Elämme juuri nyt uskomatonta hyväosaisuuden aikaa länsimaissa, mutta juuri nyt junan kulku muuttuu. Keskiluokan ominaispaino hiipuu koko ajan, kun tulevaisuuden ammatit katoavat. Yhteiskunnan  polarisaatio on tosiasia. Ylempi keskiluokka porskuttaa vielä jotenkuten, mutta vähäosaisten asema kaikkialla vaikeutuu.

Digitalisaation kaikkia vaikeuksia yhteiskunnassa ei vielä tunneta tarkkaan, mutta useat yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tätä kehitystä ennakoivat diktaattoreiden valtaantuloa kaikkialla maailmassa siksi, että populistiset yhdenasian liikkeet haluavat, että monimutkaiset asiat yksinkertaistetaan ja yksinvaltiaat kannustavat muutosvastarintaan.

Putin, Trump ja Erdogan ovat tyypillisiä totuuden jälkeisen ajan despootteja, joille tyhmät ja yksinkertaiset kansalaiset antavat vallan ymmärtämättä, että näiden ”veijareiden” tarkoitus on tuhota demokratia ja alistaa vaalikarja hyödyttömiksi idiooteiksi. Nepotismin ja korruption avulla taloudellinen valta halutaan siirtää pienelle eliitille ja sen jälkeen valvoa kaikkia ja kaikkea valtion rautaisen nettikontrollien ja median avulla.

Sosiaalipolitiikalla ja monella yhteiskunnallisella ajattelijalla olisi keinoja tarjota hallituksille ja  laillisille parlamenteille toimenpiteitä eriarvoisuuden poistamiseksi, mutta näille ajatuksille ei hetkauteta juurikaan korvia, sillä menon halutaan jatkuvan ja turvata maailman yhden (1 %) määräysvalta kaikissa olosuhteissa. Tämä prosentti omistaa puolet maailman varallisuudesta ja sen varallisuus vain kasvaa.

Suurten ylikansallisten yhtiöiden valta lisääntyy ja pienyrittäjien ja keskisuurten yritysten toimintoja yritetään vaikeuttaa johdonmukaisesti luomalla niiden toimintaympäristöön keinotekoisia lakeja ja rajoituksia. Ylikansallisilla verosuunniteluilla on luotu mahdollisuus siirrellä varoja aina siihen valtioon, joka tarjoaa sillä hetkellä halvimman ratkaisun välttää veroja.

Parhaita tarjoaa brittiläinen professori Anthony Atkinson kirjassaan ”Inequality – What can be done”. Suomalainen sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on erinomaisesti tuonut näitä ajatuksia julki, mutta valtion avustuksella rikastunut pääministeri Juha Sipilä ei näitä ole valtioneuvostoon tuonut ratkaisukeinoiksi tai edes pohdittaviksi.

Atkinsonin ”reseptit”, on syytä esitellä myös Suomenkansalaisille lyhyesti, jotta ei voitaisi väittää, että emme ole edes kuulleetkaan näistä mitään.
– Valtion täytyisi taata minimipalkalla töitä jokaiselle kansalaiselleen.
– Jokaiselle nuorelle olisi taattava vähimmäisperintö ja taata kaikille samanlaiset lähtökohdat pääomalahjoituksena. – Sama vero pääomasta ja työstä    välittömästi.
– Suuryrityksille on laitettava ”suitset suuhun”.
– Ökypalkat heti kuriin!
– Minituotto pientalletuksille, entisten valtion obligaation tapaan.
– Progressiivinen kiinteistövero sekä lapsilisien verotus auttaisi vähäosaisia.
– Osallistumistulo perustulon sijaan, joka määritellään laajasti sosiaalisena toimintana.
– Valtion tase olisi saatava tuottamaan ja progressiivisen verotulo voimaan.
– Turhista valtion yrittäjätuista suurille yrityksille olisi luovuttava.

Tästä olisi hyvä aloittaa!

Juhani Melanen

Tällä kohtaa kirkkovuodessa puhutaan aarteista, katoavista ja katoamattomista. Mitkä ovat sinun ”kesäaarteitasi?” Mikä tekeminen tai asia tekee olosi hyväksi? Ovatko niitä auringon lämmöstä tai valoisuudesta nauttiminen? Odotus kesälomasta? Sukulaisjuhlat? Yhdessäolo läheisten kanssa? Luonto? Ihania asioita kaikki!

Kesän mukavia asioita voi olla monenlaisia. Itselleni yksi sellainen oli mahdollisuus viettää hetki retriittiä eli vetäytymistä hiljaisuuteen Karjalohjan Heponiemessä. Siitä reissusta tuli minulle tärkeä kokemus. Se oli ensinnäkin mahdollisuus ihanaan lepoon, sillä muut huolehtivat ruuanlaitosta, saunanlämmityksestä, kaikesta käytännöllisen elämän sujumisesta.

Kun arjessa on paljon meteliä, on kaupungin hälyääniä, on valtavaa informaatiotulvaa ja myös päänsisäistä meteliä, niin silloin vetäytyminen hiljaiseen paikkaan tekee hyvää. Että voi tarkastella omaa elämäänsä, hiljaisuudessa kuulostella, mitä itselle kuuluu. Että voi myös etsiä Jumalan läsnäolon vaikutuksia omassa elämässä, miettiä Jumalaan liittyviä asioita. Meille suomalaisille hiljaisuuden luontevia kokemispaikkoja ovat tietysti myös luonto, saunanlauteet, järvimaisemassakin viipyilemme mielellämme. Toivon, että tänä kesänä jokainen pääsee hiljentymään itselle sopivassa paikassa.

Toiseksi toivon kaikille kesäaarteeksi armon kokemusten ulottumista omaan elämään. Nopeasti ajateltuna se voisi tarkoittaa, ettei olisi itse niin vaativa omista tai muiden tekemisistä eikä niin nopeasti lausuisi hätäisiä tuomioita muille. Jos nyt grillimakkarat tai muu kesäruoka jäi vähän haaleaksi tai mauttomaksi, niin ei se mitään. Ensi kerralla mennään sitten vaikka vähän paremmin reseptejä noudattaen.

Syvällisemmin käsitettynä armo on kristinuskon aivan ydinasia. Se tarkoittaa, ettei Jumalan armon saaminen ole meidän suoritustemme ja ajatustemme varassa. Se on Jumalan puhdas ja vastikkeeton lahja jokaiselle ihmiselle Kristuksen sovitustyön tähden. Yksinkertaisesti, Jumala tahtoo olla hyvä ihmiselle. Sen hyvyyden ymmärtämisen ja kokemisen välähdyksiä toivon jokaisen kesään.

Jumalan armosta pääsee kuulemaan kesän monilla hengellisillä kesäjuhlilla ja kesäseuroissa. Ja tietysti jumalanpalveluksissa, joissa myös jokainen kutsutaan nauttimaan Jumalan armoa välittävää sakramenttia eli ehtoollista. Olet lämpimästi tervetullut Launeen seurakunnan kesäjumalanpalveluksiin!

Lopuksi vielä toivon, että meistä armahduksen saaneista ja kiitollisista ihmisistä, armahtavaisuus virtaa eteenpäin kesäaarteiksi muille ihmisille, lähellä ja kaukana oleville lähimmäisille!

Armorikasta kesää!

Kati Saukkonen
Launeen seurakunnan pastori

Suomalaista politiikkaa on usein kuvattu tylsäksi ja tasaiseksi. Kulunut viikko vahvisti poikkeuksen, kun Perussuomalaisten lauantaisen puoluekokouksen jälkeinen tapahtumaketju käynnistyi. Se ei ollut ihan perusviikko suomalaisessa politiikassa. Perussuomalainen eduskuntaryhmä hajosi. Monen ennustama kahtiajako PS:n perinteisen SMP-siiven ja nk. Nuvien kanssa tapahtui. Epäselväksi jäi kuitenkin kuinka suunniteltua kaikki oli – kuka puhui totta ja kuka ei.

Arvot ratkaisivat

Kokoomukselle ja Keskustalle pitää antaa iso käsi suoraselkäisestä käyttäytymisestä. Suomen hallituksessa ei voi eikä tule olla Halla-Ahon, Huhtasaaren ja Hakkaraisen ja muiden vastaavien ajattelua. Arvomaailma ratkaisi – rajat on osattava vetää ja nyt niin tehtiin. Se ei ole Suomen linja. Ratkaisevaksi ei muodostunut pelkästään rasistiset mielipiteet ja tuomiot, vaan Suomen kannalta isot asia: Euroopan Unionin jäsenyys, osallistuminen euro-alueeseen ja suhtautuminen kaiken kaikkiaan kansainväliseen yhteistyöhön. Eduskunta on tälläkin kaudella lausunut mm. Suomen eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Talousvaliokunta katsoi lausunnossaan, että Suomen viime vuosina kokemat taloudelliset ongelmat eivät johdu euroalueen jäsenyydestä, vaan ovat pääasiassa seurausta talouden rakenteellisista ongelmista.

Pitää muistaa, että hyvinvointimme on rakentunut merkittäviltä osin viennin varaan ja kotimarkkinamme pienuuden johdosta yhdentyneet eurooppalaiset sisämarkkinat ovat olleet Suomen talouden kannalta erittäin merkityksellien tekijä. Suomen EU – jäsenyydellä ei pidä leikkiä. Suomi on nyt osa länttä ja eurooppalaista arvoyhteisöä. Se on ulko – ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös talouden perusta. Suomen talouden kasvu voisi vaarantua, jos markkinat alkaisivat reagoida Suomen EU-eron mahdollisuuteen.

Oppositiolla myös vastuu

Maananaina SDP:n puoluejohto keskusteli kokouksessaan pitkään mahdollisesta osallistumisesta hallitusneuvotteluihin. Näkökulmia oli puolesta ja vastaan. Emme kuitenkaan uskoneet, että vaatimuksemme talouspolitiikassa, hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja esimerkiksi pienituloisten aseman parantamiseksi olisivat saaneet tulta nopealla aikatauluilla käytävissä neuvotteluissa. Yhteenvetomme oli, että olemme valmiit hallitusvastuuseen, mutta vain vaalien kautta.

SDP on edelleen suurin oppositiopuolue ja se tarkoittaa myös vastuuta. Meidän pitää pystyä tarjoamaan Suomelle ja suomalaisille uskottava vaihtoehto hallituksen harjoittamalle politiikalle. Silloinkin kyse on viime kädessä arvoista, jotka ohjaavat kaikkea tekemistä. Kuka puolustaa heikommassa asemassa olevia eli esimerkiksi pienituloisia, opiskelijoita, eläkeläisiä tai lapsiperheitä ? Talouden kasvu ei sada vähempiosaisille samalla tavalla kuin rikkaille.

Mielenkiintoista on nähdä miten uusi Perussuomalainen puolue alkaa käyttäytyä eduskunnassa oppositiopuolueena. Odotettavissa on todennäköisesti Ruotsindemokraattien tyylistä oppositiopolitiikkaa. Toivottavasti keskustelu kuitenkin pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa.

Ville Skinnari

Teollisen ajan ja entisen armeijan ajan johtamismallit eli ”Management by PERKELE!”, ei toimi enää uudessa digiyhteiskunnassa, vaan nyt tarvitaan täysin erilaisia malleja ja johtamisominaisuuksia kuin parikymmentä vuotta sitten.

Nyt ei enää riitä se, että digijohtaja tuuttaa johdon markkinasisältöjä ja ajatuksia ilman toimivaa ”digieettisyyttä”. Uusi digijohtaja viestii ja toteuttaa ideoitaan siten, että ne ovat sopusoinnussa muidenkin työntekijöiden aikaansaannosten ja pyrkimysten kanssa. Hän arvostaa muita ja antaa heille arvoa myös työajan ulkopuolella.

Kyvykäs digijohtaja osaa itsekin käyttää uusimpia taitoja ja sovellutuksia hyväksi työssään. Hänelle Palvelumuotoilu, Schum, Lean tai Minimum Viable products ovat muutakin kuin vain muodikkaita ”buzzwordeja” . Hän myös hallitsee Twitterin, Facebokin ja Linkedin kaikki ominaisuudet ja osaa myös hyödyntää niitä omassa johtamisessaan.

Hänen on hallittava paitsi digiajan myös perinteisen liikkeenjohtamisen mallit. Tuttuja työvälineitä hänelle ovat Tretto, Slack ja IFTTT, silti hänellä ei ole mitään erityistä suosikkisovellusta, vaan hän osaa hyödyntää useimpia niistä ja valita juuri sen oikean saadakseen parhaan lopputukoksen asiakkaan kannalta.

Hänelle asiakas on kuningas ja jumala. Hän osaa hakea asiakkaalle useita ratkaisuvaihtoetoja ja palveluita, mutta osaa samalla suositella käyttökelpoisinta ja asiakkaalle mahdollisesti jatkossa parasta vaihtoehtoa. Uusi digijohtaja osaa nauttia myös työstään ja haluaa, että asiakkaille ei tule palveluntarjonnassa turhia katkoja. Tämä tekeminen on siis todellista asiakaskeskeistä vääntöä, jossa asiakkaan tarpeet,hyödyt ja kipupisteet määritellään aina ennen lopullisia ratkaisuehdotuksia. Tärkeintä on rakentaa asiakkaalle selkeä asiakaspolku ja rakentaa sitä.

Uusi uljas digijohtaja osaa purkaa dataa ja rakentaa siltoja eri verkoissa. Hänelle pelkkä raha ei ole se kaikenautuaaksi tekevä itseisarvo, vaan hyvästä lopputuloksesta tuleva lisäarvo itse yritykselle. Hänelle tiimityö ja ihmisläheisyys ovat tärkeintä, eivätkä valta ja kunnia määritä hänen lähestymistapaansa. Lopputulos, jonka asiakas hyväksyy motivoi digijohtajaa enemmän kuin viivan alle muodostunut voitto.

Missä näitä sitten koulutetaan? Eivät Yliopistot, ikä tai koulutus ratkaise, tärkeintä on joustavuus ja nopea
reagoiminen työyhteisössä. Hänet valitaan porukalla ja hän saa joskus jopa epäonnistua, sillä hänen on otettava myös riskejä, sillä kilpailu on digiyhteiskunnassa myös armottoman kovaa.

Tässä muutamia kriteereitä, joita tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan. Mieti onko sinussa ainesta tähän!

Juhani Melanen

Helluntain jälkeinen aika alkaa Pyhän kolminaisuuden päivällä. Jeesuksen elämänvaiheet on nyt käyty kirkkovuodessa läpi syntymästä kuolemaan, haudasta nousemiseen ja taivaaseen astumiseen asti. Pyhä Henki on annettu ihmisten oppaaksi. Nyt on aika koota kaikki yhteen.
Kolminaisuudessa ytimenä on se, että meillä on yksi Jumala, joka lähestyy meitä kolmen persoonan kautta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Tämä oppi on kaunis ja ehjä, mutta samalla vaikea, käsittämätönkin. Rippikoulussa koitan avata vaikeaa asiaa vaikka niin, että vesi H2O voi olla höyryä, nestettä tai kiinteää jäätä, mutta silti se on koko ajan samaa ainetta eli vettä. Jumalakin on samalla Luoja ja Taivaallinen isä. Mutta hän on erityisesti ilmestynyt meille Pojassaan Jeesuksessa. Jeesus on historiallinen henkilö, hänen sanansa ja tekonsa löytyvät Raamatusta – Jeesus on kolminaisuuden persoonista ehkä helpoin ymmärtää. Kolmantena tulee Pyhä Henki. Hengen kautta Jumala nyt toimii maailmassa.

Vaikka opiskelisimme päämme puhki, emme voisi oppien kautta tajuta Jumalaa. Hänen kuuluukin olla meidän yläpuolellamme, kaikkivaltiaana, äärettömänä, salattuna. Hän ei olisi tosi Jumala, jos pystyisin vangitsemaan hänet hyppysiini.
Mutta Jumala tulee myös lähelle. Hän on Isi, jota voimme rukoilla. Hän välittää jokaisesta luodustaan. Jumalan suurin rakkaus näkyy siinä, että Jumala tahtoi tehdä kaikkensa pelastaakseen ihmiset. Jumala antoi ainoa Poikansa meidän syntiemme sovittajaksi. Ristinkuolemassa Pyhä Jumala osoittaa, että olemme hänelle näin suuren uhrauksen arvoisia. Hän tulee lähelle ja sanoo: kaikki on täytetty, ota vastaan armo ja rauha!

Riitta Särkiö

Samaan aikaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kanssa vietetään myös Reformaation merkkivuotta Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. 31.10.2017 nimittäin uskonpuhdistaja Martti Luther naulasi kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon seinää juuri silloin.

Tämä teko sysäsi laajasti liikkeelle sellaisia tapahtumasarjoja, jotka muuttivat monien kansakuntien kieltä,kirkkoa ja laajemminkin kulttuuria. Syitä on haettu paljon, mutta varmasti luonnontieteelliset keksinnöt ja Katolisen kirkon aneiden myynti ja vallankäyttö maallisissakin asioissa kiukutti vallanpitäjiä.

Erityisen hyvin tämän otti vastaan Ruotsissa kuningas Kustaa Vaasa.Taitavana hallitsijana hän heti ymmärsi, että Katolinen kirkko oli rikas ja sen omaisuuteen pääsi helposti uskonpuhdistuksen nimissä. Niinpä hän sananmukaisesti ryösti sen omaisuuden; jopa kirkkojen kuparikatot revittiin alas. Hänelle sopi erittäin hyvin se, että Luther erotti erikseen maallisen vallan ja Jumalan vallan.

30-vuotinen sota Saksassa repi viimeisetkin Paavin vallan kahleet Ruotsista ja alkoi pitkä luterilainen aika meidänkin kirkoissamme. Meidän Mikael Agricolasta lähtien tuli muutoksia kansanopetukseen, kirkolliseen elämään(saarnat muuttuivat munkkilatinasta kansan kielelle), yhteiskunnallisiin asioihin ja yhteiskunnan turvaverkkoihin. Tavat muuttuivat, kalenteri muuttui, taiteet muuttuivat ja kirkon ja valtion suhde muuttui.

Suomi, Ruotsi ja Norja ovat maailman luterilaisimpia maita. Ja vieläkin noin 70 % kansasta kuuluu siihen ja maksaa kiltisti edelleen kirkollisveroja. Muutama pimeä asia on kansalta kuitenkin jäänyt huomaamatta. Meidän Marttimme oli kiihkeä antisemitisti ja vihasi juutalaisia kuin ruttoa. Hän kirjoitti uskomattoman kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”, jolla sysäsi liikkeelle juutalaisvainot ja pogoromit.

Monet hallitsijat, kuten Hitler käyttivät näitä häikäilemättä hyväkseen omissa vainoissaan. Kirja on brutaalien ja halveksittavin teos, jonka olen lukenut. Hän väitti juutalaisten olevan kavalia käärmeitä, salamurhaajia ja Perkeleen lapsia. Suosittelen kaikille kesälukemiseksi!

Toinen seikka, jota emme ole ehkä havainneet, on pappien valta kansankirkossamme. Vanha sääty on siunannut aina kruunun aseet, kun sotaan on lähdetty. Kirkossamme oli totuttu siihen, että pappi opasti kansaa, joka kuunteli ja totteli.

En ole vielä missään kirkon omassa aviisissa mitään kertomuksia siitä, miten suomalaiset papit ovat kohdelleet kastamattomia lapsia. Tämä nurjamielisyys kohdistui erityisesti lapsien vanhempiin. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että kastamattomat lapset olivat uskonnonvapauden marttyyreita.

Monikaan ei ole tiennyt esimerkiksi sitä, miksi meillä on niin paljon Virtasia, Mäkisiä ja Korhosia? On luultu, että ne ovat paikannimistä johdettuja, mutta totuus oli kuitenkin se, että suomalaistumisen aikoina, kun ihmiset halusivat muuttaa vierasperäiset nimensä suomalaisiksi, niin ruotsalaiset papit päättivät, että maanantaina nimensä muuttaneet olivat Virtaisia, tiistaina Korhosia.

Kirkon kirjat ovat aina olleet vallankäytön välineitä. Henkilötiedoilla voitiin meilläkin lytätä ja kaivaa maata yksilön alta. Nyt juhliessamme kannattaa miettiä ekumenian asioita ja yrittää ymmärtää maltillisia islamilaisia.

Juhani Melanen

Yksi inhottavimmista ja ahdistavimmista tilanteista on, kun on eksyksissä ja pelkää myöhästyvänsä jostain sovitusta ajasta ja paikasta. Siinä hetkessä olo on yleensä tuskan hikinen ja nolo. Tämä tilanne onneksi yleensä laukeaa siinä hetkessä, kun oikean paikan löytää ja voi huokaista, että ei tässä kuinkaan käynyt.

Joskus kuitenkin elämässä voi tuntea olevansa eksyksissä, vailla suuntaa. Näitä tunteita saattaa aiheuttaa erilaiset elämän tilanteet esimerkiksi työttömyys, pulma siitä mitä lähteä opiskelemaan, sairastuminen, ero ja niin edelleen.

Me emme kuitenkaan koskaan ole täysin yksin, täysin eksyksissä, vaikka meistä siltä saattaisi tuntua. Saatamme vain tuntea olevamme umpikujassa, mutta meille on luvattu että emme koskaan ole yksin. Kolmiyhteinen Jumala on varmistanut, että me emme koskaan jää yksin.

Ensimmäisenä helluntaina Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, Jeesus vuodatti Pyhän Hengen maailmaan. Pyhä Henki on meidän oppaamme, tukemme ja turvamme jokaisessa hetkessä. Isä ja Poika ovat kanssamme Pyhän Hengen kautta, koko ajan. Me ihmiset vaan emme aina muista tai huomaa sitä elämän kiireissä ja arjessa. Saatamme vaipua epätoivoon, kun koemme jäävämme yksin kulkemaan tiettömälle tielle. Niissä tilanteissa me emme vai kykene tai muista sitä, että meidän rinnallamme kulkee auttaja.

Pyhällä Hengellä on monta tehtävää, Hän synnyttää meissä uskoa, lohduttaa ja pelastaa. Pyhä Henki on myös antanut meille jokaiselle omia vahvuuksia ja lahjoja. Hän on siis kanssamme aina ja kaikkialla. Niinä hetkinä kuin oikein mielemme on umpikujassa voimmekin laittaa kädet ristiin ja rukoilla, että Henki valaisisi jälleen tietämme ja luottaa siihen, että sen Hän myös tekee.
Siunattua helluntaita kaikille!

Anna Kuru
Launeen srk

Alkoholilain uudistus sovittiin hallituspuolueiden kesken ja sen piti olla selkeä eduskuntaan ennen kesää tuleva esitys. Näin ei kuitenkaan käynyt. Keskustan ryhmä halusi ”vapaat kädet” eli oikeuden äänestää omantunnon mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että kompromissiin ei eduskuntaryhmissä päästä, vaan päätös siirtyy puolueiden puheenjohtajien ratkaistavaksi. Samaa taktiikkaa on käytetty jo aiemmin muissakin hankkeissa ja lopputulos ei ole aina ollut paras mahdollinen. Jos hallitus repeää alkoholilaissa eli antaa edustajilleen vapaat käset äänestää, ratkaisu jää opposition käyttäytymisen varaan. Näin ollen oppositio voi olla ratkaisemassa lain kiistellyt prosenttirajat. Kiihkeän prosenttikeskustelun jalkoihin on jäänyt ravintoloilla tärkeä asia eli omien juomien salliminen tilausravintoloihin. Sen ymmärtää, koska moni ruokaravintola tekee katteensa eli elantonsa alkoholimyynnistä.

Puhuttiin eduskunnassa tällä viikolla muustakin kuin hallituksen viikon putkesta sekoilla uuden alkoholilain kanssa. Lisätalousarviokeskustelussa nostin esille kasvun eriarvoisuuden. Suomen talous kasvaa, mutta kenelle kasvu jakautuu?
Jos nyt katsotaan Suomea, miten kasvu todellisuudessa jakautuu eri ihmisten kesken? Jos juttelee pienyrittäjän, palkansaajan, eläkeläisen, pätkätyöläisen tai opiskelijan kanssa, niin kyllähän sitä kasvua vielä odotetaan siellä omassa taloudessa. Eläkeläiset ovat oman työnsä tehneet ja tietysti palkkansa siinä ohessa ansainneet. Silti heidän ostovoimastaan leikkaaminen, jos mikä, näkyy taloudessa.

Lisäksi nostin esille leikkaukset tukityöllistämisestä. Hallitus on usein jopa ehkä hieman kritisoinut ja kokenut sen jotenkin tempputyöllistämisenä. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa panostettiin aivan toisella tasolla tukityöllistämiseen kuin meillä, jopa kaksinkertaisesti, moninkertaisesti myös Saksassa, ja se kuoppa, mihin me jouduimme, olisi ollut ehkä toisen näköinen, jos mekin olisimme toimineet toisin.

Viikon ylivoimaisesti tärkein asia oli pääministerin ilmoitus ulko – ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ja Euroopan Unionin toimintaympäristön muutokseen. USA:n presidentin Euroopan vierailun reaktiot ovat poikkeuksellisia ja siksi tilanteen tiivis seuraaminen ja analyysi on erittäin tärkeää. Ensi viikolla olen Suomen edustajana Venäjällä Barents – kokouksessa keskustelemassa pohjoisten alueiden tulevaisuudesta ja yhteistyöstä. Meidän pitää pystyä puhumaan vaikeistakin asioista. Yritän raportoida Nenetsiasta jäämeren rannalta ensi viikolla. Lennän jo maanantaina Moskovaan, joten en pääse osallistumaan uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen.

Ville Skinnari

Esko Seppänen ja Iiro Viinanen ovat panneet vauhtia suomalaiseen eutanasiakeskusteluun tekemällä kansalaisaloitteen asiasta. Aloite keräsi noin 60.000 allekirjoitusta. Eutanasia on sallittu vain Alankomaissa, Belgiassa, Sveitsissä, Luxemburgissa ja Oregonin osavaltiossa se on sallittu erittäin tarkoin säännellyissä olosuhteissa. Tätä keskustelua ”hyvästä kuolemasta” ei voi käydä, ellei siihen liity tiettyjä arvovarauksia.

Kuolinavun toteuttamista sääteleviä ehtoja rajataan aloitteessa 11 kriteerillä. Neljä koskee potilasta ja hänen tilaansa: Se on lääketieteellisesti toivoton ja johtaa pian kuolemaan, ja potilaalla on ”sietämättömiä” fyysisiä kipuja, joita ei voida lievittää. Potilaan täytyy kuitenkin olla oikeuskelpoinen, täysi-ikäinen ja kognitiivisesti kompetentti. Lisäksi hänen on esitettävä hoitavalle lääkärilleen toistuvasti, että hän haluaa vapaaehtoisesti armokuolemaa ja hänen päätöksensä on harkittu ja tehty ilman painostusta. Lisäksi lääkärin pitää olla varma, ettei potilas kärsi psykiatrisesta sairaudesta. Lääkärin ja potilaan täytyy olla molempien samaa mieltä, että muita ratkaisuja ei enää ole käytettävissä.

Kansalaisaloitteen mukaan eutanasialainsäädännön säätäminen edellyttää valvontaelimen perustamista. Tällöin eutanasian suorittanut lääkäri toimittaisi tarkat tiedot eutanasiapäätöksestä johtuneista syistä sekä muista tapahtumista, joita vaadittaisiin, kuten aikataulusta ja konsultoivista muista lääkäreistä. Kriteerit ovat selkeitä ja yksiselitteisiä, mutta mutta..

Sitten tulevat ne toiset argumentit. Voiko länsimainen oikeusvaltio luopua yhdestä keskeisimmistä ihmisoikeusperiaatteista, hengen suojaamisesta, edes silloin, kun kuolemansairas sitä pyytää? Hollannissa myrkyn voi kumota itse tai lääkärit jättävät välineet, joilla sen voi itse hoitaa. Mutta miten
nelirajavammainen pahoin loukkaantunut siihen itse kykenisi?
Sveitsissä armokuolemaa ei saa tehdä, jos tekijä tai avustaja hyötyy kuolemasta. Siellä sen voi kuitenkin tehdä esimerkiksi Dignitas-järjestön avulla, jossa lääkäriä ei tarvita muuhun kuin kirjoittamaan pentobarbiitaaliresepti.

Suomessa kansalaisaloite sivuttaa lääkäreiden vastustusta. Kuitenkin lääkärikunnastamme löytyy sellaisiakin lääkäreitä, jotka yksityistapauksissa saattaisivat avustaa kuolemaa.Tarvitsisimme siis selkeän eutanasialain, jossa määriteltäisiin tarkasti, milloin toimenpiteisiin  ryhdyttäisiin. Monilla on harhaluulo, että eutanasialain säätäminen takasi kaikille sitä haluaville armokuoleman. Sitä ei suinkaan ole laissa tarkoitettu, vaan hankkeen ajajat haluaisivat vain lievittää parantumattomasti sairaiden kärsimyksiä.

Tavalla tai toisella kaikkien armon enkeleiden yritykset on torpattava. Vanhusten viime hetken hoitojen priorisointia tehdään jo nyt monissa kunnissa, koska 95-vuotiaalle ei tehdä enää 500.000 maksavia operaatioita, joilla elinodotetta voidaan lisätä parilla kuukaudella. Keskustelu asiasta on tässäkin aviisissa alkanut!  Mitä mieltä sinä olet?

Juhani Melanen

Ensimmäisen helatorstain ja helluntain välissä oli kummallinen tyhjä kohta. Jeesus oli noussut taivaaseen. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki ei ollut vielä tullut. Piti vain hiljaa odottaa, mitä tuleman pitää. Odotus palkittiin. Helluntaista alkaen Jumala on toiminut täällä maan päällä Pyhän Henkensä kautta. Jumalan henki auttaa meitä uskomaan ja rukoilemaan. Henki opastaa eteenpäin, avaa Raamatun sanaa, patistaa liikkeelle lähimmäisen luo.

Välillä ihmisen elämässä on hiljaisia, haaleita, pimeitä kohtia. Mikään ei oikein sytytä. Ei koeta suuria tunteita, kaikki tuntuu tylsältä. Ehkä sellaisissa tyhjissä kohdissa kytee jonkun uuden odotus. Kun mikään ei säväytä, herkistymme pienillekin toivon merkeille. Kun flunssa on ensin vienyt makuaistin, tuntuvat ensimmäiset raikkaat maut tervehtyneessä suussa aivan erityisiltä.

Jumala on meidän kanssamme kaikenlaisissa vaiheissa. Hän ei ole vain vahvoissa uskon hetkissä, rukousvastauksissa ja ihmeissä. Hän on aivan yhtä lailla läsnä hiljaisessa tuulenhuminassa: silloin kun ihminen rukoilee arasti Jumalalta apua, silloin, kun hätääntynyt löytää luottamuksen, kun masentunut alkaa vähän toivoa.

Meidän ei tarvitse katsoa itseemme, vaan saamme kääntää huomion suureen, rakastavaan Jumalaan. Hän on meidät luonut. Hän johdattaa meitä. Jumala on antanut Poikansa maailmaan. Jeesus täytti kaiken, mitä tarvittiin ihmisen pelastukseen. Siksi voimme siirtää katseen omasta heikkoudesta Jumalan lahjoihin. Pyhä Henki avatkoon niitä meille joka päivä.

Riitta Särkiö