Rippikoulu on paljon muutakin kuin oppitunteja ja leiripäiviä. Se on paikka, jossa opetellaan elämää yhdessä: kuuntelemaan, auttamaan ja kantamaan vastuuta.
Moni nuori huomaa leirin aikana, että pienillä teoilla voi olla suuri merkitys. Ystävän kannustaminen, yhteisiin tehtäviin osallistuminen ja avun tarjoaminen tekevät leiristä paremman paikan kaikille.
Sunnuntain evankeliumissa (Matt. 21:28–32) Jeesus kertoo kahdesta pojasta. Toinen lupasi tehdä isän tahdon, mutta ei lähtenyt. Toinen taas vastasi ensin kieltävästi, mutta muutti mielensä ja meni.
Jeesus muistuttaa, että tärkeintä eivät ole sanat, vaan teot. Sama ajatus näkyy myös rippikoulussa. Kun ohjaaja kysyy: ”Kuka haluaa auttaa?” käsiä ei aina nouse heti. Silti juuri ne pienet auttamisen teot, kuten tavaroiden kantaminen, yhteisistä tiloista huolehtiminen ja vieruskaverin huomioiminen, rakentavat yhteishenkeä.
Jokainen voi omalla toiminnallaan tehdä leiristä turvallisen ja hyvän paikan. Rippikoulun tavoitteena ei ole, että kukaan olisi täydellinen. Sen sijaan se kutsuu kasvamaan uskossa ja lähimmäisenrakkaudessa sekä tekemään hyvää käytännössä.
Jeesuksen opetus muistuttaa meitä siitä, että usko näkyy ennen kaikkea siinä, miten kohtelemme toinen toistamme. Pienetkin teot voivat kertoa Jumalan rakkaudesta.
Eetu Tanskanen