Vuosi: 2025

Monet sanovat, että hautausmaalla on rauhallista kävellä. Voi seurata luontoa, ohitse vipeltäviä oravia sekä lueskella hautakivien nimiä. Mielessään saattaa pohtia minkälaista elämää tuo 1800-luvulla syntynyt mahtoikaan elää tai miksi joku joutui lähtemään noin nuorena.

Itse havahduin siihen, kuinka paljon nurmen alla onkaan merkkejä elämästä. Arkkujen päälle on saatettu heittää ruusuja kuin viimeisiksi terveisiksi. Joku on saattanut sujauttaa lapsenlapsen piirustuksen hautaan uurnan laskun yhteydessä tai juuri haudatulla kummulla loistaa vielä pieni liekki kynttilässä. Nämä kaikki kertovat samaa tarinaa. Tahdomme muistaa, että vainaja oli läheinen ja rakas. Vaikka hän on kuollut, emme ole häntä kuitenkaan unohtaneet.

Kristitylle kuolema on vaihe, jossa vanha elämä jää taakse ja uusi elämä alkaa. Se ei poista kuoleman aiheuttamaa surua, järkytytystä tai lohdutonta ikävää. Ehkä vasta surutyön jälkeen voi todeta, että nyt isoäidillä tai vaarilla on kaikki asiat hyvin. Hän on päässyt perille mutta meidän elämämme maan päällä jatkuu edelleen.

Ville Hakulinen

Vanhassa riparilaulussa lauletaan: ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.” Laulu tuli mieleen, kun luin Markuksen evankeliumista kertomusta, jossa Jeesus parantaa miehen, joka ei kuule, eikä pysty kunnolla puhumaan. Evankeliumitekstissä kuvataan, miten Jeesus koskettaa hänen korviaan, katsoo taivaalle ja sanoo ”aukene”. Silloin mielen korvat ja kieli aukenivat ja hän kykeni kuulemaan ja puhumaan.

Ihmisen elämässä voi joskus tapahtua paljon lyhyessä ajassa. Ensin voi kulua vuosia tai vuosikymmeniä ilman suuria muutoksia ja sitten yhtäkkiä, yhdessä hetkessä asiat nytkähtävät eteenpäin tai kaikki muuttuu. Joskus pienelläkin kohtaamisella voi olla voima, joka muuttaa elämän suunnan.

Jeesuksen sana ”aukene” on tarkoitettu myös meille kaikille. Jäin pohtimaan, mitä se tarkoittaa minulle tänään? Onko elämässäni joku solmu, joka kaipaa avausta? Jeesus haluaa tulla meidän ihmisten luokse ja koskettaa, avata meissä olevia solmuja, avata sydämemme. Hän voi vapauttaa meidät taakoista, jotka meitä painavat – suruista, peloista, huolista, sairaudesta ja kivusta. Jeesus voi muuttaa ihmisen elämän suunnan. Tämän ihmeen äärellä huomaan hyräileväni: ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon!”

Maija-Reetta Katajisto

Suomessa on pääministeri Petteri Orpon johtama hallitus, jonka aika menee kaikkeen muuhun kuin sen pitäisi. Itse aiheutettujen sisäisten ristiriitojen vie lähes kaiken ajan – missä ovat Suomen kannalta tärkeimmät asiat, kuten tavallisten ihmisten palvelut, työllisyys, kasvun edellytysten parantaminen? Rasismikohu on syönyt hallituksen viimeisenkin uskottavuuden. Toki samalla hallitus myönsi virheitään ja perui itse tekemiään leikkauksia. Vaikka pahimmat pelot eivät onneksi toteutuneet, monet leikkaukset (esim. kuntien valtionosuudet, korkeakoulujen perusrahoitus jne.) pysyvät voimassa. Positiivista on se, ettei heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten sosiaaliturvaan tai lapsiperheiden ja eläkkeensaajien etuuksiin ole luvassa leikkauksia.

Ja mistä tulee kokoomuksen maine talouden osaajana? Jos joku vielä näin väittää niin kannattaa tutustua faktoihin ja Suomen talouden kehitykseen kokoomuslaisten pääministereiden aikana. Ja miltä näyttää Suomen talouden kasvu tänä vuonna? Suurista kokoomuslaisten puheista huolimatta ollaan edelleen kuopassa lähes kaikilla mittareilla. Persujen fokus on ihan muualla, joten siitä ei kannata edes kirjoittaa, samoin KD:n tai RKP:n.
Ensivuoden uusien säästöjen kokonaisuus on mittaluokaltaan varsin vaatimattomat 224 MEUR. Ei siis olla lähelläkään miljardia eikä uusilla säätöillä myöskään pystytä kokonaan paikkaamaan riihessä vuodelle 2026 sovittua 400 MEUR nettoheikennystä julkiseen talouteen.
Riihessä sovittiin kyllä joistakin ihan hyvistä toimista, kuten siitä, että rekrytointituki palaa ja yli 25-vuotiaiden opiskelu työttömyysturvalla sallitaan. Näiden toimenpiteet ovat kuitenkin mittaluokaltaan hyvin pieniä. Suomen hallitus näpertelee ja on edelleen pilkun väärällä puolella.
Hallituksen toimintakyvystä kertoo paljon se, että niinkin päivänselvässä asiassa, kuin rasismin vastustamisessa, päästää juuri ja juuri yhteisymmärrykseen.

Olen ollut tällä viikolla kolme päivää Skotlanti Foorumissa Edinburghissa yhdessä muiden pohjoismaisten vaikuttajien kanssa. Pohjoismaat tekivät ennen yhdessä paljon ja enemmän. Nyt esimerkiksi Palestiinan tunnustamisesta ja siihen liittyvästä tiekartasta ei ole pohjoismaista yhteistä kantaa. Kertoo paljon ja etenkin Suomesta. Olemme vajonneet pois pohjoismaisesta viiteryhmästä.

Omassa puheenvuorossani Skotlannissa korostin, että sääntöpohjainen maailma on romutettu. Pienten maiden, kuten Pohjoismaiden, selkäranka on ollut sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestys. Nyt tuo järjestys on haastettuna – näemme sen esimerkiksi Palestiinassa. Eivätkä vain suurvallat yksin sitä murenna – myös me eurooppalaiset haastamme sitä omilla ristiriitaisuuksillamme. Me väitämme puolustavamme kansainvälistä oikeutta, mutta samalla sovellamme kaksinaismoralismia. Meidän on puolustettava oikeutta kaikkialla. Muuten sanamme eivät merkitse mitään. Globaalilla etelällä on kaikki syyt kysyä: miksi puolustatte lakia yhdessä paikassa, mutta ette toisessa? Tämä koskee myös Israelin ja Palestiinan kysymystä.
Luottamuksen rakentaminen on elintärkeää, ja siihen tarvitaan yhteistyötä. Tarvitsemme luotettavia kumppanuuksia, yhteiskehittämistä sekä kokonaisvaltaista turvallisuutta – käsitystä, jossa turvallisuus ei ole vain aseita, vaan myös energiaa, koulutusta, työtä, sosiaali- ja terveyspalveluja, teknologiaa, logistiikkaa, elintarvikkeita ja rahoitusta.

Pohjoismaiset ratkaisut voivat olla esimerkki: me emme lähesty haasteita siiloista käsin, vaan kokonaisvaltaisesti ja kumppanuuksia rakentamalla. Tämä on se tie, jolla luottamus ja kestävä turvallisuus voidaan palauttaa. Mutta onko meillä enää pohjoismaista mallia olemassa? Aika moni tuntuu unohtaneen, että se on ollut viimeiset vuosikymmenet koko hyvinvointivaltion idea ja pohja. Ja haluavatkin sen unohtaa, koska vastakkainasettelulla pääsee otsikoihin ja omien kannattajien kosiskelu menee isänmaan edun edelle. Tästähän perussuomalaisten kohumoottoreiden motiivissa on perimiltään kysymys.

Ja oma vastuu on myös medioilla, kun puhutaan maailman ja Suomenkin talouden kehityksestä. Kannattaa lukea tarkkaan kenellä on kynän sijaan satukirja tai väriliitu kädessä tai kuka puhuu oikeasti totta Suomen taloudesta tai työllisyydestä. Tai sitten ei vain haluta ymmärtää, mitä maailmalla ja Suomessa oikeasti tapahtuu. Tai mitä Alaskassa todella sovittiin tai ei sovittu?

Lahdessa 1990-luvun laman selättänyt legendaarinen työllisyyspalveluiden johtaja Väinö Pässilä olisi ainakin jo sanonut korulauseiden sijaan, että TÖIHIN nyt kaikki. Suomesta puuttuu nyt kuuluisa jalkatyö ja se näkyy Helsinkiin tilastoina sekä kuuluu aina Skotlantiin saakka. Power poit esityksiä ei silloin edes ollut ja siksi ehkä osattiin keskittyä todelliseen tekemiseen. Työllisyyden sakkomaksuista on helppo valtuustossa valittaa, mutta missä ne teot ovat?

Ville Skinnari

Kiekkokausi on ovella. Menkää tiistaina toteamaan omin silmin Pelicansin vire.

Pessimisti sanoo, että Espoo voittaa 3-1 Iikka Kangasniemen tehoin 1+1.
Optimistina veikkaan Pelsun komeaa 4-0 -voittoa ja koko kauden lentoa.

Pelsu on arvoitus. Valmentaja on arvoitus. Pasi vasta arvoitus onkin. Puolustajat pärjäävät, jolleivät loukkaannu. Hyökkäys on täynnä lupauksia. Carlsonista kukaan ei kerro mitään.

Trio Hirvonen-Väänänen-Lind on asennetta täynnä. Ketkä hyökkääjistä nousevat, kas siinä kysymys. Joonas Paqvalin voisi kivuta tähtiin ja/tai Kettusen poika. Elias Teutari, hyvä, hyvä. Lieneekö rahaa enää ketään hankkia? Bottas pliis.

Jos ei ylivoima ala heti toimia, ehdotan, että Jesse Saarinen palkataan erikoistilannevalmentajaksi. Nuorella nelikymppisellä, karaokekin sujuu, taatusti ideaa piisaa. Ja Tyrsky äkkiä takas! Kekekin viihtyisi vielä paremmin.

Kaksi toivetta liigaan. Vauhdikas Pelsu pudotuspeleihin eikä tähtisikermä Tapparan tarvitse ruottalaisvalmentajineen olla mestari.

Oho. Ajattelin Lahteen matkustaa. Ja katsoa samalla kertaa livenä Pelicansin ja FC Lahden. Ei onnistu. Syyskuun 27. päivä Pelsu pelaa klo 16 Raipaa vastaan ja samana päivänä samaan aikaan hiihtostadionilla FCL-PK-35. Ihmettelen.

Näinkö käy? Muutama runkosarjasijoitus. 1. Tappara, 2. Ilves, 3. Kärpät, 4. KalPa, 5. Lukko, 6. HPK ( koska siellä Jesse ja pikku-Uma)…12. Pelicans, 13. SaiPa, 14. Ässät, 15. Sport ja 16. Jukurit.

Värikästä kiekkokautta. Ollaan armollisia.

Raine Järvinen

SDP:n eduskuntaryhmä kokoontui surullisissa tunnelmissa tällä viikolla perinteiseen kesäkokoukseen Lappeenrannassa. Eemeli Peltosen poismeno oli luonnollisesti kaikkien mielessä. Tästä huolimatta katseet piti kääntää eteenpäin ja Suomen todellisiin ongelmiin. Omassa puheenvuorossani korostin perusasioihin keskittymiseen merkitystä. Niin karmea on nyt Suomen työllisyystilanne ja talouden kurimukseen liittyvät arjen ongelmat. Eikä parempaa ole luvassa, vaikka pääministeri virkansa puolesta sitä jatkuvasti mediassa lausuu. Päinvastoin. Esimerkiksi valtiovarainministeri Riikka Purran esittämät massiiviset leikkaukset suomalaisilta järjestöiltä veisivät pohjan koko yhteiskunnan turvaverkolta. Miten lasten ja nuorten tai vanhusten jokapäiväisille palveluille kävisi? Miten esimerkiksi Mieli ry:n mielenterveystyön?

Vähemmälle huomiolle on jäänyt liikunnan ja urheilun rooli, mistä Lahdessa olemme saaneet kokea kovia mm. maauimalan lakkauttamisella ja nyt Karpalon mäkien sulkemisella. Kesän jälkeen saimme kuulla Orpon hallituksen viimeisistä leikkauslistoista. Nyt miljardien keskellä pieni, mutta sitäkin tärkeämpi urheilun tukimuoto eli liikuntapaikkarakentamisen tuki joutuu Petterin ja Riikan leikkuriin. Kyse ei ole vain rahasta, vaan siitä, että valtion tukiraha on kannustanut kaupunkeja ja kuntia investoimaan ihmisten hyvinvointiin ja liikkumiseen.

Yle uutisoi keskiviikkona muiden pohjoismaiden lasten liikkuvuudesta ja lihavuudesta. Suomessa lähes joka viides teinityttö ja miltei joka kolmannes teinipoika on ylipainoinen. Ruotsissa joka kymmenes teini-ikäinen tyttö ja vähän useampi kuin joka kymmenes teini-ikäinen poika on ylipainoinen. Ylen uutisen mukaan Ruotsissa on kaiken kaikkiaan vähemmän ylipainoisia suhteessa väkimäärään nyt kuin Suomessa oli 10 vuotta sitten. Myös muissa Pohjoismaissa on suhteellisesti vähemmän ylipainoisia kuin Suomessa. Ruotsissakin on ongelmia – se on selvää – mutta yhteiskunnan ”työkalupakki” on paljon laajempi kuin Suomessa, kuten kansalliset suositukset, joilla pyritään vähentämään lisäämään liikkumista, vähentää istumista, syömään terveellisesti ja välttämään epäterveellistä ruokavaliota. Ylen haastattelema asiantuntija painottaa Ruotsissa varhaista puuttumista ylipaino-ongelmaan. Uusimpana kannustuksena Ruotsi lanseeraa syksyllä vapaa-ajan kortin, jolla nuoret saavat harrastukseen taloudellista tukea. Tilastot voivat aina valehdella, mutta jotain muissa Pohjoismaissa tehdään paremmin. Tanskassa kouluissa kansalliset suositukset kehottavat järjestämään ohjattua liikuntaa vähintään 45 minuuttia päivässä liikuntatuntien lisäksi. Päiväkodeissa on monissa sokerikielto eli vain terveellisiä herkkuja saa syödä ai tuoda.

Viime keväänä kysyin, että eikä hallituksen olisi kannattanut käyttää rikkaiden veronkevennyksen miljardi esimerkiksi suomalaisen liikunnan – ja hyvinvoinnin tai kulttuurin rakentamiseen. Samalla olisi luotu tuhansia työpaikkoja rakennusalalle.

Osaamista ja työkaluja meillä on Suomessa, jos vain olisi tahtoa. Nyt arvovalinnat ja koko kotimainen keskustelu kertoo jostain ihan muusta. Liikunnan ja urheilun olosuhteiden ja tekemisen alasajo on poliittinen valinta. Uutiskynnystä se ei jostain syystä ylitä. Huonokuntoiset suomalaiset eivät jaksa tätä maata uudelleen rakentaa – saati sitten puolustaa.

Ville Skinnari

Olen huomannut Tammelan torin parlamentissa pientä ärsyyntymistä, kun muka vedän varsinkin urheilussa aina esiin lahtelaiset. En kiellä ja myönnän, että nykyisin vaatii mielikuvitusta väittää lahtelaisten paremmuutta. Ei ole enää edes mäkihyppyä. Fazerilla saan hiljaisuutta.

Olin katsomassa Ilves-Inter. Kotijoukkue voitti ja nousi mestariehdokkaaksi numero yksi. Käy minulle kunhan ei HJK voita. Interin topparipari oli niin epävarma, että lieneekö turkulaisista mitaleille varsinkin kun taitavat tummat pojat näyttivät olevan mielialapelaajia.

Pelin tasoa kehuttiin.Minä en tuntenut sisäistä kiimaa. Niin kauan kuin puolustajat syöttävät enemmän maalivahdille kuin eteenpäin omille, en hurraa. Ymmärrän Eurokenttien lukemia 6-0, 4-0 ja jopa HJK:n putoamisen kääpiölle.

Ennen ottelua Ilves muisti sankareitaan ja nimesi kunniagalleriaansa mm. Harri Hollin. Monipuolinen mies on seuralegenda myös Reippaassa, jossa torjui vuosina 1973-1978 neljä cupmestaruutta. Hopa teki pääsarjassa kaksi maalia. Itse väittää, että kolme. Mutta keitä vastaan ja keiden riveissä? Siinä pulmaa torille Manelle ja pubiin Jullelle.

Interin Jasse Tuominen pääsi irti puoli tuntia ennen loppua ja hän toi heti virtaa hyökkäyksiin. Maalinteko jäi viittä vaille. Tuomisesta on tullut vaihtomies, mutta viime hetkien maalit Reippaan Kusti Sandbergin tyyliin odottavat vielä. No, Kusti oli ja on erikoistapaus.

Jasse on Reippaan kasvatti. Hän iski aikanaan FC Lahdelle 10 maalia.Sitä vaan, että olisi aika saada Jasse kotiin, jossa mahtuisi ensi kauden liigamiehistön avaukseen.

Apulanta ja Lahden sinfoniaorkesteri soittivat upeasti Ratinassa pelin jälkeen. Sipe on Reippaan ja Pelsun mies. Jopa tamperelaiset kehuivat esitystä. Ja minulle lyömäase!

Tasapuolisuuden nimessä on mainittava Kuusysi. Sen ikämiehet pelasivat kaksi päivää Tampereella. Noutaja tuli puolivälierässä. Maalintekoon pystyivät mm. Mikko Virtanen ja tietysti Lasse Peltonen, Joukkuekuva katosi, vaikka komeita uroita kaikki!

Upeaa aurinkoista syyskuuta.Toivoo

Raine Järvinen

Puolisoni halusi ostaa itselleen urheilukellon, tuolloisen laittaan, jota monet ihan tavalliset kuntoilijat nykyään käyttävät seuratakseen urheilusuoritusten tehoa ja kehon palautumista. Pelkästään sopivan kellon valinta osoittautui varsin mutkikkaaksi ja suurta asiantuntijuutta vaativaksi prosessiksi. Piti valita ja tietää, mitä kaikkia toimintoja kellosta halusi saada. Vaihtoehtoja oli karttasovelluksesta puhelintoimintoihin ja erilaisia urheilulajien määrästä suoritusanalyyseihin.

Lopulta sopivalta tuntuva kello löytyi ja sellainen ostettiin. Vaikka itselläni ei urheilukelloa olekaan, on ollut kiinnostavaa seurata kellon tuottamaa analyysiä tehdyistä urheilusuorituksista, palautumisesta sekä unesta ja unen laadusta. Nykyään kun erityisesti uni ja sen määrä sekä laatu toistuvat usein puhuttaessa hyvinvoinnista, painonhallinnasta ja sairauksien ehkäisystä. Kello osaa kertoa onko uni ollut tarpeeksi laadukasta ja palauttavaa, kuinka monta tuntia on nukkunut ja kuinka suuri osa unesta on ollut syvää unta ja kevyempää REM-unta tai kuinka monta unisykliä on ehtinyt nukkua.

Tietojen seuranta on hyvin kiehtovaa ja todennäköisesti ohjaa tekemään parempia valintoja erityisesti liikunnan ja nukkumisen suhteen. Olen kuitenkin miettinyt, tarvitsemmeko todella kaikkea tätä tietoa itsestä kaiken aikaa.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on itsensä tutkiminen. Kristillisessä perinteessä on ollut tapana puhua itsensä tutkimisesta, kun tarkoitetaan omien valintojen ja elämänarvojen puntarointia. Arvelen että vaikka määrällisesti tutkimme ja tarkkailemme itseämme hyvin paljon enemmän kuin aiemmat sukupolvet ovat tehneet, olemme lopulta kauempana siitä, mihin kristillisellä itsensä tutkimisella on tähdätty. Ehkäpä tarvittaisiin jonkinlainen kello mittaamaan myös sitä, miten täytämme kristillisen elämän peruspilareita.

Hanna Rikkanen
pappi Launeen srk

Uskon ja Raamatun kieli on usein vaikeaa. Mutta onneksi uskon asioita voi kuvata vertauskuvilla. Jeesuskin puhui tosi monista asioista vertauksin. Hän sanoi: ”Minä olen niin kuin hyvä paimen, kuin maailman valo, minä olen elämän leipä.” Arjen asiat voivat kertoa meille Jumalasta.
Tulevan sunnuntain Vanhan testamentin kohta on yksi tällainen paljon puhuva vertaus. Jumala kehotti profeetta Jeremiaa menemään savenvalajan työpajaan ja katselemaan, mitä savenvalaja tekee. (Jer. 18:1–10). ”Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.”

Me olemme kuin savea Luojan käsissä. Hän muovaa, korjaa ja luo kokonaan uuttakin. Jumala tahtoo, että meillä olisi hyvä, syvä, turvallinen ja sisällökäs elämä Jeesuksen lähellä. Hän tahtoo, että rakastaisimme Jumalaa ja lähimmäisiämme. Tätä tarkoitusta varten hän kasvattaa ja muovailee meitä koko elämän ajan – ei siis vain lapsuudessa.

Jumalan silmissä mikään ei koskaan mene lopullisesti pilalle. Hän voi korjata sellaisetkin sotkut ja säröt, joiden edessä ihmiset menettävät toivonsa.

Mielessäni soi vanha Saviruukku-laulu: ”… Anna savelle uusi muoto. Tee minusta uusi ruukku. Niin rakkautesi nyt näytät, taas murtunutta käytät. Tahdon kertoa särkyneille, ei siruja heitetä pois. Kallista halpa savikin Mestarin kädessä ois.” (san. Liisa Pajunen, säv. Jukka Salminen).

Riitta Särkiö

Anteeksi suo. Siinä upean uransa lopettaneen Katri-Helenan yksi laulu, joka hätyyttelee omaa TOP-kolmostani. Siihen nousivat harkinnan jälkeen Anna mulle tähtitaivas, Syysunelma ja Joulumaa.

Anteeksi pyydän minäkin. Mieltäni on painanut kuinka rumasti viime kerralla soimasin palloliittolaisia pölkkypäiksi. En tee toiste enkä enää kutsu Palloliittoa Pöllöliitoksi.

Suoraselkäisesti pyyteli anteeksi myös HJK-Ilves -pelin erotuomari, joka liian hätäisesti heilutti punakorttia.

Tamperelaiset vaativat uusintaottelua ja tuomarille melkein vankilatuomiota. No, tekevälle sattuu. Annan anteeksi.

Kyselin tapahtuneesta lahtelaislähtöiseltä ex-huipputuomari Kai Natrilta, 169 pääsarjan peliä ja 48 kansainvälistä peliä viheltäneeltä.

Näin Kaitsu (mm):
– Tuomari oli liian lähellä tilannetta. Näkökulma hämärtyi, todellinen kuva vääristyi aivoissa ja se johti väärään tuomioon. Alitajunnasta nousi ajatus pelaajien suojelusta, näin uskon.

– Tuomari uskoi nähneensä raa’an taklauksen ja jatkoi tämän näkemyksen mukaisesti oikeutta aivan oikein. Tapahtui kuitenkin virhe, ihmisiä kun olemme. Tuomarin rankaisemiseen en näe mitään tarvetta.

Vetelin pelikielto peruttiin ja hän veteli jo maalinkin Oulussa.

Kesästä sen verran, etten voi olla mainitsematta Kangasalan Voiton riveissä saavuttamaani SM-kultaa. Se tuli puhtaalla pelillä ja olisi tullut, vaikka arat lahtelaiset olisivat uskaltautuneet mukaan.

Kyse oli kävelyjalkapallosta. Joukkueelle Primus motorina hääräsi Upon, Elevenin ja Karsan kasvatti Heikki Hopo Heinonen. Oma tilastoni näytti 0+3. Kolmonen ei ole maalisyöttöjeni määrä vaan ylipäätään syöttöjeni määrä sinne tai tänne.

Raine Järvinen

Eduskuntaryhmämme kohtasi tällä viikolla valtavan surun, kun kuulimme ystävämme ja kollegamme Eemeli Peltosen poismenosta. Eemeli oli nuoresta iästään huolimatta kokenut politiikan osaaja ja äärimmäisen viisas, aina ystävällinen ja luotettava mies. Hän oli siinä poikkeuksellinen, että malttoi rakentaa ja monipuolistaa osaamistaan avustajana ennen lähtöä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Istuin eduskuntaryhmän kokouksissa joka torstai häntä lähes vastapäätä. Hänen kasvoillaan oli aina iloinen ilme, mutta samalla ne kertoivat sen, että hän todella kuunteli ja ajatteli.

Hän ei ollut politiikan mutapainimanageri -osastoa, vaan puhtaasti asiakeskeinen, mikä on nykyisin suhteellisen harvinaista. Tällaista tragediaa on vaikea käsittää, saati ymmärtää. Yli puoluerajojen suuresti arvostettu mies on poissa, aivan liian varhain. Eemeli toimi eduskuntaryhmässämme avustajana ennen nousemistaan kansanedustajaksi 2023 eduskuntavaaleissa. Haluan osoittaa Eemelin läheisille ja perheelle syvimmät osanotot.

Washingtonissa ovi oli tällä viikolla auki eurooppalaisille päämiehille. Alaskassa presidenttien Trump ja Putin tapaamisessa oli yksi erikoispiirre, mistä Suomessa puhuttiin vähän, jos ollenkaan. Venäjän delegaatioon oli valittu mukaan talouden ja investointien raskasta sarjaa. Se kertoi ehkä siitä, että Venäjä halusi nostaa esille talouden, energian ja raaka-aineiden suuret kysymykset. Eli sitä mitä myös Trump haluaa. Diilejä, joilla on geotaloudellista merkitystä pitkällä aikavälillä. Miten öljy – ja kaasuvarojen kanssa toimitaan? Miten mineraalit? Kaasuputket? Omistuksilla on todella merkitystä’ ja ne vaikuttavat suoraan myös turvallisuuteen. Tässä yhtälössä Euroopasta on tulossa maksumies ja se on vanhalle maanosalle kova paikka.
Onko kyseessä alku todelliselle rauhanprosessille? Haluaako Venäjä sitä todella?

Pienelle Suomelle on tärkeää olla mukana tärkeissä pöydissä, etenkin EU:n ja Euroopan pitäisi ja pitää olla mukana. Mutta reaalipolitiikkaa on myös se, että ratkaisut tehdään suurvaltojen kesken. Silti jotain on muuttunut. Keskusteluja käydään ja dialogi on ainut vaihtoehto löytää ratkaisuja ja tulla kuulluksi.

Ukrainan kannalta vain yksi päämäärä on kestävä: itsenäisyyden, suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden säilyminen.

Ville Skinnari