toukokuu 2024 - Sivu 2 2:stä

Äidistämme kiitämme

Toukokuun toinen sunnuntai on omistettu äideille. Tänä vuonna samaan päivään osuu Pyhän Hengen odotuksen sunnuntai. Äidiksi useimmiten tullaan myös odotuksen kautta. Joskus odotus on lyhyempi ja äidiksi tullaan mutkattomaksi. Toisinaan matka äidiksi on pitkä ja kipeä. Ja joskus käy niinkin, että toive äitiydestä ei koskaan toteudu. Äitejä ja tarinoita äitiyden takana on niin monenlaisia.

Helatorstaina, Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä, Jeesuksen seuraajat jäivät odotuksen tilaan. Jeesus lähti ja jätti vain lupauksen Pyhästä Hengestä. Helposti voisimme ajatella, että se oli päivä, jolloin meidät jätettiin oman onnemme varaan. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan pian koitti helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Jumalan rakkaus kantaa meitä aina. Pyhä Henki yhdistää meitä ja vakuuttaa meille, että me olemme kaikki Jumalan lapsia.

Äidin rakkaudessa ja Jumalan rakkaudessa on paljon samaa. Se muistuttaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on aina läsnä elämässämme. Myös äidin rakkaus kantaa meitä ihmisiä elämässä. Molemmat kantavat meitä läpi elämän pienissä ja suurissa haasteissa. Kuinka kiitollinen sitä ihminen onkaan äidin rakkaudesta. Virren 467 sanoin: ”Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme.”

Maija-Reetta Katajisto

Rukous kuuluu jokaiseen päivään

Ensi sunnuntain nimi on Rukoussunnuntai. Silloin kirkoissa puhutaan erityisesti rukoilemisesta. Mutta joka ainoa sunnuntai kirkossa rukoillaan ja aivan jokaisena päivänä tässä maailmassa rukoillaan – ei vain rukoussunnuntaina.

Jos ihmiset ovat yhdessä, niin asiaan kuuluu jutella. Sanojen määrä vain vaihtelee. Ehkä juuri ystävystyneet tai peräti toisiinsa rakastuneet ihmiset voisivat puhua toisilleen loputtomiin. Pienet ihmiset vasta opettelevat puhumaan. Välillä täytyy puhua paljon ja selvittää asioita juurta jaksain, joskus ymmärretään toista jo puolesta sanasta. Joillakin on paha tapa harrastaa mykkäkoulua ja olla tarkoitukselle vaiti. Sanojen tärkeyden useimmat kuitenkin tunnustavat.

Ihminen tarvitsee sanoja ja ajatuksia myös suhteessaan Jumalaan. Haluan huokaista Jumalan puoleen, kertoa omista ja toisten huolista, pyytää apua ja armahdusta, tahdon kiittää. Rukous on eri tilanteissa niin kovin erilaista. Joskus keskittynyttä asioiden vuodattamista, joskus vain tuskaisia, nopeita huokauksia ylöspäin.

Jumala kuulee kaikenlaiset rukoukset. Taivaallinen Isä iloitsee siitä, että lapsi on häneen yhteydessä ja välit ovat avoimet (siitähän maanpäälliset vanhemmatkin iloitsevat). Rukous on enemmän kuin sanoja. Se on kristityn hengittämistä, yhteyden pitämistä auki. Siksi on mahdollista seurata Paavalin ehdotusta: Rukoilkaa lakkaamatta! (1. Tess. 5: 17).

Kiitos Jussi, kiitos Pelicans!

Melasen Jussin piti tulla Tammelan stadionille, minun piti tulla Pönniälään ja Lahteen. Ajattelin mennä Jussin kanssa Pelsujen kultajuhliin. Piti, piti. Myöhäistä on, Jussi lähti ennen aikojaan.

Tunnen Jussin kanssa sielujen veljeyttä. Olimme monellakin tapaan kollegoita. Tapasimme syksyllä 1981 ja siitä asti on yhteyttä pidetty, milloin usein, milloin harvoin.

Jussi oli Mister Monipuolisuus. Hän jos kuka oli heikomman puolella. Jussista loisti yleissivistys ja mikä vielä tärkeämpää, sydämen lämpö. Huumori kukki ja kynä kävi sukkelaan. Kaveria ei jätetty.

Jussi oli loppuun saakka ajan hermolla. Oli konsertissa, seurasi tarkasti Pelicansin kultajahtia. Päivityksistä löysin viime viikolta myös herkkyyttä. Söpö kuva ja teksti hyvää yötä. Sellainen oli Jussi.

Eira, lapset ja lapsenlapset olivat Jussille kultaa. Tulevana suvena ei Jussi vesisodi pilke silmissään mökillä. Jussia kaivataan niin monessa paikassa, niin monessa asiassa. Tampereellakin.

Mietin, sotkenko tähän juttuun Pelicansin? Sotke, sotke, kuulin luulin Jussin sanovan. Elämän on jatkuttava.

Siis kiitos myös Pelsu. Hieno kausi. Mikäs voit, kun toinen on parempi. Paljon tuli herkkuhetkiä. Paljon tuli voittoja, jos jokunen tappiokin. Kiekko on mukavaa, kiekko on tärkeää, muttei se ole elämän ja kuoleman juttu. Jussi sen tiesi.

Päätän Launeen miehen Esko Rahkosen lauluun Yksi kaunis päivä:
”Ei kukaan tiedä kenen vuoro huomenna jo on. Ei tiedä, kuka lähtee kanssa ilta-auringon. Vain yhden päivän kerrallaan voi muuttaa elämää, ei koskaan tiedä, mikä niistä viimeiseksi jää. Yksi kaunis päivä vaan, ei herää unestaan, ei nähdä saa kun valkovuokot valoon kurottaa. Yksi kaunis päivä vaan, ei herää nousekaan, on määränpäänsä saavuttanut vaelluksellaan.”

Hyvää matkaa Jussi ja kiitos niin paljosta.

Raine Järvinen

Musta aurinko paistaa

Vappua oli lämmin ja aurinkoinen. Pääsin käymään mökillä ja Päijännekin alkaa hiljalleen aueta. Yleensä Suomen suurimman sisävesiselän eli Tehinselän jäät lähtevät viimeistään äitienpäivänä eli ensi viikolla.

Olen usein tälle palstalle kirjoittanut siitä, miten Suomi amerikkalaistuu huonolla ja huolestuttavalla tavalla. Muutos on järjestelmätasolla eli kyse ei ole yksittäisistä asioista. Sote on tästä hyvä esimerkki ja samoin politiikan polarisaario eli vastakkainasettelu. Suomeen nykyisen hallituksen ajama talousmalli vastaa Yhdysvaltain kovaa politiikkaa. Purran oikeistohallitus toteuttaa politiikkaa, mihin ”ei empatia kuulu.” Tähän malliin kuuluu mahdollisimman pieni julkinen sektori ja alhainen verotus sekä ajatus, että jokainen pärjätköön omillaan. Tätä menoa ei hyvinvointiyhteiskuntaa pelasteta, vaan päinvastoin – se tuhotaan ja hurjaa vauhtia. Näillä päätöksillä luvassa on lisäleikkauksien ja veronkorotusten kierre.

Amerikan meininki tuli myös meille eduskuntaan. Eduskunnan perjantai ja viikonloppu oli musta. Julkisuuteen tuli tieto, että kansanedustajaa epäillään ammuskelusta. Ottamatta kantaa itse tapahtumiin, minulle monta asiaa tuli yllätyksenä ja tietenkin koko tapahtumaketju vetää sanattoman surulliseksi. En tiennyt, että eduskuntaan voi tuoda aseita. Voi tietysti sanoa, että minun olisi pitänyt tietää tämän olevan mahdollista, mutta en ole sitä tiennyt. Miksi työpaikalle ylipäätään pitäisi olla mahdollista tuoda aseita, etenkin jos kyseessä on työpaikka tai yhteisö, jossa muuten tehdään turvatoimet kaikille vieraille ja on nimeltään Suomen eduskunta? Tämä on luonnollisesti eduskunnan oma asia käsitellä ja ratkaista, mutta ymmärtäen metsästyksen harrastuksena ja siihen tarvittavat välineet en voi ymmärtää, että kyseiset välineet tulisi säilyttää juuri eduskunnassa.

Monessa mielessä Suomen yllä paistaa musta aurinko. Toisille on tarkoittaa lämpöä, mutta monelle jäätävää takatalvea, jossa arki on mustaa, ei edes harmaata.

Kulttuuri ja urheilu auttaa moneen vaivaan. Ainakin montaa meistä ja minua. Siksi sitä pitää puolustaa ja kehittää. Lahtelainen urheiluviikko oli ladattu yhteen sanaan: Pelicans. Turpaan tuli finaaleissa, mutta kaiken kaikkiaan lahtelaisten pitää olla ylpeitä joukkueesta. Vaikean syksyn jälkeen pudotuspelit olivat vahvaa tekemistä. Finaaleissa Tappara oli yksinkertaisesti vain parempi. Nokka pystyyn ja kohti uutta kautta!

Ville Skinnari