Tulevana pyhänä vietetään helluntaita, joka on kristinuskon kalenterissa harvinainen juhla. Se ei juhli yhtä historiallista tapahtumaa, kuten syntymää tai kuolemaa, vaan jotain, mitä emme voi nähdä silmillämme. Juhlan ydin on tuulessa ja tulessa – voimissa, jotka ovat luonnostaan katoavaisia, mutta samassa hetkessä ikuisia.
Raamatun kertomus apostolien teoista kuvaa tilannetta, jossa ihmiset kokoontuvat yhteen. He eivät odota mitään erityistä, kunnes äkkiä taivaasta kuuluu kuin voimakkaan tuulen humina. Se täyttää koko talon. Samanaikaisesti he näkevät ikään kuin tulen liekkejä, jotka jakautuvat ja laskeutuvat jokaisen päälle.
Helluntai muistuttaa meitä siitä, että elämä ei ole koskaan täysin hallinnassamme. Tuuli puhaltaa minne tahtoo, emmekä voi tietää sen määränpäätä. Elämässämme on asioita, joita emme voi ennustaa tai ohjata: sairaudet ja menetykset, mutta myös yllättävät ilot ja kohtaamiset.
Helluntai kutsuu meitä luottamaan siihen, että vaikka emme hallitse tuulta, emme ole silti hylättyjä. Pyhä Henki on se voima, joka kuljettaa meitä eteenpäin silloinkin, kun tie näyttää sumuiselta.
Ehkä tuuli puhaltaa juuri sinun kohdallesi tänään, kutsuen sinua uuteen toivoon ja uuteen luottamukseen.
Ville Hakulinen