Kiekkokausi on ovella. Menkää tiistaina toteamaan omin silmin Pelicansin vire.

Pessimisti sanoo, että Espoo voittaa 3-1 Iikka Kangasniemen tehoin 1+1.
Optimistina veikkaan Pelsun komeaa 4-0 -voittoa ja koko kauden lentoa.

Pelsu on arvoitus. Valmentaja on arvoitus. Pasi vasta arvoitus onkin. Puolustajat pärjäävät, jolleivät loukkaannu. Hyökkäys on täynnä lupauksia. Carlsonista kukaan ei kerro mitään.

Trio Hirvonen-Väänänen-Lind on asennetta täynnä. Ketkä hyökkääjistä nousevat, kas siinä kysymys. Joonas Paqvalin voisi kivuta tähtiin ja/tai Kettusen poika. Elias Teutari, hyvä, hyvä. Lieneekö rahaa enää ketään hankkia? Bottas pliis.

Jos ei ylivoima ala heti toimia, ehdotan, että Jesse Saarinen palkataan erikoistilannevalmentajaksi. Nuorella nelikymppisellä, karaokekin sujuu, taatusti ideaa piisaa. Ja Tyrsky äkkiä takas! Kekekin viihtyisi vielä paremmin.

Kaksi toivetta liigaan. Vauhdikas Pelsu pudotuspeleihin eikä tähtisikermä Tapparan tarvitse ruottalaisvalmentajineen olla mestari.

Oho. Ajattelin Lahteen matkustaa. Ja katsoa samalla kertaa livenä Pelicansin ja FC Lahden. Ei onnistu. Syyskuun 27. päivä Pelsu pelaa klo 16 Raipaa vastaan ja samana päivänä samaan aikaan hiihtostadionilla FCL-PK-35. Ihmettelen.

Näinkö käy? Muutama runkosarjasijoitus. 1. Tappara, 2. Ilves, 3. Kärpät, 4. KalPa, 5. Lukko, 6. HPK ( koska siellä Jesse ja pikku-Uma)…12. Pelicans, 13. SaiPa, 14. Ässät, 15. Sport ja 16. Jukurit.

Värikästä kiekkokautta. Ollaan armollisia.

Raine Järvinen

SDP:n eduskuntaryhmä kokoontui surullisissa tunnelmissa tällä viikolla perinteiseen kesäkokoukseen Lappeenrannassa. Eemeli Peltosen poismeno oli luonnollisesti kaikkien mielessä. Tästä huolimatta katseet piti kääntää eteenpäin ja Suomen todellisiin ongelmiin. Omassa puheenvuorossani korostin perusasioihin keskittymiseen merkitystä. Niin karmea on nyt Suomen työllisyystilanne ja talouden kurimukseen liittyvät arjen ongelmat. Eikä parempaa ole luvassa, vaikka pääministeri virkansa puolesta sitä jatkuvasti mediassa lausuu. Päinvastoin. Esimerkiksi valtiovarainministeri Riikka Purran esittämät massiiviset leikkaukset suomalaisilta järjestöiltä veisivät pohjan koko yhteiskunnan turvaverkolta. Miten lasten ja nuorten tai vanhusten jokapäiväisille palveluille kävisi? Miten esimerkiksi Mieli ry:n mielenterveystyön?

Vähemmälle huomiolle on jäänyt liikunnan ja urheilun rooli, mistä Lahdessa olemme saaneet kokea kovia mm. maauimalan lakkauttamisella ja nyt Karpalon mäkien sulkemisella. Kesän jälkeen saimme kuulla Orpon hallituksen viimeisistä leikkauslistoista. Nyt miljardien keskellä pieni, mutta sitäkin tärkeämpi urheilun tukimuoto eli liikuntapaikkarakentamisen tuki joutuu Petterin ja Riikan leikkuriin. Kyse ei ole vain rahasta, vaan siitä, että valtion tukiraha on kannustanut kaupunkeja ja kuntia investoimaan ihmisten hyvinvointiin ja liikkumiseen.

Yle uutisoi keskiviikkona muiden pohjoismaiden lasten liikkuvuudesta ja lihavuudesta. Suomessa lähes joka viides teinityttö ja miltei joka kolmannes teinipoika on ylipainoinen. Ruotsissa joka kymmenes teini-ikäinen tyttö ja vähän useampi kuin joka kymmenes teini-ikäinen poika on ylipainoinen. Ylen uutisen mukaan Ruotsissa on kaiken kaikkiaan vähemmän ylipainoisia suhteessa väkimäärään nyt kuin Suomessa oli 10 vuotta sitten. Myös muissa Pohjoismaissa on suhteellisesti vähemmän ylipainoisia kuin Suomessa. Ruotsissakin on ongelmia – se on selvää – mutta yhteiskunnan ”työkalupakki” on paljon laajempi kuin Suomessa, kuten kansalliset suositukset, joilla pyritään vähentämään lisäämään liikkumista, vähentää istumista, syömään terveellisesti ja välttämään epäterveellistä ruokavaliota. Ylen haastattelema asiantuntija painottaa Ruotsissa varhaista puuttumista ylipaino-ongelmaan. Uusimpana kannustuksena Ruotsi lanseeraa syksyllä vapaa-ajan kortin, jolla nuoret saavat harrastukseen taloudellista tukea. Tilastot voivat aina valehdella, mutta jotain muissa Pohjoismaissa tehdään paremmin. Tanskassa kouluissa kansalliset suositukset kehottavat järjestämään ohjattua liikuntaa vähintään 45 minuuttia päivässä liikuntatuntien lisäksi. Päiväkodeissa on monissa sokerikielto eli vain terveellisiä herkkuja saa syödä ai tuoda.

Viime keväänä kysyin, että eikä hallituksen olisi kannattanut käyttää rikkaiden veronkevennyksen miljardi esimerkiksi suomalaisen liikunnan – ja hyvinvoinnin tai kulttuurin rakentamiseen. Samalla olisi luotu tuhansia työpaikkoja rakennusalalle.

Osaamista ja työkaluja meillä on Suomessa, jos vain olisi tahtoa. Nyt arvovalinnat ja koko kotimainen keskustelu kertoo jostain ihan muusta. Liikunnan ja urheilun olosuhteiden ja tekemisen alasajo on poliittinen valinta. Uutiskynnystä se ei jostain syystä ylitä. Huonokuntoiset suomalaiset eivät jaksa tätä maata uudelleen rakentaa – saati sitten puolustaa.

Ville Skinnari

Olen huomannut Tammelan torin parlamentissa pientä ärsyyntymistä, kun muka vedän varsinkin urheilussa aina esiin lahtelaiset. En kiellä ja myönnän, että nykyisin vaatii mielikuvitusta väittää lahtelaisten paremmuutta. Ei ole enää edes mäkihyppyä. Fazerilla saan hiljaisuutta.

Olin katsomassa Ilves-Inter. Kotijoukkue voitti ja nousi mestariehdokkaaksi numero yksi. Käy minulle kunhan ei HJK voita. Interin topparipari oli niin epävarma, että lieneekö turkulaisista mitaleille varsinkin kun taitavat tummat pojat näyttivät olevan mielialapelaajia.

Pelin tasoa kehuttiin.Minä en tuntenut sisäistä kiimaa. Niin kauan kuin puolustajat syöttävät enemmän maalivahdille kuin eteenpäin omille, en hurraa. Ymmärrän Eurokenttien lukemia 6-0, 4-0 ja jopa HJK:n putoamisen kääpiölle.

Ennen ottelua Ilves muisti sankareitaan ja nimesi kunniagalleriaansa mm. Harri Hollin. Monipuolinen mies on seuralegenda myös Reippaassa, jossa torjui vuosina 1973-1978 neljä cupmestaruutta. Hopa teki pääsarjassa kaksi maalia. Itse väittää, että kolme. Mutta keitä vastaan ja keiden riveissä? Siinä pulmaa torille Manelle ja pubiin Jullelle.

Interin Jasse Tuominen pääsi irti puoli tuntia ennen loppua ja hän toi heti virtaa hyökkäyksiin. Maalinteko jäi viittä vaille. Tuomisesta on tullut vaihtomies, mutta viime hetkien maalit Reippaan Kusti Sandbergin tyyliin odottavat vielä. No, Kusti oli ja on erikoistapaus.

Jasse on Reippaan kasvatti. Hän iski aikanaan FC Lahdelle 10 maalia.Sitä vaan, että olisi aika saada Jasse kotiin, jossa mahtuisi ensi kauden liigamiehistön avaukseen.

Apulanta ja Lahden sinfoniaorkesteri soittivat upeasti Ratinassa pelin jälkeen. Sipe on Reippaan ja Pelsun mies. Jopa tamperelaiset kehuivat esitystä. Ja minulle lyömäase!

Tasapuolisuuden nimessä on mainittava Kuusysi. Sen ikämiehet pelasivat kaksi päivää Tampereella. Noutaja tuli puolivälierässä. Maalintekoon pystyivät mm. Mikko Virtanen ja tietysti Lasse Peltonen, Joukkuekuva katosi, vaikka komeita uroita kaikki!

Upeaa aurinkoista syyskuuta.Toivoo

Raine Järvinen

Puolisoni halusi ostaa itselleen urheilukellon, tuolloisen laittaan, jota monet ihan tavalliset kuntoilijat nykyään käyttävät seuratakseen urheilusuoritusten tehoa ja kehon palautumista. Pelkästään sopivan kellon valinta osoittautui varsin mutkikkaaksi ja suurta asiantuntijuutta vaativaksi prosessiksi. Piti valita ja tietää, mitä kaikkia toimintoja kellosta halusi saada. Vaihtoehtoja oli karttasovelluksesta puhelintoimintoihin ja erilaisia urheilulajien määrästä suoritusanalyyseihin.

Lopulta sopivalta tuntuva kello löytyi ja sellainen ostettiin. Vaikka itselläni ei urheilukelloa olekaan, on ollut kiinnostavaa seurata kellon tuottamaa analyysiä tehdyistä urheilusuorituksista, palautumisesta sekä unesta ja unen laadusta. Nykyään kun erityisesti uni ja sen määrä sekä laatu toistuvat usein puhuttaessa hyvinvoinnista, painonhallinnasta ja sairauksien ehkäisystä. Kello osaa kertoa onko uni ollut tarpeeksi laadukasta ja palauttavaa, kuinka monta tuntia on nukkunut ja kuinka suuri osa unesta on ollut syvää unta ja kevyempää REM-unta tai kuinka monta unisykliä on ehtinyt nukkua.

Tietojen seuranta on hyvin kiehtovaa ja todennäköisesti ohjaa tekemään parempia valintoja erityisesti liikunnan ja nukkumisen suhteen. Olen kuitenkin miettinyt, tarvitsemmeko todella kaikkea tätä tietoa itsestä kaiken aikaa.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on itsensä tutkiminen. Kristillisessä perinteessä on ollut tapana puhua itsensä tutkimisesta, kun tarkoitetaan omien valintojen ja elämänarvojen puntarointia. Arvelen että vaikka määrällisesti tutkimme ja tarkkailemme itseämme hyvin paljon enemmän kuin aiemmat sukupolvet ovat tehneet, olemme lopulta kauempana siitä, mihin kristillisellä itsensä tutkimisella on tähdätty. Ehkäpä tarvittaisiin jonkinlainen kello mittaamaan myös sitä, miten täytämme kristillisen elämän peruspilareita.

Hanna Rikkanen
pappi Launeen srk

Anteeksi suo. Siinä upean uransa lopettaneen Katri-Helenan yksi laulu, joka hätyyttelee omaa TOP-kolmostani. Siihen nousivat harkinnan jälkeen Anna mulle tähtitaivas, Syysunelma ja Joulumaa.

Anteeksi pyydän minäkin. Mieltäni on painanut kuinka rumasti viime kerralla soimasin palloliittolaisia pölkkypäiksi. En tee toiste enkä enää kutsu Palloliittoa Pöllöliitoksi.

Suoraselkäisesti pyyteli anteeksi myös HJK-Ilves -pelin erotuomari, joka liian hätäisesti heilutti punakorttia.

Tamperelaiset vaativat uusintaottelua ja tuomarille melkein vankilatuomiota. No, tekevälle sattuu. Annan anteeksi.

Kyselin tapahtuneesta lahtelaislähtöiseltä ex-huipputuomari Kai Natrilta, 169 pääsarjan peliä ja 48 kansainvälistä peliä viheltäneeltä.

Näin Kaitsu (mm):
– Tuomari oli liian lähellä tilannetta. Näkökulma hämärtyi, todellinen kuva vääristyi aivoissa ja se johti väärään tuomioon. Alitajunnasta nousi ajatus pelaajien suojelusta, näin uskon.

– Tuomari uskoi nähneensä raa’an taklauksen ja jatkoi tämän näkemyksen mukaisesti oikeutta aivan oikein. Tapahtui kuitenkin virhe, ihmisiä kun olemme. Tuomarin rankaisemiseen en näe mitään tarvetta.

Vetelin pelikielto peruttiin ja hän veteli jo maalinkin Oulussa.

Kesästä sen verran, etten voi olla mainitsematta Kangasalan Voiton riveissä saavuttamaani SM-kultaa. Se tuli puhtaalla pelillä ja olisi tullut, vaikka arat lahtelaiset olisivat uskaltautuneet mukaan.

Kyse oli kävelyjalkapallosta. Joukkueelle Primus motorina hääräsi Upon, Elevenin ja Karsan kasvatti Heikki Hopo Heinonen. Oma tilastoni näytti 0+3. Kolmonen ei ole maalisyöttöjeni määrä vaan ylipäätään syöttöjeni määrä sinne tai tänne.

Raine Järvinen

Uskon ja Raamatun kieli on usein vaikeaa. Mutta onneksi uskon asioita voi kuvata vertauskuvilla. Jeesuskin puhui tosi monista asioista vertauksin. Hän sanoi: ”Minä olen niin kuin hyvä paimen, kuin maailman valo, minä olen elämän leipä.” Arjen asiat voivat kertoa meille Jumalasta.
Tulevan sunnuntain Vanhan testamentin kohta on yksi tällainen paljon puhuva vertaus. Jumala kehotti profeetta Jeremiaa menemään savenvalajan työpajaan ja katselemaan, mitä savenvalaja tekee. (Jer. 18:1–10). ”Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.”

Me olemme kuin savea Luojan käsissä. Hän muovaa, korjaa ja luo kokonaan uuttakin. Jumala tahtoo, että meillä olisi hyvä, syvä, turvallinen ja sisällökäs elämä Jeesuksen lähellä. Hän tahtoo, että rakastaisimme Jumalaa ja lähimmäisiämme. Tätä tarkoitusta varten hän kasvattaa ja muovailee meitä koko elämän ajan – ei siis vain lapsuudessa.

Jumalan silmissä mikään ei koskaan mene lopullisesti pilalle. Hän voi korjata sellaisetkin sotkut ja säröt, joiden edessä ihmiset menettävät toivonsa.

Mielessäni soi vanha Saviruukku-laulu: ”… Anna savelle uusi muoto. Tee minusta uusi ruukku. Niin rakkautesi nyt näytät, taas murtunutta käytät. Tahdon kertoa särkyneille, ei siruja heitetä pois. Kallista halpa savikin Mestarin kädessä ois.” (san. Liisa Pajunen, säv. Jukka Salminen).

Riitta Särkiö

Eduskuntaryhmämme kohtasi tällä viikolla valtavan surun, kun kuulimme ystävämme ja kollegamme Eemeli Peltosen poismenosta. Eemeli oli nuoresta iästään huolimatta kokenut politiikan osaaja ja äärimmäisen viisas, aina ystävällinen ja luotettava mies. Hän oli siinä poikkeuksellinen, että malttoi rakentaa ja monipuolistaa osaamistaan avustajana ennen lähtöä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Istuin eduskuntaryhmän kokouksissa joka torstai häntä lähes vastapäätä. Hänen kasvoillaan oli aina iloinen ilme, mutta samalla ne kertoivat sen, että hän todella kuunteli ja ajatteli.

Hän ei ollut politiikan mutapainimanageri -osastoa, vaan puhtaasti asiakeskeinen, mikä on nykyisin suhteellisen harvinaista. Tällaista tragediaa on vaikea käsittää, saati ymmärtää. Yli puoluerajojen suuresti arvostettu mies on poissa, aivan liian varhain. Eemeli toimi eduskuntaryhmässämme avustajana ennen nousemistaan kansanedustajaksi 2023 eduskuntavaaleissa. Haluan osoittaa Eemelin läheisille ja perheelle syvimmät osanotot.

Washingtonissa ovi oli tällä viikolla auki eurooppalaisille päämiehille. Alaskassa presidenttien Trump ja Putin tapaamisessa oli yksi erikoispiirre, mistä Suomessa puhuttiin vähän, jos ollenkaan. Venäjän delegaatioon oli valittu mukaan talouden ja investointien raskasta sarjaa. Se kertoi ehkä siitä, että Venäjä halusi nostaa esille talouden, energian ja raaka-aineiden suuret kysymykset. Eli sitä mitä myös Trump haluaa. Diilejä, joilla on geotaloudellista merkitystä pitkällä aikavälillä. Miten öljy – ja kaasuvarojen kanssa toimitaan? Miten mineraalit? Kaasuputket? Omistuksilla on todella merkitystä’ ja ne vaikuttavat suoraan myös turvallisuuteen. Tässä yhtälössä Euroopasta on tulossa maksumies ja se on vanhalle maanosalle kova paikka.
Onko kyseessä alku todelliselle rauhanprosessille? Haluaako Venäjä sitä todella?

Pienelle Suomelle on tärkeää olla mukana tärkeissä pöydissä, etenkin EU:n ja Euroopan pitäisi ja pitää olla mukana. Mutta reaalipolitiikkaa on myös se, että ratkaisut tehdään suurvaltojen kesken. Silti jotain on muuttunut. Keskusteluja käydään ja dialogi on ainut vaihtoehto löytää ratkaisuja ja tulla kuulluksi.

Ukrainan kannalta vain yksi päämäärä on kestävä: itsenäisyyden, suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden säilyminen.

Ville Skinnari

Nyt puhun uimataidosta tai paremminkin uimataidottomuudesta. Upea kesä, lämpimät vedet. Piti tulla kauniita muistoja. Liian monelle tuli suru, hautajaiset ja kyyneleet.

Jotain pitää tapahtua. Lapset on saatava oppimaan uimaan. Mutta miten? Siinä vasta kysymys. Myös liikennekasvatus kaipaa remonttia.

Uimakouluja lisää ja paljon ja halvalla. Kesäisin rannoille uimaopettajia päivystämään. Kun kerran uimaan oppii, niin se kantaa läpi elämän. Ja vaikka vesikävely on suosittua, tekee välillä hyvää uida. Monipuolisuus kannattaa.

Joku ehdotti, että peruskoulun opet laitetaan pitkillä kesälomillaan uimaopettajaksi. Tyhmä idea, ei kajota opettajien lomiin. Kohta ei muutenkaan saada tarpeeksi päteviä kynttilöitä, vrt. Itä-Helsinki.

Suurin vastuu on tietysti vanhemmilla. He tietävät lastensa kyvyt. Jos kykyä ei ole, ei lasta pidä vedessä päästää hetkeksikään silmistään.

Pieni askel olisi se myös, että kuivalla maalla vaikkapa alkuveryttelyssä tehdään pienestä pitäen uintiliikkeitä. Sama seniorijumppiin.

Lohjalla asiaa ratkotaan osaltaan kokeilulla, että uimahallissa voi saunoa ja peseytyä uima-asu päällä. Nuorille on alastomuus este. Mikäs siinä, jos vesi säilyy puhtaana. Esimerkiksi Tampere seuraa kokeilua kieli pitkänä.

Lasten ja nuorten hukkumisten lisäksi on ollut paljon vesionnettomuuksia. Kalja, viina, vauhti ja vesi ovat huono yhdistelmä. Kiekkokaksikko Kontiola-Lucenius pärjää näköjään paremmin jäällä kuin vedessä. Onneksi ei tullut vainajia.

Jotain tarttis tehdä myös Palloliiton päättäjille. Kysyn vaan kuka puupää on tehnyt Ykkösliigan syksyn peliohjelman? Yhdeksän ottelun jakso sisältää kaksi kahden viikon taukoa. Toisen kahden viikon tauon jälkeen on yksi peli…

Veikkaan, ettei tätä ohjelmaa ole kukaan puupää tehnyt vaan työryhmä. Ei edes tekoäly moiseen pysty.

Raine Järvinen

Ihmisestä on sanottu, että hän Jumalan tai luomakunnan taloudenhoitaja. Tämä kuva on hyvä ja osuva monestakin syystä. Ensiksi ihminen laitettiin jo luomisessa ja paratiisissa viljelemään ja varjelemaan. Tähän tehtävään kuului lupa käyttää luomakunnan antimia.  Viljelyä on monenlaista, kasvatamme viljaa ja kasveja, eläimiä. Me viljelemme myös kulttuuria, taiteita, musiikkia ja kirjallisuutta. Se kaikki tulisi tapahtua yhteiseksi hyväksi ja hyödyksi niin, että myös heikoimmista pidetään huolta.

Tähän ihmiselle annettuun tehtävään kuului ja kuulu myös varjelu. Samalla kun meille annettiin lupa käyttää luonnon antimia ja luonnon varoja, annettiin tehtävä pitää niistä huolta. Ihminen on kuitenkin ahneudessaan tuhonnut luontoa ja kuluttanut luonnonvaroja yli niiden kantokyvyn. Siksi tarvitaan muistutusta, että lupaan käyttää sisältyy vastuu. Tänäkin päivänä ravintoa riittäisi tässä maailmassa kaikille, mutta nämä lahjat eivät jakaudu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Kirkon profeetallisen äänen tulisi muistuttaa kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kirkon ilmasto-ohjelman nimessä onkin kolme tärkeää sanaa: kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus.

Kuva ihmisestä taloudenhoitajana on siinäkin mielessä onnistunut, että taloudenhoitaja hoitaa toisen omaisuutta. Ihminen mielellään omii itselleen asioita, tavaraa. Mutta viimekädessä luomakunta ja kaikki on Jumalan. Myös me kuulumme hänelle. Kun tämän muistamme ja ymmärrämme, osaamme oikein suhtautua itseemme, toisiimme ja koko luomakuntaan.

Heikki Pelkonen,
kirkkoherra

Tällä viikolla saimme valtiovaraisministeri Riikka Purran budjettiesityksen. Yllätyksellistä siinä on se, että sitä ei ole tehty yhteisesti kaikkien hallituspuolueiden kanssa. Siitä tuli perussuomalainen kesäteatteri. Kaikki on PS:n taattua tavaraa. Leikataan maahanmuutosta ja kehitysavusta, mutta samalla koulutuksesta ja järjestöiltä viedään viimeisetkin siivet.

Orpon ja Purran hallitus nousi valtaan ja voitti vaalit lupaamalla leikata. Tosin 9 miljardista saatiin kasaan alle 3 miljardia ja Suomen velkaantuminen on suurempaa kuin aiemmin. Mutta Suomen kansa ja enemmistö äänestäjistä saa nyt sitä mitä halusi ja koko rahalla. Silti asioita pitää katsoa aina pidemmälle ja syvemmälle. Miten Suomi tai EU, jossa syntyvyys sakkaa, väkiluku laskee, osaaminen rapistuu ja investoinnit laahaavat voisi menestyä? Fazer ja Lahti tästä iloinen poikkeus tietysti.

Halusin avata keskustelun tulevasta hallitusohjelmasta ESS:n vieraskynässä viime sunnuntaita. Se kannatti, koska sain monta hyvää viestiä ja ajatusta takaisin, miten Suomea pitäisi korjata. Mutta vaikeaa on käydä Suomessa enää keskustelua suuremmista ”systeemitason” muutoksista.
Muistatteko vielä Risto Murron työryhmän ja 54 esitystä Suomen kasvulle? Et varmaan, koska siitä ei jäänyt käteen kuin 2 prosentin yhteisöveron alennus millä nyt ei ole suurta merkitystä. Jäätiin jälleen kerran sen kuuluisan pilkun väärälle puolelle.

Pakolaiskiintiöstä leikkaaminen tai sen poistaminen kertoo sen miten vähän Perussuomalaiset ymmärtävät maahanmuuton tai pakolaisuuden suunnitelmallisuuden merkityksestä. Ja Kokoomus on sivussa hiljaa. Miksi lahtelainen maahanmuuttajayrittäjä, joka työllistää 10 ihmistä pakotetaan palaamaan kotimaahansa? Siksi, että hän on kotoisin Irakista. Se tekee hänestä ”huonomman” ihmisen. Miksi Lahteen ei saada enää ulkomaalaispelaajia koripallossa tai se on tehty niin vaikeaksi, että ei kannata edes yrittää? Tätä on Suomi vuonna 2025.

Suurin muutos politiikassa on se, että politiikassa ei enää puhuta sisällöistä eli politiikan ytimestä. On vain identiteettipolitiikkaa omalle kohderyhmälle. Tämä kaikki on helppo ymmärtää. Suuremmat muutokset ovat vaikeita ja ne eivät myy mediassa tai kiinnosta somessa. On kiva ottaa somekuvia ja kertoa ketä on tavannut ja missä, mutta mitä sitten?

Tästä esimerkkinä tämän kesän poliittiset avaukset. Vielä 10 vuotta sitten kesälläkin käytiin vilkasta keskustelua yhteiskunnan ongelmien ratkaisuista. Nyt ei näin ole. Sama koskee kunnallispolitiikkaa. Onko kukaan Lahdessa edes esittänyt miten saisimme työllisyyden kuntoon ja sitä kautta Lahden talouden?

Viime valtuustokauden suurin ajatus oli myydä Lahti Energia. Alussa meitä oli pieni joukko sitä vastustamassa, mutta onneksi järki voitti. Toinen oli perusterveydenhuollon myynti Mehiläiselle, mikä sitten myös toteutui. Siinäkin jäin vähemmistöön ja omatkin pettivät. Kysymys on meidän tärkeimpien palveluiden ja yhteiskunnan toimivuuden ytimestä. Vai tiedättekö parempaa sijoituskohdetta kuin kunnallinen energiayhtiö? Tai varmempaa sijoitusta kuin perusterveydenhuolto? Yhteistä molemmille on, että niitä pitää myös omistajan kehittää ja siksi moni varmaan koki sen haastavaksi tehtäväksi. Halutaan hakea monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ja helppoja sekä lyhyen aikavälin ratkaisuja.

Tässä on nyt ehkä se suurin ero menestyneen Suomen tekemiseen. Meiltä puuttuu maltti ja näkemys tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia ja sitoumuksia. Kunnat ja valtio elävät kvartaalitaloutta, kun samaan aikaan muu maailma, EU:n ulkopuolella erityisesti Kiina pelaa maltilla pitkää peliä.

Ville Skinnari