Toisinaan me ihmiset haluamme saada muut toimimaan ja ajattelemaan siten, miten itse katsomme oikeaksi. Joskus ääritapauksessa tapahtuu myös niin, että ”tarkoitus pyhittää keinot”. Silloin jokin ideologia tai aate voi jyrätä niin voimakkaasti, että ihmiset jäävät sen alle.
Vaikka ideologia tai aate itsessään olisi hyvä ja kaunis, voi sen ajaminen tapahtua toisia satuttaen, jopa väkivaltaisesti. Jeesuksen esimerkki on päinvastainen: Hän opetti rakkautta, joka on ihmisten kohtaamista, läsnäoloa ja heidän tarpeisiinsa vastaamista. Saamme olla vapaita toistemme tuomitsemisesta.
Me ihmiset tarvitsemme lakeja, rajoja ja sääntöjä. Ne suojaavat meitä sekä sisäisiltä että ulkoisilta uhilta, jotka meitä vaanivat, koska emme ole täydellisiä rakkaudessa. Lait, rajat ja säännöt palvelevat rakkautta ja totuutta silloin, kun ne suojelevat meitä, varmistavat oikeuksiemme toteutumista ja ihmisarvoista elämää.
Raamatussa Paavali (Kol. 2:16–23) muistuttaa meitä siitä, että Kristus kumosi vanhan lain. Meidän ei tarvitse enää noudattaa Vanhan testamentissa Israelin kansalle tarjottuja säännöksiä ja lakeja, joiden tarkoitus oli palauttaa sitä yhteyttä Jumalaan, jonka synti on rikkonut.
Synnin palkka on kuolema – mutta tuon palkan kärsi puolestamme Kristus, joka voitti kuoleman. Usko Jeesukseen vapauttaa iloon, luottamukseen ja rakkauteen.
Kristuksen huomaan saamme jättää myös ne turhat taakat ja rajoitteet, jotka heijastelevat menneisyyden kokemuksiamme: arvottomuuden tai huonommuuden tunteet, oman kelpaamattomuuden. Kristus näkee ne ja tuntee meidät. Meillä jokaisella on tarkoitus, jokainen meistä on arvokas. Saamme vapaina luottaa Jumalan armoon ja rakkauteen.
Tulevan sunnuntain aihe, kristityn vapaus, heijastaa syksyisen luonnon kaarta. Luonto luopuu jostakin, vapauttaa itsensä lehdistä luodakseen uudet kevään tullen.
Syksy voi olla myös hyvän luopumisen aikaa: saamme vapautua kaikesta, mikä estää aitoa yhteyttä Jumalaan, itseemme ja toisiimme. Saamme kohdata toisemme sellaisina kuin olemme ja yhdessä heittäytyä pyhään huolettomuuteen
Sofia Holopainen