Meidän ikioma ” Kallemme” on heitetty historian romukoppaan jo niin monta kertaa, että luulisi jo, että hänet on kerta kaikkiaan kuopattu. Piste! Mutta mitä kummaa? Monet yliopistoihmiset ovat taas alkaneet etsiä ”Pääomaansa” nykyisessä talouskriisissä uudelleen. Lehman Brothersin konkurssi ja finanssikriisi riisui maailman poliitikot, pankkiirit ja taloustieteilijät alastomiksi ja jätti heidät seisomaan housut kintuissa hokemaan liberaalia mantraansa kuin debiili aivokääpiö hiekkalaatikossa.

Taloustieteilijöiden keskuudessa on taas kaivettu esiin veli Karl. Puheenvuoroja on käytetty runsaasti ja hänen ajankohtaisuutensa nousee taas kuin haju lantakasasta. Marxin termejä itsetuho- termiä myöten pohditaan nyt ihan vakavasti. Olen aina ihaillut poikkeavia ajattelijoita. Yksi harvoista talouskriisin ennakoijista, Dr Doomiksi, kutsuttu Nouriel Roubini on suosikkini. Hän kaivoi naftaliinista veli ”Kallen” ja latasi kritiikkinsä
taas aitoa meininkiä. Seuraava on suora siteeraus hänen ajatuksistaan. Hänen mielestään kriisin jälkeiset elvytystoimet ja leikkaukset , joita on perusteltu välttämättöminä saavat keppiä isän kädestä.

”Kapitalismi voi ajautua itsetuhon tilaan, koska tulonsiirtoja työvoimalta pääomallle ei voida jatkaa
ilman ajautumista ylituotantoon ja riittämättömään kokonaiskysyntään.”
Juuri näin on käynyt. Uskomme markkinoihin, mutta ne eivät toimi” Roubini totesi Wall Street Journalin haastattelussa viime elokuussa siis puoli vuotta sitten. Voiko kukaan ajatteleva ihminen tehdä muuta?

Me olemme yksinkertaisesti tilanteessa, jossa koko pankkijärjestelmämme ja omistajien pelastamiseksi joudutaan uhraamaan hyvinvointia, sosiaaliturvaa, palkkoja, terveydenhuoltoa, koulutusta, vanhusten huoltoa sekä muita hyvinvointiyhteiskuntamme peruspilareita. Mutta mikä on tulos? Näistä toimista huolimatta Suomen ja muiden EU-maiden bruttokansantuotteen kasvu hidastuu. kulutus on vähäistä, työpaikkoja ei luoda tarpeeksi, yritykset eivät investoi ja asuntojen arvo putoaa.

Roubini tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että säästöohjelmat ovatkin johtamassa USA:ta ja Eurooppaa uuteen taantumaan. Tässä tilanteessa hän peräänkuuluttaa ratkaisuiksi investointipolitiikkaa ja aktiivista elvytyspolitiikkaa, jotta kokonaiskysyntä kasvaisi ja koko läntistä
taloutta uhkaava kasvu elpyisi. Olisiko meidän poliitikoillamme jotain oppimista tästä? Lähtisikö itsetuhon järkyttämä läntinen talous näillä keinoilla kasvuun?

Marxin tuotannon tarkastelu kannattaa. Marxin mukaan kapitalismissa vallitsee ainainen pakko kehittää tuotantoa suurempien voittojen saamiseksi. Yritysmaailma on hyötynyt pääomien vapauttamisesta, köyhien maiden resurssien hyödyntämisestä ja halvoista raaka-aineista. Kapitalismin kone jyrisee näkemättä ihmistä. Jopa niin sveitsiläisen UBS- pankin taloudellinen neuvonantaja Georg Magnus viittasi Marxiin tämän ristiriidan ymmärtäjänä: ”Marx osoitti ylituotannon ja alikulutuksen paradoksin. Mitä enemmän ihmisiä joutuu köyhyyteen, sitä vähemmän he voivat kuluttaa yritysten tuottamia hyödykkeitä ja palveluksia.” Marx kutsuu tätä hienosti voiton suhdeluvun laskutendenssiksi, joka pitää jatkuvasti ratkaista kriisien välityksellä.

Olen valitettavasti Marxin kanssa samaa mieltä, että vain elävä työvoima luo lisäarvoa ei mikään muu. Suurempiin voittoihin pyritään erityisesti työntekijöiden palkoista säästämällä, minkä tähden koneisiin ja teknologiaan sijoitetaan yhä enemmän.
Minä kysyn? Olemmeko todella nyt sellaisessa tilanteessa, jossa voitot vaativat yhä suurempia investointeja, kun samanaikaisesti suuremmalle tarjonnalle ei löydy kysyntää? Kaikki muuttuu. Kriisi myllertää: lakot, brändit, teollisuudenalat, rahajärjestelmät, markkinat ja ihmisten väliset suhteet purkautuvat ja häviävät. Uudet innovaatiot muuttavat maailmaamme.

Mutta muuttuko ihminen ja mihin suuntaan, kysyy suuri ihminen Veikko Lavi laulussaan.

Jussi Melanen

Jeesus herätti julkisen toimintansa aikana monenlaista kuountaa. Hän ei saanut ymmärrystä varsinkaan oman uskonnollisen järjestelmänsä moniosaajaedustajilta. Jeesus herätti ärtymystä ja häneen loukkaannuttiin. Sanoma ei tunnu aukeavan ja viesti ei mene perille. Tämän hetken Jeesuksen seuraajien eli kirkon sanoma ei ole suosittua ja jos jotain sanotaan, asia ei kirkolle kuulu tai vastaus on väärä.

Siitä huolimatta sanon, että elämme oudossa maailmassa. Tässä maailmassa suositaan vahvoja, häijyjä ja väkivaltaisia oman osansa maksimoijia. Toisia täytyy alistaa ja uhata, jotta menestyisi. Ja järjestelmä myös surutta palkitsee tällaista.

Kirkon sanoma liittyy rauhan, sovinnon ja lähimmäisenrakkauden piiriin ja vielä enemmän: tarjolla on ikuinen elämä. Tosi ärsyttävä näkemys. Eikö maailmassa olekaan tärkeintä itselleen eläminen?

Meneillään oleva paastonaika haastaa kohtaamaan oman sokeuden ja pahuuden. Tuon tosiasian kohtaaminen johtaa myös eheytymisen lähteille. Lopullisesti olen ehjä vasta perillä Taivaan kodissa, mutta pahuuden ja rikkinäisyyden keskellä loistaa jo valo. Tuota valoa kannattaa katsella, vaika kipeää tekisi js tuntuisi osaamattomalta.

Vapahtaja itse tarttuu kädestä kiinni ja kulkee kanssani. Siis se neuvo: katsele Jeesusta ja kuuntele taivaallista ääntä. Se kuuluu jo…

Esa Kekki

Luolasto tärkeämpää kuin taideoppilaitokset

Lahden kaupunginjohtaja Myllyvirta haluaa kerätä lisää rahaa luolastoonsa ottamalla enemmän rahaa niiltä kaupunkilaisilta, jotka sitä eivät tarvitse eli lähiöasukkailta ja eläkeläisiltä. Vain todella typerys luulee, että poliitikko investoi rahat paremmin kuin keskustan lahtelaisyrittäjät.
Lahden toriparkin luolastosta tulee todellinen taakka seuraavalle sukupolvelle, joka tämä typerä päätöksen joutuvat maksamaan.

Se on samanlainen rahanielu kuin Kreikka. Lahden keskustaa ei saada elpymään millään hokkuspokkus-konsteilla, kävelykaduilla tai lämmittämällä Lanun aukiota. Nyt toriparkin puolesta äänestivät sellaista elinkeinopolitiikkaa ajavat ihmiset, joiden todellisuudentaju ja rahan takaisin saaminen tällä investoinnilla perustuvat harhautukseen ja riittämättömään valmisteluun. Heidän ainoa motiivinsa on varmistaa pääsy seuraavanakin talvena äänestämään valtuustossa. Mutta kansa muistaa nämä 32 tuuliviiriä, jotka eivät ymmärtäneet talouden yksinkertaisia lakeja.

Lahden Pysäköinti Oy:lle ei synny voittoja, jos yrittäjä ei pysty myymään voitolla tuotettaan. Tämä on fakta. Siksi oli tärkeää, että bulvaanit saadaan asialle ja raha tavallisilta kansalaisilta. Löytyykö torille yrittäjiä sen jälkeen luolasto on valmis eli vuonna 2015? Koko tämä ajanhan tori on suljettu. Lanun aukiolle ei kesäisin mahdu myyntikojuja niin paljon kuin tarvittaisiin. Sama porukka rakentaa Rantakartanon myös täyteen, joten Kisapuistonkin
parkkipaikalle on vaikea saada kauppakojuja, vaikka näin voisi menetellä.

Toriparkki on 30 vuotta myöhässä

Kukaan ei oikein uskalla myöntää sitä tosiasiaa, että toriparkki on yksinkertaisesti 30 vuotta myöhässä Lahdessa. Miksei sitä rakennettu silloin? Silloiset päättäjät siirsivät tonttipolitiikallaan Lahden keskustan lähiöihin, minne ne pesiytyivätkin pysyvästi. Markkinat ovat Lahden imagotekijä
vanhemmalle väelle, jolla on aikaa ja jopa rajoitetusti rahaa myös nauttia tästä tapahtumasta. Kiireiset työelämän oravanpyörässä häärivät tekevät ostoksensa töistä palattuaan lähiömarketeista.

Lisäkustannuksia tulee ainakin arkeologista kaivauksista ja pilaantuneiden maiden puhdistamisesta. Jo nyt Lahden Pysäköinnin toimitusjohtaja Sari Alen on kinuamassa lisää rahaa näihin tarkoituksiin. Mutta se suurin mutta on, mitä, jos koko kaupungin pohjavedet ovat vaarassa tässä hankkeessa?

Hankeen mielekkyys on samaa luokka kuin Islannin valtaus yrittää valloittaa maailman rahamarkkinat tai Kreikan rahojen takaisin saaminen. Lahden torikauppiaat joutuvat kärsimään kohtuuttomasti tästä kahden vuoden luppoajasta. Miksei kukaan torikauppias kannattanut toriparkkia? Samaan aikaan eivät Lahden keskustan muutkaan yritykset juuri hyödy rakennusaikaisista toimista.

Lahdessa on päässyt unohtumaan kokonaan linja-autoaseman ja rautatien yhteensovittaminen, taideoppilaitosten lakkauttaminen, ammattikorkeakoulun ylimitoitus, vanhuushuolto ja kulttuuri. Sosiaalitoimi vie jo nyt puolet kaikista verotuloista. Vasta nyt mietitään erilasia toimivuusratkaisuja kuten Vuoksenkadun liittyminen Mannerheiminkatuun. Tosiaasissa sekään ei ole ongelma, koska ongelma on yksinkertaisesti raha ja tulevien sukupolvien jättimäinen velkaantuminen.

Niinpä haluankin julkaista seuraavia kunnallisvaaleja varten tämän proskriptiolistan toriparkin puolesta allekirjoittaneet ja Lahdelle lisäkustannuksia 60 miljoonaa velkaa aiheuttaneiden poliitikkojen nimet. Tai miksi sittenkään. Kaikkihan heidät jo tuntevat. MOT

Jussi Melanen

Toisen paastonajan sunnuntain kaikki evankeliumitekstit puhuvat siitä, miten Jeesus kohtasi eri tavalla sairaita ja paransi heitä. Teologisessa tutkimuksessa on paljon keskusteltu siitä, oliko Jeesuksen parantaminen aitoa vai kenties evankelistojen tapa korottaa häntä ihmekertomusten avulla. Loppujen lopuksi tiede ei pysty tarjoamaan vastausta siihen paransiko Jeesus oikeasti vai ei. On kysymys uskosta.

Uskovalle ihmiselle keskustelu Jeesuksen ihmetekojen aitoudesta ei ole edes kovin olennainen. Usko Kristukseen tekee jo tässä elämässä pieniä ihmeitä. Jo pelkästään se, että saa aloittaa päivänsä tietäen että on hyvä Jumalan suojeluksessa, on itsessään pieni ihme. Tai se, että nuori rippikoululainen löytää pirstaloituneeseen maailmaan toivon, merkityksen ja rakkauden kokemuksen, voi tarjota hänelle koko elämän muuttavan mahdollisuuden.

Saatamme odottaa omaan elämäämmekin ihmettä, joka pyyhkisi kaiken entisen pois ja säästäisi kivusta ja vaivasta. Mutta eikö elämä itsessään ole jo ihmettä? Saamme elää, löytää ja rakastaa.

Jeesus ei parantanut poppakonstein suurten ihmismassojen edessä, vaan parantamiseen liittyi aina aito Jeesuksen luo tuleminen. Jeesus paransi niitä, jotka toivat hänelle epätoivonsa ja syntisyytensä. Siihen tämä paaston aikakin meitä kutsuu. Omaa itseään ja syntisäkkiään ei tarvitse piilottaa, vaan Jeesuksen luo saa tulla sellaisena kuin on. Se oivallus, että saa olla Kristuksen luona omana itsenään saattaa tehdä ihmeitä aikaan!

Siunattua paastoa.

Ville Hakulinen,
Seurakuntapastori

Lahti on taas tekemässä yhden virheen, mikäli se aikoo toteuttaa Toriparkin rakentamisen. Päättäessään 18.1.2010 Toriparkin rakentamisen mahdollistavasta asemakaavamuutoksesta tämä sama kaupunginvaltuusto edellytti, että mahdollisen pysäköintilaitoksen rakentaminen edellyttää päätöstä maanalaisten ja maanpäällisten määräalojen luovuttamisperiaatteista. Onko ne muka nyt määritelty? Toiseksi kaupunginvaltuusto edellytti, että torin pysäköintilaitoksen mahdollisen toteutuksen valmistelussa tulee huomioida, ettei investointipäätös saa rasittaa kaupungin veronmaksajia taloudellisesti. Noudattaako kaupunginvaltuusto nyt näitä omia päätöksiä, jos se tekee toriparkin rakentamisesta itse aikaisempia lupauksiaan vastaisen päätöksen? Missä on Lahden johdon moraalinen ja eettinen ajattelu?

KH:N puheenjohtaja Kari Salmen tekemän ja kaupunginvaltuuston hyväksymän em. lisäselvityksen tarkoituksena oli varmistaa, että maanluovutuksesta päättää valtuusto ja toiseksi ettei valtuusto sanotulla päätöksellä sitoudu hankeen maksajaksi.
Tavallinen lahtelainen veronmaksaja ei ole havainnut tätä porsaanreikää, koska se oli ovelasti piilotettu, sillä parkkiluolan rakennuttaakin Lahden Pysäköinti Oy eikä suinkaan yksityiset tahot. Lahden Pysäköinti OY:n laatima arviot Toriparkin kannattavuudesta ovat uskomattoman epärealistisia. Miten pysäköinnin keräämin velvoitepaikkatuloin kerätään 21,0 miljoonaa euroa?

Tämän suuruisen pankkilainan kuolettaminen ei onnistu vuosina 2015-2020 mitenkään. Tuloksen kääntyminen voitolliseksi on suurinta utopiaa, sillä yhtiö ei pysty kattamaan millään alijäämää, joita jää vuodessa noin kaksi miljoonaa euroa. Kysymys miten ihmeessä Lahden Pysäköinti Oy pystyy omalla seitsemän miljoonan suuruisella pääomalla kattamaan kustannukset ilman, että se tarvitsisi oman pääomanehtoista rahoitusta pankeilta? Tämä olisi syytä selvittää myös valtuustolle, sillä kaikki laskelmat ovat ylioptimaalisia. Lahdessa on erilaisissa kauppakeskuksissa jo niin paljon pysäköintitilaa, että käyttäjiltä kerättyjä maksuja ei pääsylipputuloista saada koskaan takaisin. Käyttäjiä ei yksinkertaisesti ole niin paljon, että rahat tähän hankkeeseen saataisiin pysäköintilaitoksen käyttö- ja pääomakuluihin Toriparkin käyttäjiltä.

Elinvoimaista keskustaa ei rakenneta Toriparkilla, vaan joukkoliikenteen on saatava pysäköidä torille edelleen. Yksityiset tahot eivät ota mitään riskiä, sillä niille on tarkoituksenmukaista, että laitoksen toteuttaa kaupunkikonsernin yhtiö, joka kattaa laitoksen kustannukset ”muka” velvoitepysäköintipaikkojen myynnillä saatavilla tuloilla. Kun varmasti tiedetään, että 600 autopaikan investointi tulee nousemaan arvioidusta 23,3 miljoonan eurosta liki 30 miljoonaan euroon, koska varmasti ei tiedetä, mitä maanalaisia lisäkustannuksia hanke vaatii.

Lahden oivalliset marketit kaupunkikeskuksen ulkopuolella ilmaisine parkkipaikkoineen varmistavat sen, että Toriparkki ei kannata, millään laskuopillisilla kikkailuilla.

Juhani Melanen

Elämä on täynnä suuria ja pieniä tienhaaroja: hoito- vai taideala… maalla vai kaupungissa… rakennanko vai ostanko… sininen vai harmaa… keitto vai salaatti… Valintoja on edessämme päivittäin. Jotkut niistä vaikuttavat koko loppuelämämme kulkuun.

Joukossamme on niitä, jotka pysähtyvät jokaisen tienhaaran kohdalla tehdäkseen huolellisesti harkitun ja punnitun päätöksen. Etsivät pitkään taustatietoja ja kysyvät muiden mielipiteitä. Lopullinen päätös perustuu vankkaan tiedolliseen vertailuun. Toiset tekevät nopeampia päätöksiä. Luottavat enemmän intuitioonsa, oli kyseessä sitten talon hankinta tai päivän ruokaostokset.

Nyt alkanut paastonaika on elämän yksinkertaistamista ja hiljentymistä sen kysymyksen äärelle, minkälaisiin valintoihin olen elämässäni päätynyt? Mihin suuntaan lähden seuraavaksi kulkemaan? Olenko luottanut elämässäni Jumalan hyvyyteen ja turvaan? Näissä kysymyksissä voi nojata Vapahtajaan, joka eli ihmisen elämän ja tuntee ihmisen tiet, kamppailut ja kiusaukset. Hän ohjaa meitä uskomaan Jumalan rakkauteen. Kääntymään välinpitämättömyyden, vihan, kateuden, omahyväisyyden ja vallan tieltä.

Mira Vorne
seurakuntapastori

Kuuden varuskunnan lakkauttaminen ja noin 2200 työpaikan menetys nousivat Lahdessa ja muuallakin varuskuntansa menettäneiden paikkakuntien pääpuheenaineeksi viime viikolla. Näillä keppoisilla lakkautuksilla säästettäisiin ainoastaan rapiat 60 miljoonaa euroa vuodessa.

Tosiasiassa suurimmat säästökohteet joudutaan hakemaan muualta. Suurin riski on se, että materiaalihankinnoista joudutaan tinkimään 130-160 miljoonaa euroa ja se heikentää puolustususkottavuuttamme suuresti aina vuoteen 2025 saakka. Hallinnollisilla uudistuksilla tavoitellaan noin 70 miljoonan vuosisäästöjä. Intti lyhenee 15 vuorokautta ja asevelvollisten kotimatkat ovat ilmaisia. Tämä yhteensä noin 830 miljoonan säästöohjelma on tehty neljäksi vuodeksi.

Jo vuonna 2015 säästetään nykyiseen verrattuna jo 270 miljoonaa. Asian avainkysymys onkin. Mitä tapahtuu sitten?
Kallein asejärjestelmämme on Hornetit eli suomeksi Herhiläiset. Koko niiden 30-vuotiseen elinkaareen täytyy tuupata rahaa lisää lähes 1,5 miljardia, jotta niiden taistelukyky säilytettäisiin. Odotimme USA:lta vastaostoja hankkiessamme Suomeen viime laman aikana 64 hornettia, joista
käytttökunnossa on vielä 62. Mutta vastaostoja ei luvattuja määriä tullut.

Nämä koneet tarvitsee päivittää taistelukuntoon ja se maksaa maltaita. Ohjelmasta käytetään nimeä MLU 1 (Mid-Life Update) ja se saatiin päätökseen vuonna 2010. Tällöin uusittiin tähtäimellä varustetut kypärät ja AIM-9X Sodewinder-tyyppiset ilmasta ilmaan ohjukset.
Nyt olemme vaiheessa kaksi eli MLU 2 maksaa 554 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäiset 35 konetta saavat vuosina 2012-2015 mm. uusia viesti-, suunnistus- ja tiedonsiirtojärjestelmiä sekä uudistetut ohjaamot.

Muutamme siis Hornetimme hävittäjistä pommikoneiksi puolustusvoimien iskukykysuunnitelman mukaan. Nämä uudet koneet varustetaan kantamaan lyhyen kantaman tarkkuuspommeja, enintään 70 kilometrin päästä pudotettavia liitopommeja ja hyvin kaukaa jopa 350 kilometrin päästä ammuttavilla JSSSM-rynnäkköohjuksilla.

Ilmasta maahan- hankkeeseen hinta-arvio on noin 170 miljoonaa euroa, riippuen tietysti, kuinka paljon erilaisia pommeja ostetaan. esimerkkinä mainittakoon, että yksi lyhyen kantaman pommi maksaa jopa 150.000 dollaria ja liitopommi puoli miljoonaa. USA:n kongressi on myöntänyt luvan myydä Suomeen 70 JASSM-ohjusta 255 miljoonalla dollarilla eli 193 miljoonalla eurolla.

Rahaa poltetaan suruttomasti, mutta jokaisen täytyy muistaa, että koko sodan kuva on totaalisesti muuttunut. Se ratkaistaan ilmasta ja elektronisilla täsmäiskuilla. Ja rahaa palaa lisää.

Horneteihimme on ostettu MLU-ohjelman ulkopuolelta AMRAAM-ohjukset, joiden hinta on osapuilleen 108 miljoonaa euroa. Elinkaaren kustannus rahoituksesta eli noin 120 miljoonaa euroa on jo myönnetty. Yhteensä noin 1450 miljoonaa euroa menee Jenkkilään.

Eivätkö suomalaiset osaa käydä vastakauppaa mitenkään tässä tilanteessa? Nämä esittelemäni luvut menevät tavalliselta ihmiseltä käsityskyvyn yli. No Pirkkala ja Kauhava jätetään kasvamaan voikukkia ja hornetit siirretään Rovaniemelle ja Siilinjärven Rissalaan.
Miksi muuten Patrialla on sopimus Kauhavan markkinoimisesta eurooppalaisen hävittäjäkoulutuksen keskuspaikkana?
Tätä voi kysellä, mutta puolustusvoimien ei tarvitse vastata. Lahti on rikka rokassa, mutta taistelemme sen puolesta viimeiseen naiseen. MOT

Jussi Melanen

”Ystävyys on kallein aarre, se ei sammu milloinkaan,
toivon, että mekin saamme pitää sen myös ainiaan.”

Tällaisia kirjoittelimme lapsena toinen toistemme ystävävihkoihin ja liimasimme kiiltokuvia vielä koristeeksi.
On tärkeää, että voi jakaa elämän iloja ja suruja ystävän kanssa. On tärkeää omistaa ystävä ja olla ystävä. sitä ei korvaa mikään. Hyvän ystävän arvosta puhuu myös Raamattu. Mm. Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ’Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä, tosi ystävä, enemmän kuin veli’ sekä ’Öljy ja suitsuke ilahduttava mieltä, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu’.

Ystävänpäivän lähellä, ja toki muulloinkin, voi mietttiä että ketkä ovat minun ystäviäni ja kenen ystävä minä olen?
Voinko luottaa ystäviini, voivatko ystäväni luottaa minuun? Ystävyyssuhdetta, niin kuin kaikkia ihmissuhteita, tulee vaalia ja hoitaa. Hyvä ystävyys kestää myös erimielisyydet ja vaikeat ajat, koska hyvän ystävyyssuhteen perustana on rakkaus.

Ystävistä kannattaa jatkuvasti kiittää Jumalaa. Häntä saamme myös kiittää Todellisesta ja Tosi Luotettavasta Ystävästä, Jeesuksesta. On suuri lahja ja ilon aihe, että saamme olla hänen ystäviään ja hän itse kutsuu meitä ystävikseen. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ’Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensa ystäviensä puolesta.’

Jeesus otti itselleen vapaaehtoisesti meidän, hänen ystäviensä, syyllisyyden ja rikkomukset, töppäilyt, pahat teot ja sanat, itsekkyyden ja kovuuden ja kaiken, mikä erottaa meidät Jumalasta ja toisistamme, ja sai meille kuuluvan rangaistyksen: kuoleman. Jotta meidän ei tarvitsisi jääfä kuoleman omiksi, Jumala antoi Jeesuksen nousta kuolleista avaten meille pääsyn anteeksiantamukseen ja iankaikkiseen elämään, kun vain otamme tämän lahjan vastaan.

Tästä valtavasta rakkauden ja todellisen ystävyyden osoituksesta kiitollisina arvioimme omaa elämäämme ja ihmissuhteitamme.
Paasto alkaa Tuhkakeskiviikkona, helmikuun 22. päivä. Monissa kirkoissa vietetään tuhkamessua. Tuhkakeskiviikkona tunnustamme, että olemme syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. Pyydämme anteeksi tätä ja pyydämme myös voimaa ja tahtoa antaa anteeksi toinen toisillemme.
Kun Jumala meitä näin rakastaa, rakastakaamme me myös toinen toisiamme, olkaamme ystäviä toisillemme, ajatelkaamme hyvää toisistamme, rukoilkaamme toistemme puolesta.

Nina Tetri-Mustonen
Seurakuntapastori
Lahden Seurakuntayhtymä

Nythän on niin, että vaikka Lahden kykenemätön johto ei yksinkertaisesti saa Lahden Valojen johtoa aisoihin, niin kerrotaanpa pienen pakinan muodossa, mitä kaikkea nämä ”poijaat” oikein satiirin ja ironia valossa ovat puuhastelleet ja edelleen puuhastelevat. Pääpäsmärinä kertomuksessamme ovat Jahka Kokinen ja Arto Merivalo. Hivenen historiaa ei liene pahitteeksi.

Jahka Kokisen uralta löytyy ennen muuta kaksi ehdotonta huippusuoritusta, ennen kuin hänet valittiin johtamaan Lahden kaupungin täydellisesti omistaa yhtiötä niin mielivaltaisesti, että Saksan Aadolf setäkin vaikuttaa amatööriltä hänen rinnallaan. Luumäen motellin alasajo oli Jahkan ensimmäinen uroteko. Hyvin toimivat motelli oli valmis konkurssiin kahdessa kuukaudessa, kun Jahka hääräsi asioita junailemassa.
Toinen yhtä mainittava suoritus oli Osuuspankki Mielihyvän konkurssi ja alasajo yhdessä virtuoosi Merivalon kanssa. Näistä huippusuorituksista heidät sitten palkittiin ja palkattiinkin Lahden parhaisiin suojatyöpaikkoihin rakentamaan Lahden Valoista asiakasystävällistä rakennusvalojen ja kiinteistöjen johtamista ja saneeraamista.

Vekkulit pojat ovatkin keskittyneet enimmäkseen hoitamaan asioita syndikalismin keinoin; vertaa Niilo Wälläri 1950 -luvun laivapolitiikkaan. Näihin keinoihin kuuluvat oikeudenkäynnit, matkalahjonnat sekä runsas kestitys. Asiakasdemokratiaa on hoidettu periaatteella: aika hoitanee,
aika on jo hoitanut tai potkut persauksille ja raastupaan veronmaksajien rahoilla häviämään.
Uskomattominta on, että edes asioita, joita on vaadittu tutkimaan valtion elimissä ei ole vaikuttanut mitään poikien touhuihin. Huomautukset laiminlyönneistä ja virheellisistä asioiden hoidosta, eivät ole vaikuttaneet mitään. Vauhti on vain kiihtynyt. Lisätäkseen omaa valtaansa Majakka ja Perävaunu perustivat kaksi erillistä yhtiötä, jotta viimeisetkin kontrollimahdollisuudet Lahden Valojen laittomista toiminnoista saataisiin häivytettyä niin takavasemmalle, että Lahden tyhmät johtajat eivät enää haaskaa tonkisi, mutta rapatessa roiskuu ja joskus haiskahtaakin.

Tämä kaikki toiminta on ollut mahdollista vain siten, että näitä toimintoja ovat olleet tukemassa tunnetut bulvaanit Kari Jalonen kokoomuspuolueesta sekä Markko Hissinen solisaliraateista. He ovat olleet niin manipuloitavissa ja indoktrinoitavissa, että Lahden Valojen johtokunta on ollut käytännössä pois asiakartalta jo niin pitkään ettei se enää sinne osaakaan.

Lahden Valojen asiakaspalvelu onkin sitten jo asia sinänsä. Asukkaiden valituksista ei vastaa kukaan. Erilaisten isännöitsijöiden pääsäännöllinen toimintaa voidaan luonnehtia sanalla: Ai mitä? Tämä saattaa oivaltavalta lukijalta jäädä huomaamatta, mutta itse asiassa se tarkoittaa, että selvästi homeiset ja
rakenteelliset viat kirjataan valoasukkaan omaksi syyksi ja tupakoimisesta johtuvaksi valuviaksi.

Pieni ihminen survotaan rattaissa ja vaikka koirat haukkuvat karavaani kulkee. Onneksi näitä asioita vielä seurataan ilmaisjakelulehdissä, kuten Uusi Vahti ja Omahyviö. Etelä-Huomenen Sanomat ei ole korvaansa pienelle ihmiselle lotkauttanut, koska ilmoitusrahat ja voitelu toimii.
Jos joku lukija nyt ihan oikeasti löytää tästä fiktiivisestä tarinasta jotain tuttua, hänen on ihan oikeasti syytä huolestua ja ottaa yhteyttä Lahden kaupungin hallitukseen. Siellä asioita hoitaa besser wisser Pilkka Kiljanen. Ja häneenhän me voimme luottaa kuin Neuvostoliittoon. MOT

Jussi Melanen

Sunnuntai 5.2. oli monessa mielessä merkille pantava päivä. Oli vaalipäivä, Yhteisvastuukeräyksen aloituspäivä, Runebergin päivä ja kirkkovuodessa kynttilänpäivä. Monenlaiset asiat, maalliset ja hengelliset, kietoutuivat yhteen ja huomasimme, että ne ovat lopulta yhtä. Ilman Jumalan uutta luovaa voimaa ei olisi maailmaa eikä siis maallisia asioitakaan. Elämä tässä maailmassa ilman hengellistä sisältöä tuntuisi puolestaan tyhjältä. Oli hienoa olla kirkossa viettämässä messua, iloitsemassa elämästä ja pohtimassa, kuinka oma elämämme voisi heijastaa Jumalan kunniaa.

Elämme kirkkovuoden juhlajaksoa. Kirkkovuosi alkaa adventista ja siitä eteenpäin helluntaihin saakka mennään juhlahumussa. Jeesuksen syntymän odotuksesta ja joulusta jälkitiloineen tullaan kohti ristintietä, ylösnousemuksen juhlaa ja seurakunnan syntymää. Helluntaista alkaa arkijakso, jota värittävät muutamat pistepyhät: juhannus, mikkelinpäivä ja pyhäinpäivä.

Juhlajaksolla vuorottelevat tulevaan juhlaan valmistautumisen vaihe, itse juhlan vietto sekä jälkivaihe, jossa on aikaa pohtia kaikkea tapahtunutta ja ojentautua siitä nousseiden ajatusten mukaan – ja tämähän pätee muuten mihin tahansa juhlaan, oli sillä kirkollista luonnetta tai ei. Tuosta helmikuun 5. päivän messusta alkoi esipaaston aika, joka nimensä mukaan valmistaa meitä siihen, että pitkä paastonaika alkaa. Paastonaika on pääsiäisjuhlaan valmistautumista, syystäkin: ei ole viisasta marssia kylmiltään tyhjälle haudalle ja tajuta siellä, että Jumalan Poika ristiinnaulittiin meidän syntiemme vuoksi ja että hän nousi kuolleista antaakseen meille ikuisen elämän. Siinä on nimittäin yhdelle kerralle aika paljon sulateltavaa. On helpompaa saada rauhassa valmistautua tällaisiin uutisiin ja sen jälkeen rauhassa soljua eteenpäin.

Oli jakso mikä hyvänsä, kirkossa juhlitaan joka sunnuntai. Tähän juhlaan, jumalanpalvelukseen, kukin meistä valmistautuu tavallaan. Kirkonpenkissä saa hetken aikaa hiljentyä itsekseen, ehkä selata virret läpi, käydä sytyttämässä kynttilän. Jumalanpalvelus itsessään on hyvin monipuolinen juhla, jossa käymme jatkuvaa vuoropuhelua Jumalan kanssa ja kannamme rukouksessa niin elämän murrosvaiheissa eläviä lähimmäisiämme kuin koko tätä Luojan luomakuntaa. Ehtoollisella Jeesus itse asettuu palvelemaan meitä. Tämän armon ja rakkauden juhlan jälkipuinti tapahtuu tietysti kirkkokahveilla, jossa on tovi aikaa rupatella seurakuntasiskojen ja -veljien kanssa.
Oli kesä tai talvi, arki tai pyhä, seurakunta on sinua varten. Juhlissa nähdään!

Anu Toivonen
Nuoriso- ja rippikoulutyön pastori
Launeen srk