”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu”

Kerran eräs lapsi laittoi eläinhahmoja pieneen laatikkoon ja alkoi pyörittää laatikkoa. Kun kysyin, mistä on kyse, hän vastasi: ”Minä kierrätän eli lelut kierivät”. Hänen vanhempansa olivat juuri puhuneet kierrätyksestä, ja hän luuli, että se tarkoittaa sitä, että lelut pyörivät eli kierivät.

Sanojen merkitys muuttuu aina matkalla: sanojan ja kuulijan välissä on tila, jossa liikkuvat erilaiset kokemukset, tulkinnat, pelot ja toiveet. Kuulijan voi olla hankala kuulla viestiä sillä tavalla, kun sanoja on tarkoittanut, varsinkin jos se on monitulkintainen tai herättää tunteita. Oikeastaan kaikki kuulemamme on tulkintaa, jota värittää se tapa, jolla ymmärrämme kuullun viestin.

Meillä ihmisillä on paha tapa puhua joskus juoruillen tai ikävään sävyyn. Tämä Jeesuksen sana muistuttaa meitä siitä, että tuolloin kyse on aina siitä henkilöstä, joka asian sanoo. Tarve puhua ikävästi kumpuaa ihmisen omasta sydämestä ja usein voi johtua esimerkiksi pelosta, kateudesta tai omasta epävarmuudesta. Toisessa voivat ärsyttää ne asiat, joita ei itsessään hyväksy tai joita haluaisi itselleen. Joskus on vaikea puhua toiselle kauniisti, jos ei ole tottunut puhumaan itselleenkään kauniisti.

Nykyään kommunikoidaan paljon tekstimuodossa. On helppo ymmärtää väärin, kun ei näe toisen ilmeitä ja eleitä. On myös valitettavasti helpompi kirjoittaa ikävästi kuin sanoa sama asia kasvotusten. Kasvotusten toisen kasvoilta voivat heijastua suru, viha tai pelko, jotka ihminen joutuu tuolloin kohtaamaan myös itsessään. Toisaalta on ihanaa jakaa se ilo ja riemu, jota voi yhdessä kokea, kun kehuu toista, on aidosti kiinnostunut toisen kokemuksista ja keskustelu soljuu.

Ensi sunnuntain aiheena kirkkovuodessa on ’Jeesus, parantajamme’. Päivän evankeliumitekstissä muistutetaan: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” (Matt. 12:34). Jumala kutsuu sydämiämme ja lahjoittaa meille armonsa. Hän rakastaa meitä jokaista äärettömästi. Rakastettuna on helpompi kohdata ja hyväksyä myös omat tunteet ilman, että purkaa niitä toiseen. Silloin, kun omat voimat eivät riitä, voi Jumalalta lainata rakkautta ja huokaista: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.” Ps. 51:12

 

 

 

 

 

 

Sofia Holopainen

 

 

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Eriväriset bussit ovat herättäneet huomiota Lahdessa – taustalla vuoden 2025 keskeytetyt hankinnat
Kumppanuuspöydät pääsevät vielä vaikuttamaan aluepalveluohjelmaan
Jyrki Linnankivi löysi uuden suunnan teologiasta – ”Rock vei maailmalle, opinnot opettivat ymmärtämään maailmaa”
Maailmaa vuosikymmeniä kiertänyt Petri Saraste arvostaa nyt Lahden kesää ja arjen pieniä iloja
Lähteen koulu luopuu avotiloista – ”Tilat alkoivat ohjata pedagogiikkaa”
Ukkoskuuro siirsi perinteisen lauluillan kirkon suojiin
Nikkilä sai pitkään toivotun bussivuoron – ”Vihdoinkin meidän äänemme on kuultu”
Uudet lähijunat saapuvat Lahteen loppukesällä – esteettömyys ja matkustusmukavuus paranevat
Lasten valitsema Mini-Lahti uudistaa Launeen liikennekaupungin
Taina Heininen-Reimi haluaa kehittää Renkomäkeä yhdessä asukkaiden kanssa
Vaahterakatu 4 täytti 50 vuotta – “Täältä ei lähdetä pois kuin Levolle”
Kirsikkapuistosta tuli lahtelaisten kevään juhlapaikka
Omalähiö muutti uusiin tiloihin – Lähes 50 vuotta vanhat juuret kulkivat mukana
Lahden musiikkiopistoon alkaa uusi musiikkiteatterikoulutus lapsille ja nuorille
Tyhjä kalenteri ei toteutunut – Matti Röngän eläkepäivät täyttyivät tekemisestä
Katusovittelu auttaa nuoria Lahdessa – Riitoihin puututaan nopeasti
Uusi palloiluhalli nousemassa Nikkilään – “lapsille ja nuorille lisää liikkumisen paikkoja”
Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
ARKISTO