Kuukausi: lokakuu 2026

Kirjoitan näitä rivejä purjeveneestä Joonianmereltä Kreikasta. Iltapäivän aurinko lämmittää lokakuussakin, ja tuuli täyttää purjeet. Meri on yhtä turkoosin sininen kuin lähes 2 000 vuotta sitten, kun kristinusko levisi näiltä rannoilta Eurooppaan ja koko maailmaan.

Samoilla vesillä kulki apostoli Paavali. Filippi, Tessalonika, Ateena ja Korintti saivat kuulla hänen suustaan sanoman Jeesuksesta. Hän ei kulkenut omissa nimissään, vaan Kristuksen lähettiläänä. Meidän veneessämme on hyvä moottori ja navigointilaitteet. mutta Paavalin aikana merenkulkija oli usein tuulten armoilla. Paavali kertoo joutuneensa kolmesti haaksirikkoon, ja myöhemmin hänen laivansa haaksirikkoutui vielä Maltan rannikolla.

Sunnuntain aiheena ovat Jeesuksen lähettiläät. Evankeliumissa (Luuk. 10:1–12) Jeesus lähettää seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta kaksittain edellään ja antaa heille saatesanat: ”Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle”. Heillä ei ollut rahakukkaroa eikä laukkua, vain yksinkertainen sanoma syntien anteeksiantamuksesta.

Jumalan valtakunnan sanoma teki vaikutuksen kaikenlaisiin ihmisiin niin pienissä kylissä kuin Ateenan Areiopagilla. Samaa se on tehnyt Savon kaskimailla, Euroopan suurissa kaupungeissa ja Lapin tuntureilla.

Tämä evankeliumi, joka kulki Palestiinasta Kreikan rannoille ja aina meille Suomeen saakka, kuuluu myös sinulle. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Siinä väsynyt, murtunut ja syyllisyyden alla kärsivä ihminen saa kokea armon ja anteeksiantamuksen. Meidän tarvitsee vain ottaa se vastaan ja uskoa se omalle kohdallemme.

Janne Suomala

Kuljetusyrittäjiltä on tullut minulle syksyn aikana useita yhteydenottoja. Viesti on vakava. Polttoaineiden hinnannousu syö yritysten kannattavuutta, sopimukset sitovat ja laskut erääntyvät. Moni yrittäjä joutuu pohtimaan, kuinka pitkään toimintaa voi jatkaa nykyisillä kustannuksilla.

Hallitus on neuvotellut viikkoja polttoaineiden hinnannousun hillitsemisestä. Samaan aikaan kuljetusyritysten taloudellinen tilanne heikkenee. Päätösten viivästyminen voi tulla yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin nopeasti toteutettu määräaikainen tuki.

Erityisen vaikea tilanne on pienillä ja keskisuurilla kuljetusyrityksillä. Yhden tai kahden auton yrittäjällä polttoainelaskun kasvu voi viedä koko katteen. Asiakkaiden kanssa tehtyjä sopimuksia ei välttämättä saada muutettua nopeasti, mutta autojen rahoitus, vakuutukset ja palkat on maksettava. Yrityksen kassassa kustannuskriisi näkyy välittömästi.

Kuljetusala on tärkeä osa teollisuuden, kaupan, rakentamisen ja elintarviketuotannon toimintaa. Lahti on merkittävä logistinen solmukohta. Jos kuljetusyrityksiä poistuu markkinoilta, seuraukset näkyvät nopeasti myös muiden yritysten toiminnassa. Kuljetuspalvelujen saatavuus heikkenee, kilpailu vähenee ja kustannukset voivat nousta.

Kyse on myös Suomen huoltovarmuudesta. Ruoka, lääkkeet, energia ja teollisuuden raaka-aineet liikkuvat pitkälti yksityisten kuljetusyritysten avulla. Toimiva kuljetusverkosto on välttämätön niin arjessa kuin erilaisissa häiriötilanteissa. Menetettyä kalustoa, osaamista ja paikallista palvelukykyä voi olla vaikea palauttaa.

Ratkaisu on jo olemassa. Sitä käytettiin edellisen hallituksen aikana vuonna 2022. Marinin hallitus otti tuolloin käyttöön määräaikaisen polttoainetuen, jolla autettiin lähes 10 000 yritystä. Tukea maksettiin noin 31,5 miljoonaa euroa. Valtiokonttori vastasi maksatuksesta. Suomessa on lisäksi käytössä alueellinen kuljetustuki, jonka vuosittaiset kustannukset ovat olleet muutamia miljoonia euroja.

Olen esittänyt, että hallitus ottaa uudelleen käyttöön vuoden 2022 malliin perustuvan, kolmen kuukauden määräaikaisen polttoainetuen. Valmistelun lähtökohdaksi voidaan asettaa 10–15 miljoonan euron määräraha. Tuki kohdistettaisiin erityisesti pienille ja keskisuurille kuljetusyrityksille, joiden polttoainekustannukset ovat nousseet ja joiden mahdollisuudet siirtää lisäkustannuksia asiakkaille ovat rajalliset. Korvaus perustuisi todennettuihin kustannuksiin ja yrityskohtaisiin enimmäismääriin. Valtiokonttorin kokemusta voitaisiin hyödyntää, ja EU:n valtiontukisäännöt tarkistettaisiin kiireellisesti.

Määräaikainen ja kohdennettu tuki olisi valtiontaloudellisesti rajattu ratkaisu. Se auttaisi suoraan niitä yrityksiä, joiden toiminnan jatkuminen on vaarassa. Samalla voidaan säilyttää jakeluvelvoite ja liikenteen ilmastotavoitteet. Tilapäinen kustannuskriisi voi aiheuttaa pysyvän yrityskadon. Jokainen lopettava kuljetusyritys voi merkitä menetettyjä työpaikkoja, palveluja ja osaamista. Niiden palauttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin olemassa olevan toiminnan turvaaminen.

Ville Skinnari

Nyt lähti laukalle. Kuusysi elää vain ikämiehissä, jos sielläkään. Virallisesti puhutaan FCLahti/69. Nimihirviö, sanon minä.

Tietävätkö tietäjät? Montako kultaa ja hopeaa Kyykkä nappasi vuosina 1982-92? Entäs cup? Ketkä pelasivat eniten? Maalitykit? Vastaukset lopussa.

GM Sami Nordenswan avaa mennyttä. ”Kauden 2021 jälkeen ilmoitettiin, että joukkue lopetetaan. Pari päivää tästä monen puhelun jälkeen päätimme Heikki Haaraojan kanssa yrittää pitää FC Kuusysi miesten sarjoissa mukana. Heti kävi selväksi, ettei seuralta tule taloudellista apua vaan joukkueen pitää hoitaa itse rahoituksensa kuntoon. Hihat käärittiin, etsittiin sponsoreita, tehtiin talkoita ja pelaajatkin osallistuivat kustannuksiin.

Kauden 2024 jälkeen Kuusysin logon käyttö kiellettiin, koska yhdistyttiin FC Reippaan kanssa FC Lahti r.y:n alle.”

Kuusysi oli tällä kaudella kolmosessa viides saldolla 20, 8, 7, 5, 32-36, 31. Aihioita avautui parempaankin. Hyvä maku kuitenkin jäi, sillä viimeisessä pelissä Kisapuistossa kaatui Gnistan Ogeli. Mikko Kämäräinen sinetöi voiton. Myös Veeti Heikkonen loisti.

GM:nä touhusi useana vuonna Sami Nordenswan, joka on pelastanut seuran Haaraojan kanssa monesta liemestä. Markku Siira on valmentanut ansiokkaasti rakkaudesta seuraan ja lajiin. Taustoista täytyy vielä mainita ainakin apuvalmentaja Perttu Kautto ja monipuolinen Henri Syyslahti.

Kauden pelaajaksi nousi maalivahti Timi Lehtinen. Tomi Metznerin ja Joel Viljasen panokset olivat merkittäviä. Tulokkaista Kaapo Mantere säkenöi.

Entäs nyt? Nordenswan lopettaa. Harmi. Muualla toimiva Haaraoja kertoo lisäksi, että aktiivista taustajoukkoa tarvitaan, kuka valmentaa ja millaista pelaajaa on tarjolla. Voi myös olla niin, että tämä oli tässä ja sen pituinen se. Heikki toivoo futissydämestään, että jatkoa nähdään, jotta ei ole turhaan asemia pidetty ja taisteltu lahtelaisen nuorison puolesta jo viisi vuotta.

Kuusysi on vuosien saatossa tehnyt hienoa junnutyötä. Esimerkiksi tällä viikolla vähän yli 50 vuotta täyttänyt Petri Kasakkamäki pelasi valkopaitojen junnuissa eikä oppi-isä Mane Pekonen unohdu koskaan.

Tietovisaan. Kuusysi voitti 5 kultaa, 4 hopeaa ja 2 cupia. Juha Annunen pelasi 311 ottelua, Ilkka Remes 306 ja Jari Rinne 277. Maaleja Ismo Lius mätti 116, Annunen 73 ja Keijo Kousa 56. Siinä mallia tuleville lahtelaisille. Vielä ehdotus. Voisivatko entiset pelaajat ottaa vastuuta tulevaisuudesta? Kuka ottaa koppia? Hännikäinen hei…

Kuusysin pitää elää!

Raine Järvinen

Jokaisessa merkittävässä lehdessä on nykyisin oikaisuja. Pelastan Omalähiön, jossa ei oikaisuja juuri ole. Nyt on.

Kaksi viikkoa sitten väitin, että lentistähti Joonas Jokela pelaa Turkissa. Eipäs pelaa. Siirtyi tulevaksi kaudeksi Romaniaan. Anteeksi.

Lentispronssi aiheutti kansanjuhlan Tampereen keskustorille. Oikein tuli tunnin telkkarista. En siitä huudosta, hei, hei, hei, piitannut, mutta hienosti pelaajat käyttäytyivät. Ei ollut yhtään jutilaa sönkkäämässä salmelasta puhumattakaan. Viina on viisasten juoma.

Oho. Lahden päättäjiä on todistettavasti nähty tutustumassa Tammelan stadioniin pari viikkoa sitten. Meinaako tämä sitä, että Kisapuisto nytkähtäisi eteenpäin? Vai vieläkö jahkataan? Pitäisikö sittenkin mennä hakemaan ideoita ulkomailta? Isolla porukalla, mahdollisimman kaukaa. Vielä kerran.

Muistikohan stadionin isäntä, entinen pelimies, Toni Hevonkorpi kertoa talouden haasteista? Kallista on pelata. TPV ja TamU ovat siirtyneet kodikkaaseen Kauppiin. Semmoinen siisti pienehkö malli sopisi minusta Lahteen. Pelattakoon Euro-pelit muualla. Ai niin, mitkä ihmeen Euro-pelit?

Seuraavaksi Tammelan stadionin täyttää Mo Salah 15.10. Paikalla varmalla hurja lahtelaistrio Karppinen-Kauppi-Kotinurmi. Auta armias, jos Mo ei tahdo tekonurmella pelata. Ei oo Kups:n vika.

Joulukuun alussa stadionilla pidetään joululaulukonsertti. Toivotaan siedettävää säätä ja Tökä Töyssyltä joulumieltä.

Muuten, epäilen että meilläkin on joku Vasili käynyt. On niin siivotonta ja vessan kansi oli ylhäällä, kun tulin kotiin. Joku oli syönyt viimeisen suklaan.

Toivottavasti et lukenut tätä otsikon vuoksi. Menen samaan ansaan päivittäin. En tee tätä toiste, vaan mistäs minä tiedän, kuka mitäkin jännittävänä pitää.

Kortteliliigan historiasta selviää, että vuonna 1977 lahtelaisten Alls Stars matkasi Kake Rivinojan johdolla Kokkolaan juhlaotteluun voittamaan isännät 2-0. Rewasta, kaikkien aikojen kovimmasta ? liigajoukkueesta, mukana olivat Harri Talsi, Kalevi Loukas ja Pertti Nevalainen.

Huhujen mukaan eräät karsalaiset innostuivat kunnolla, varsinkin maalintekijä, mutta ei Jaska Marttinen, joka teki toisen.

Mukavaa Aleksis Kiven päivää.

Raine Järvinen

Villi luonto tulee lähiössämme lähelle. Launeen omakotitaloalueella ei tarvitse lähteä omaa pihaa kauemmas kohdatakseen metsän eläimiä. Olisiko siitä ollut kymmenisen vuotta, kun pihaan pomppivat ensimmäiset rusakot. Niiden perässä muutamia vuosia myöhemmin tulivat ketut. Ensimmäisen lajinsa valion näin täydessä päivän valossa! Seurasin keittiön ikkunasta, kuinka kaunis, hyvävointisen oloinen punaturkki haisteli yöpakkasten jäljiltä nurmikolle jäätyneitä omenoita – ja pissasi päälle. Varmaan reviirinsä merkiksi.

Talvisin rusakoiden loikista muodostuu eri puolille pihamaata risteilevä verkosto, kotoisasti ”rabbit road”. Pitkäkorvia näkee myös makoilemassa lumikuopissa puskien alla. Kettua en ole talvella nähnyt, jälkiä kyllä. Loppukesästä ja syksyisin niitä saattaa vilahtaa iltakävelyn aikaan näköetäisyyden päässä. Viimeisimmän havainnon perusteella lähitienoilla liikkuu laiha, luihu kaveri, jolla on pitkä, vartaloa paksumpi häntä. Toivottavasti se ei kuitenkaan kanna kapia. Sellaisesta kärsinyt luontokappalekin on kotikulmilla pyörinyt. Luulin näkeväni harhoja, kun kotona piipahtanut tytär kutsui ihmettelemään aidan vierustaa kulkevaa koiramaista olentoa. Se näytti hyeenalta. Myöhemmin surkea olento todennettiin melkein kaljuksi, kapista kärsineeksi supikoiraksi. Poliisit kävivät päästämässä sen pois päiviltä.

Viime talven järisyttävin havainto tuli naapurilta. Hän välitti kuvan puolen saappaan kokoisista tassunjäljistä, jotka olivat kulkeneet tien yli heidän pihastaan meille. Toinen naapuri todisti, että jäljet kuuluvat ilvekselle. Kuva oli tarttunut heidän riistakameraansa.

Ja se kauris. Entisen Salinkallion lukion lähellä sijaitsevassa metsikössä niitä kuulemma on majaillut jo pitempään, sieltä ne ovat nyt levittäytyneet laajemmalle. Pihaamme keväällä eksynyt nuori vierailija ennätti nyhtää takapihalta pienen läntin sipulikukkia eväikseen, mutta säikähti ikkunanpaukahdusta. Sittemmin takapihalla ovat käyskennelleet naaraskauris ja vasa sekä piikisarvinen, yksinäinen uros. Omat kasvikultani ja pienen yrttipenkkini ovat saaneet olla melko rauhassa, mutta olen kuullut, että ne ovat varsinaisia suursyömäreitä, joille maistuvat kaikki vähänkin vihreää muistuttavat pihojen antimet. Ne eivät enää pelkää mitään, eivätkä ole ihmisistä moksiskaan.

Olen päättänyt, että suhtaudun kaikkiin villimmän luonnon edustajiin periaatteessa maltillisesti. Paitsi piiskahäntiin. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Tuija Veirto
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on asunut pitkään Etelä-Lahdessa

Sunnuntain aihe kolahtaa: usko ja epäusko. Ne sanat ovat toistensa vastakohtia, mutta myös elämään kuuluva parivaljakko. Usko on näkymättömän varaan heittäytymistä, ojentautumista sen mukaan mitä toivotaan. Epäily ja epäusko väijyvät siinä vieressä.

Aina ole helppoa uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Epäusko nostaa päätään, kun elämä satuttaa, kun Jumala ei tunnut vastaavan rukouksiin. Mutta ihmisessä on syvä kaipuu etsiä suurempaa turvaa, kaipuu uskoon ja luottamukseen. Ei kannata mykistää tuota kaipauksen ääntä.

Usko ei koskaan ole ihmisen oma suoritus tai saavutus. Usko on lahja. Jumala kutsuu meitä elämään lähellään ja turvautumaan häneen. Hän tahtoo, että saisimme kristillisestä uskosta elämämme perustan. Siksi hän lahjoittaa meille uskoa, välillä ihan pientä ja haurasta, joskus vahvempaa ja lujempaa.

Jumala rakastaa meitä niin paljon, että tarjoaa pelastuksen lahjaa Jeesuksessa. Hän luo meissä uskoa, toivoa ja rakkautta, joiden varassa on hyvä elää eteenpäin. Jumala on kaikkea epäilyämme suurempi.

Riitta Särkiö

Lahden kaavoituksessa eletään nyt kahdessa eri todellisuudessa. Tavallinen yrittäjä haluaa laajentaa halliaan, rakentaa toimitilan tai käynnistää uuden investoinnin. Vastaukseksi voi tulla, että kaavoituksessa on kiirettä ja omaa vuoroa joutuu odottamaan pitkään – pahimmillaan vuosia.

Samaan aikaan valtavat kansainväliset datakeskushankkeet etenevät nopeasti poikkeamisluvilla. Kujalaan suunniteltu noin 37 400 kerrosneliön datakeskus sai poikkeamis- ja rakentamisluvan, vaikka poikkeamisia tarvittiin muun muassa rakennusoikeudesta, kerrosluvusta, liittymäkiellosta ja istutusalueista. Kaupunki katsoi, ettei asemakaavaa tarvitse muuttaa.

Tämä asetelma on ongelmallinen myös oikeudellisesti. Hallintolaki edellyttää viranomaiselta tasapuolisuutta, puolueettomuutta ja johdonmukaisuutta. Samankaltaisia tapauksia pitää kohdella samoin perustein ja asiat on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Investoinnin koko tai investoijan kansainvälinen asema ei voi itsessään oikeuttaa erilaiseen kohteluun. Lahti on lisäksi sitoutunut yrittäjäjärjestöjen kanssa elinvoimalupaukseen, jonka tavoitteena ovat sujuvat kaavoitus- ja lupaprosessit. Sen pitää koskea myös paikallista yrittäjää ja hänen investointiaan.

Ilmarisentien datakeskuksen kohdalla kyse on myös ympäristövaikutuksista. Ensimmäinen kokonaisuus on noin 40 000 neliötä ja 50 megawattia. YVA-lainsäädäntö mahdollistaa ympäristövaikutusten arvioinnin myös hankkeessa, joka ei suoraan kuulu lain hankeluetteloon, jos sen ympäristövaikutukset voivat olla merkittäviä. Myös yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa on otettava huomioon. Suurta datakeskuskokonaisuutta ei pidä voida pilkkoa vaiheisiin niin, että yksittäiset osat näyttävät lupamenettelyssä todellista kokonaisuutta pienemmiltä.

Googlen datakeskushankkeisiin liittyviä hakkuita Muhoksella ja Kajaanissa selvitetään parhaillaan viranomaisissa. Vielä ei ole ratkaistu, onko lakia rikottu. Tapaus muistuttaa perusasiasta: miljardiluokan kansainvälistä investoijaa koskevat samat lait ja viranomaisvaatimukset kuin muitakin.

Lahti tarvitsee investointeja, mutta Lahti elää ennen kaikkea tavallisista yrityksistä. Ne työllistävät, maksavat veroja ja rakentavat kaupunkia vuodesta toiseen. Niiden hankkeet eivät voi jäädä vuosiksi jonoon samalla, kun kansainvälisille teknologiajäteille avautuu nopea kaista. Datakeskusbuumissa on myös uuskolonialismin piirteitä. Kansainvälinen suuryritys saa käyttöönsä maan, sähköverkon ja muun infrastruktuurin, kun paikallinen yhteisö kantaa maankäyttö-, ympäristö- ja energiavaikutuksia. Datakeskusten työllisyys- ja verohyödyt eivät automaattisesti vastaa niiden valtavaa sähkön- ja maankäyttöä.

Kuntien datakeskusluvitukseen tarvitaan nykyistä selvemmät valtakunnalliset pelisäännöt. Olen tehnyt eduskunnassa lakialoitteen, jolla suurten datakeskusten luvitusta ja ympäristövaikutusten arviointia selkeytettäisiin ja hankkeiden pilkkomiseen puututtaisiin. Myös SDP valmistelee omia suuntaviivojaan datakeskusten sääntelyyn tämän syksyn aikana. Datakeskuksia voidaan rakentaa Lahteen, mutta samoilla oikeusvaltion pelisäännöillä kuin muutakin yritystoimintaa. Investoinnin koko ei saa ratkaista sitä, kuinka nopeasti viranomaisen ovi aukeaa.

Ja lopuksi kysymys Lahden päättäjille: ovatko kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus hereillä? Tietävätkö luottamushenkilöt, millä perusteilla hankkeita asetetaan eri asemaan ja poikkeuslupia myönnetään? Vastuu ei voi jäädä vain viranhaltijoille. Poliittisen johdon tehtävä on varmistaa, että Lahdessa samat pelisäännöt koskevat kaikkia.

Ville Skinnari

Lahden Reippaan juhlaottelu on lauantaina 3.10. Kisapuistossa heinolalaisia vastaan. Peli alkaa kello 18, joten yöhön menee. Paitsi niillä vanhoilla.

Tapahtumassa pidetään huutokauppa, jossa kaupataan iki-Reipas Ossi Lempisen lahjoittamat kymmenen kuparipannua Kuninkaan nimmarilla. Rahaa mukaan ja reilusti.

Annan kirjoitusvuoron kahdelle ex-pelaajalle. Ilopilleri Harri Holli, Reippaassa 1973-1977, aloittaa:

– Onneksi olkoon Reipas. Valitettavasti en pääse juhlaotteluun ikimuistoiseen Kisapuistoon. Haluan kuitenkin onnitella lehdessä. Tullessani seuraan 1973 aistin heti viipurilaisen lupsakkuuden ja reilun yhteishengen. Joukkue ja sen valmennus olivat erinomaisia.

Minusta kehittyi maajoukkuetason maalivahti. Mitaleita ja Cup-voittoja tuli liukuhihnalta. Ellen olisi sairastunut vakavasti maajoukkueen Tansanian matkalla 1975, asuisin ja vaikuttaisin varmasti vieläkin Lahdessa.

Muistan hyvin Kautoset, Kososen, Litmaset, Hukan, Revon, Sandbergin ja monet muut, etenkin nousevat nuoret. Jantusesta tuli ammattilainen, Kampmanista erinomainen valmentaja, Salosesta kiinteistöpäällikkö jne. Aika vierii, muistot säilyvät. Viirupaitoja en unohda koskaan. Kisapuistossa oli parasta aikaani pelaajana. Kiitos Reipas. Eteenpäin reippaasti vaan!

Reippaan kasvatti Ilpo Talvio kertoo puolestaan näin:

– Elin 70-luvun Reippaasti. Reipas täytti 135 syyskuun 15. ja minä samana päivänä 65.

Kiitos lukuisista pelikavereistani, joita Reipas on minulle antanut. Sain maan parasta juniorivalmennusta ja pelasin maan parhaiden junioreiden kanssa.

Meillä on edelleen 18 jäsenen Reipas-ryhmä, jossa usein olemme yhteyksissä. Elokuun alussa sain kunnian pelata Reippaan raitapaidassa ikämiesten SM-kisoissa. Minusta taisi tulla kentän pisin tuo paita päällä. Ylpistyin vallan. Hopeaa tuli. Sydämelliset onnittelut hienolle seuralle.

Näiden kynämiesten lisäksi ex-viirupaitoja ovat nykyisin Tampereen seudulla mm.molari Mika Malinen, Kalevi Nupponen, Erkki Vihtilä, sydänspesialisti Tero Penttilä ja Sportti-baaria stadionin lähellä pitävä Arto Uimonen. Kannattaa poiketa, kun täällä pyöritte. Voitte hyvällä tuurilla törmätä TamUn uudelleen tähtiin nostaneeseen Topi Prihaan. Siinä on niin fiksu mies, että voisi olla lahtelainen. Ei lisättävää.

Reipas jatkoon. Aina ja ikuisesti.

Raine Järvinen

Usein näemme kaupungilla, kauppakeskuksissa ja julkisilla paikoilla ihmisiä, joiden rinnassa lukee ”Vartija”. Nuo ihmiset pitävät järjestystä ja tuovat turvaa. Monet heistä näyttävät aika vahvoilta ja koviltakin. Vartiointi voi olla kovaa hommaa.

Myös Raamatussa puhutaan vartijoista, mutta heillä ei ole tummaa asua eikä kännykkää pampusta puhumattakaan. Päinvastoin. Usein näiden vartijoiden kohdalla puhutaan häikäisevästä valosta ja valkoisuudesta. Psalmissa 34 sanotaan: ”Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.” (Ps. 34:8)

Psalmin jae rohkaisee meitä muistamaan, että Jumala suojelee meitä. Hän on asettanut enkelin lähellemme, vartioimaan ja turvaamaan meitä.

En voi sanoa, että enkelin suojaus estäisi kaiken pahan. Sen me tiedämme kaikki. Onnettomuuksia, sairautta, pahuutta tulee varmaan jokaisen kohdalle. Mutta sellaisissa vastoinkäymisissäkin Jumala on kanssamme, myrskyn keskellä. Enkeli ei väisty viereltämme.

Enkelien kautta Jumala suojaa – ja mikä vielä enemmän: Hän pelastaa. Hän pelastaa meidät pahojen tekojen taakasta, synnistä ja kuolemasta.

Jeesuksen tähden Jumala vie meidät kerran ikuiseen rauhaan. Siunattua enkelien päivää, mikkelinpäivää!

Riitta Särkiö

Kokoomus julkisti tällä viikolla yhdeksän miljardin euron leikkauslistan. Pääministeri Petteri Orpo kiirehti vakuuttamaan, ettei hallitus ole ”ryöstämässä ihmisten kukkaroita”. Hyvä niin. Mutta jonkun kukkarossa yhdeksän miljardin säästöt väistämättä näkyvät. Kokoomus itse puhuu mieluummin uudistamisesta.

Listalla ovat muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen ”uudistaminen”, sosiaaliturvan ”uudistaminen” ja eläkejärjestelmän ”uudistaminen”. Uudistaminen kuulostaa tietysti paljon mukavammalta kuin leikkaaminen. Mutta jos sote-palveluista tavoitellaan kahden miljardin euron säästöjä, eläkejärjestelmästä kaksi miljardia, indeksisidonnaisista menoista 1,5 miljardia ja sosiaaliturvasta puoli miljardia, suomalaisella on oikeus kysyä aivan arkinen kysymys: mitä tämä tarkoittaa minulle?

Saanko terveyskeskuksesta ajan yhtä nopeasti kuin nyt? Mitä tapahtuu vanhuspalveluille? Entä eläkkeelleni? Asumistuelle? Työttömyysturvalle? Lasten koululle tai päiväkodille? Erityisesti 1,5 miljardin indeksijarru kannattaa avata suomeksi. Indeksi on tekninen sana, mutta sen vaikutus ei ole tekninen. Jos hinnat ja palkat nousevat, mutta etuudet tai julkisten palvelujen rahoitus eivät seuraa mukana entiseen tapaan, jonkun ostovoima tai palvelut heikkenevät. Kaupan kassalla ei voi maksaa indeksijarrulla.

Sama koskee työttömyysturvaa. Työttömyys voi kohdata kenet tahansa. Ja jos avoimia työpaikkoja ei ole, uutta työpaikkaa ei synny sillä, että työttömän turvaa leikataan vielä vähän lisää. Kannustimia tarvitaan, mutta niin tarvitaan myös työpaikkoja.

Entä perussuomalaiset? Kun hallituksen pääpuolue tuo pöytään näin suuren paketin, olisi kohtuullista kuulla myös hallituskumppanin kanta. Mitä perussuomalaiset hyväksyvät Kokoomuksen listasta? Mitä eivät? Missä kulkee heidän rajansa eläkkeiden, sosiaaliturvan ja palveluiden kohdalla? Hiljaisuus ei yhdeksän miljardin kohdalla oikein riitä.

Suomen julkisen talouden ongelmat ovat todellisia. Velkaantuminen on saatava hallintaan ja säästöjä tarvitaan. Mutta pelkillä leikkauksilla Suomi ei kasva. Siksi yhdeksän miljardin leikkauslistan rinnalle tarvitaan kasvulista: uusia työpaikkoja, investointeja, vientiä ja verotuloja. Säästää täytyy. Uudistaakin täytyy. Mutta uudistaminen ei saa olla vain hienompi sana leikkaamiselle. Ja lopulta suomalaisella on oikeus kysyä kaksi yksinkertaista kysymystä: mitä tämä tarkoittaa minulle – ja mistä syntyy Suomen seuraava kasvu? Datakeskuksistako?

Ville Skinnari