Suomen ongelma ei ole vain velka tai hidas kasvu. Suomen ongelma on heikko arvonmuodostus. Emme voi enää rakentaa tulevaisuuttamme pelkästään matalan katteen bulkkiin – oli kyse sitten sellusta, energiasta tai pelkästä palvelinkapasiteetista. Maailmassa suurin arvo syntyy siellä, missä ovat data, ohjelmistot, tekoälymallit ja omistus.
Euroopan unioni valitsee juuri nyt, mihin rakennetaan Euroopan tekoälyn tulevat keskukset ja uuden digitaalisen talouden arvonluonti. Kyse ei ole enää yksittäisistä teknologiainvestoinneista, vaan siitä, mitkä maat hallitsevat tulevaisuuden laskentatehoa, dataa ja tekoälyekosysteemejä. Suomella ja Oululla on tässä historiallinen mahdollisuus.
Juuri nyt ratkaistaan, rakennetaanko Euroopan tekoälyn arvonluonti Suomeen vai muualle Eurooppaan. Silti Suomen hallitus käyttäytyy kuin kyse olisi tavallisesta datakeskuksesta.
Perinteinen datakeskus vuokraa kapasiteettia ja sähköä ulkopuolisille toimijoille. AI Gigafactory taas rakentaa ympärilleen kokonaisen korkean arvonlisän ekosysteemin: tekoälymalleja, ohjelmistoja, puolustusteknologiaa, terveydenhuollon ratkaisuja, tutkimusta, startup-yrityksiä ja uutta omistajuutta. Arvo ei synny vain rakennuksesta, vaan siitä mitä laskentatehon päälle rakennetaan.
Juuri siksi Oulun AI Gigafactory on Suomelle paljon enemmän kuin yksittäinen investointi. Se on uuden sukupolven suomalaisen kasvun alusta ja sinivalkoisen arvon luonnin moottori.
Orpon ja Purran hallitus kertoi jo viime vuonna tukevansa Nokia-vetoista konsortiota eurooppalaisen AI Gigafactoryn rakentamiseksi Ouluun. Silti hanke seisoo edelleen käytännössä paikallaan. Ratkaisu on yksinkertainen. Valtion ei tarvitse käyttää hankkeeseen investointirahaa tai rakentaa tehdasta itse. Hallituksen pitäisi tehdä vain yksi strateginen päätös: sitouttaa julkinen sektori kotimaisen tekoälykapasiteetin asiakkaaksi.
Jos ministeriöt, hyvinvointialueet, kunnat, korkeakoulut ja valtionhallinto sitoutuisivat käyttämään suomalaista laskentatehoa esimerkiksi seuraavan viiden vuoden ajan, syntyisi heti ennustettava peruskysyntä, jonka ympärille yksityiset investoinnit voisivat rakentua.
Juuri näin monet strategiset teolliset ekosysteemit ovat syntyneet aiemminkin. Julkinen sektori ei rakenna itse, mutta se voi ratkaista markkinan syntymisen olemalla ensimmäinen suuri asiakas. Sen sijaan Orpon ja Purran Suomi näyttää jälleen olevan valmis ostamaan tämänkin infrastruktuurin ulkomailta. Onko todella niin, että suomalaisen terveydenhuollon, tutkimuksen, julkishallinnon ja tulevaisuuden tekoälyratkaisujen laskentateho halutaan rakentaa kokonaan kansainvälisten jättiyhtiöiden varaan? Suomessa puhutaan jatkuvasti huoltovarmuudesta, turvallisuudesta ja omavaraisuudesta.
Tekoälyn aikakaudella laskentateho on strateginen resurssi samalla tavalla kuin energia, tietoliikenneverkot, puolustus tai kriittiset raaka-aineet. Muu maailma on tämän jo ymmärtänyt. Oulun hanke pitää päättää nyt. Muuten Suomen uusi kasvu, teknologinen suvereniteetti ja taloudellinen turvallisuus on entistä vaikeampaa. Ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen on jo liian myöhäistä.
Ville Skinnari