Kun puhumme Suomen turvallisuudesta, keskustelu keskittyy usein puolustukseen, rajaturvallisuuteen, drooneihin tai kriittiseen infrastruktuuriin. Yksi merkittävä turvallisuuskysymys jää kuitenkin liian vähälle huomiolle: ympäristöonnettomuudet, jotka eivät toteutuessaan tunne valtioiden rajoja tai vesialueita.
Suomenlahti on yksi Euroopan vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Myös suuria öljysatamia sijaitsee Venäjän puolella. Suomenlahden kautta kulkee vuosittain valtava määrä öljyä, kemikaaleja ja muuta rahtia. Kyse on poikkeuksellisen herkästä merialueesta, jonka ekosysteemi on jo valmiiksi kuormittunut rehevöitymisestä, ilmastonmuutoksesta ja ihmisen toiminnasta.
Yksi vakava öljyonnettomuus Suomenlahdella voi aiheuttaa valtavaa vahinkoa luonnolle, kalakannoille, saaristolle ja rannikkoalueiden elinkeinoille. Vaikutukset näkyisivät matkailussa, virkistyskäytössä, kalastuksessa ja luonnon monimuotoisuudessa vuosien ajan.
Tästä syystä öljyntorjuntavalmiutta ei pidä nähdä ainoastaan ympäristöviranomaisten tehtävänä. Se on osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Sisäministeriöllä on keskeinen vastuu pelastustoimen, varautumisen ja viranomaisten yhteistoiminnan kehittämisessä. Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset, Puolustusvoimat, ympäristöviranomaiset ja yritykset sekä vapaaehtoisjärjestöt muodostavat yhdessä sen turvallisuusverkon, jonka on kyettävä toimimaan myös kaikkein haastavimmissa tilanteissa.
Suomi on kansainvälisesti tunnettu vahvasta kokonaisturvallisuuden mallistaan. Sen perusajatus on yksinkertainen: yhteiskunnan kriittisiä toimintoja ei voida suojata yhden toimijan voimin. Tarvitaan yhteistyötä, harjoittelua ja ennakointia. Tämä koskee myös ympäristöriskejä.
Samalla Suomessa on poikkeuksellisen vahvaa ympäristö- ja öljyntorjuntaosaamista Se on myös kasvava vientimahdollisuus. Persianlahden alueella, Punaisellamerellä, Kaspianmerellä ja monilla muilla geopoliittisesti herkistä merialueista riippuvaisilla alueilla ympäristöturvallisuus nousee nopeasti osaksi kansallista turvallisuutta. Öljyvuodot, satamien turvallisuus, meriliikenteen riskienhallinta ja ympäristövahinkojen torjunta ovat kysymyksiä, joihin etsitään ratkaisuja ympäri maailmaa. Suomella on mahdollisuus tarjota kokonaisratkaisuja, joissa yhdistyvät viranomaisyhteistyö, kokonaisturvallisuus, ympäristöosaaminen ja teknologiset ratkaisut.
Öljyntorjunta on hyvä esimerkki siitä, miten ympäristö ja turvallisuus kohtaavat. Kun torjumme öljyonnettomuuksia, suojelemme samalla luontoa, elinkeinoja, huoltovarmuutta ja yhteiskunnan toimintakykyä. Edelleen ja liian usein turvallisuuspolitiikka ja ympäristöpolitiikka nähdään erillisinä asioina. Todellisuudessa ne liittyvät yhä tiiviimmin toisiinsa.
Ville Skinnari
Hyvä näkökulma ja hyvä kirjoitus. Turvallisuuspolitiikka liittyy nyt kaikkeen-nyt on sota-aika.
SDP:n sijoittuminen puoluekartalla voidaan myös nähdä turvallisuuspolitiikkana. Minusta näet näyttää siltä että SDP on siirtynyt äärivasemmistoon. SDP on ollut tähän asti varsin maltillinen vasemmistopuolue, realistinen ja yhteistyökykyinen. Onko puolueen liikkuminen kauas vasemmalle tietoista ja pysyvää vai antaako tiettyjen poliitikkojen ulostulot väärän käsityksen asiasta?
Miksi tämä on turvallisuuspolitiikkaa? Siksi että SDP on hylännyt Väinö Tannerin ja on alkanut seurata Otto-Wille Kuusista. Kaikki muistaa kuka aloitti sisällissodan 1918: Sosialidemokrattinen puolue. Valkoiset voitti ja Otto-Wille Kuusinen luikki Neuvosto-Venäjälle. Sieltä käsin hän taisteli Suomea vastaan elämänsä loppuun asti.
Siis: Tanner vai Kuusinen?