Kuljetusyrittäjiltä on tullut minulle syksyn aikana useita yhteydenottoja. Viesti on vakava. Polttoaineiden hinnannousu syö yritysten kannattavuutta, sopimukset sitovat ja laskut erääntyvät. Moni yrittäjä joutuu pohtimaan, kuinka pitkään toimintaa voi jatkaa nykyisillä kustannuksilla.
Hallitus on neuvotellut viikkoja polttoaineiden hinnannousun hillitsemisestä. Samaan aikaan kuljetusyritysten taloudellinen tilanne heikkenee. Päätösten viivästyminen voi tulla yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin nopeasti toteutettu määräaikainen tuki.
Erityisen vaikea tilanne on pienillä ja keskisuurilla kuljetusyrityksillä. Yhden tai kahden auton yrittäjällä polttoainelaskun kasvu voi viedä koko katteen. Asiakkaiden kanssa tehtyjä sopimuksia ei välttämättä saada muutettua nopeasti, mutta autojen rahoitus, vakuutukset ja palkat on maksettava. Yrityksen kassassa kustannuskriisi näkyy välittömästi.
Kuljetusala on tärkeä osa teollisuuden, kaupan, rakentamisen ja elintarviketuotannon toimintaa. Lahti on merkittävä logistinen solmukohta. Jos kuljetusyrityksiä poistuu markkinoilta, seuraukset näkyvät nopeasti myös muiden yritysten toiminnassa. Kuljetuspalvelujen saatavuus heikkenee, kilpailu vähenee ja kustannukset voivat nousta.
Kyse on myös Suomen huoltovarmuudesta. Ruoka, lääkkeet, energia ja teollisuuden raaka-aineet liikkuvat pitkälti yksityisten kuljetusyritysten avulla. Toimiva kuljetusverkosto on välttämätön niin arjessa kuin erilaisissa häiriötilanteissa. Menetettyä kalustoa, osaamista ja paikallista palvelukykyä voi olla vaikea palauttaa.
Ratkaisu on jo olemassa. Sitä käytettiin edellisen hallituksen aikana vuonna 2022. Marinin hallitus otti tuolloin käyttöön määräaikaisen polttoainetuen, jolla autettiin lähes 10 000 yritystä. Tukea maksettiin noin 31,5 miljoonaa euroa. Valtiokonttori vastasi maksatuksesta. Suomessa on lisäksi käytössä alueellinen kuljetustuki, jonka vuosittaiset kustannukset ovat olleet muutamia miljoonia euroja.
Olen esittänyt, että hallitus ottaa uudelleen käyttöön vuoden 2022 malliin perustuvan, kolmen kuukauden määräaikaisen polttoainetuen. Valmistelun lähtökohdaksi voidaan asettaa 10–15 miljoonan euron määräraha. Tuki kohdistettaisiin erityisesti pienille ja keskisuurille kuljetusyrityksille, joiden polttoainekustannukset ovat nousseet ja joiden mahdollisuudet siirtää lisäkustannuksia asiakkaille ovat rajalliset. Korvaus perustuisi todennettuihin kustannuksiin ja yrityskohtaisiin enimmäismääriin. Valtiokonttorin kokemusta voitaisiin hyödyntää, ja EU:n valtiontukisäännöt tarkistettaisiin kiireellisesti.
Määräaikainen ja kohdennettu tuki olisi valtiontaloudellisesti rajattu ratkaisu. Se auttaisi suoraan niitä yrityksiä, joiden toiminnan jatkuminen on vaarassa. Samalla voidaan säilyttää jakeluvelvoite ja liikenteen ilmastotavoitteet. Tilapäinen kustannuskriisi voi aiheuttaa pysyvän yrityskadon. Jokainen lopettava kuljetusyritys voi merkitä menetettyjä työpaikkoja, palveluja ja osaamista. Niiden palauttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin olemassa olevan toiminnan turvaaminen.
Ville Skinnari