Pääsin Lahden kesäkuun markkinoille. Sää suosi, hymyilevää kansaa riitti. Rinkeli maistui. Musiikki soi. Tahdon toistekin.
Eräässä torin kulmassa kokoontui entisiä jalkapalloilijoita lähinnä Reippaasta ja LTP:stä. Osa ei ollut tavannut toisiaan 50 vuoteen. Siitä se juttu lähti, mihin aikanaan oli jäänyt. Minutkin tunnistivat, vaikka väittivät lihoneen. No, myönnän, mutta se on väliaikaista.
Oli Ossi Sunin synttärit. Hänestä ei kenelläkään ollut pahaa sanottavaa, päinvastoin. Ei edes vastustajilla, siis kanssakilpailijoilla. Oso osui palloon, joskus jopa jalkaan. Oson HIFK-paita herätti pahennusta.
Väkisin mukailin Mattia ja Teppoa. ”Kun viettävät vanhat ystävät päivää, nauru on herkässä meillä. Mukavat muistot nousevat pintaan, elämme ne uudestaan. Kaihoa rintaan se mulle tuo ja taas mä nauraa saan. Tuo Oso kahvia pöytään, pyöreät vuodet saavutetaan. Ei olla vanhoja mutta naamoista huomaa, ei olla ihan nuoriakaan.”
Vuodet kultaa muistot. Tappio kääntyi voitoksi eikä tarvittu valomerkkiä. Väsymys oli merkki iltapäivällä, että kotiin, kotiin. Niemisellä se merkki oli rouvansa puhelu eli käsky.
Torin lavalta kaikui soitto, joka sai tanssijalkaa vipattamaan. Varsinkin Ollin, Nakin ja Sulpin. Hienosti järjestelyt hoitaneen Igorin jalkahan väpätti aamusta asti…
Jutut olivat yhtä hyviä eli huonoja kuin ennenkin. Varmaan keskustelut olivat syvempiä kuin ennen, jolloin pukukoppitarinat olisivat saaneet kukkahattutädit punastumaan. Junnun sanoin, puhuivat he naisista. Ei enää, kukin on tyytynyt kohtaloonsa. Kalajutut ovat kiilanneet edelle.
Nyt puhuttiin yllättäen myös jalkapallosta. Paisuneissa kisoissa minä odotan makoisia yllätyksiä. Kap Verde, Haiti, Curacao, Panama, Ruotsi ja/tai Norja voittakoot pelin. Mestarihan löytyy triosta Ranska- Espanja- Brasilia. Saksa ei nyt pärjää?
Monella lahtelaisella tuntui olevan sidoksia Tampereelle. Heillekin edelleen painotin, että olen lahtelainen. Aina.
Hannu Kuokkanen toimi pomolääkärinä TAYS:ssa monta vuotta. Maalivahtilegenda Risto Parkkonen viihtyy Mansessa viikon ainakin kerran vuodessa. Vielä me Tammelan torilla tavataan!
Näyttelijälahjakkuus Kai Kokko kertoi, että hänen poikansa Tuomas johtaa kahta merkittävää yhtiötä Tampereella. Täytyypä poiketa.
Kai monella muullakin jokin side Tampereelle on. Kannattaa täällä piipahtaa, kannattaa mennä poiskin. Ei oo Lahden voittanutta.
Ai niin, vaalikaa muistojanne, pitäkää kavereihinne yhteyttä. Kesät talvet. Tulen taas, nopeammin kuin luulettekaan.
Raine Järvinen