Tämän viikon aiheena on “Armahtakaa!”. Raamattu opettaa, ettei ole meidän tehtävämme tuomita toisiamme. Se on yksin Jumalan tehtävä. Eihän kukaan meistä ole täydellinen, ainoastaan itse Herra.
Me ihmiset olemme usein nopeita tuomitsemaan muita esimerkiksi ulkonäön, käytöksen tai ennakkoluulojen perusteella. Meidän tulisi kuitenkin ottaa tämä “suodatin” pois silmiltämme ja sielustamme.
Viikon evankeliumitekstissä (Joh. 8:2-11) Jeesus tapaa temppelissä aviorikoksesta kiinni jääneen naisen. Lainopettajat ja fariseukset vaativat naista kivitettäväksi, Mooseksen lain mukaisesti. Jeesus kuitenkin vain kirjoittelee hiekkaan muiden tivatessa vastausta häneltä. Lopulta hän kuitenkin vastaa “Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Tämä sai paikallaolijat mietteliäksi. Yksi toisensa jälkeen he poistuvat paikalta. Jäljelle jäävät vain Jeesus ja nainen. Jeesus kysyy naiselta eikö kukaan paikalla olleista tuominnut häntä ja nainen vastaa kieltävästi. Jeesus vastaa siihen “En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” Vaikka nainen oli selkeästi tehnyt väärin, ei Jeesus tuominnut häntä.
Rippikoulussa minulle opetettiin, että armo tarkoittaa “Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni”. Tuo nainen ei ansainnut Jeesuksen armoa. Mekään emme ansaitse sitä. Ja silti, Jumala halusi lähettää ainoan poikansa maan päälle ensin kärsimään ja kuolemaan, sitten nousemaan kuolleista ja astumaan taivaisiin jotta me saisimme kohdata Hänen armonsa ja pelastua. “Armahtakaa” ei ole vain kehotus, vaan kutsu muutokseen.
Voisimmeko toimia samalla tavalla kuin Jeesus? Olla tuomitsematta väärintekijää vaan kohdata hänet lempeydellä ja rohkeudella. Jumala armahtaa meitä joka päivä. Ei siksi, että olisimme täydellisiä, vaan koska Hänen rakkautensa on suurempi kuin mikään meidän syntimme. Jeesuksen esimerkin mukaan meitä kutsutaan armahtamaan toisiamme: päästämään irti tuomitsemisesta ja vaatimuksista. Virren 932 säkeistöt 1 ja 2: “Oi ihmeellistä armoa, kun löysit eksyneen. Nyt uusin silmin nähdä saan. Nyt katson Jeesukseen. Vain armo murtaa syntisen ja rauhan lahjoittaa. Voi suurta päivää ihmeiden! Sain armon oivaltaa.”

Saga Salenius
Kesäteologi

