei vain Gazassa vaan kaikkialla, missä näitä perusperiaatteita rikotaan.

Ville Skinnari

Tällä viikolla matkustin Ruotsiin Sundsvalliin turvallisuuteen ja logistiikkayhteyksiin keskittyvään seminaariin. Kun maailma muuttui ja itärata sulkeutui, uudet yhteydet idästä länteen meille suomalaisille ovat nyt todella tärkeitä. Keskustelemme yhteyksistä merkittäviin satamiin, kuten Göteborg ja Narvik sekä siitä, miten Euroopan Unionin tulee nyt paremmin ymmärtää Pohjoismaiden merkitys koko Euroopan turvallisuudelle. Ruotsista paikalla ovat avainministerit ja yritykset. Suomesta meitä on kaksi kansanedustajaa eli Joakim Strand Vaasasta ja minä. Vieläkään ei Suomessa ehkä nähdä miten tärkeää on nyt luoda uutta Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa, koska siellä on aitoa kasvua. Suomessa on keskitytty lähinnä jättihankkeiden lyttäämiseen. Kaikki on täällä utopistista, kun naapurissa näin ei ole.

Miksi teollisuuden investoinnit sitten menevät Ruotsiin, kun SSAB:n jätti-investointi? Talouselämän toimittaja Pekka Lähteenmäki tiivistää ansiokkaasti syitä tähän. Hänen mukaansa tappio vihreässä siirtymässä oli hallitukselle vähintäänkin kiusallinen, sillä ministerien kielenkäytössä vihreää siirtymää ei ole olemassakaan. Sen sijaan Suomessa on korrektia puhua puhtaasta siirtymästä. Nyt kävi ilmi, että vihreä siirtymä on sittenkin olemassa ja se siirtää puhtaan bisneksen sinne, missä ruoho on vihreämpää. Artikkeli kertoo myös sen, että olemme hävinneet toisenkin ison investoinnin eli Northvoltin omistajien kakkoshankken H” Green Steelin 6,5 miljardia. SSAB oli sen 4,5 miljardia ja Suomessa olisi nyt tarjolla 0X2:n miljardihanki merituulivoimaan, mutta sekään ei nyt näytä Suomessa ja työ – ja elinkeinoministeriössä etenevän.

Nyt Nortvoltilla on 5.500 työntekijää ja valtava akkutehdas Skellefteåssa. Yhtiö on vahvasti tappiollinen, mutta silti keräsi 5 miljardin euron rahoituksen Ruotsiin ja laina oli vihreä. Ruotsi kuljettaa kohta sähköllä, Suomi ei. Ruotsissa Volvo teki juuri viimeisen diesel-henkilöautonsa. Yhtiö investoi Göteborgiin miljardi euroa. Scania, Volvo ja Ruotsi siirtyvät nyt nopeasti sähkökuorma-autoihin. Latausasemia on Ruotsissa 130 kpl, Suomessa niitä on yksi. Eli Ruotsi tekee itselleen näin kilpailuetua. Ja selkeyden vuoksi, kyse ei nyt ole työmarkkinoista tai siitä, että Suomessa ei olisi osaamista. Yksi kokonaan julkisuudesta jäänyt asia on Suomen rahoituslaitosten eli Finnveran ja Teollisuussijoituksen toimintatapa. He lähtevät aina ja vain sitten mukaan hankkeisiin, kun joku yksityinen on ensin tehnyt pohjat eli eivät itse aktiivisesti hae hankkeita tai paketoi niitä. Reaktiivisuus ei ole tapa, miten enää maailmassa selviää. Suomessa tähän on edelleen ilmeisesti varaa. Ruotsissa osataan rakentaa kokonaisuuksia. Ensin tehdään tuuli – ja vesivoimalla vetyä ja sitten vihreää terästä kuormureihin. Sitten Norhtvolt tekee niihin akut. On tietenkin oikein kysyä miksi emme ole – tai minä en ole – saanut vastaavaa aikaan Suomeen. Julkinen sektori on sellainen, että muutoksien tekeminen olemassa olevaan on äärimmäisen vaikeaa. 1990-luvulla tämä vielä toimi, mutta ei tämän päivän maailmassa. TEM:n ministerit ovat tässä avainroolissa. Uskon, että tässä talouskurimuksessa muutoksia ymmärretään tehdä viimeistään syksyllä.

Lopuksi Lahteen. Viime viikolla SDP:n valtuustoryhmässä minua esitettiin talouden tasapainotyöryhmään. Korostin myös, että jos halutaan että otan vastuuta, pitää myös antaa valtaa. Ne pitää kulkea käsi kädessä. Kerroin Kunnallisjärjestölle olevani valmis ohjausryhmän jäsenyyteen tietyin ehdoin. Minusta olisi ollut kohtuullista, että minut nimetään Lahti Energia Oy:n hallituksen jäseneksi, koska yhtiö on pääroolissa, kun tuloja Lahdelle tehdään. Halusin myös muutoksia SDP:n edustukseen Lahden kaupunginhallituksessa. Kolmanneksi toin esille työryhmän perustavaa laatua olevan ongelman. Poliittinen ryhmä on erillinen seurantaryhmä. Miksi näin? Mielestäni itse valmistelutyöryhmä tulisi jo itsessään olla monipuolinen ja korkeatasoinen sekoitus asiantuntemusta kaupunkiorganisaatiosta ja asiantuntijoista tuoden uutta näkemystä.  Näin ei nyt ole, vaan jatketaan samalla tiimillä ja poliittinen ohjausryhmä toimii erillisenä. Esitin, että työryhmätyöhön tulisi osallistaa ulkopuolisia talouden, juridiikan ja liiketoiminnan asiantuntijoita sekä heidän kustannuksiaan voidaan korvata.  Esitykseni ei menestynyt ja syitä voin vain arvailla.

Ville Skinnari

Työssäni olen tavannut ihmisiä, jotka ovat kyselleet, joko kohta pääsisi pois raskaaksi käyneestä elämästä. Tälläinen toive voi syntyä, kun elämä on tullut tai näyttäytynyt kovin vaikealta parantumattoman sairauden, konkurssin tai muun suuren vastaoinkäymisen takia. Monella meistä lienee ollut sellaisia hetkiä, kun elämä on tuntunut miltei liian vaikealta. Useimmiten elämänhalu on kuitenkin palannut, elämä voittanut.

Toisaalta eräs seuroissa puhuja sanoi, että hän on niin rakastunut elämään, ettei hänellä ole mitään taivasikävää. Minustakin ihmiselle annettu elämä on niin suuri lahja, että suurista vastoinkäymisistäkin huolimatta sen arvo on aina mittaamaton. Silti itsekin huomaan ajoittain tuntevani hienovireistä taivasikävää. Jotain sellaista monialaista, hiukan vaikeasti sanotettavaa ja laajaa henkilökohtaista odotusta, että saisipa nähdä poisnukkuneet läheiset, että saisipa heittäytyä Jumalan armolliseen syliin, että olisipa taivas tässä ja nyt rakkauden ja rauhan ihanana tyyssijana läsnä. Mutta milloin taivasikävä saa kunkin kohdalla täyttymyksen, se ajankohta ei ole kenenkään tiedossa. Ajattelen, että hyvä niin. Turha on liikaa tunteilla tai, parempi on pyrkiä elämään luottamuksessa hyvään Jumalaan. ”Ora et labora” on vanha sanonta, jonka mukaan on paras tehdä työtä ja rukoilla.

Sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen, ettei heidän kannata olla levottomia. Hän lohduttaa, että kaikille on hänen Isänsä kodissa asuinsijoja ja tilaa. Hän myös lupaa tulla noutamaan luokseen. (Joh.14:1-7). Nämä lupaukset koskevat myös meitä, kaikenlaisia taivasikävää pohtivia ja potevia kristittyjä.

Lopuksi tuon mieliin virren 903 lohduttavan säkeistön 6, joka menee näin:
”Soi, virteni kiitosta Herran! Hän on aivan ihmeellinen, kun suurinta syntistä armahtaen hän, laupias, lahjana kerran suo rauhansa taivaallisen.”

Pastori Kati Saukkonen
Launeen seurakunta

Oho. Ei se yllättänyt, ettei FC Lahden kotiavausta voitu hiihtostadionilla pelata.
No, pääsevätpä pojat kunnon olosuhteisiin ja Tammelan stadionille. Vastaan tulee Haka ja laitan tähän jo tuloksen, 1-1.

Ja kun ennustamaan ruvettiin, pistän Veikkausliigan lopputilanteen samoin tein.
HJK, Kups, Ilves, Inter, SJK, VPS, FC Lahti, Haka, MIFK, Gnistan, AC Oulu ja EIF.
Virhemarginaalia on. En tiedä, kuinka kauan alussa kukkoileva Gnistan jaksaa.

Minulle olisi pääasia, ettei HJK olisi mestari, eikä EIF putoaisi ja että lahelaiset kilvoittelisivat vakavasti mitalista. Ei taideta toiveitani kuulla…

Palataan vielä maalivahteihin, koska sain kaikkien aikojen palauteryöpyn. Kaksi.
Se osoittaa, että ihmiset ymmärtävät molareiden tärkeyden. Yksilöurheilijoita joukkueessa.

Reippaan Juha Meronen jäi listastani pois. Ihmettelen miksi, sillä makkaramies osasi torjua!

Juha Meronen

En tarkoituksella maininnut edesmenneitä. Mainitaan nyt. Saksalassakin asunut Jouko Kataja, pitkän huiskea Risto Remes ja Elevenin takalukko Heikki Nyyssönen torjuvat nykyisin Taivaallisen Palloseuran pömpelin suulla. Mukavia muistoja kaikista heistä.

Kyllä veskareista juttua riittäisi, enkä vielä ole edes päässyt Niklas Kokkoon. Mihinkähän ihmetekoihin hän vielä yltää? Niin, Pelsukin tulee muutaman kerran Tampereelle, Lahden esikaupunkiin. Tule Sinäkin.

Vielä. Lukas Hradecky on Saksan mestari. Vuoden Urheilija. Vuoden Molari.

Raine Järvinen