Sunnuntain aihe kolahtaa: usko ja epäusko. Ne sanat ovat toistensa vastakohtia, mutta myös elämään kuuluva parivaljakko. Usko on näkymättömän varaan heittäytymistä, ojentautumista sen mukaan mitä toivotaan. Epäily ja epäusko väijyvät siinä vieressä.
Aina ole helppoa uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Epäusko nostaa päätään, kun elämä satuttaa, kun Jumala ei tunnut vastaavan rukouksiin. Mutta ihmisessä on syvä kaipuu etsiä suurempaa turvaa, kaipuu uskoon ja luottamukseen. Ei kannata mykistää tuota kaipauksen ääntä.
Usko ei koskaan ole ihmisen oma suoritus tai saavutus. Usko on lahja. Jumala kutsuu meitä elämään lähellään ja turvautumaan häneen. Hän tahtoo, että saisimme kristillisestä uskosta elämämme perustan. Siksi hän lahjoittaa meille uskoa, välillä ihan pientä ja haurasta, joskus vahvempaa ja lujempaa.
Jumala rakastaa meitä niin paljon, että tarjoaa pelastuksen lahjaa Jeesuksessa. Hän luo meissä uskoa, toivoa ja rakkautta, joiden varassa on hyvä elää eteenpäin. Jumala on kaikkea epäilyämme suurempi.
Riitta Särkiö