Anttilanmäki ilahdutti

Kirjoitan pari riviä kyläjuhlista. Hieno tapahtuma. Tuttuja tapasin, moni tunnisti, vaikka parta jäi aamulla ajamatta.

Koululle piti päästä. Kansakoulu palasi mieleeni. Lukemaankin opin, vaikka ylitöitä se vaati ja äidiltäni ahkeruutta. Kellon opin jääräpäisyyttäni. Koulu alkoi jossain vaiheessa iltapäivällä. Äiti laittoi herätyskellon emalivatiin ja soimaan, kun piti lähteä. En sitä kyttäämistä kauaa kestänyt ja opettelin ajat.

Hienolta näytti nykykoulu. Viihtyisää, uskoisin. En ymmärrä, ettei pulpeteissa ole säilytystilaa. Liikuntasalin näkeminen aiheutti rytmihäiriötä.

Tapasin nuorekkaat ja taitavat koulun ex-opet Jaanan ja Pekan. Joku muisteli Anneli Nortesuota lämmöllä. Markku Pekkalan nimen kuulin parikin kertaa. Joku entinen opettaja hänestä puhui pelastavana enkelinä vaikeissa tilanteissa.

Kyläjuhlissa oli paljon ohjelmaa. Musiikki pisti Mauri Hyökin tanssijalkaa vipattamaan rouvastaan puhumattakaan. En päässyt pidemmälle sanalle Antti Keskivälin kanssa, koska hän oli kansan ympäröimä. Anttiin eivät vuodet iske.

Poikkesin pihoissa. Kantosaarelta en Mikkoa löytänyt, mutta viehkeät ja kohteliaat tyttärensä kyllä. Ei ole omenat kauaksi pudonneet. Oisko Mikko minua muistanut?

Ari Lyytikän pihassa hörppäsin kahvit. Pelattiin muistoissamme isännän kanssa parit pelit. Muisteltiin esimerkiksi kuinka kova toppari oli Markku Repo.

Savutien kaupan huudeilla suuhun suhahti nallekarkkien maku. Vihdinkadun kirppiksiltä jäi vaivaamaan komea ruskea nahkatakki, joka vaikutti tarpeeksi isolta. Olisinko ujona saanut tingittyä?

Alussa totesin, että pari riviä. No, Anttilanmäki vei koko käden. Tehkää taas uudestaan kyläjuhla. Oisko (parin) vuoden päästä liikaa vaadittu? Nyt jäi takki ostamatta, muikut syömättä, Suosalo näkemättä ja Sirvon Antin baari kokematta.

Kiitos myös askeleista, 17380, tuli pyörittyä. Älä väitä, että, liioittelen. En…

Ai niin, pisteeksi iin päälle jätin viimeiseksi rakkaan kotikadun, Liisankadun. Miten ihmeessä päässäni alkoi soida Fredi? ”Kun Liisankatua takaisin kuljen kerran, niin tiedän, yhtä en koskaan saa. On nuoruusaika tuo jäänyt taa.”

Raine Järvinen

Herrasmies Ari Kilpeläinen entisessä koulussaan Anttilanmäellä

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Eriväriset bussit ovat herättäneet huomiota Lahdessa – taustalla vuoden 2025 keskeytetyt hankinnat
Kumppanuuspöydät pääsevät vielä vaikuttamaan aluepalveluohjelmaan
Jyrki Linnankivi löysi uuden suunnan teologiasta – ”Rock vei maailmalle, opinnot opettivat ymmärtämään maailmaa”
Maailmaa vuosikymmeniä kiertänyt Petri Saraste arvostaa nyt Lahden kesää ja arjen pieniä iloja
Lähteen koulu luopuu avotiloista – ”Tilat alkoivat ohjata pedagogiikkaa”
Ukkoskuuro siirsi perinteisen lauluillan kirkon suojiin
Nikkilä sai pitkään toivotun bussivuoron – ”Vihdoinkin meidän äänemme on kuultu”
Uudet lähijunat saapuvat Lahteen loppukesällä – esteettömyys ja matkustusmukavuus paranevat
Lasten valitsema Mini-Lahti uudistaa Launeen liikennekaupungin
Taina Heininen-Reimi haluaa kehittää Renkomäkeä yhdessä asukkaiden kanssa
Vaahterakatu 4 täytti 50 vuotta – “Täältä ei lähdetä pois kuin Levolle”
Kirsikkapuistosta tuli lahtelaisten kevään juhlapaikka
Omalähiö muutti uusiin tiloihin – Lähes 50 vuotta vanhat juuret kulkivat mukana
Lahden musiikkiopistoon alkaa uusi musiikkiteatterikoulutus lapsille ja nuorille
Tyhjä kalenteri ei toteutunut – Matti Röngän eläkepäivät täyttyivät tekemisestä
Katusovittelu auttaa nuoria Lahdessa – Riitoihin puututaan nopeasti
Uusi palloiluhalli nousemassa Nikkilään – “lapsille ja nuorille lisää liikkumisen paikkoja”
Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
ARKISTO