Kokoomus julkisti tällä viikolla yhdeksän miljardin euron leikkauslistan. Pääministeri Petteri Orpo kiirehti vakuuttamaan, ettei hallitus ole ”ryöstämässä ihmisten kukkaroita”. Hyvä niin. Mutta jonkun kukkarossa yhdeksän miljardin säästöt väistämättä näkyvät. Kokoomus itse puhuu mieluummin uudistamisesta.
Listalla ovat muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen ”uudistaminen”, sosiaaliturvan ”uudistaminen” ja eläkejärjestelmän ”uudistaminen”. Uudistaminen kuulostaa tietysti paljon mukavammalta kuin leikkaaminen. Mutta jos sote-palveluista tavoitellaan kahden miljardin euron säästöjä, eläkejärjestelmästä kaksi miljardia, indeksisidonnaisista menoista 1,5 miljardia ja sosiaaliturvasta puoli miljardia, suomalaisella on oikeus kysyä aivan arkinen kysymys: mitä tämä tarkoittaa minulle?
Saanko terveyskeskuksesta ajan yhtä nopeasti kuin nyt? Mitä tapahtuu vanhuspalveluille? Entä eläkkeelleni? Asumistuelle? Työttömyysturvalle? Lasten koululle tai päiväkodille? Erityisesti 1,5 miljardin indeksijarru kannattaa avata suomeksi. Indeksi on tekninen sana, mutta sen vaikutus ei ole tekninen. Jos hinnat ja palkat nousevat, mutta etuudet tai julkisten palvelujen rahoitus eivät seuraa mukana entiseen tapaan, jonkun ostovoima tai palvelut heikkenevät. Kaupan kassalla ei voi maksaa indeksijarrulla.
Sama koskee työttömyysturvaa. Työttömyys voi kohdata kenet tahansa. Ja jos avoimia työpaikkoja ei ole, uutta työpaikkaa ei synny sillä, että työttömän turvaa leikataan vielä vähän lisää. Kannustimia tarvitaan, mutta niin tarvitaan myös työpaikkoja.
Entä perussuomalaiset? Kun hallituksen pääpuolue tuo pöytään näin suuren paketin, olisi kohtuullista kuulla myös hallituskumppanin kanta. Mitä perussuomalaiset hyväksyvät Kokoomuksen listasta? Mitä eivät? Missä kulkee heidän rajansa eläkkeiden, sosiaaliturvan ja palveluiden kohdalla? Hiljaisuus ei yhdeksän miljardin kohdalla oikein riitä.
Suomen julkisen talouden ongelmat ovat todellisia. Velkaantuminen on saatava hallintaan ja säästöjä tarvitaan. Mutta pelkillä leikkauksilla Suomi ei kasva. Siksi yhdeksän miljardin leikkauslistan rinnalle tarvitaan kasvulista: uusia työpaikkoja, investointeja, vientiä ja verotuloja. Säästää täytyy. Uudistaakin täytyy. Mutta uudistaminen ei saa olla vain hienompi sana leikkaamiselle. Ja lopulta suomalaisella on oikeus kysyä kaksi yksinkertaista kysymystä: mitä tämä tarkoittaa minulle – ja mistä syntyy Suomen seuraava kasvu? Datakeskuksistako?
Ville Skinnari