Maailma muuttuu, mutta ihminen ei. Raamatun vanhat sanat osuvat oikeaan edelleen. Niin kuin vaikka tämä profeetta Jeremian puhe: ”Näin sanoo Herra: Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!” Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!” (Jer. 6:16–17)
Jumala avaa eteemme hyvän elämän tien, mutta se tie ei hevillä kelpaa ihmiselle. Haluamme olla niitä, jotka kulkevat omia polkujaan. Ja sitten eteen tulee vaikeuksia. Omat arvioinnit eivät ole vieneet hyvää suuntaan. Ihminen on pysynyt myös uhmakkuudessaan ihan samana. Jo lapsilla tulee tahtoikä ja vastustaminen: jos jotain pyydetään, niin tekee mieli tehdä juuri päinvastoin. Näin käy myös tuossa raamatunkohdassa. Kun Jumala näyttää oikean tien ja kehottaa kulkemaan sitä, kansa vastaa kädet puuskassa: ”Emme kulje!”
Kun vartiomiehet ja torven ääni ohjaavat eteenpäin, kansa tukkii korvansa ja sanoo: ”Emme kuuntele!” Mutta Jumala on onneksi armollinen ja pitkämielinen. Hän etsii ihmistä koko elämän ajan. Hän näyttää oikeaa suuntaa yhä uudelleen. Hän neuvoo rakkaasti: kulje tahtoni tietä, kuuntele minun ääntäni, niin löydät rauhan ja sovituksen.
Riitta Särkiö