Ketkä kantavat vastuun, jos järjestöt ajetaan alas?

Eduskunnan viikkoa on dominoinut ministeri Wille Rydmanin ilmoitus sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskriteerien muuttamisesta. Se on herättänyt laajaa huolta järjestökentässä. Ja syystä. Huoli ei johdu pelkästään mahdollisista uusista leikkauksista, vaan tavasta, jolla asiasta on viestitty juuri, kun järjestöt valmistautuvat syksyn avustushakuun.

Monessa järjestössä kysymys ei ole vain toiminnasta tai hallinnosta. Kysymys on ihmisistä. Työntekijöistä, vapaaehtoisista ja ennen kaikkea niistä suomalaisista, jotka tarvitsevat apua, tukea ja toivoa vaikeassa elämäntilanteessa. Perussuomalaisille kyse on myös vaalitaktiikasta. Maahanmuutto ei yksin riitä vaaliteemaksi, joten tarvitaan jotain muuta millä saadaan vastakkaisasettelua. Tätä on Suomen politiikka vuonna 2026.

Järjestöt eivät ole julkisen sektorin kilpailijoita. Ne ovat sen tärkeimpiä kumppaneita. Olen itse nähnyt tämän läheltä. Olen ollut mukana järjestötoiminnassa ja seurannut eitä läheltä jo pitkään. Irti Huumeista ry:n toiminnassa olin mukana 2010-luvulla ja auttamassa monia takaisin arkeen ja elämään. Näin, mitä päihdeongelma tekee ihmiselle, mutta myös mitä se tekee vanhemmille, puolisoille, sisaruksille ja lapsille. Monelle perheelle järjestö oli ensimmäinen paikka, jossa joku kuunteli, ymmärsi ja auttoi jaksamaan. Suomessa puhutaan paljon mielenterveyskriisistä, nuorten pahoinvoinnista, yksinäisyydestä ja päihdeongelmista. Samalla leikataan toimijoilta, jotka tekevät näiden ongelmien ehkäisyä ja korjaamista joka päivä. Yhtälö on vaikea ymmärtää. Huolestuttavinta on kuitenkin se viesti, jonka päätökset lähettävät. Suomi ei ole enää se Suomi, johon me kasvoimme tai me halusimme. Yhteiskunta, jossa välittäminen, yhteisöllisyys ja vastuu toisista nähtiin vahvuutena. Liian usein ne näyttävät nykyisin olevan ensimmäisiä kohteita, kun säästöjä etsitään.

Yhdysvaltojen ja Iranin ”rauhansopimus” on ollut vielä isompi uutinen. Tapasin tällä viikolla mm. Qatarin edustajia, koska Qatar on tehnyt valtavan työn sodan lopettamiseksi. USA:lle ja presidentti Trumpille tilanne on vaikea ja kasvojen menetystä on vaikea välttää. Turhan sodan aloittaminen ja laskun lähettäminen Euroopalle ja muulle maailmalle on suuri epäonnistuminen. Kuten A-Studioissa sanoin sodan käynnistyttyä, tässä ei palata edes vuoden 2016 tilanteeseen (Obaman sopimus Iranin kanssa), vaan vielä huonompaan. Kuten aina, USA:ssa kyse on pitkälle myös sisäpolitiikasta. Siksi USA:lla voi olla paineita aktivoitua esim. Kuuban suuntaan. Uusi asia tässä on silti USA:n ja Israelin suhteiden muutos.

Vielä ennen juhannusta eduskunta käsittelee ulko – ja turvallisuuspoliittista ajankohtaisselontekoa. Suomen liittyessä Natoon nimenomaan vahvistettiin, että ydinenergialaki ei ollut este Suomen kuulumiselle ydinpelotteen suojaan taikka osallistumiselle ydinasepuolustuksen suunnitteluun. Sosiaalidemokraattien linjana on, että ydinaseiden ihmiskunnalle aiheuttamaa totaalisen tuhon riskiä tulee kaikin keinoin ehkäistä. Vastustamme ydinenergialain ja rikoslain muuttamista hallituksen esittämällä tavalla.

Tällaisesta turvallisuuspolitiikan ydinasiasta olisi ollut perusteltua keskustella kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa yhteisesti ja huolella. Nyt näin ei tapahtunut. Lisäksi selonteko jättää Euroopan Unionin ja Euroopan roolin ulko -ja turvallisuuspolitiikassa hyvin ohuelle käsittelylle. Miten Eurooppaa tulisi vahvistaa, taloudellisesti, teknologisesti tai puolustuksellisesti? Määräenemmistöpäätökset ovat yksi tärkeä asia, mutta vielä tärkeämpää on talouden vahvistaminen. Ilman sitä ei ole turvallisuutta. Tämä kertoo paljon tavasta, miten nykyisin Suomessa tehdään selontekoja. Kuvataan maailman muutosta ja riskejä, kuten uutislähetyksessä. Mutta itse ratkaisuja ei kerrota tai edes yritetä kertoa, koska ne vaativat aidon muutoksen. Itse asiassa Euroopan Unioni on se, minkä pitäisi kehittyä ja
muuttua nyt kaikkein eniten. Muuten Unionin rooli ja syy olla olemassa tullaan kyseenalaistamaan. Ainakin Saksan ja Ranskan vaalien jälkeen, kun ääri oikeiston valta tulee konkretisoituman.

Hyvää juhannusta kaikille maailman onnellisimman maan asukkaille!

Ville Skinnari

 

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Ukkoskuuro siirsi perinteisen lauluillan kirkon suojiin
Nikkilä sai pitkään toivotun bussivuoron – ”Vihdoinkin meidän äänemme on kuultu”
Uudet lähijunat saapuvat Lahteen loppukesällä – esteettömyys ja matkustusmukavuus paranevat
Lasten valitsema Mini-Lahti uudistaa Launeen liikennekaupungin
Taina Heininen-Reimi haluaa kehittää Renkomäkeä yhdessä asukkaiden kanssa
Vaahterakatu 4 täytti 50 vuotta – “Täältä ei lähdetä pois kuin Levolle”
Kirsikkapuistosta tuli lahtelaisten kevään juhlapaikka
Omalähiö muutti uusiin tiloihin – Lähes 50 vuotta vanhat juuret kulkivat mukana
Lahden musiikkiopistoon alkaa uusi musiikkiteatterikoulutus lapsille ja nuorille
Tyhjä kalenteri ei toteutunut – Matti Röngän eläkepäivät täyttyivät tekemisestä
Katusovittelu auttaa nuoria Lahdessa – Riitoihin puututaan nopeasti
Uusi palloiluhalli nousemassa Nikkilään – “lapsille ja nuorille lisää liikkumisen paikkoja”
Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
Raamattu avautuu lukijalleen – Jukka Norvanto kannustaa tarttumaan kirjaan rohkeasti
Mankeli-pyörät palaavat Lahden katukuvaan – kausi alkaa huhtikuussa
Uusi päiväkoti avaa ovensa Kaarikadulla elokuussa
Lähikirjasto katosi, mutta kirjat liikkuvat – Etelä-Lahdessa käyttö kääntyi kasvuun
Lahdessa vuokrataan kymmeniä tontteja vuodessa – vuokratuloilla suuri merkitys kaupungille
ARKISTO