Vuosi: 2025

Tamperelainen Manse PP voitti miesten ja naisten kultaa. Miesten kultaan tuli särö, kun pelaajat hölmöilivät kaupungilla. Eivät hölmöilleetkään, asia selvitettiin parhain päin.

Laitoin taas manselaiset hiljaisiksi, kun torilla kilvan kehuivat pesäpalloaan. Kiistämättä kova suoritus, mutta kun heitin, että LMV on voittanut 8 kultaa, 3 hopeaa ja 3 pronssia, niin niillä venähti suu auki. Päälle vielä naisten saldo 1+1+1.

Mansen miehillä on nyt kaksi kultaa ja kaksi hopeaa. Naisilla toki upea sarja 3+4+1.

Manse on saanut muualla lempinimen Massi PP. Rahalla on hankittu maan parhaita. Juniorityö on nyt jo voimissaan ja ratkaisupeleissä kaksi omaa kasvattia olivat avauksessa. Hyvä suunta, myönnän ja viittaan lahtelaiseen jalkapalloon, joka aikanaan mellasti omilla niin Kuusysissä kuin Reippaassa.

Lahden Mister Pesäpallo on Heikki Laine. Olen nähnyt hänen livenä lyövän ja heittävän. Ei unohdu. Vuoden pesäpalloilija 1968.

Oho! Mailaveikoissa ovat pelanneet myös Viki Kankkonen ja Antero Mertaranta. Kumpikin on kunnostautunut myös muualla. Mertaranta jopa Lammilla.

Sitä vaan toivon, että LMV nousuun ja voimalla!

Pelsujen miehet hiipivät, mutta naiset lohduttavat. HPK kaatui Mestiksessä Mia Huttusen maalilla. Essi Holopainen piti komeasti nollan maalilla. Jeanette Andersson on ollut teholinko.

Tutkin pelaajabudjetteja. Jos ilmoitetut yhtään pitävät kutiaan, on Pelicans keskikastissa. Vaikea uskoa, että esim. perjantaina Lahdessa pelaava KalPa maksaa suunnilleen saman verran pelureilleen kuin Pelsu. Pelaakohan Härski Hartikainen ilmaiseksi?

Ehdotus Pelsun mainokseksi.
Näe Härski, näe Vatanen, maksa vain satanen!

Joku näissä rahajutuissa ei täsmää. Lauantaina vastustaja Kouvolassa operoi lähes puoli milliä halvemmalla kuin todennäköisesti häviävä Pelsu…

Lopuksi yritän huumoria. Milkin Pallo pelasi aikanaan jopa kärkikahinoissa. Valmentaja Eero Pultsu Kallio otti tiukan linjan ja puhutteli joukkojaan linjurissa lähtöhetkellä.

– On tulossa peliruuhka. Siis tulipa tänään voitto tai tappio, ei yksikään lähde illalla baariin, komensi Pultsu.

Hetki oli hiljaista kunnes takapenkiltä kuului, että yritetään sitten tasapeliä! Äänessä eivät voineet olla urheilulliset Haikki, Rippe tai Jape. Varmaan kannattajat siellä mölisivät ellei sitten joku Lankinen, Vesaaja, Levaniemi tai jopa

Raine Järvinen

En ole ihan vielä keksinyt, miten saisin Launeen kirkkoon enkelien tikapuut. Voisiko urkuparvea käyttää hyväksi? Mistä enkelihahmot voisivat tulla? Mikkelinpäivän perhemessussa nyt sunnuntaina näitä tikapuita tarvitsisin.

Päivän Vanhan testamentin kertomuksessa Jaakob näkee unessa, miten Jumalan enkelit kulkevat portaita ylös alas taivaan ja maan välillä. Jumala itse puhuu Jaakobille ja lupaa siunaustaan hänelle ja hänen jälkeläisilleen. Tämän kertomuksen haluaisin kuvata perhemessun väelle ja striimin kautta jumalanpalvelukseen osallistujille. Jumalan enkelit eivät ole vain ylhäällä taivaassa. Jumala lähettää heitä tänne meidän luoksemme auttamaan, varjelemaan, johdattamaan, puolustamaan.

Enkelit ovat Jumalan näkymättömiä sanansaattajia. Jumala ei jätä meitä yksin tänne maailmaan. Missä vain, unessa tai valveilla, voimme kokea yhteyttä häneen. Saamme tuntea, että Jumalan enkelit tulevat luoksemme kuin tikapuita pitkin. He tuovat Jumalan viestiä meille ja vievät meidän pyyntöjämme ylös Jumalan tietoon.

Syksyisenä enkelienpäivänä muistellaan paitsi arkkienkeli Mikaelia myös kaikkia enkeleitä. Lapset ovat Jumalan erityisessä suojeluksessa, siksi Jeesus sanoi, että lasten enkelit näkevät koko ajan Taivaallisen Isän kasvot. Tämä päivä muistuttaa meitä siis monin tavoin siitä, että Jumala etsii yhteyttä meihin. Koko ajan on yhteys ylöspäin olemassa.

Riitta Särkiö

Kuka kuluttaisi, jos joka kahdeksas suomalainen on työtön? Talouspuheessa toistuu väite: kotitaloudet eivät kuluta tarpeeksi, ja siksi kasvu on hidasta. Sormea osoitetaan kansalaisiin, aivan kuin vika olisi heidän haluttomuudessaan käyttää rahaa. Mutta kuinka monella oikeasti on varaa? Moni elää kädestä suuhun, ilman arvopapereita, sijoituksia tai loma-asuntoja. Kun ruoan ja asumisen hinnat nousevat, kulutuksen hiipuminen ei ole tahdon puutetta vaan realiteetti.

Leikkaukset suomalaisten turvaverkoista näkyvät suoraan kulutuksessa ja ostovoimassa. Kasvun odotetaan tulevan yksityisten investointien ja viennin kautta. Mutta mitä nämä investoinnit oikeastaan ovat? Valtiovarainministeriön tilastoissa samaan kategoriaan lasketaan sekä yritysten tuotannolliset panostukset että miljardiluokan hävittäjäkaupat (näin olen antanut itseni ymmärtävät). Jälkimmäiset paisuttavat investointilukuja, mutta suurin osa rahasta maksetaan ulkomaille. Suomeen jää vain rajallinen määrä työpaikkoja. Tilastot näyttävät hyvältä, mutta paikallinen todellisuus ei muutu. Lahdessa tämä näkyy erityisen kirkkaasti. Meillä on suurista kaupungeista korkein työttömyys.

Entä palvelualat? Kun ihmisillä ei ole rahaa, ravintoloissa käy vähemmän väkeä. Perheet kärsivät, kun eivät enää pysty maksamaan harrastusmaksuja. Kulttuurilaitokset ja urheilutapahtumat näkevät yleisönsä hupenevan, kun lipun hinta tuntuu liian kovalta arjen muiden kulujen rinnalla. Näissä paikoissa työllistyvät juuri ne ihmiset, joista budjetin pitäisi kantaa huolta – ei tilastollisissa investointitaulukoissa.
Tai miten leikkaukset kotimaisesta elokuvasta? Amerikka ensin tuntuu olevan tässäkin se hallituksen linja. Suomalaisilla tuotannoilla ei niin väliä.

Uusien datakeskusten rakentaminen tuo toki hetkeksi työpaikkoja, mutta pysyvä vaikutus jää hyvin pieneksi. On tärkeää tunnistaa, että miljardien investointi ei automaattisesti tarkoita tuhansia työpaikkoja. Jos halutaan vahvistaa työllisyyttä Lahdessa ja muissa kaupungeissa, tarvitaan enemmän kotimaisia panostuksia palveluihin, tuotantoon ja arjen lähellä oleviin työpaikkoihin.

Minä en tässä vain kritisoi. Esitin jo keväällä vaihtoehdon: miljardin euron veronkevennyksille olisi voitu löytää toinen käyttö, joka aidosti olisi tuonut konkreettisia investointeja, elvyttänyt rakennusalaa, tukisi kaupunkeja ja loisi pysyviä työpaikkoja. Mutta hallitus ei kuuntele. Kaupungit on jätetty yksin. Suomalaiset on jätetty yksin.

Ville Skinnari

Tämän sunnuntain aihetta me saamme harjoitella jokaisena päivänä, ehkä koko elämämme. Raamatun teksteissä puhutaan nimittäin Jumalan huolenpidosta. Jeesus vakuutti, että kyllä Jumala tietää, mitä tarvitsemme. Kyllä Jumala pitää meistä huolen. Älkää murehtiko.
Mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka Raamattu on täynnä lupauksia Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta, silti omat huolet nousevat pintaan: miten kaikki sujuu, miten selviämme sairauksista, miten rahat riittävät, miten pärjään ihmisten kanssa? Nämä ovat luonnollisia, meitä ihan lähellä (ihan iholla) olevia ajatuksia.

Jeesus kehotti nostamaan katseen kauemmas ja ylemmäs. Hän sanoi: ”Älkää siis murehtiko: mitä me nyt syömme tai mitä me juomme tai mistä me saamme vaatteet? … Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivällä riittävät sen omat murheet.” (Matt 6:31–34)

Jumalan valtakuntaa etsitään rukoilemalla häntä ja pyytämällä, että saisimme olla Jumalan käytössä, hänen hoidossaan. Jeesus on tuonut Jumalan valtakunnan maan päälle. Jeesukseen turvaamalla olemme oikealla tiellä. Silloin kaikki järjestyy.

Riitta Särkiö

Hyppäsin kyytiin. Kuskina armoton Ilves-fani, josta tässä käytän yksityisyyden suojelemiseksi taiteilijanimeä Ana. Tulimme Lahteen kiekkopeliin.

Muun jutustelun ohella pohdimme illan koitosta. Anaa painoi tamperelaisten silloinen nollasaldo, mut hän muisti jo ennen Tuulosta kolme kertaa mainita, että Ilveksen viisviispeli on kunnossa.

Oho. Äkkiä ohitimme Hennalan. En ymmärrä, miten siihen tulimme. Roolini oppaana sai kolauksen.

Ilveksen pikamaalit hurmasivat Anan. Minä hiljenin.

Ilves, jopa loistava Jasek, saivat jäähyjä. Ihan aiheesta, totesin. En myönnä mitään, murjotti Ana.

Erätauolla koin haikeutta. Ei ollut paljon tuttuja. Onneksi oli aina sanavalmis Jouni Kaikkonen, jonka kanssa erätauko on liian lyhyt. Muita tuttuja en nähnyt, en edes Jalkarannan Palloseuran uutta neuvonantajaa Hape Kampmania.

Ennen vanhaan tiesin, missä kukakin taukoa vietti. Jussi mennä suhahteli sinne tänne, Mänkkä seisoi samassa paikassa ja Hytin Tapsa hoiteli järkkärijuttuja. Enää he eivät peliin tule. Harmi ja ikävä.

Hyytiät ja hyökit, Maukka just kuusysi, ovat jo liian laiskoja jaksaakseen paikalle. Masa lupasi, mutta vaimo ei kai päästänyt.

Lähes vieressäni istui Juha Lind, joka pelasi mm. 133 änäripeliä. Ilmekään ei värähtänyt, vaikka varmaan sisällä myllersi. Poikansa Onni loisti.

Harmikseni Ilves voitti. Toisaalta hyvä, sillä sain turvallisen kyydin takaisin, eikä Ana mököttänyt. Kiekkokeskustelu kääntyi Kapakanmäen jälkeen vakavampiin aiheisiin, kun totesimme, että lätkä on vain pikkujuttu. Muka.

Yritteliäs ja vauhdikas taitovajeinen Pelsu pärjäisi, jos ykkösketju olisi tyyliin Leevi-Jasek-Jesse.

Hieno ilta. Hieno reissu. Peli on parasta paikan päällä. Odotan josko joskus pääsisin kirjoittamaan jutun otsikolla Kotimatka Lahteen. Niin voisi tehdä jo ex- molari Rami Rinkinen. Onnittelut.

Raine Järvinen

Konsulttitoimisto MDI:n väestöennuste tuotiin julkisuuteen tällä viikolla. Sen pitäisi pysäyttää kuntakentän lisäksi myös valtakunnan tason päättäjät Helsingissä. Suomi pienenee ja supistuu maamme tärkeimmillä mittareilla ja asukasluku on näistä yksi tärkein.
Päijät-Hämeen tilanne on odotettu. Maakunta menettää ennusteen mukaan noin 10 prosenttia väestöstään vuosisadan puoliväliin mennessä. Samalla väki pakkautuu pääkaupunkiseudulle, Turkuun ja Tampereelle.

Pahiten Päijät-Hämeessä kärsivät pienet kunnat, eniten pohjoisessa Padasjoki, josta katoaa ennusteen mukaan kolmannes asukkaista vuoteen 2050 mennessä. Lahdesta MDI toteaa, että työllisyystilanne tulee ratkaisemaan Lahdessa paljon ja korostaa elinvoiman eli koulutuksen ja investointien merkitystä. Nuori yliopistokaupunki tarvitsee kipeästi pitovoimaa. Tällä hetkellä ja jatkossakin Suomen väestönkasvu on suomeksi sanottuna maahanmuuton varassa, koska ikäluokat pienenevät ja syntyvyys laskee. Ehkä tärkein MDI:n huomio liittyy elinkeinorakenteen monipuolistamiseen. Se on ollut koko Suomen suuri ongelma koko vuosituhannen, eikä lääkkeitä tähän löydy ilman valtavaa loikkaa kansainvälistymisessä. Nuorten opiskelijoiden houkuttelu ulkomailta, omien opiskelijoiden lähettäminen vaihto-ohjelmiin ulkomaille tulisi olla aivan eri tasolla. Mutta halutaanko Suomeen edes tulla enää opiskelemaan tai töihin, kun keskusteluilmapiiri on niin jännittynyt ja mustavalkoinen?
Pienessä mittakaavassa meillä on hyviäkin esimerkkejä. Tällä viikolla tapasin japanilaisia opiskelijoita yhdessä lahtelaisen valtuutetun Sanna Virran (sd.) kanssa. Mutta nykyinen vauhti ei vain riitä.

MDI toteaa aivan oikein, että Fazerin investointi on hyvä asia, mutta ei missään nimessä riitä, vaan vastaavia teollisia investointeja tulisi olla paljon enemmän. Oma huomioni keskittyy siihen, että meidän tulisi luoda Suomeen korkean teknologian ja jalostusarvon työpaikkoja. Nyt kehitys on päinvastainen. Edes paras akateeminen koulutus ei enää tarkoita työpaikkaa, vaan akateeminen työttömyys on kasvamassa nopeasti. Se kertoo miten vähän suomalaiset yritykset panostavat uuteen osaamiseen. Suomen geopoliittinen tilanne lisää haasteita. Lännestä eikä idästä ole tulossa imua. Intiaa ei tunneta Afrikan mantereesta puhumattakaan ja Eurooppa on kaikilla mittareilla taantuva maanosa.

Orpon hallituksen tulisi nyt ottaa kuntien ja maakuntien asia vakavasti. Kuntien työllisyydenhoito ja kotoutus tulisi olla prioriteetti kaikilla tasoilla. Lahdessa työllisyyspalveluiden pitää nyt viimeistään tuoda ratkaisuja nuorten ja kaiken ikäisten työllistymiselle. Valitettavasti minulle asti tulee tietoa, että näin ei ole. Esimerkiksi 15-29 vuotiaille nuorille suunnatussa Ohjaamossa on vain yksi henkilöresurssi palvelemaan elämäänsä etsiviä nuoria. Miten se voi olla mahdollista? Toivottavasti kaupunginhallitus ja valtuusto nostavat Lahden kunnianhimon tasoa, vaativat aitoja toimia, ja tuloksia. Nimittäin Lahden tulostaulu työllisyydessä alkaa olla karmeaa katsottavaa. Sakkomaksuihin menee nyt monen opettajan ja kouluavustajan palkka ja yhden uimahallin hinta joka vuosi.

Valtion tuet esimerkiksi oppimisen tukeen eivät olleet korvamerkittyjä ja esimerkiksi erityislasten tuki on valunut ilmeisesti jonnekin aivan muualle. Tämä summa 300 MEUR tuntui suurelta, mutta samaan aikaan leikattiin kunnilta. Paikallispäättäjien ja etekin koulujen asioista päättävien pitäisi pitää tästä ääntä myös paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kunnat ovat tästä itse vastuussa eli päättävät itse, miten rahansa jakavat. Miten meidän lapsemme voivat olla rakentamassa tulevaisuuden Suomea, jos heidän perusopituksensa ei ole tasa-arvoista tai tasalaatuista?
Nykytilan ja tulevaisuuden faktat ovat meitä vastaan ja siksi MDI:n viesti pitää ottaa erittäin vakavasti. Mikään ei muutu, jos me emme muutu ja toimi eri tavalla.

Ville Skinnari

Vierailin äskettäin jo elämänsä ehtoopuolella olevan seurakuntalaisen syntymäpäivillä. Paikalla oli perhettä ja sukua ja päivänsankari istui pöydän päässä silminnähtävän onnellisena. Juotiin kakkukahvit ja kuultiin muistoja elämän matkan varrelta. Tuohon elämään mahtui monenlaista, iloa ja onnea, huolta ja raskaitakin hetkiä. Lopuksi päivänsankarin toiveena oli, että laulettaisiin yhdessä kiitosvirsi.

Samankaltaisia kohtaamisia minulla on työssäni ollut paljon. Koen olevani näissä hetkissä saamapuolella. Minulla on etuoikeus saada kuulla, millaista elämä on ollut paljon ennen syntymääni. Miltä tuntui kokea sota, sitä seurannut pula-aika ja isänmaan jälleenrakennus. Miten paljon on tehty töitä ja nähty vaivaa, että lapset saisivat hyvän elämän. Miltä on tuntunut katsoa, kun yhteiskunta muuttuu ympärillä.

Näissä hetkissä on ollut paljon iloa ja naurua, hyviä muistoja ja rakkaita ihmisiä. Mutta läsnä on ollut myös elämän kipu, hämmennys ja luopumisen suru. Kerta toisensa jälkeen olen kaivanut virsikirjan esille ja yhdessä päivänsankarin ja läheisten kanssa on laulettu kiitosvirsi.

Viimeisimmän kohtaamisen jälkeen mielessäni alkoi soida lapsuuden kerhossa opittu laulu:

”Kiitos murheista päivän matkan, ohjaa mua aina kädelläs.
Auta, ett`kulkuani jatkan sua lähemmäs.”

Murheita ja vaikeuksia en toivo kenenkään elämään. Silti niitä tulee eteen, tahdomme tai emme. Murheiden keskellä ei aina tunnu siltä, että Jumala olisi lähellä. Mutta onneksi Jumalan läsnäolo ei riipu siitä, miltä minusta tuntuu. Jumala on. Elämän murheissa ja iloissa, vaikeuksissa ja onnessa, hämmennyksessä ja rauhassa. Jotakin tästä olen saanut oppia ikäihmisten elämää kuunnellessani, naurun ja surun ryppyjä heidän kasvoiltaan katsellessani.
Sen, että meillä on elämän murheista huolimatta kaikki hyvin, kun Jumala on lähellä.

Pauliina Hatakka

Mitali oli EM-kisoissa hilkulla. Suomi on nyt suurten joukossa.
Jänniä matseja koettiin, uusia odotellessa.

Moni, kuten minä, innostui lisää koriksesta. Reilujen miesten reilu peli. Kalenterissa jo Pyrintö- LaBa 8.10.

Koriksen huumaa nähtiin myös Tampereella, jossa ihailin LaBan noin kymppivuotiaiden taitoja.
Lahtelaiset voittivat enemmän kuin hävisivät. Muutamia matsihetkiä :
Vivian katkaisi ja oitis upotti. Aliisa päätti nopean ja heti perään vikkelästi juoksi toisen. Silja pussitti kaukaa ja Bealta taitava kuljetus, siellä pallo lepäsi.

Yhdessä pelissä honsulainen unohti minne päin pelasi. Lähti vauhdilla kohti omaa koria, huutojen säestyksellä vaihtoi suuntaa ja teki korin. – Paras harhautus ikinä, totesi katsoja.

Lahtelaisista tytöistä varsinaisia pistelinkoja olivat Aada, Bea ja Elsa. Pelin taikoja osaavat myös Hertta, Silja ja pelisilmäinen Enna.

Black-joukkueessa pelasivat hyvin tai erittäin hyvin Amanda, Erin, Aliisa, Noora, Cindy, Mila, Vivian ja Luna. Tytöistä kuulsivat yhteishenki ja liikunnan riemu. Joukkueen motto onkin hiki, hengästyminen ja hauskan pito. Jatkakaa!

Ehdottomasti pitää mainita joukkueiden kannustava valmennus, huolto ja johto.

Mansessa käväisi myös Hannu Nissinen. Ajeli jopa ratikalla. Sakun kisoista jäi kaulalle kaksi kultaa. Kiekosta ja keihäästä, vaikka yli-ikämies Hannu kisasi 10 vuotta nuorempia vastaan. Teräsmies.

Liikuttavia hetkiä kaikille!

Raine Järvinen

Pohdin pitkään otsikkoa. Jalkapallojoukkueemme tappio Puolassa sotki kuvioitani. Niinpä mahdollinen Lukijani saa itse täydentää otsikon piipin kukin mieltymyksensä mukaan. Ehdotuksia esim. loistava, mainio, taidokas, osaava, hieno, kohtuullinen, arvoituksellinen…

Koripallon Susijengi järjesti mojovan yllätyksen kaatamalla Serbian ja menemällä kahdeksan joukkoon. Te tiedätte miten kävi keskiviikkona Georgian kanssa.
Liekö hurmos jatkunut? Väittävät, että hurmos löytyi Tampereelta yökerhosta. Veikkaan, että mitaleista pelataan.

Suomi on joukkue. Markkanen ykkönen, mutta isossa roolissa mm. Little, Valtonen ja jopa kukkopoika Muurinen. Eikä unohtaa sovi valmentajan Lassi Tuovin panosta. On osattu vetää oikeista naruista.

Koriksen lisäksi Suomi loistaa lentopallossa. MM-kisoissa Suomi kohtaa Argentiinan pyhäaamuna 5.30. Muuten, kannattaa herätä, sillä kymmenen minuuttia aiemmin Tokiossa juostaan naisten satasen aitojen alkuerät. Muut alkusarjan vastuksemme ovat Ranska ja Etelä-Korea. Jatkopaikkamme on tärpillä, mutta mahdollinen. Myös lentopallo luottaa kotimaiseen valmennukseen eli Olli Kunnariin.

Jalkapallo ei luota. Sympaattinen tanskalainen vei meidät Puolaan pelaamaan ilman mahdollisuuksia. Mitä, mitä? Oltiin kolme maalia takana ja juutti heittää kentälle Kamaran ja Ståhlin. Anna mun kaikki kestää. Nyt jos koskaan on nuorien aika ja puikkoihin Mika Lehkosuo! Friis kiitos ja näkemiin.

Lahtelaiset pärjäävät nykyisin muualla kuin kentällä. Kristian Palotie on aivan loistava korisselostaja ja Antti Pohja mainio futiskommentaattori. Ato muuten sijoitti rahojaan TaMuun. Ymmärrän kultaiset muistot, mutta jos ylimääräistä jäi, FC Lahtikin varmaan ottaisi mielellään vastaan.

Oho! Jari Litmanen on rekisteröity JK Kalev Juuniori -joukkueeseen. Jos joku menee katsomaan, kertokaa. Laivareissu kiinnostaisi minuakin. Samassa porukassa pelaavat Litin pojat. Veikkaan voittoja.

Vaikka kiekossa meillä on kotimainen hymytön valmentaja, en voi täysin sydämin kannattaa Leijonia. Kuten arvaatte Rantanen ja Hintz asiaan syynä.

Pesäpallossa olemme maailman parhaita. Varsinkin naisten pesis sykäyttää. Ja Mölkyssä Lahden pojat ovat Maailman Mestareita. Upeaa. Lasken mölkyn pallopeleihin, koska näillä ropposilla, kempeillä ja hiltusilla pysyy myös pallo jalassa.

Kiekko on alkanut. Toivottavasti suotuisissa merkeissä! Tokiosta veikkaan kolmea mitalia.

Raine Järvinen

Vierailin maanantaina Oslossa. Norjassa järjestettiin parlamenttivaalit, kuten yleensä aina ennen Ruotsia ja Suomea.
Jonas Gahr Støren johtama työnväenpuolue nousi alkuvuoden vaikeuksista huolimatta ykköseksi Norjan parlamenttivaaleissa. Toiseksi vaaleissa kipusi oikeistopopulistinen edistyspuolue, joka tunnetaan erityisesti maahanmuuttovastaisuudesta. Puolue kaksinkertaisti kannattajamääränsä viime vaaleista. Vaalien alla oikeistopuolueet lupailivat suuria veroaleja, mikä ei vakuuttanut norjalaisia. Etenkin varallisuusveron poistamisen vaatiminen varmasti vaikutti monen päätökseen äänestää vasemmistopuolueita. Vasemmiston vaaliteemoissa näkyi selkeästi turvallisuus ja talous. Norjan talous on kunnossa, mutta pinnan alla kytee paljon asioita. Miten suhtautua öljyteollisuuden jatkosuunnitelmiin porauksista? Miten voida hyväksyä merenalainen kaivostoiminta? Sähköautoissa Norja on ykkönen ja siihen on syynsä, koska arvonlisävero poistettiin.

Edistyspuolue nähdään helposti olevan lähellä Suomen perussuomalaisia, mutta näin ei ole. He ovat paljon maltillisempia. Norjan hallitus tulee jatkamaan mitä todennäköisimmin varsin samanlaisena kuin nyt avainministereiden ja luonnollisesti pääministerinä jatkaa Jonas Gahr Støre. Hän on ylivoimaisesti kokenein pääministeri Pohjoismaissa ja etenkin hänen pitkä kokemuksensa ulkoministerinä antaa hänelle erinomaisen osaamisen lisäksi myös tunnettuuden ympäri maailmaa. Norja on tehnyt edelleen pohjoismaista ulkopolitiikkaa ja tunnustanut mm. Palestiinan ilman soraääniä, kuten arvopohjaisen Pohjoismaan pitääkin. Norjalla on itseluottamusta olla omaa mieltä. Sitä kaivattaisiin nyky-Suomeenkin.

Petteri Orpon hallitus nitisee ja natisee, mutta kertoo ulospäin, että yhtenäisyys on vahvaa. Moni ennakoi Suomeen kuitenkin jo hallituksen hajoamista ja uusia vaaleja ennen kevättä 2027. Sen verran paineita alkaa olla etenkin perussuomalaisissa, mutta myös RKP:ssä. Voi vain kuvitella, miten suomenruotsalainen sivistysporvari puree nyrkkiä seuratessaan perussuomalaisten temppuja. Orpon rooli on yrittää pitää kulisseja kasassa. Myös kokoomuksessa alkaa varmasti perinteiset maltilliset äänet voimistua, kun puoleen sisällä alkaa olla se selkeä ”persuklikki”. Suomen valtiontalouden vahvistamisen piti olla Orpon ja Purran hallituksen vahvuus, mutta toisin kävi. Suomen talouskasvu näyttää edelleen nollaa ja työttömyys on kasvanut nopeasti ja alkaa olla jo ennätystasolla. Kuka enää kehtaa puhua hyvinvointivaltion pelastamisesta, koska vahva työllisyys on vahvan talouden ja hyvinvointivaltion perusta? Tai syyttää tilanteesta suhdanteita, kun samaan aikaan muualla Euroopassa sellaista ei ole.

Orpon hallitus on luonut Suomeen systeemisen kriisin, jonka avaaminen tulee olemaan valtava työ kenelle tahansa. Ja ei tästä kaikesta voi Orpoa syyttää, vaan hänen neuvonantajiaan esimerkiksi Etelärannassa. Elinkeinoelämän Keskusliitto, Keskuskauppakamari ja Suomen Yrittäjät ovat nyt saaneet läpi kaikki uudistukset mitä halusivat. Mutta miten Suomen taloudelle kävi? Syitä pitää tietenkin katsoa syvemmältä, mutta elinkeinoelämän nokkamiesten esimiehillä ja naisillakaan ei mene hyvin, koska suomalaiset yritykset eivät ole kasvaneet 10 vuoteen ollenkaan, vaikka ovat globaaleja toimijoita. Sen sijaan on keskitytty osinkojen jakamiseen ja omien etujen ajamiseen. Tässäkin lajissa tulostaulu kertoo totuuden. Se, miten pienyrittäjällä tai tavallisella kansalaisella menee on ongelma, joka on heidän mielestä hyvä siirtää sitten seuraaville hallituksille.

Ville Skinnari