Vuosi: 2019

Mitä oikein on vapaus? Tätä kysymystä olen pohtinut paljon nuorten kanssa. Täysi-ikäisyyden saavuttaminen tuo tunteen siitä, että nyt olen vapaa tekemään sitä, mitä itse haluan. Ei tarvitse enää kysyä keneltäkään lupaa, saa itse päättää omista asioistaan, menemisistä ja tekemisistään. Muistan itsekin, miten huikaiseva oli tuo vapauden tunne!

Tässä kohtaa olen omille nuorillenikin joutunut muistuttamaan, että vapauteen liittyy myös vastuuta. Vapaus ei anna lupaa satuttaa ketään tai tehdä asioita, jotka rikkovat yhteisesti sovittuja sääntöjä tai hyviä tapoja. On osattava ottaa huomioon toiset ihmiset, elää niin, ettei loukkaa toisia, ei satuta ketään ja on myös itselleen kunniaksi.

Ajattelen, että vapaus ja rakkaus liittyvät toisiinsa hyvin olennaisesti. Jos on saanut kokea olevansa rakastettu, on vapaa rakastamaan myös muita. Rakkaus voi myös vapauttaa monista taakoista, joita ihminen tahtomattaankin kantaa mukanaan: vihasta, katkeruudesta, yksinäisyydestä. Joskus on valittava, jatkaako omainen taakkojensa raahaamista perässään vai antaako tilaa jollekin uudelle, rakkaudelle.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät!” Näin väkevästi julisti aikanaan Paavali. Tuo sana on totta tänäänkin. Ja myös ne sanat, joilla Paavali jatkaa: ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”

Ja vielä: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Pauliina Hatakka

Tänä syksynä on ruska ollut erityisen kaunis. Ei tarvitse mennä pidemmälle, kuin Launeen kirkon pihaan, niin näkee keltaista, punaista ja ruskeaa. Facebookissa ystävät laittavat kuvia kynttilöistä, kuin jo varustautuakseen syksyn pimeisiin iltoihin. Lehtien ruokaohjeet vaihtuvat kevyistä kesäruuista raskaisiin pataruokiin. Monet sanovat syksyn olevan kauneinta aikaa, kun taas toisten mielissä on jo hitaasti lähestyvä pimeys.

Syksyssä on kyse hidastumisesta ja selviytymisestä. Parhaiten tämä on nähtävissä luonnossa. Puut luovuttavat pois lehtivihreän säästääkseen voimia tulevaa talvea varten. Elämä puun sisällä ei lopu, vaan se hiljenee ja rauhoittuu.

Sunnuntain raamatuntekstit maalaavat hieman erilaisen kuvan keskellemme. Ensi pyhäpäivää nimittäin kutsutaan syksyn pääsiäiseksi. Evankeliumi kertoo, miten Jeesus paransi leskiäidin ainoan pojan. Pimeys ja kuolema ei saanutkaan viimeistä sanaa, vaan Jeesuksen myötä tuli uusi toivo ja elämä. Tätä uutta toivoa on tarjolla myös meillekin.

Siunattua syksyä!

Ville Hakulinen

Yksi tämän viikon uutisaiheista on ollut ennustus Suomen väestörakenteessa tapahtumassa olevasta dramaattiseksi kuvatusta muutoksesta. Muutos on seurausta ikääntyneen väestön nopeasta lisääntymisestä lähitulevaisuudessa samalla, kun työikäisten ja lasten osuudet vähenevät vauhdilla.

Tätä väestönkehityksen muutosta kuvataan termillä väestöllinen huoltosuhde, joka tarkoittaa lasten ja eläkeläisten yhteenlaskettua osuutta työikäisestä väestöstä. Viime vuonna väestöllinen huoltosuhde oli koko maassa 0,61 prosenttia, eli jokaista työikäistä (15-64 vuotiasta) kohti oli 0,61 alle 15 vuotiasta ja yli 64 vuotiasta. Maan alhaisin huoltosuhde löytyi Helsingistä, Tampereelta ja Vantaalta. Kussakin kaupungissa luku oli 0,50 prosenttia. Maan korkeimmat luvut löytyivät puolestaan Kouvolasta (0,69), Porista (0,66) ja Lahdesta (0,63). Tässä kärkikolmikossa suurin syy ”huollettavien” osuuden kasvuun on ennen kaikkea väestön ikääntyminen.

Toinen väestönkehitystä kuvaava termi on taloudellinen huoltosuhde. Se tarkoittaa työssä käyvien määrää työttömiin ja muden työvoiman ulkopuolella oleviin nähden. Vuonna 2107 taloudellinen huoltosuhde oli koko maassa 1,37, eli jokaista työllistä kohti oli 1,37 työtöntä ja työvoiman ulkopuolella olevaa. Alhaisin taloudellinen huoltosuhde oli Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla (1,1). Korkeimmat luvut löytyivät tässäkin taas Kouvolasta (1,61) ja Lahdesta (1,5).

Jos Tilastokeskuksen julkaiseman ennustuksen mukainen väestökehitys jatkuisi Lahdessa, olisi 2030-luvun lopussa 65 vuotta täyttäneiden osuus asukkaistamme 28 prosenttia. Tämä tilanne nostaisi väestöllisen huoltosuhteen nykyisestä 0,63 prosentista lähelle 0,7 prosenttiin.

Väestönkehityksen kelkan kääntäminen voi tapahtua vain yhteistyössä yli kunta- ja toimialarajojen. Esimerkkejä ennustusta murtavista keinoista ovat muun muassa uusien yrityksien houkutteleminen, osaavan työvoiman säilyttäminen maakuntamme asukkaina ja työttömien työllistämistoimien lisääminen sekä pidemmällä aikavälillä myös syntyvyyden kasvun tukeminen.

Uskon myös, että pitkässä juoksussa Lahden saama yliopistokaupungin status tulee vahvistamaan koko seutua, houkuttelemaan opiskelijoita ja tukemaan yritysten toimintaedellytyksiä. Vaasa toimii tässä hyvänä mallina. Siellä energiatekniikan koulutus alkoi pienestä, sai vähitellen yritykset liikkeelle ja synnytti aitoa yhteistyötä, joka on sittemmin hyödyntänyt koko seutua. Meillä on täällä Lahdessa mahdollisuudet vastaavaan kehitykseen.

Muistettakoon myös, että ennustus on onneksi ennustus. Maakuntamme väestönkehityksen suunta on korjattavissa. Sen onnistumiseksi Päijät-Hämeen kuntien on ensiarvoisen tärkeää tehdä yhteistyötä. Vain siten saamme pidettyä huolta nykyisistä asukkaistamme ja yrityksistämme sekä houkuteltua tänne uusia työpaikkoja ja ihmisiä.

Ville Skinnari

Tänään syyskuun viimeisenä perjantaina vietetään Suomessa maanlaajuista Vauvan päivää. Päivän taustalla oleva VauvaSuomi toivoo, että tänä päivänä ”perheissä, työpaikoilla, palveluissa ja koko valtakunnassa kiinnitetään huomio vauvoihin – yhteiseen tulevaisuuteemme”. Kaikkia kutsutaan nauttimaan ”vauvojen lumosta”. Vauvan päivää voi viettää ilman omaa lähipiirin lasta, voi vaikka tervehtiä iloisesti vastaan tulevaa vauvaa.

Tuntuu hyvältä viettää vauvan päivää nyt, kun on ollut toisenlaisiakin ääniä esillä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on puhuttu siitä, että väestönkasvua pitää hillitä. Moni ihminen pohtii, onko epäekologista synnyttää lisää lapsia. Maailmanlaajuisesti väestönkasvu on ongelma, mutta käsittääkseni Suomea vaivaa ennemminkin pieni syntyvyys jatulevaisuuden hankaloituminen sen vuoksi, että meillä ei ole tarpeeksi lapsia. Siksi jokainen lapsi on suuri lahja ja ilo.

Vauvan päivä on aivan enkelienpäivän kainalossa. Sunnuntaina on nimittäin mikkelinpäivä, enkelien pyhä. Silloin meitä muistutetaan Jeesuksen sanoista: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja” (Matt. 18:10). Meidän pienimpämme ovat Jumalan silmäterä. Heillä on omat enkelit, jotka ovat suoraan yhteydessä Jumalaan. Lapsilla on suuri arvo niin Jumalan kuin meidän aikuistenkin silmissä.

Enkelit ovat Jumalan asialla. He varjelevat ja johdattavat. He tekevät Jumalan työtä maailmassa. Tulevaisuus on epävarmaa, uhat pelottavat. Silloin on parasta 1. tarttua toimeen ja 2. rukoilla Taivaan Isän ohjausta. Kaikessa saa turvautua suureen Jumalaan, jolle me kaikki olemme apua ja suojelusta tarvitsevia pieniä.

Riitta Särkiö

Tämän kuun puolessa välissä Palkansaajien tutkimuslaitos julkaisi laskelmansa ostovoiman kehittymisestä Suomessa. Julkaisu ennustaa ostovoiman kehittyvän maltillisesti, mikä ei herätä suurta mielenkiintoa. Kiinnostavaa on kuitenkin tarkastella, miten ennustukseen on päädytty.

Palkansaajien tutkimuslaitos konkretisoi laskelmansa seitsemän esimerkkiperheen kautta. Niiden avulla tarkastellaan ansiotulojen, tulonsiirtojen ja verojen kehityksen vaikutusta erilaisten kotitalouksien ostovoimaan. Laskelmissa on huomioitu sekä suunnitellut että toteutuneet muutokset verotukseen, sosiaalivakuutusmaksuihin ja sosiaaliturvaan. Lisäksi niissä huomioidaan asuntolainan hoitokulujen, vuokrien ja ay-jäsenmaksujen vaikutukset.
Esimerkkiperheille lasketaan myös Tilastokeskuksen tietoihin perustuvat perhekohtaiset kulutuskorit, jotka mahdollistavat kotitalouskohtaisen inflaatiovauhdin ja reaalitulokehityksen arvioinnin.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tarkastelemat seitsemän perhettä ovat eläkeläispariskunta, hyvätuloinen pariskunta, kahden lapsen toimihenkilöperhe, kahden lapsen työntekijäperhe, yhden lapsen yksinhuoltajaperhe ja yksin asuva työtön.

Ensi vuonna eläkeläispariskunnan ostovoima kasvaa eniten ja työttömien vähiten. Ensi vuodesta alkaen eläkeläispariskunnan reaaliset tulot lähtevät nopeaan 2,5 % kasvuun, mikä on selvästi enemmän kuin muilla esimerkkiperheillä. Kasvun taustalla on hallitusohjelman mukainen pienten eläkkeiden korotus ja omistusasujien matala inflaatio. Ansiotulojen aiempia vuosia parempi kehitys nostaa myös hyvätuloisenperheen sekä toimihenkilö- ja työntekijäperheiden ostovoimaa, vaikka heidän verotus kiristyy kiky-sopimuksessa sovitun työeläkemaksun nousun takia.

Muiden palkansaajien tavoin myös vuokralla asuvan pienituloisen yksinhuoltajan ansiotulot nousevat. Nousu on kuitenkin vähäisempää, koska osa tuloista leikkaantuu pois tulonsiirtojen pienentyessä. Syynä on se, että lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen vuonna 2020 tuleva lisä parantaa kyllä ostovoimaa, mutta vuokralla asumisen kustannusten nousu puolestaan laskee sitä.

Vuokralla yksinasuvan työttömän inflaatio on ensi vuonna korkein. Perusturvan korotus nostaa työmarkkinatukea, mutta samalla toimeentulotuen määrä vähenee. Työttömillä kotitalouskohtainen inflaatio on korkein, sillä vuokran osuus on kokonaiskulutuksesta keksimäärin noin 40 %.

Myös uudet työllisyystilastot kertovat, että Lahden työllisyystilanne on parantunut eli suunta on oikea. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Vastuu on meillä kaikilla, jotka voimme asiaan vaikuttaa. Käymme Lahdessa 7.10. läpi työllisyyden kehittymistä sekä Lahden omia toimenpiteitä valtakunnantason uudistusten lisäksi. Tulemme mm. lisäämään palkkatuen käyttöä. 

Ketään ei pidä jättää yksin. Ei työkykyisiä, osatyökykyisiä eikä vammaisia. Kaikki otetaan mukaan. Näin työllisyysaste on saatu nousemaan myös muissa Pohjoismaissa.

Ville Skinnari

Budjettiriihi puitiin tällä kertaa päivässä. Tiistai-iltana julkistettu vuoden 2020 talousarvioesitys osoittaa hallituksen katseen olleen budjetin laadinnassa leikkauksien sijaan uudistuksissa ja investoinneissa. Nyt panostetaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään talouskasvuun, työllisyyden parantamiseen, koulutukseen ja osaamiseen, ilmastonmuutoksen torjumiseen sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen sekä perusväylänpitoon. Muutos edellisen hallituksen aikaan on merkittävä. Silloin leikattiin muun muassa sosiaaliturvasta, koulutuksesta, liikenteen perusväylänpidosta ja säädettiin aktiivimalli. Muutos alkaa nyt.

Viime vuosien leikkaukset ovat heikentäneet myös kuntien taloustilannetta. Kunnat ovat hyvinvointimme peruspilareita, minkä vuoksi on tärkeää saada käännettyä niiden kehitys paremmaksi. Jo tänä vuonna hallitus satsaa helpottaa kuntien tilannetta 237 miljoonalla eurolla. Tätä koskeva lisätalousarvioesitys annetaan syksyn aikana. Lisäksi ensi vuonna nostetaan kuntien valtionosuuksia. Tämä auttaa myös Lahden kaupunkia taloudellisesti huolehtimaan peruspalveluista.

Investoinnit osaamiseen ja koulutukseen ovat keskeisiä Suomen hyvinvoinnin, työllisyyden ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Ensi vuodelle koulutukseen ja osaamiseen on budjetoitu yhteensä 256 miljoonaa euroa. Panostuksia tehdään kaikille koulutusasteille, kuten pitääkin. Ammatillinen koulutus saa nyt kaivattuja miljoonia. Yliopistojen perusrahoitusta korotetaan 40 miljoonalla eurolla ja ammattikorkeakoulujen 20 miljoonalla eurolla. Lahden ammattikorkeakoulu saa tästä potista 800 000 euroa.

Työttömyysturvan aktiivimallin leikkuri puretaan. Työllisyyttä parannetaan esimerkiksi kehittämällä työllisyyspalveluita ja yksinkertaistamalla palkkatuen käyttöä. Lisäksi esitetään useita toimia osatyökykyisten työllistämiseksi. Lahdessa tämä pitää saada konkretisoitua käytäntöön mahdollisimman pian, jotta työttömyyttä saadaan laskuun. Erityisesti nuorten henkilökohtaista palvelua pitää parantaa.

Hallitus suojelee suomalaista luontoa ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta lisäämällä luonnonsuojelun määrärahoja ensi vuonna 100 miljoonalla eurolla. Tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikentyminen vuoteen 2030 mennessä.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdään satsauksia vähäpäästöiseen liikenteeseen, päästöjen vähentämiseen asumisessa ja energiatuotannossa sekä kiertotalouteen. Näiden toimien tarkoituksena on saada Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiiviseksi pian sen jälkeen.

Budjetti on nyt puitu. Sen toteuttaminen alkaa nyt.

Ville Skinnari

Viime talvena luin työtehtävää varten runoja köyhyydestä. Kirjoituskilpailun satona syntyneissä runoissa köyhyydellä oli monenlaisia kasvoja, sellaisiakin, joista moni kääntäisi katseensa pois. Köyhyyteen liittyi myös monenlaisia tunteita myötätunnosta katkeruuteen, rehvakkuudesta toivottomuuteen. Minua jäi vaivaamaan runo, jonka nimi on ”Köyhyys – mitä se on?”

Runossa kerrotaan, että köyhyys on tarjousruokaa ja kirpputorivaatteita. Mutta köyhyys on myös iloa puolukkamättäistä ja lakkasuosta, mustikkametsän ja ruisleivän tuoksua, hiihtoladun hohtoa ja tähtitaivaan lumousta, ystävyyttä ja lapsen suukkoja poskella. Kirjoittajalle köyhyys ei olekaan pelkkää huolta ja häpeää, vaan se on myös iloa ja kiitollisuutta. Kirjoittajalla on taito nähdä hyvää ja kaunista vaikeiden ja raskaiden hetkien keskellä.

Olen usein hämmästellyt virren 341 sanoja, joissa kiitetään jokaisesta elämän hetkestä, niistäkin, jotka ovat olleet taistelua tai jotka ovat haavoittaneet. Minun on vaikea kuvitella ketään, joka olisi aidosti kiitollinen elämän vaikeuksista, kivusta ja ahdistavista hetkistä. Moni unohtaa olla kiitollinen niistäkin hetkistä, jolloin kaikki on hyvin ja rauhallista.

Kiitollisuutta voi kuitenkin oppia ja tietoisesti opetella. Meitä johdatellaan aiheeseen tulevana sunnuntaina kirkossa, kun kirkkovuoden aiheena on kiitollisuus. Meitä muistutetaan kiittämään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumala meille tekee ja antaa. Mutta ei meidän tarvitse odottaa sunnuntaihin. Voimme heti miettiä tai vaikka kirjoittaa ylös asioita, joista olemme kiitollisia. Minä olen tänään kiitollinen siitä, että saan tämän syksyn ajan olla Launeen seurakunnan palveluksessa. Mistä sinä haluat tänään kiittää?

Anne Pettersson
vs. kappalainen

Tämä viikko alkoi poikkeuksellisesti, mutta mukavasti nuorten parissa. Maanantaina pidin puheen ja osallistuin paneelikeskusteluun helsinkiläisessä koulussa pidetyssä YK:n väestörahasto UNFPA:n vuosiraportin julkistamistilaisuudessa. Tiistaina vastaanotin yhdessä pääministeri Antti Rinteen kanssa koosteen, johon on kerätty Suomen nuorten tärkeimmät toiveet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhden ihmisen aktiivisuus voi joskus saada aikaan valtavasti huomiota, millä voi olla yllättäviä vaikutuksia. Tästä hyvä esimerkki on ruotsalaisen Greta Thunbergin inspiroimat ilmastomarssit.
 Suomalaisten nuorten ääni pääsee esille ulkoministeriön lukiolaisille toteuttamassa Yllättävän vaikuttava -kampanjassa. Sen tarkoituksena on kertoa nuorille YK:n Agenda2030-tavoitteista ja Suomen roolista niiden edistämisessä. Agenda2030 on YK:n jäsenmaiden suunnitelma siitä, miten maailman maat voisivat yhdessä saavuttaa kestävän kehityksestä tavoitteet vuoteen 2030 mennessä.

Yllättävän vaikuttava -kampanjan keulahahmoina ovat sosiaalisessa mediassa tunnetut nuoret vaikuttajat Mmiisas, Roni Back ja Mansikkka. He ovat postauksissaan pohtineet kestävän kehityksen tavoitteita ja kutsuneet seuraajiaan kertomaan omin sanoin, mitkä teot heille ovat tärkeitä muun muassa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja globaalin eriarvoisuuden ehkäisemiseksi. Nuorten toiveita tähän mennessä kertynyt 170. Tiistaina saamani kooste kertoo, että nuoret pitävät tärkeinä ilmaston, metsien ja merien suojelua sekä tasa-arvon ja koulutuksen edistämistä. Niihin liittyvien haasteiden ratkaisijana Suomi voisi olla kampanjan nimen mukaisesti ”#yllättävänvaikuttava”.

Agenda2030-tavoitteet saavat minut kysymään itseltäni tulevatko tämän päivän 10-vuotiaat olemaan vuonna 2030 terveempiä ja tasa-arvoisempia kuin tulevaisuuden ikätoverinsa? Asuvatko he maapallolla, joka tarjoaa nykyistä paremmat olosuhteet sekä ihmisille että ympäristölle? Vastaukset näihin kysymyksiin määrittelevät suunnan, jota kohti ihmiskuntamme tulevaisuus kulkee.

Lahti on tehnyt jo vuosien ajan yllättävän vaikuttavaa työtä kestävän tulevaisuuden eteen. Tätä työtä on vielä jatkettava. Maapallo on meidän kaikkien yhteinen koti ja siksi olemme kaikki vastuussa siitä, millaisessa maailmassa elämme vuonna 2030. Kestävän kehityksen tavoitteet kuuluvat kaikille: valtioille, kunnille, yrityksille, kouluille ja myös sinulle.

Ville Skinnari

Oletko kuunnellessasi Jeesuksen kertomusta Laupiaasta samarialaisesta eläytynyt tarinan kulussa aina ohikulkijan osaan? Tunnethan kertomuksen siitä, kuinka väkivaltaisen ryöstön kohteeksi joutunut mies makaa haavoittuneena Jerikon tien laidassa, ja hänen ohitsensa kulkee kylmästi pysähtymättä sekä pappi että rikas mies. Sitten hyväsydäminen ja avulias vierasmaalainen (samarialainen) auttaa tienposkessa lojuvaa miestä. Usein kai pohdimme, mitä me olisimme tehneet haavoittuneelle lähimmäisellemme.

Entäpä jos ajattelisit kohdallesi tämän tarinan toisesta näkökulmasta? Olisitkin se, joka on ryöstetty tai jossakin ongelmassa jätetty oman onnensa varaan. Ajattele, jos sinä olet se, joka makaa vahingoittuneena, yksin ja avuttomana. Muut kulkevat ohitsesi. Olet apua kaipaava. Ja sitten kaiken kurjuuden keskellä tulee joku, joka korjaa sinut turvaan. Hän kuuntelee tarinaasi, lohduttaa, halaa ja auttaa kestämään pahan kokemuksen yli. Se jää sydämeen, se muisto siitä, että miltä tuntuu saada apua suuressa ahdistuksessa.

Myötätunnon tunteminen ja antaminen on Laupias samarialainen -kertomuksen tähtäyspiste. Kertomus haastaa meitä kysymään itseltämme, että onko meillä kykyä eläytyä toisen asemaan ja elämäntilanteeseen? Onko meillä kykyä ylittää ennakkoluulomme ja varautuneisuutemme? Kykyä rakastaa lähimmäistä kuin itseämme? Joskus tämä kaikki tuntuu liian vaativalta, melkein ylittävän voimamme ja halukkuutemme…

Kuitenkin on yksi, joka ei koskaan kulje ohi. Kristus itse on tuo samarialainen, joka on ihmistä kohtaan myötätuntoinen ja on hyvä lähimmäisemme. Kristus ottaa hoitaakseen meidät, parantaa armollaan ja anteeksiantamuksellaan. Me saamme pyytää Häneltä voimaa hyvänä lähimmäisenä olemiseen. Siihen, että me vuorostamme autamme muita elämän tien kulkijoita, oman onnensa varaan jätettyjä ja hätää kärsiviä.

Rukoilemme:
Jumala,
me tarvitsemme rakkautesi voimaa
enemmän kuin mitään muuta,
kun lähetät meidät lähimmäistemme luo.
Ilman sitä emme kykene auttamaan heitä.
Anna meille armahtava mieli, ettemme kulkisi kenenkään apua tarvitsevan ohitse.
Aamen.

Pastori Kati Saukkonen

Sunnuntain raamatun tekstin otsikko voisi olla melkein suoraan parisuhdeoppaan sivuilta: ”Jeesus parantaa kuuron miehen”. Luultavasti moni vaimo on tuntenut, että mies on ihan kuuro. Ei kuule eikä kuuntele, ei vastaa eikä reagoi. Mutta samaa voi sanoa myös mies tai kuka tahansa ihminen, joka haluaisi olla vuoropuhelussa toisen ihmisen kanssa. Kuinka vaikea onkaan oikeasti kuulla!

Nykyisin kuuntelemisen taito voi olla entistä vaikeampaa, kun kännykkä ja some vetävät meitä puoleensa. Mikä ihme voima niissä onkaan? Miksi ne voittavat todellisen ihmiskontaktin? Siinä pöydän toisella puolella istuu ihminen, joka haluaisi puhua minulle. Hän voi olla lapsi tai aikuinen, lähimmäisin tai uusi tuttavuus. Ja silti katse vilkuilee puhelinta, kuuntelee tarkalla korvalla älylaitteen viestiääniä, enkä kuuntele. Se on loukkaavaa ja vahingollista tuolle ihmissuhteelle.

Kuuntelutaidon kanssa kamppailevat voivat tulla suuren Parantajan luo. Raamatunkertomuksessa Jeesus avasi kuuron korvat ja vapautti miehen kielen puhumaan. Me saamme liittyä joukkoon ja pyytää: avaa, Jeesus, meidänkin korvamme, avaa suumme puhumaan hyvää. Silloin osaisimme pysähtyä toisen ihmisen eteen ja arvostaa häntä niin paljon, että katsomme, kuuntelemme ja olemme läsnä.

Mutta yhtä lailla toivon, että korvani olisivat auki myös Jumalaan päin. Hän kutsuu meitä ja hänellä olisi meille paljon sanottavaa: rohkaisua, kehotusta, armahdusta. Me emme pääse näistä hyvistä sanoista osalliseksi, jos emme pysähdy kuulemaan. Eihän mikään ole tärkeämpää kuin Jumalan suurien lupauksien kuuleminen ja niihin uskominen. Siinä pitäisi kännykän ja elämän arkisen hälinän jäädä toiseksi.
Siunausta syksyysi!

Riitta Särkiö