Yhteiskuntaa selittämään tarvitaan aina ekonomikoulutettu taskulaskin ekspertti. Ennen yhteiskunnan linjoja selitti jonkun sortin hyvinvointiyhteiskuntaa puolustava sosiologi, nyt tuomiopäivän lauluja laulaa viestintäkoulutettu pankkiekonomi.

Suomen tilanne alkaa huolestuttavasti muistuttaa Kreikan taloudellista tilannetta, sillä valtio ottaa joka vuosi uutta velkaa mljarditolkulla. Hallitus laati ensimmäisen 490 miljoonan lisäbudjetin 19. toukokuuta 2017

Ekonomisti Pasi Holm lanseerasi Suomeen käsitteen ” jakovara” vuonna 2007. Hän määritteli sen lapsellisen yksinkertaisesti: ”Valton talouden ylijäämä saadaan, kun vähennetään tuloista menot.” Tätä käsitettä Matti Vanhasen hallitus ja Jyrki Kataisen hallitus ovat sitten noudattaneet. Kataisen ”Sari-sairaanhoitaja” vaalipuheet kirvoittivat Suomen hirvittävään palkkaralliin. Vuoden 2007 valtion velka oli huimat 56 miljardia. Nyt velka on kaksinkertaistunut ja oli viime vuonna 108 miljardia. Siinä on todella miettimistä tulevilla veronmaksajilla !

Nyt kokoomus ja keskusta ovat taas vallassa ja ”jakovara- ajattelu taas voimissaan. Suomen eri hallitukset ovat vuoden 2008 jälkeen tehtailleet alijäämäiset budjetit. Velkaa on otettu velan päälle ja meno jatkuu samanlaisena.

Hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi julkistetaan 19. syyskuuta. Suuri kuva tuskin muuttuu, vaikka talous on piristynyt. Petteri Orpo on tukalassa tilanteessa, kun kepun ministeri Antti Kaikkonen esittää takuueläkkeitä korotettavaksi 40- 50 eurolla ja saman puolueen Antti Kurvinen vaatii lisärahaa aluepolitiikkaan. Kun Orimattilan lahja maallemme eli ”polliissi” ja kokoomuksen jyrä, Kalle Jokinen laajentaisi kotitalousvähennystä, on taas suuren sirkuksen rahanjako entistä hektisempää, vaikka
kukkaron nyöriä olisikin kiristettävä! Nyt ei ole varaa euforiaan sillä olemme vahvasti Kreikan tiellä!

Keynesiläinen talousajattelu loi keskiluokan Pohjolaan ja valtio loi sosiaalipolitiikallaan kulutusyhteiskunnan. 1970-luvulla tuuli kääntyi, kun öljyä vievät OPEC-maat nostivat hintojaan ja inflaatio laukkasi kuin hullu hevonen. Tällöin katsottiin virheellisesti, että keynesiläinen teoria epäonnistui.

Chicagon koulukunta Milton Frideman johdolla loi täysin utopistisen vapaan liberalismin, joka oli lähellä upota vuonna 2008 maailman valuuttakriisissä, jonka holtittomasti lainaa jaelleet pankkiirit olivat aikaansaaneet. Koko maailman velka on uskomattomat 230 biljoonaa euroa ja seuraavaa suurta ”luovaa tuhoa” odotetaan, ottamalla lisää velkaa. Suomi on hyvin tässä leikissä mukana. Seurauksena
on eriarvoisuuden lisääntyminen ja hyvinvointiyhteiskunnan taantuminen!

Juhani Melanen

Kristityn toimintaa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus. Uskollisuus kenelle tai mille?

Matt 25:14-30 kertomuksen isäntä on Jumala, palvelijat kuvaavat meitä ihmisiä. Millainen suhde meillä ihmispalvelijoilla on Jumala-isäntään. Onko Jumala meille rakas, läheinen, kunnioitettava, jota mielihyvin ja uskollisesti haluamme palvella? Vai onko Jumala etäinen, pelottava ja ankara, joka vaatii ja käskee, ja jota ei ole lainkaan mukava palvella.

Huono palvelija on laiska. Hänen mielestään isäntä on ankara, etäinen ja pelottava. Huono palvelija ei viitsi ajatella, mikä olisi isännän edun mukaista.
Hyvät palvelijat ovat uskollisia. Hyvillä palvelijoilla on lämmin, myönteinen ja kunnioittava asenne isäntää kohtaan. He muistavat että käytössä on isännän omaisuus, kunnia ja maine. He eivät käytä omaisuutta omaksi hyödykseen, vaan isännän hyötyä ajatellen. Toimissaan he kysyvät, ´mitä isäntä tahtoisi´, ´onko tämä isännän edun ja tahdon mukaista´.

Tosiasiassa suurimman osan ajasta elämme ja toimimme huonon palvelijan tavoin Jumalasta välittämättä. Tuskin ajattelemme, että omaisuus, henkiset kykymme ja käden taidot, jopa aikamme, on Jumalalta saatua lahjaa. Käytämme kaikkea tätä omien mielihalujemme mukaan. Milloin olet rukoillen kysynyt Jumalalta neuvoa, mitä hän tahtoisi sinun tekevän?

Kristittyinä meidän kutsumuksemme on palvella Jumalaa. Miten palvelija voi toimia uskollisesti, jos hän ei edes kysy, mitä isäntä tahtoo. Lopulta se Jumalan palveleminen toteutuu siten, että palvelemme ja autamme toisia ihmisiä. Mutta olennaista tässä on kristityn mieli ja asenne: mitä tahansa teetkin, tee se Jumalan kunniaksi.

On ilo palvella, sillä se on pelastuksen iloa ja kiitollisuutta. Jeesus on puolestamme kärsinyt, hän on sovittanut syntimme. Hän on vapauttanut meidät uuteen elämään Jumalan armossa. Juuri pelastuksen lahjan kautta, syntien anteeksisaamisen kautta meistä voi tulla hyviä ja uskollisia palvelijoita. Ei ansion mielessä, vaan vapautettuina.

Tapio Mattila, 
pastori Launeen seurakunnassa

Suomalainen peruskoulu on edelleen maailman parhaita, mutta silti koulussa selviäminen edellyttää tottelevaisuutta, tunteiden hallintaa ja mukautumista. On oltava aktiivinen oikealla tavalla oikeaan aikaan ja muuten kärsivällisen passiivinen. Tämä on murrosiän myöhemmin saavuttaville aktiivisille, reippaille ja harrastuksissa täysillä mukanaoleville pojille joissain tapauksissa mahdoton yhtälö.

Kauniista arvopuheista huolimatta koulun peruskäytäntö on oppilaiden kontrolloiminen. Tavat vain ovat vuosien saatossa muuttuneet. Opettajien karttakeppilinja on muuttunut erittäin oudoksi yrittäjyyskasvatusta toteuttavaksi konsulttiviestijäksi. Tavoitteena on muokata erilaisista oppijoista taloudellisia ja tuottavia ja hallinnon sisäistäviä kuluttajakansalaisia. Tämä metodi suosii tyttöjä paremmin kuin poikia.

Nykykoulun prioriteettina eivät ole erilaisten oppilaiden kokemukset, poikien hyvinvointi tai väkivallan estäminen, vaan oikeanlaisen käytöksen ja kovien ”oppimistulosten” tuotanto. Tässä leikissä pojat useimmiten ovat sijaiskärsijöitä.

Suomen Akatemian rahoittama Mind the Gap-tutkimushankkeessa on selvinnyt että lähes puolet Helsingin 12-vuotiaista on kyllästynyt tai väsynyt kouluun. Tämä osoittaa, että oppilaat kokevat nykykoulussa ”merkityskatoa”. Tätä huonoa kouluviihtyvyyttä on yritetty leimata Suomen kulttuuriseksi
piirteesi, mutta se ei ole totta.

Pojat eivät aina kykene osoittamaan nykykoulussa vaadittavia ominaisuuksia, koska koulun pääasiana tuntuu olevan tällä hetkellä, että suomalaisilta oppilailta löytyy kilpailukykyä, jolla pärjätään PISA-testeissä ja muissa TIMSS-tutkimuksissa. Jos poikien omat halut, tunteet ja tarpeet huomioitaisiin nykyjärjestelmässä paremmin ja heidän kehitystään kunnioitettaisiin, voitaisiin helposti saavuttaa sukupuolia paremmin huomioiva koulu.

Jokainen meistä itse on kokenut koulussa erilaisia, varsin kyseenalaisia toimintatapoja, kuten nolaamista, käskyttämistä, ulkonäöstä humauttelua, kiusausta ja oppilaiden toinen toista vastaan kilpailuttamista. Kouluampumiset ovat äärimäisiä jäävuoren huippuja. Tavallisimpia ovat usein näkymättömät syyt, kuten syömishäiriöt, masennukset, pinnaukset, yksinäisyys ja vetäytymiset.

Huonot koetulokset saattavat leimata jotkut vilkkaat pojat liian helposti kouluhäiriköiksi jo varhain. Koulut eivät pysty kovinkaan helposti uudessakaan opetussuunnitelmassa vahvistamaan poikien aktiivisuutta, lisäämään opiskelun merkityksellisyyttä tai mahdollistamaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Koululaitos ei kykene yksilöpsykologian avulla auttamaan koulupudokkaita poikia. Mitään varteenotettavaa suunnitelmaa tämän ongelman ratkaisuksi, en ole nähnyt. Ongelma tiedostetaan, mutta
siihen ei puututa!

Juhani Melanen

Joudumme joka päivä valitsemaan useiden vaihtoehtojen väliltä. Joissain asioissa raja on selvä, vaisto sanoo, mikä on oikea tie. Joskus tilanteet ovat kuitenkin monimutkaisempia, niissä on useita muuttujia ja on hankalampi valita oikein. Toisinaan joudumme tyytymään monesta huonosta vaihtoehdosta parhaaseen, kun parempaa ei ole tarjolla.

Harhareittejä on aina monta, oikeita vain yksi. Usean tuntemattoman tien risteyksessä on helpompaa kääntyä väärään suuntaan kuin löytää arvalla ainoa oikea tie. Moni vaihtoehto tuntuu houkuttelevalta, kaikille teille on omat perusteensa. Eksyminen ilman karttaa on helppoa missä tahansa.

Kuitenkaan meidän ei tarvitse suunnistaa elämän matkaa oman järkemme varassa. Saamme luottaa johdatukseen tässä ja muissakin elämämme asioissa, valinnoissa ja haasteissa. Totuus ei ole aina meidän käsissämme, se on raskasta myöntää ja vaatii nöyrtymistä. Lopulta se kuitenkin vapauttaa.

Totuus vapauttaa meidät huolehtimasta. Se vapauttaa kantamasta aiempien harhapolkujen painolastia yhtään kauempaa kuin on tarpeen. Totuus vapauttaa meidät elämään omina itsenämme, arvokkaina ja oikeanlaisina. Totuus täyttää aukot ja peittää tahrat. Totuus vie perille.

Emilia Kallioniemi

Jäämme kaikki odottamaan, mitä tuleman pitää sote-lain toteutuessa. Sellaista ennustajaa ei Suomessa olekaan, kuka varmasti osaisi ennustaa, mitä on ”soteenkaaren päässä”?

Tämän soteaarteen arvo on vähintään 10 miljardia euroa ja kysymys kuuluukin, miten kakku jaetaan ja mitä tarkoittaa ”valinnanvapaus”? Monet aisantuntijat ovat arvostelleet sote-uudistusta, ja sen tiedetään tulevan kalliiksi veronmaksajille.

Uudistusten voittajaksi on usein mainittu suuret yksityiset terveyspelurit, kuten Mehiläinen, Attendo, Terveystalo- Diacor, Pihlajalinna ja PlusTerveys OY. Nämä isot terveystuottajat yrittävät kaapia kerman päältä ja ovat varautuneet uudistuksiin ostamalla pienempiä toimijoita pois markkinoilta samalla palauttaen asemiaan maakunnissa.

Pahin ongelma tässä kaikessa on näkyvyyden puute. Hallitus on edellyttänyt, että sote-kakulle pääseviltä yrityksiltä edellytetään maakohtaista veroraportointia ja verojen maksamista Suomeen. Viimeisimmässä laki esityksessä tämä on vesitetty.

Hyvinvointiyhteiskuntamme tärkeimpiä elementtejä ovat hoiva ja sen mielekkyyden perusta. Silti emme osaa puhua vanhusten hoidosta, vammaisuudesta, mielenterveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista ilman normeja. Henkistä hyvinvointiamme ohjaavat tehokkuus, priorisointi ja taloudellisuus.

Suljetut ja pimeät alueet muodostavat hyvinvointi-Suomessa suuren sektorin, jonka sisältöön julkisesti harvoin puututaan. Turun vanhuuspsykiatrian osaston pahoinpitelyt, eristykset ja nöyryytykset vuosina 2009-2014 avasivat kuitenkin padon. Oikeustapausten käsittely on vielä kesken, mutta ongelmat kyllä jo tiedostetaan.

Heikommassa asemassa ovat eniten huolenpitoa tarvitsevat. Kuka sote-ratkaisussa kantaa huolen heistä? Kauhulla ajattelen, mitä tapahtuu psykiatrisilla osastoilla ja vanhusten kodeissa, jollei selkeitä kriteereitä määritellä näiden ryhmien hoidosta, kun uudistus toteutetaan vuonna 2019.

Laitokset on suunniteltu minimoimaan huolenpitoon menevät ”resurssit” siten, että hoivan voidaan sanoa jotenkin toimivan. Silti hoivan järjestämisen ongelmat on helppo sulkea mielestä periaatteella: poissa silmistä poissa mielistä. Ihminen kutistetaan näkymättömäksi.

Ihmiset kyllä pidetään laitoksissa elossa säällisen ajan, mutta jätetään heitteille sosiaalisesti ja psyykkisesti. Vanhusten Ihmisarvoa loukataan, koska keskustelua psyykkisestä hyvinvoinnista ja sosiaalisista tarpeista ei ole edes aloitettu. Keskustelu hoivalaitoksista muistuttaa keskustelua tuotantoeläimistä. Puhutaan kyllä hygieniasta, ravitsemuksesta ja vaipoista, mutta ei ihmisen elämän tärkeimmistä arvoista läsnäolon ja turvan tarpeesta. Kotihoitajat ovat uskomattoman kallisarvoisia yksilöitä yhteiskunnasamme!

Juhani Melanen 

Kertomus tuhlaajapojasta on monelle tuttu, mutta silti ajankohtainen. Kertomuksen miehellä on kaksi poikaa. Toinen heistä pyytää ennakkoperintöä ja lähtee isän omaisuudesta osansa saatuaan maailmalle sitä tuhlaamaan. Toinen on isälle kuuliainen, kiltti ja uskollinen unelmapoika. Menetettyään kaiken tuhlaajapoika nöyrtyy ja ilmestyy häpeissään isänsä ovelle. Yllättäen isä riemuitsee poikansa paluusta ja järjestää suuret juhlat, mutta vanhempi veli katselee menoa kateellisena.

Tuhlaajapoikaa ei rangaista, vaan hänet otetaan vastaan iloiten. Hän oli pahasti kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt. Kertomusta lukiessa näyttää kuitenkin siltä, että vanhempi poika on aivan yhtä hukassa kuin veljensäkin. Hän kuvittelee, että isä rakastaa häntä vain hänen ahkeruutensa vuoksi, vaikka tämän rakkaus hänenkin kohdallaan on ehdotonta ja pysyvää, ansioista riippumatonta.

Jumalan oikeusjärjestelmä poikkeaa omastamme. Sen perustana on armo ja rajaton rakkaus, joka ylittää järjen. Siksi kertomuksen isän toiminta tuntuu vanhemmasta veljestä epäreilulta. Jumalan oikeussaleissa kaikuu vapaus, sillä hän on armollinen, rakastava ja anteeksiantava isä. Jokainen on tervetullut takaisin, jokainen on samalla viivalla ja kaikki rikkomukset ovat yhtä painavia.

Elämme armottomassa maailmassa, jossa hallitsevat kiireinen arki, start up -henki ja pyrkimys päästä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman korkealle. Joskus tällaisen arjen keskellä meiltä hukkuu jotain tärkeää. Kun elämme elämäämme kiltisti, kuuliaisesti ja ahkerasti pyrkien hyvään, unohdamme, ettei tässä kaikessa ollutkaan kyse siitä, mihin me yritämme tai kuinka pitkälle pääsemme. Kyse on armosta, joka konkretisoituu vasta peilattuna meidän virheisiimme, epätäydellisyyteemme ja pystymättömyyteemme. Pyrkimys hyvään on tärkeä, mutta se ei määritä meitä ihmisinä. Ilman armoa kukaan meistä ei riittäisi.

Armo riittää, sinunkin kohdallasi.

Emilia Kallioniemi
kesäteologi, Launeen seurakunta

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tämänpäiväinen päätös on monella tavalla merkittävä. Silti pitää muistaa, että valiokunta teki vain normaalia työtään: Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on ollut – kuten aina – tulkita annettua hallituksen esitystä ja tässä tapauksessa erittäin laajaa lakiesitystä suhteessa valtiosääntöoikeuteen. Valiokunta teki omaa työtään, kuten sen pitääkin. Ilman hallitus – oppositio asetelmaa tai ulkopuolista painostusta.

Järjestelmävirhe vaatii korjauksia

Ehdotetun uudistuksen mittaluokka oli poikkeuksellisen suuri. Siksi sen vaikutusarvioissa esitettyihin riskeihin tuli suhtautua poikkeuksellisen vakavasti. Kyse ei ole mistä tahansa palvelutehtävästä vaan sellaisen palveluiden järjestämisestä, joissa on keskeisesti kyse julkiselle vallalle osoitetun viime kädessä oikeuteen elämään kiinnittyvien perusoikeuksien turvaamistehtävän toteuttamisesta. Ehdotettuun lainsäädäntöön sisältyi lyhyesti sanottuna rakenteellinen järjestelmävirhe, joka pitää korjata. Avainkysymykseksi nousi perustuslaillisessa tarkastelussa riittävien sosiaali – ja terveyspalveluiden turvaaminen: Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali – ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Yhtiöittäminen ei sinänsä ole perustuslainvastaista, mutta sen seuraukset ja vaikutukset olisivat sitä olleet.
Alueelliset erot olisivat kasvaneet. Oleellista ei ole vertailu nykytilaan, vaan hallituksen esityksen tosiasialliset vaikutukset. Hallituksen esittämässä mallissa alueelliset erot todennäköisesti tulisivat kasvamaan eikä pienenemään nykymalliin verrattuna.

Yhtiöittämisvelvoite poistuu

Yhtiöitettyyn palvelutuotantoon liittyy merkittäviä riskejä. Valiokunta piti välttämättömänä poistaa sosiaali – terveyspalveluita koskevan yhtiöittämisvelvollisuutta koskevan sääntelyn perusoikeuksien vaarantumiseen liittyvistä syistä. Hallituksen esityksessä jäi epäselväksi miten hallituksen esittämä (43 § HE 47/2017) menettely olisi voinut tosiasiallisesti turvata yhdenvertaiset palvelut. Pitää muistaa, että kuntiin verrattuna maakuntien itsehallinto on seitin ohutta. Rahoitus tulee valtiolta ja verotusoikeus puuttuu.

Suomen olosuhteisiin huonosti sopiva ja yksityiskohdissaan keskeneräinen valinnanvapausmalli olisi voinut heikentää väestöryhmien välistä yhdenvertaisuutta ja vaikeuttaa sosiaali – terveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja sitä kautta myös kustannusten hillitsemistä. Yhtiöittämisvelvollisuuden poistamisesta seuraa merkittäviä muutoksia valinnanvapauslakiesitykseen.

Palveluiden tuotantokiellosta johtuen maakunnilla ei olisi ollut välitöntä henkilöstö – ja muita voimavaroja paikata puuttuvaa palvelutuotantoa markkinapuutetilanteessa. Maakunnat ovat esitetyssä mallissa käytännössä valtion rahoituksen armoilla ja siksi niiden kyky reagoida markkinapuutetilanteeseen on rajallinen. Oma tuotanto pitää siksi sallia maakunnille.

EU-oikeuden tulkinta tarkentui

Yhtiöittämiselle olisi ollut myös vaihtoehtoja. Se oli poliittinen valinta. Asiantuntijakuulemisissa tuli selväksi, että EU ei sitä olisi vaatinut. Julkisyhteisön lakisääteiselle sosiaali – ja terveyspalveluiden tarjoamisvelvollisuudelle tai ns. solidaarisuusperiaateelle ei annettu merkitystä hallituksen esityksessä. Valiokunnan selvityksen mukaan hallituksen esittämä tulkinta EU-oikeuden merkityksestä yhtiöittämisvelvollisuuden perustana valitussa valinnanvapausmallissa ei kuitenkaan ollut välttämättä perusteltu. Hallituksen esityksen mukaisen yhtiöittämismallin toteuttaminen olisi saattanut merkitä kansallisen päätösvallan oleellista kaventumista ja useita oikeusriitoja yksityisten terveyspalvelutuottajien riitauttaessa sellaiset lakimuutokset, jotka heikentäisivät heidän oikeuksia ja taloudellisia intressejä. Hyppy EU:n kilpailuoikeuden soveltamisalaan jäi nyt ottamatta ja hyvä niin. Se on Suomen etu.

Perustuslakivaliokunnan linjaus yhtiöittämisen EU-oikeudellisista perusteista on tulevaisuudelle tärkeä. Valtioneuvoston on jatkossa huolehdittava erityisen tarkasta lakiehdotusten EU-oikeudellisesta arviosta tarvittaessa yhdessä EU:n viranomaisten kanssa.

Miten tästä eteenpäin?

Hallituksen esitys maakuntien perustamisesta ja järjestämisen uudistamiseksi ja sitä täydentävien esitysten muutosten valmistelu voidaan tehdä mietintövaliokunnassa, mutta asian luonteen vuoksi mietintöluonnos on saatettava uudelleen perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.
Hallituksen valinnanvapausesityksen valmistelu osoitetaan valtioneuvoston tehtäväksi ottaen huomioon perustuslain lainsäädäntömenettelyä koskevat säännökset, hyvän lainsäädännön periaatteet ja lainsäädäntökokonaisuuden laajakantoisuuden. Valiokunta voi ottaa kantaa uuden esityksen vaikutuksiin perustuslain vasta sitten kun uusi esitys on eduskunnassa.Sen aikataulu on aikaisintaan ensi syksyllä.

Yhteenvetona voi sanoa, että suomalainen ja eurooppalaisesti varsin poikkeuksellinen yhtiöittämisvimma sai nyt suitset.
Mitä lainsäädännön uuteen valmisteluun tulee niin näiden kahden esitetyn kokonaisuuden (maakuntauudistus ja valinnanvapaus) kohtalonyhteys on meille epäselvä. Pallo tässäkin asiassa on nyt hallituksella.

Ville Skinnari
Kansanedustaja, SDP:n varapuheenjohtaja
Perustuslakivaliokunnan jäsen

Ranskalainen Alain Badiou kuvaa kirjassaan ”Our Wound IS Not Recent” maailmaa, jossa valtioiden tilalla on anarkia ja epätoivo, jotka johtavat maapallon ihmiset äärimmäisiin tekoihin. Tämän uusmaolaisen vasemmistolaisen kirjoittaman pamfletin huomioita ei kannata kuitenkaan jättää pelkäksi viisasteluksi ja yliopistojen kampuspuheiksi, sillä siksi teräviä huomioita siinä esitetään.

Se puhuu juuri tällä hetkellä maailman tärkeimmistä ja suurimmasta asioista: globaalista kapitalismista, fasismista, islamismista ja terroristista. Teos on vahva science fiction-visio kapitalismin viimeisistä vaiheista, joka ei tavallisten tieteistarinoiden mukaan tapahdu tulevaisuudessa, vaan tänään ja huomenna. Suomeksi teos voidaan suomentaa muotoon ”Haavamme ei ole tuore”.

Badioun mukaan suunnilleen puolet maapallomme asukkaista elää täydellisen globaalin kapitalismin ulkopuolella. Muutama miljardi ihmistä ei ole työvoimaa eikä kulutusvoimaa: he eivät ole mitään. Globaali kapitalismi vaatii koko ajan kasvua ja uusia markkinoita ja ennen muuta se elää pääoman käyttämästä työvoimasta ja tuotteiden kulutuksesta. Tästä näkökulmasta puolet maailman ihmisistä elää joutavaa elämää joutomailla. He eivät muodosta mitään todellista uhkaa sille muutamalle prosentille, joka omistaa suurimman osan ihmiskunnan varallisuudesta.

Sen sijaan itsestään ylpeä keskiluokka näkee uhan ja elää hälytystilassa: vaara tulee jostakin idästä ja etelästä, ja se uhkaa läntisiä arvojamme. Se tulee kapitalismin palvelukseen asettuneen demokratian ja markkinoiden ulkopuolelta; noilta joutomailta; ja se vaanii meitä radikaalin islamin ja terrorismin muodossa! Badioun mukaan islam ei ole syy, vaan seuraus. Se on motiiviperusta traumoille, jotka lähtevät globaalin kapitalismin toimien seurauksista. En suoraan allekirjoita Badioun mielipiteitä, mutta arvostan sen teesiä. On täysin totta, että kapitalismi ja liberaali markkinatalous etenee halvan työvoiman, lisääntyvän diigitalisaation ja robotiikan ehdoilla ja pyyhkii keskiluokan syrjään päätöksenteoista.

Badioun mukaan kapitalismin päämääränä on valtioiden purkaminen ja niistä vapaiden anarkististen alueiden luominen. Hän antaa tälle globaalin anarkian tilalle nimen ”zoning”. Anarkian alueilla kauppaa ei käydä valtioiden, vaan aseistettujen jengien ja armeijoiden kanssa. Keskiluokan maailmankuvaa hallitsevat torjunta, vieraan pelko ja rasismi. Kapitalismi nostaa pintaan populistisia ja rasistisia liikkeitä. Se ei niinkään halua kurittaa omistavaa luokkaa, vaan heiluttaa kirvestä kaikkea muutosta vastaan.

Nouseeko fasismi taas keskiluokasta? Ihmiset ajatuksineen ovat tärkeitä tämän maailman tuotteita. Ymmärtääkö keskiluokka roolinsa? Ongelmat ovat olemassa ja ne ovat syvästi yhteiskunnallisia ja taloudellisia eivätkä ideologisia. Onko väkivalta ainoa vaihtoehto niille, joilla ei ole mitään menetettävää? Suomi ei ole mikään paratiisimainen lintukoto. Meillä on omat persumme ja Sisumme!

Juhani Melanen

Mitä hullua? Juhannus: Suomen lipun päivä, kesä kauneimmillaan, valo, vihreys, auringon lämpö.
Tästähän on pitkä matka jouluun; vielä – tai enää – 6 kk.

Valoisan kesän yötön yö. Sen pari, kuin kolikon toinen puoli, on pimeän talven valoton päivä jouluna. Kumma kyllä, molemmat valon juhlia! Voittamaton valo, Jeesus. Jumalan armon auringon valo. Kirkkovuodessa ja kristityn elämässä kaikki liittyy Jeesukseen Kristukseen ja saa merkityksensä Jeesuksesta. Juhannuskin.

Johannes Kastajan syntymä – koko Johannes – olisi jo unhoon jäänyt, ellei sanoma Kristuksesta olisi niin tärkeä. Johannes Kastaja oli edelläkävijä, jonkin lainen taivaan lähettämä airut, jonka tehtävä oli avata tietä tärkeälle henkilölle. Jeesukselle.

Tiedämme Johanneksesta hyvin vähän. Raamattu kertoo hänestä niukasti, muut lähteet vielä vähemmän. Mutta tärkeää ei ole Johanneksen henkilö, vaan se mitä hän julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt 3:2)
Ilman Jeesusta meillä ei ole taivasten valtakuntaa.

Tapio Mattila
vs. kappalainen Launeen seurakunnassa

Tätä juhannusta olen odottanut. En ole koko kevään tai alkukesän aikana ehtinyt edes käymään kesäpaikassamme Padasjoen Virmailassa. Lapsetkin odottavat koko perheen juhannusta. Työ meillä kuitenkin jatkuu eduskunnassa vielä seuraavalla viikolla. Juhannustaikoja en osaa, mutta tyttäreni on toivonut sellaista. Yksi on varmaan, että isä olisi vähän enemmän kotona ja perheen kanssa.

Koko kevään jo kuukausia eduskunnan käsittelyssä ollut maakunta – ja SOTE uudistus on työllistänyt paljon. Ensi viikolla on tavoite saada lausunto ulos meiltä perustuslakivaliokunnasta. Muitakin suuria lakikokonaisuuksia on menossa. Ammatillista koulutusta uudistetaan suurella kädellä ja se on jäänyt julkisuudessa liian vähälle huomiolle. Uudistusta tarvitaan, mutta aiemmin toteutetut massiiviset leikkaukset uhkaavat vesittää tarpeellisen uudistuksen tavoitteet. Opiskelijoiden oikeus laadukkaaseen lähiopetukseen, opettajien oikeus opettaa ja työelämän tarpeet ovat unohtuneet.

Suomen oppilaitoksista vähennetään noin 2000 opettajaa, joka tarkoittaa sitä, että oppilaitoksessa tulee olemaan vähemmän ammattilaisia, joiden puoleen nuori voi kääntyä. Näyttää siltä, että hallitus uskoo sokeasti, että kaikki 16-18-vuotiaat ammatillisessa koulutuksessa olevat nuoret ovat itseohjautuvia ja hyvin pärjääviä. Totuus on kuitenkin se, että monet nuoret kaipaavat tukea ja turvaa vielä toisen asteen koulutuksessa. Vastuu nuorten tulevaisuudesta siirretään nuorille itselleen ja työpaikoille.

Työelämälähtöisyys on ammatillisen koulutuksen keskeinen tavoite. Uudistuksen laajenevan työssäoppimisen aikaansaamiseksi olisi pitänyt toteuttaa uudistus, jossa myös työpaikat ovat keskeisesti mukana. Erityisesti työpaikkaohjaajien koulutukseen ja työpaikkojen taloudellisiin resursseihin pitäisi panostaa. Nyt vaarana on, että opiskelija jää työpaikalla ilman tarvittavaa ohjausta ja laadukasta arviointia.

Suurin osa ammatillisen koulutuksen oppilaista menee pieniin- ja keskisuuriin yrityksiin työssäoppimiseen. Näillä työpaikoilla ei useinkaan ole resursseja tai mahdollisuuksia ottaa ylleen nuorten kasvatustehtäviä. Tämä näyttää kuitenkin olevan hallituksen tarkoitus. Miten vastuun siirtäminen nuorille ja kiireiselle työelämälle tulee vaikuttamaan nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin?

Suurena yhteiskunnallisena kysymyksenä on jatkossakin, miten kaikki perusasteen päättävät nuoret saataisiin jatkamaan toisen asteen koulutukseen perusasteen jälkeen. Tämä kysymys ei ole ratkaistavissa pelkästään ammatillisen koulutuksen kysymyksenä, vaan vaatii toimenpiteitä niin perusopetukselta kuin nivelvaiheen ohjaukseltakin. Ammatillisen koulutuksen valmistavan koulutuksen, kymppiluokkien sekä Ohjaamopalveluiden välisen yhteyden tiivistäminen on hyvä asia. Parhaimmillaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja yksilöllisempien opintopolkujen mahdollistaminen voi auttaa niitä nuoria, joille koulumainen opiskelu sopii huonosti, pääsemään toisen asteen koulutuksen piiriin ja ehkäistä syrjäytymistä ja koulupudokkuutta. Kuitenkin yhdistettynä poikkeuksellisen mittaviin leikkauksiin on vaarana, että reformi päinvastoin johtaa keskeytysten ja vailla toisen asteen tutkintoa jäävien nuorten määrän kasvuun.

Tämä lainsäädäntötyö on työtä siinä missä muutkin työt. Oppositiosta pitää toivoa, että meitäkin kuunneltaisiin. Usein se jää vain toiveeksi. Siihen ei taikatemput auta.

Kaikesta huolimatta hyvää, rauhallista ja turvallista juhannusta kaikille!

Ville Skinnari